Arviointineuvosto pelkää velkaa – Kommentti vuoden 2020 raporttiin

KTT Aki Kangasharju (aki.kangasharju@etla.fi) on Etlan toimitusjohtaja.

Arviointineuvosto pelkää velkaa – Kommentti vuoden 2020 raporttiin

Aki Kangasharju

T

alouspolitiikan arviointineuvosto analysoi raportissaan ansiokkaasti Suomen talouspoli- tiikkaa. Ajankohtaisen koronakriisin hoidon lisäksi pohditaan tarvetta muuttaa talouspoli- tiikan painotuksia rokotteen myötä sekä pitkän aikavälin tunnettuja haasteita.

Pitkän aikavälin arviointi keskittyy julkisen talouden velkakestävyyteen ja hieman yllättäen myös kotitalouksien velkaantumiseen. Toki havainnot taloyhtiölainojen ja vakuudettomien kulutusluottojen lisääntymisestä ja kasautumi- sesta tietyille kotitalouksille ovat huolestutta- via. Ne eivät kuitenkaan muodosta sellaista systeemistä ongelmaa, johon arviointineuvos- ton mielestäni tarvitsisi puuttua. Näitä asioita pitävät ongelman laajuuteen nähden riittävästi esillä Suomen Pankki ja rahoitusvakausviran- omaiset.

Arviointineuvosto ei jostakin syystä täyden- nä lähestymistapaansa vaihtotaseen kolmannen eli yrityssektorin velkatarkastelulla, vaikka sil- lä on nykytilanteessa kotitalouksien velkaa sel- keämmät yhtymäkohdat makronäkymiin ja ta- kaisin valtion velkakestävyyteen. Yritykset ovat Suomessa varoneet velkaantumista jo pitkään, mikä on näkynyt aneemisena kone-, laite- ja aineettomina investointeina ja sitä kautta hiipu- vana tuottavuuskehityksenä. Arviointineuvosto olisi voinut käydä läpi tutkimuksia yritysten investointikannustimista, joilla voitaisiin no- peuttaa talouskasvua ja sitä kautta helpottaa myös julkisen sektorin velkauhkaa. Täydennän tässä kirjoituksessa tältä osin arviointineuvos- ton raporttia ja osoitan, kuinka hyvin investoin- tikannustimien kasvattaminen sopisi Suomelle sen nykyisessä pysähtyneisyyden tilassa.

Pohdin seuraavassa myös valtion velkati- lannetta talouspolitiikan pitkän aikavälin haas- teiden näkökulmasta. En tyydy vain kommen- toimaan arviointineuvoston raporttia, vaan käytän myös tilaisuutta hyväkseni analysoimal- la keskustelua, joka rohkaisee voimakkaam- paan finanssipolitiikkaan ja julkisen velan ot- tamiseen. Osoitan, että johtopäätökset velan muuttumisesta vaarattomaksi ovat ennenaikai- sia. Siksi on hyvä, että arviointineuvosto pel- kää julkista velkaa.

1. Lyhyestä pitkään aikaväliin Arviointineuvosto kehuu aiheesta hallituksen korona-ajan politiikkaa. Lähinnä yritystukien kohdentamisessa ja jakoperusteissa on ilmen- nyt puutteita, joita voi näin jälkijättöisesti kri- tisoida. Neuvoston kriittisyys lisääntyy tarkas- teluajanjakson pidetessä. Rokotteen myötä ehdotetaan talouspolitiikan normalisointia.

Neuvosto arvioi normalisoinnin ajan koittavan ensi vuonna, mikä on vuotta aiemmin kuin vii- me kevään synkimpinä hetkinä laadittu Vihriä- län työryhmän suositus (Vihriälä ym. 2020).

Valtiovarainministeri Vanhanen yhtyi neuvos- ton näkemykseen raportin tiedotustilaisuudes- sa olettaen luonnollisesti, että rokotuksissa päästään maaliin tämän vuoden aikana.

Normalisointi tarkoittaa sitä, että velkaan- tumista aletaan hillitä ja finanssipolitiikassa kurotaan asteittain umpeen rakenteellista ali- jäämää. Kysehän on siitä tulojen vajauksesta suhteessa menoihin, joka Suomen julkisessa taloudessa on, vaikka talouden resurssit olisi- vat täyskäytössä. Normalisointiin sopivat huo- nosti hallituksen tekemät pysyvät ja koronasta riippumattomat menolisäykset sekä ilmeinen haluttomuus edes aloittaa julkista keskustelua

normalisoinnista tai julkisen talouden sopeu- tuksesta.

Neuvosto on varsinaisesti huolissaan julki- sen velan pitkän aikavälin näkymistä. Neuvos- to muistuttaa, että julkisella velalla ei ole tark- kaa ylärajaa, jonka yläpuolella velkaa olisi lii- kaa. Pärjäähän Japani hienosti 250 % julkisella velalla samalla, kun Ukraina joutui velkajärjes- telyyn jo 30 % tasolla (Debrun ym. 2020). Fi- nanssipoliittinen liikkumavara riippuu enem- mänkin velanhoidon maineesta ja todistetusta halusta pitää finanssipolitiikka turvallisena.

Vaikka Suomen maine on toistaiseksi kun- nossa, nykyisellä ja tulevilla hallituksilla on tekemistä maineen ylläpitämiseksi. Arviointi- neuvosto huomauttaa, ja rakenteellinen alijää- mäkin sen paljastaa, että Suomen talouspoli- tiikka on ollut liian pitkään liian löysää. Jopa liiallisista sopeutustoimistaan arvosteltu Sipi- län hallitus on näin jälkikäteen tarkasteltuna osoittautunut nousukaudella taloutta elvyttä- neeksi (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020).

Nykyinen hallitus lisäsi pysyviä menoja jo heti aloittaessaan vuonna 2019 rakenteellisesta alijäämästä ja kestävyysvajeesta huolimatta.

Tuudittauduttiin uskoon, että kasvu hoitaa ali- jäämän hallituskauden kuluessa. Niin ei käy- nyt, vaan realisoitui talousriski, joka repäisi julkiseen talouteen suuren alijäämän. Niinpä julkisen talouden tasapaino on heikentynyt tarpeettoman paljon pysyvien, hallitusohjel- maan sisältyvien menolisäysten takia, eikä ko- ronakriisin takia tehtyjen toimien vuoksi. Ko- ronaan liittymättömien menojen lisäys onnistui osaksi siksi, että itse koronasokki oli kansain- välisesti vertailtuna pieni ja suoranainen koro- naelvytyksen tarve vähäistä (IMF 2021).

Pysyviä menolisäyksiä on perusteltu taiste- lulla eriarvoisuutta vastaan, vaikka tuloerot ovat Suomessa maailman pienimpiä ja tulojen

uudelleenjako ehkä jopa maailman voimak- kainta. Myös tuloerojen periytyvyys on maail- man pienimpiä osoittaen mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen erinomaisesti.

2. Velanhoitosuunnitelma

Suomen hallitus aikoo hoitaa tulevaisuuden kuntoon niin sanotulla Kestävän kasvun tiekar- talla, jonka tavoitteena on vakauttaa velkaan- tuminen vuosikymmenen loppuun mennessä.

Velan tasolle suhteessa talouden kokoon ei ole asetettu tavoitetta, eikä hallitus voi luonnolli- sesti ohjelmallaan sitoa vuosikymmenen lop- puun mennessä vallassa olevien tulevien halli- tusten käsiä. Velan vakauttaminen tällä vuosi- kymmenellä on myös eri tavoite kuin kestä- vyysvajeen poisto, joka edellyttää käytännössä tiekartassa luonnehditun politiikan jatkoa.

Arviointineuvosto kiittää hallitusta suunni- telmasta, mutta moittii sitä ylimalkaiseksi. Sitä se onkin. Samaan ongelmaan on kiinnittänyt huomiota myös Etla lausunnoissaan eduskun- nan talous- ja valtiovarainvaliokunnille (Etla 2021).

Sama epämääräisyys esiintyy Kansantalou- dellisen aikakauskirjan tässä numerossa jul- kaistussa valtiovarainministeri Vanhasen kom- mentissa arviointineuvoston raporttiin. Vanha- nen toivoo talouskasvun kaksinkertaistumista tällä vuosikymmenellä verrattuna tämän het- ken arvioon potentiaalisesta yhden prosentin vuotuisesta kasvusta. Sikäli toive on hyvä, että kasvuvauhdin kiihtyminen yhdellä prosentti- yksiköllä kymmenen vuoden ajaksi voi pienen- tää julkista velkaa suhteessa BKT:hen jopa yli 20 prosenttia (Best ym. 2020). Mutta valtiova- rainministerikin jää liian epämääräiseksi kas- vuun vaadittavista keinoista.

Hallituksen tiekartta pyrkii konkretisoi- maan tavoitteen saavuttamista esimerkiksi niin, että sosiaali- ja terveysalan uudistus pie- nentäisi velanoton tarvetta. Tällainen konkre- tia on näennäistä. Koska uudistuksessa on luovuttu sote-alan tuottavuutta edes teoriassa parantavista elementeistä kuten valinnanva- paudesta, tiekartan tavoite jää ilmaan. Kun varsinaista tuottavuuden parantavaa mekanis- mia ei ole, velkatavoite onnistuu vain suorilla menoleikkauksilla. Tämä on arviointineuvos- tolta osuva havainto.

Talouskasvun nopeutumista on turha toi- voa, ellei olla valmiita tekemään konkreettisia toimia sen kiihdyttämiseksi. Velkasuhde jou- dutaan saavuttamaan sopeutustoimilla, ellei päästä konkreettisiin talouskasvua kiihdyttä- viin, työllisyyttä parantaviin tai julkisen talou- den tuottavuutta nostaviin rakenteellisiin uu- distuksiin.

3. Työllisyystoimet

Hallituksen tekemät työllisyystoimet ovat toki tällaisia uudistuksia, ja ne ovatkin neuvoston mukaan nettomääräisesti parantaneet työlli- syyttä ja julkista taloutta, kunhan nyt valmiste- lussa olevat toimet saadaan maaliin. Uudistuk- sia ei ole kuitenkaan ollut tarpeeksi. Hallituk- sen tulisi siis pikaisesti esittää uusia konkreet- tisia toimia tavoittelemansa 80 000 työpaikan lisäyksen saavuttamiseksi. Tähän arviointineu- voston toiveeseen on helppo yhtyä.

Tässä yhteydessä arviointineuvosto olisi kuitenkin voinut ehkä itse paikata hallituksen ylimalkaisuutta. Vaikka neuvoston varsinainen tehtävä on arvioida eikä rakentaa, raportti voi- si silti käydä läpi kirjallisuutta ja tuoda esiin konkreettisia vaihtoehtoja, joita taloustieteen

perusteella voi suosittaa rakenteellisiksi uudis- tuksiksi erityisesti Suomen institutionaalisessa rakenteessa. Tekemällä itse konkreettisempia uudistusehdotuksia talouspolitiikan arviointi- neuvosto myös tekisi oman roolinsa selkeäm- min erilaiseksi suhteessa mandaatiltaan osit- tain päällekkäiseen Valtiontalouden tarkastus- viraston suorittamaan finanssipolitiikan arvi- ointiin.

Ehdotukset olisivat tulleet myös tarpee- seen. Työmarkkinauudistukset ovat kiven alla, varsinkin kun nykyinen hallitus ei halua pa- rantaa työn tarjontaa etuisuuksia pienentämäl- lä tai verotusta keventämällä. Neuvosto olisi voinut selkeämmin painottaa, että ilman pas- siivisen työttömyysturvan muutoksia tai työn tarjontakannustimien parantamista ei päästä riittävän pitkälle.

Työllisyyttä on vaikea parantaa pelkästään aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostamalla (Kauhanen 2020). Nykyisiin toimenpiteisiin (koulutukseen, tukityöhön ja neuvontaan) pi- täisi saada yli miljoona työtöntä, jotta heistä työllistyisi 80  000 toimenpiteiden päätyttyä.

Koska toimenpiteiden uudistaminen on vai- keaa, on myös vaikea nähdä, että aktiivitoimien kehittämisessä olisi valtavasti työllisyyttä pa- rantavaa potentiaalia. Työttömien neuvontare- surssien parantaminen ei ole tässä suhteessa riittävä toimi.

4. Keinot kasvuun

Riittävien työllisyystoimien ohella Kestävän kasvun tiekartasta ja valtiovarainministerin omasta kasvutavoitteesta puuttuu myös muita merkittäviä kasvun tekijöitä. Suomi voisi esi- merkiksi keventää verotusta kohdennetusti investointikannustimien lisäämiseksi. Löysä

rahapolitiikka ei ole sitä riittävästi tehnyt nol- lakorkorajoitteen vuoksi. Sen sijaan rahapoli- tiikka yhdessä matalan neutraalin korkotason, hitaan kasvun ja ikääntyvän väestön kanssa on tehnyt sijoituksista sijoitusmarkkinoille vähem- män riskipitoisia kuin investoineista koneisiin, laitteisiin ja uusien innovaatioiden etsintään.

Siksi tuotannollisten investointien houkuttele- vuutta tulisi lisätä suhteessa finanssisijoitta- miseen.

Tiettyjen veronalennusten investointeja, innovaatioita, kasvua ja työllisyyttä lisäävistä vaikutuksista on runsaasti taloustieteellistä tutkimustietoa. Kohdennetuilla veroporkka- noilla voidaan lisätä innovaatiopanoksia ja yrit- tämisen intoa (Akcigit ja Stantcheva 2020, Harju ym. 2020), vähentää yritysten lopetta- mispäätöksiä (Cevik ja Miryugin 2019), lisätä investointeja (Hasset ja Hubbard 2002 ja Chi- rinko 2002), suunnata kansainvälisiä investoin- tivirtoja ja osaajien muuttoliikettä (Glennon 2020, Kleven ym. 2020, Moretti ja Wilson 2017, de Mooij ja Ederveen 2008) ja vaikuttaa muu- tenkin veropohjaan (Kari ja Ropponen 2014).

Valtiovarainministeri Vanhanen on oikeas- sa kommentoidessaan, että keskimäärin ajatel- len yksittäiset veronalennukset harvoin rahoit- tavat itse itseään. Tutkimus- ja kehittämisinves- tointeihin kohdistuvalla veronalennuksella olisi todennäköisesti kuitenkin merkittävästi positiivisemmat vaikutukset suurten ulkoisvai- kutustensa vuoksi. Yhteiskunnan kannattaa tukea yritysten innovaatiotoimintaa, koska toi- minnan hyödyt leviävät helposti T&K:ta teke- vän yrityksen ulkopuolelle. Yritykset panosta- vat siihen liian vähän, koska hyödyt valuvat kilpailijoille. Yhteiskunta kokonaisuutena voi tienata jopa nelinkertaisesti yhden yrityksen T&K-panostuksista yritykseen itseensä verrat- tuna (Lucking ym. 2020). Suomessa T&K-toi-

minnan verovähennyksen kasvattamisesta olisi erityinen hyöty, koska sen taso on Nokian jäl- keen romahtanut, ja Suomi verottaa T&K- investointeja kireämmin kuin muita investoin- teja (Harju ym. 2017).

Suomen talouden pysähtynyt tilanne haas- taa uudelleenarvioimaan investointeihin koh- distuvaa verotusta yleisemminkin. On selviä viitteitä siitä, että Suomi on tällä hetkellä Japa- nin kaltaisessa heikkojen odotusten kahlitse- massa tasapainossa, josta irti pääseminen vaatii erityisiä ponnisteluja (Aruoba ym. 2018; Mer- tens ja Ravn 2014; Nakata ja Schmidt 2019).

Finanssi-, Nokia-, euro-, Krim/öljy- ja korona- kriisit sekä väestön ikääntyminen pysäyttivät Suomen ja romahduttivat pysyvästi odotukset kasvun käynnistymisestä. Koska nollakorkojen maailmassa keskuspankki ei voi elvyttää kyl- liksi odotusten palauttamiseksi, Suomi on va- jonnut yhtä aikaa niin sanottuun likviditeetti- ja kasvuloukkuun, jota kutsutaan myös stag- naatioloukuksi (Benigno ja Fornaro 2018).

Jotkut suosittavat tilanteeseen voimakkaam- paa julkista elvytystä. Tämän koulukunnan airuetkin kuitenkin myöntävät, että yksityisen sektorin neutraali korko on jo niin negatiivi- nen, että millään maalla ei ole varaa niin suu- reen finanssipoliittiseen elvytykseen, että neut- raali reaalikorko nousisi positiiviseksi (Rachel ja Summers 2019). Siihen eivät etenkään riitä pienen talouden rahkeet. Tämä korostaa mer- kittävää, jopa disruptiivista, investointikannus- teiden parantamista sekä työmarkkinauudistus- ten ja muiden rakenteellisten uudistusten teke- mistä keinoina odotusten kääntämiseksi posi- tiivisemmiksi ja talouskasvun synnyttämiseksi.

5. Valmistaudu sopeutukseen Koska arviointineuvosto ei usko riittävien ta- louskasvua ja työllisyyttä parantavien uudistus- ten läpimenoon, se valmistaa lukijaansa siihen, että Suomella on edessään veronkorotuksia ja menoleikkauksia. 2010-lukuun peilaten se to- dennäköisesti tarkoittaa yhtä voimakasta leik- kaus- kuin veronkorotusohjelmaakin.

Tässäkin kohtaa neuvosto olisi voinut viita- ta selvemmin taloustieteen tuloksiin, joiden mukaan sopeuttaminen pitäisi tehdä (nousu- kaudella) menoleikkauksin eikä veronkorotuk- sin (Alesina, Favero ja Giavazzi 2019a ja 2019b;

Best ym. 2020; Favero ja Mei 2019; Ramey 2019). Suomelle tämän suosituksen seuraami- nen olisi erityisen tärkeää. Verotuksen kiristä- minen pysähtyneen talouskasvun maassa olisi vahingollista, ja verotuksen kiristämisellä on erityisen voimakkaat negatiiviset vaikutukset ennestään korkean verotuksen maassa (Aghion ym. 2016; Cevik ja Miryugin 2019; Jaimovich ja Rebelo 2019). Vastaavasti menojen leikkausten haitat suuren julkisen sektorin ja vähäisen eri- arvoisuuden maassa olisivat verrattain pienet.

6. Neuvosto pelkää velkaa

Arviointineuvosto liputtaa selkeästi julkisen velan vaaroista ja sopeuttamisen tärkeydestä.

Johtopäätös voi olla muille kuin taloustieteili- jöille yllättävä, koska korkotaso on matala. Vel- kahan pienenee automaattisesti suhteessa ta- louden kantokykyyn aina, kun julkinen talous on tasapainossa ja velan keskimääräinen kor- kotaso on nimellistä talouskasvun vauhtia ma- talampi. Valtio voi jopa pitää yllä pysyvää ra- kenteellista alijäämää (ilman korkomenoja) samassa suhteessa kuin korkotaso alittaa nimel-

lisen talouskasvun vauhdin, ja silti velka pysyy vakaana suhteessa talouden kantokykyyn.

Neuvoston johtopäätöksen yllättävyyttä voi lisätä havainto, että korkotason tulevaisuuden- näkymät ovat matalat ja se on myös historiassa ollut usein talouskasvun vauhtia matalampi.

Havainnon nosti julkisuuteen Olivier Blan- chard (2019) avatessaan American Economic Assiociationin vuosikokouksen vuonna 2019.

Blanchard pohti, ovatko korot painuneet niin alas, että lisävelalla voidaan nostaa ainakin yh- den sukupolven hyvinvointia laskematta sitä muilta. Hänen vastauksensa oli myöntävä tie- tyin oletuksin.

Blanchardin puhe oli vaikuttavin AEAn vuosikokouksen avaus miesmuistiin. Se on kir- voittanut Suomessakin useita velan vaaralli- suuden uudelleenarviointia pohtivia kirjoituk- sia ja haastatteluja (tuoreimpina esimerkkeinä SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkysen haastattelu Helsingin Sanomissa viime tammi- kuussa sekä Patrizio Lainán ja Anni Marttisen Vieraskynä Helsingin Sanomissa helmikuussa 2021).

On hyvä, että arviointineuvosto ampuu alas omalta osaltaan näitä näkemyksiä. Eihän Blan- chard itsekään väittänyt velkaa entistä vaarat- tomammaksi vaan halusi pelkästään tehdä velkakeskustelusta syvällisempää:

“The purpose if this lecture is most definitely not to argue for higher debt per se, but to allow for a richer discussion of debt policy and ap- propriate rules than is currently the case” (Blan- chard 2019).

Blanchardin varovaisuus johtui hänen käyt- tämänsä mallin oletuksista (Evans 2020). Mal- li olettaa riskittömät korot pysyvästi mataliksi ja riskilisät pieniksi, vaikka reaalimaalimassa finanssipoliittiset kriisit, kertyneen velan taso

ja riskilisät on selvästi kytköksissä toisiinsa (Boskin 2020; Evans ym. 2013; Rebelo ym.

2019). Oletukset vääristävät tulokset velanoton riskiä vähätteleviksi, koska ne estävät valtioi- den tarpeen velkajärjestelyille ja pakottavat korkotason mallissa vastaamaan reaalielämän kriisittömiä aikoja.

Mallissa oletetaan myös, että julkinen ali- jäämä on lähellä nollaa eli velkaantuminen tehdään hetkellisen tarpeen vuoksi, ja sen jäl- keen tulot ja menot tasapainotetaan. Mallin tulokset eivät siis päde jatkuvaan velkaantumi- seen (Wren-Lewis 2019). Kun mallinnetaan Blanchardin kahden sukupolven sijaan 10 li- mittäistä sukupolvea, vaihdetaan ilmainen he- likopteriraha markkinoilla (pääoman rajatuo- ton perusteella) määräytyvään palkkaan ja sallitaan talouskriisien mahdollisuus, tulokset muuttuvat radikaalisti (Hasanhodzic 2020).

Tällöin vain mallin alussa elävät (vanhemmat sukupolvet) hyötyvät ja kaikki tulevat sukupol- vet kärsivät velan kasvattamisesta.

7. Korkojen ja inflaation paluu Blanchardin havainto korkojen mataluudesta suhteessa nimelliseen kasvuun on hatara. Kor- kotaso on historiasarjoissa ollut vain vähän nimellistä kasvua alhaisempi, mutta hyvin voi- makkaasti vaihteleva (Wyplosz 2019). Koska korko-kasvuero tekee äkillisiä käännöksiä, sen perusteella ei voi ennustaa tulevia velkakriisejä, eikä korko-kasvueron pysyminen viime vuosina negatiivisena tee velasta vaarattomampaa (Mauro ja Zhou 2020). Äkilliset muutokset ovat mahdollisia etenkin maakohtaisten riskili- sien vuoksi (van Wijnbergen ym. 2020). Riski- lisät reagoivat sitä nopeammin mitä enemmän

velkaa on ulkomaisissa käsissä ja vieraassa va- luutassa ja mitä vähemmän talouspolitiikan vastuullisuuteen luotetaan (Debrun ym. 2020).

Kun korkotaso äkisti nousee, etenkin suu- ren velkataakan omaavien maiden velkaantu- miskehitys kääntyy nopeasti räjähtävälle uralle (Sergeyev ja Mehotra 2020). Velkaantuneem- milla mailla korkotaso on yleensä lyhyempiä aikoja nimellistä talouskasvua alhaisempaa ja kääntyy useammin korkeammaksi (Lian ym.

2020). Niillä on myös keskimäärin velan korot kasvuvauhdin yläpuolella enemmän kuin vä- hän velkaantuneilla mailla. Kun korkojen ja kasvun erotus kääntyy velkaantumista kasvat- tavaksi, korot nousevat erityisen paljon suh- teessa kasvuun. Velkaantuneilla mailla korko- taso myös nousee erityisen paljon, kun koti- mainen kasvu hidastuu tai kun globaali talous- kasvu heilahtelee.

Korko-kasvuero voi kääntyä velkasuhdetta kasvattavaksi myös maailmanlaajuisten pitkän aikavälin kehityskulkujen vuoksi. Ikääntymi- nen hidastaa talouskasvua, joskin tuottavuuden näkökulmasta näkymä on huomattavasti suo- peampi (Lee 2016). Korot voivat nousta, vaikka ikääntyminen hidastaisikin kasvua, koska sääs- tämisen ja investointien suhde määrittää reaa- likorkoa voimakkaammin kuin talouden kasvu- vauhti. Ikääntymisen, globalisaation ja tekno- logisen kehityksen näkymät voivat täysin uskot- tavin oletuksin kääntää korkotason inflaatiota vauhdikkaampaan nousuun talouskasvun jun- natessa paikallaan (Goodhart ja Pradhan 2020).

Nollakorkojen aika ei ole ikuista. □

Kirjallisuus

Aghion, P., Akcigit, U., Cage, J. ja Kerr, W.R. (2016),

“Taxation, corruption and growth”, European Economic Review 86: 24–51.

Akcigit, U. ja Stantcheva, S. (2020), “Taxation and innovation: What do we know?” NBER Working Paper No. 27109.

Alesina, A., Favero, C. ja Giavazzi, F. (2019a), Aus- terity, Princeton University Press, Princeton, N.J.

Alesina, A., Favero, C. ja Giavazzi, F. (2019b), Ef- fects of austerity: Expenditure- and tax-based approaches, Journal of Economic Perspectives 33:

141–162.

Aruoba, S. B., Cuba-Borda, P. ja Schorfheide, F.

(2018), “Macroeconomic dynamics near the ZLB: A tale of two countries”, The Review of Economic Studies 85: 87–118.

Benigno ,G. ja Fornaro, L. (2018), “Stagnation traps”, The Review of Economic Studies 85:

1425–1470.

Best, T., Bush, O., Eyraud, L. ja Sbrancia, B. (2020),

“Reducing debt short of default”, Teoksessa Ab- bas, A., Pienkowski, A., ja Rogoff, K. (toim.), Sovereign Debt: A Guide for Economists and Practitioners, Oxford University Press, Oxford.

Blanchard, O. (2019), “Public debt and low interest rates”, American Economic Review 109: 1197–

1229.

Boskin, M. J. (2020), “Are large deficits and debt dangerous?”, NBER Working Paper No. 26727.

Cevik, S. ja Miryugin, F. (2019), “Death and taxes:

Does taxation matter for firm survival?”, IMF Working Paper 19/78.

Chirinko, R. (2002), “Corporate taxation, capital formation, and the substitution elasticity be- tween labor and capital”, CESifo Working Paper No. 707.

Debrun, X., Ostry, J. D., Willems, T. ja Wyplosz, C.

(2020), “Public debt sustainability”, CEPR Dis- cussion Paper No. 14010.

de Mooij, R. ja Ederveen, S. (2008), “Corporate tax elasticities – A reader’s guide to empirical find- ings”, Oxford University Centre for Business Taxation, Working Paper No. 0822.

Etla (2021), “Lausunto valtioneuvoston Suomen kestävän kasvun ohjelman selonteosta eduskun- nan valtiovarainvaliokunnalle”, 15.1.2021.

Evans, R. W., Kotlikoff, L., ja Phillips, K. L. (2012),

“Game over: Simulating unsustainable fiscal policy”, NBER Working Paper No. 17917.

Evans, R. W. (2020), “Public debt, interest rates, and negative shocks”, AEA Papers and Proceed- ings 110: 137–140.

Favero, C. ja Mei, P. (2019), “Austerity and public debt dynamics”, CEPR Discussion Paper No.

14072.

Glennon, B. (2020), “How do restrictions on high- skilled immigration affect offshoring? Evidence from the H-18 program”, Working Paper, Mack Institute for Innovation Management, University of Pennsylvania.

Goodhart, C. ja Pradhan, M. (2020), The Great De- mographic Reversal. Ageing Societies, Waning Inequality, and an Inflation Revival, Palgrave Macmillan, London.

Harju, J., Kari, S., Koivisto, A., Kuusi T., Matikka, T., Määttänen, N. Pajarinen, M. Ropponen, O., Rouvinen, P. ja Valkonen T. (2017), Yritysvero- tus, investoinnit ja tuottavuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 6/2017.

Harju, J., Koivisto, A. ja Matikka, T. (2020),“The effects of corporate taxes on small firms”, VATT Working Papers No. 129.

Hasanhodzic, J. (2020), “Simulating the Blanchard conjecture in a multiperiod life cycle model”, AEA Papers and Proceedings 110: 149–151.

Hasset, K. ja Hubbard, R. G. (2002), “Tax policy and investment”, NBER Working Paper No. 5683.

IMF (2021), Fiscal Monitor Update, January 2021.

Jaimovich, N. ja Rebelo, S. (2016), “Nonlinear ef- fects of taxation on growth”, Journal of Political Economy 125: 265–291.

Kari, S. ja Ropponen, O. (2014), “Literature review of the dynamic effects of corporate income taxa- tion”, VATT Mimeo No. 40.

Kauhanen, M. (2020), “Aktiivisen työvoimapolitii- kan mahdollisuudet työllisyysasteen kasvat- tamisessa”, Työpoliittinen aikakauskirja 63: 8–18.

Kleven, H., Landais, C., Munoz, M. ja Stantcheva, S. (2020), “Taxation and migration: Evidence and policy implications”, Journal of Economic Perspectives 34: 119–142.

Lainá, P. ja Marttinen, A. (2021), “Velkasääntöjen jatkuva rikkominen rapauttaa EU:n uskottavuut- ta”, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 3.2.2021.

Lee, R. (2016), “Macroeconomics, aging and growth”, NBER Working Paper No. 22310.

Lian, W., Presbitero, A. ja Wiriadinata, U. (2020),

“Public debt and r-g at risk”, IMF Working Pa- per WP/20/137.

Lucking, B., Bloom, N. ja van Reenen, J. (2020),

“Have R&D spillovers declined in the 21st cen- tury?”, Fiscal Studies 40: 561–590.

Mauro, P. ja Zhou, J. (2020), “r-g<0: Can we sleep more soundly?”, IMF Working Paper WP/20/52.

Mertens, K. ja Ravn, M. (2014), “Fiscal policy in an expectations-driven liquidity trap”, The Review of Economic Studies 81: 1637–1667.

Moretti, E. ja Wilson, D. (2017), “The effect of state taxes on the geographical location of top earn- ers: Evidence from star scientists”, American Economic Review 107: 1858–1903.

Nakata, T. ja Schmidt, S. (2019), “Expectations- driven liquidity traps: Implications for monetary and fiscal policy”, European Central Bank, Working Paper No. 2304.

Rachel, L. ja Summers, L. (2019), “On falling neu- tral real rates, fiscal policy, and the risk of secular stagnation”, Brookings Papers on Economic Ac- tivity, Spring 2019.

Ramey, V. A. (2019), “Ten years after the financial crisis: What have we learned from the renais- sance in fiscal research?”, Journal of Economic Perspectives 33: 89–114.

Rebelo, S., Wang, N. ja Yang, J. (2019), “Rare disas- ters, financial development, and sovereign debt”, NBER Working Paper No. 25031.

Sergeyev, D. ja Mehotra, N. (2020), “Debt sustain- ability in a low interest rate world”, CEPR Dis- cussion Paper No. 15282.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2020), Finans- sipolitiikan valvonnan raportti 2020, Valtion- talouden tarkastusviraston eduskunnalle annet- tavat kertomukset K21/2020.

van Wijnbergen, S., Olijslager, S. ja de Vette, N.

(2020), “Debt sustainability when r-g<0: No free lunch after all”, CEPR Discussion Paper No.15478.

Vihriälä, V., Holmström, B., Korkman, S. ja Uusi- talo, R. (2020), Talouspolitiikan strategia korona- kriisissä, Valtioneuvoston julkaisuja 2020:13.

Wren-Lewis, S. (2019), “Should we worry about temporarily raising public debt? Blanchard’s AEA address”, VoxEU (CEPR Policy Portal), 23.1.2019.

Wyplosz, C. (2019), “Olivier in wonderland”, VoxEU (CEPR Policy Portal), 17.6.2019.