308
Kun ammattiylpeys viriää työn tai ammatin opiskelun jossain vaiheessa, opiskelijan motivaa- tiossa ja arvomaailmassa on ta- pahtunut merkittävä muutos:
hän erottautuu niistä, jotka ei- vät vielä osaa ja liittyy niihin, jotka jo osaavat. Opiskelija on saavuttanut tason, jossa voi olla ylpeä aikaansaannokses- taan. Samalla hän on sisäistänyt suuren määrän ammatin keskei- siä käytänteitä. Ilmiötä on tut- tu, mutta sitä ei ole juurikaan teoretisoitu ennen Joensuun aikuiskoulutusprofessori Juha Varilan käynnistämää tutkimus- projektia.
Varilan kiinnostus tunteitten merkitykseen oppimisen keskei- senä elementtinä näyttää siis edelleen jatkuvan. Varilan mu- kaan suomalaista elämäntodel- lisuutta määrittää ja kansan kol- lektiivisessa tajunnassa edel- leen elää pärjäämisen ja selviy- tymisen tunnemajakka, jonka syvät säikeet nousevat kaukaa protestanttisesta etiikasta. Ih- misen identiteetin pysyvyys ja persoonan psyykkinen jatku- vuus perustuu ensisijassa juu- ri tunteiden järjestelmään. Täl- laisen kultuurisen sosialisaati- on voimallinen vaikutus jää yk- silöltä itseltään pääosin havait- sematta – vain tiedostamisen välityksellä ihminen voi edes vähän irrottautua sen otteesta.
JUHA VARILA ja MERJA IKO- NEN-VARILA (2002)
Ylpeys ja ammattiylpeys tutki- muksen kohteeksi. Ylpeyden tunteen teoreettinen ja empii- rinen tarkastelu.
Joensuun yliopiston kasva- tustieteiden tiedekunnan julkai- suja.
AMMATTIYLPEYS TUTKIMUKSEN KOHTEENA
Tätä tehtävää palvelivat Va- rilan tutkimukset työnilosta (Va- rila & Viholainen 2000 sekä Va- rila ja Lehtosaari 2001). Johdon- mukaista onkin ollut ottaa tar- kastelun kohteeksi vuorostaan ammattiylpeys. Varila on kump- paninsa Merja Ikonen-Varila kanssa asettanut itselleen haas- tavan tehtävän kartoittaa ja sa- noittaa se psykologinen ja op- pimisteoreettinen maisema, jo- hon ammattiylpeys käsitteenä olisi sijoitettavissa.
Empiirisenä aineistona Vari- lalla ja Ikonen-Varilalla on 161 aikuiskoulutukseen osallistu- neen suomalaisen esseet tilan- teista, jossa he olivat kokeneet ylpeyden tunnetta toisaalta poikkeuksellisen voimakkaana ja toisaalta tiiviisti ”liisteröityi- nä omaan yhteisöönsä”. Jotta voitaisiin ymmärtää ammattiyl- peyttä, on ensin tutkittava yl- peyttä.
SOPIIKO AMMATTI- YLPEYTTÄ NÄYTTÄÄ?
Aineiston analysointi paljasti tutkijoille, että ylpeyden tunne tuottaa ihmisissä – ennakko- oletusten mukaisesti – toisaal- ta liittymisen ja samuudenkoke- muksia ja toisaalta erottautu- mista muista. ”Olimme ylpeitä siitä, että olimme saaneet ai- kaan noin hienon yhteishen- gen.”– ”Olen näyttänyt itselle- ni pystyväni tekemään jotakin uutta, ja ehkä vähän pelotta- vaakin, mutta olen sen kuiten- kin uskaltanut tehdä ja osaan ja uskallan näyttää sen myös muille ihmisille.” Edelleen tut- kijoiden ennakoinnin mukaan aineistosta eriytyi ylpeyden tunteen toinen perusproblema-
tiikka: onko tunne sisäisesti hyväksytty vai ei, ja missä mää- rin sitä on sallittua näyttää ulos- päin. Tässä tutkijat havaitsivat mielenkiintoisen eron. Pääkau- punkiseudun ihmiset pitivät huomattavasti muita useammin ylpeyden tunnetta sisäisesti hyväksyttävänä ja samalla myös ilmaistavana. Suomalais- ta sielunmaisemaa kuvasti myös havainto, että ylpeyden näyttämistä ulkopuolisille ei lä- heskään aina pidetty viisaana ja sallittuna, vaikka tunne itselle koettiinkin hyväksytyksi. Iko- nen ja Varila-Ikonen päättelevät tästä, että lapsuuden perheen ja elinympäristön alueelliset ja kulttuuriset piirteet mallittavat voimakkaasti myös ylpeyden tunteen esiintymistä. Ilmiö pe- rustuu heidän mukaansa ennen kaikkea siihen sosiaaliseen mer- kitykseen, jonka lähipiirin auk- toriteetit tunteille ja tässä tapa- uksessa ylpeyden tunteille an- tavat.
Tutkimuksen empiiristä osaa edeltää laaja ja yksityiskohtai- nen teoreettisten näkökulmien pohdinta, jonka avulla ylpey- den tunnetta pyritään haarukoi- maan useilta eri suunnilta. Tä- män tarkastelun myötä ylpeys saa määrittelynsä: ylpeys on sosiaalisen todellisuuden mää- rittämä, arvoihin ja arvostuksiin liittyvä, kognitiivisesti painot- tunut, nimetty ja tulkittu tunne- kokemus, joka voi ilmetä joko hetkellisenä tunnetilana, pitem- pikestoisena mielialana tai luon- teeltaan melko pysyvänä tem- peramenttina.
Varila ja Varila-Ikonen jatka- vat jäsentelyään toteamalla, että ylpeydellä on aina ilmaistavis-
AIKUISKASVATUS 4/2003 NÄKÖKULMIA TUTKIMUKSEEN
309
sa oleva kohde, jotakin mistä ollaan ylpeitä (toisin kuin esi- merkiksi hahmoltaan epäselväl- lä poreilevan ilon tunteella). Yl- peyden kokemiseen liittyvä fy- siologinen virittäytyminen on useimmiten vähäistä eikä se syrjäytä kognitiivisia prosesse- ja. Ylpeydentunnetta viriämistä eivät muut juurikaan voi suo- raan päätellä henkilön ulkoises- ta käyttäytymisestä.
AMMATTIYLPEYS TUNNE- TEORIOIDEN VALOSSA Näiden määrittelyn pohjalta tut- kijat punnitsevat ylpeyttä eri tunneteorioitten valossa. Natu- ralismin mukaan ylpeys ei kuu- lu ihmisen perustunteiden jouk- koon, mutta se voidaan ihmis- suhteitten kentässä sijoittaa häpeän tunteen vastatunteeksi.
Kognitiivisen tunneparadigman mukaan ylpeyden tunne ei syn- ny yksilössä reaktionomaisena (kuten ilo tai pelko) vaan se edellyttää aina edeltäkäyvää, aikaisemmin omaksuttua skee- maa, jonka välityksellä tunneti- la viriää kuin ’hitaan polun kaut- ta’. Konstruktivistisen tunne- paradigman suunnasta ylpeys nähdään puhtaasti kulttuurisi- donnaisena, sosiaalisesti opit- tuna ilmiönä, joka viestii yhtei- sön arvoja, normeja ja usein tie- dostamattomiakin valtaraken- teita. Tutkijat päätyvät kuiten- kin toteamaan, että kaikki tun- neteoreettiset paradigmat pitä- vät tunteita liian mekaanisina kokonaisuuksina, jotka tavalla tai toisella paketoidaan yksi- löön sosialisaatioprosessin vai- heissa.
Mikään käsitellyistä tunne- teorioista ei siten kykene selit- tämään, millainen on ylpeyden psyykkinen dynamiikka tai mi- hin ihminen itse asiassa tarvit- see ylpeyden kokemusta. Sen
sijaan Ikonen ja Varila-Ikonen toteavat, että oppimisteorioit- ten avulla voidaan jo helpom- min ymmärtää monia ylpeyden tunteen ilmenemiseen liittyviä piirteitä. Yhtäältä yksilö siis rutinoituu kulttuurisessa ehdol- listumisprosessissaan hyväk- symään elämänpiiriin luonnos- taan liittyviksi tietyt ylpeyden kokemisen tunnesäännöt. Toi- saalta klassisen ehdollistumi- sen mekanismit ovat voimis- saan työyhteisökulttuurien usein hämärästi tiedostetuilla pelikentillä ja ihmisen tietoisuu- den sivussa toimiva ”tunnetut- ka” kerää ja analysoi siellä tar- jolla olevia ärsykkeitä väsymät- tömästi ja tuottaa näin joko si- toutumisen tai vieraantumisen kokemuksia. Ammatillisen yl- peyden tai työnilon kokemusta ei ehdollistumisteoria tosin on- nistu selittämään, mutta se aut- taa ymmärtämään, miksi nuo kokemukset joskus ovat tarjol- la ja joskus taas niin dramaatti- sesti menetetään kehnossa työ- ilmapiirissä.
YLPEYS OPPIMIS- TEORIOIDEN VALOSSA Oppimisteorioita tarkastelles- saan tutkijat päätyvät arvioi- maan, että kognitiivisen oppi- misteorian ajatukset oivaltavas- ta oppimisesta ja kognitiivisten karttojen merkityksestä sovel- tuvat myös ylpeyden tunteen ymmärtämiseen. Koska ylpey- den tunne ei luonteeltaan ole primääri perustunne, sen oppi- minen edellyttää jo pitkälle ke- hittynyttä ajattelukykyä ja tai- toa tarkastella itseä muiden sil- min. Ylpeyden kokemisen, tul- kitsemisen ja ilmentämisen säännöt opitaan siis oman var- haisen perhetilanteen piirissä.
Tähän oppimiseen vaikuttavat monet kulttuuriset, uskonnolli-
set ja yhteiskunnalliset tekijät.
Yhtäältä ylpeyden tunne edellyttää aina kytköksen jo- honkin yksilölliseen tai yhtei- seen aikaansaannokseen. Toi- saalta kulttuuriset eroavaisuu- det ovat suuria siinä, kuinka tätä ylpeyttä pitäisi kokea tai il- maista. Näiden menettelytapo- jen hienosäätö onnistuu aikui- siälläkin työelämän kulttuurien vaihtelussa, mutta jos yksilös- sä ei jo varhaislapsuudessa ole päässyt syntymään aitoa itse- kunnioitusta, ei aitoa tervettä ylpeyttä opita myöhemminkään tuntemaan. Kodin varhaiset kokemukset ja niiden tunnesi- sältö ja koherenssi vaikuttavat implisiittisen muistin välityksel- lä käyttäytymiseen ja silloin kognitiivinen päättely syrjäy- tyy. Yksilön sosiaalihistoriasta riippuu minkälaisia mahdolli- suuksia yksilöllä on ylipäätään kokea sosiaalisia roolinotto- emootioita, esim. ylpeyttä tai häpeää. Näin tutkijat päätyvät toteamukseen, että myös tuntei- den naturalistinen tulkinta on käyttökelpoinen ylpeyden tun- teen psykodynamiikan ymmär- tämisessä.
LUONTEENPIIRRE?
Tutkijat tiivistävät ylpeyttä kos- kevan teoretisointinsa lievään kulttuuripessimismiin: Vaihto- ehdoton ja luonnollinen, lap- suudesta asti itsestäänselvä tai kaikkien hyväksymä menettely juurtuu yksilön mielessä käyt- täytymisen pysyväksi luonne- hahmoksi. Elämän ja koulutuk- sen myötä uusi aines lomittuu siihen, mutta ydin säilyy muut- tumattomana.
Ei siis ole ihme, että Varilan ja Ikonen-Varilan mukaan yh- teiskunnassa ei ole tarpeen kes- kittyä samuutta tuottavan yl- peyden tunteen edistämiseen
AIKUISKASVATUS 4/2003 NÄKÖKULMIA TUTKIMUKSEEN
310
kasvatuksessa – se syntyy so- sialisaatioprosessissa luonnos- taankin. Sen sijaan yhteisön pi- täisi tukea yksilön kyky tuntea ylpeyttä omasta itsestään ja tai- tavuudestaan. Tämän sietäisi tulla tutkijoiden tulkintansa mukaan avoimemmin hyväksy- tyksi piirteeksi, varsinkin jos erottautuminen merkitsee roh- keata erottautumiseta ryhmä- paineesta ja pidättäytymistä moraalisesti arveluttavista tai tuomittavista ammattikäytänn- öistä.
Juha Varila on kriittinen kai- kenlaisen sinisilmäisen työssä- oppimisen retoriikan irvailija ja uusliberalistisen koulutuspoli- tiikan ja työmarkkinoiden yliko- rostuneen aseman arvostelija.
Kumpikaan ei ole uutta, mutta vaatii silti sinnikkyyttä konkre- tisoida kritiikki merkkihuolta- moiden työnjäljen arvostelun tasolle. Näin tutkijat välillä an- tautuvat filosofiseen sosiaalis- ten lainalaisuuksien pohdintaan tai kulkee tieteellisen tutkimuk- sen ja ajankohtaispamfletin tyy- lillisessä välimaastossa. Kiin- nostavimmillaan Varilat ovatkin pohtiessaan pysyvyyden ja muutoksen problematiikkaa postmodernissa ajanvirrassa tai vertaillessaan oppivan organi- saation retoriikkaa kommunisti-
seen työn sankarin ihannoin- tiin.
YHTEISKUNNALLISEN KEHITYKSEN OIVALTAVA TULKITSIJA
Tutkimuksen tavoitteet oli mää- ritelty kolmijakoisesti: tutkijat halusivat arvioida ylpeyden tunteen merkitystä ihmisen psy- kodynamiikassa, tarkastella ja arvottaa ylpeyden tunteen mer- kitystä yhtenä tunnekasvatuk- sen tekijänä sekä pohtia ylpey- den ja kunnian tunteen merki- tystä työelämässä – erityisesti henkilöstön ja organisaation ke- hittämisen kannalta. Kahteen ensimmäiseen teemaan tutki- mus pureutuu kiitettävästi. Kol- mas tavoite saavutetaan vain osittain. Avoimeksi jää, mitä käytännön apuvälineitä ammat- tiylpeyden viriämisen ja esiinty- misen parempi ymmärtäminen tulee tarjoamaan aikuiskasva- tuksen didaktiikalle? Varila ja Ikonen-Varila joutuvat itsekin lopuksi toteamaan, että käytet- tävissä olevan aineiston pohjal- ta kysymys ammattiylpeyden ja ylpeyden suhteesta jää avoi- meksi. Tekijät pitävät teostaan polunpään avaajana ja arvelee myöhempien tutkimusten sel- vittävän laajemmin ja syvemmin ylpeyden problematiikkaa. Ensi-
sijaisesti tutkimus vahvistaakin kuvaa Juha Varilasta paitsi po- lunavaajana uusiin tutkimuksel- lisiin maailmoihin myös yhteis- kunnallisen kehityksen oivalta- vana tulkitsijana.
Teoksen painokuntoon saat- tamista lienee saatellut melkoi- nen kiire, koska paikoitellen tekstiin jääneiden lyöntivirhei- den melko suuri määrä sitoo tur- han paljon lukijan huomiota.
Samoin tutkimusta varten koo- tun esseeaineiston luonnetta koskevassa pohdinnassa lopul- lisen tekstin sekaan on vahin- gossa unohtunut katkelma ai- kaisempaa tekstiversiota. Kerta- us on kuitenkin kaiken oppimi- sen äiti ja tällaisenaan Variloit- ten raportti on myös kuvausta tutkimustekstin muokkausvai- heista.
Joensuun yliopiston kasvatustie- teen laitoksen työnilo-tutkimuk- sen, Juha Vari-la & Kati Lehto- saari (2001) “Työnilo – Ahkeruu- della ansaittua, sattuman synnyt- tämää vai oppivan organisaation vaatimaa” esittely ja arvio on leh- den netissä osoitteessa
sivistys.net > Aikuiskasvatus >
Aikuiskasvatuksen uutuuskirjal- lisuutta. Arvion on kirjoittanut Anna-Liisa Nieminen.
Heikki Salomaa
AIKUISKASVATUS 4/2003 NÄKÖKULMIA TUTKIMUKSEEN
