Tieteellinen elämä näkymä

178

T T T

T T I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä

SUOMEN AKATEMIA on suo- malaisen tieteellisen elämän parhaita instituutioita. Akate- mian puitteissa tehdään va- paata, laadukasta tutkimusta, jonka tekijät valikoidaan sään- nöllisesti toistuvien, tiukko- jen kansainvälisten arvioin- tien kautta. Akatemian tutki- jat, aina väitöskirjaa valmiste- levasta projektitutkijasta arvo- valtaiseen akatemiaprofessoriin asti, arvoidaan varmasti kan- sainvälisemmin, ja siis myös tiukemmin ja puolueettomam- min, kuin tutkimus- ja ope- tushenkilökunta pystytään ar- vioimaan siinä yliopistossa, jonka uusi yliopistolaki ja sen vanavedessä syntyvät johto- säännöt hahmottelevat.

Mietitäänpä miten tutkijoi- den arvioiminen uusien la- kien määrittämässä yliopis- tossa voi tapahtua. Esimer- kiksi Helsingin yliopiston uu- den johtosäännön luonnok- sen mukaan tutkijakoulutuk- sen organisoiminen ja tutki- musryhmien johtajien valinta kuuluu laitosjohtajan päätän- tävaltaan. Helsingin yliopis- tolle paraikaa perustettavien suurlaitosten laitosjohtajat ei- vät mitenkään voi olla kaik- kien johtamiensa alojen asian- tuntijoita, joten he tulevat to- dennäköisesti nojautumaan tut- kimusryhmien organisoimises- sa paljolti oppiaineiden eh- dotuksiin sekä yksinkertaisiin kvantitatiivisiin arviointikritee- reihin. On itsestään selvää, millainen riski tällaisessa jär- jestelyssä kytee: näin sorru- taan helposti vain toisinta- maan oppiaineissa jo vallitse- via tutkimussuuntauksia uu- sien, ehkä kokeellisten lähes- tymistapojen kustannuksella – puhumattakaan kriittisistä näkökulmista. Toisaalta samai- sen johtosääntöluonnoksen mu- kaan laitosjohtajan tehtävänä on toteuttaa dekaanin tahtoa, jonka tehtävänä on toteuttaa

rehtorin tahtoa, joten periaat- teessa rehtori voi halutessaan vaikuttaa hyvin paljon siihen, että yliopiston tutkijat ja opet- tajat vastaavat hänen ja hänen sidosryhmiensä näkemystä tie- teestä. Toki yliopistollakin käy- tetään kansainvälisiä arvioin- teja – mutta sellaisista johto- säännössä puhutaan vain pro- fessorinvirkojen kohdalla, eikä niiden nuorempien tutkijoi- den kohdalla, joiden joukosta professorit periaatteessa myö- hemmin rekrytoidaan. Toisin sanoen uuden yliopiston sään- nökset eivät mitenkään itses- täänselvästi johda puolueetto- mampaan ja kansainvälisem- pään akateemisen työn te- kijöiden arviointiin: päinvas- toin lait ja säännökset jättävät mahdollisuuden varsin nurk- kakuntaiseen omien kaverei- den suosimiseen tieteenalan kansainvälisestä kehityksestä riippumatta.

Suhteessa tällaisiin mahdol- lisuuksiin olisi tärkeää säilyt- tää Suomen Akatemia nykyi- sine arviointisysteemeineen, joihin kaikki ovat sitä paitsi olleet tyytyväisiä. Järjestelmä on mahdollisimman riippu- maton ja kansainvälinen, ja se mahdollistaa uusien vai- kutteiden tuomisen suoma- laiseen tieteelliseen elämään hyvinkin nopeasti. Tässäkin mielessä se on hyödyllisenä täydennyksenä ja terveenä vastapainona yliopistolle.

Nyt eduskunnan käsiteltä- vänä oleva esitys laiksi Suo- men Akatemiasta on laadittu juuri päinvastaisessa henges- sä: siinä yliopistoille anne- taan yhä enemmän valtaa Aka- temian asioissa. Pyrkimys siir- tää akatemiatutkijat yliopisto- jen alaisuuteen herätti akate- miantutkijoiden ja -professo- reiden keskuudessa selvää ja perusteltua vastarintaa (ks.

esim. Suomen Kuvalehti 5 ja 14/2009 ja Acatiimi 4/2009).

Vaikka näiden ryhmien koh- dalla ”uudistus” ehkä jääkin sivuun (tai odottamaan?), tut- kimusryhmien kohdalla näin tulee tuskin käymään. Yli- opistolle jää suuri valta siinä, minkälaisia tutkimusryhmiä ylipäänsä saa perustaa, jos jo hakemuksen jättäminen edel- lyttää suorituspaikan ja lai- tosjohtajan puoltoa. On odo- tettavissa, että tutkimusryh- miksi hyväksytään yhä enem- män vain professorivetoisia ryhmiä – mikä on ehkä mie- lekästä silloin kuin tutkimus todella vaatii ryhmätyötä ja kalliita laboratorioita, mutta mikä ei toimi humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloil- la. Näillä aloilla – ja varsinkin pienillä aloilla joilla on vähän professoreita – myös dosent- tien, lehtorien, tutkijoiden ja niin edelleen vetämät tutkija- ryhmät ovat aina olleet tär- keitä paikkoja uudenlaisten lähestymistapojen tutkimi- seksi ja uusien tutkijoiden kouluttamiseksi.

Riippumatta nimityskysy- myksistä ei ole mielekästä rajoittaa Akatemian tutkijoi- den autonomiaa. Tutkijan työ säilyy motivoivana ja kannus- tavana, kun hän vastaa työs- tään varsinaiselle työnantajal- leen, siis Suomen Akatemial- le, joka arvioi hänen työtään toistuvissa, sisällöllisissä ver- taisarvioinneissa. Mitä enem- män tutkijoita siirretään yli- opiston valvontaan, sitä enem- män myös Akatemian tutki- joihin kohdistuu paine arvioi- da heidän töitään valtiova- rainministeriöstä säännöllisin väliajoin tupsahtelevien työ- tehonkontrollointijärjestelmien avulla. Tällaiset järjestelmät, etenkin Valtion uusi palkkajär- jestelmä VPJ ja uusi työajan- kohdennusjärjestelmä Sole, ovat mekaanisia ja sisällöttömiä:

ne eivät paranna työn laatua mutta kylläkin vähentävät kol-

179

legiaalisuutta ja lisäävät hie- rarkioita. Yliopistolla ne pai- navat ihmisiä; ei ole syytä laajentaa niitä painamaan myös Akatemian tutkijoita.

Tässä koko joukko syitä sille, miksi uusi laki Suomen Akatemiasta pitäisi jättää sää- tämättä. Onneksi sivistysva- liokunta onkin nyt laittanut lain Akatemiasta jäihin, kun- nes selviää, millainen on uusi yliopistolaki, tai voidaanko sitä edes säätää (tätä tekstiä kirjoitettaessa perustuslakiva- liokunta on todennut sen pe- rustuslain vastaiseksi). Kun kaikkia lakeja muutetaan yhtä aikaa, on mahdotonta todella arvioida itse kunkin seuraus- vaikutuksia, puhumattakaan nii- den yhteisvaikutuksesta. Mut- ta parasta olisi hyllyttää laki Suomen Akatemiasta koko- naan – niin kauan kuin tutkija- yhteisö ei ole uutta lakia vaa- tinut.

Mutta säädettiin laki Suo- men Akatemiasta tai ei, Aka- temian ja yliopiston väliset suhteet muuttuvat jo merkit- tävästi uuden kokonaiskus- tannusmallin takia. Kokonais- kustannusmalli ei ole mikään laki, ei poliittisen tahdon il- maisu eikä myöskään Suo- men Akatemian itsensä halua- ma uudistus. Se on pelkäs- tään opetusministeriöstä ja sen taustalla vaikuttavasta valtio- varainministeriöstä peräisin ole- va hallinnollinen uudistus, joka koskee merkityksettö- män näköistä asiaa, nimittäin tapaa, jolla Suomen Akatemial- le osoitettujen määrärahaha- kemusten budjetit laaditaan.

Kokonaiskustannusmallia so- vellettiin ensi kertaa vuoden 2009 tammikuun hauissa – katastrofaalisin seurauksin, sil- lä sen paremmin hakijat, yli- opisto kuin Suomen Akate- miakaan ei ollut onnistunut ymmärtämään miten hake- mukset oikeastaan olisi pitä-

nyt täyttää. Tuloksena on epäi- lemättä mitä kirjavin kokoel- ma toistensa kanssa yhteismi- tattomia hakemuksia. Tutki- joilta on niissä edellytetty sel- laista kirjanpidollista ammat- titaitoa, joita heillä ei miten- kään voi olettaa olevan, mikä on paitsi masentavaa myös sekä heidän että myöhemmin hakemuksien budjetteja tar- kastavien oikeiden kirjanpi- täjien työajan haaskausta.

Kokonaiskustannusmallissa olennaista on, että Suomen Akatemia rahoittaa tästedes vain 80 % hankkeista ja edel- lyttää että loput hankkeiden rahoituksesta hankitaan muual- ta. Yhden selitysmallin mu- kaan nämä loput 20 % tulevat muilta tiedettä rahoittavilta ta- hoilta, kuten EU:lta, Tekesil- tä, säätiöiltä, ja niin edelleen.

Onhan tällaista rahaa tullut ennenkin, mahdollisuuksien mukaan. Toisen selitysmallin mukaan 20 % ovatkin niin sanottuja yleiskuluja, siis eri- laisia hohdottomia tila-, säh- kö-, puhelin jne. -kuluja: näi- tä tuskin mikään muukaan rahoittaja haluaa maksaa. En- nen ajateltiin, että ne kate- taan rahoittajilta perittävän niin sanotun ”overheadin” avulla, jolla tietty prosentti koko- naisbudjetista varattiin yleis- kuluihin. Nyt asia esitetään- kin niin, että puuttuvat 20 % hankkeiden rahoituksesta tu- levat sittenkin tutkimuksen suorituspaikalta, esimerkiksi yliopistolta. Yliopiston ei kui- tenkaan tarvitse maksaa näitä rahoja omasta pussistaan, vaan Akatemia myöntää 20 % hank- keen oletetusta budjetista yli- opistolle toivoen, että yliopis- to käyttäisi ne hankkeen hy- väksi. Yliopiston ei kuiten- kaan ole pakko käyttää näitä rahoja niin kuin Akatemia haluaa, joten se voi jättää tutkijoiden konferenssimatkat rahoittamatta ja kustantaa sen

sijaan itselleen lisää vaikkapa hallintoa, strategiatöitä ja ar- viointeja – tutkimukseen tar- koitetuilla Suomen Akatemian varoilla. Akatemian oman ar- vion mukaan kokonaiskus- tannusmalli tuleekin ”olen- naisesti lisäämään Akatemian osuutta tutkimushankkeiden yleiskustannusten kattajana ja siten tutkimusympäristöjen ra- hoittajana. Akatemia toivoo, että yleiskustannuksiin myön- nettävä rahoitus käytetään ni- menomaan asianomaisen tut- kijan hankkeen ”edistämiseen”

(lähde: Akatemian sivusto, ko- konaiskustannusmallia koske- vat ”usein kysytyt kysymyk- set”). Mutta onpa sellainen- kin selitys kuultu, että pro- jekteista puuttuvat 20 % ovat- kin pelkkää virtuaalirahaa, jota kukaan ei koskaan näe mutta jonka voidaan ajatella vastaa- van vaikka hankkeen johta- jan palkkaa (jos tämä vaikka sattuisi olemaan professori, jonka palkan yliopisto mak- saa muutenkin).

Hämärä on siis uuden ko- konaiskustannusmallin moti- vaatio ja mieli. Mutta sen seurauksista on jo jonkinlai- nen aavistus. Ensinnäkin yli- opiston ote Akatemiaan li- sääntyy tätäkin kautta: kun yliopiston laitos sitoutuu ot- tamaan hoteisiinsa 80-prosent- tisesti rahoitetun projektin, se sitoutuu myös maksamaan puuttuvat 20 % tavalla tai toisella. Tuskin se tällaista lupaa projekteille, jotka eivät ole jo valmiiksi laitoksen lin- jassa ja sen professorien joh- tamia. Ja toiseksi näyttäisi sil- tä, että kokonaiskustannus- malli – joka näennäisesti vä- hentää Akatemian osuutta tut- kimusten rahoituksesta – käy- kin paradoksaalisesti Akate- mialle kalliiksi. Akatemian sivustolla kerrotaan myös, että mallin ansiosta haettavat sum- mat ovat kasvaneet huomat-

180

tavasti. Akatemian oma bud- jetti ei kasva, joten hankkeita tullaan tukemaan entistä vä- hemmän ja kilpailu tulee ki- ristymään entisestään.

HALLITUKSEN esitys uudek- si yliopistolaiksi johtaa muu- toksiin myös yliopistojen joh- tosäännöissä. Mitä muutokset Helsingin yliopistossa mer- kitsevät, ja mitä päämääriä ne palvelevat?

Monissa yhteyksissä on jo todettu, että esitys Helsingin yliopiston uudeksi johtosään- nöksi merkitsee tieteenalojen mukaista kolmikantaa nou- dattavan demokraattisen pää- töksentekomallin tuhoutumis- ta. Hallintojohtosääntöesitykses- sä tämä malli korvataan sekoi- tuksella armeijamaista käsky- valtaa ja kuvitelmaa business- johtamisesta. Kuvaavaa on, että kun osakeyhtiölaissa vuo- delta 2006 säädetään (17 §), että osakeyhtiön toimitusjoh- tajan on vastattava siitä, ”että yhtiön kirjanpito on lain mu- kainen ja varainhoito luotet- tavalla tavalla järjestetty”, Hel- singin yliopiston johtosään- nön uudistajat puhuvat talou- den ”taloudellisesta ja tehok- kaasta hoitamisesta” (esim.

26 §). Miksi vaatia lainmukai- suutta, jos voi vaatia teho- kuutta?

Hallintojohtosäännön pää- määrät kytkeytyvät kiinteästi yliopistolakiuudistuksen pää- määriin. Kokenut taloustie- teilijä totesi hiljattain, että Kes- kustapuolueen hallituskausilla korkeakouluja on ripoteltu ympäri Suomea ja nyt on huomattu, että niiden ylläpi- täminen tulee kalliiksi. Ku- kaan ei kuitenkaan haluaisi ottaa yliopistojen alasajosta poliittista vastuuta. Yliopisto- lakiuudistuksen myötä alas- ajo voidaan toteuttaa ”talou- dellisena välttämättömyytenä”.

Koska yliopistolaiset eivät itse ole halukkaita tällaisiin vai- keisiin päätöksiin, on yliopis- tojen hallituksiin saatava yli- opiston ulkopuolisia jäseniä (vrt. Kari Raivion uudistusta puolustava mielipidekirjoitus HS 11.2.2009). Vain ulkoisilla jäsenillä voi olla sitä talouden

”asiantuntemusta” ja päättä- väisyyttä, jota yliopistojen alas- ajoon tarvitaan. Hallituksen esitykseen sisältyy myös muu- tos konkurssilakiin. Sen mu- kaan yliopisto, toisin kuin mi- kään muu perustuslaillisesti it- sehallinnollinen yhteisö (esim.

kunta tai seurakunta) tai sen alainen organisaatio (esim.

kuntayhtymä tai seurakun- tayhtymä), voidaan asettaa konkurssiin. Tämä muutos ei sovi yhteen yliopiston perus- tuslaillisen itsehallintoaseman kanssa (123 §, itsehallinto), koska konkurssitilanteessa yli- opisto asetettaisiin holhouk- sen alaiseksi.

Ideologisen tehokkuusre- toriikan lisäksi esitys Helsin- gin yliopiston uudeksi hallin- tojohtosäännöksi viittaa yli- opiston strategiaan. Esityk- sen mukaan tiedekuntaneu- vosto (10 §), laitosneuvosto (11 §), toimialajohtaja (26 §) ja dekaani (27 §) kehittävät yksikkönsä toimintaa tiede- kunnan ja yliopiston strate- gian mukaisesti. Dekaanin tu- lee myös vastata siitä, että yliopiston strategia toteutuu hänen tiedekunnassaan. Hel- singin yliopiston strategia (Hel- singin yliopiston strategia vuo- sille 2010–12, hyväksytty kon- sistorissa 11.2.2009) esittää HY:n tehtäväksi (missio) seu- raavan: ”Helsingin yliopisto on Suomen monipuolisin tie- teen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio, tu- levaisuuden rakentaja ja edel- läkävijä” (mt., s. 1). Helsingin yliopiston päämäärä (visio) taas on ”lujittaa asemaansa

maailman parhaiden moni- tieteisten tutkimusyliopistojen joukossa. Se toimii aktiivises- ti ihmiskunnan hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen yhteis- kunnan puolesta.” Helsingin yliopiston tehtävänä siis on selvitä hengissä suomalais- ten yliopistojen kamppailus- sa olemassaolon mahdolli- suuksista, mutta sen toiveena (visiona) on olla keskeinen kansainvälinen tiedetoimija, joka toimii ihmiskunnan hy- väksi. Näin ristiriitaisen stra- tegian käyttäminen ohjenuora- na mahdollistaisi täydellisen mielivallan.

Paljon on kiinnitetty huo- miota siihen, että uudessa johtosäännössä rehtori ja hal- litus saavat lisää valtaa ja että ylhäältä päin johtaminen – malli, joka ei sovi asiantuntija- organisaatioon lainkaan – li- sääntyy. Tämä pitää paikkan- sa, ja kyseessä on erittäin huolestuttava kehitys. Vähem- mälle huomiolle on jäänyt toinen, yhtä huolestuttava piir- re hallintojohtosäännössä. Tä- mä on hallintojohtajan vallan tuntuva lisääntyminen. Yh- täällä säädetään (26 §), että hallintojohtaja ”johtaa keskus- hallinnon toimintaa”. Toisaalla taas (7 §) keskushallintoon määritetään kuuluviksi reh- torin kanslia ja Yliopistopal- velut. Hallintojohtaja siis joh- taa rehtorin kansliaa ja näyt- tää jo virallisestikin nouse- van rehtoria mahtavammak- si. Hallintojohtaja on pysyvä (nykyään virassa on Paavo Suokko) toisin kuin esimer- kiksi rehtorit. Helmikuun kuu- lemistilaisuudessa Vanhalla yli- oppilastalolla Suokko istuikin takarivissä seuraamassa, kuin- ka rehtori Wilhelmsson, kans- leri Niiniluoto ja uudistus- hankkeen projektijohtaja Man- sikkamäki vastasivat opiske- lijoiden ja yliopiston henki- lökunnan kysymyksiin.

181

PARIISIN kirjamessuilla (Sa- lon du livre) 13.–18.3. käytiin kiinnostava keskustelu kirjal- lisuuskritiikin itsekritiikistä.

Keskustelua veti filosofi ja Libération-lehden pitkäaikai- nen avustaja Robert Maggio- ri. Todettiin, että internetin aikakausi on pitkälti merkin- nyt asiantuntijan loppua – ennenhän kriitikko oli tällai- nen asiantuntija.

Maggiori kertoi anekdoo- tin, jonka mukaan Kant oli Puhtaan järjen kritiikin jul- kaisemisen jälkeen saanut krii- tikolta kritiikkiä, jolloin Kant oli lähettänyt kriitikolle teks- tistään kokonaisen, lyhentä- mättömän version; päätoimit- taja kun oli mennyt lyhentä- mään tekstiä, ja vastaus kri- tiikkiin löytyi Kantin mukaan täyspitkästä versiosta.

Libérationissa on hyvin tiu- kat kriteerit sille, kuka saa arvioida kirjoja: jos on jon- kun kustantajan palkkalistoil- la edes pienten palkkioiden muodossa, ei saa kirjoittaa kyseisen kustantajan kirjois- ta. Kuinkahan Tiede & edis- tyksen arviotarjonnan kävisi

yhtä tiukkojen kriteerien pu- ristuksessa? Hyvin tasavalta- laisessa Marianne-lehdessä ei sen sijaan vastaavia sääntöjä lehteä edustaneen Philippe Petitin mukaan ole.

Keskustelijoiden mukaan fiktio hallitsee nykyään rans- kalaista kirjallisuutta, kun vielä kymmenen vuotta sitten hu- manistiset tieteet olivat vahvoil- la. (Myös Libérationin 17.3.2009 julkaisema tilasto vahvistaa tämän: humanististen tietei- den osuus on enää 7,8 pro- senttia kirjamyynnistä ja osuus on ollut useita vuosia laskus- sa, kun vielä joskus Sartren, Barthesin tai Lacanin kirjoja myytiin kymmeniätuhansia kap- paleita.) Yleisesti Ranskassa on keskustelijoiden mukaan myös vallalla käsitys, ettei humanististen tieteiden piiris- sä enää kirjoiteta yhtä hyvin kuin ennen – kuin esimerkik- si Foucault kirjoitti. Niinpä Foucault’n viimeisistä luen- noista koostettu kirja Le Cou- rage de la vérité on myynyt erinomaisesti, kuin vahvistaak- seen tämän teesin.

Internetin aikakäsitykselle

tuomaa muutosta kritisoitiin vah- vasti – enää ei jakseta odottaa minuuttiakaan sivun avautumis- ta, tai jos jotain ei löydä netistä, sitä ei vaivauduta etsimään- kään. Toisaalta evene.fr -kult- tuurisivuston edustaja Mickaël Demets toi esiin, että internet antaa myös foorumin julkaista mitä haluaa, kuten kirjailija- haastatteluja arvioiden oheen.

Mitä kirjoja sitten valikoituu arvioitavaksi? Fiktion kohdalla kriteeriksi mainittiin tunnela- taus: se että kirja herättää tun- temuksia. Maggiori painotti tie- tokirjallisuuden kohdalla vel- vollisuutta: joistain kirjoista vain on kirjoitettava, kuten juuri Foucault’n Collège de Fran- cen luennoista tai Deleuzen aiemmin julkaisemattomasta tekstistä. Yksi keskustelija toi valintakriteeriksi esiin oman subjektiivisuutensa. Joskus he- rää myös tunne ”en ole samaa mieltä, mutta tämä huvittaa minua”, mikä on jo melko myönteinen asennoituminen.

Kriitikko voi osoittaa sormella sitä, mikä on kiinnostavaa laa- jassa tarjonnassa.