92
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 3 . v s k . – 1 / 2 0 1 7
Anneli Anttonen (anneli.anttonen@uta.fi) on sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopistossa, Jukka Pirttilä (jukka.
pirttila@uta.fi) on kansantaloustieteen professori Tampereen yliopistossa, Mikko Puhakka (mikko.puhakka@oulu.fi) on taloustieteen professori Oulun yliopistossa ja Roope Uusitalo (roope.h.uusitalo@jyu.fi) on taloustieteen professori Jyväs- kylän yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja.
Lyhyt vastaus Yläoutiselle, Ilmakunnakselle, Pursiaiselle ja Vartiaiselle
Anneli Anttonen, Jukka Pirttilä, Mikko Puhakka ja Roope Uusitalo
K
un talouspolitiikan arviointineuvosto perus- tettiin, yhtenä tavoitteena oli lisätä talouspoli- tiikasta käytävää keskustelua ja nostaa sen ta- soa. Ainakin ensimmäinen tavoite näyttää to- teutuneen. Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksen mediaseurannan mukaan arviointineu- voston viimeisestä raportista kirjoitettiin yh- teensä 180 lehti-, televisio-, radio- tai nettijut- tua. Kansantaloustieteellisessä aikakauskirjassa julkaistiin ensimmäisestä raportista yksi, toises- ta kaksi ja nyt tästä kolmannesta peräti neljä kommenttipuheenvuoroa. Jos tämä eksponen- tiaalinen kasvuvauhti jatkuu, Aikakauskirjan pitää pian varata kommentteja varten kokonai- nen teemanumero.Ilmeisesti arviointineuvoston raporttia myös luetaan suhteellisen laajasti. Jo tämän tähden raportin luettavuutta pitäisi kieltämät- tä saada parannettua. Kuten Heikki Pursiai- nen kommentissaan toteaa, raportti on nyky- muodossaan liian pitkä. Useimmille toki riittää tiivistelmän lukeminen. Siinä ei kuitenkaan
mahdu kannanottoja kunnolla perustelemaan.
Loppuosassa on siksi pyritty käsittelemään ra- portin teemoja perusteellisemmin. Myös taus- taraportit kieltämättä ansaitsisivat enemmän huomiota. Kaiken materiaalin puristaminen tiiviimpään muotoon ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Lyhyen tekstin kirjoittaminen on usein vaativampaa kuin pitkän, eikä kertaal- leen paperille asti päätyneitä ajatuksia hevin henno heittää pois, mutta otetaan kehittämis- kohteeksi.
1. Finanssipolitiikan arvioista Arviointineuvoston tavoitteena on käyttää tut- kimustietoa tehtyjen päätösten arvioimiseen. Ei tosin vaadi professorin pätevyyttä huomata, että hallituksen työllisyys- tai julkisen talouden tasapainottamistavoitteet eivät tule toteutu- maan. Arviointineuvoston käyttämä mittari on hallituksen julkisen talouden suunnitelmassa asettaman tavoitteen ja valtiovarainministeriön
93 ennusteen ero. Suunnilleen yhtä kauas maali
jäisi vaikka ministeriön ennuste korvattaisiin minkä tahansa tutkimuslaitoksen ennusteella.
Kovin syvällistä analysointia ei tarvita myöskään huomatakseen, että julkisen talou- den tasapainottamiseen pyrkivä hallitus kas- vattaa julkista alijäämää tänä vuonna − riippu- matta siitä tarkastellaanko suhdannekorjattuja vai -korjaamattomia lukuja. Edes Seija Ilma- kunnaksen kommentissaan peräänkuuluttama bottom-up -lähestymistapa ei kuvaa muuta.
Kun huomioidaan laskelmiin liittyvä epävar- muus, Valtiontalouden tarkastusviraston bottom-up ja top-down -laskelmien tuloksena syntyvä kuva on finanssipolitiikan virityksestä samanlainen; finanssipolitiikka muuttuu vuon- na 2017 edellistä vuotta elvyttävämmäksi.
Arviointineuvoston ei tarvitse välttämättä olla samaa mieltä aikaisempien kannanottojen- sa kanssa. Jos maailma muuttuu, käsitys oike- aan osuvasta politiikastakin saattaa muuttua.
Keski-ikäiset professoritkin voivat joskus oppia jotain uutta. Silti esimerkiksi eri vuosina esit- tämämme finanssipolitiikkaa koskevat kom- mentit ovat olleet suhteellisen johdonmukaisia.
Vuoden 2014 raportissa pidimme laman aikana tehtyjä finanssipolitiikan kiristyksiä tiukahkoi- na ja suosittelimme sopeuttamistoimien lyk- käämistä vuosille 2017 ja 2018. Vuoden 2015 raportissa kiittelimme hallituksen uskottavaa asteittaista sopeuttamisohjelmaa. Uusimmassa vuoden 2016 raportissa moitimme hallitusta oman ohjelmansa rikkomisesta ja alijäämän kasvattamisesta nykyisessä aikaisempaa pa- remmassa suhdannetilanteessa. Käsittääksem- me nämä arviot edustavat aika perinteistä key- nesiläistä valtavirtaa. Hauskaa kyllä, että tätä kommenttien sarjaa moitittiin vuosi sitten nä- kyvästi poljennoltaan vasemmistohenkiseksi.
Uusin raportti taas heijastaa nettikommenttien
mukaan oikeistolaista talousajattelua. Tarkoi- tus on toki, että raportti heijastaa vain ajattelua ilman sen kummempia lisämääreitä.
2. Kilpailukykysopimus
Hiukan enemmän omalla alallaan arviointineu- voston raportti on kritisoidessaan hallituksen, tai pikemminkin valtiovarainministeriön, kil- pailukykysopimuksen työllisyysvaikutuksia koskevia laskelmia. Samasta teemasta huomau- timme myös edellisessä raportissa, mutta val- tiovarainministeriön laskelmista löytyi edelleen joustoestimaatteja, jotka eivät sovi yhteen talo- ustieteellisen tutkimuksen kanssa. Siksi tois- timme analyysin uudessa raportissa näyttäen yksityiskohtaisesti, miksi valtiovarainministeri- ön laskelmat menevät pieleen. Tässä kohtaa oli tarkoitus tehdä hiukan periaatteellisempikin huomautus. Ensinnäkin työllisyyden ja palkko- jen muutosten korrelaatio on empiirisessä ai- neistossa yleensä positiivinen sekä aggregaatti- tasolla että toimiala- tai yritystasolla. Hyvinä aikoina sekä palkat että työllisyys kasvavat.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että työvoimakus- tannusten kasvulla olisi positiivinen vaikutus työllisyyteen vaan, että kahden muuttujan, vaikkapa työllisyyden ja työvoimakustannus- ten, välisen korrelaation perusteella ei voi pää- tellä mitään syy- ja seuraussuhteista. Politiikan vaikutusten arvioinnissa tarvittavia kausaalivai- kutuksia voidaan estimoida vain aineistosta, jossa työvoimakustannuksissa on eksogeenista vaihtelua. Taloustieteellisissä aikakauskirjoissa pelkkiin ilmeisen endogeenisten muuttujien välisiin korrelaatioihin tai regressiomalleihin perustuvia vaikutusarvioita ei ole 1990-luvun jälkeen enää voinut julkaista. 2010-luvulla tä- män pitäisi alkaa olla mahdotonta myös minis- teriöiden laskelmissa.
94
KAK 1/2017 A n n e l i A n t t o n e n , J u k k a P i r t t i l ä , M i k k o P u h a k k a j a R o o p e U u s i t a l o
Syy- ja seuraussuhteita on helpompi esti- moida mikrotason aineistosta, koska aitoa usein työvoiman sivukulujen yksityiskohtiin liittyvää vaihtelua on helpompi löytää. Mikro- tason analyysien tulosten yleistäminen makro- tason politiikkasuosituksiksi ei toki ole aivan suoraviivaista. Tästä olisimme voineet rapor- tissa keskustella pitempäänkin, mutta teemasta puuttuu tutkimustietoa, jonka varassa tuollais- ta keskustelua olisi voinut käydä.
3. Toimivatko työmarkkinat
Juhana Vartiainen huomauttaa aiheellisesti kommenttipuheenvuorossaan, että kilpailuky- kysopimuksen aikaansaamilla palkkakustan- nusten alenemisilla ei pitäisi pitkällä aikavälillä olla mitään vaikutusta sen paremmin palkkoi- hin kuin työllisyyteenkään. Pitkän aikavälin tasapainon saavuttaminen saattaa tosin kestää huomattavan kauan, ja kilpailukykysopimus voi nopeuttaa sopeutumista pitkän aikavälin tasa- painoon. Tästä olemme luonnollisesti samaa mieltä. Raportissa kilpailukykysopimuksen vai- kutusten väliaikaisuutta kommentoidaan vain työvoimakustannusten osalta, mutta sama pä- tee luonnollisesti työllisyysvaikutuksiin.
Toisaalta Seija Ilmakunnas arvioi, että kan- tamme työmarkkinoiden toiminnasta on tur- han tyly. Yksi seikka mihin hän kiinnittää huomiota on inflaation jääminen ennustettua pienemmäksi, mikä on nostanut reaalipalkkoja suunniteltua enemmän. Toisaalta aiemmin yli- arvioitua inflaatiota ei ole otettu huomioon korvaavana tekijänä myöhemmissä työsopi- muksissa. Olennaista Suomen kannalta on kil- pailukyky suhteessa muihin maihin, eikä ole selvää, kuinka paljon ennakoitua pienemmäk- si Suomen inflaatio on jäänyt kuin kilpailija- maissa (joista monet ovat samassa rahaliitossa).
Ilmakunnas peräänkuuluttaa myös ehdotusta paremmin toimivaksi työmarkkinamalliksi.
Katsomme, että mandaattimme on ennen kaik- kea arvioida toteutunutta kehitystä, ei tarjota valmiita politiikkasuosituksia. Raportin luvus- sa 6 pohdimme toki sitä, millaisia piirteitä toi- mivissa malleissa todennäköisesti olisi. Viit- taamme niissä makrovakauden säilyttäviin paikallisesti joustavampiin malleihin, joissa minimikorotuksia ei tulisi automaattisesti.
4. Tutkimus ja politiikka
Tutkimustietoa ja politiikka-analyysiä olemme mielestämme kohtuullisen onnistuneesti yhdis- täneet työttömyysturvaa koskevassa osiossa.
Tästä tosin suurin kunnia kuuluu neuvostolle taustaraportin kirjoittaneille Tomi Kyyrälle, Hanna Pesolalle ja Aarne Rissaselle. Erinäisten yhteensattumien vuoksi arviointineuvoston teettämässä taustaraportissa julkaistiin ainakin parin akateemisen artikkelin verran uutta työt- tömyysturvaa koskevaa tutkimusta ennen kun niitä ehdittiin saada muualla julkaistua edes työpaperiversiona.
Toinen teema, jossa olemme mielestämme kohtuullisesti onnistuneet, on yliopisto-ope- tuksen ja politiikka-analyysin yhdistäminen.
Arviointineuvoston raportista on saanut hyvää materiaalia ainakin julkistalouden kurssille.
Systeemi toimii myös vastakkaiseen suuntaan.
Taustaraporteista ensimmäisen työntekijän palkkausta koskeva tutkimus on osa Annika Nivalan väitöskirjaa ja tutkimus työvoiman ky- syntäjoustoestimaattien harhoista on Jussi Huuskosen gradu.
95 5. Puuttuvia paloja
Kommentaattorit tekevät myös hyviä ehdotuk- sia lisäyksiksi raportin teemoihin. Yläoutinen huomauttaa että olisimme voineet huolellisem- min keskustella työttömien aktivoinnista mää- räaikaishaastatteluilla ja palkkatuen uudistuk- sista. Pursiainen kaipaa syvällisempää keskus- telua perustulosta ja Vartiainen valtion omista- japolitiikasta, investoinneista sekä budjetin
ulkopuolisten rahastojen käytöstä näihin tar- koituksiin. Ilmakunnas usuttaa tekemään tut- kimusta finanssipolitiikasta ja muistuttaa että olisimme voineet myös puhua kotihoidontues- ta. Kaikki toiveet ovat hyvin perusteltuja, ja joihinkin ehkä pystymme tulevaisuudessa vas- taamaan. Neuvoston tarkoitus ei kuitenkaan ole monopolisoida talouspoliittista keskuste- lua, joten näitä teemoja voisivat mieluusti pe- rata muutkin. □
