ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 4
70
la voisi olla annettavaa tässäkin teokses- sa tarkasteltujen ilmiöiden tutkimisessa – nuorten syrjäytymisestä startup-yrit- täjien ponnisteluihin.
Vaikka terapeuttisen vallan hallin- nan analyysi toimii kirjan johtoajatuk- sena, jäimme kuitenkin pohtimaan, olisi- ko joistakin aineistoista tai ilmiöstä saa- nut irti vielä enemmän, jos terapeuttisia käytäntöjä, diskursseja ja politiikkoja oli- si vallan hallinta-ajattelun lisäksi pohdit- tu toisenlaisista teoreettisista lähtökoh- dista. Esimerkiksi sommittuma-ajatte- lun kautta voitaisiin välttää haltuun- ottavaa luentaa tutkimuksen kohteesta ja ymmärtää vallan toiminnan erilais- ten inhimillisten ja myös ei-inhimillis- ten toimijoiden ja toimintojen suhteis- sa ja yhteenliittymissä. On myös tärkeää huomata, että vallan hähmäisyys ja rih- mastomaisuus tulee relevantiksi ym- märtää juuri silloin, kun yhteiskunnan rakenteet eivät enää kannattele. Silti val- ta toimii. Tällöin terapeuttisen ymmär- ryksen ja käytäntöjen seuraukset eivät ole ennalta määrätyt, vaan muotoutuvat sen mukaan, millaisiin kokoonpanoihin ja suhteisiin ne asettuvat. Tätä moninais- ta ja ambivalenttia terapeuttisen vallan toimintaa teos kokonaisuutena ansiok- kaasti valottaa.
LÄHTEET
Lahti, Annukka (2019) Bisexuality in Relation- ships: a Queer Psychosocial Approach. Jyväskylän yliopisto. JYU Dissertations, 87.
Henriques, Julian, Hollway, Wendy, Urwin, Cathy, Couze, Venn, & Walkerdine, Valerie (1998) Changing the Subject: Psychology, Social Regulation, and Subjectivity. London & New York:
Routledge.
Laura Mankki & Annukka Lahti Laura Mankki työskentelee projektitutkija- na Lean-johtamista käsittelevässä LeWoGe- hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa. Jyväs- kylän yliopistoon tehtävässä väitöskirjassaan Mankki tutkii maahanmuuttajien sukupuo- littuneita ja rodullistettuja toiminnan muo- toja suomalaisessa työelämässä.
Annukka Lahti työskentelee Itä-Suomen yli- opistossa tutkijatohtorina. Hänen tutkimus- projektinsa Kun sateenkaaren päässä on ero:
LHBTIQA+ ihmisten erojen prosessit pureu- tuu sateenkaari-ihmisten eroihin. Hänen väitöskirjansa käsitteli biseksuaalisuutta pa- risuhteissa psykososiaalisen ja queertutki- muksen näkökulmista.
• • •
Kirjallisen elämän moneus avautuu, valta-analyysi jää puolitiehen
Kirjallinen elämä markkinaperusteisessa mediayhteiskunnassa. Toim. Elina Armi- nen, Anna Logrén ja Erkki Sevänen. Vas- tapaino 2020. 428 s.
Kotimaisen kirjallisen elämän nyky tila on tutkimusalue, jossa riittää runsaas- ti kartoittamatonta lääniä, sillä kirjalli- suussosiologia sijaitsee sivussa niin kir- jallisuustieteen kuin yhteiskuntatutki- muksenkin valtavirrasta. Kaikki aihepii- riä käsittelevät julkaisut tulevat siis tar- peeseen, ja kirjallisuusmaailman tutkija ottaa ne innostuneesti vastaan.
Kirjallisuusmaailma on ollut voi- makkaassa murroksessa 2000-luvul- la. Trendejä ovat olleet ainakin keski- suurten kustantamoiden fuusioitumi- nen suuriin mediataloihin, itsenäisten kirjakauppojen väheneminen, ketjukir- jakauppojen valikoiman kapeneminen, paperikirjojen lukemisen vaihtuminen äänikirjojen kuuntelemiseksi sekä kir- jastojen muuttuminen monenlaisia pal- veluita ja elämyksiä tarjoaviksi kulttuuri- instansseiksi.
Tästä muuttuvasta kentästä artikke- likokoelma Kirjallinen elämä markkina- perusteisessa mediayhteiskunnassa käy ot- tamaan selkoa. Teos koostuu kolmesta- toista artikkelista. Kirjan toimittajien kirjoittama johdantoartikkeli taustoit- taa ansiokkaasti kentän nykytilaa ja on- kin suositeltavaa luettavaa kirjallisuus- instituutiosta kiinnostuneille tutkijoil- le ja opiskelijoille.
Esipuheessa kirjan tehtäväksi kuva- taan, että se tarttuu tällä hetkellä kirjal- lisuuden kentällä havaittaviin ilmiöihin
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 4
71
ja selvittää, mitä ne kertovat kirjallisuus- instituution ja muiden yhteiskunnan osa-alueiden välisistä suhteista. Toisin sanoen kirja hyväksyy sisälleen lähes ko- ko kirjallisuussosiologian tutkimusken- tän, johon sisältyvät niin empiiriset tut- kimukset kirjallisuusinstituution toimi- joista kuin yhteiskunnallisten aiheiden käsittely kaunokirjallisissa teksteissä.
Ratkaisu on sinänsä ymmärrettävä, sillä kirjallisuussosiologisen tutkimuk- sen määrä on maassamme rajallinen. La- veiden ovien periaate tuottaa kuitenkin kokonaisesitykselle ongelman: kun aihe- piiri on järkälemäinen, ei kirja yli neljän- sadan sivun mitallaankaan onnistu otta- maan siitä kunnon niskalenkkiä. Teos- ta lukeekin pikemminkin kiertoajeluna ajankohtaisten kirjallisuussosiologisten kysymysten maailmaan kuin kattavana karttana, jollainen sen kuitenkin samal- la toivoisi olevan.
Kirjallisuusjärjestelmän osa- alueista keskeisimmiksi voitaneen mieltää kir- jailijat, kustantamot, kirjakaupat, kri- tiikki, kirjastot ja lukeva yleisö. Siksi on- kin hämmentävää, että kirjan artikkelit eivät käsittele kustantamoiden ja kirja- kauppojen nykytilaa lainkaan. Kirjalli- sen elämän perusteiden analyysi jääkin kesken. Tämä harmittaa, sillä artikkeli- kokoelma olisi tarjonnut hienon mah- dollisuuden juoksuttaa lukija läpi insti- tuution tärkeimpien solmukohtien.
Rajauksen ongelmaan olisi voinut auttaa, jos artikkeleille olisi annettu jo- kin selkeämpi kehys kuin ”markkinape- rustainen mediayhteiskunta”. Jo nyky- muotoisen kirjallisen elämän kytkök- set joko markkinoitumiseen tai medioi- tumiseen olisi tarjonnut enemmän kuin tarpeeksi lähtökohtia kokonaiselle teok- selle. Nyt kirjallista maailmaa haravoi- daan kirjastolaitoksen kehityksen ana- lyysista Jenni Haukion runon vastaan- oton kautta äidinkielen ylioppilaskokei- den vastausten korpusanalyysiin. Tulo- kulmien moneus luo paikoin sirpale- maisen vaikutelman, vaikka yksittäiset artikkelit ovat ansiokkaita. Esiin tekee mieli nostaa ainakin Juhana Venäläisen pohdiskelu lukemiseen käytettävissä ole- van ajan vähenemisestä tutkijan työssä sekä Kati Launiksen ja Aino Mäkikallin artikkeli kirjaston ja koulun sekä nuor- ten lukemiskulttuurien suhteista.
Esipuheessa näkökulmien monen- kirjavuus perustellaan toteamalla, että kirjassa hahmotellaan tapausesimerk- kien avulla ”ruohonjuuritason uudel- leenjäsentymisiä ja ilmiöitä”, joita voi kutsua orastaviksi käytännöiksi. Ruo- honjuuritason nuuskuttelu on toki tär- keää, sillä maan rajasta nousevat ne il- miöt, joista myöhemmin tulee valtavir- taa. Jään kuitenkin miettimään, kuka ve- täisi työhanskat käteen ja ottaisi käsitte- lyyn kirjallisuussosiologisen suuren ku-
van: sen, millaista valtaa kirjallisuus- maailmassa 2020-luvulla käytetään ja millaisia yhteiskunnan ja taiteen kehit- tymiseen liittyviä seurauksia tuolla val- lankäytöllä on. Suomalainen kirjallinen elämä ansaitsee ja tarvitsee kokonais- esityksen, jossa viimeaikaiset muutok- set asetetaan kontekstiin.
Anne Mölsä
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston väitös- kirjatutkija, joka tutkii kaunokirjallisuuden kustannuspäätöksiä.
• • •
