Aidinkielen opetus
Kalevalako ei onnistuisi koulussa?
Opetusharjoittelijan ajatuksia Kale
valan kouluopetuksesta
Opetusharjoittelijan on helppo hekumoi
da. En ole viela kohdannut kaikkia niita hankaluuksia, jotka Kalevalan opetuk
seen ehka kuuluvat. En osaa viela kuvitel
la onnetonta tulevaisuuttani Kalevalan opettajana. Viela minun ei ole tarvinnut pettya Kalevalan opetukseeni. Viela en 246
tosin suostu uskomaan, etta niin koskaan kaykaan.
Kasitykseni Kalevalan opetuksesta ovat muodostuneet enemmankin sivusta
katsojan havainnoista kuin omista opetus
kokemuksista. Tuoreimmat vaikutelmat ovat peraisin Oulun normaalikoulusta, jossa suoritan opetusharjoitteluani. Har
joituskoulun ilmapiiri innostaa, ja siella voi ihanteellisen hyvin hyodyntaa esim.
erilaista havaintomateriaalia. Silti ei har
joituskoulu tietysti vastaa kuvaa todelli
sesta koulutyi:ista. Kun Kalevalan juhla
vuosikin viela on savyttamassa mielialoja, myi:innan, etta kirjoitukseni kimpoaa ko
vin suotuisista lahti:ikohdista.
Innostukseen tarvitaan tietoa
On hyva, etta Kalevalan kouluopetuksen tilaa ajoin selvitetaan. Kunkin opettaja
polven on ratkaistava suhteensa Kaleva
laan, ja opetusta on jatkuvasti uudistetta
va ajan hengen mukaiseksi. Kasiini sattui kolme vuosikymmenta sitten Uudessa Suomessa julkaistu artikkeli, jossa lehtori lnkeri Tuovinen pohtii, miksi Kalevala ei onnistu koulussa. Tulokset olivat yllatta
van yhtenevia niiden vastausten kanssa, joita aidinkielen opettajat ja oppijat ovat antaneet viime vuonna tehtyyn kyselyyn.
Aina on puhuttu oppilaiden vaikeasta ias
ta, nuorelle vieraasta Kalevalan maail
masta ja opettajan huonoista tiedoista.
Paallimmaiseksi nosta1sm kysymyksen opettajan omista asenteista. Opettajan innostus huuhtoo tiehensa monta vai
keutta. Mutta jos opettajan tiedot Kaleva
lasta ovat rapistuneet, into laimentunut tai jos tietoa enempaa kuin intoakaan ei ole koskaan ollut, niin ketapa opetus lammittaisi?
Opettaja tarvitsee aseet Kalevalan ope
tukseen, ja hanen on niita myi:is kaytetta
va. Ellei aseita ole, ne pitaa hankkia.
Oululaiset suomen kielen opiskelijat herasivat pari vuotta sitten vaatimaan kurssia Kalevalan. opetuksesta. Harva meista oli innostunut Kalevalasta, silla ei tata ikaluokkaa juuri ole _eepoksilla rasi-
tettu. Jonkinlainen vapaaehtoinen pakko ajoi meidat liikkeelle. Karmaiseva oli aja- tus aidinkielen opettajasta, joka ei Kale- valaa tunne.
Kurssi toteutettiin seminaarina. Al- kuun kuului johdantoluentoja, joiden si- saltoja lehtori Irmeli Paakkonen. kurs- simme suunnittelija ja ohjaaja. on selvitel- lyt A.idinkielen opettajain liiton viimevuo- ti essa vuosikirja sa. Kurssin paao ana olivat opiskelijoiden yleen a pareittain tekemat esitykset jo tain Kalevalan ru- nosta tai laajemma ta kokonaisuudesta.
Mukaan otettiin runon keskeisia tulkinto- ja, tietoa syntypaika ta ja toisintojen levi- kista. sananselityksia ja usein myos ehdo- tuksia runon koulukasittelyyn. Erailla opiskelijoilla oli aiheina Kalevalan vaiku- tukset kuvataitei iin, musiikkiin ja kirjal- lisuuteen. Tulkit eva esittaminen oli oma aiheensa. Valiin kuunneltiin kalevalaista laulantaa, katseltiin dioja ja tehtiin kuun- nelmia. En tieda. milloin innostu alkoi kohota. mutta en mui tan. etta run aan 50-tuntisen kurssin loppupuolella luento-
alissa istui joukko Kalevala ta kiinnos- tunutta yliopistovakea; aivan ulkopuoli- siakin oli etsiytynyt kuulemaan esityksi- amme. lnnostus oli tarttunut. Uskon va- kaasti, etta sama innostu voi tarttua opettajasta oppilai iin myos koululuokas- sa eika siihen tarvita yliluonnollisia kyky- ja eika kohtuuttoma ti aikaakaan.
Olen kertonut oululaisten kurssista osoitukseksi siita, etta myonteinen a enne Kalevalaan ei aina ynny spontaani t;.
Tyi:ita on tehtava. Tuskin Kalevalan juh- lavuosikaan innosti opettajia, elleivat nama vaivautuneet ottamaan selvaa kcs- kusteluista, nayttelyista ja kaikesta siita juhlinnasta. jota kansalle tarjottiin. In- nostukseen tarvitaan tietoa. ja sitahan vuoden mittaan saatiin. Monien muiden tavoin kokosin mittavan leikekokoelman artikkeleita Kalevalan uusista tutkimuk- sista, runojen tulkinnoi ta, vaikutuksista taiteisiin. vihjeista koulun Kalevala-juh- liin ja paljon muuta. yt aineistoa on hel- posti saatavilla. !Iman omia kokoelmia Kalevalasta tarjotaan monenlaista tietoa
Aidinkielen opetu
kauniiden kansien valissa. Kumma on,jos ne eivat innosta.
Lyhyita askeleita Ja johdonmukai- suutta
Luullakseni moni opettaja vieroo Kaleva- Ian opetu ta vain siksi. etta oppilaat suh- tautuvat siihen vastahakoisesti. Kieltei- nen asenne ei kuulu vain koulumaail- maan. Mieleeni tulee eras Kalevalaan hy- vin perehtynyt y tavani. joka jarjestotyo - a toimies aan oli lupautunut pitamaan e itelman ovittavasta aiheesta. Kalevalan juhla uoden kunniak i han oli rohjennut ehdottaa jotain kalevalaista aihetta, mut- ra tasta joku ivi tynyt kuulija oli tyrmis- tynyt ja esittanyt kuuluvasti vastalauseen- sa. iinpa ystavani oli vahin aanin luo- punut Kalevalastaan ja kertonut sen si- jaan vuosien takai esta matkastaan etelan
lomakohteeseen. Kuulijat olivat olleet ta ta kovin haltioissaan. Tallaise sa va- paaehtoisessa aikui tyo sa ei liene viisasta vakisin tyrk_ ttaa Kalevalaa kuulijoille.
Opettaja on toisenlaises a asemassa, ja siina hanelta vaaditaan lujuutta.
Suurin osa luokan vastustuksesta on vain naennaista kapinointia kaikkea van- haa ja vierasta kohtaan. Mutta sitten on niitakin oppilaita. joiden mielesta Kaleva- Ian taytyy olla kuiva kirja. He ovat ita
elanneet ja tietavat asian. ama oppilaat ovat opettajalle haaste. He panevat opet- tajan miettimaan, miten Kalevalaa pitai i lahe tya juuri taman luokan kan sa.
Jos opettaja tuntee oppilaansa, Kaleva- Ian a ja yleensa ajan henkea, han voi kylla kaantaa tilanteen Kalevalan voitoksi.
Eras aidinkielen opettaja oli saanut oppi- laansa kiinnostumaan Kullervosta. kun han oli opivalla hetkella osannut luvata sek ia ja vakivaltaa. Ennen kuin luokka kuitenkaan paasee tasta nauttimaan.
opettajan pitaa taluttaa se tapahtumapai- kalle kalevalaiseen maailmaan. Oppilaat tarvitsevat tietoa runojen esitystilanteista, esittajista, loytopaikoista, kalevalanmi- tasta. kansanrunouden lajeista ja muista ru non ta ustalla vai k u ttavista seikoista.
247
A.idinkielen opetus
Senkaan opettaminen ei ole ikavaa, kun kaytettavissa ovat videot vesilinnunkan
soineen ja eliasvaeltajineen. Lyhyin aske
lin lahestytaan Kalevalaa.
Runojenkin kasittelyssa videot, diat ja aanitteet ovat tarkeita havainnollistajia.
Kokeneet aidinkielen opettajat ovat anta
neet arvokkaita vihjeita hyvista metodeis
ta. Kalevalan opetusta alkaa vaivata sama runsaudenpula kuin aidinkielen muitakin aloja. Vaarana on helposti se, etta sinansa hyvat opetustavat eivat palvelekaan ko
konaisuutta. Luokka vaistoaa herkasti, jos opettaja lankeaa halpahintaiseen ko
siskeluun. Kesken Lemminkais-runojen teeman kasittelyn ei pida kaantaa runoja slangille tai murteelle, ellei halua saada luokkaa hamilleen. Minulla ei ale koke
musta runojen kaantamisesta oppilaiden kielelle, mutta ehka sekin jossain tilan
teessa tuoreuttaa kasittelya. Kalevalan
mittaa ei silti pitaisi karttaa; sehan oppi
laita konkreetisti muistuttaa runojen ajat
tomuudesta. Kalevalankieli pitaa nahda valineena, joka on sailyttanyt runot vuo
sisadasta toiseen. Myos sen vuolaus ja kuvailuvoima voivat tuottaa elamyksia sarjakuvien ja mainosten kieleen tottu
neille nuorille.
Kalevalan kasittely saisi uusia ulottu
vuuksia, jos musiikin ja kuvaamataidon opettajat voisivat vierailla asiantuntijoina aidinkielen tunnilla. Suurista puheista huolimatta tuntikehys ei tainnut mones
sakaan koulussa helpottaa aineiden integ
rointia. Hyva olisi, jos taideaineissa voi
taisiin kasitella kalevalaisia aiheita edes suunnilleen samoihin aikoihin kuin ai
dinkielen tunnilla. Lantisessa naapuri
maassamme yhdentaminen kuuluu olevan jo pitkalla, joten mahdotonta se ei kai oli
si meillakaan.
Johdonmukainen ja innostava opetus tuottaa tulosta. Tata kirjoittaessani eras ohjaavista opettajistani on paattamassa Kalevalan opetustaan, joka kesti noin kuusi viikkoa. Jakson lopuksi han tiedus
teli kirjallisesti oppilaiden vaikutelmia, ei
ka kai ole yllatys, etta luokka suhtautui Kalevalaansa jotensakin myonteisesti.
248
Kylla yhdeksasluokkalaiset osaavat jo ar
vostaa tietoa sinansa, vaikka eivat kansal
liseepoksesta muuten syttyisikaan. Tie
tenkaan Kalevalan opetus ei koskaan voi satuttaa kaikkia luokassa, ja sitkeimmat jatkavat kapinointia periaatteestakin lop
puun asti. Kun sentaan jotkut oppilaat oso1tt1vat vilpitonta kiinnostustakin, opettaja voi kai olla tulokseen tyytyvai
nen.
Humaani Kalevala
lnkeri Tuovinen kyseli aikoinaan, miksi Kalevala ei onnistu koulussa. Oma asen
teeni paljastuu otsikostani. Kylla kai Ka
levala onnistuu, mutta miten sitten moni muu asia? Paljon vaikeammalta tuntuu nuoresta opettajasta lahtea kasittelemaan niita ratkaisuja, jotka ovat sidoksissa mei
ta lahella olevaan aikaan ja elamantilan
teeseen. Miten lahestya esim. Tuntema
tonta sotilasta sodan pelossa elavien nuorten rauhanpuolustajien kanssa? Ka
levala voisi tarjota apua tahankin, silla sen ratkaisut perustuvat siihen, mika ih
mismielessa on muuttumatonta. Kalevala on humaani eepos, jonka ihmiskohtalot kertautuvat meidan ajassamme ja ai
kamme kirjallisuudessa.
Nykynuori kaipaa kipeasti turvallisuu
den ja elaman jatkuvuuden tunnetta. Siksi hanta huojentaa tieto siita, etta hanen kaltaisiaan tahtovia ja tuntevia ihmisia on elanyt ennenkin. Seksi ja vakivalta eivat sittenkaan jaa paallimmaisiksi muistoiksi aidinkielen tunnilta.
TUULA UVSI-HALLILA
