T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0 53
kirjallisuutta
Darwin tunneilmaisun äärellä
Erika Ruonakoski Charles Darwin: Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä.
Suomentanut Anto Leikola. Terra Cognita 2009.
Darwinin Tunteiden ilmaisu ihmi- sissä ja eläimissä (The Expression of Emotions in Men and Animals) on merkkiteos, jonka yksityiskoh- taiset analyysit ihmisten ja eläin- ten tunneilmaisuista ovat kiehto- vaa luet tavaa vielä reilusti yli sata vuotta alkuteoksen ensimmäisen painoksen julkaisemisen (1872) jälkeen. Ajallisesti teos sijoittuu te- osten Lajien synty ja The Descent of Man jälkeen, Darwinin uran lop- pupuolelle. Siinä puhuu tutkija, jonka näkemyksillä on jo vakaa kannattajakuntansa, vaikka vas- tustajiakin riittää. Teoksen yhtenä tavoitteena on selittää, minkälaiset ilmeet ja muut ilmaisut liittyvät mi- hinkin tunnetilaan ja mitkä lihak- set kulloinkin supistuvat. Tämän lisäksi Darwin tutkii, toistuvatko inhimilliset tunneilmaisut saman- laisina eri roduissa ja eri puolella maailmaa. Hän pohtii myös nii- tä evolutiivisia syitä, joiden vuoksi tunneilmaisut ovat kehittyneet juu- ri tietynlaisiksi.
On esitetty, että Darwin pyr- ki etsimään jatkumoa eläinten ja ihmisten tunneilmaisusta, koska tällainen jatkumo olisi todistanut evoluutioteorian puolesta. Darwi-
nin antamat esimerkit viittaavatkin jatkumon suuntaan, ihmisen lisäk- si muillakin lajeilla karvat tai höy- henet nousevat pystyyn, kun eläin pelästyy tai ärsyyntyy. Samalla ta- valla jatkumon puolesta näyttäisi Darwinin aineiston pohjalta todis- tavan myös se, että sekä eläimillä että ihmisillä ylipäänsä on tunneil- maisua, vaikka ilmaisut voivat olla myös erilaisia. Esimerkiksi koira- ja kissaeläimet sekä hevoset luimista- vat korviaan sekä todellisissa että leikkitaisteluissa, kun taas ihmis- apinoilla ei ole kykyä liikuttaa kor- viaan merkittävissä määrin. Ny- kylukija pitää ihmisten ja muiden eläinten välistä geneettistä ja ilmai- sullista jatkumoa toki itsestäänsel- vyytenä, mutta Darwin joutui vie- lä asettelemaan sanansa varovasti, jotta ei olisi provosoinut ylenpaltti- sesti niitä, jotka kokivat hänen ky- seenalaistavan ihmisen erityisase- man luomakunnassa.
Tunneilmaisuista inhimilli- sin Darwinin mukaan on punas- tuminen, koska se edellyttää itse- tarkkailua. Hän katsoo punastu- mistaipumuksen ilmenevän ihmi- sissä rodusta riippumatta, joskin tietynlainen kasvatus saattaa lisä- tä itsetarkkailua ja näin myös pu- nastumista hävettävissä tilanteissa.
”Pastori Stack on nähnyt satoja pu- nastumistapauksia Uudessa-See- lannissa”, Darwin toteaa ja ker- too myös ”neekerien mustan värin vahvistuvan, kun pintaverenkier- to lisääntyy.” Sen sijaan apinat ”lei- mahtavat punakoiksi intohimos- ta”, mutta tarvittaisiin valtava mää-
rä näyttöä saada meidät uskomaan, että mikään eläin voisi punastua.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei muiden eläinten tunneilmaisu oli- si vivahteikasta. Päinvastoin Dar- winin mukaan ”itse ihminenkään ei pysty ilmaisemaan rakkautta ja nöyryyttä ulkoisin merkein niin selkeäs ti kuin koira luimuun paine- tuilla korvillaan, roikkuvilla huulil- laan, veltolla ruumiillaan ja heilu- valla hännällään, kun se tapaa her- ransa”.
Darwinin teos oli aikanaan bestseller, mutta myöhemmässä tutkimuksessa se jäi varsin vähäl- le huomiolle. Yhdeksi syyksi tähän on esitetty behaviorismin nousua – rajasihan behaviorismi tutki- muskohteeksi ulkoapäin tavoitet- tavan käyttäytymisen, jolloin yk- silön tunteet ja intentiot muuttui- vat tutkimuskohteina kyseenalai- siksi. Toisena syynä unohdukseen on pidetty sitä, että hän jätti huo- mioimatta tunneilmaisujen kom- munikatiivisen ulottuvuuden, kun taas myöhempi tutkimus ankku- roitui nimenomaan kommunikaa- tion ideaan. Lisäksi hänen tutki- musmenetelmiään pidettiin osin ongelmallisina ja eläinkuvauk- siaan antropomorfisina. Kiistämät- tä Darwinin estoton puhe koirien huumorintajusta ja äidinrakkau- desta saakin nykylukijan haukko- maan henkeään. Toisaalta Darwi- nin teoksen ja nykyhetken välillä on yli sadan vuoden jakso, jonka aikana eläinten tunteista ja inten- tioista puhumista on vältetty. Nyt kun nämä aiheet ovat jälleen tut-
54 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0
kimuskohteina vähintäänkin puo- liluvallisia, tulee mieleen, että eh- kä Darwinin intuitiot eivät olleet si- nänsä vääriä. Tosin kaikkia termejä ei voi lainata suoraan ihmisten tun- nekuvauksista ilman että eritellään, millä tavalla eläimen käyttäytymi- nen poikkeaa ihmisen käyttäyty- misestä. Tällaista selvitystä Darwin tekeekin jossakin määrin; hän esit- tää esimerkiksi, että koiran kiinty- mykseen liittyy alistuneisuus.
Minkälaisia ongelmia Dar- winin menetelmiin sitten liit- tyy? Kun Darwin esimerkiksi pyr- kii selvittämään tiettyjen tunneil- maisujen esiintymistä eri roduissa, hän esittää informanteilleen luon- teeltaan johdattelevia kysymyksiä, kuten ”ilmaistaanko hämmästystä siten, että silmät ja suu avautuvat ammolleen ja kulmakarvat koho- avat?” Suurin ongelma on kuiten- kin aineiston laatu. Darwinin ar- viot tiettyjen ilmeiden ja eleiden universaaliudesta perustuvat Ison- Britannian siirtomaissa toimivi- en lähetyssaarnaajien, insinööri- en, poliisien ynnä muiden siirto- maavallan edustajien esittämiin näkemyksiin, eivät systemaattisiin tutkimuksiin, joissa alkuperäisiä asukkaita olisi esimerkiksi pyydet- ty nimeämään valokuvissa näkyviä erilaisia tunnetiloja. Myös eläinten osalta kuvaukset perustuvat anek- dootteihin, esimerkiksi herra Sut- ton, ”Lontoon eläintarhan neuvo- kas virkailija”, kertoo simpanssien karvojen nousevan pystyyn, kun ne suuttuvat tai pelästyvät, ja ”muu- an nainen, joka myi eläintieteelli- selle seuralle luultavasti Borneos- ta tulleen apinan, kertoi sen itke- vän usein”.
Toisaalta teoksen menetelmälli- set heikkoudet ovat sen kirjallisia vahvuuksia: Darwinin kuvaukset
siitä, minkälainen henkilö ja missä tilanteessa hänelle tietyn asian on kertonut, sekä hänen tarinansa las- tensa ja koiransa edesottamuksista antavat teokselle inhimillisen ja lämpimän sävyn. Viehättävällä ta- valla – joskin tahattomasti – Dar- win tulee valottaneeksi tieteellisten intuitioiden taustalla olevia tekijöi- tä: arkipäivän havaintoja, kollego- jen ja tuttavien kanssa käytyjä kes- kusteluja, koko sitä eletyn elämän kirjoa, jonka pohjalta teoria kuin vaivihkaa lähtee kehkeytymään en- nen hypoteesin verifioimista syste- maattisen tutkimuksen avulla. Uu- simman englanninkielisen version (1998) toimittanut psykologi Paul Ekman huomauttaakin, että Dar- win oli tutkijana enemmän teoree- tikko kuin hänen aikanaan oli so- veliasta. Siksi Darwinin oli esitet- tävä, että hänen teoreettiset oival- lukset perustuivat laajamittaiseen ja yksityiskohtaiseen aineistoon, kun tosiasiassa hän keräsi suuren osan aineistostaan jälkikäteen, ei- kä aineisto kuvatuista syistä rii- tä todistamaan Darwinin väitteitä paikkansapitäviksi. Ekman katsoo kuitenkin omilla tutkimuksillaan osoittaneensa Darwinin ajatuk- sen tunneilmaisun universaaliu- desta oikeaksi. Ilmaisujen univer- saalius ei kuitenkaan tarkoita, että tunneilmaisut, tunteista puhumi- nen ja tunteiden kokeminen olisi kaikilta osiltaan, aina ja kaikkial- la täsmälleen samanlaista. Vaikka ilon, surun, yllätyksen, pelon, suut- tumuksen ja inhon ilmeet tunniste- taan universaalisti, ei kaikille näille
”perustunteille” ole kaikkialla edes sanoja eikä niiden merkitys jäsen- ny kaikkialla samalla tavalla osak- si kulttuuria. Kulttuureissa on myös erilaisia sääntöjä sen suhteen, on- ko tunteiden paljastaminen esi-
merkiksi ylempiarvoisen henkilön läsnä ollessa suotavaa vai ei. Myös- kään Darwin ei esittänyt, ettei tun- neilmaisussa ilmenisi minkäänlais- ta kulttuurista vaihtelua.
Kun jokin vuosi sitten lueske- lin Ekmanin toimittamaa englan- ninkielistä laitosta, ällistyin hänen tavastaan sijoittaa omat komment- tinsa sumeilematta keskelle Dar- winin tekstiä. Suomentaja Anto Leikola ja kustantaja Terra Cogni- ta ovat päätyneet alkutekstiä kun- nioittavampaan ratkaisuun. Suo- mennos perustuu kyllä Ekmanin toimittamaan versioon, mutta Ek- manin kommentit, esipuhe, joh- danto ja jälkikirjoitus on jätetty pois. Leikola kuvaa teoksen synty- historiaa esipuheessaan kahden si- vun verran. Ratkaisu olla suhteut- tamatta teosta mitenkään nykyi- seen tieteelliseen keskusteluun ei kuitenkaan sekään ole täysin on- gelmaton. Ainakin itse olisin ko- vin mielelläni lukenut lisäksi joh- dattavan tekstin, jossa olisi analy- soitu Darwinin teoreettisten ja si- sällöllisten väitteiden pätevyyttä nykytietämyksen valossa, eivätkä alaviitteisiin sijoitetut kommen- titkaan olisi häirinneet vaan pi- kemminkin syventäneet lukuko- kemusta. Mitä pitäisi ajatella esi- merkiksi Darwinin väitteestä, että ihmisen sairastuttua psyykkises- ti hänen hiuksensa muuttuvat kar- keiksi ja vaikeasti kammattaviksi?
Entäpä ajatuksesta, jonka mukaan tunneilmaisut noudattavat niin sa- nottua antiteesin periaatetta? Tä- män periaatteen mukaan negatii- viset ilmaukset (esimerkiksi koi- ran asennon jäykistyminen ja mu- rina) pitävät sisällään tarvittavaan toimintaan (kyseisessä tapauksessa hyökkäykseen) valmistautumisen, mutta positiivinen ilmaus ei pidä
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0 55 sisällään varsinaisesti valmistautu-
mista mihinkään tilanteeseen, vaan se on tietynlainen ainoastaan sik- si, että se erottuisi mahdollisim- man selvästi negatiivisesta ilmai- susta. Näin leikkiin kutsuva koira painaa selkänsä alas ja häntä hei- luu ja iloinen koira hakeutuu vilk- kaasti liikehtien ihmisen luo, siinä missä aggressiivinen on jähmetty- nyt paikoilleen häntä ylöspäin so- jottaen. Ekmanin mukaan antitee- sin periaatetta ei ole voitu osoittaa oikeaksi, mutta parempiakaan se- lityksiä ei ole. Toisaalta Darwinin muissa selitysperiaatteissa näkyy myös lamarckistisia juonteita, joi- hin on syytä suhtautua varaukselli- sesti. Tässä kiteytyykin koko teok- sen dilemma: nykylukija joutuu suunnistamaan sinänsä kiinnosta- vien kuvausten ja väittämien kes- kellä ilman kompassia – lisävalai- sua on etsittävä toisaalta.
Kaiken kaikkiaan teos on kui- tenkin oivallinen lähtökohta tun- neilmaisun pohdintaan. Leikolan suomennos etenee sujuvasti tehden lukemisesta nautinnollisen koke- muksen. Harmittava kauneusvirhe on tosin teokselle valittu suomen- kielinen nimi, joka myötäilee eng- lannin rakenteita ja hämärtää kir- joittajan viestin, toisin kuin vaik- kapa ”Ihmisten ja eläinten tunneil- maisu” olisi tehnyt. Yleisesti ottaen voimme kuitenkin olla vain iloisia, että käsissämme on käännös, jonka avulla on mahdollista tehdä vaiva- ton aikamatka tunneilmaisun tut- kimuksen yhteen merkittävään al- kulähteeseen, Darwinin ajatus- maailmaan.
Kirjoittaja on helsinkiläinen filosofian tutkija ja kääntäjä.
Uusiutuvan energian ihmemaa
Juho Lammintausta Al Gore: Our Choice – a Plan to Solve the Climate Crisis.
Bloomsbury 2009.
Onko kokonaisvaltainen ympäris- tönsuojelu jäämässä ilmastonmuu- toskeskeisyyden jalkoihin? Erityi- sen kiintoisaa olisi kuulla Al Goren vastaus. Goren kirjoissa1 muiden ympäristöaiheiden ”devalvaatioke- hitys” näkyy nimittäin erityisen sel- västi. Hänen uusin teoksensa, Our Choice: A Plan to Solve the Climate Crisis, on loogista jatkoa Epämiel- lyttävälle Totuudelle. Toisaalta ero varapresidenttiyttä edeltäneeseen Maapallo Vaakakupissa on entis- tä selvempi.
Länsimaiset ilmastonmuutos- toimien uhkaamat tahot ovat jo yli vuosikymmenen ajan puhuneet ”il- mastonmuutoshysteriasta”. Vaik- ka tämä kritiikki on vähintäänkin kiinnostavaa, se on pohjimmiltaan melko hampaatonta, sillä se perus- tuu ensisijaisesti tieteellisten todis- teiden kiistämiseen. Lähinnä kyse on epäluulon kylvämisestä.
Ilmastonmuutoskeskeisyyttä
voi kuitenkin tarkastella kriit- tisesti myös täysin päinvastai- sesta suunnasta. Ilmastonmuu- toksen saama huomio ärsyttää
1 Gorelta on ilmestynyt neljä pääte- osta: Maapallo Vaakakupissa (1992), Epämiellyttävä Totuus (2006), The Attack on Reason (2007) ja Our Choice (2009). Näistä The Attack on Reason käsittelee lähinnä Yhdysvaltojen sisä- politiikkaa, eikä siten ole yhtä tärkeä Goren ympäristönäkemyksien kan- nalta kuin kolme muuta. Se kuitenkin sopii yhteen ylläkuvatun kehityksen kanssa, sillä myös siinä ilmastonmuu- toksen asema on keskeinen.
nimittäin taatusti myös radikaa- lia ympäristöväkeä. Moni tiu- kan linjan ekologisti pohtiikin varmasti, mihin on unohtunut perinteinen ja ennen kaikkea kokonaisvaltainen luonnonsuo- jelu.
Totta onkin, että väestönkasvu, luonnonvarojen ehtyminen tai kas- vi- ja eliölajien sukupuutot ylittä- vät uutiskynnyksen aiempaa har- vemmin. Toki näitäkin käsitellään, mutta hyvin harvoin ilman jok- seenkin keinotekoista ilmaston- muutoskontekstia. Ekologistin nä- kökulmasta tilanne on nurinku- rinen. Ilmastohan on, vertausku- vallisesti, vain yksi osa maapallon suurempaa palapeliä. Miksi sen siis tulisi dominoida kaikkea ympäris- töön liittyvää keskustelua ja pää- töksentekoa? Kyynisin voisi todeta ilmastonmuutoskeskeisyyden vie- neen globaalia ympäristöpolitiik- kaa ihmiskeskeisempään ja samal- la laimeampaan suuntaan. Koska ilmastonmuutosprojekteja ohjaa- vat mukavuudenhaluinen väes tö ja talous, ne ovat muuttuneet ”vi- hollisleirin projekteiksi”.
Todellisuudessa ”ilmastonmuu- toksen nousu” on toki johtunut en- nen kaikkea tieteellisistä todisteis- ta ja niiden esilletuonnista. Tär- keimpien yksittäisten vaikuttajien joukkoon voi huoletta laskea hal- litustenvälisen ilmastonmuutos- paneelin (IPCC, Intergovernmen- tal Panel on Climate Change) ja Al Goren; etenkin näiden yhteisen Nobel-palkinnon jälkeen. Goren edellinen teos, Epämiellyttävä To- tuus, olikin pitkälti IPCC:n viestin levittämistä laajalle yleisölle, tosin vahvasti väritetyssä muodossa.
Gore esiintyy mielellään edel- läkävijänä, henkilönä, joka näki il-
