T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 6 77 minoitui rotuhygieenisiin toimen-
piteisiin. Erityisesti suhtautuminen mielen sairauksiin muuttui vaivais- hoidosta diagnosoimisen ja paran- tamisen pyrkimyksiin. Juuri mie- len sairauksissa sukupuoli ja luok- ka näkyvät selvästi. Kirjoittajat to- teavat, että tunnemaailmakin oli melko tavalla luokkasidonnaista.
Erityisesti naisen elämään vaikutti- vat vahvasti myös kulttuuriset odo- tukset, joista poikkeaminen viitta- si usein joko sairauteen tai rikolli- suuteen.
Artikkeleissa näkökulmat ja tutkimusotteet ovat keskenään jos- sain määrin erilaisia ja esimerkik- si tutkimuksen kohdehenkilöiden anonymisonti vaihtelee. Anu Sal- mela kirjoittaa itsemurhan tehneis- tä naisista heidän omilla nimillään, koska ei halua anonymisoinnil- la vahvistaa käsitystä itsemurhan häpeällisyydestä. Jutta Ahlbeck puolestaan käsittelee omaa tutki- mushenkilöään tekaistulla nimel- lä Anna Seppänen. Kirjallisuusai- neistoissa anonymisointia ei luon- nollisestikaan tehdä.
Kaikkiaan kirja on monipuoli- nen kokonaisuus, jossa terveyden ja sairauden näkökulmasta pääs- tään tutustumaan monenlaisiin henkilöihin aatelista irtolaisiin.
Kysymyksessä ei ole pelkästään naishistoriaa käsittelevä teos, mut- ta artikkelit painottuvat vahvas- ti naisiin ja naissukupuolen vaiku- tukseen. Vaikka keskeisaiheena on sairaus, teksteistä välittyy eloisia – vaikka ei aina kovin kauniita – ku- via tarkasteluajan elämänmenosta muutenkin.
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja tietokirjailija.
Yhteiskuntaluokat 2010-luvulla
Keijo Rahkonen
Mike Savage ja työryhmä: Social Class in the 21st Century. Pelican Books 2015.
Helsingin Sanomien Kuukausilii- te julkaisi verkkosivuillaan vuo- denvaihteessa 2014 ”Luokkako- neen”, jonka avulla saattoi tutkia, mihin luokkaan kuuluu. Se perus- tui verkkosivujen aiemmin tou- kokuussa 2013 tehtyyn kyselyyn, millaisia yhteiskuntaluokkia nyky- Suomessa on. 40 000 vastaajaa ker- toi ammateistaan, tuloistaan, per- hesuhteistaan ja harrastuksistaan.
Kyselyn tuloksena Kuukausiliite jakoi suomalaiset kuuteen uuteen yhteiskuntaluokkaan: eliitti, asian- tuntijat, kipuajat, duunarit, leipä- työläiset ja vähäosaiset.
Kyselyn esikuvana oli Britan- nian yleisradio BBC:n Great Bri- tish Class Survey -verkkokyse- ly (GBCS) vuodelta 2011. Sen asi- antuntijoina olivat sosiologian professorit Mike Savage (London School of Economics and Political Science) ja Fiona Devine (Allian- ce Manchester Business School ja University of Manchester) sekä hei- dän tutkimusryhmänsä. Tuloksena syntyi ”Luokkalaskuri”.
BBC:n kyselyyn osallistui muu- taman viikon aikana 161 000 vas- taajaa. Luokkalaskuri saavutti sel- laisen julkisuuden asteen, että vii- kon kuluttua sen julkaisemises- ta BBC:n verkkosivuilla oli käynyt seitsemän miljoonaa ihmistä – joka viides Britannian aikuisväestöstä – klikkaamassa, mihin uuteen luok- kaan he nyt kuuluivat. Mielenkiin- toinen ilmiö oli se, että kyselyyn
osallistuneissa oli ylimpien ryh- mien, erityisesti eliitin yliedustus.
Yleensä kyselyissä eliitin tavoit- taminen on vaikeaa, ja se jää mo- nesti aliedustetuksi. Tämä aineis- to mahdollisti eliitin tarkemman analyysin.
GBCS:ssä eliitin edustajat, jot- ka olivat suurituloisia, korkeas- ti koulutettuja ja asuivat vaurailla asuinalueil la, olivat yllättäen suo- rastaan yliaktiivisia (22 % vastaajis- ta); alueellisesti yliedustusta oli Lon- toosta sekä Cambridgestä ja Oxfor- dista. Olisiko kyseessä eliitin tur- hamaisuus? Ehkä se kertoo myös brittiyhteiskunnan pakkomieltei- sestä kiinnostuksesta luokka-ase- maan?
Sen sijaan alin ryhmä – preka- riaatti – vastasi kyselyyn laiskasti, ja se jäi aliedustetuiksi (1 % vastaajis- ta). Se oli kaikkein välinpitämättö- min luokkakyselyssä. Se tiesi jo ase- mansa? Lisäksi etniset vähemmis- töt jäivät aliedustetuiksi.
Kyseisen BBC:n kyselyaineis- ton – täydennettynä korjaaval- la kansallisesti edustavalla kyse- lyllä – pohjalta Savagen työryhmä analysoi Britannian yhteiskuntara- kennetta. Lopputuloksena on pak- su, yli 400-sivuinen pientä pränttiä oleva pokkari. Se on julkaistu Pe- lican Introduction -sarjassa, mut- ta mikään ihan helppolukuinen ja yleistajuinen teos se ei ole.
Sosiologian valtavirrassa luok- ka määritellään yleensä ammatti- aseman, koulutuksen ja tulojen pe- rusteella. Savage määrittelee luo- kan tunnetun ranskalaisen sosio- login Pierre Bourdieun teoriaan nojaten moniulotteisesti taloudel- lisen (tulot, omaisuus, säästöt jne.), sosiaalisen (sosiaaliset verkostot) ja kulttuurisen (kulttuurin harras- tus) pääoman mukaan. Tulokse-
78 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 6
na on uusi ajantasainen versio Bri- tannian luokkarakenteesta. Sen ää- ripäitä ovat eliitti ja prekariaatti, johon kuuluvat ammattitaidotto- mat pätkätyöläiset, pitkäaikaistyöt- tömät ym. Näiden kahden välinen kuilu on kasvanut entisestään. Jako yläluokkaan, keskiluokkaan ja työ- väenluokkaan on Savagen mukaan Britanniassa vanhentunut. Voisi sa- noa, että Britannian luokkarakenne on pirstoutunut. Samalla luokka- erot ovat kasvaneet, minkä monet talous tieteilijätkin ovat todenneet.
Savage jakaa Britannian seitse- mään yhteiskuntaluokkaan (pro- senttiluvut ovat kansallisesti edusta- van kyselyn – eivät GBCS-kyselyn – mukaan). Ylimpänä on eliitti (noin 6 % väestöstä; varsinainen eliitti 1 %). Se on rikas rahaeliitti ja meri- tokraattinen. Perinteisestä, verraten kiinteästä yläluokasta se eroaa siinä, että se on seka-aineksinen ja eriyty- nyt eri aloille. Tyypillinen edustaja on esimerkiksi suuryrityksen toimi- tusjohtaja ja pankkiiri. Vanhaa aris- tokratiaa uusi eliitti vieroksuu, mut- ta on omaksunut korkeakulttuurisia tapoja ja hankkinut aristokraattisia statussymboleja (kartanot, huvilat Etelä-Ranskassa jne.).
Toiseksi korkeimmalla hierar- kiassa on vakiintunut, vakavarai- nen keskiluokka (25 %), joka on hyvätuloinen, seurallinen, sosiaa- lisesti aktiivinen ja kiinnostunut kulttuurista.
Sen jälkeen tulee verraten uu- si luokka, tekninen keskiluok- ka (6 %), joka on lähes yhtä vara- kas kuin vakiintunut keskiluokka, mutta sosiaalisesti epäaktiivinen ja kulttuurisesti välinpitämätön sekä enemmän kiinnostunut sosiaali- sesta mediasta.
Uusien hyvinvoivien työnteki- jöiden ryhmä (15 %) on työväen-
luokkainen, mutta tekniseen keski- luokkaa verrattuna sosiaalisesti ja kulttuurisesti aktiivinen. Taloudel- lisesti se ei kuitenkaan ole yhtä hy- vin toimeentuleva kuin edellä mai- nitut ryhmät.
Perinteinen työväenluokka (13 %) on pienentynyt. Sillä on vä- hän taloudellista, kulttuurista ja so- siaalista pääomaa, mutta se ei ole täysin osaton. Sillä on asunto-omai- suutta, mikä johtuu ennen muuta siitä, että se on iäkkäin ryhmä.
Nouseva palvelualojen työnte- kijöiden ryhmä (19 %) on nuor- ten ja urbaanien, sosiaalisesti ak- tiivisten ryhmä, jonka asema ei ole talou dellisesti turvattu. Heillä on verraten korkea sosiaalinen ja kult- tuurinen pääoma.
Alimpana oleva prekariaatti (15 %) on taloudellisesti turvatto- massa asemassa elävä proletariaat- ti. Se on köyhien ryhmä, jolla on vä- hän myös sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Siihen kuuluvat siivoojat, kauppojen kassat, pätkätyöläiset se- kä pitkäaikaistyöttömät. Nämä asu- vat tyypillisesti vuokra-asunnoissa.
Yksi kirjan kiehtovimmista lu- vuista ”Kahden kampuksen tari- na?” käsittelee yliopistoja ja meri- tokratiaa sekä erityisesti perieng- lantilaista aihetta, eliittiyliopistojen merkitystä. Savage esittää tulos- tensa perusteella kovan väitteen, että ”korkeakoulutuksen ekspan- sio on vahvistanut, eikä pienentä- nyt, luokkien välistä eriarvoisuut- ta”. Hyvinvointivaltion kehittyes- sä vaatimattomista oloista tulevien opiskelijoiden määrä kyllä kas- voi, mutta ylimmistä luokista tu- levien opiskelijoiden suhteellinen osuus on kasvanut sitäkin enem- män. Eliitin jäsenistä enemmistö on yksityiskoulujen kasvatteja, jot- ka ovat valmistuneet eliittiyliopis-
toista, Cambridgestä, Oxfordista ja Lontoon yliopistosta. Olennaista ei ole vain se, että on opiskellut yli- opistossa, vaan se missä yliopistos- sa on opiskellut.
Savage tarkastelee luokkien ja- kautumista myös maantieteellises- ti. Eliitti ja muut varakkaat ryhmät ovat yhä enemmän keskittyneet Suur-Lontoon alueelle. Lontoon ulkopuoliset urbaanit eliitit ovat kadonneet lähes tyystin. Pohjois- Englanti on prekariaatin kotiseu- tu. Myös Lontoon kaupunginosat ovat eriytyneet vahvasti. Britan- nian luokkarakenteen alueellinen eriytyminen tuo etäisesti mieleen taannoisen eduskuntavaalien jäl- keisen keskustelun ”kahtiajakau- tuneesta Suomesta”.
Kulttuuripääoman muodostuk- sessa vanha hierarkia korkeakult- tuurin (ooppera, teatteri, kuvatai- teet jne.) ja nuorten sukupolvien populaarikulttuurin (massamedia ja -kulttuuri) kesken on murentu- nut. Sen on korvannut ”uusi snobis- mi”, joka tekee luokka-arvostelmis- ta entistäkin henkilökohtaisempaa, karkeampaa ja halventavaa. Symbo- lisen vallan ylenkatse kohdistuu yh- tä hyvin henkilön tapoihin kuin ha- bitukseen ja ulkonäköön.
Savagen tutkimuksen viesti on, että luokka on yhä relevantti käsi- te ja yhteiskunnallisesti ajankohtai- nen asia. Luokkarakenne on muut- tunut, mutta luokkaerot ovat pi- kemminkin kasvaneet.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston so siaalitieteiden laitoksen johtaja ja professori, jonka johtaman tutki- musprojektin loppuraportti ilmestyi kirjana Suomalainen maku: Kulttuu- ripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen (Gaudeamus 2014).
