Kirjallisuutta näkymä

36 Aikuiskasvatus 1/1981

Rainer Aaltonen

Heikki Manninen.

kuisopiskelu ja kulttuu­

ripalvelusten käyttö so­

siaalisen osallistumisen muotoina.

Aikuis- ja nuorisokasva­

tuksen laitoksen julkai­

sija 13/1979. Tampe­

reen yliopisto.

Keväällä 1979 valmistui Tam­

pere�n yliopiston Aikuis- ja nuonsokasvatuksen laitoksel­

la tutkimus, jossa selvitettiin aikuisopiskelua ja kulttuuri­

palvelusten käyttöä maaseu­

dulla. Tutkimuksen kohteena oli Mikkelin lääniin kuuluva Rantasalmen kunta ja sen 16 vuotta täyttäneet kuntalaiset.

Vaikka tutkimus kohdistuikin vain yhden kunnan aikuis­

väestöön, saattaa sen tuloksil­

la . olla yleistysarvoa myös mmden vastaavanlaisten maa­

talousvaltaisten ja väestöka­

dosta kärsineiden kuntien ai­

kuiskasvatusta ja kulttuuri­

toimintaa suunniteltaessa.

Lähtökohtana tutkimukselle olivat vuodesta 1974 lähtien kunnassa suoritetut kulttuuri­

toimin:aa ja aikuisopiskelua edistämään tarkoitetut toi­

menpiteet: oli perustettu kult­

tuurilautakunta, oma kansa­

laisopisto ja uusi kirjasto sekä saatu opetusministeriöltä va­

roja kulttuuritoiminnan ke­

hittämistä varten. Tehostettu kulttuuripalvelusten tarjonta jatkui vuoteen 1978, tosin huomattavasti pienentyneiden avustusten turvin, joten tutki­

mus rajattiin käsittämään vuodet 1974-1977.

Koska tarjonnasta ja mahdol­

lisuuksien lisääntymisestä huolimatta eivät suinkaan kaikki kuntalaiset harrasta kulttuuria tai aikuisopiskelua haluttiin tutkimuksella selvit:

tää osallistujamäärät ja -ra­

kenne ja etsiä syitä osallistu­

mattomuuteen. Erityisesti keskityttiin tutkimaan kansa­

laisopist?n opintopiireihin ja kult�_uun_la:1takunnan järjes­

tamun t1la1suuksiin osallistu­

mista ja osallistumattomuut­

ta.

Runsaiden osallistujamäärien perusteella voitiin todeta te­

hostettujen toimenpiteiden olleen tarpeellisia ja onnistu­

neita. Korkeat osallistumiha­

lukkuutta osoittavat luvut en­

nustavat toiminnan onnistu­

mista tulevaisuudessakin, mi­

käli sopivaa kuntalaisia tyy­

dyttävää tarjontaa kyetään järjestämään. Painokkaasti kuitenkin korostettiin, ettei osallistujamäärien itseisarvoi­

nen lisääminen saa olla toi­

mintaa organisoivien tavoit­

teena: jatkossa huomiota tuli­

si kiinnittää erityisesti toimin­

nan laadulliseen puoleen ai­

kuisopiskelussa opinnoiiisiin näkökohtiin ja kulttuuritar­

jonnassa sen sisällölliseen mo­

nipuolisuuteen.

Myös tässä kuten monissa ai­

kaisemmissakin tutkimuksissa tuli esiin sosiaalisen taustan vahva determinaatio: parem­

piosaiset osallistuvat ja käyt­

tävät kulttuuripalveluksia suhteellisesti enemmän kuin vähempiosaiset - triviaalia mutta totta! Näiden passiivis­

ten ryhmien saamiseksi mu­

kaan voitaisiin kokeilla erilai­

sia kohdennetun aktivoinnin muotoja, vaikkakaan ne tus­

kin pelkästään riittävät. Rat­

kaiseva ja pysyvä osallistu­

mattomuuden vähentäminen vaatii senlaatuisia yhteiskun­

tapoliittisia toimenpiteitä, et­

tä ne kohottavat myös vähem­

piosaisten elämisentason sel­

laiseksi, että jatkuvasta opis­

kelusta ja harrastamisesta tu­

lee luonnollinen osa heidän normaalia elämänmenoaan.

Rainer Aaltonen