Jakelu: Tarkastaja, pvm
Hyväksyjä, pvm
Korvaa
KOLLAJAN ALUEEN ELINYMPÄRISTÖMALLINNUS
1 Johdanto ...2
2 Käytetyt menetelmät ...2
2.1 Mesohabitaattijaottelu...2
2.2 Mikrohabitaattitarkastelut ...2
2.2.1 Virtausmallinnus ...2
2.2.2 Elinympäristömallinnus ...3
2.3 Taimenen, harjuksen ja lohen elinkierron vaiheet ja käytetyt preferenssikäyrät...3
2.3.1 Taimen ...3
2.3.2 Harjus...4
2.3.3 Lohi ...4
2.3.4 Pohjaeläimet...5
3 Aineisto ...6
3.1 Hydrologia ...9
3.2 Maastomittaukset ...10
3.3 Elinympäristömallinnuksen ja kaksiulotteisen virtausmallinnuksen laskentaverkot...10
4 Tulokset...11
4.1 Jokiosuuden elinympäristötyyppien jaottelu virtausnopeuden perusteella...11
4.2 Mikrohabitaattimallinnus...15
4.2.1 Kienasvirta-Riepukoski...16
4.2.2 Vuormankoski...21
4.2.3 Varpuvirrat...26
4.2.4 Kaikki alueet yhteensä ...31
4.3 Pohjaeläinten elinympäristömallinnus ...36
5 Vallitsevien ja suunniteltujen virtaamien vaikutus poikastuotantoon soveltuvan elinympäristön määrään mallinnetuilla alueilla ...38
5.1 Harjus...38
5.2 Taimen ...40
5.3 Lohi ...41
6 Yhteenveto ja johtopäätökset...43
7 Liitteet ...45
8 Lähdeluettelo...45
1 JOHDANTO
Iijoen alaosan voimalaitosten tuotannon tehostamiseksi ja lisäämiseksi on suunniteltu Kollajan tekojärven rakentamisesta. Tekojärvi sijoittuisi Pudasjärven alapuoliselle alueelle joen pohjoispuolelle. Vesi tekojärveen johdettaisiin heti Pudasjärven
alapuolelta ja tekojärven vedet johdettaisiin Iijokeen noin 30 kilometriä alempana noin 20 kilometriä Haapakosken voimalaitokseen nähden ylävirran puolella.
Eräs tärkeä Kollajan rakennussuunnitelmaan liittyvä suunnittelun kohde on Iijoen nykyiseen vesiuomaan johdettavan veden määrä eri vuodenaikoina. Osana tuota suunnittelua tuli tarkastella erisuuruisten virtaamien vaikutusta kalojen
elinympäristöön. Tässä tarkastelussa mallinnettiin koko tarkastelualue yksiulotteisella virtausmallilla erilaisten virtapaikkojen ja suvantojen määrän selvittämiseksi. Tämän jälkeen valittiin edustavat virtapaikka- ja suvantokohteet tarkempaan tarkasteluun.
Tarkempaa tarkastelua varten kohteet mallinnettiin kaksiulotteisella
elinympäristömallilla. Elinympäristömallinnus perustuu kalojen eri ikäluokkien virtausnopeuteen, vesisyvyyteen ja pohjan laatuun liittyvien
elinympäristövaatimustutkimusten tuloksina laadittuihin preferenssikäyriin, joen uoman muodon ja pohjan laadun maastomittaukseen, virtausmallinnukseen sekä virtausmallinnuksen ja elinympäristövaatimustiedon yhdistämiseen. Tässä
tarkastelussa selvitettiin jokialueen soveltuvuutta lohen, taimenen ja harjuksen eri ikäluokille kesällä ja talvella eri virtaamilla. Lisäksi tarkasteltiin elinympäristön soveltuvuutta kahdelle pohjaeläinlajille yhdessä virtapaikassa Vuormankosken alueella.
2 KÄYTETYT MENETELMÄT 2.1 Mesohabitaattijaottelu
Tarkastelussa mallinnettiin noin 37 kilometrin pituinen jokiosuus Pudasjärven alapuolelta Haapakosken voimalaitoksen yläpuolelle. Mallinnuksessa selvitettiin yksiulotteisella virtausmallilla erilaisten mesohabitaattien eli lähinnä virtapaikkojen ja suvantojen määrä tarkastelulla jokiosuudella. Mallinnuksessa käytettiin HEC-RAS- mallia (U.S. Army Corps). Laskennoista tulostettiin virtausnopeus ja Frouden luku.
2.2 Mikrohabitaattitarkastelut 2.2.1 Virtausmallinnus
Kohdealueen virtausmallinnukset tehtiin käyttäen kaksiulotteisia SMS (EMS- i)/RMA2 (U.S. Army Corps)- ja SMS (EMS-i) /FESWMS (Federal Highway administration) -virtausmalleja.
2.2.2 Elinympäristömallinnus
Elinympäristömallinnus suoritettiin Fortumin, Pohjois-Pohjanmaan
ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Kemijoki Oy:n kehittämällä kaksiulotteisella FISU-elinympäristömallilla (Lahti 1999). Mallia on käytetty maassamme lukuisissa selvityksissä (Liite 1).
2.3 Taimenen, harjuksen ja lohen elinkierron vaiheet ja käytetyt preferenssikäyrät
2.3.1 Taimen
Mallinnukset suoritettiin seuraaville taimenen (Salmo trutta) elinkierron vaiheille:
taimenen kutu ja mädin selviytyminen, alle 10 cm:n pituiset poikaset kesällä, 4-9 cm:n pituiset poikaset talvella, 10-15 cm poikaset kesällä, 10-15 cm poikaset talvella, yli 15 cm:n pituiset poikaset kesällä, 16-35 cm taimenet talvella.
Käytetyt preferenssikäyrät olivat seuraavat:
taimenen kutu ja mädin selviytyminen Louhi ym. (2008)
<10 cm poikaset kesällä Mäki-Petäys & Huusko (2001) 4-9 cm poikaset talvella Mäki-Petäys (1997)
10-15 cm poikaset kesällä Mäki-Petäys & Huusko (2001) 10-15 cm poikaset talvella Mäki-Petäys (1997)
>15 cm poikaset kesällä Mäki-Petäys & Huusko (2001) 16-35 cm taimenet talvella Mäki-Petäys (1997)
> 24 cm taimen, kesä ja talvi Raleigh ym. (1986)
Louhen ym. kutualueita kuvaava käyrä perustuu useiden koti- ja ulkomaisten tutkimusten tuloksien pohjalta laadittuihin kriteereihin. Mäki-Petäyksen ja Huuskon käyrät on laadittu laajan useita suomalaisia jokia käsittävän aineiston pohjalta. Mäki- Petäyksen käyrät ovat Kuusinkijoen laajasta tutkimuksesta. Kutu- ja mädin
selviytymisen käyrät on laadittu useita tutkimuksia käsittäneen kirjallisuushaun perusteella. Käyrien validoinnissa ja eri yhdistelmäkäyrien laadinnassa on käytetty asiantuntijoina fil. tri Aki Mäki-Petäystä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta ja fil. tri Timo Yrjänää Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
2.3.2 Harjus
Käytetyt preferenssikäyrät olivat seuraavat:
harjuksen kutu ja mädin selviytyminen Nykänen & Huusko (2002) 1,5-2,5 cm poikaset (vastakuoriutuneet) Huusko ym. (2003)
5-25 cm poikaset talvella Mäki-Petäys (1997) aikuiset harjukset kesällä Nykänen (2004)
Harjuksen kutukäyrät ovat Huuskon & Nykäsen (2002) yleistetyt seitsemän eri eurooppalaisen joen käyrät. Vastakuoriutuneiden käyrät ovat Kuusinkijoen
havaintojen perusteella laaditut. Poikasten talvikäyrät ovat Hubertin yleisiä, useisiin eri pohjoisamerikkalaisiin kenttätutkimuksiin perustuvia osin fysiologisperusteisia käyriä (arctic grayling). Aikuisten harjusten kesäkäyrät perustuvat Nykäsen väitöskirjassa esitettyyn tutkimusten yhteenvetoon.
2.3.3 Lohi
Käytetyt preferenssikäyrät olivat seuraavat:
kutu ja mädin selviytyminen Louhi ym. (2008)
<10 cm poikaset (vastakuoriutuneet) Mäki-Petäys (2001)
>10 cm poikaset Mäki-Petäys (2001)
aikuiset lohet yhdistelty, vaeltelevat
Louhen ym. kutualueita kuvaava käyrä perustuu useiden koti- ja ulkomaisten
tutkimusten tuloksien pohjalta laadittuihin kriteereihin. Lohen erikokoisten poikasten kesäkäyrät perustuvat Mäki-Petäyksen usean suomalaisen joen yleiskäyriin. Aikuisten lohien käyrä on tehty yhdistämällä kahden lähteen tiedot eri muuttujille. Koska lohi on joessa vain kutuvaelluksella, on elinympäristön käyttö hyvin heterogeenistä ja nopeasti vaihtuvaa ja elinympäristövaatimusten selvittäminen hyvin hankalaa.
2.3.4 Pohjaeläimet
Lajit ja niille soveltuvien elinympäristöjen arvioinnissa käytetyt preferenssikäyrät olivat seuraavat:
pikkuseulakas Arthropoda / Insecta /
Trichoptera Cheumatopsyche lepida Sagnes et al. (2008) sukeltajasurviainen Arthropoda / Insecta /
Ephemeroptera Baetis Rhodani Kopecki (2008) Preferenssikäyrät kuvaavat kyseisten lajien suosimia olosuhteita kesällä. Sekä Cheumatopsyche lepida että Baetis Rhodani suosivat nopeasti virtaavia
elinympäristöjä, joissa virtausnopeus on tyypillisesti 20–100 cm/s (Extence et. al.
1999). Talviajan elinympäristövaatimukset poikkeavat kesästä, joten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa talveen. Useat lajit suosivat keväällä ja talvella pienempiä ja suojasampia elinympäristöjä, joiden virtausnopeudet ovat alhaisempia. Suojaisat elinympäristöt mm. estävät pohjaeläimiä huuhtoutumasta kevättulvan aikana esiintyvien voimakkaiden virtaamien mukana alavirtaan (Danks 2007).
3 AINEISTO
Kuvassa 1 on esitetty mallinnusalueiden sijainti ja kuvassa 2 mallinnettavat
jokiosuudet sisältävän uomaosuuden pituusprofiili. Kipinän kylän ja sillan sijainti on esitetty kuvassa 3. Kuvassa 4 on esitetty mallinnettavista alueista Kienaskari-
Riepukoski ja Vuormankoski ja kuvassa 5 Varpuvirrat.
Kuva 1. Kipinän ja sen ympäristön ja Varpuvirtojen mallinnetun alueet (merkitty ympyröin).
SÄÄNNÖSTELY- PATO
Kuva 2. Iijoen profiili Kollajan kohdalla. Virtavesisuunnitelmien alueet on ympyröity.
Kuva 3. Kipinän kylän ja sillan sijainti. Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 344/MML/09
Kuva 4. Vuormankoski, Kienasvirta ja Riepukoski. Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 344/MML/09
Kuva 5. Varpuvirtojen mallinnusalueen rajaus. Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 344/MML/09
Riepukoski
Vuormankoski Kienasvirta
Kipinä
3.1 Hydrologia
Iijoen virtaama vaihtelee alkuvuodesta aina kevättulvan alkuun 100 m3/s molemmin puolin. Kevättulvan aikana virtaama on tavanomaisina vuosina noin kuukauden ajan yli 200 m3/s ja suurimmillaan noin 400-650 m3/s. Kevättulvan jälkeen heinä-
syyskuussa Iijoen virtaama vaihtelee nykyisin tavanomaisina vuosina 50-170 m3/s välillä ja syystulvakautena loka-joulukuussa 50-270 m3/s välillä. Tulvavuosina virtaama on ollut yli 1000 m3/s ja pitkän ajanjakson (1961-1985) alivirtaama Kipinänkoskella on 18 m3/s.
Kollajan altaan rakentaminen pienentäisi tulvavirtaamia merkittävästi. Tavanomaisena vuonna maksimivirtaamat olisivat vain noin 250 m3/s. Talvella virtaama joessa olisi 15 m3/s, kevättulvan alusta syyskuun loppupuolelle vähintään 50 m3/s, käytännössä 50-80 m3/s. Syksyllä virtaama pienenee vähitellen saavuttaen marraskuun puolivälissä 15 m3/s.
Kuvassa 6 on esitetty Iijoen virtaaman tyypillinen vaihtelu nykytilassa ja Kollajan altaan suunnitelman mukaisessa tilanteessa vuosijaksolla 1989-2008.
Iijoen suunniteltu ja nykyinen virtaama 1989-2008
0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700
1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12.
päivä virtaama m3 /s
80 % HQ NYK 1989-2008 MED, 50 %, nyk 1989-2008 20 % NQ NYK 1989-2008 80 % HQ SUUN 1989-2008 MED, 50 %, suunn 1989-2008 20 % NQ SUUNN 1989-2008
Kuva 6. Iijoen virtaamien vuorokausikeskiarvojen mediaani sekä 20 %- ja 80 % fraktiilit vuosijaksolla 1989-2008.
3.2 Maastomittaukset
Uoman geometria ja pohjan laatu selvitettiin maastomittauksilla. Kemijoki Aquatic Technology Oy (KAT) mittasi koko jokialueen uoman geometrian veneilykelpoisilta alueilta. Mittauksissa käytettiin viistokaikuluotausta. Mallinnusalueille mitattiin noin 25 miljoonaa korkeusasemapistettä 20*20 cm:n ruutuun, joka harvennettiin
miljoonaksi pisteeksi eli yhden metrin ruuduiksi tiedon käsittelyn helpottamiseksi.
Mittaukset suoritettiin tulva-aikaan keväällä, jotta mataliakin alueita saatiin kartoitettua mahdollisimman hyvin. Salaojakeskus Oy täydensi uoman
geometriamittauksen lähinnä habitaattimallinnettavien alueiden vaikeasti päästäviltä kovavirtaisilta alueilta. Kipinän sillan kohdalla aineistoa täydennettiin aikaisemmin suoritetuilla vaijerimittauksilla suppealta alueelta. Suomen Salaojakeskus kartoitti habitaattimallinnettavien alueiden pohjan laadun vähän veden aikaan syksyinä 2007 ja 2008. Mittauksissa määritettiin karkein, yleisin ja toiseksi yleisin pohjan aineksen raekoko muokatulla Wenthworthin asteikolla 11 eri luokkaan noin 10000 pisteestä.
Salaojakeskus mittasi lisäksi veden pinnankorkeudet uoman eri kohdissa virtausmallien kalibrointia varten.
3.3 Elinympäristömallinnuksen ja kaksiulotteisen virtausmallinnuksen laskentaverkot
Kienas-ja Riepukosken virtausmallissa (päiden lyhyehköt tasautumisalueet mukaan lukien) oli 14845 laskentapistettä 4796 elementissä, Vuormankosken mallissa 22859 laskentapistettä 7508 elementissä ja Varpuvirtojen mallissa 22616 laskentapistettä 7361 elementissä.
Vastaavasti elinympäristömallinnuksessa laskentapisteitä oli maa-alueet mukaan lukien 136041, 40474 ja 87890 kappaletta.
4 TULOKSET
4.1 Jokiosuuden elinympäristötyyppien jaottelu virtausnopeuden perusteella
Kuvissa 7-11 on esitetty suvanto-, niva- ja koskipinta-alat virtausnopeuden
perusteella jaoteltuna 10, 15, 30, 50 ja 100 m3/s virtaamilla. Kuvassa 12 on esitetty samat habitaattityyppien jokikilometrimäärät koottuna pylväsdiagrammiin.
Veden pinnankorkeus, virtausnopeus ja Frouden luku, 10 m3/s
7071 7273 74 7576 77 7879 80 8182 8384 8586 87 8889 90 9192 93 9495 9697 9899 100 101102 103 104105 106 107108
37.236.435.634.83433.232.431.630.83029.228.427.626.82625.224.423.622.82221.220.419.618.81817.216.415.614.81413.212.411.610.8109.28.47.66.865.24.43.62.821.20.4
paalulukema [km]
veden pinnankorkeus [N43 + m]
0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 1.6 1.7
virtausnopeus [m/s], Frouden luku [-]
veden pinnankorkeus virtausnopeus Frouden luku
Riepusuvanto ->
Varpuvirrat
Riepu-, Hikimys- ja Konttikoski
niva koski suvanto
Vuormankoski Kienasvirta
Kipinä
Kuva 7. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 10 m3/s virtaamalla.
Veden pinnankorkeus, virtausnopeus ja Frouden luku, 15 m3/s
70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108
37.2
36.4
35.6
34.8
34
33.2
32.4
31.6
30.8
30
29.2
28.4
27.6
26.8
26
25.2
24.4
23.6
22.8
22
21.2
20.4
19.6
18.8
18
17.2
16.4
15.6
14.8
14
13.2
12.4
11.6
10.8
109.2
8.4
7.6
6.8
6
5.2
4.4
3.6
2.8
2
1.2
0.4
paalulukema [km]
veden pinnankorkeus [N43 + m]
0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 1.6 1.7
virtausnopeus [m/s], Frouden luku [-]
veden pinnankorkeus virtausnopeus Frouden luku
Riepusuvanto ->
Varpuvirrat
Riepu-, Hikimys- ja Konttikoski
Vuormankoski Kienasvirta
Kipinä
niva koski suvanto
Kuva 8. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 15 m3/s virtaamalla.
Veden pinnankorkeus, virtausnopeus ja Frouden luku, 30 m3/s
7071 72 7374 75 7677 7879 80 8182 83 84 8586 87 8889 90 9192 93 9495 9697 98 99100 101 102103 104 105106 107 108
37.236.4
35.634.83433.232.431.630.83029.228.427.626.82625.224.423.622.82221.220.419.618.81817.216.415.614.81413.212.411.610.8109.28.47.66.865.2
4.43.6
2.821.20.4
paalulukema [km]
veden pinnankorkeus [N43 + m]
0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 1.6 1.7
virtausnopeus [m/s], Frouden luku [-]
veden pinnankorkeus virtausnopeus Frouden luku
Riepusuvanto ->
Varpuvirrat
Riepu-, Hikimys- ja Konttikoski
Vuormankoski Kienasvirta
Kipinä
niva koski suvanto
Kuva 9. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 30 m3/s virtaamalla.
Veden pinnankorkeus, virtausnopeus ja Frouden luku, 50 m3/s
7071 7273 74 7576 7778 7980 8182 8384 8586 8788 8990 91 9293 9495 9697 9899 100 101102 103104 105106 107108
37.236.435.634.83433.232.431.630.83029.228.427.626.82625.224.423.622.82221.220.419.618.81817.216.415.614.81413.212.411.610.8109.28.47.66.865.24.43.62.821.20.4
paalulukema [km]
veden pinnankorkeus [N43 + m]
0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 1.6 1.7
virtausnopeus [m/s], Frouden luku [-]
veden pinnankorkeus virtausnopeus Frouden luku
Riepusuvanto ->
Varpuvirrat
Riepu-, Hikimys- ja Konttikoski
Vuormankoski Kienasvirta
Kipinä
niva koski suvanto
Kuva 10. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 50 m3/s virtaamalla.
Veden pinnankorkeus, virtausnopeus ja Frouden luku, 100 m3/s
7071 72 7374 75 7677 7879 80 8182 83 8485 8687 88 8990 91 9293 94 9596 9798 99 100101 102 103104 105106 107 108
37.2
36.435.634.83433.232.431.630.83029.228.427.626.82625.224.423.622.82221.220.419.618.81817.216.415.614.81413.212.411.610.8109.28.47.66.865.2
4.43.62.821.20.4
paalulukema [km]
veden pinnankorkeus [N43 + m]
0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1 1.1 1.2 1.3 1.4 1.5 1.6 1.7
virtausnopeus [m/s], Frouden luku [-]
veden pinnankorkeus virtausnopeus Frouden luku
Riepusuvanto ->
Vuormankoski
Varpuvirrat
Riepu-, Hikimys- ja Konttikoski
Kienasvirta Kipinä
niva koski suvanto
Kuva 11. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 100 m3/s virtaamalla.
6
19,6
24,4
24,8
25,3 19,6
13,1
9
9,4
9,1 11,6
4,5
3,8
3
2,8
0 5 10 15 20 25 30 35 40
100
50
30
15
10
virtaama [m3]
km
suvanto niva koski
Kuva 12. Suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 10-100 m3/s virtaamilla.
Jokijaksolta valittiin kolme osa-aluetta tarkasteltavaksi mikrohabitaattimallinnuksessa.
Näiden kolmen osa-alueen yhteispituus on 7,9 km, joka jakautuu Varpuvirtojen 3,1 km pituiseen nivamaiseen alueeseen, Vuormankosken 2,2 km pitkään koskimaiseen alueeseen sekä Kienasvirran - Riepukosken 2,6 km:n alueeseen, johon kuuluu nivaa ja suvantoa. Virtaaman muuttuminen vaikuttaa valituilla alueilla pääasiassa koskien ja nivojen määriin, kun taas suvannon osuus ei muutu merkittävästi mallinnetuilla virtaamilla. Virtaaman ollessa 100 m3/s alueista 6,3 km on koskea, 1 km nivaa ja 0,6 km suvantoa. Virtaaman ollessa 30 -50 m3/s koskea on 3,0 - 3,1 km ja nivan osuus on 4,2 km. Vastaavasti 10 -15 m3 virtaamilla koskien osuus on 2 - 2,2 km ja nivan 5,1 km. Virtaaman pienentyminen kasvattaa hieman suvannon osuutta mallinnetuilla alueilla: 10 m3 virtaamalla suvantoa on 0,8 km, mikä on 200 m enemmän kuin 100 m3/s virtaamalla.
Virtaamilla 10-50 m3/s mallinnettujen alueiden koskimaiset ja nivamaiset alueet kattavat noin 40-60 % koko tarkasteltavan jokialueen vastaavista alueista. Kuvassa 13 on esitetty eri habitaattityyppien osuudet mikrohabitaattimallinnetuista alueista eri virtaamilla.
0,6
0,6
0,7
0,7
0,8
1
4,2
4,2
5
5,1
6,3
3,1
3
2,2
2
0 1 2 3 4 5 6 7 8
100
50
30
15
10
virtaama [m3]
km
suvanto niva koski
Kuva 13. Mikrohabitaattimallinnettujen alueiden suvanto-, niva- ja koskikilometrimäärät virtausnopeuden perusteella jaoteltuna 10-100 m3/s virtaamilla.
4.2 Mikrohabitaattimallinnus
Mallinnuksen tuloksena saadaan soveltuvan elinympäristön määrät mallinnetuilla virtaamilla ja eri elinvaiheilla. Taimenen, lohen ja harjuksen tarvitsemat elinalueet laajenevat iän ja koon kasvaessa. Tarvittavien alueiden suhteista on olemassa myös jonkin verran tieteellistä tutkimustietoa, mm. Bovee 1982. Boveen mukaan suhteet ovat fraie (vastakuoriutuneet poikaset):alevin (pienet poikaset):juvenile
(poikaset):adulte (aikuiset), 1:1,5:4:5. Kokoluokkien rajat eivät aivan täsmälleen vastaa preferenssitutkimuksissa käytettyjä rajoja. Boveen tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa. Pohjois-Suomessa jokien talviolosuhteet jäineen ja suppoineen vaikuttavat erityisesti pienten poikasten tarvitseman habitaatin määrään. Suomen oloissa talvi onkin usein rajoittava tekijä ja tästä syystä Suomessa talviajalle on määritelty omat soveltuvuuskäyrät. Talvella tarvittava määrä suhteessa kesään on kuitenkin merkittävästi pienempi vähäisen liikkumisen ja alhaisen ravinnontarpeen vuoksi. Tarpeellisen kutualueen suuruudesta ei ole kovin paljon tutkittua tietoa.
Tarvittava alue on kuitenkin merkittävästi pienempi kuin vastakuoriutuneille tarvittava alue. Aikuisilla kaloilla elinympäristön valinta on joustava hyvän liikkumiskyvyn ja alhaisen predaatioriskin ansiosta, mistä seuraa, että aikuisten kalojen elinympäristön määrä ei yleensä ole rajoittava tekijä. Tässä tarkastelussa onkin päähuomio keskitetty eri poikasvaiheiden elinympäristöjen tarkasteluun.
Mallinnuksen tulokset on esitetty karttakuvina raportin liitteessä 2.
4.2.1 Kienasvirta-Riepukoski
4.2.1.1 Pohjan topografia, virtausnopeus ja vesisyvyys
Tarkastellun alueen ylävirran puoleisimmassa osassa sijaitsee Kienaskari, joka toimii matalikkona pienemmillä virtaamilla ja on aivan pienimmillä osin paljaana.
Virtausnopeus on kohtuullinen ja vesisyvyys alhainen pienemmilläkin virtaamilla, mikä luo koskimaista elinympäristöä. Alavirran puoleisessa osassa aluetta sijaitsee jonkin verran keskimääräistä kapeampi jokiosuus Kienasvirta, joka toimii
virtausnopeuksiltaan nivamaisesti, ja vesisyvyys on metristä kolmeen metriin 100 m3/s:n virtaamiin asti. Alueen alaosassa juuri ennen Riepukoskea on leveämpi Riepusuvanto, jossa virtausolosuhteet ovat suvantomaiset. Alueen nivamaisuus on suotuisaa etenkin harjuksen elinympäristöjen kannalta. Taimenen ja lohen kannalta pienemmillä virtaamilla virtausolosuhteet ovat turhan hidasvirtaiset muualla kuin Kienaskarilla. Toisaalta suuremmilla virtaamilla vesisyvyys nousee näiden lajien elinympäristövaatimuksiin nähden suureksi. Virtausnopeus ei kuitenkaan nouse riittävästi, koska vesisyvyyden nousu kasvattaa virtauspoikkipinta-alaa.
4.2.1.2 Taimen
Kienasvirran-Riepukosken alueella on taimenen eri-ikäisille poikasille soveltuvaa elinympäristöä jonkin verran, etenkin pienillä virtaamilla Kienaskarilla ja rantojen lähellä. Taimenen kudulle soveltuvaa aluetta esiintyy ainoastaan pienellä alueella Kienaskarin kohdalla. Tämä nivamainen osuus ei kuitenkaan sovellu kovin hyvin taimenen elinympäristöksi. Kuvassa 14 ja taulukossa 1 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
30000 40000 50000 60000 70000 80000
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2]
>24
16-35 talvi
0 5000 10000 15000 20000 25000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
>15 kesä 10-15 kesä 10-15 talvi
<10 cm kesä 4-9 talvi kutu ja mäti
Kuva 14. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.1.3 Harjus
Nivamainen alue tarjoaa melkein virtaamasta riippumatta runsaasti soveltuvaa elinympäristöä etenkin harjuksen suuremmille poikasille ja aikuisille yksilöille.
Harjuksen kudulle soveltuvia alueita ei tällä jokiosuudella kuitenkaan näytä olevan pientä Kienaskarin kohtaa lukuun ottamatta. Myös vastakuoriutuneille poikasille sopivaa elinympäristöä on hyvin vähän vain joitakin pieniä alueita rantojen
läheisyydessä. Jos harjus pystyy lisääntymään ylempänä joessa, on tämä hyvää aluetta suuremmille harjuksille. Kuvassa 15 ja taulukossa 1 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
aikuinen harjus
poikaset (5-25 cm) kesä
poikaset (5-25 cm) talvi
vastakuor iutuneet (1,5-2,5 cm) kutu
Kuva 15. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.1.4 Lohi
Lohen kannalta tämä osuus sopii olosuhteiltaan parhaiten suuremmille poikasille.
Rantojen lähellä on etenkin suuremmille poikasille soveltuvaa elinympäristöä. Lohen kudulle näyttää soveltuvan vain pieni osa alueesta Kienaskarin kohdalla. Aikuiselle lohelle alue on liian nivamainen eli syvyyttä on liikaa virtausnopeuteen nähden.
Kuvassa 16 ja taulukossa 1 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ] poikaset
vastakuo riutuneet
kutu ja mäti
aikuinen lohi
Kuva 16. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
Taulukko 1.Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle, harjukselle ja lohelle Kienasvirta-Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla.
kalalaji elinvaihe\ m3/s 10 15 30 50 100
taimen kutu ja mäti 1015 1128 1700 1529 1951
<10 cm kesä 20026 17982 17610 11976 11132
4-9 talvi 6325 5409 5528 4118 4092
10-15 kesä 10954 10268 11105 8951 10133
10-15 talvi 22662 20034 18115 13685 10318
>15 kesä 18475 18479 18374 17283 18458
16-35 talvi 82396 77903 66742 60968 43069
>24 37514 38856 39547 38462 33505
harjus kutu 115 179 585 791 1308
vastakuoriutuneet (1,5-2,5 cm) 5557 5351 4561 3444 2331
poikaset (5-25 cm) talvi 174916 190180 206474 226738 190173
poikaset (5-25 cm) kesä 289572 296517 296448 299940 239616
aikuinen, kesä 40901 59531 100986 137910 186885
lohi kutu ja mäti 3799 4610 9026 11166 15858
vastakuoriutuneet 22248 21648 23643 20578 21784
poikaset 38875 37828 38995 35184 35916
aikuinen lohi 5198 5055 6564 5201 5465
4.2.1.5 Nykytilanne ja arvio mahdollisesti kutualueiksi soveltuvien alueiden määrästä virtausnopeuden ja vesisyvyyden perusteella
Vaikka Kienaskari-Riepukosken alue ei omana alueenaan sovellu minkään
tarkastellun kalan osalta kaikille elinvaiheille, löytyy alueelta runsaasti soveltuvaa elinympäristöä joillekin lohen, taimenen ja harjuksen ikäluokille talvella ja kesällä.
Kienaskari-Riepukosken alueella taimenen lisääntymisen osalta rajoittava tekijöitä ovat nykytilassa kutualueen vähäinen määrä ja pienten poikasten talvihabitaatti.
Harjuksen lisääntymiselle rajoittavia tekijöitä ovat vähäinen kutualue ja
vastakuoriutuneiden habitaatti. Suurilla virtaamilla poikasille soveltuva elinympäristö vähenee. Yleisesti eniten soveltuvia elinympäristöjä on 15-50 m3/s virtaamilla.
Vastakuoriutuneille löytyy eniten elinaluetta aivan pienillä virtaamilla ja kutualueet taas kasvavat virtaaman kasvaessa.
Mallinnetuilla alueilla eri lajien kudulle ja mädille soveltuvan elinympäristön määrää tarkasteltiin myös pelkästään veden virtausnopeuden ja vesisyvyyden perusteella.
Tällä tavalla selvitettiin, löytyykö alueelta kohtia, jotka virtausolosuhteidensa puolesta soveltuisivat taimenen, harjuksen ja lohen lisääntymisalueiksi ja joista olisi
mahdollista kunnostaa kalojen kutupaikkoja sorastamalla. Kutuolosuhteiden parantamismahdollisuuksia on tarkasteltu pienemmillä virtaamilla (10-30 m3/s).
Mallinnuksen perusteella osoittautui, että tarkastellulla alueella sijaitsee melko runsaasti virtausolosuhteiltaan soveliaita elinympäristöjä, joiden nykyinen
pohjamateriaali kuitenkin on sopimaton kalojen kutupaikaksi. Näitä elinympäristöjä olisi mahdollista lisätä kutusorastamalla. Suurin suhteellinen lisäys Kienasvirta- Riepukoskella mallinnetuilla virtaamilla on harjuksen kutualueissa, joissa
virtausolosuhteiltaan kutualueeksi soveltuvaa aluetta on 52 – 75 -kertainen määrä nykyisiin verrattuna. Taimenen potentiaalisten kutualueiden määrä on 10 – 13 -
kertainen ja lohen noin nelinkertainen nykyisiin alueisiin nähden. Kuvasta 17 nähdään, että taimenelle ja harjukselle soveltuvaa kutualuetta on nykyisin Kienasvirran-
Riepukosken alueella vain vähän virtaamasta riippumatta. Lohelle soveltuva alue kasvaa virtaaman kasvaessa ja on suuruudeltaan 4000 - 16000 m2. Kaikkien kolmen lajin kohdalla näyttäisi olevan mahdollista kunnostamalla lisätä soveltuvan alueen määrää huomattavasti, vaikka virtaama olisi nykyistä pienempi. Harjuksen osalta vastakuorituneille tarjolla olevan alueen vähäinen määrä rajoittaa kuitenkin kutualueen lisäämisen vaikutusta.
0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [m2 ]
Taimen, v ja d
Harjus, v ja d
Lohi, v ja d
Taimen, WUA
Harjus, WUA
Lohi, WUA
Kuva 17. Taimenen, harjuksen ja lohen kutualueiksi soveltuvien elinympäristöjen määrä (m2) virtausnopeuden (v) ja vesisyvyyden (d) perusteella, sekä nykyisen pohjanlaadun huomioon ottaen (WUA) Kienasvirran-Riepukosken alueella.
4.2.2 Vuormankoski
4.2.2.1 Pohjan topografia, virtausnopeus ja vesisyvyys
Vuormankosken alueen mutkittelevan uoman sisällä kulkee vielä syvempi
mutkittelevampi uomamainen muodostelma, jossa vesi virtaa pienemmillä virtaamilla.
Virtaaman pienetessä virtaus siirtyy tähän osaan uomaa, jossa pienimmilläkin
virtaamilla säilyy nopeammin virtaavia kohtia. Virtaamilla 30-50 m3/s virtausnopeus on jo kohtuullinen, 0,3-1 m/s, eikä vesisyvyyskään pääse kalojen kannalta liian suureksi (<2 metriä). 100 m3/s virtaamalla vettä on alueella jo pari metriä.
4.2.2.2 Taimen
Taimenen kudulle parhaiten soveltuvat olosuhteet ovat virtaamilla 30 - 100 m3/s.
Virtaamilla 10 ja 15 m3/s virtausnopeus on liian alhainen, ja yli 100 m3/s:ssa vesisyvyys taas liian suuri. Taimenen poikasille ja aikuisille taimenille on ranta- alueilla ja osin jopa keskempänäkin uomaa soveltuvia elinalueita suurimpia virtaamia (100 ja 150 m3/s) lukuun ottamatta. Kuvassa 18 ja taulukossa 2 on esitetty
soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
>24
16-35 talvi
>15 kesä
10-15 kesä 10-15 talvi
<10 cm kesä
4-9 talvi
kutu ja mäti
Kuva 18. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.2.3 Harjus
Harjuksen kudulle ja vastakuoriutuneille poikasille löytyy Vuormankoskelta vain pieniä määriä soveltuvia alueita. Kudulle soveltuva alue kasvaa hieman virtaaman kasvaessa. Vastakuoriutuneille soveltuvat alueet taas siirtyvät rantapenkoille ja kaventuvat suuremmilla virtaamilla. Pienemmillä virtaamilla myös muun kokoisten harjusten poikasten elinympäristöt sijaitsevat keskiuomassa, mutta siirtyvät virtaaman kasvaessa kohti rantoja, kunnes suuremmilla virtaamilla kapenevat rantapenkkojen lähelle. Aikuiselle harjukselle elinympäristöjä on hyvin kaikilla virtaamilla, ja ne poikasten tilanteesta poiketen lisääntyvät virtaaman kasvaessa. Kuvassa 19 ja
taulukossa 2 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
aikuinen harjus
poikaset (5-25 cm) kesä
poikaset (5-25 cm) talvi
vastakuor iutuneet (1,5-2,5 cm) kutu
Kuva 19. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.2.4 Lohi
Lohelle sopivien kutualueiden määrä kasvaa virtaamien kasvaessa noin 100 m3/s saakka. Sitä suuremmilla virtaamilla alueen suuruus ei näytä enää oleellisesti muuttuvan. Vastakuoriutuneille lohen poikasille on pienillä virtaamilla alueita koko uomassa, ja suurilla virtaamilla rantojen lähellä. Lohen suuremmille poikasille on hyvin alueita suurinta 150 m3/s virtaamaa lukuun ottamatta. Aikuiselle lohelle on parhaiten alueita virtaamilla 15-50 m3/s. Kuvassa 20 ja taulukossa 2 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle
Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 130 140 150 160 Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
poikase t
vastaku oriutune et
aikuine n lohi
kutu ja mäti
Kuva 20. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
Taulukko 2.Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle, harjukselle ja lohelle Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla.
kalalaji elinvaihe\ m3/s 10 15 30 50 100 120 150
taimen kutu ja mäti 2445 3796 9807 10578 9249 7915 6077
<10 cm kesä 46028 45597 44182 38613 19632 15919 12799
4-9 talvi 14230 12971 12738 10003 4847 3881 3185
10-15 kesä 16757 18293 23074 25246 16817 13176 9321
10-15 talvi 43087 41599 37213 28851 12638 9854 7519
>15 kesä 22064 25424 34119 40199 33499 27442 18589
16-35 talvi 68861 71928 64335 54454 41604 36069 28669
>24 38624 47000 51768 49715 51461 48070 41701
harjus kutu 431 748 2902 5864 9165 9995 10320
vastakuoriutuneet (1,5-2,5 cm) 16226 14688 12437 9952 4370 4026 3712
poikaset (5-25 cm) talvi 52548 65483 51751 33561 29129 30121 31745
poikaset (5-25 cm) kesä 211976 236750 215452 176038 131452 117072 101959
aikuinen, kesä 57111 70809 101716 145812 223031 240877 258191
lohi kutu ja mäti 2753 4625 11882 18041 23872 24739 25140
vastakuoriutuneet 33714 38092 46252 47333 35537 30534 24865
poikaset 54092 59600 68426 69530 49402 41471 32296
aikuinen lohi 11723 16113 22212 20889 16715 14021 10855
4.2.2.5 Nykytilanne ja arvio mahdollisesti kutualueiksi soveltuvien alueiden määrästä virtausnopeuden ja vesisyvyyden perusteella
Vuormankosken alue soveltuu kokonaisuutena melko hyvin taimenen ja lohen poikastuotantoon tarkastelluilla virtaamilla. Harjuksen vastakuoriutuneille poikasille sen sijaan ei juuri ole soveltuvaa elinympäristöä. Vuormankosken alueella taimenen lisääntymisen osalta rajoittava tekijä on nykytilassa kutualueen määrä ja pienten poikasten talvihabitaatti. Harjuksen lisääntymistä rajoittaa vastakuoriutuneiden habitaatti, mutta myös vähäinen kutualue. Lohen lisääntymiselle rajoittava tekijä nykytilanteessa on suurten poikasten elinalue. Suurilla virtaamilla poikasille soveltuva elinympäristö vähenee. Yleisesti eniten soveltuvia elinympäristöjä on 30-50 m3/s virtaamilla. Vastakuoriutuneille löytyy eniten elinaluetta pienillä virtaamilla ja kutualueet taas kasvavat virtaaman kasvaessa.
Vuormankosken alueella sijaitsee jo tällä hetkellä kohtalaisesti taimenen ja lohen kutualueiksi soveltuvia paikkoja. Suhteellisesti vähiten on harjuksen kutualueita.
Alueella näyttäisi lisäksi olevan melko runsaasti virtausolosuhteiltaan soveliaita ympäristöjä, joissa pohjanlaatu ei kuitenkaan sovellu kutualueeksi. Suurin suhteellinen lisäys Vuormankoskella mallinnetuilla virtaamilla on harjuksen
kutualueissa, joissa virtausolosuhteiltaan kutualueeksi soveltuvaa aluetta on 14 – 18 - kertainen määrä nykyisiin verrattuna. Taimenen potentiaalisten kutualueiden määrä on 5 – 6 -kertainen ja lohen noin 4 – 5 -kertainen nykyisiin alueisiin nähden. Kuvasta 21 nähdään, että nykytilanteessa harjukselle ja lohelle soveltuvan alueen määrä kasvaa loivasti virtaaman kasvaessa. Vastakuoriutuneille poikasille suurempi virtaama taas on epäedullisempi. Taimenelle sopivaa aluetta on eniten 30 – 50 m3/s virtaamilla.
Kaikkien kolmen lajin kohdalla näyttäisi olevan mahdollista kunnostamalla lisätä soveltuvan alueen määrää huomattavasti jo 10-30 m3/s virtaamilla. Tällä tavoin voitaisiin myös parantaa kutualueiden ja vastakuoriutuneille soveltuvien alueiden välistä tasapainoa.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [m2 ]
Taimen, v ja d
Harjus, v ja d
Lohi, v ja d
Taimen, WUA
Harjus, WUA
Lohi, WUA
Kuva 21. Taimenen, harjuksen ja lohen kutualueiksi soveltuvien elinympäristöjen määrä (m2) virtausnopeuden (v) ja vesisyvyyden (d) perusteella, sekä nykyisen pohjanlaadun huomioon ottaen (WUA) Vuormankosken alueella.
4.2.3 Varpuvirrat
4.2.3.1 Pohjan topografia, virtausnopeus ja vesisyvyys
Alueen syvimmät kohdata tarkastelluilla virtaamilla ulottuvat yli kolmen metrin, yleisimmän syvyyden ollessa 1-2 metriä. Sillan alavirran puolella on lisäksi matalikkoja. Vesisyvyys kasvaa selvästi virtaaman suurentuessa 100 m3/s:ssa.
Virtausnopeudet ovat nivamaisia, ja matalikon kohdalla säilyy 0,3 m/s virtaus pienelläkin virtaamalla.
4.2.3.2 Taimen
Taimenelle näyttäisi olevan paremmin kutupaikkoja matalikon kohdalla pienemmillä virtaamilla 50 m3/s saakka. Suurilla virtaamilla vesisyvyys kasvaa taimenelle liian suureksi. Vastakuoriutuneille taimenille on myös parhaiten paikkoja pienimmillä virtaamilla. Sama pätee myös suurempikokoisille taimenen poikasille sekä kesällä että talvella. Aikuisille taimenille on enemmän elinympäristöjä pienemmillä virtaamilla, sillä 100 m3/s:ssa virtaamalla keskiuoma alkaa käydä liian syväksi. Kuvassa 22 ja taulukossa 3 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000 110000 120000 130000 140000 150000 160000 170000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
>24
16-35 talvi
>15 kesä 10-15 talvi 10-15 kesä 4-9 talvi
<10 cm kesä kutu ja mäti
Kuva 22. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.3.3 Harjus
Tällä osuudella harjukselle sopivien kutupaikkojen määrä on vähäinen, kasvaen suuremmilla virtaamilla. Vastakuoriutuneille poikasille sen sijaan pienemmät virtaamat ovat parempia. Harjuksen erikokoisille poikasille on hyvin alueita kaikilla virtaamilla. Aikuisille harjuksille on eniten elinympäristöä suurilla virtaamilla.
Kuvassa 23 ja taulukossa 3 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000 400000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
aikuinen, harjus
poikaset (5-25 cm) kesä
poikaset (5-25 cm) talvi
vastakuo riutuneet (1,5-2,5 cm) kutu
Kuva 23. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] harjukselle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
4.2.3.4 Lohi
Lohelle soveltuva elinympäristö leviää uoman keskiosasta kohti rantoja ja laajenee virtaaman kasvaessa. Pienemmät virtaamat tarjoavat enemmän elinympäristöjä kaiken ikäisille poikasille talvella ja kesällä. Aikuiselle lohelle soveltuvan elinympäristön määrä alkaa vähetä virtaamasta 50 m3/s kohti 100 m3/s:ssa. Kuvassa 24 ja taulukossa 3 on esitetty soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
Virtaama [m3/s]
Soveltuvan elinympäristön pinta-ala [WUA-m2 ]
poikaset
vastaku oriutune et
aikuinen lohi
kutu ja mäti
Kuva 24. Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] lohelle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
Taulukko 3.Soveltuvuudella painotetun elinympäristön määrä [WUA-m2] taimenelle, harjukselle ja lohelle Varpuvirroilla mallinnetuilla virtaamilla.
kalalaji elinvaihe\ m3/s 10 15 30 50 100
taimen kutu ja mäti 11215 13780 17938 14743 6070
<10 cm kesä 71291 64245 47254 28703 11828
4-9 talvi 13375 11807 8743 5589 2662
10-15 kesä 35998 35559 32290 24214 9994
10-15 talvi 49995 44356 32230 20148 7966
>15 kesä 47276 51414 54208 46201 21528
16-35 talvi 73398 76443 78880 73412 48923
>24 117785 135821 161389 152514 101440
harjus kutu 1977 2896 5472 8577 14139
vastakuoriutuneet (1,5-2,5 cm) 55268 47002 24965 11347 4613
poikaset (5-25 cm) talvi 67927 79105 95866 106649 116568
poikaset (5-25 cm) kesä 349226 373848 391605 363369 254349
aikuinen, kesä 81977 103164 148142 210428 325509
lohi kutu ja mäti 11861 16778 28414 35497 43928
vastakuoriutuneet 76399 77895 76483 61611 35193
poikaset 94606 95925 91849 74327 41264
aikuinen lohi 47267 53830 61521 46042 17428
4.2.3.5 Nykytilanne ja arvio mahdollisesti kutualueiksi soveltuvien alueiden määrästä virtausnopeuden ja vesisyvyyden perusteella
Varpuvirtojen alueelta löytyy mallinnettavista alueista eniten poikastuotantoaluetta kaikki ikäluokat huomioon otettuna. Taimenen, lohen ja harjuksen poikastuotantoon alue soveltuu hyvin suuria virtaamia lukuun ottamatta. Erityisesti harjuksen
vastakuoriutuneille ja taimenen pienille poikasille talvella soveltuva alue vähenee radikaalisti virtaaman noustessa suuremmaksi kuin 50 m3/s. Varpuvirtojen alueella taimenen lisääntymisen osalta rajoittava tekijä on nykyisin pienten poikasten talvihabitaatti, harjuksen lisääntymiselle vähäinen kutualue ja vastakuoriutuneiden elinympäristö ja lohen lisääntymiselle suurten poikasten elinalue. Suurilla virtaamilla poikasille soveltuva elinympäristö vähenee. Yleisesti eniten soveltuvia
elinympäristöjä on 30-50 m3/s virtaamilla. Vastakuoriutuneille löytyy eniten
elinaluetta aivan pienillä virtaamilla ja kutualueet taas kasvavat virtaaman kasvaessa.
Myös Varpuvirtojen alueella näyttäisi löytyvän virtausolosuhteiltaan soveliaita ympäristöjä, joissa nykyinen pohjanlaatu ei kuitenkaan sovellu kutualueeksi. Suurin suhteellinen lisäys mallinnetuilla virtaamilla on harjuksen kutualueissa, joissa virtausolosuhteiltaan kutualueeksi soveltuvaa aluetta on 7 – 8 -kertainen määrä
nykyisiin verrattuna. Taimenen potentiaalisten kutualueiden määrä on 3,5-kertainen ja lohen noin 1,7-kertainen nykyisiin alueisiin nähden. Kuvasta 25 nähdään, että
harjuksen ja taimenen kohdalla virtausolosuhteiltaan kudulle sopivaa aluetta on heti 10 m3/s enemmän kuin mitä nykyisin millään mallinnetulla virtaamalla. Lohen kohdalla virtausoloiltaan kudulle sopivaa aluetta on jo 15 m3/s virtaamalla enemmän kuin nykyisin 100 m3/s virtaamalla. Kaikkien kolmen lajin kohdalla näyttäisi olevan mahdollista kunnostamalla lisätä soveltuvan alueen määrää, vaikka virtaama olisi huomattavasti nykyistä pienempi.
