Terapeuttisen vallan viettelevyyttä ja hähmäisyyttä jäljittämässä näkymä

(1)

ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 4

67

juonne kulkee muunnelmineen useassa tutkimuksen luvussa; Hallila itse viit- taa tässä kohden 5. luvussa esittämään- sä analyysiin Juhani Ahon Papin rouvas- ta, jossa tupakoinnilla leikittely ilmenee kesken jäävänä emansipaationa.

Hallila käy moninaisten esimerkki- en ja analyysien kautta läpi tupakan ja sen käyttötapojen merkityksiä suoma- laisesta kansanrunoudesta ja kansalli- sesta heräämisestä nykyiseen kertoma- kirjallisuuteen. Kirjallisuus on tässä en- nen kaikkea jakopinta, jonka kautta koko kulttuurin tupakalliset merkitykset kuvautuvat. Tekstiä myös lukee kielelli- sesti mielikseen; jonkinmoisesta toistei- suudesta haluaisi toisinaan huomauttaa, mutta sitä syntyy väistämättä, kun kes- keisiä teemoja tuodaan moniin eri yh- teyksiin. Kirja nostaa näkyviin monissa yhteyksissä toimivan motiivin suomalaisessa kirjallisuudessa ja osoittaa, kuinka paljon tupakka on ollut muutakin kuin perska kielellä. Tupakkakulttuuria ei pe- ruuteta, vaan sinne peruutetaan ja tul- laan takaisin.

Erkki Vainikkala

Kirjoittaja on kirjallisuuden- ja kulttuurin- tutkija, Jyväskylän yliopiston nykykulttuu- rin tutkimuksen emeritusprofessori.

• • •

Terapeuttisen vallan viettelevyyttä ja

hähmäisyyttä jäljittämässä

Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hy- vinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suo- messa. Toim. Kristiina Brunila, Esko Harni, Antti Saari & Hanna Ylöstalo.

Vastapaino 2021. 367 s.

Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hy- vinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suo- messa on mediassakin runsaasti huomio- ta saanut ajankohtainen toimitettu teos, joka koostuu peräti 15 erillisestä luvus- ta ja johdannosta. Kirjan perusteesi on, että terapeuttinen valta on saanut Suo- messa hegemonisen aseman. Tämä väite on helppo uskoa todeksi lukiessa kirjan tekstien aiheiden variaatiota, jotka ulot- tuvat nuorten ja aikuisten mielenterveys- työstä vankiloiden kuntouttavaan ohjel- matyöhön ja startup-yrittäjyydestä pa- risuhde- ja seksuaalineuvontaan. Tämä herättää kysymään, olemmeko kaikki joutuneet jonkinlaisen pehmeän mutta salakavalan vallan hallittavaksi.

Teoksen tekijäkunta koostuu yh- teiskuntatieteilijöistä tai yhteiskuntatie- teellisesti suuntautuneista alan tutkijois- ta. Teos on jaettu temaattisesti neljään osaan: kansalaisuus ja poliittinen osallis- tuminen, kuntouttavat yhteisöt ja instituu-

tiot, sukupuolittunut terapeuttinen valta sekä yrittäjäkansalaisen terapisoitu mieli.

Nimestään huolimatta kirjassa ei kuitenkaan ole kyse esimerkiksi psykotera- pian tai muiden professionaalisten tera- piamuotojen tarkastelusta sinänsä. Sen sijaan kirjassa kuvataan suomalaista yh- teiskuntaa läpileikkaavaa psykologisoitumista. Teoksen mukaan psy-tieteiden on katsottu levinneen dehospitalisaation ja tiedon psykologisoitumisen korostu- misen myötä elämän kaikille alueille joh- taen yksilöllistymiseen ja depolitisoitu- miseen sekä syrjäyttäen rakenteelliset kysymykset ihmisen onnelliseksi teke- misessä.

Kirjan toimittajien luvussa ”Tera- peuttisen vallan käsitteellisiä näkökul- mia ja historiallisia kehityskulkuja” mai- nitaan ajattelijoita, joiden käsitteellistä- misen kautta terapeuttisen vallan leviä- mistä ja muotoutumista selitetään. Näi- tä ovat vallan hallintaa käsitteellistäneen Michel Foucault’n ajattelusta inspiroitu- neen Nicholas Rosen lisäksi muun muas- sa feministiteoreetikko Lauren Berlant.

Kirjan toimittajat myös muistuttavat, että terapeuttinen eetos sisältää vallan hallinnan lisäksi vastarinnan mahdol- lisuuksia ja muotoja. Osassa kirjan luvuissa palataan näihin teoreetikkoihin ja osassa mennään kiinnostavasti hieman toisiin suuntiin kuvaten sitä, miten terapeuttinen valta muotoilee ihmisten, ins-

(2)

68

tituutioiden ja rakenteiden välisiä suh- teita mahdollistaen ja rajoittaen erilaisia toimijuuden ja politiikan muotoja.

Teoksen toimittajat toteavat johdan- nossa, ettei kirjan tehtävä ole tarkastella psykologisia tieteitä, kuten psykiatrian tai psykologian kehitystä, vaan arjen psykologisoitumista eli tapoja, joil- la edellä mainittujen tieteiden sanastot ja ymmärrys tulevat osaksi erilaisten ilmiöiden jäsentämistä yhteiskunnan eri aloilla. Tämän ymmärryksen myö- tä yhä useampien ilmiöiden syyt – työt- tömyydestä työuupumukseen – paikan- netaan yksilöön. Ongelmien ajatellaan ratkeavan, kun ihminen muokkaa psykologisen tiedon ja ymmärryksen avul- la itseään ja suhdettaan itseen ja toisiin.

Tämä argumentti onkin vahvimmillaan kiinnittäessään huomiomme sellaisiin terapeuttisen vallan toimintatapoihin, joissa yhteiskunnallisia ongelmien rat- kaisut sälytetään yksilöiden ratkaista- vaksi. Se ei kuitenkaan toimi yhtä hyvin esimerkiksi silloin, kun tarkastellaan va- kavia mielenterveyden ongelmia.

Koska teoksessa tutkitaan terapeuttisen vallan käsittein hyvin moninaisia il- miöitä ja kenttiä, olisi terapeuttisen ym- märryksen monimuotoisuutta ja toimintaa voinut tarkastella eritellymmin ja ny- ansoidummin jo heti teoksen alussa. Val- ta toimii eri tavalla popularisoitunees- sa psykologisessa tsemppauspuheessa

ja medikalisoituneissa psykiatrian käy- tännöissä. Lukijalle olisi ollut hyödyllis- tä pystyä hahmottamaan näitä erilaisia genealogioita, joiden kautta psykologi- nen ymmärrys on eri kentille päätynyt (esim. työelämän tehostamisella on juu- ria organisaatiopsykologian kehittymi- sessä) ja miten se on muotoutunut. Kui- tenkin monet kirjan luvuista paikkaa- vat tätä puutetta ja antavat terapeuttisen vallan toiminnasta ja käsitteellistämises- tä eri kentillä monipuolisemman kuvan kuin mitä kirjan johdanto esittää.

Tässä arviossa emme esittele kir- jaa kokonaisuudessaan vaan keskitym- me muutamaan lukuun, joissa mieles- tämme tavoitetaan erityisen hyvin terapeuttisen vallan hähmäisyys ja kehkey- tyminen. Siinä missä terapeuttista valtaa yleensä ajatellaan depolisitoivana, Suvi Salmenniemi kehittää luvussaan ”Tera- peuttista politiikkaa” ajatusta terapeuttisen vallan toiminnasta monisuuntaise- na yhteenliittymänä ilman selkeää jaot- telua rakenteiden ja yksilön tai politiikan ja depolisitoitumisen välillä. Myös muissa luvuissa kyseenalaistetaan käsi- tys terapeuttisen vallan toimimisesta yl- häältä alaspäin. Sanna Rikalan ja Em- ma Lambergin teksteissä terapeuttisen vallan monisuuntaisuus ja paikallistettu ambivalenssi tavoitetaan hyvin osittain siitä syystä, että tutkimusaineiston kä- sittely on sensitiivistä ja tutkittavaan ta-

paukseen on suhtauduttu kriittisen em- paattisesti.

Sukupuolen ja terapeuttisen vallan dynamiikkaa koskeva osio herätti meis- sä erityistä kiinnostusta, sillä terapeuttisen eetoksen on katsottu houkuttelevan erityisesti naisia muokkaamaan itseään ja ajatteluaan. Emma Lamberg tarkastelee tekstissään ”Nuoret naiset sopeutuvi- na työntekijöinä” sitä, miten media-alan opiskelijanaiset neuvottelevat, vastus- tavat ja sopeutuvat terapeuttisen eetoksen kutsuun. Media-ala on Lambergin mukaan malliesimerkki sellaisesta sub- jektoituneesta työstä, jossa työntekijän persoona otetaan käyttöön. Se on siten otollista maaperää terapeuttisen ja post- feministisen vallan yhteenliittymälle.

Lambergin mukaan eletyssä elämässä terapeuttisen vallan ”kutsuihin” ei kuitenkaan noin vain taivuta, vaan ne mo- bilisoituvat monin eri tavoin. Haastatte- luiden lisäksi Lamberg hyödyntää myös media-alan koulutuksissa kerättyä etno- grafista aineistoaan ja kuvaa sitä, miten naisia koulittiin – terapeuttis-postfemi- nistisen ajattelun mukaisesti – näyttäy- tymään ja poseeraamaan itsevarmoina selviytyäkseen työelämässä. Lamberg ei jää analyysissaan kuvailemaan terapeuttisen eetoksen kutsua vaan nostaa myös esille, miten naiset myös kritisoivat hei- hin kohdistettuja vaatimuksia muoka- ta itseään tietynlaisiksi. Toisaalta nai-

(3)

69

set olivat myös kokeneet, että joissakin tilanteissa itsevarman roolin omaksu- minen auttaa pärjäämään. Toisin kuin nykyisen työelämän kehittämispuheis- sa ehkä oletetaan, näitä naisia ei opetet- tu näyttämään tunteitaan vaan pikemminkin panssaroimaan niitä. Lamber- gin tekstissä nouseekin esille terapeuttisen eetoksen paradoksi: kun työhön on investoinut koko persoonansa, niin kri- tiikki omaa työtä kohtaan satuttaa erityisesti. Tämän vuoksi naisten pitää opetel- la olemaan näyttämättä (vääriä) tunteitaan ja kasvattaa paksu nahka.

Sanna Rikala puolestaan tarkastelee luvussaan ”Masentunei den nuorten kamppailuja työkyvyttömyden hallin- nasta” nuorten aikuisten masennus- perusteisen työkyvyttömyyden lisään- tymistä terapeuttista valtaa koskevan keskustelun valossa. Hän tuo esiin, et- tä kriittisestä näkökulmasta masennus- perusteisen työkyvyttömyyden lisään- tymisen voi nähdä uusliberaalina hal- lintana, jossa yksilöitä ohjataan ratko- maan yhteiskunnallisia ongelmia mie- lenterveyteen liittyvinä ongelmina. Toi- saalta inhimillinen kärsimys ja pahoin- vointi ovat nousseet työkyvyttömyyden perusteena uudella tavalla esiin, minkä Rikala nostaa esiin psykologisen tiedon ja terapeuttisen eetoksen leviämisen myön- teisinä seurauksina. Kuten Rikala tote- aa, mielenterveystietoisuuden lisäänty-

minen on lisännyt sosiaalista oikeuden- mukaisuutta tuomalla marginaalisessa asemassa olevien nuorten kokeman kär- simyksen näkyväksi ja poliittisen huo- len kohteeksi. Monelle nuorelle psyko- logisten tieteiden tarjoama ymmärrys esimerkiksi masennuksesta näyttäytyy- kin liittolaisena ja kuntoutusjärjestelmä edustaa kosketuspintaa yhteiskuntaan.

Työllistymiseen tähtäävään politiik- kaan yhdistettynä järjestelmä kuitenkin myös vahvistaa eriarvoistavia rakenteita.

Työkyvyttömyyden hallintaan liittyykin nuorilla myös kamppailuja, joissa Rika- la näkee terapeuttiseen valtaan kohdis- tuvaa vastarintaa. Sen sijaan että nuoret vastustaisivat psykologista ymmärrys- tä, he pikemminkin kamppailevat kun- toutus- ja hoitojärjestelmän kanssa, joka paradoksaalisesti edelleen vähättelee heidän mielenterveyden ongelmiaan. He toivovat, että mielenterveyden ongelmat tunnustettaisiin, otettaisiin vakavasti ja niihin saisi asianmukaista hoitoa.

Kirjan teesi arjen psykologisoitu- misesta on helppo tavoittaa ja hyväk- syä. Teoksessa usein käytetty nipu- tus ”psy-tieteet” on kuitenkin paikoin liian yksinkertaistava. Ehkä kirjan alun psy-tieteiden niputtamisen tarkoitus onkin toimia jonkinlaisena provokaationa ja kommenttina julkiseen keskusteluun, jota vasten terapeuttiset vallat ja niiden moninaisuus kirjan lukujen kautta pei-

lautuvat. Yleisessä keskustelussa terapeuttinen valta voi kuitenkin menettää kriittistä potentiaaliaan, jos terapeuttisen vallan kontekstia, kompleksisuutta ristiriitaisuuksineen ja ambivalenssei- neen ei tehdä selväksi ja avata. Samalla terapeuttisen vallan merkitys niissä kon- teksteissa, joissa se voi aidosti toimia kei- nona laajentaa ihmisten itseymmärrystä ja autonomiaa, saatetaan kritiikin varjol- la mitätöidä.

Yhteiskuntatieteellisen vallan tutkimuksen lisäksi psykologian suhdetta sosiaaliseen on pohdittu aiemmin myös muilla tieteenaloilla. Psykososiaalises- sa tutkimuksessa, jolla on brittiläisessä akateemisessa maailmassa pitkät perin- teet, on jo 1980-luvulta saakka kiinnitet- ty huomiota 1900-luvun lopun ajattelun tendenssiin polarisoida psykologiset ja yhteiskunnalliset selitystavat erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä (Henriques ym., 1998). Psykososiaalisessa ajattelus- sa psykologiatieteen merkitys modernin yksilösubjektin muotoutumisessa tun- nustetaan, mutta ajatus psykologisesta tiedosta ainoastaan hallinnan tekniik- kana tai itsehallinnan muotona kyseenalaistetaan. Subjektien nähdään muo- toutuvan monenlaisten psyykkisten ja sosiaalisten prosessien, voimien ja affek- tien ristipaineessa (Lahti, 2019). Tällä psyykkisen ja sosiaalisen monimutkaista yhteenkietoutumista tutkivalla ajattelul-

(4)

70

la voisi olla annettavaa tässäkin teoksessa tarkasteltujen ilmiöiden tutkimisessa – nuorten syrjäytymisestä startup-yrit- täjien ponnisteluihin.

Vaikka terapeuttisen vallan hallinnan analyysi toimii kirjan johtoajatuk- sena, jäimme kuitenkin pohtimaan, olisi- ko joistakin aineistoista tai ilmiöstä saanut irti vielä enemmän, jos terapeuttisia käytäntöjä, diskursseja ja politiikkoja olisi vallan hallinta-ajattelun lisäksi pohdittu toisenlaisista teoreettisista lähtökoh- dista. Esimerkiksi sommittuma-ajattelun kautta voitaisiin välttää haltuun- ottavaa luentaa tutkimuksen kohteesta ja ymmärtää vallan toiminnan erilaisten inhimillisten ja myös ei-inhimillisten toimijoiden ja toimintojen suhteis- sa ja yhteenliittymissä. On myös tärkeää huomata, että vallan hähmäisyys ja rih- mastomaisuus tulee relevantiksi ym- märtää juuri silloin, kun yhteiskunnan rakenteet eivät enää kannattele. Silti valta toimii. Tällöin terapeuttisen ymmär- ryksen ja käytäntöjen seuraukset eivät ole ennalta määrätyt, vaan muotoutuvat sen mukaan, millaisiin kokoonpanoihin ja suhteisiin ne asettuvat. Tätä moninais- ta ja ambivalenttia terapeuttisen vallan toimintaa teos kokonaisuutena ansiokkaasti valottaa.

LÄHTEET

Lahti, Annukka (2019) Bisexuality in Relation- ships: a Queer Psychosocial Approach. Jyväskylän yliopisto. JYU Dissertations, 87.

Henriques, Julian, Hollway, Wendy, Urwin, Cathy, Couze, Venn, & Walkerdine, Valerie (1998) Changing the Subject: Psychology, Social Regulation, and Subjectivity. London & New York:

Routledge.

Laura Mankki & Annukka Lahti Laura Mankki työskentelee projektitutkija- na Lean-johtamista käsittelevässä LeWoGe- hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa. Jyväs- kylän yliopistoon tehtävässä väitöskirjassaan Mankki tutkii maahanmuuttajien sukupuo- littuneita ja rodullistettuja toiminnan muotoja suomalaisessa työelämässä.

Annukka Lahti työskentelee Itä-Suomen yliopistossa tutkijatohtorina. Hänen tutkimus- projektinsa Kun sateenkaaren päässä on ero:

LHBTIQA+ ihmisten erojen prosessit pureu- tuu sateenkaari-ihmisten eroihin. Hänen väitöskirjansa käsitteli biseksuaalisuutta pa- risuhteissa psykososiaalisen ja queertutki- muksen näkökulmista.

• • •

Kirjallisen elämän moneus avautuu, valta-analyysi jää puolitiehen

Kirjallinen elämä markkinaperusteisessa mediayhteiskunnassa. Toim. Elina Armi- nen, Anna Logrén ja Erkki Sevänen. Vas- tapaino 2020. 428 s.

Kotimaisen kirjallisen elämän nyky tila on tutkimusalue, jossa riittää runsaasti kartoittamatonta lääniä, sillä kirjalli- suussosiologia sijaitsee sivussa niin kir- jallisuustieteen kuin yhteiskuntatutki- muksenkin valtavirrasta. Kaikki aihepii- riä käsittelevät julkaisut tulevat siis tar- peeseen, ja kirjallisuusmaailman tutkija ottaa ne innostuneesti vastaan.

Kirjallisuusmaailma on ollut voi- makkaassa murroksessa 2000-luvul- la. Trendejä ovat olleet ainakin keski- suurten kustantamoiden fuusioitumi- nen suuriin mediataloihin, itsenäisten kirjakauppojen väheneminen, ketjukir- jakauppojen valikoiman kapeneminen, paperikirjojen lukemisen vaihtuminen äänikirjojen kuuntelemiseksi sekä kir- jastojen muuttuminen monenlaisia pal- veluita ja elämyksiä tarjoaviksi kulttuuri- instansseiksi.

Tästä muuttuvasta kentästä artikke- likokoelma Kirjallinen elämä markkina- perusteisessa mediayhteiskunnassa käy ot- tamaan selkoa. Teos koostuu kolmesta- toista artikkelista. Kirjan toimittajien kirjoittama johdantoartikkeli taustoit- taa ansiokkaasti kentän nykytilaa ja onkin suositeltavaa luettavaa kirjallisuus- instituutiosta kiinnostuneille tutkijoil- le ja opiskelijoille.

Esipuheessa kirjan tehtäväksi kuvataan, että se tarttuu tällä hetkellä kirjallisuuden kentällä havaittaviin ilmiöihin