70 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5
Haihattelijoita ja jääräpäitä
Tapio Markkanen Kristiina Kalleinen: Kuninkaan ja keisarin Nordenskiöldit.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014.
Nordenskiöldien suku on vaikutta- nut Suomen historiassa lähes kol- men vuosisadan ajan. Suvusta on tullut upseereja, tieteenharjoitta- jia ja tilanomistajia, mystikkoja ja poliittisia jäykkäniskoja. Kristiina Kalleinen tarkastelee kirjassaan su- vun jäsenten suhtautumista erityi- sesti poliittiseen ilmastonmuutok- seen, kun Suomi irrotettiin Ruot- sin yhteydestä ja tuli osaksi Venä- jän imperiumia.
Kalleisen tutkimusmenetelmä pohjautuu mikrohistorialliseen metodiin, jonka keskeisiä käynnis- täjiä on Giovanni Levin L’eredita immateriale. Carriere di un esorcis- ta nel Piemonte del seicento (1985).
Levin teos on ilmestynyt suomek- si Kaisa Kinnusen ja Elina Suo- lahden kääntämänä vuonna 1992 (Aineeton perintö. Manaajapappi ja talonpoikaisyhteisö 1600-luvun Ita liassa). Menetelmän pyrkimyk- senä on löytää historian yleisiä lin- joja ja piirteitä tarkastelemalla yk- silöiden vaiheita.
Kalleinen on tutkinut Norberg–
Nordenberg–Nordenskiöld–Nor- deskjöld-suvun vaiheita 1600-lu- vun jälkipuolelta 1900-luvun jäl- kipuolelle. Suku on vaikuttanut Ruotsissa ja Suomessa, nykyisin jäseniä on sekä Ruotsissa että Sak- sassa. Kalleinen on asettanut eri- tyisen huomionsa kohteeksi, mik- si Suomen Nordenskiöldit eivät monien muiden säätyläissukujem-
me tapaan mukautuneet maamme aseman muutokseen vuoden 1809 jälkeen. Hän on löytänytkin perus- teltuja ehdotuksia vastauksiksi.
Suomalaisen sukuhaaran kan- taisä Johan Eriksson Norberg oli kotoisin Upplannin Nordanåkeris- ta ja muutti Suomeen Wrede-su- vun tilanhoitajaksi vuonna 1660.
Hänen puolisonsa Maria Christi- na Björn oli syntynyt Tukholmas- sa ja kuoli Sipoon Savijärvellä suu- ren Pohjan sodan alettua. Paris- kunta ehti saada kuusi lasta. Ennen Suomeen muuttoaan Johan Nord- berg harjoitti opintoja Uppsalas- sa ja innostui mineraaleista. Kiin- nostus vain kasvoi seuraavissa su- kupolvissa.
Varallisuutta ei Norbergeilla alun perin ollut liiemmälti, mutta sodan ja talouslaman aikana perhe pystyi hankkimaan maata ennen venäläismiehityksen eli ison vihan alkua, niin että suvulla oli ennen pitkää hallussaan kolme kartanoa, Sipoon Savijärvi ja Eriksnäs sekä Mäntsälän Frugård. Johan Norberg halusi harjoittaa maataloutta järki- peräisesti ja ilmeisesti siinä onnis- tuikin, koska 1600-luvun lopun ka- tovuosinakin hän sai korjata run- saat sadot.
Ison vihan vuosina Johan Nor- berg pakeni Ruotsiin ja jäi sille tiel- le, mutta kolme poikaa Anders Jo- han, Carl Fredrik ja Magnus Otto toimivat linnoitusupseereina Suo- messa. He muuttivat sukunimensä Nordenbergiksi. Kaksi ensin mai- nittua aateloitiin vuonna 1751 ni- mellä Nordenskiöld, haaveelli- nen kolmas veli Magnus Otto sot- ki asiansa poliittisissa haihatteluis- sa Ruotsin ja Venäjän välillä sekä menetti melkein päänsä. Viimei- set vuotensa hän käytti kotitilal- laan kirjoittamalla swedenborgi-
laisia pohdintoja alkemiasta. Ne saivat kasvupohjan Carl Fredrikin pojassa Augustissa. Tämä opiskeli kemiaa ja mineralogiaa Turun aka- temiassa ja siirtyi sitten Tukholman vuorikollegioon. Hän matkusti laa- jasti Euroopan vuorityön keskuk- sissa, ja hänestä tuli vuonna 1782 Suomen vuoritoimen johtaja. Antti Tuuri on käsitellyt kiehtovasti kak- siosaisessa romaanissaan Alkemis- tit (2013 ja 2104) Augustin ja hä- nen kumppaniensa ponnistuksia kullan valmistamiseksi ja hengen jalostamiseksi.
Utopiat veivät Augustin men- nessään. Hän lähti perustamaan Uuden Jerusalemin seurakuntaa Länsi-Afrikan Sierra Leoneen ja menehtyi siellä trooppiseen kuu- metautiin. Valistusaika ei ollut vain kylmän järjen valtaa. Salaseurat ku- koistivat ja kirkastuneen ilmoituk- sen ohjaamana pyrittiin puhdista- maan niin kultaa kuin ihmistä.
Augustin veli Otto Henrik opis- keli ensin Turun Akatemiassa ja jatkoi sitten meriupseeriksi Karls- kronassa. Ajan tapaan hän hank- ki kokemusta maailmalta ja tar- jolla olevista sodista. Hän pal- veli Ison-Britannian laivastossa.
Kun Yhdysvaltain vapaussota al- koi, hän vaihtoi puolta – mikä ei tuolloin ollut tavatonta – ja taisteli brittejä vastaan Ranskan laivastos- sa. Hän palasi Ruotsiin ja sai Kus- taa III:n vuonna 1788 alkanees- sa sodassa Venäjää vastaan monta kertaa pelastaa, mitä pelastettavis- sa oli, kun muodolliseksi komen- tajaksi määrätty kyvytön prinssi Kaarle aiheutti typeryydellään lä- hes täystuhon. Merisodan kuului- sia taisteluita olivat Suursaaren me- ritaistelu vuonna 1788, Öölannin taistelu seuraavalla purjehduskau- della ja maineikas Viipurin kujan-
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5 71 juoksu vuonna 1790. Hänet koro-
tettiin vuonna 1815 vapaaherraksi nimellä Nordenskjöld.
Augustin yhdeksän sisaruksen sarjaan kuului myös Adolf Gus- taf, joka avioitui Hedvig Eleonora,
”Hedda Nora” Lilliehöökin kans- sa. Kiintymys kiviin puhkesi jäl- leen kukkaan heidän toiseksi nuo- rimmassaan Nils Gustafissa. Innos- tusta ja mineraalien tuntemusta hän ammensi jo varhain edellisten sukupolvien Frugårdin kotiin kar- tuttamista kokoelmista ja kirjastos- ta. Isänsä toivomuksesta Nils suo- ritti Turussa juridiikan tutkinnon ja antautui hallintouralle. Suomen kenraalikuvernöörinä toista vuosi- kymmentä toiminut Fabian Stein- heil piti Suomen malmien etsin- tää ja kaivostoiminnan edistämistä tärkeänä. Hän havaitsi pian Nilsin kiinnostuksen ja ohjasi hänet luon- nonvarojen etsintään. Niin hallin- tojuristista tuli vuorimies. Steinheil ja kreivi Rumjantsev järjestivät Nil- sille taloudellista tukea ulkomaisiin opintoihin muun muassa johtavan mineraalikemistin J. J. Berzeliuk- sen oppilaana Tukholmassa sekä laajoilla matkoilla Manner-Euroo- passa, Englannissa, Skotlannissa ja Venäjällä.
Nils Nordenskiöldistä tuli Suo- men vuorikonttorin yli-intendent- ti vuonna 1823. Nils Nordenskiöld oli innostunut malminetsinnäs- tä ja Suomen geologisesta kartoit- tamisesta, mutta teollisuusyrittäjät eli ruukinpatruunat eivät. He oli- vat tottuneet toimimaan lähinnä Ruotsista tuodun malmin varassa ja katsoivat kalliin prospektoinnin ja perustutkimuksen turhaksi in- vestoinniksi.
Nordenskiöldien miesten toi- miessa julkisuudessa, naiset oli- vat yleensä taka-alalla. Heidän elä-
mänsä ja ajatuksensa käyvät ilmi lähinnä vain kirjeistä toisilleen, miehilleen tai veljilleen. Pääasias- sa kirjeenvaihtoa tutkimalla Kal- leinen osoittaa, kuinka avuton Nils Nordenskiöld oli hoitamaan per- heen taloutta. Hänellä oli paljon ta- loudellisen toimeliaisuuden ideoi- ta, mutta ne eivät tahtoneet on- nistua. Matkoilta tuli kotiin kirjei- tä, joissa ilmoitettiin että oli tullut tarve pistäytyä vielä jossakin tai et- tei laboratoriokoe ollut vielä onnis- tunut. Voi kuvitella, että vaimolla oli jatkuva huoli ja työ pitää kar- tano sekä perheen talous pystyssä.
Nilsin johdolla tehty uraauur- tava Suomen mineraloginen kar- toitus ja monet aloitteet geologisen tutkimustoiminnan saattamiseksi vakinaiselle pohjalle olivat hänen ansioitaan. Hänen osuutensa Suo- men Tiedeseuran perustamisessa, oli myös keskeinen.
Nordenskiöldeistä maineikkain Nils Adolf Erik syntyi Helsingissä Nils Nordenskiöldin ja Sofia von Haartmanin kolmantena lapsena.
Sofia von Haartmanin 19 vuotta vanhempi velipuoli oli vaikutus- valtainen ”hänen hirmuisuutensa”
Lars Gabriel von Haartman. Osal- taan isän innostamana Adolfista varttui etevä ja pian kansainvälises- ti arvostettu tutkija, jolle valmistel- tiin geologian ja mineralo gian op- pituolia yliopistoon. Poliittisesti naiivin jäykkäniskaisena hän jou- tui lähtemään Suomesta. Ura auke- ni Ruotsissa, jossa hänestä tuli joh- tava pohjoisten alueiden tutkimus- matkailija ja sen myötä kartanlaa- dinnan historian uranuurtaja.
Adolf Nordenskiöld avioitui Anna Mannerheimin – tulevan Suomen marsalkan tädin – kans- sa. Heidän lapsistaan Gustaf sai- rastui keuhkotautiin. Paranemista
etsiessään hän hakeutui kuiviin il- mastoihin. Gustaf kokosi laajan ai- neiston pueblo-intiaanien muinai- sesta asuinpaikasta Mesa Verdes- tä Coloradossa. Gustaf Nordens- kiöldin kuoleman jälkeen tunnettu kulttuurimesenaatti Herman An- tell osti kokoelman. Sen tähden yk- si Uuden maailman menneisyyden arvokkaimmista aineistoista on Suomessa. Anna ja Adolf Nordens- kiöldin nuorin poika Erland kun- nostautui puolestaan Etelä-Ameri- kan kulttuurien tutkijana.
Adolf Erikin nuorin veli Karl toimi Evon metsopiston opettaja- na ja sittemmin Meteorologisen päälaitoksen, nykyisen Ilmatieteen laitoksen, johtajana. Hän osallis- tui keskeisesti vakuutusyhtiö Ka- levan perustamiseen. Adolf Eri- kin veljenpoika Erik avioitui Hen- riette Sederholmin kanssa. Erikistä tuli Helsingin yliopistossa biologi.
Hän muutti Ruotsiin vuonna 1917 ja kirjoitti kansainvälisesti tunne- tun biologian historian, jota on pi- detty tieteenalansa viimeisenä ko- konaishistoriana. Mutta onpa bio- logiakin vuosisadassa kasvanut suunnattoman laajaksi.
Kalleinen on kirjassaan tarkas- tellut Nordenskiöldejä esimerkkinä suvusta, joka oli haluton mukau- tumaan Suomen uuteen asemaan Venäjän imperiumin osana, toisin kuin monet muut. Hän esittää sii- tä puhuttelevia näyttöjä ja osoittaa sukuverkoston merkityksen, mut- ta lukija, joka kirjoittajan tapaan ei tunne aihepiiriä lähemmin, oli- si mielellään nähnyt vertailuksi ta- pauksia, joissa myös on ollut suku- siteiden, kielen ja toimentulomah- dollisuuksien puolesta mahdollista tehdä samanlaisia valintoja. Kallei- nen kyllä viittaa Jan Samuelssonin tutkimukseen tästä aiheesta.
72 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5
Matkan varrella lukija saa vai- kutelman, että suvun miehissä esiintyi harvinaisen paljon haihat- telua, epäkäytännöllistä elämän- asennetta ja jääräpäisyyttä, jotka olivat omiaan johtamaan vaikeuk- siin missä oloissa tahansa. Nils Nordenskiöld ei osoittanut merk- kejä, että hänen olisi ollut vaikea hyväksyä Suomen asemaa Venäjän yhtey dessä. Hän jopa kehotti poi- kaansa Adolfia opettelemaan venä- jää. Kalleinen katsoo, että siinä tie- de ja sen etu saneli Nilsin asenteen.
Kalleinen hahmottelee Norden- skiöldien avioliittostrate giaa nai- makaupoissa. Suomeen asettuneen kantaisän Johan Norbergin lapsis- ta kaksi avioi tui Ramsayn sukuun, myöhemmin kolmessa sukupol- vessa naitiin kerran Sederholmin suvusta, lisäksi solmittiin muuta- ma serkusavioliitto. Kerrankos si- sarukset löysivät puolisonsa sisa- ruksista? Aihealuetta tuntematon lukija kaipaisi myös tässä vertailu- esimerkkejä yleiskuvan hahmotta- miseksi.
Suomen viimeiset Nordenskiöl- dit, edellä mainitun Karlin lapset- tomat tyttäret Eva ja Iri kuolivat vuonna 1936 vain kuukauden vä- lein. Ruotsin Nordenskiöldit pi- tävät yhteyttä Suomeen. Vuonna 2013 heitä vieraili Suomessa yli 80 hengen ryhmä tutustumassa muun muassa Kansalliskirjaston ja Kan- sallismuseon järjestämään näytte- lyyn, jonka aiheina olivat A. E. Nor- denskiöldin karttakokoelma ja hä- nen elämäntyönsä. Näyttelyssä oli myös esillä Adolf Nordenskiöldin työpöytä, jonka suku lahjoitti Suo- men kansallismuseolle.
Kirjoittaja tutkii ja opettaa tähtitie- dettä ja tieteenhistoriaa Helsingin yli- opistossa.
Yhdysvaltain liittovaltion aatteellinen perusta
Pauliina Raento Ari Helo: Yhdysvaltain
demokratian synty. Unionin idea ja amerikkalainen historiakäsitys.
Gaudeamus 2014.
Yhdysvaltalaisessa laki- ja rikos- sarjassa todistajanaitioon kutsuttu syytetty vetoaa ”viidenteen lisäyk- seen” ja kieltäytyy vastaamasta hä- nelle esitettyihin kysymyksiin. Tu- tussa kohtauksessa vierasta monel- le suomalaiselle katsojalle lienee se, mitä on lisätty, minne ja miksi.
Vetoomus nojaa yhteen kym- menestä kansalaisoikeusartiklas- ta, joilla Yhdysvaltain perustusla- kia täydennettiin pian sen kirjoit- tamisen jälkeen 1700-luvun lo- pulla. Viides lisäys suojaa yksilön
”henkeä, vapautta ja omaisuut- ta”. Tämän mukaisesti se takaa, et- tei rikos asiassa joudu todistamaan itseään vastaan tai tule haastetuk- si oikeuteen kahdesti samasta ri- koksesta. Englanniksi nimellä Bill of Rights tunnettu kokonaisuus rat- kaisi tärkeän kiistan Yhdysvaltain hallitusmuodosta, sillä se sai osa- valtiot hyväksymään uuden pe- rustuslain ja liittovaltion. Artiklat myös vaikuttivat kauaskantoises- ti siihen, miten perustuslaillisuus länsimaissa ymmärretään.
Lisäykset kuvastavat myös fe- deralismin ikiaikaista kiistaa siitä, paljonko alueellista epätasa-arvoa liittovaltiossa pitäisi sietää. Päätök- senteon läheisyysperiaatetta toteu- tettaessa pohditaan siis sitä, kuinka vapaasti osavaltiot tai paikallishal- linto voivat päättää koulutuksesta ja työoloista, ja kuinka kirjavaksi kokonaisuus voi muodostua. Yh-
dysvaltain perustuslaissa kiista toi- mivallasta näkyy kymmenennessä lisäyksessä, joka tekee myönnytyk- sen liittovaltion vastustajille ja vah- vojen osavaltioiden puolustajille.
Sen mukaan kaikki ne valtaoikeu- det, joita perustuslaki ei määritte- le liittovaltiolle kuuluviksi, kuulu- vat ”osavaltioille tai kansalle”.
Perustuslain ylimmän tulkit- sijan tehtävä lankesi pian liitto- valtion korkeimmalle oikeudelle, jolle alun perin kaavailtiin vähäi- sempää roolia. Tuomioistuimen merkitys maan sisäisten valtasuh- teiden tasapainottajana on näky- nyt muun muassa ennakkopäätök- sissä intiaanien ja naisten oikeuk- sista. Läheisyysperiaate sisältyy- kin tavalla tai toisella useimpiin korkeimman oikeuden tuomioi- hin maassa, jossa hallinnon koko- naiskuvaa voi perustellusti kutsua kaoot tiseksi.
Vasta sisällissota vuosina 1861–
65 teki Yhdysvalloista kansallisen liittovaltion, josta yksittäinen osa- valtio ei voi erota. Sodan lopputu- los ei ollut mitenkään ennalta mää- rätty, toisin kuin Yhdysvaltain kan- sallinen kertomus antaa ymmärtää.
Siinä korostuu ajatus liittovaltion
”perustajaisien” ihanteiden vähit- täisestä, kohtalonomaisesta toteu- tumisesta kansakunnan myöhem- mässä historiassa. Unio nin voi- tosta tai orjatalouden lopusta ete- läosavaltioissa ei kuitenkaan ollut varmuutta sodan syttyes sä, eikä orjien vapautus johtunut Yhdys- valtain vallankumouksesta ja itse- näistymisestä 1700-luvulla. Unio- nin sodanaikainen presidentti Ab- raham Lincoln taipui orjien va- pauttamisen kannalle vasta vuonna 1863, kun siitä oli tullut poliittises- ti välttämätöntä pitkän sodankäyn- nin oikeuttamiseksi. Mustien ame-
