• Ei tuloksia

"Ei puheita vaan hauskanpitoa" : Poliittinen markkinointi vaalikampanjoissa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa ""Ei puheita vaan hauskanpitoa" : Poliittinen markkinointi vaalikampanjoissa"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

ID 2002-1492 Tiedekunta-Fakultet-Faculty

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Valtio-opin laitos

Tekijä-Författare-Author

Riikonen, Eija

Työn nimi-Arbetets titel-Title

"Ei puheita vaan hauskanpitoa" : Poliittinen markkinointi vaalikampanjoissa

Oppiaine-Läroämne-Subject

Valtio-oppi

Työn laji-Arbetets art-Level

Pro gradu

Aika-Datum-Month and year

2002-03-06

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

96

Tiivistelmä-Referat-Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan viimeaikaista yhteiskunnallista ilmiötä, jossa politiikan on väitetty kadonneen politiikasta. Vaalityön keskeisenä vaatimuksena alkaa nykyisin olla yhä parempi poliittisen markkinoinnin ammattitaito, ja äänestäjien suostuttelu edellyttää puoluekeskeistä toimintamallia myyvempiä keinoja. Epäpoliittiseksi miellettävää ilmiötä vaalikampanjoissa tarkastellaan poliittisen markkinoinnin tematiikkaa soveltaen.

Pääasiallinen aineisto muodostuu kymmenestä SDP:n naisehdokkaan teemahaastattelusta. Haastateltavien valintaperusteena on kyseisten ehdokkaiden erottuminen menestyksekkääksi joukoksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa iän ja sukupuolen perusteella. Haastateltavien iät asettuvat 26 - 41 vuoden välille.

Tarkoituksena on kuvata poliittista markkinointia yhtäältä faktanäkökulmasta, eli millaista poliittinen markkinointi on tarkasteltavien ehdokkaiden kampanjoissa ja toisaalta kulttuuristen jäsennysten näkökulmasta, eli miten ehdokkaat itse jäsentävät kampanjoitaan ja millaisia yhtymäkohtia näin ollen poliittiseen markkinointiin syntyy.

Poliittista markkinointia lähestytään Margaret Scammellin (1995) Designer Politics: How Elections are Won -teoksessaan esiin tuomien teemojen avulla. Scammell pohtii teoksessaan poliittisen markkinoinnin ilmiötä Britanniassa ja erityisesti entisen pääministerin Margaret Thatcherin kampanjoissa ja poliittisessa toiminnassa 1980-luvulla.

Metodologisesti vaalikampanjat erotellaan ensin osiksi, joista ne kootaan yhteen. Yksityiskohtaisessa tarkastelussa merkitseviksi tulevat kampanjoiden erot. Kvalitatiivisen aineiston tulkinta tukeutuu ehdokkaiden omiin tapoihin puhua kampanjoistaan. Tämäntyyppisellä tulkinnalla halutaan ilmentää kampanjoista syntyvää kokonaiskuvaa ja kampanjoiden henkeä mahdollisimman autenttisesti.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että ennakkokäsityksistä huolimatta vaalikampanjoissa korostuu poliittisen sanoman merkitys.

Oleellista näyttää olevan se, miten ”poliittisuus” ymmärretään kampanjoissa ja millä keinoilla sitä näin ollen tuodaan esiin.

Tarkasteltavissa kampanjoissa sanoma sisällytetään ehdokkaan läheiseksi kokemaan tyyliin, jolla luodaan mielikuvaa ehdokkaasta poliitikkona.

Politiikkaa ei välttämättä välitetä suorina viesteinä, vaan vastaanottajan itsensä ratkaistavaksi jää, miten hän tulkitsee tekemiään havaintoja.

Lehti-ilmoituksen avantouintikuva tai puusta itse tehdyt avaimenperät ankkuroivat sanomaa kenties jopa tehokkaammin kuin suorat sanalliset viittaukset. Epäpoliittiseksi miellettävällä keinolla pyritään madaltamaan äänestäjän kynnystä lähestyä ehdokasta ja saamaan aikaan

keskusteluyhteys äänestäjän ja ehdokkaan välille.

Ehdokkaan poliittista uskottavuutta ei jätetä mainostoimistojen tai kampanjakonsulttien luotavaksi. Kampanjasta pyritään tekemään tietyllä tavoin aito – aidompi kuin mitä kaupallinen mainos voi olla. Ehdokasjoukon poliittisen markkinoinnin voidaan sanoa olevan helposti

lähestyttävyyden tunteen luomista. Yksinomaan ei riitä, että ehdokas onnistuu kampanjallaan kiinnittämään äänestäjän huomion itseensä, vaan ehdokkaan pitää saada luotua jotensakin kiinteä yhteys äänestäjään. Luottamussuhde ehdokkaan ja äänestäjän välillä voi syntyä, jos ehdokas pystyy ikään kuin vakuuttaman äänestäjän poliittisesta uskottavuudestaan; kyvystään ja taidostaan suoriutua kansanedustajan toimeen liittyvistä tehtävistä.

Avainsanat-Nyckelord-Keywords politiikka - markkinointi eduskuntavaalit 1999 vaalikampanjat

eduskuntavaalit - ehdokkaat - naiset Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Viipurin historiaa pyrittiin hyödyntämään myös neuvostovallan aikana.. Tuolloin tarkoituksena ei ollut kaupungin markkinointi, vaan syyt olivat

Tämän vuoksi Pulkkisen erottelut moderni/ postmo- derni ja liberaali/ hegeliläinen vaikuttaisivat selkeydessään huomattavan käyttökelpoisilta työkaluilta myös feministisen

Poliittinen edustaminen on siten Pitkinin mukaan olemista ja toimimista, joista ainoastaan jälkimmäinen on sisällöllistä, aktiivista toimintaa. Poliittista edustamista toimintana

Tästä syystä tässä lopputyössä jälkimarkkinointiin luetaan myös kauppaan päättymättömän myyntityön jälkeinen markkinointi, jonka tarkoituksena on pitää

Se, että Suomessa ei ole asianajajamonopolia, lisää toimijoiden kirjoa ja määrää alalla. Tästä johtuen alalle on erittäin helppo tulla. Uusi ehdotettu lupalakimiesjär-

Äärimmilleen vietynä tällainen poliittinen satiiri lähestyy poliittista väkivaltaa, jos panettelun taustalla voidaan nähdä pyrkimys vaikuttaa henkilön tai

HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI.. Mitä

Se mitä Schmitt tarkoittaa ”poliittisella” ei siis koske ainoas- taan käsitteitä sanan teoreettisessa mielessä (Schmittin käsitteistä, ks. Pankakoski 2015) vaan myös