BIKINI FITNESS -URHEILIJOIDEN SYÖMISKÄYTTÄYTYMINEN
Tanja Juntunen Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2019
2
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Ravitsemustiede
JUNTUNEN, TANJA T. Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen.
Pro gradu -tutkielma, 54 s. ja 2 liitettä (7 s.)
Ohjaajat: TtT Reija Männikkö, FT Anna-Maria Teeriniemi Huhtikuu 2019
Avainsanat: syömiskäyttäytyminen, häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, syömishäiriö, bikini fitness, esteettiset lajit, urheilu
BIKINI FITNESS -URHEILIJOIDEN SYÖMISKÄYTTÄYTYMINEN
Bikini fitness on lajina hyvin ainutlaatuinen, sillä sopusuhtaisen lihaksikas ja naisellinen vartalo on urheilijan ainoa suoritus, eikä siihen liity liikunnallista osuutta. Näyttää siltä, että tanssissa, taitoluistelussa ja muissa esteettisissä lajeissa syömishäiriötä ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy hieman enemmän verrattuna esimerkiksi joukkuelajeihin.
Naiskehonrakentajien syömiskäyttäytymisestä tehtyjen tutkimuksien mukaan ennen kilpailuja voi esiintyä esimerkiksi syömisen rajoittamista, lihomisen pelkoa, ja kontrolloimatonta syömishalua. Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä ei tietääksemme ole tehty tutkimusta.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on, onko ensi kertaa kilpailevien ja kokeneempien urheilijoiden välillä eroa syömiskäyttäytymisessä, vaikuttaako valmentajan kokemus syömiskäyttäytymiseen, montako kilogrammaa urheilijat pudottavat painoa kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin, ja onko syömishäiriödiagnoosin saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä eroa syömiskäyttäytymisessä.
Tutkimusta varten luotiin sähköinen kysely, joka esitestattiin. Kysely lähetettiin sähköpostitse bikini fitness -urheilijoille Suomen Fitnessurheilu Ry:n kautta. Tutkimukseen osallistui 100 urheilijaa.
Urheilijoista 51 % ilmoitti punnitsevansa ruokansa ”aina tai usein” ja 26 % ilmoitti kokevansa pakonomaista harjoittelun tarvetta. Vastapainona urheilijat kokivat vain vähän stressiä syömisestä (10 % stressaa ”aina tai usein”) ja saivat liikunnasta hyvää mieltä (97 %). Kukaan kilpailijoista ei raportoinut sairastavansa syömishäiriötä tällä hetkellä. Aiemmin syömishäiriötä sairastaneilla (n=11) esiintyi terveisiin verrattuna enemmän ruokien punnitsemista ja harjoittelusuunnitelman ylittävää liikuntaa. Syömishäiriötaustaisista 0 % ja terveistä 27 % punnitsi ruokansa ”harvoin tai ei koskaan” (p=0,025) ja 27,3 % syömishäiriötaustaisista ja 62,9
% terveistä ylitti liikuntamäärät ”harvoin tai ei koskaan”, (p=0,001). Painonpudotus kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin oli urheilijoilla keskimäärin 10 kg. Valmentajan kokemuksen tai urheilijan kokemuksen mukaan tarkasteltuna merkittävää eroa urheilijoiden syömiskäyttäytymisessä ei havaittu.
Bikini fitness keskittyy lajina suuresti syömiseen ja kehon muokkaamiseen tähtäävään harjoitteluun. Urheiluun liittyy usein tietynlainen kurinalaisuus, mutta syömisen jäykkä tarkkailu ja liiallinen liikunta herättävät huolta syömiskäyttäytymisen häiriintymisestä.
Varsinkin syömishäiriötä aiemmin sairastaneiden urheilijoiden kohdalla syömisen joustamattomuus voi johtaa ongelmiin, joten häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tarkkailu valmentajien toimesta ja joustavuuden tukeminen ovat tärkeitä toimia urheilijoiden terveyden hyväksi.
3
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences Clinical nutrition
JUNTUNEN, TANJA T. Eating Behaviour of Bikini Fitness Athletes Master’s thesis, 54 p. and 2 attatchments (7 p.)
Instructors: TtT Reija Männikkö, FT Anna-Maria Teeriniemi April 2019
Keywords: eating behaviour, disordered eating, eating disorder, bikini fitness, aesthetic sports, sports
EATING BEHAVIOUR OF BIKINI FITNESS ATHLETES
Bikini fitness is a very unique sport because the symmetric and proportionate body of the athlete is her only performance. It seems that there are more eating disorders and disordered eating in the aesthetic sports, such as dance and figure scating, than there are in team sports. According to the studies conducted among female body builders, there appears to be constrictive eating, fear of weight gain and uncontrollable drive to eat before bodybuilding competitions. To our knowledge there are no studies concerning the eating behaviour of bikini fitness athletes.
The aim of this master’s thesis is to shed light on the eating behaviour of bikini fitness athletes.
The goal was also to determine if there are differences between the experienced and less experienced athletes; if a possible backround of eating disorders affects the answers and lastly, does an experienced coach have an effect on the athletes’ eating behaviour. In addition we wanted to find out how much weight do the athletes lose during the diet before competing.
An online questionnaire was made for this study and it was pre-tested on three body fitness athletes. The questionnaire was sent through e-mail to the bikini fitness athletes via Finnish Fitness Sports Association. A total of 100 athletes participated in this study.
The findings suggested that 51 % of the athletes weigh their food ”always or often”. Also 26 % of the athletes felt compulsive need to work out ”always or often”. On the other hand, the athletes reported only little stress regarding eating (10 % stressed about eating ”always or often”) and exercising made them feel good (97 % answered ”always or often”). None of the athletes had an eating disorder at the time of answering the questionnaire, but 11 athletes had had a diagnosed eating disorder before. These athletes reported more often weighing the foods (p=0,025) and overexercising (p=0,001) than the athletes with no eating disorder backround.
The average amount of weight lost during the diet was 10 kg. The experience of the athlete or the coach had no major effect on the eating behaviour.
As a sport, bikini fitness has a strong emphasis on eating and training, aiming at body modification. Discipline is a trait often connected to sports but excessive exercise and ridig or constrictive eating raises concern about disordered eating behaviour. This type of behaviour is even more concerning among the athletes with a history of eating disorder. The coaches play an important role in the early detection of this type of problems and so they can greatly affect the health and well-being of the athletes.
4 SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 6
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 7
2.1 Bikini fitness urheilulajina ... 7
2.1.1 Bikini fitness -urheilijoiden harjoittelu ... 7
2.1.2 Bikini fitness -urheilijoiden ruokavalio ... 8
2.2 Syömiskäyttäytyminen ja sen häiriöt ... 9
2.2.1 Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ... 10
2.2.2 Syömishäiriöt ... 10
2.2.3 Syömiskäyttäytymisen arviointimenetelmiä ... 12
2.3 Syömishäiriöt ja syömiskäyttäytyminen urheilussa ... 13
2.3.1 Syömishäiriöt kehonrakennuksessa ja fitness-urheilussa ... 13
2.3.2 Syömishäiriöt esteettisissä lajeissa ... 14
2.3.3 Kehotyytymättömyys urheilijoilla ... 15
2.3.4 Naisurheilijan oireyhtymä ja kuukautiskierron häiriöt ... 16
2.3.5 Syömishäiriöiltä suojaavat tekijät urheilussa ... 17
3 TAVOITTEET ... 19
4 MENETELMÄT ... 20
4.1 Tutkimushenkilöt ja tutkimusasetelma ... 20
4.2 Tutkimuskysely ... 20
4.3 Tilastolliset menetelmät ... 21
5 TULOKSET ... 23
5.1 Taustatiedot ... 23
5.1 Bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu ... 25
5.1.1 Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 26
5.1.2 Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 27
5.1.3 Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 28
5.1.4 Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen ... 30
5.1.5 Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 31
6 POHDINTA ... 32
6.1 Lajin erityispiirteet syömiskäyttäytymisessä ... 32
6.1.1 Urheilijoiden painonpudotus ... 33
6.2 Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 34
6.3 Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 35
6.4 Valmentajan vaikutus urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 36
6.5. Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 37
6.6 Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun ... 37
6.7 Tutkimusmenetelmien arviointi ... 38
6.7.1 Kysely ... 38
5
6.7.2. Tutkittavat ... 39
6.7.3 Tutkimuksen ajankohta ... 40
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 41
8 LÄHTEET ... 42
9 LIITTEET ... 48
6
1 JOHDANTO
Suomen Fitnessurheilu Ry:n mukaan vuonna 2017 eri kehonrakennus- ja fitnesslajeissa kilpailulisenssejä oli yhteensä 583 (Isola, 2018). Näistä urheilijoista 246 ilmoitti lajikseen bikini fitness. Lajikuvauksen mukaan bikini fitness -urheilijan vartalon tulee olla ”urheilullisen ja terveen näköinen” (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Urheilijat eivät saa olla liian lihaksikkaita tai heidän lihaksensa liian erottuvia. Ylä- ja alavartalon suhteiden tulee olla tasapainoiset. Arvostelussa otetaan urheilijan lihaksiston lisäksi huomioon myös hiukset ja meikki.
Urheilijoilla on havaittu olevan enemmän syömishäiriöitä kuin ei-urheilevilla ihmisillä (Sundgot-Borgen ym. 2004, Torstveit ym. 2008). Syömishäiriöiden yleisyys urheilijoilla on noin 20 % (Sundgot-Borgen ym. 2004). Hoikkuutta ihannoivissa, esteettisissä lajeissa syömishäiriöiden yleisyyden on havaittu olevan korkeampi kuin esimerkiksi joukkuelajeissa, kuten sählyssä ( Smolak ym. 2000, Byrne ja McLean, 2002, Torstveit ym. 2008, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Esteettisen lajin harrastaminen ei välttämättä kuitenkaan itsessään lisää syömishäiriöriskiä, vaan riskiä saattavat lisätä esimerkiksi valmentajan luomat paineet (Toro ym. 2009) tai halu parantaa urheilusuoritusta laihduttamisen avulla (Krentz ja Warschburger 2011).
Bikini fitness –urheilijoiden kehon hormonitasapainon toipumisesta kilpailuiden jälkeen on julkaistu vuonna 2016 suomalaistutkimus (Hulmi ym. 2016). Vaikka bikini fitness – urheilijoiden kehon toiminnasta on tutkimustietoa, ei syömiskäyttäytymistä ole tietääksemme tutkittu. Tutkimustietoa naiskehonrakentajien syömiskäyttäytymisestä on hieman (Byrne ja McLean 2001). Ennen kilpailuja naiskehonrakentajilla näyttää olevan esimerkiksi kontrolloimatonta syömishalua (Walberg ja Johnston 1991) ja selkeitä paineita saavuttaa optimaalinen ruokavalio (Vega ja Jackson 1996).
Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisen tutkiminen toisi arvokasta tietoa lajikulttuurista ja lajin vaikutuksista urheilijoiden syömiseen. Syömishäiriöoireiden aikainen havaitseminen voisi myös helpottua, kun saadaan tietoa bikini fitness -urheilijoiden asenteista ja toimintatavoista liittyen syömiseen ja ravitsemukseen. Vaikka urheiluun kuuluu tietynlainen kurinalaisuus ja ei-urheilijoihin verrattuna urheilijoilla on hyvin erilainen ruokavalio, ei stressiä aiheuttava tai rajoittava syöminen ole missään tilanteessa toivottavaa.
7
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Bikini fitness urheilulajina
Kehonrakennus- ja fitness-lajeja on olemassa useita (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Naiset voivat kilpailla yhteensä viidessä eri lajissa, joita ovat women’s physique, fitness, body fitness, wellness fitness ja bikini fitness. Bikini fitness -urheilijan vartalon tulee lajikuvauksen mukaan olla ”urheilullisen ja terveen näköinen”. Urheilijat eivät saa olla liian lihaksikkaita tai heidän lihaksensa liian erottuvia. Ylä- ja alavartalon suhteiden tulee olla tasapainoiset. Arvostelussa otetaan myös huomioon urheilijoiden hiukset ja meikki. Bikini fitness on lajina hyvin ainutlaatuinen, sillä sopusuhtaisen lihaksikas ja naisellinen vartalo on urheilijan ainoa suoritus, eikä siihen liity liikunnallista osuutta. Vain ulkonäkö ratkaisee.
Kilpailujen esikarsinnassa urheilijat ovat ensin yhteisessä rivissä ja sitten heidät jaetaan lavan oikeaan ja vasempaan reunaan kahteen ryhmään (Suomen Fitnessurheily Ry, 2018). Sen jälkeen viisi urheilijaa kerrallaan kutsutaan lavan keskelle tuomariston eteen yhteen riviin, ja urheilijat suorittavat neljä käännöstä oikeaan, jonka aikana tuomarit vertailevat kilpailijoita. Urheilijat asetetaan jälleen yhteen riviin numerojärjestykseen ja he poistuvat lavalta. Alkukilpailussa tuomarit karsivat 15:stä parhaasta urheilijasta vertailujen avulla kuusi urheilijaa, jotka pääsevät finaaliin. Finaalissa urheilijat astelevat lavalle yksitellen lavan takaseinän suuntaisesti, kääntyvät kohti tuomareita, kävelevät lavan etureunaan ennalta merkittyyn paikkaan ja esittävät kaksi vapaavalintaista poseerausta takaa ja kaksi edestä. Kävely saa kestää kokonaisuudessaan 30 sekuntia.
2.1.1 Bikini fitness -urheilijoiden harjoittelu
Bikini fitness –urheilijan harjoittelu jaetaan kilpailuun valmistavaan kauteen ja varsinaiseen kilpailukauteen, eli kilpailudieettiin (Saunamäki, 2017). Kilpailukauteen valmistavan kauden aikana bikini fitness –urheilijoiden harjoittelu tähtää sopivan lihasmassan hankintaan. Lihakset eivät saa olla kuitenkaan liian suuret, vaan lihaksiston symmetrisyys ja kehon naisellisuus ovat tavoiteltavia piirteitä (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Kauden pituus riippuu urheilijan lähtötilanteesta, eli siitä, kuinka paljon lihasmassaa on hankittava. Mikäli lihasmassaa on jo lähtötilanteessa sopivasti, voidaan sitä myös ylläpitää harjoittelun avulla ennen varsinaisen kilpailudieetin aloittamista. Lihasmassan kasvuun tähtäävän harjoittelun lisäksi bikini fitness – urheilijat tekevät peruskuntoa ylläpitävää aerobista harjoittelua sekä mahdollisesti korkeatehoisia high intensity interval training (HIIT) –harjoituksia (Saunamäki, 2017).
8
Fitness-urheilijat valmistautuvat kilpailuihin noin 2–4 kuukauden kilpailudieetin ja harjoittelun avulla (Helms ym. 2014a). Harjoittelu kilpailudieetin aikana tähtää hankitun lihasmassan säilyttämiseen ja rasvamassan pienentämiseen. Suosituksen mukaan kukin lihasryhmä treenataan kahdesti viikossa keskittyen moninivelliikkeisiin ja lisäten tarpeen mukaan pienemmälle alueelle kohdistuvia liikkeitä. Aerobisen harjoittelun määrää voidaan tarvittaessa lisätä tehostamaan energiankulutusta ja siten rasvamassan pienentymistä.
Kilpailuihin valmistautumisen, tiukan ruokavalion noudattamisen ja säännöllisten harjoitusten vaikutuksia elimistöön on tutkittu jonkin verran. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan näyttää siltä, että naisurheilijan keho toipuu kilpailuista noin 3–4 kuukaudessa (Hulmi ym.
2016). Neljän kuukauden kilpailudieetin aikana energiaa vähennettiin pääasiassa hiilihydraateista, proteiinin saanti pidettiin korkeana ja aerobista harjoittelua lisättiin energiankulutuksen kasvattamiseksi. Kilpailudieetin aikana havaittiin hormonaalisia muutoksia, kuten seerumista mitatun leptiinin, trijodityroniinin (T3), testosteronin ja estradiolin pitoisuuksien laskua. Myös kuukautishäiriöitä havaittiin. Urheilijoiden paino ja kaikki hormonit lukuun ottamatta T3:a ja testosteronia palasivat 3-4 kuukauden jälkeen normaalille tasolle.
2.1.2 Bikini fitness -urheilijoiden ruokavalio
Erityisesti bikini fitness –urheilijoiden ruokavaliosta emme löytäneet tutkimustietoa. Yleiset lihasmassan kasvattamisen periaatteet pätevät kuitenkin myös tässä lajissa. Anabolisen, eli lihasmassaa kasvattavan vasteen aikaansaamiseksi on ruoasta saatavan energian ylitettävä liikunnasta aiheutuva energiankulutus (Mero ym. 2004). Lisäksi proteiinin saantiin on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä suositeltava proteiinin saanti urheilijoilla on noin 1,2-2,0 g/kg (Thomas ym. 2016). Lambert ym. (2004) esittivät kehonrakentajalle sopivaksi makroravintoainejakaumaksi 55-60 E% hiilihydraateista, 25-30 E% proteiinista ja 15-20 E%
rasvasta. Thomas ym. (2016) suosittelivat urheilijoiden rasvan osuudeksi vähintään 20 E%, jotta ruokavalio ei kavennu turhaan ja rasvaliukoisten vitamiinien saanti voidaan turvata.
Kilpailukauteen valmistauduttaessa kehonrakentajat keskittyvät hankkimaan lisää lihasmassaa syömällä enemmän kuin kuluttavat (Mitchell ym. 2017a). Kilpailudieetin aikana kehonrakentajat vähentävät energiansaantia pääasiassa hiilihydraattien määrää pienentämällä.
Myös rasvan saantia vähennetään. Kilpailudieetillä suuremmasta proteiininsaannista (>2,0 g/kg) voi olla hyötyä lihasmassan säilyttämisessä painonpudotuksen aikana (Thomas ym. 2016, Helms ym. 2014b). Hiilihydraattitankkausta käytetään kilpailudieetillä noin kerran viikossa, jotta glykogeenivarastot saadaan täytettyä ja urheilijat jaksaisivat harjoituksissa hyvin (Mitchell ym. 2017a). Kilpailuviikolla kehonrakentajat saattavat manipuloida ulkonäköään veden
9
juonnilla ja suolan käytöllä, jotta kilpailupäivänä lihakset ja suonet näkyisivät mahdollisimman hyvin.
Fitnessurheilijan ruokavalion koostamisessa tulisi huomioida urheilijan yksilölliset tavoitteet, aiemmat kokemukset ja harjoittelu (Thomas ym. 2016). Kilpailudieetin aikana maltillinen painonpudotustahti (<1 % viikossa) näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa säilyttävän parhaiten lihasmassaa. Samanlaista painonpudotustahtia tukee myös tuore tutkimus luonnonmukaisen kehonrakennuksen parista, jossa kilpailudieetti kesti 22±9 viikkoa (Chappel ym. 2018).
Vaikka ruokavalion koostamiseen on olemassa viitearvoja sisältäviä ohjeistuksia, ylittävät monet kehonrakentajat varsinkin proteiininsaantisuositukset päivittäisessä ruokavaliossaan (Spendlove ym. 2015). Katsausartikkelin mukaan proteiinin saantia tehostetaan usein proteiinijauheilla ja palautusjuomilla. Naiskehonrakentajilla proteiininsaanti (0,8-2,8 g/kg/päivä), oli kuitenkin maltillisempaa kuin miehillä (1,9-4,3 g/kg/päivä). Systemaattisen katsauksen mukaan hiilihydraattien osuus päivittäisestä energiansaannista jää usein liian pieneksi. Naiskehonrakentajilla kokonaisenergiansaanti vaihteli runsaasti saannin ollessa 955–
3343 kcal päivässä.
Ruoan valintaan vaikuttavat monet asiat, mutta urheilijoilla ulkonäköön liittyvät paineet voivat olla yksittäinen ruoan valintaa ohjaava tekijä (Birkenhead ja Slater 2015). Vega ja Jackson (1996) havaitsivat tutkimuksessaan, että kehonrakentajat nauttivat useampia aterioita päivän aikana kuin liikuntaa harrastava kontrolliryhmä. Naiskehonrakentajat käyttivät myös tilastollisesti merkitsevästi enemmän lihaa kuin kontrolliryhmä (p<0,001), sekä välttelivät vastaavasti toisia ruokaryhmiä, kuten maitotuotteita ja kasviksia. Tutkittavat näkivät rasvan käytön kehonkoostumuksen parantumisen kannalta haitallisena, ja kehonrakentajat käyttivät rasvaa vähemmän kuin kontrolliryhmä (Vega ja Jackson 1996). Myös Thomas ym. (2016) havaitsivat urheilijoiden rajoittavan varsinkin painonpudotuksen aikana rasvan käyttöä.
2.2 Syömiskäyttäytyminen ja sen häiriöt
Syömiskäyttäytymisen on sanottu olevan esimerkiksi ruoan valintaan ja syömiseen liittyvää
”inhimillistä toimintaa, jota ohjaavat fysiologiset, psykologiset, kulttuuriset ja sosioekonomiset tekijät” (VRN, 2010). Syömiskäyttäytymistä ohjaavat muun muassa kehon sisäiset vihjeet, kuten nälän ja kylläisyyden tuntemukset (Bellisle 2003). Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat myös ulkoiset ärsykkeet, kuten ruoan näkeminen ja haistaminen. Monien biologisten mekanismien lisäksi kulttuuriin, ympäristöön ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät tekijät (Ukkola ja Karhunen 2012). Syömiskäyttäytymisen luokittelu terveeksi ja häiriintyneeksi ei ole aivan
10
yksinkertaista, mutta yleensä tervettä syömiskäyttäytymistä kuvaa joustavuus sekä nälän ja kylläisyyden viestien mukaan syöminen. Intuitiivinen, eli kehon viestien mukaan syöminen vähentää syömishäiriöoireilua ja on yhteydessä parempaan kehonkuvaan (Linardon ja Mitchell 2017). Joustava syöminen on myös yhteydessä onnistuneeseen painonhallintaan (Stewart ym.
2002).
Syömisen fysiologiseen säätelyyn vaikuttavat monimutkaiset mekanismit (Ukkola ja Karhunen 2012). Syömisen säätelyä tapahtuu lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lyhytaikainen syömisen säätely tapahtuu esimerkiksi yhden aterian tai päivän aikana. Greliini ja neuropeptidi-Y ovat hormoneja, jotka lisäävät ruokahalua ja kannustavat aloittamaan syömisen. Kylläisyyden tunteeseen ja syömisen lopettamiseen taas liittyvät erityisesti kolekystokiniini, peptidi YY ja glukagonin kaltainen peptidi 1. Pitkällä aikavälillä syömistä säätelevät pääasiassa leptiini ja insuliini, joiden avulla energiansaantia säädellään päivien, viikkojen aikana.
2.2.1 Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen
Häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi kutsutaan sellaista ongelmallista syömiseen liittyvää käyttäytymistä, joka ei täytä syömishäiriön kriteerejä (Viljanen ym. 2005). Jäykkä ja rajoittava syömiskäyttäytyminen yhdistetään syömishäiriöoireisiin, mielialan vaihteluihin sekä kehon kokoon ja muotoon liittyviin paineisiin (Stewart ym. 2002). Häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen liittyy esimerkiksi ruokavalion kapeutumista, runsasta ravintolisien käyttöä tai liian vähäistä energiansaantia (Viljanen ym. 2005). Taustalla on esimerkiksi ajatus laihduttamisesta tai kehon muokkaamisesta. Juurisyynä voi olla myös jokin psyykkinen sairaus.
2.2.2 Syömishäiriöt
Syömishäiriöt ovat Käypä hoito -suosituksen mukaan ”mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen” (Syömishäiriöt, Käypä hoito -suositus, 2014). Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat anoreksia nervosa ja bulimia nervosa. Lisäksi on olemassa monia epätyypillisiä syömishäiriöitä, jotka eivät täytä määriteltyjen syömishäiriöiden oirekuvausta. Tällaisia ovat esimerkiksi ahmintahäiriö, lihasdysmorfia ja ortoreksia.
Anoreksia nervosaan eli laihuushäiriöön sairastunut näkee itsensä liian lihavana, pelkää lihomista ja pyrkii pudottamaan painoaan vähentämällä syömistään rajusti ja joskus syöminen lopetetaan kokonaan (Suokas ja Rissanen, 2017). Anoreksiaa sairastava yrittää vauhdittaa painonpudotustaan harrastamalla todella suuria määriä liikuntaa (Morris ja Twaddle, 2007).
Myös ulostus- ja nesteenpoistolääkkeitä saatetaan käyttää painonpudotustarkoituksessa.
11
Laihuushäiriön esiintyvyys naisilla on noin 0,9 % ja miehillä 0,3 % (Syömishäiriöt, Käypä hoito –suositus, 2014).
Bulimia nervosasta eli ahmimishäiriöstä kärsivä henkilö saattaa syödä kerralla nopeasti suuria määriä ruokaa, ja sitten oksentaa (Suokas ja Rissanen, 2017). Ahmiminen on pakonomaista ja toistuvaa. Sairastunut pelkää lihovansa ja voi käyttää itseaiheutetun oksentamisen lisäksi esimerkiksi ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä. Ahmimisen ja oksentamisen lisäksi sairastunut on usein myös ahdistunut tai masentunut, pelkää painonnousua ja voi yliarvioida omaa kokoaan (Levinson ym. 2017). Ahmimishäiriön esiintyvyys on noin 0,9-1,5 % naisilla ja 0,1-0,5 % miehillä (Syömishäiriöt, Käypä hoito –suositus, 2014).
Ahmintahäiriö BED (binge eating disorder) on yksi epätyypillisistä syömishäiriöistä, joka muistuttaa bulimiaa ilman ahmintaa kompensoivaa oksentamista (Syömishäiriöt, Käypä hoito –suositus, 2014). Ahmintahäiriön esiintyvyys väestössä on noin 1,9-3,5 % naisilla ja 0,1-0,3 % miehillä.
Lihasdysmorfiasta kärsivä henkilö haluaa tulla lihaksikkaammaksi ja tuntee pakonomaista tarvetta muokata kehoaan (Pope ym. 1997, Pope ym. 2000). Kehoa muokkaavan harjoitusohjelman noudattaminen voi olla niin pakonomaista, että sairastunut jää pois töistä tai sosiaalisista tapahtumista pystyäkseen harjoittelemaan (Leone ym. 2005). Harjoittelua jatketaan myös silloin, vaikka siitä aiheutuisi henkilölle haittaa. Joskus lihasdysmorfiasta kärsivä yrittää piilottaa kehoaan isoilla vaatteilla ja saattaa kokea ahdistusta toisten katseiden kohteena olemisesta. Lihasdysmorfia näyttäisi olevan yleisempää tavoitteellisilla kehonrakentajilla kuin muilla painoharjoittelua harrastavilla henkilöillä (Mitchell ym. 2017b).
Ortoreksiaa sairastava henkilö pyrkii pakonomaisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (Bratman ja Knight, 2000). Sairastunut käyttää runsaasti aikaa ruoan ravitsemuksellisen laadun ja puhtauden tarkkailuun mahdollistaakseen mahdollisimman terveellisen ruokavalion noudattamisen (Donini ym. 2004). Ortoreksia ei ole itsenäinen, virallinen diagnoosi, vaan se on luokiteltu epätyypilliseksi laihuushäiriöksi. Diagnostisiksi kriteereiksi on ehdotettu terveellisen ruokavalion pakonomaista noudattamista, johon ei liity muuta pakonomaista käytöshäiriötä tai esimerkiksi allergian vaatiman ruokavalion noudattamista (Moroze ym. 2015). Näiden lisäksi ehdotettiin kriteereiksi, että ruokavalion noudattaminen vaikeuttaa sosiaalista elämää tai aiheuttaa fyysistä sairautta esimerkiksi ravintoaineiden puutteen kautta.
12 2.2.3 Syömiskäyttäytymisen arviointimenetelmiä
Syömiskäyttäytymisen ja syömishäiriöiden tutkimisessa usein käytettyjä kyselyitä ovat Eating Disorder Iventory eli EDI (Garner ym. 1983), Eating Disorder Examination Questionnaire eli EDE-Q (Gideon ym. 2016) ja Eating Attitudes Test eli EAT (Garner ym. 1982). Kyselyitä käytetään esimerkiksi itsearvioinnissa herättämään ajatuksia omasta syömiskäyttäytymisestä sekä kliinisessä työssä.
EDI-kysely koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta, joilla on omat itsenäiset pisteytyksensä (Garner ym. 1983). Osa-alueet kartoittavat kahdeksaa eri piirrettä: pyrkimystä laihuuteen, bulimiaa, tyytymättömyyttä omaan vartaloon, tehottomuutta, perfektionismia, epäluottamusta ihmisiin, omien tunteiden tiedostamista sekä aikuiseksi tulemisen pelkoa. EDI-kyselyä on käytetty laajalti syömiseen liittyvien asenteiden ja käyttäytymismallien tutkimiseen. Mitä enemmän pisteitä saa, sitä suurempi on riski sairastua syömishäiriöihin.
EDE-Q -kysely koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka kartoittavat syömiseen liittyviä huolia, syömisen rajoittamista, kehon painoon liittyviä huolia ja kehon muotoon liittyviä huolia (Gideon ym. 2016). Mitä enemmän pisteitä saa, sitä suurempi riski on sairastua syömishäiriöihin.
EAT-kyselystä on olemassa kaksi versiota: suppeampi EAT-26 ja useampia kysymyksiä sisältävä EAT-40 (Garner ym. 1982). EAT-kyselyä käytetään syömishäiriöriskin kartoittamiseen. EAT-26 -kyselyn hälyttävänä pisterajana pidetään >20 pistettä.
Three Factor Eating Questionnaire (TFE-Q) kartoittaa syömiskäyttäytymistä tietoisen rajoittamisen, hallitsemattoman syömisen ja tunnesyömisen osa-alueiden avulla (Stunkard ja Messick 1985). Alkuperäisessä TFE-Q –kyselyssä on 51 kysymystä, mutta on olemassa myös lyhempi, 18 kysymystä sisältävä versio.
Torstveit ym. (2008) havaitsivat tutkimuksessaan, että pelkkä itse täytettävä kysely ei ole välttämättä riittävä arvioimaan syömishäiriöriskiä, vaan tarkemman ja laajemman tilannearvion saamiseksi käytetään lisäksi strukturoitua haastattelua. Urheilijoilla syömishäiriöiden seulonta ei ehkä toimi aivan samalla tavalla kuin ei-urheilevilla. Esimerkiksi vähärasvaista kehoa tavoittelevien urheilijoiden ja muiden urheilijoiden välillä saattaa olla eroa tärkeiden, syömishäiriöriskiä kuvaavien kysymysten asettelussa. Kuukautisten säännöllisyys muun muassa voi kertoa vähärasvaista kehoa tavoittelevien urheilijoiden parissa syömishäiriöriskistä,
13
kun taas muilla urheilijoilla itseraportoidut syömishäiriökäyttäytymisen piirteisiin liittyvät kysymykset toimivat. (Torstveit ym. 2008)
2.3 Syömishäiriöt ja syömiskäyttäytyminen urheilussa
Urheilijoiden parissa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin ei-urheilevassa väestössä (Sundgot- Borgen ym. 2004, Torstveit ym. 2008). Urheilijoiden parissa syömishäiriöiden yleisyys on noin 20 % (Sundgot-Borgen ym. 2004). Eräässä tutkimuksessa syömishäiriöiden yleisyys eliittitason urheilijoilla oli 18 %, kun taas ei-urheilevalla kontrolliryhmällä yleisyys jäi viiteen prosenttiin (Sundgot-Borgen 1993).
Syömishäiriöoireilua aiheuttavia tekijöitä urheilussa voivat olla esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu, kehonkuvaan liittyvät paineet (Stice ym. 2002) sekä valmentajan luomat paineet (Toro ym. 2009, Arthur-Camaselle ja Quatromoni, 2011).
Syömiskäyttäytyminen näyttäisi olevan riippuvainen urheilulajista, sillä esimerkiksi painoluokkalajien edustajilla oli enemmän painonpudotusyrityksiä (85 %) verrattuna palloilulajien edustajiin ja ei-urheileviin kontrolleihin (29-58 %) (Fogelholm ja Hiilloskorpi 1999). Joukkuelajeja ja ulkonäön perusteella arvosteltavia yksilölajeja verratessaan Zucker ym.
(1999) havaitsivat, että yksilölajeissa on enemmän syömishäiriöitä. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä (p<0,07), mutta tutkimustuloksissa on nähtävissä trendi, jossa syömishäiriöitä on enemmän yksilölajeissa. Verrattaessa joukkuelajien urheilijoita ja ei-urheilevia kontrollihenkilöitä ei syömishäiriöiden yleisyydessä kuitenkaan havaittu eroa.
Kilpailutasolla näyttäisi olevan myös merkitystä urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen, sillä eliittiurheilijat saivat harrastelijoihin verrattuna EAT-26-kyselystä suuremmat pistemäärät, ja olivat siten suuremmassa riskissä sairastua syömishäiriöön (Kong ja Harris 2015).
2.3.1 Syömishäiriöt kehonrakennuksessa ja fitness-urheilussa
Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä ei tietääksemme ole aiemmin julkaistu tutkimuksia. Kehonrakennuksessa kilpailevien naisurheilijoiden syömiskäyttäytymisestä on kuitenkin olemassa hieman tutkimustietoa (Byrne ja McLean 2001).
Naiskehonrakentajilla on eräässä tutkimuksessa havaittu olevan enemmän kontrolloimatonta syömishalua, selvää lihomisen pelkoa ja pakkomiellettä ruoasta (Walberg ja Johnston 1991).
Tutkimuksessa oli mukana 103 kehonrakentajanaista ja 92 kontrollihenkilöä. Heidän syömiskäyttäytymistään selvitettiin EDI-kyselyn avulla. Naiskehonrakentajilla on mahdollisesti myös enemmän huolta ja paineita saavuttaa optimaalinen ruokavalio (Vega ja
14
Jackson 1996). Kehonrakentajilla syömisen rajoittaminen on suurinta kilpailudieetin aikana, ja heti kilpailun jälkeen on raportoitu myös ylensyöntiä, jopa pahoinvointiin asti (Mitchell ym.
2017a).
Goldfield ym. (1998) havaitsivat, että kehonrakentajien syömishäiriöriski on kohonnut. Lisäksi kehonrakentajilla näyttäisi olevan samanlaisia psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä piirteitä kuin esimerkiksi anoreksiaa tai bulimiaa sairastavilla henkilöillä. Tämä kolmetoista tutkimusta käsittänyt katsaus sisälsi tutkimuksia, joissa oli niin naisia kuin miehiäkin. Miehet olivat tutkimuksissa kuitenkin yliedustettuja, mahdollisesti koska naisten kehonrakennus ei ollut tuolloin vielä yhtä yleistä kuin miesten.
2.3.2 Syömishäiriöt esteettisissä lajeissa
Vähärasvaista vartaloa tavoittelevissa lajeissa havaittiin olevan enemmän häiriintyneen syömiskäyttäytymisen piirteitä kuin lajeissa, joissa kehon rasvaprosentilla ei ole merkitystä ( Smolak ym. 2000, Byrne ja McLean, 2002, , Torstveit ym. 2008, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Nuorilla tanssijoilla ja muodostelmaluistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että esteettisen lajin urheilijoilla häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä on enemmän kuin muissa lajeissa (Van Durme ym. 2012). Smolak ym. (2000) havaitsivat meta- analyysissaan, että erityisesti tanssijoilla riski sairastua syömishäiriöihin on suurentunut verrattuna ei-urheilevaan kontrolliryhmään. Balettitanssijoiden syömiskäyttäytymistä tutkineet Toro ym. (2009) taas tulivat siihen tulokseen, että tanssikoulun opiskelijoilla on samankaltainen riski sairastua syömishäiriöihin kuin ei-urheilevalla kontrolliryhmällä. Esteettisen lajin harrastajien ja ei-urheilevien kontrollien välillä ei havaittu eroa myöskään suomalaistutkimuksessa (Fogelholm ja Hiilloskorpi 1999). Tutkimustulokset eivät ole yksimielisiä, joten esteettisen lajin harrastaminen ei välttämättä itsessään lisää suoraan syömishäiriön riskiä.
Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen syitä esteettisissä lajeissa on etsitty esimerkiksi kehonkuvasta, urheiluasusta ja suorituksen parantamisesta painonpudotuksen avulla.
Selittäväksi tekijäksi on arveltu myös huolia syömiseen liittyen (Van Durme ym. 2012). Toron ym. (2009) mukaan häiriintynyttä käyttäytymistä voisi selittää esimerkiksi valmentajien tuomat paineet. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi myös olla yhteydessä suorituksen parantamiseen, jota tavoitellaan pienemmän rasvaprosentin avulla (Krentz ja Warschburger 2011).
Esteettisten lajien urheilijoilla, kuten muodostelmaluistelijoilla, energiansaanti voi olla hyvin riittämätöntä suureen kulutukseen nähden (Dwyer ym. 2012, Ziegler ym. 2001). Päivittäinen
15
energiavaje nuorilla urheilijoilla voi olla 522-570 kcal/päivä (Ziegler ym. 2001) tai jopa 1204±531 kcal/päivä (Dwyer ym. 2012). Riittämättömän energiansaannin lisäksi havaittiin suojaravintoaineiltaan puutteellisen ruokavalion kompensointia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla (Ziegler ja Jonnalagadda 2006). Ravintolisien käytössä urheilijoilla nähdäänkin maailmanlaajuinen trendi, jossa eliittiurheilijat käyttävät selvästi muita urheilijoita enemmän erilaisia ravintolisiä (Knapik ym. 2016).
2.3.3 Kehotyytymättömyys urheilijoilla
Useissa tutkimuksissa kehonkuvan on todettu olevan huonompi esteettisten lajien urheilijoilla (Van Durme ym. 2012, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Tyytymättömyys omaan kehoon voi olla häiriintyneen syömiskäyttäytymisen laukaiseva tekijä (Stice ym. 2002).
Kehotyytymättömyys mahdollisesti lisää laihduttamiskäyttäytymistä ja laihduttaminen taas saattaa lisätä bulimialle tyypillistä oireilua (Stice ym. 2002). Laihduttaminen saattaa myös pidentää bulimiaoireilun kestoa.
Espanjalaistutkimuksessa balettitanssijat, jotka saivat EAT-26 -kyselystä yli 20 pistettä, kokivat merkitsevästi enemmän kehoon liittyviä paineita kontrolleihin nähden (Toro ym. 2009).
Tutkittavat ahdistuivat ajatellessaan yleisön katselevan heidän vartaloaan tarkasti, ja välttelivät tilanteita, joissa heidän vartalonsa ovat esillä. Osa heistä jätti jopa osallistumatta kilpailuihin välttyäkseen muiden ihmisten katseilta. Tutkijat pohtivat, vaikuttaako kehotyytymättömyyden tuoma paine häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä lisäävästi, vai kokevatko häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä kärsivät tanssijat enemmän negatiivisia paineita kehostaan.
Päinvastaisesti tuoreessa puolalaistutkimuksessa Kantanista ym. (2018) havaitsivat tanssijoilla olevan positiivisempi kehonkuva kuin esimerkiksi salibandyn pelaajilla. Tanssijat saivat kehonkuvaan liittyvästä Feelings and Attitudes Towards the Body Scale -kyselystä (Orbach ja Mikulincer, 1998) parhaat pisteet (20,9±3,0) ja salibandyn pelaajat vastaavasti huonoimmat (14,2±5,1). Tutkittavien painoindeksillä saattaa olla vaikutusta myönteisempään kehonkuvaan, sillä tanssijoiden BMI oli matalampi kuin salibandyn pelaajilla. Myös toinen tutkimusryhmä on havainnut, että suurempi painoindeksi on yhteydessä lisääntyneeseen syömishäiriöoireiluun (Gomes ym. 2011).
Kehonkuva voi olla erityisen merkittävä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen laukaisija, jos urheilijan oman painon ja toivotun painon välillä on suuri eroavaisuus (Gomes ym. 2011). Yli puolet tutkimukseen osallistuneista urheilijoista halusi painaa vähemmän, vaikka yli 80 % heistä oli normaalipainoisia. Urheilijat, joilla on syömishäiriöoireilua, voivat nähdä itsensä lihavampina kuin terveet urheilijat, vaikka heidän painoindeksissään tai rasvaprosentissaan ei
16
ollut merkitsevää eroa (De Bruin ym. 2011). Muodostelmaluistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että jopa 38 % tutkittavista kertoi tuntevansa itsensä liian painavaksi, vaikka he olivat painoindeksin mukaan normaalipainoisia (Dwyer ym. 2012).
De Bruin ym. (2011) havaitsivat tutkimuksessaan kehotyytymättömyyden kohdistuvan esteettisten- ja kestävyyslajien urheilijoilla erityisesti urheilutilanteisiin. Tutkimusryhmä esitti, että urheilijoilla on niin sanottu ”arkikeho” ja ”urheilijakeho”, joilla on omat kontekstinsa ja omat paineensa. Urheilijakehoon kohdistuvat paineet ja tyytymättömyys ennustivat vahvasti häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Lisäksi tutkijat esittivät, että esteettisten lajien tai kestävyyslajien urheilijat kokevat kehonsa sosiaaliseen kauneusihanteeseen sopivammiksi ja voisivat sen vuoksi olla tyytyväisempiä kehoonsa arjessa kuin urheillessa (De Bruin ym. 2011).
Myös tanssijoilla tehdyssä tutkimuksessa on arveltu kauneusihanteisiin hyvin istuvan kehon vaikuttavan positiivisesti urheilijan kehonkuvaan (Kantanista ym. 2018).
Harjoituskaudella näyttäisi olevan vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Brasilialaisilla 10–16- vuotiailla telinevoimistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kilpailukaudella kehotyytymättömyys oli suurempaa kuin ennen kilpailukautta (Neves ym. 2017). Ennen kilpailukautta perfektionismia ja häiriintynyttä syömiskäyttäytyminen esiintyi enemmän kuin kilpailukaudella. Tämän arveltiin selittyvän sillä, että ennen kilpailukautta urheilijat harjoittelevat ahkerasti ja hiovat suoritustekniikoitaan huippuunsa pärjätäkseen kisoissa.
Perfektionismin on todettu liittyvän vahvasti häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen naisurheilijoilla (Hopkinson ja Lock 2004).
2.3.4 Naisurheilijan oireyhtymä ja kuukautiskierron häiriöt
Naisurheilijan oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa energian saatavuus jää liian pieneksi suuren liikuntamäärään nähden (Mervaala ym. 2019). Myös miesurheilijoilla energiansaanti voi olla kulutukseen nähden liian vähäistä ja yleisesti puhutaan suhteellisen energiansaannin riittämättömyydestä (relative energy deficiency syndrome eli RED-S) (Ilander ym. 2014).
Niukan energiansaannin taustalla voi olla joko syömiskäyttäytymiseen liittyvää oireilua tai riittämätön syöminen voi olla tahatonta. Naisurheilijan oireyhtymästä ja liian vähäisestä energiansaannista urheilijoilla käytetään joskus nimitystä anorexia athletica (Terve urheilija, 2019).
Energian saatavuus lasketaan vähentämällä energiansaannista liikunnan kuluttama energia ja jakamalla se rasvattomalla kehon massalla (Ilander ym. 2014). Määreeksi saadaan kcal/rasvaton painokilo. Energian saatavuuden ollessa yli 45 kcal/rasvaton painokilo
17
saavutetaan harjoitusadaptaatiota, eli urheilija kehittyy. Mikäli energian saatavuus on 30-40 kcal/rasvaton painokilo, saavutetaan hidasta painonlaskua urheilijan terveyttä vaarantamatta.
Kun energian saatavuus on alle 30 kcal/rasvaton painokilo, nousee loukkaantumisten ja hormonitasapainon häiriöiden riski (Nattiv ym. 2007).
Naisurheilijan oireyhtymään liittyviä oireita ovat kuukautiskierron häiriöt, luun tiheyden heikentyminen ja rasitusvammat (Ilander ym. 2014). Oireyhtymään viittaavia oireita on tutkimuksista riippuen noin 16-60 %:lla naisurheilijoista (Gibbs ym. 2013). Kaikki kolme oiretta löytyy noin 0-16 %:lla naisurheilijoista. Erään tutkimuksen mukaan vähärasvaista vartaloa ihannoivien lajien urheilijoista jopa 70 % ja 66 % esteettisten lajien urheilijoilla olisivat riskissä sairastua naisurheilijan oireyhtymään (Torstveit, Sundgot-Borgen 2005a). Tämä on tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin esimerkiksi palloilulajien urheilijoilla tai lajeissa, joissa kehon rasvaprosentilla ei ole merkitystä (p<0,001).
Noin 40-50 %:lla naisurheilijoista on jonkinlaisia kuukautiskiertoon liittyviä häiriöitä (De Souza ym. 2010, Gibson ym. 2004). Kuukautisten täydellistä poisjääntiä eli amenorreaa esiintyy noin 30-50 %:lla naisurheilijoista (De Souza ym. 2010, Gibson ym. 2004).
Vähärasvaista kehoa tavoittelevissa lajeissa kuukautiskierron häiriöitä on 24,8 %:lla urheilijoista, mikä on tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin muilla urheilijoilla (13,1 %) (Torstveit ja Sundgot-Borgen, 2005b). Juoksijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan kuukautishäiriöiden on havaittu olevan vahvassa yhteydessä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen (Gibson ym. 2004).
2.3.5 Syömishäiriöiltä suojaavat tekijät urheilussa
Vuonna 2000 julkaistussa, 34 tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissa todettiin, että urheilu voisi mahdollisesti joissain tilanteissa olla myös häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä suojaava tekijä (Smolak ym. 2000). Esimerkiksi yläasteikäisillä kansallisen tason urheilijoilla kehotyytymättömyys oli vähäisempää kuin ei-urheilevalla kontrolliryhmällä, mikä voisi suojata syömishäiriöiltä.
Joukkuelajin harrastaminen voi mahdollisesti olla myös yksi suojaava tekijä (Zucker ym. 1999).
Joukkuelajien urheilijat saivat kehotyytymättömyyskyselystä pienemmät pistemäärät verrattuna yksilölajien urheilijoihin. Kehon kokoa arvioivan silhuettikokeen perusteella he myös jopa aliarvioivat omaa kokoaan, toisin kuin yksilölajien edustajat, jotka näkivät itsensä suurempana kuin he todellisuudessa olivat.
18
Balettitanssijoiden syömiskäyttäytymistä selvittänyt tutkimusryhmä havaitsi, että ammattitanssijoilla EAT-26 -kyselyn pisteet olivat tilastollisesti merkitsevästi pienemmät kuin tanssijaopiskelijoilla (Wyon ym. 2014). Tutkijat selvittivät 189 tanssijan syömiskäyttäytymisen yhteyttä painoindeksin ja ravitsemustietoon. Ammattitanssijoiden painoindeksi oli suurempi kuin tanssiopiskelijoilla ja ravitsemustietotaso oli käänteisessä yhteydessä EAT-26 pisteisiin.
Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että hyvä ravitsemustietous voisi mahdollisesti suojata häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä.
Urheilijoille tulisi antaa tietoa ja ohjausta järkevään painonpudotukseen liittyvistä asioista, jotta rajuja painonpudotuksia ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä voitaisiin ehkäistä (Sundgot- Borgen ym. 2013). Urheilijan painonpudotustoive pitäisi aina ottaa tosissaan. Lisäksi valmentajilla tulisi olla riittävästi tietoa syömishäiriöistä ja riittävästä ravitsemuksesta, jotta syömiseen liittyviin ongelmiin osattaisiin tarttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mikäli urheilijalla diagnosoidaan syömishäiriö, pitäisi kilpailemisen mahdollisuutta harkita tarkkaan ja mahdollisesti sopia kriteereistä, jolloin kilpaileminen ei ole urheilijalle luvallista terveysriskin vuoksi.
19
3 TAVOITTEET
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on.
Tutkimuskysymykset
1. Millaista bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on?
2. Vaikuttaako kilpailukokemus bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen?
3. Vaikuttaako valmentajan kokemus bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen?
4. Vaikuttaako syömishäiriötausta bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen?
5. Vaikuttaako ruokavalion alkuperä bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen?
6. Vaikuttaako harjoituskausi bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen?
7. Kuinka monta kilogrammaa bikini fitness –urheilijat pudottavat painoa kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin?
20
4 MENETELMÄT
4.1 Tutkimushenkilöt ja tutkimusasetelma
Kyselyyn vastanneet olivat bikini fitness -urheilijoita, jotka ovat lunastaneet kilpailulisenssin vuodelle 2018. Esitestauksen jälkeen kysely lähetettiin Suomen Fitnessurheilu Ry:n kautta sähköpostitse kaikille lisenssin ostaneille bikini fitness -urheilijoille. Tutkimukseen osallistumisen mahdollisuudesta tiedotettiin myös Suomen Fitnessurheilu Ry:n internetsivustolla ja sosiaalisen median kanavilla.
Urheilijoista kyselyyn vastasi 101. Yhden urheilijan vastaukset olivat tallentuneet kahdesti, joten toinen näistä tallennuksista poistettiin. Lopulta tutkittavia oli siis yhteensä 100.
4.2 Tutkimuskysely
Tämä tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Syömiskäyttäytymistä kuvaava Eating Disorder Inventory -kysely (Garner ym. 1983) olisi ollut ensisijainen valinta kyselyksi, mutta sitä ei ollut maksuttomana saatavilla tutkimuskäyttöön. Siksi tätä pro gradu -tutkielmaa varten luotiin oma kysely (Liite 1). Kysely toteutettiin sähköisesti Itä-Suomen yliopiston E-lomake - ohjelmalla.
Kyselyä testattiin etukäteen kolmella body fitness -urheilijalla. He saivat kyselyn linkin sähköpostiin, jotta he saivat rauhassa tutustua kysymyksiin. Viikon kuluttua heitä haastateltiin kasvotusten ja kysymykset käytiin yksitellen läpi. Testaajilta kysyttiin, oliko kysymys heidän mielestään yksiselitteinen ja minkälaisia tunteita kysymykset herättivät. Body fitness - urheilijoiden lisäksi kaksi ravitsemustieteen opiskelijaa tutustuivat kyselyyn ja kertoivat näkemyksensä kysymysten yksiselitteisyydestä. Esitestauksen pohjalta kyselyyn tehtiin pieniä muokkauksia.
Syömiskäyttäytymisen lisäksi kyselyssä kartoitettiin urheilijoiden taustatietoja ja esimerkiksi kilpailukokemusta, eli kuinka moneen kilpailuun he ovat osallistuneet. Valmentajan kokemus pyydettiin ilmoittamaan valmennusvuosina ja hankittuna koulutuksena. Urheilijoilta kysyttiin heidän painonpudotustaan kilpailukautta edeltävältä ajalta kilpailudieetin loppuun, sekä selvitettiin, mistä heidän ruokavaliosuunnitelmansa ovat peräisin ja kuinka paljon he harjoittelevat. Urheilijoilta tiedusteltiin, onko heillä ollut aiemmin tai onko heillä tällä hetkellä jokin lääkärin diagnosoima syömishäiriö. Lisäksi selvittiin urheilijoiden suhdetta valmentajaan.
Näiden tietojen avulla voidaan arvioida esimerkiksi kokemuksen ja valmentajan vaikutusta urheilijan syömiskäyttäytymiseen ja painonpudotuksen suuruutta. Syömishäiriöistä kysyttiin, jotta sekoittavan tekijän vaikutusta voidaan vähentää.
21 4.3 Tilastolliset menetelmät
Kyselystä saatua dataa korjattiin esimerkiksi korvaamalla selkeästi väärä ikä vastaajien keski- iällä, ja painonpudotukseksi ilmoitettu vaihteluväli korvattiin vaihteluvälin keskiarvolla.
Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Käytössä oli IBM SPSS Statistics, versio 25.
Vastaukset syömiseen ja liikuntaan liittyviin väittämiin olivat 5-luokkaisia. Pienen otannan vuoksi 5-luokkaisista vastauksista tehtiin analysointivaiheessa 3-luokkaisia. Vastaukset ”Ei koskaan” ja ”Harvoin” sekä ”Usein” ja ”Aina” yhdistettiin uusiksi vastausvaihtoehdoiksi ja vastausvaihtoehto ”joskus” pysyi sellaisenaan.
Kyselyn vastauksista laskettiin ensin frekvenssit vastausluokissa koko otannan osalta. Eri ryhmiä, kuten syömishäiriötaustaisia ja terveitä urheilijoita, verrattiin keskenään riippumattomien ryhmien t-testillä. Vastauksien frekvensseistä laskettiin vertailtavien ryhmien mukaan prosenttiluvut, joita verrattiin χ2 -testillä ja saatiin näin esiin ryhmien välisiä eroja vastausten frekvensseissä.
Jotta urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä saataisiin mahdollisimman laaja-alainen kuva, nousi kysymysten kokonaismäärä korkeaksi. Kysymysten aiheet liittyvät syömisen joustavuuteen, syömiseen liittyviin paineisiin ja syömishäiriöihin yleisesti yhdistettyihin oireisiin.
Urheilijat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään sen mukaan, moneenko kilpailuun he ovat osallistuneet. Ryhmässä 1 ovat vähemmän kuin kaksi tai kaksi kertaa kilpailleet urheilijat.
Ryhmässä 2 oli kolme kertaa kilpailleet urheilijat ja ryhmässä 3 yli neljä kertaa kilpailleet urheilijat. Luokkien kesken vertailtiin urheilijoiden vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät harjoittelun määrään, syömisen kontrollointiin sekä syömiseen liittyvään stressin ja ahdistukseen. Näiden kysymysten pohjalta yritettiin saada kuvaa siitä, onko syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu erilaista kilpailukokemuksesta riippuen.
Valmentajan kokemuksen mukaan tehtiin kolme ryhmää; alle neljä vuotta valmentaneet, 4,1- 10 vuotta valmentaneet sekä yli 10 vuotta valmentaneet. Valmentajan kokemuksen mukaan vertailtiin pitkälti samoja kysymyksiä kuin urheilijoiden kilpailukokemuksen mukaan.
Vertailtavat kysymykset selvittivät, onko urheilijoilla harjoittelusuunnitelmaa ylittäviä liikuntamääriä, syömiseen liittyvää kontrollia tai ruoka-aineiden välttelyä. Valittujen kysymysten pohjalta pyrittiin saamaan tietoa siitä, vaikuttaako esimerkiksi kokenut valmentaja urheilijan syömiskäyttäytymiseen rentoutta lisäävästi vai kontrollia tiukentavasti.
22
Syömishäiriötaustaisten ja terveiden urheilijoiden vastauksien vertailussa rajattiin kysymykset kartoittamaan tunnetusti syömishäiriöihin liitettyjä oireita, kuten liiallista liikuntaa, oksentamista kompensaatiokeinona, ruokavaliosta tai harjoittelusta poikkeamisesta aiheutuvaa ahdistusta, sekä ruokavalion täsmällistä noudattamista.
23
5 TULOKSET
5.1 Taustatiedot
Urheilijat olivat iältään keskimäärin 27-vuotiaita (Taulukko 1). Kolmasosa urheilijoista oli 23- vuotiaita tai nuorempia, eli kilpailivat juniorisarjassa. Urheilijoiden painoindeksi oli keskimäärin 21,4 kg/m2, eli normaalipainon viiterajoissa. Suurin painoindeksi oli 28,3 kg/m2 ja pienin 16,9 kg/m2. Urheilijoista 5 % oli painoindeksin mukaan alipainoisia (<18,5 kg/m2).
Urheilijoista 6 %:lla painoindeksi oli suurempi kuin 25 kg/m2.
Urheilijoista noin puolet (53 %) ilmoitti kuukautistensa olevan säännölliset. Epäsäännölliset kuukautiset oli 13 %:lla urheilijoista ja 13 %:lla ei ollut ollenkaan kuukautisia.
Taulukko 1. Tutkittavien taustatiedot
Keskiarvo± SD tai n (%)
Ikä 27 ±6,7
Paino, kg 59,1 ± 8,0
Pituus, cm 165,9 ± 6,3
BMI, kg/m2 21,4 ± 2,2
Koulutus Peruskoulu
Ammattikoulu tai lukio Alempi korkeakoulu Ylempi korkeakoulu
2 (2) 52 (52) 30 (30) 16 (16) Syömishäiriötausta
Ei syömishäiriötaustaa
Aiemmin ollut syömishäiriö, mutta ei tällä hetkellä Tällä hetkellä syömishäiriö
89 (89) 11 (11) 0 (0) Kilpailukokemus
Kilpailukokemus vuosina
Ei ole vielä osallistunut kilpailuihin
3,2 ±3,1 20 (20) Kilpailukausi kyselyyn vastaamisen hetkellä
Kilpailuihin valmistava dieetti Lihasmassan kasvatuskausi
Palautuminen edellisistä kilpailuista Ei harjoittele kilpailuihin tällä hetkellä Jokin muu vaihe
33 (33) 43 (43) 12 (12) 9 (9) 3 (3) Kuukautiset
Säännölliset kuukautiset Epäsäännölliset kuukautiset Ei kuukautisia lainkaan
Ei kuukautisia ehkäisyvalmisteen vuoksi
53 (53) 13 (13) 13 (13) 21 (21)
24
Kymmenen urheilijaa oli kyselyyn vastatessaan valmistautumassa ensi kertaa kilpailuihin.
Kyselyyn vastanneista 27 % oli kilpaillut vasta kerran aiemmin. Kyselyyn vastanneista yhteensä 72 % oli kilpaillut 3 kertaa tai enemmän. Kaikista kokenein urheilija oli osallistunut 16:een kilpailuun, ja yhteensä 4 % urheilijoista oli käynyt kymmenessä tai useammassa kilpailussa. Tutkittavien kilpailukertojen jakautuminen on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1. Kilpailukokemus kilpailukertoina.
Painonpudotus kilpailukauden ulkopuolelta kilpailudieetin loppuun oli keskimäärin 10 kg.
Vaihtelu oli suurta, sillä pienin pudotus oli noin 3 kg ja suurin 15,5 kg (Kuva 2). Kilpailudieetin aikana alle 10 kg pudotti 63,3 % urheilijoista, jotka olivat osallistuneet korkeintaan kahteen kilpailuun. Kolme kertaa kilpailleista urheilijoista kaikki pudottivat alle 10 kg. Kokeneimmasta ryhmästä (enemmän kuin 4 kertaa kilpailleet) 63,6 % pudotti alle 10 kg.
Kuva 2. Painonpudotus kilpailudieetin aikana
Urheilijoista 84 %:lla oli valmentaja. Heidän valmentajillaan oli keskimäärin kahdeksan vuotta valmennuskokemusta (Kuva 3). Hajonta oli suurta, sillä valmentajien kokemus vaihteli yhdestä vuodesta jopa neljäänkymmeneen vuoteen.
25 Kuva 3. Valmentajien kokemus vuosina
Noin 43 % valmentajista oli auktorisoituja personal trainereita (Auktorisoitu Personal Trainer, 2019). Valmentajista 60 % oli Suomen Fitnessurheilu Ry:n virallisia valmentajia. Omaa kilpailutaustaa oli 71 %:lla valmentajista. Kuusi urheilijaa ilmoitti avoimissa vastauksissa valmentajansa käyneen jonkinlaista ravitsemuskoulutusta. Yksi mainitsi valmentajan olevan ravitsemusterapeutti ja kaksi urheilijaa kertoi valmentajansa opiskelevan ravitsemustiedettä.
Valmentajista 4 oli lisäksi fysioterapeutti tai hieroja.
Urheilijoista 95,2 % oli täysin samaa mieltä siitä, että yhteistyö valmentajan kanssa sujuu hyvin.
Lähes yhtä suuri osuus (94 %) koki saavansa tukea valmentajaltaan ja 91,7 % urheilijoista luottaa valmentajansa ammattitaitoon.
5.1 Bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu
Kaikkien kyselyyn vastanneiden urheilijoiden vastaukset syömiseen ja liikuntaan liittyviin väittämiin on taulukoitu frekvensseinä ja prosentteina liitteessä 2.
Lähes kaikki (97 %) urheilijoista sai liikunnasta hyvää mieltä ja jaksoi harjoituksissa hyvin
”aina tai usein” (96 %). Kääntöpuolena 19 % myönsi ahdistuvansa ”aina tai usein”, jos poikkeaa harjoitussuunnitelmastaan ja 15 % liikkui ”aina tai usein” enemmän kuin harjoitussuunnitelma vaatii. Urheilijat harjoittelivat viikon aikana keskimäärin 4,8 kertaa kuntosalilla. Aerobista harjoittelua he tekivät keskimäärin 3,5 kertaa viikossa ja poseerausta he harjoittelivat 2,2 kertaa viikossa.
Urheilijoista 2 % vastasi ”joskus” oksentavansa tai yrittävänsä oksentaa syötyään liikaa.
Syömisensä tunsi hallitsevan ”aina tai usein” 94 % urheilijoista. Urheilijoista 66 % vastasi ”aina tai usein” syövänsä tuntiessaan itsensä nälkäiseksi. Vastaavasti 12 % söi näläntunteen
26
mukaisesti ”harvoin tai ei koskaan”. Puolet urheilijoista (51 %) punnitsi aivan kaiken ruokansa
”aina tai usein”. Tiettyjä ruoka-aineita vältteli 29 % urheilijoista ”aina tai usein”.
Kyselyyn vastanneista 18 henkilöä (18 %) ilmoitti joutuneensa luopumaan jostakin ruoka- aineesta vain bikini fitness –kilpailun vuoksi. Urheilijoista 16 % vastasi avoimeen kysymykseen tarkentaen mistä ruoka-aineista he ovat luopuneet. Urheilijoista 6 % mainitsi erityisesti joutuneensa luopumaan jostakin ruoka-aineesta kilpailudieetin aikana. Urheilijat luopuivat ensisijaisesti sokerisista ja rasvaisista tuotteista. Kieltolistalle kirjatuista rasvaisista tuotteista mainittiin pekoni ja juusto, mutta myös pehmeiden rasvojen lähteet, kuten pähkinät, avokado ja margariini mainittiin. Epäterveellisinä pidettyjen tuotteiden lisäksi 2 % urheilijoista kertoivat luopuneensa hedelmistä ja marjoista. Maitotuotteista oli luopunut 4 % urheilijoista.
Edellisten lisäksi yksittäiset urheilijat mainitsivat purukumista tai hiilihydraateista luopumisen.
Urheilijoista 18 % kertoi syövänsä jotakin vain valmentajan käskyn vuoksi ja 15 % urheilijoista kertoi tällaisista ruoka-aineista tarkemmin. Urheilijoista 7 % mainitsi syövänsä valmentajan käskystä normaalia enemmän proteiinipitoisia ruoka-aineita, kuten lihaa, broileria, kananmunaa ja erikseen kanamunan valkuaisia. Rasvoista mainittiin rypsiöljy, pellavansiemenöljy ja MCT- öljy. Yksittäisinä tuotteina mainittiin omenaviinietikka, soijalesitiinirakeet ja inkivääri. 2 % urheilijoista myös mainitsi yleisesti, että on tarpeen vaatiessa valmis syömään sitä, mitä valmentaja sanoo. Lisäksi 99 % urheilijoista kertoi käyttävänsä päivittäin ainakin yhtä ravintolisää, kuten proteiinijauhetta, kreatiinia tai monivitamiinia.
5.1.1 Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun
Urheilijoista 11 % kertoi joskus aiemmin sairastaneensa syömishäiriötä. Yhdelläkään urheilijalla ei ollut lääkärin diagnosoimaa syömishäiriötä kyselyyn vastaamisen hetkellä.
Tarkasteltaessa tutkittavien vastauksia syömishäiriötaustan mukaan, havaittiin eroja ruokien punnitsemisessa, syömisen ajattelun useudessa, pakonomaisen harjoittelun tarpeessa, harjoitussuunnitelmasta poikkeamisen aiheuttamassa ahdistuksessa sekä harjoitussuunnitelman ylittävässä liikunnassa (Taulukko 2).
Tutkittavat, joilla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, ajattelivat syömistään harvemmin verrattuna syömishäiriötaustaisiin (p=0,04). Ruokien punnitsemisen useudessa ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,03), sillä kaikki syömishäiriötaustausista urheilijoista punnitsivat ruokansa, mutta 27 % terveistä ilmoitti punnitsevansa ruokansa ”harvoin tai ei koskaan”. Syömishäiriötaustaisista urheilijoista 36 % (n=4) oli kilpailudieetillä, jolloin havaittiin myös useammin ruokien punnitsemista (Taulukko 8). Nälän mukaan syömisessä ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa.
27
Harjoittelun suhteen näyttää siltä, että ei-syömishäiriötaustaisilla urheilijoilla olisi vähemmän pakonomaista harjoittelun tarvetta (p=0,04) kuin aiemmin syömishäiriötä sairastaneilla urheilijoilla. Harjoittelusuunnitelmasta poikkeaminen aiheutti harvemmin ahdistusta ei- syömishäiriötaustaisille kuin syömishäiriötaustaisille urheilijoille (p=0,02). Harjoittelu näyttäisi kuitenkin tuovan yhtä usein hyvää mieltä kummallekin urheilijaryhmälle ja kumpikin ryhmä ilmoitti jaksavansa harjoituksissa hyvin.
Taulukko 2. Bikini fitness –urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu.
5.1.2 Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun
Kokemattomimpaan (≤2 kertaa kilpailleet) ryhmään asettuneet urheilijat ajattelivat useammin syömistä kuin yli neljä kertaa kilpailleen urheilijat (Taulukko 3). Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,01). Eroa kolme kertaa kilpailleisiin urheilijoihin ei ollut. Muiden kysymysten suhteen ryhmien välillä ei havaittu eroa urheilijoiden kilpailukokemuksen mukaan.
Kysymys/väittämä Ollut aiemmin syömishäiriö
(n= 11)
Ei syömishäiriötaustaa (n= 89)
Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo*
Ajattelen syömistä suuren osan valveillaoloajastani
27,2 / 36,4 / 36,4 27 / 10,1 / 62,9 0,04
Punnitsen aivan kaikki ruokani 45,5 / 54,5 / 0 51,7 / 21,3 / 27 0,03
Lasken päivittäin tarkasti ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin
54,5 / 9,1 / 36,4 40,4 / 24,7 / 34,8 ns
Tunnen hallitsevani syömiseni 100 / 0 / 0 93,3 / 6,7 / 0 ns
Syön silloin kun tunnen itseni nälkäiseksi
54,5 / 36,4 / 9,1 67,4 / 2,2 / 12,4 ns
Noudatan ruokavaliotani täydellisesti 63,6 / 36,5 / 0 68,5 / 19,1 / 12,4 ns Tunnen pakonomaista tarvetta
harjoitella
45,5 / 45,5 / 9 23,6 / 27 / 49,4 0,04
Ahdistun jos poikkean harjoitussuunnitelmastani
18,2 / 63,6 / 18,2 19,1 / 24,7 / 56,2 0,02
Liikun enemmän kuin harjoitusohjelmani vaatii
9,1 / 63,6 / 27,3 15,7 / 21,4 / 62,9 0,01
Harjoittelu tuo minulle hyvää mieltä 100 / 0 / 0 96,6 / 3,4 / 0 ns
Jaksan harjoituksissa hyvin 90,9 / 9,1 / 0 96,6 / 3,4 / 0 ns
*ns = non-significant, χ2 -testi
28
Taulukko 3. Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun.
5.1.3 Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun
Urheilijoista 84 %:lla oli valmentaja. Valmennussuhteen mukaan vertailtuna näyttää siltä, että urheilijat, joilla on valmentaja, punnitsevat ruokiaan useammin (p=0,00) kuin ilman valmentajaa harjoittelevat (Taulukko 4). Suurempi osuus valmentajan ohjeen mukaan harjoittelevista urheilijoista noudatti ruokavaliotaan täydellisesti ”aina tai usein” verrattuna itsenäisesti harjoitteleviin (p=0,05). Tiettyjen ruoka-aineiden välttelyn suhteen ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero ”joskus” –vastauksen kohdalla (p=0,00). Urheilijat tunsivat hallitsevansa syömisensä yhtä hyvin riippumatta valmentajasta. Ryhmät eivät eronneet energian ja ravintoaineiden päivittäisen laskemisen suhteen. Myöskään syömisestä stressaamisen suhteen ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa.
Kysymys/väittämä Osallistunut
kilpailuun (n = 49)
Osallistunut 3 kilpailuun (n = 9)
Osallistunut >4 kilpailuun (n = 22)
p-arvo*
Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan Tunnen pakonomaista tarvetta
harjoitella
36,7 / 26,5 / 36,7 22,2 / 11,1 / 66,7 9,1 / 27,3 / 63,6 0,08
Jaksan harjoituksissa hyvin 93,9 / 6,1 / 0 100 / 0 / 0 100 / 0 / 0 ns
Liikun enemmän kuin harjoitussuunnitelmani vaatii
10,2 / 22,4 / 67,3 33,3 / 22,2 / 44,4 9,1 / 22,7 / 68,2 ns Noudatan ruokavaliotani
täydellisesti
65,3 / 22,4 / 12,2 44,4 / 33,3 / 22,2 68,2 / 18,2 / 13,6 ns Syön kun olen nälkäinen 69,4 / 22,4 / 8,2 44,4 / 33,3 / 22,2 72,7 / 9,1 / 18,2 ns Ajattelen syömistä suuren osan
valveillaoloajastani
38,8 / 10,2 / 51 11,1 / 0 / 88,9 4,5 / 18,2 / 77,3 0,01 Syöminen stressaa minua 14,3 / 28,6 / 57,1 0 / 11,1 / 88,9 4,5 / 27,3 / 68,2 ns Tunnen hallitsevani syömiseni 89,8 / 10,2 / 0 100 / 0 / 0 95,5 / 4,5 / 0 ns Punnitsen aivan kaikki ruokani 51 / 20,4 / 28,6 33,3 / 44,4 / 22,2 40,9 / 27,3 / 31,8 ns Tunnen kontrolloimatonta halua
syödä
8,2 / 18,4 / 73,5 0 / 11,1 / 88,9 4,5 / 31,8 / 63,6 ns
*ns = non significant, χ2 -testi
29
Taulukko 4. Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun.
Kysymys/väittämä On valmentaja (n = 84) Ei ole valmentajaa (n = 16)
Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo*
Välttelen tiettyjä ruoka-aineita 32,1 / 16,7 / 51,2 12,5 / 62,5 / 25 0,00
Punnitsen aivan kaikki ruokani 59,9 / 21,5 / 19 6,3 / 43,7 / 50 0,00
Lasken päivittäin tarkasti ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin
44 / 21,5 / 34,5 21,3 / 21,3 / 37,5 ns
Syöminen stressaa minua 9,5 / 23,8 66,7 / 37,5 / 50 ns
Tunnen hallitsevani syömiseni 94 / 6 / 0 93,8 / 6,2 / 0 ns
Syön silloin kun tunnen itseni nälkäiseksi 65,5 / 23,8 / 10,7 68,8 / 12,5 / 18,7 ns Noudatan ruokavaliotani täydellisesti 71,4 / 16,7 / 11,9 50 / 43,8 / 6,2 0,05 Tarkan ruokavalion noudattaminen saa
minut tuntemaan itseni paremmaksi kuin muut ihmiset
6 / 15,5 / 78,5 25 / 12,5 / 62,5 0,05
Tunnen pakonomaista tarvetta harjoitella 23,8 / 29,8 / 46,4 37,5 / 25 / 37,5 ns Ahdistun jos poikkean
harjoitussuunnitelmastani
20,2 / 26,2 / 53,6 12,4 / 43,8 / 43,8 ns
Palaudun harjoittelusta hyvin 86,9 / 10,7 / 2,4 93,7 / 6,3 / 0 ns
Liikun enemmän kuin harjoitusohjelmani vaatii
14,3 / 23,8 / 61,9 18,8 / 37,5 / 43,7 ns
Jaksan harjoituksissa hyvin 96,4 / 3,6 / 0 93,8 / 6,2 / 0 ns
ns = non-significant, χ2 -testi
Valmentajan kokemuksella ei näytä olevan yhteyttä urheilijoiden vastauksiin (Taulukko 5).
Urheilijat jaksoivat harjoituksissa yhtä hyvin, harjoittelua oli yhtä paljon, painonpudotus oli saman suuruista ja syömiskäyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä ei nähty eroa ryhmien välillä.
Taulukko 5. Valmentajan kokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen Kysymys/väittämä Valmentajan kokemus
<4 vuotta (n = 26)
Valmentajan kokemus 4,1-10 vuotta (n = 39)
Valmentajan kokemus >10,1 vuotta (n = 12)
p-arvo*
Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan Liikun enemmän kuin
harjoitusohjelmani vaatii
19,2 / 34,6 / 46,2 7,7 / 25,6 / 66,7 8,3 / 8,3 / 83,3 ns Ahdistun jos poikkean
harjoitussuunnitelmastani
34,6 / 23,1 / 42,3 15,4 / 25,6 / 59 8,3 / 33,3 / 58,3 ns Välttelen tiettyjä ruoka-
aineita
30,8 / 15,4 / 53,8 35,9 / 12,8 / 51,3 16,7 / 41,7 / 41,7 ns Punnitsen aivan kaikki
ruokani
57,7 / 23,1 / 19,2 59 / 23,1 / 17,9 66,7 / 8,3 / 25 ns Syön kun olen nälkäinen 76,9 / 19,2 / 3,8 71,8 / 20,5 / 7,7 41,7 / 33,3 / 25 ns Syöminen stressaa minua 11,5 / 30,8 / 57,7 10,3 / 23,1 / 66,7 0 / 25 / 75 ns
*ns = non-significant, χ2 -testillä
