YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO
Nrot 1) 161/2005/4
2) 162/2005/4
Helsinki 3) 163/2005/4
4) 164/2005/4
Dnrot 1) LSY-1993-Y-46
2) LSY-2001-Y-196
3) LSY-2001-Y-198
4) LSY-2003-Y-159
Annettu julkipanon
jälkeen 30.12.2005
ASIAT 1) Tekopohjavesilaitoksen rakentaminen ja pohja- ja tekopohjaveden ottaminen siitä Alastaron kunnan Virttaan kylässä ja Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä töiden aloittaminen ennen päätök- sen lainvoimaiseksi tulemista
2) Suoja-alueen määrääminen Virttaankankaan tekopohjavesilaitok- selle Alastaron kunnan Virttaan kylässä, Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä Säkylän kunnan Iso-Säkylän kylässä
3) Raakavedenottamon rakentaminen Kokemäenjoen rantaan ja raa- kaveden ottaminen siitä Huittisten kaupungin Sampun kylässä sekä töiden aloittaminen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista
4) Turun seudun pohjavesihankkeen esikäsittelylaitosta koskeva ympäristölupahakemus sekä toiminnan aloittaminen muutoksenha- usta huolimatta, Huittinen, Sampu
HAKIJA Turun Seudun Vesi Oy
MERKINTÄ Länsi-Suomen vesioikeus on lakkautettu 29.2.2000. Asian käsittelyä on jatkanut 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto.
1. HAKEMUKSET 1) Turun Seudun Vesi Oy on 16.2.1993 Länsi-Suomen vesioikeu- teen saapuneessa hakemuksessa pyytänyt lupaa Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen sekä pohja- ja tekopohjave- den ottamiseen siitä hakemukseen liitetyn ja sittemmin täydennetyn suunnitelman mukaisesti Alastaron kunnan Virttaan kylässä sekä Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä ja töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
Yhtiö on lausunut, että sillä on Länsi-Suomen vesioikeuden 11.8.1985 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 6.5.1987 osit- tain muuttaman päätöksen perusteella oikeus johtaa vettä Pyhäjär- vestä nesteenä käytettäväksi jatkuvana ottona enintään 1 m3/s sekä sen lisäksi enintään 2 m3/s varastoitavaksi sellaista aikaa varten, jol- loin Pyhäjärvestä ei voida ottaa vettä lainkaan tai johdettava vesi- määrä on alle 1 m3/s. Vedenoton vuosikeskiarvo on enintään 1,1 m3/s. Yhtiö on vielä lausunut, että Turun kaupungilla on vesioikeu- den 8.11.1982 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 2.11.1983 muuttaman päätöksen perusteella oikeus ottaa pohjavettä Virttaan- kankaan pohjavedenottamolta kuukausikeskiarvona 5 000 m3/d, kui- tenkin enintään 7 000 m3/d. Vedenotto-oikeus on sopimuksella siir- tynyt yhtiölle 3.6.1991.
Turun Seudun Vesi Oy on pyytänyt
1. lupaa tekopohjaveden valmistukseen imeyttämällä Pyhäjär- vestä otettua vettä edellä mainitun vedenottoluvan mukainen määrä, enintään 3 m3/s,
2. lupaa ottaa pohja- ja tekopohjavettä vuosikeskiarvona enin- tään 100 000 m3/d sekä kuukausikeskiarvona enintään 130 000 m3/s, mihin sisältyy yhtiölle siirtyneen vedenottoluvan mukainen määrä 5 000 m3 luonnollista pohjavettä,
3. lupaa luovuttaa Virttaankankaan vedenottamolta kohdassa 2.
sanotusta määrästä Vammalan kaupungin vesilaitokselle vettä kuukausikeskiarvona enintään 4 000 m3/s sekä
4. oikeutta lunastaa hakemussuunnitelmassa erikseen osoitetut laitosrakennus-, imeytys- ja vedenottoalueet.
Turun Seudun Vesi Oy on 15.10.1997 vesioikeuteen toimittamas- saan kirjeessä todennut, että vesioikeus on 16.9.1997 antamallaan päätöksellä nro 44/1997/4 hylännyt yhtiön hakemukset veden johta- mista Yläneenjoesta, Kokemäenjoesta ja Pyhäjärvestä koskevissa lupapäätöksissä nrot 72/1985/1 ja 73/1985/1 asetettujen määräaiko- jen pidentämiseksi. Yhtiö on ilmoittanut aloittaneensa kenttäkokeet, joilla selvitetään Kokemäenjoen veden käyttökelpoisuus tekopohja- veden muodostamiseen.
Turun Seudun Vesi Oy on 26.9.2001 ympäristölupavirastoon toimit- tamallaan kirjeellä ilmoittanut täydentävänsä ja muuttavansa aiem- min jätettyä hakemusta kirjelmän liitteenä olevien suunnitelma- asiakirjojen mukaisesti. Mainitut asiakirjat korvaavat kokonaan alku- peräisen hakemuksen liitteenä olleet asiakirjat.
Muutetussa hakemuksessa yhtiö on vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisesti pyytänyt
1. lupaa Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen rakentami- seen, ylläpitoon ja käyttöön käsittäen suunnitelmassa esitetyt
laitosrakennusalueen, imeytysalueet, suojaimeytysalueet, kai- voalueet sekä johtolinja-, tie- ja muut vastaavat alueet,
2. lupaa imeyttää esikäsiteltyä Kokemäenjoen vettä suunni- telmassa esitetyillä imeytysalueilla tekopohjavedeksi enintään 105 000 m3/d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 125 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna,
3. lupaa ottaa tekopohjavettä ja pohjavettä suunnitelmassa esitetyiltä kaivoalueilta enintään 100 500 m3/d vuosikeskiarvo- na laskettuna sekä enintään 120 000 m3/d kuukausikeskiarvo- na laskettuna,
4. lupaa tekopohjavesilaitokseen kuuluvan tekopohjaveden jälkikäsittelylaitoksen rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttöön,
5. lupaa käyttää, käsitellä ja varastoida alueella tekopohjave- den jälkikäsittelyssä tarvittavia kemikaaleja,
6. käyttöoikeutta niihin hakemussuunnitelmassa osoitettuihin, hakijalle tai Turun kaupungille kuulumattomiin alueisiin, joita hakija ei saa haltuunsa kaupalla tai sopimusteitse lupapäätök- sen antamiseen mennessä,
7. oikeutta huoltaa ja ylläpitää alueella ja sen ympäristössä olevia tekopohjavesilaitoksen käyttötarkkailun ja ympäristön pohjavesitarkkailun kannalta tarpeellisia rakenteita ja laitteita ja suorittaa niistä mittauksia sekä asentaa niihin tai niiden vie- reen maan päälle tarvittavia mittalaitteita,
8. oikeutta kulkea tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen ja sen ympäristön maastossa moottoriajoneuvolla pääasiassa käyttäen maastossa olevia ajouria,
9. vesilain 2 luvun 26 §:n mukaista töidenaloittamislupaa sekä ympäristönsuojelulain 101 §:n mukaista lupaa toiminnan aloit- tamiseen muutoksenhausta huolimatta,
10. lupaa aidata tekopohjavesilaitoksen laitosrakennus-, imey- tys- ja kaivoalueet sekä
11. lupaa tehdä rakennustöiden suorittamisessa tarvittavat väliaikaiset rakenteet ja työmaatiet luvan saajan korvaamille tai sopimille alueille.
2) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saa- puneessa hakemuksessa pyytänyt suoja-alueen määräämistä Virt- taankankaan tekopohjavesilaitokselle hakemuksen liitteenä olevan Maa ja Vesi Oy:n laatiman, 29.6.2001 päivätyn suunnitelman mukai- sesti Alastaron kunnan Virttaan kylässä, Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä Säkylän kunnan Iso-Säkylän kylässä.
3) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saa- puneessa hakemuksessa pyytänyt lupaa raakavedenottamon raken- tamiseen Kokemäenjoen rantaan Huittisten kaupungissa ja raakave- den ottamiseen Kokemäenjoesta enintään 110 000 m3/d vuosikes- kiarvona laskettuna ja enintään 130 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna hakemukseen liitetyn SCC Viatek Oy:n laatiman, 4.5.2001 päivätyn suunnitelman mukaisesti, pysyvää käyttöoikeutta raakavedenottamon ja esikäsittelylaitoksen alueisiin, joita hakija ei saa haltuunsa kaupalla tai sopimusteitse sekä töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
4) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saa- puneella hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa raakaveden esikä- sittelylaitoksen rakentamiseen ja esikäsittelylaitoksen huuhteluvesi- en ja niihin verrattavien pesuvesien johtamiseen Punkalaitumenjo- keen hakemukseen liitetyn SCC Viatek Oy:n laatiman, 4.5.2001 päi- vätyn suunnitelman mukaisesti. Turun Seudun Vesi Oy on 20.5.2003 Lounais-Suomen ympäristökeskukseen saapuneella hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa käsiteltyjen huuhteluvesien johtamiseksi Loimijokeen. Ympäristökeskus on siirtänyt esikäsittelylaitoksen ym- päristölupa-asian 26.5.2003 ympäristölupavirastolle ympäristösuoje- lulain 33 §:n 2 momentin nojalla.
2. ASIOIDEN KÄSITTELYN VAIHEET
Länsi-Suomen vesioikeus on 11.3.1993 määrännyt tekopohjavesilai- tosta koskevan hakemuksen (1) käsiteltäväksi katselmustoimituk- sessa. Vesioikeus on 7.6.1993 määrännyt vesi- ja ympäristöhallituk- sen ehdotuksen mukaisesti diplomi-insinööri Marja Hiitiön toimitusin- sinööriksi katselmustoimitukseen. Vesioikeus on Marja Hiitiön pyyn- nöstä peruuttanut hänelle antamansa määräyksen ja määrännyt 18.8.1998 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksesta kat- selmusinsinööri Frej Achrénin toimitusinsinööriksi katselmustoimi- tukseen. Ympäristölupavirasto on määrännyt 27.10.2000 FM Joni Mäkisen ja 18.12.2000 professori Esko Mälkin suostumuksensa mu- kaisesti avustamaan asiantuntijoina katselmustoimituksessa. Kat- selmustoimituksen uskotuiksi miehiksi on kutsuttu Jaakko Kallionpää Alastaron kunnasta ja Juhani Norri Huittisten kunnasta.
Turun Seudun Vesi Oy on toimittanut 23.8.2001 ympäristölupaviras- tolle tekopohjavesilaitosta koskevan hakemuksen muutoksen ja täy- dennyksen sekä hakemukset suoja-alueen määräämiseksi tekopoh- javesilaitokselle (2), raakaveden ottamiseksi Kokemäenjoesta ym.
(3) sekä ympäristöluvan saamiseksi esikäsittelylaitokselle (4). Ympä- ristölupavirasto on 27.8.2001 määrännyt hakemukset käsiteltäväksi katselmustoimituksessa ja 18.9.2001 tekemällään päätöksellä mää- rännyt katselmusinsinööri Frej Achrénin toimitusinsinööriksi katsel- mustoimitukseen.
Katselmuskokoukset on pidetty 28.11.2001 Alastarolla ja Oripäässä sekä 29.11.2001 Huittisissa ja Säkylässä. Toimitusmiesten laatima katselmuskirja on valmistunut 12.6.2003. Katselmustoimituksen pää-
tyttyä katselmusasiakirjat ovat olleet yleisesti nähtävillä 28.7. – 29.9.2003 Alastaron, Oripään, Säkylän ja Vampulan kunnissa sekä Huittisten kaupungissa.
3. KATSELMUSKIRJA 3.1 Suunnitelmien selostus 3.1.1 HANKKEEN TARKOITUS
Hankkeen tarkoituksena on turvata hyvälaatuisen veden riittävä saanti Turun kaupungin ja ympäristön kuntien tarpeisiin. Suunnitel- mana on ottaa Kokemäenjoesta vettä, esikäsitellä se, muodostaa sii- tä tekopohjavettä Virttaankankaalla ja johtaa vesi siirtolinjoja pitkin kulutusalueille.
Hankkeessa ovat osakkaina Turun, Kaarinan, Paimion, Raision, Naantalin ja Paraisten kaupungit sekä Liedon ja Piikkiön kunnat.
Vettä tullaan johtamaan osakaskuntien tarpeisiin sekä myös Meri- maskun, Rymättylän ja mahdollisesti muidenkin alueen kuntien käyt- töön.
Kuivina kausina Turun seudun sekä Raision ja Naantalin vesihuolto on kärsinyt raakaveden määrällisestä puutteesta sekä raakavesiläh- teenä käytettävien pintavesien laatuvaihteluista. Nykyiseen pinta- vesien käyttöön liittyy merkittävä ympäristövahingoista johtuva riski.
Kuivuuden takia kesällä 1999 Raisiossa ja Naantalissa jouduttiin ra- joittamaan vedenkulutusta.
3.1.2 VEDENTARVE
Turun Seudun Vesi Oy:n osakaskuntien vedenkulutusmäärät ovat ol- leet vuosina 1990 – 2001 seuraavat:
Verkostoon pumpattu vesimäärä (m3 / d) Kunta tai
vesilaitos 1990 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Turku 51 036 51 745 51 448 54 517 49 126 51 317 50 774 48 203 51 272 49 594 47288 Raisio 4 266 4 167 3 871 4 072 4 093 3 985 3 921 4 248 4 575 4 002 4300 Kaarina* 3 614 3 173 3 419 3 352 3 430 3 576 3 589 3 929 3 499 3 737 3 733 Naantali 3 159 3 288 3 333 3 180 3 054 3 079 3 195 3 436 3 644 3 504 3 672 Parainen 3 827 3 342 2 827 2 886 2 654 2 665 2 586 2 369 2 425 2 505 2 818 Paimio 1 832 1 775 1 737 1 762 1 709 1 685 1 694 1 622 1 688 1 594 1 543 Lieto 1 549 1 584 1 585 1 645 1 697 1 916 1 944 1 665 1 729 1 713 1 811 Piikkiö 871 899 759 825 1 323 848 901 764 840 921 897 Yhteensä 70 154 69 973 68 979 72 239 67 086 69 071 68 604 66 236 69 672 67 570 66 062
* vuodesta 1999 lähtien Virttaa – Littoinen syöttövesijohdosta jaettu vesimäärä Kaarinan vesijohtoverkkoon
Hakijan osakaskuntien keskimääräiseksi vedentarpeeksi mitoitus- vuonna 2030 on hakemuksessa arvioitu 87 000 m3/d (maksimi 111 000 m3/d). Osakaskunnissa oli vuoden 1997 lopussa yhteensä 265 012 asukasta.
3.1.3 TURUN SEUDUN VEDENHANKINNAN KOKONAISRATKAISU
Turun seudun suunniteltu tekopohjavesihanke koostuu seuraavista pääelementeistä:
- Kokemäenjoen raakavedenottamo Karhiniemessä, raakaveden siir- tolinja vedenottamolta esikäsittelylaitokseen ja esikäsittelylaitos Huit- tisissa
- esikäsitellyn veden siirtolinja esikäsittelylaitokselta tekopohjavesi- laitokselle
- Virttaan tekopohjavesilaitos
- siirtolinja tekopohjavesilaitokselta Turkuun Saramäen kalliosäiliöön - Saramäen kalliosäiliö Turussa
- siirtolinja kalliosäiliöstä Turun kaupungin Halisten vesilaitoksen alu- eelle
- Halisten vesilaitosalueen veden vastaanotto- ja jatkojakelujärjes- telmät
- vedensiirtoyhteys Raision ja Naantalin verkostoon Turun verkoston kautta
- vedensiirtoyhteys Kaarinan verkostosta Paraisten kaupungille eril- listä siirtolinjaa pitkin.
Ratkaisussa hyödynnetään olemassa olevaa Virttaa-Littoinen syöttö- vesijohtojärjestelmää Turun itäisten kuntien ja Paraisten veden tar- peen tyydyttämiseksi. Nykyinen Aurajokea raakavetenään käyttävä Halisten vesilaitos jää varajärjestelmäksi.
Vedensiirtolinjat raakavedenottamolta Virttaankankaalle ja sieltä Tu- run seudulle eivät kuulu nyt käsiteltäviin hakemuksiin.
3.1.4 TEKOPOHJAVESILAITOS
3.1.4.1 Virttaankankaan pohjavesialueen olosuhteet
Virttaankankaan pohjavesialue sijaitsee Alastaron ja Oripään kuntien alueella. Hydrogeologisesti alue voidaan jakaa itäiseen ja läntiseen osaan. Itäisen alueen pohjavedet virtaavat kohti Kankaanjärven – Oripäänkankaan välistä harjuydintä ja tätä pitkin kaakkoon. Läntisen alueen pohjavedet virtaavat kohti harjuselänteen eteläpuolista ydintä ja edelleen poikittaista karkearakeista vyöhykettä pitkin Kankaan- rannan ja Alastaron Myllylähdettä kohti. Itäisen ja läntisen alueen vä- lillä on hydraulinen pohjavesiyhteys. Vedenjakajien rajaamalla alu- eella muodostuva pohjavesi purkautuu sekä alueen mittavista läh- teistä että laajana suotautumisena muodostuman ulkopuolelle.
Suurimmalta osaltaan alue on kuivaa kangasmetsää. Tekopohja- vesilaitoksen suunnitellulla toiminta-alueella on nykyisin pohjave- denottamoita (mm. Turun Seudun Vesi Oy:n nykyinen ottamo), so- ranottoalueita, ampumarata ja pohjaveden havaintoputkia. Välittö- mästi tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen eteläosan koillispuolel- la on Alastaron moottoriurheilukeskus, jonka lupahakemus on palau- tettu uuteen käsittelyyn. Moottoriradan eteläpään itäpuolella noin puolen kilometrin päässä moottoriradasta on asemakaava-alue, jolle
tullaan rakentamaan 45 talviasuttavaa loma-asuntoa. Tällä hetkellä loma-asuntoja on valmiina kymmenkunta. Jätevedet kerätään alku- vaiheessa yhteiseen säiliöön, josta ne kuljetetaan kunnan jäteveden puhdistamoon. Tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen reunoilla on yksityisten omistamia kaivoja. Osa suunnitelman mukaisista imey- tysalueista, johtolinjoista ja huoltoteistä sijaitsee Säkylänharjun Natu- ra 2000 –alueella.
3.1.4.2 Suunnitellut toimenpiteet
Yleistä Tekopohjavesilaitoksella lisätään harjumuodostuman pohjaveden- tuotantoa imeyttämällä esikäsiteltyä jokivettä alueen maaperään.
Laitoksen toiminta-alueelle, jonka pinta-ala on 495 ha, sijoittuvat lai- tosrakennusalue (esikäsitellyn veden vastaanottosäiliö, puhdas- vesisäiliö, huuhtelu- ja varoaltaat sekä jälkikäsittelylaitos), imeytys- alueet, suojaimeytysalueet, kaivoalueet sekä johtolinja- ja tiealueet.
Esikäsitelty vesi johdetaan aidatulta laitosrakennusalueelta syöttö- putkia pitkin aidatuille imeytysalueille. Imeytyksen jälkeen vesi pum- pataan pohjavesikaivoista takaisin laitosrakennusalueelle, jossa vesi johdetaan jälkikäsittelyyn ja edelleen puhdasvesisäiliöön.
Imeytys maaperään Tekopohjavesilaitoksen imeytysalueiden sijoittelun lähtökohtana on raakaveden puhdistumiseen tarvittavan riittävän viipymän aikaan- saaminen. Imeytys- ja kaivoalueiden välillä täytyy olla myös selkeä pohjavesiyhteys.
Esikäsitellyn raakaveden imeytys toteutetaan sadetusimeytyksenä aidatuilla imeytysalueilla, jotka sijoittuvat neljän kilometrin pituiselle luode-kaakko suuntaiselle vyöhykkeelle. Imeytysalueita on yhteensä kymmenen, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 15,35 ha. Lisäksi rakennetaan kaksi suojaimeytysaluetta Kankaanrannan Myllyläh- teen, Kankaanrannan lähteen ja Virttaan suunnan virtaamien varmis- tamiseksi. Kankaanrannan suunnan suojaimeytysalueen pinta-ala on 0,2 ha ja Virttaan suunnan 0,5 ha.
Imeytettäväksi vesimääräksi esitetään enintään 105 000 m3/d vuosi- keskiarvona laskettuna sekä enintään 125 000 m3/d kuukausikes- kiarvona laskettuna.
Tekopohjavesilaitoksella imeytettävä vesi on esikäsiteltyä Kokemä- enjoen vettä. Esikäsittely mm. vähentää raakaveden sameutta, kiin- toainemääriä, kemiallista hapenkulututusta, bakteerimäärää sekä kiintoaineeseen sitoutuneita raskasmetalleja ja muita epäpuhtauksia.
Tekopohjaveden otto ja kokoaminen
Tekopohjavesi, jossa on mukana pieni määrä luonnollista pohjavet- tä, otetaan maaperästä kolmella jo rakennetulla pohjavesikaivolla sekä rakennettavilla uusilla kaivoilla. Kaivot sijaitsevat kahdeksalla kaivoalueella.
Lupahakemuksessa anotaan lupaa saada ottaa tekopohjavettä ja pohjavettä enintään 100 500 m3/d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 120 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Mainitut ve- denottomäärät tarkoittavat voimassa olevien lupien mukaisen pohja- vedenoton lisäksi tapahtuvaa vedenottoa. Hakijan Virttaan ottamosta saa voimassa olevan luvan mukaan ottaa vettä 5 000 m3/d.
Tekopohjaveden jälkikäsittely
Jälkikäsittely koostuu tarvittaessa alkaloinnista ja desinfioinnista.
Alkalointi toteutetaan kalsiumhydroksidilla. Muodostuva kalk- ki/hiekka-sakka ja huuhteluvedet johdetaan huuhtelualtaaseen, josta laskeutunut sakka kuljetetaan kaatopaikalle. Tekopohjavesi varaudu- taan desinfioimaan klooriamiinilla, joka valmistetaan annostelemalla veteen nestemäistä natriumhypokloriittiliuosta ja ammoniakkivettä.
3.1.4.3 Tarvittavat maa-alueet
Turun Seudun Vesi Oy:llä ja Turun kaupungilla on omistuksessaan suurin osa tekopohjavesilaitoksen tarvitsemista maa-alueista. Hakija on pyytänyt käyttöoikeutta muihin tekopohjavesilaitoksen alueisiin.
Hakija on ilmoittanut pyrkivänsä hankkimaan alueet omistukseensa kaupalla tai sopimaan niiden käytöstä omistajien kanssa.
3.1.4.4 Tekopohjavesilaitoksen vaikutukset
Turun seudun tekopohjavesihanke varmistaa Turun seudulle toimi- van vedenjakelujärjestelmän. Verrattuna nykyisiin järjestelmiin sen hyötyjä ovat muun muassa, että kuluttajille toimitettava vesi on laa- dultaan hyvää ja tasalaatuista, veden riittävyys varmistuu, veden lämpötilavaihtelut ja siitä aiheutuvat ongelmat poistuvat. Hakemuk- sen mukaan veden saannin toimintavarmuus on hyvä myös mahdol- listen kriisien sattuessa. Hyöty koskettaa väestömäärältään suurta aluetta sekä alueen laajaa palvelutoimintaa ja teollisuutta.
Hankkeen ympäristövaikutuksia on selvitetty YVA-lain mukaisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. YVA-selostus on valmis- tunut kesällä 2001 ja liitetty hakemusasiakirjoihin. YVA-selostus si- sältää luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen selvityksen hankkeen vaikutuksesta Säkylänharjun Natura 2000 –alueeseen. Täydentävät selvitykset ympäristövaikutusten arviointiin ovat valmistuneet maa- liskuussa 2003.
Natura-alueelle on sijoitettu viisi imeytysaluetta putkistoineen ja kai- voineen sekä johtolinjoja ja huoltoteitä. Tämä on katsottu välttämät- tömäksi tekopohjavesilaitoksen toiminnan ja veden laadun takia. Te- kopohjavesihanke ei tehtyjen selvitysten mukaan loukkaa niitä arvo- ja, joiden perusteella alue on otettu Natura -alueeksi.
Virttaanharjun pohjaveteen kohdistuvat riskit eliminoidaan järjestel- mää koskevalla riskienhallintasuunnitelmalla. Mahdollinen haitta- aineen pääsy raakavesilähteeseen (Kokemäenjokeen) havaitaan riit-
tävän aikaisessa vaiheessa tarkkailun avulla. Esikäsitellyn veden laatua seurataan jatkuvatoimisin mittauksin. Esikäsitellyn veden siir- tolinjaan rakennetaan tyhjennys- ja huuhtelupaikkoja.
3.1.4.5 Hankkeen käyttö ja tarkkailu
Keskeisiä tekopohjavesilaitoksen käyttötoimintaan liittyviä seuratta- via asioita ovat mm. imeytettävän veden määrä ja laatu sekä otetta- van pohja- ja tekopohjaveden määrä ja laatu. Virttaankankaalla tul- laan suorittamaan pohjavesiolojen tarkkailua, jonka tarkoituksena on seurata hankkeen vaikutuksia alueen pohjavesiolosuhteisiin.
3.1.5 SUOJA-ALUE
Pohjavesialueen säilymiseksi puhtaana on alueelle laadittu suoja- aluesuunnitelma. Suunnitelman tarkoituksena on turvata pohja- vesivarojen säilyminen käyttökelpoisina ja estää pilaamiskieltojen vastainen toiminta sekä sovittaa tuleva maankäyttö tähän tavoittee- seen.
Ehdotettu suoja-aluerajaus perustuu pohjaveden luonnollisten vir- taussuuntien hyväksi käyttöön, pohjavedenjakajiin ja itse laitoksen toimintaan. Samoin kuin imeytysalueiden takana, on suoja-alue ra- jattu suhteellisen lähelle laitosaluetta pohjaveden virtauksen alavir- ran puolella eli niillä alueilla, joissa pohjavesi virtaa ulos laitosalueel- ta. Näitä suuntia ovat Virttaan kylän ja Kankaanrannan suunta.
Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen ympärille ehdotetaan muo- dostettavaksi suoja-alue, joka koostuu seuraavista alueista:
vedenottamoalueet 10 ha
imeytysalueet 16 ha
ympäröivä muu suoja-alue 700 ha
yhteensä 726 ha
Laitosrakennusalue kuuluu vedenottamoalueisiin.
3.1.6 VEDEN OTTO KOKEMÄENJOESTA
3.1.6.1 Raakavesilähde
Kokemäenjoen vesistö laskee Pohjanlahteen ja on pinta-alaltaan 27 000 km2. Vesistön yläosalle on ominaista runsasjärvisyys, kun taas ala- ja keskijuoksu ovat jokimaisempaa. Suunniteltu vedenotto- kohta sijaitsee joen keskiosalla Huittisissa, missä valuma-alue on 21 450 km2. Vedenottokohdan alavirran puolelle laskee Loimijoki, jonka valuma-alue on 3 100 km2.Esikäsittelylaitoksen huuhteluvedet johdetaan Loimijokeen Punkalaitumenjoen yhtymäkohdan alapuolel- le.
Vedenottokohdasta alavirtaan joessa on kaksi voimalaitosta, Kolsin ja Harjavallan voimalat. Merkittävimmät vedenkäyttäjät alavirran puo- lella ovat Rauman Seudun Vesi Oy ja Kemira Pigments Oy.
Raakavedenottamo on tarkoitus sijoittaa Kokemäenjoen itärantaan Karhiniemen sillan viereen. Ottamon sijaintipaikassa on voimassa rantayleiskaava. Esikäsittelylaitos on tarkoitus sijoittaa Huittisiin lä- helle kohtaa, jossa Punkalaitumenjoki yhtyy Loimijokeen.
3.1.6.2 Raakaveden otto Kokemäenjoesta
Kokemäenjoesta otettavan raakaveden tarpeeksi arvioidaan enin- tään 110 000 m3/d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 130 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna. Määrät perustuvat osakaskuntien kapasiteettivarauksiin. Niissä on otettu huomioon hä- vikki esikäsittelyn yhteydessä. Lisäksi määrissä on huomioitu, että imeytysprosessin avulla voidaan palauttaa Virttaankankaan pohja- vesioloja tilanteeseen, joka edelsi vuonna 1999 aloitettua pohjave- denottoa.
Raakavedenottamo rakennetaan Karhiniemen sillan läheisyyteen.
Raakavesi otetaan joesta avokanavalla. Kanavan joenpuoleinen suu varustetaan öljypuomilla. Vedenottokaivo ja välppäys sijaitsevat tulo- kanavan päässä. Pumppaamosta raakavesi johdetaan Huittisissa si- jaitsevaan esikäsittelyrakennukseen. Hakija on pyytänyt pysyvää käyttöoikeutta raakavedenottamon alueeseen. Hakija on ilmoittanut pyrkivänsä hankkimaan alueen omistukseensa kaupalla tai sopi- maan sen käytöstä.
3.1.7 RAAKAVEDEN ESIKÄSITTELY
3.1.7.1 Esikäsittelylaitos
Imeytettävä raakavesi esikäsitellään veden laadun parantamiseksi.
Esikäsittely käsittää siivilöinnin ja hiekkapikasuodatuksen, joiden jäl- keen vesi pumpataan Virttaankankaalle.
Esikäsittelylaitoksen tilat mitoitetaan siten, että laitoksella voidaan käsitellä vettä 130 000 m3/d. Laitoksen koneistokapasiteettia raken- netaan vaiheittain vedenkulutuksen kasvun mukaan. Laitokseen si- joitetaan siivilöintilaitteet, suodattimet ja muut tarvittavat toiminnot kuten puhdasvesisäiliö, pumput, kompressorit ja sähkö-, varasto-, valvomo- ja sosiaalitilat. Laitosrakennukselle haetaan erikseen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen lupa.
3.1.7.2 Suodattimien huuhteluvesien johtaminen
Siivilöinnin ja suodatuksen tuloksena muodostuu huuhteluvesiä, joi- hin konsentroituu raakavedestä esikäsittelyssä poistuva kiintoaines.
Huuhteluvesiä syntyy keskimäärin noin 5 % käsitellystä vesimääräs- tä. Huuhteluveden kiintoaine poistetaan laskeuttamalla selkeytyk- sessä, jolloin kiintoainemäärä vähenee noin 80 – 85 %. Selkeytetty huuhteluvesi johdetaan Loimijokeen Punkalaitumenjoen laskukoh- dan alapuolelle. Laskeutuksessa muodostuva liete kuivataan ja voi- taneen sijoittaa maa-ainesten läjitysalueelle.
Suodattimien huuhteluvesiä muodostuu toiminnan alkuvaiheessa noin 3 500 m3/d ja lupaehtojen mukaisella täydellä tuotantomäärällä noin 5 500 m3/d. Huuhteluveden kirkasteveden kiintoainepitoisuus on mekaanisessa esikäsittelyssä suunnilleen 25 mg/l, joten täydellä tuotantomäärällä kiintoainetta johdetaan takaisin vesistöön noin 140 kg/d. Lietettä (kiintoainepitoisuus noin 1 %) muodostuu mekaa- nisessa esikäsittelyssä noin 35 m3/d, joka kuivattuna 15 – 20 % kui- va-ainepitoisuuteen on noin 2,5 m3/d. Loimijokeen johdettavan kir- kasteveden arvioitu määrä on yhteensä 5 500 m3/d - 35 m3/d = 5 465 m3/d.
3.1.8 VEDENKÄSITTELYKUSTANNUKSET JA LAITOSTEN JA SIIRTOLINJOJEN RAKEN- TAMIS- JA KÄYTTÖKUSTANNUKSET
Arvioidut rakentamiskustannukset tekopohjavesihankkeelle ja sellai- selle hankkeelle, jossa tehokas nykyaikainen pintavesilaitos käsitte- lee Kokemäenjoesta otetun veden Huittisissa ja käsitelty vesi johde- taan Turkuun (suoraputki) ovat kummallekin hankkeelle noin 90 milj.€ Halisiin saakka laskettuna. Siirtolinja Kaarina – Parainen maksaa tämän lisäksi noin 2,5 milj.€.
Vuosittaiset käyttökustannukset ovat tekopohjavesihankkeessa 3,03 milj.€/a ja suoraputkivaihtoehdossa 4,47 milj.€/a. Tuotevesikuu- tiota kohden laskettu yksikkökustannus on tällöin suoraputkivaih- toehdossa noin 0,163 €/m3 eli noin 0,04 € suurempi kuin tekopohja- vesivaihtoehdossa.
3.1.9 KOKEMÄENJOEN SEDIMENTTIEN VAIKUTUS RAAKAVEDEN KELVOLLISUUTEEN
Kokemäenjoen sedimenteistä tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sedimentin kohonneen elohopeapitoisuuden muodosta- maa riskiä Kokemäenjoesta tapahtuvalle raakaveden otolle. Riski- tarkastelussa todettiin, että elohopean likaamien sedimenttien se- koittuminen veteen esimerkiksi tulvan yhteydessä ei nosta veden elohopeapitoisuutta raakavedelle asetetun raja-arvon yli. Tutkimus- tulosten perusteella voidaan todeta, että kohonneet elohopeapitoi- suudet eivät nykyisellään muodosta riskiä vedenotolle.
3.1.10 KOKEMÄENJOEN VEDEN LAATU
Kokemäenjoen veden laatu on parantunut joidenkin laatuarvojen osalta huomattavasti viimeisten 35 vuoden aikana. Happikyllästys oli joen yläjuoksulla Tyrväällä maaliskuussa 1970-luvun alussa tasolla 30 %, nyt se on keskimäärin tasolla 77 %. Kemiallinen hapenkulutus CODMn oli 1970-luvun alussa Tyrväällä maaliskuussa tasolla 23 mg/l, nyt se on tasolla 9 mg/l. Ligniinipitoisuus on alentunut vas- taavasti maaliskuussa tasolta 12 mg/l tasolle 0,7 mg/l. Kokonaisfos- foripitoisuus oli Tyrväällä 1970-luvun alussa maaliskuussa tasolla 60 µg/l, nyt se on tasolla 20 µg/l. Typpipitoisuudet sitä vastoin ovat pysyneet keskimäärin ennallaan tai jopa hivenen nousseet.
Kokemäenjoen veden nikkeli-, lyijy-, kromi-, seleeni- ja arseenipitoi- suudet olivat Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen 29.8.2001 valmistuneen selvityksen mukaan alle määritystarkkuu- den, sama koski pääosin myös sinkkiä. Kolmestatoista elohopeapi- toisuuden määrityksestä kahdeksan oli alle määritystarkkuuden (alle 0,05 µg/l). Neljässä näytteessä elohopeapitoisuus oli 0,05 – 0,07 µg/l. Yhdessä näytteessä (11.4.2001) pitoisuus oli 0,27 µg/l. Veden elohopeapitoisuus on tulvan aikana muutaman viikon ajan selvästi yli määritystarkkuuden. Sosiaali- ja terveysministerin talousveden laa- tuvaatimuksista antaman asetuksen (461/2000) mukaan talousve- den enimmäispitoisuudet edellä mainituille metalleille ovat seuraa- vat: elohopea 1µg/l, nikkeli 20 µg/l, lyijy 10 µg/l, kromi 50 µg/l, selee- ni 10 µg/l ja arseeni 10 µg/l.
3.2 Hankkeen vaikutukset
3.2.1 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS
3.2.1.1 Huittisten lähitarkastelualue
Raakavedenottamo ei merkittävästi vaikeuta rantayleiskaavan to- teuttamista ottaen huomioon rakentamisen laatu, laajuus ja käyttö- tarkoitus sekä vaikutukset. Nykyisessä ja voimassa olevan yleiskaa- van mukaisessa maankäyttötilanteessa vedenotto voi vaikuttaa raa- kavedenottamoa ympäröivän maatalouden toimintaan rajoittamalla lähinnä peltoviljelymenetelmiä sekä eläintuotantoyksiköiden ja re- husäiliöiden sijoitusta lähivyöhykkeellä ja viereiseen viemäröimättö- män haja-asutuksen jätevesien käsittelyä tai asettamalla niille uusia vaatimuksia. Vedenoton vaikutuksia maankäytön suunnitteluun arvi- oitaessa on huomattava, että keskeinen vaatimus on veden puhtaa- na pysyminen. Tämä vaikuttaa myös ympäristön maankäyttömahdol- lisuuksiin.
Kokemäenjoen varteen sijoittuva raakavedenottamo tuo jokivarren maalaismaisemaan siihen kuulumattoman vieraan elementin. Veden maksimiotto on noin 0,7 % keskivirtaamasta ja noin 3,7 % keskialivir- taamasta. Näin pienellä ottomäärällä ei ole merkittävää vaikutusta Kokemäenjoen nykyisiin vedenkorkeuksiin, jotka voivat säännöste- lystä johtuen vaihdella yli kaksi metriä. Raakaveden ottamon raken- nusvaiheessa Kokemäenjoen veden sameus lisääntyy lyhytaikaises- ti. Tämä on kuitenkin lähinnä esteettinen haitta, eikä vaikuta joen ekosysteemeihin.
3.2.1.2 Virttaan lähitarkastelualue
Ihmiset ja yhdyskunta
Tekopohjavesilaitos tuo harjumaisemaan siihen kuulumattomia vie- raita elementtejä, jotka voivat haitata alueella liikkuvien ihmisten viih- tyvyyttä. Tekopohjavesilaitoshanke ei muuta olennaisesti alueen ny- kyistä maankäyttöä tai aiheuta tästä hankkeesta johtuvia uusia, mer- kittäviä maankäytönrajoituksia. Muutokset koskevat lähinnä itse
imeytys- ja laitosalueita, joilla vapaata liikkumista rajoitetaan aitaa- malla. Hanke on kuitenkin jossain määrin ristiriidassa alueen luon- non- ja kauneusarvojen kanssa sekä vapaan virkistyksen kanssa.
Rakennusaikana vaikutus on kohtalainen haitaten virkistäytymistä, mutta rakentamisen jälkeen ja käytön loputtua vaikutukset ovat vä- häiset.
Pohjaveden laatu Tekopohjavesilaitoksen tuottaman veden laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat:
- Raakaveden laatu - Raakaveden esikäsittely
- Imeytyksen teho (pintakuorma, m3/m2/h) - Viipymä maaperässä ja pohjavesikerroksessa
Virttaan tekopohjavesilaitoksen tuottaman veden laatua voidaan ar- vioida etukäteen ainakin karkeasti Suomessa toiminnassa olevien laitosten raakaveden ja tekopohjaveden laadun ja todettujen mm.
orgaanisten aineiden reduktioiden perusteella. Seuraavassa taulu- kossa on esitetty em. tarkasteluihin perustuva arvio Virttaankankaal- la tuotettavan tekopohjaveden laadusta.
Laatuparametri Imeytet- tävä vesi
Nykyi- nen pohja- vesi
Tekopohja-
vesi (arvio) Talousveden laa- tusuositus
pH 7,0 8,0 – 8,4 7,8 – 8,0 6,5 – 9,5
Väriluku, Pt mg/l 42,5 <5 5 Ei epätavallisia muutok- sia
KMnO4-luku, mg/l 26 – 38 n. 2 4 – 7 20 Sähkönjohtavuus, mS/m n. 10 8,4 9 – 10 250
TOC, kok.org.hiili mg/l 6,7 – 9,9 < 1 2 – 2,5 Ei epätavallisia muutok- sia
Sameus, FTU 0,5 – 7,5 0,1 – 0,4 0,1 – 0,4 Ei epätavallisia muutok- sia
Myös muiden aineiden ja yhdisteiden osalta, joita edellä ei ole luetel- tu, tekopohjavesi täyttää talousveden laatuvaatimukset ja suosituk- set. Tekopohjavesilaitoksen kautta ulkopuolelle virtaavan veden laa- tu vastannee tekopohjaveden laatua, poiketen siten jossain määrin luonnollisen pohjaveden laadusta. Ero luonnollisen pohjaveden ja tekopohjaveden laadun välillä pienenee etäisyyden kasvaessa.
Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että esim. Kankaanran- nan lähteiden ja sen läheisten kaivojen vedenlaatu muuttuu pohja- veden laimentavasta vaikutuksesta johtuen hieman vähemmän, kuin edellä on esitetty pohjaveden laadun muuttuvan tekopohjavesilaitos- alueella. Näiden lähteiden vedenlaadun muutosta voidaan rajoittaa ensinnäkin sillä, että suojaimeytykseen käytetään tekopohjavettä ja toiseksi suojaimeytyksen vedenottokaivon valinnalla. Virttaan kylän
suunnassa vedenlaadun vastaava muutos näkynee vain lähimpien kaivojen osalta.
Pohjavedenjakajan toisella puolella sijaitsevien Alastaron kunnan, Vampulan kunnan ja Huittisten kaupungin vedenottamoiden veden- laatuun ei tekopohjavesilaitoksen toiminta vaikuta, eikä myöskään Harjunkylän alueen kaivojen vedenlaatuun. Vaikutus ei niinikään ulo- tu Oripään Myllylähteelle asti eikä siten Turun Seudun Vesi Oy:n Oripään vedenottamon vedenlaatuun.
Pohjaveden pinnankorkeus
Pohjavesimallin avulla on simuloitu tekopohjavesilaitoksen käyttöti- lanne, jossa vedenotto on 105 000 m3ja imeytys 100 000 m3vuoro- kaudessa. Toiminnasta aiheutuu imeytysalueilla pohjavedenpinnan nousua 0,2 – 1 m ja kaivoalueiden läheisyydessä vastaavasti alenemaa 0,2 – 1 m. On huomattava, että kyseessä on tarkasteluti- lanne, jossa imeytettävä ja otettava vesimäärä nykytilanteeseen ver- rattuna ovat yhtä suuret. Nykytilanteena, johon pohjavedenpinnan muutoksia on verrattu, on luvanmukainen 5 000 m3/d pohjavedenot- to olemassa olevasta Virttaankankaan kaivosta. Kankaanrannan läh- teiden suuntaan laitoksen vedenpintoihin vaikuttava toiminta ei enää vaikuta. Tälle alueelle on kuitenkin suunnitelmissa otettu huomioon suojaimeytyksen käyttömahdollisuus.
Vaikutus ei ulotu myöskään pohjaveden jakajan ulkopuolisiin aluei- siin eli Harjunkylän suunnan talousvesikaivoihin, jotka ovat poikke- uksetta ns. lirikaivoja, joissa vesi on paineellista. Huittisten kaupun- gin, Vampulan ja Alastaron kunnan vedenottamoiden pohjaveden muodostumisalueiden vedenpintaan ei vaikutuksia ole. Virttaan ky- län suuntaan laitoksen toiminnan vaikutus ei muutu nykyisestä. Tällä suunnalla on lisäksi mahdollista käyttää tarvittaessa suojaimeytystä pohjaveden pinnankorkeusmuutosten minimoimiseksi.
Poikkeustilanteen voi aiheuttaa imeytysveden syötön häiriö. Tähän voidaan varautua häiriötilanteen arvioidun keston edellyttämällä ta- valla. Lyhytaikaisen häiriötilanteen sattuessa on oletettu vedenoton voivan jatkua kunnes häiriötilanne on ohi. Jos kyseessä on pidempi- aikainen katkos imeytysveden syötössä, on suunnitelmissa varau- duttu ottamaan käyttöön Turun kaupungin nykyinen järjestelmä, Ha- listen vesilaitos, joka voidaan käynnistää parissa vuorokaudessa.
Viikon ilman kompensoivaa raakaveden imeytystä tapahtuva ve- denotto ei aiheuta merkittäviä muutoksia pohjavesivirtaamissa tai pohjavedenpinnoissa Virttaankankaan tekopohjavesilaitosalueen ul- kopuolella. Korvaavan veden toimittamiseen yksityistalouksille ky- seisessä tilanteessa ei tarvinne ryhtyä. Suurin osa palautumisesta tapahtuu puolessa vuodessa. Tilanteen palautumista voidaan no- peuttaa suojaimeytyksellä.
Kasvillisuus ja eläimistö
Tekopohjavesilaitos sijoittuu osittain Säkylänharjun Natura 2000 – alueelle. Natura–alue koostuu Säkylänharjun – Virttaankankaan har- jualueesta, johon kuuluu harjuluonnon lisäksi Kankaanjärvi sekä har- jun reunalla sijaitsevia lähteikköjä. Alueen suojelu toteutetaan luon- nonsuojelulailla ja maa-aineslailla. Suojelu ei rajoita puolustusvoimi- en toimintaa ja sen kehittämistä.
Alueen kuvauksessa todetaan, että Säkylänharju on ympäristöään hallitseva, poikkeuksellisen suuri harju, jossa esiintyy runsaasti val- takunnallisesti harvinaisia kasveja ja eläimiä sekä merkittäviä luon- non kauneusarvoja. Kuvauksessa todetaan myös, että alueen har- jumetsien ja karujen, kirkasvetisten järvien merkitys on luontotyypin suojelun kannalta erittäin tärkeä ja niiden edustavuus alueella on erinomainen.
Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettuja Natura-alueella esiintyviä lajeja ovat perhosiin kuuluva harjusinisiipi (Pseudophilotes baton) sekä kasveista kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) ja lähdesara (Carex paniculata). Erityisesti suojeltuja lajeja ovat hyönteisistä pa- losirkka (Psophus stridulus) ja ruususiipisirkka (Bryodema tubercula- tum) sekä perhosista harjusinisiipi. Valtakunnallisesti uhanalaisia la- jeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR) harjusinisiipi ja ruususii- pisirkka, erittäin uhanalainen (EN) harjukeltalieko (Diphasiastrum complanatum var. chama) sekä vaarantuneet (VU) palosirkka, läh- desara ja kangasraunikki. Arvioidulla vaikutusalueella lajeista tava- taan ainoastaan lähdesaraa. Harjukeltalieon esiintymisalueesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja ja viimeisimmät UHEX-rekisteriin tal- lennetut havaintotiedot ovat 1960- luvulta.
Laitosalueen lähistöllä esiintyy suojeltavista ja uhanalaisista lajeista ainoastaan lähdesaraa Lohensuon lähteiköllä. Hankkeella ei ole vai- kutuksia Virttaankankaan pohjoisreunan lähteikköihin tai lähdelam- piin eikä se näin ollen aiheuta luontotyyppiin kohdistuvia muutoksia tai vaaranna lähdesaran esiintymiä. Imeytyskentät sijaitsevat siten, että imeytyvä vesi kertyy pohjaveden ottoalueille. Tekopohjaveden otto ei vaikuta pohjoisreunan virtaamiin eikä pohjaveden tasoon, koska otto tapahtuu vedenjakajan ja imeytysalueiden eteläpuolella.
Muut uhanalaiset lajit sijaitsevat varsinaisen Säkylänharjun alueella.
Hankkeella ei ole vaikutuksia kangasraunikin, harjusinisiiven, pa- losirkan eikä ruususiipisirkan populaatioihin. Kyseisten lajien esiin- tymät sijaitsevat Säkylänharjulla vähintään kolme kilometriä luotee- seen toiminta-alueelta. Lajien elinympäristöt ovat kuivia ja paahteisia harjualueita, eikä tekopohjavesihanke aiheuta muutoksia lajien elinympäristöön.
Imeytysalueen vaikutukset rajoittuvat imeytyskenttien reunoihin, ts.
alueelle, jolle sadetusta tapahtuu. Imeytyskenttien sisälläkin kasvilli- suusmuutokset tapahtuvat pääasiassa sadetuskohdissa. Imeytys-
kentän vaikutukset kohdistuvat Natura 2000 –alueen luontotyyppiin
”harjumetsät”. Vaikutus kohdistuu noin 8 hehtaariin, joka on koko luontotyypin osuudesta alle 1 %. Lisäksi sadetusveden tuloputkien maahan kaivaminen aiheuttaa häiriötä noin 100 metrin matkalla.
Raakaveden imeyttäminen muuttaa kasvillisuutta imeytyskentillä.
Maaperän kosteus ja pH nousee, minkä johdosta varvut ja kuivien paikkojen sammalet kärsivät ja taantuvat. Laitosalueen lajistoon ei tehtyjen tutkimusten perusteella kuulu harvinaisia kasvilajeja.
Orsivesialueelle sijoittuva Kankaanjärvi ei ole yhteydessä tekopohja- veden ottoalueisiin, joten tekopohjaveden otolla ei ole vaikutuksia järven tilaan.
3.2.1.3 Toiminnan riskit sekä haittavaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen
Harjuluonnon kestokyky
Vuorottelemalla imeytysalueita esim. vuosittain, ei imeytysveden sisältämä kiintoainekuorma aiheuta maanpinnan tukkeutumista, saa- ti koko harjun tukkeutumista. Sadetusimeytysalueiden selkeätä raa- kaveden kiintoaineksesta johtuvaa tukkeutumista ei ole todettu.
Harjun sisäistä geologista rakennetta muuttavaa, imeytyksen aiheut- tamaa eroosiota ei ole voitu todeta millään tekopohjavesilaitoksella, eikä siihen käytettävillä imeytystehoilla (pintakuorma) ole teoreettisia edellytyksiä. Sadetusimeytyksen mahdollisesti aiheuttamaa pinta- maan eroosiota voi tapahtua jyrkille rinteille imeytettäessä. Virttaan- kankaan suunnitellulla laitoksella ei imeytysaloina käytetä voimak- kaasti kaltevia, jyrkkiä rinteitä. Sen sijaan imeytysalueet on tarkoi- tuksella sijoitettu melko tasaisella maalle, joten eroosiota ei synny.
Tasaisella maalla imeytys voi aiheuttaa liettymistä ja lammikoitumis- ta ja täyttää maan huokostilan vedellä, minkä seurauksena kasvien juuret saattavat kärsiä hapen puutteesta. Näitä haittavaikutuksia voi- daan kuitenkin lieventää sopivilla imeytysjärjestelyillä, sillä kesäkau- den mittaisina imeytystaukoina aluskasvillisuus pystyy osin toipu- maan. Imeytysalueet tutkitaan ennen laitoksen käynnistämistä ja varmistetaan ettei selvästi havaittavaa lammikoitumista synny.
Sadetuksen johdosta maaperän pH tulee todennäköisesti nouse- maan imeytysveden tasolle. Imeytysveden mukana maaperään tulee myös ravinteita, joista merkittävimmät ovat typpi, fosfori ja emäsra- vinteet kuten kalsium, magnesium ja kalium. Ravinteiden sitoutumi- nen maahan ja happamuuden väheneminen tulevat muuttamaan aluskasvillisuuden lajistoa.
Maaperän vesipitoisuuden on arvioitu olevan merkittävin harjukasvil- lisuuteen vaikuttava tekijä. Sadetuksen vaikutuksesta kuivien metsi- en kasvillisuus muuttuu tuoreempien metsien suuntaan. Sadetuksen vaikutuksesta puustoon ei ole pitkäaikaisia tutkimustuloksia. Lyhyellä tarkasteluvälillä näyttäisi siltä että imeytys ei vaikuta haitallisesti,
vaan esimerkiksi kuusten ja mäntyjen ravinnetila ja kasvu jopa para- nevat hieman. Puiden hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että imey- tysputkien välissä on kuivempia välialueita.
Sadetusimeytys lisää maanpinnan ja maaperän kosteutta imeytys- alueella ja sen lähiympäristössä. Kosteuden lisääntyminen suosii kosteutta vaativaa ja suosivaa kasvillisuutta. Kosteuden lisääntymi- nen tasoittaa lämpötilavaihteluja. Kesäaikana sadetus keskimäärin viilentää ilmaa, kun taas talvikautena se lämmittää ilmaa. Harjun pienilmaston lämpeneminen voi johtaa kasvukauden pidentymiseen syksyllä ja vastaavasti kasvukauden aikaistumiseen keväällä. Edellä kuvatut kosteuden ja lämpötilan muutokset koskevat ainoastaan ns.
mikroilmastoa eli tässä tapauksessa imeytysalueiden maan läheistä ilmastoa. Ilmastovaikutukset eivät ulotu pidemmälle mm. siksi, että alue on suhteellisen korkealla ympäröivään maastoon nähden, jol- loin ilmavirtaukset tasoittavat imeytyksestä johtuvia kosteus- ja läm- pötilamuutoksia varsin tehokkaasti. Pienilmaston kasvillisuutta muut- tava vaikutus näkyy vastaavasti selkärangattomien eläinten lajiston muuttumisena rehevämpää kasvillisuutta suosivaksi.
Pohjaveden laatuun liittyvät terveysriskit
Hankkeen terveydelliset riskit liittyvät erilaisiin poikkeustilanteisiin, jolloin raakaveteen tai suoraan tekopohjaveden muodostamisalueel- le pääsee haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja, mikrobeja tai muita aineita. Erilaisten poikkeustilanteiden varalle laaditaan koko järjes- telmää koskeva riskienhallintaohjelma.
Mahdollisten poikkeustilanteiden terveydelliset vaikutukset kohdistu- vat tekopohjaveden kuluttajiin niin Virttaankankaan lähitarkastelu- alueella kuin kuluttajiin Turun seudulla. Laitoksen laadunvalvontaoh- jelmaan kuuluu myös raakaveden laadun jatkuva tarkkailu. Tämän avulla mahdollisten epäpuhtauksien esiintyminen vedessä voidaan huomata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ryhtyä tarvitta- viin toimenpiteisiin mm. terveysriskiä aiheuttavien aineiden pääsyn estämiseksi järjestelmään.
Tehtyjen tutkimusten mukaan raskasmetallit eivät aiheuta riskiä raa- kaveden otolle Kokemäenjoesta Karhiniemen kohdalla. Lisäksi on muistettava, että elohopea ja muut kiintoaineeseen sitoutuneet hai- talliset aineet poistuvat tehokkaasti raakaveden esikäsittelyproses- sissa. Kokemäenjoen vedestä ei ole havaittu tehdyissä vesianalyy- seissä ympäristölle haitallisia aineita kuten torjunta-aineita, kloori- fenoleita tai polykloorattuja bifenyyleitä (PCB). Vedenottamon lähei- syydessä tehdyissä pohjasedimenttien tutkimuksissa ei myöskään havaittu maaperän raja-arvon ylittäviä PCB-, dioksiini- tai furaanipi- toisuuksia.
Onnettomuuksien yhteydessä raakaveteen voi päästä öljyä. Jos tä- mä öljy pääsee pohjaveteen, sen hajoaminen kestää kymmeniä vuosia ja tänä aikana pohjavesi on käyttökelvotonta. Veden laadun- valvontaohjelman ja järjestelmän riskienhallintaohjelman avulla var-
mistetaan, että tämän kaltaisia haitallisia aineita ei joudu imeytysve- den mukana Virttaankankaalle.
Mikrobeja voi päästä tekopohjaveden muodostumisalueelle ensi si- jassa Kokemäenjoesta otettavan raakaveden kautta. Normaalitason ja –lajiston ylittäviä mikrobimääriä voi Kokemäenjokeen päästä lä- hinnä jätevedenpuhdistamoilta (ohijuoksutukset poikkeustilanteissa) tai lietesäiliöistä. Runsaskin mikrobimassa kuitenkin laimenee voi- makkaasti jokivedessä. Veden suodattuminen harjukerrosten lävitse poistaa tehokkaasti bakteereja. Tanskalaisissa tutkimuksissa onkin todettu, että tämän kaltaiset bakteerit eivät juuri aiheuta hygieenistä riskiä tekopohjaveden muodostuksessa. Virusten häviäminen maa- perästä on hitaampaa kuin bakteerien. Suomessa ihmisperäisistä suolistoviruksista kalikivirusten epäillään olevan suurin juomavedes- tä johtuvien epidemioiden aiheuttaja. Pohjavedessä on otolliset olo- suhteet kalikiviruksen säilymiselle. Viruksen pidättymisestä maape- rään vajovesivyöhykkeessä ei ole tutkimustietoa. Kalikivirusta pysty- tään poistamaan tehokkaasti kemiallisella esikäsittelyllä, jolloin nii- den määrä pienenee noin sadasosaan alkuperäisestä. Mekaanises- sa esikäsittelyssä ei merkittävää poistumista tapahdu. Kalikivirusten poistoa voidaan tehostaa desinfioinnilla. Virusten pidättymistä teko- pohjaveden muodostuksessa on tutkittu bakteriofaagien eli bakteeri- virusten avulla. Kokeiden mukaan bakteerivirusten pidättymiseen ja poistumiseen tekopohjaveden muodostuksessa näytti riittävän 30 vuorokauden viipymä tai 40 m:n kulkeutumismatka. Sinileväsolut poistuvat tehokkaasti vajovesikerroksessa. Myös sinilevien tuottamat myrkyt poistuvat tehokkaasti jo varsin lyhyen imeytysmatkan aikana.
VIVA-projektin tutkimusten perusteella ei ole odotettavissa, että poh- javeden nitraattityppipitoisuus imeytyksen aikana nousisi lähellekään sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamaa raja-arvoa 11 mg NO3 -N/l (STM asetus 461/2000). Sen sijaan imeytystaukojen aikana nitraattityppeä voi huuhtoutua pohjaveteen. Mm. nitraattihai- tan minimoimiseksi Virttaankankaan imeytysalueet ovat melko pie- nialaisia, ja imeytys kohdistuu vain pieneen osaan koko pohjavesi- alueesta.
Luontaisen pohjaveden määrän, tason tai laadun muutos
Laitossuunnitelmaa varten tehdyllä pohjavesimallilla tarkasteltuna laitoksen normaalitoiminta ei vaikuta pohjaveden tasoon eikä virtaa- miin merkittävästi. Poikkeustilanteista voi aiheutua lyhytaikaisia muu- toksia, jotka eivät vaikuta Virttaanharjun ekosysteemiin normaalia luonnondynamiikkaa voimakkaampina. Lyhytaikaiset muutokset voi- vat kuitenkin vaikuttaa lähialueen asukkaiden vedenottoon.
Pohjaveden laatumuutoksia ovat lähinnä lämpötilan nousu ja veden sisältämien ravinteiden pitoisuusmuutokset. Nämä muutokset voivat vaikuttaa purkautumisalueiden kasvillisuuteen. Virttaanharjun lähde- purkaumien veden pH on varsin korkea, yli 8. Tekopohjavesi ei ko- hottane pH:ta. Imeytettävä vesi sisältää ravinteita sadevettä enem- män, joten pohjaveden ravinteisuus voi kasvaa. Tämän seurauksena
purkauma-alueiden kasvillisuus voi rehevöityä. Lähdelajisto on var- sin spesifistä ja lähdeolosuhteisiin erikoistunutta. Ravinteisuuden li- sääntymisestä huolimatta lähdelajisto säilyttänee asemansa, koska olosuhteet ovat monille muille lajeille sopimattomat.
Laatumuutoksia pohjaveteen voivat aiheuttaa myös orgaanisen ai- neen pitoisuuden muutokset. Korkealaatuisen pohjaveden tuotannon kannalta pitkällä aikavälillä on keskeistä, miten kauan harjumuodos- tuma kykenee suodattamaan orgaanista ainetta. Suomessa van- himmat tekopohjavesilaitokset ovat toimineet tähän mennessä noin 30 vuotta. Laitosten käytön loppuminen ei ole näköpiirissä.
3.2.1.4 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen
Pohjaveden laadun ja virtaamien kannalta merkittävä tekijä haitallis- ten vaikutusten ehkäisemisessä ja lieventämisessä on riskien enna- kointi ja niiden torjunta. Kokemäenjoesta aiheutuvien riskien enna- kointi ja torjunta käsittää 1) häiriöiden havaitsemisen, 2) tiedonkulun järjestämisen, 3) torjunta- ja varautumistoimenpiteet vedenottamolla ja esikäsittelyssä sekä 4) järjestelmän sovittamisen alueen yleiseen pelastustoimeen. Häiriöiden havaitsemisen keinona harkitaan jatku- vatoimisia jokiveden laadun seuranta-asemia. Havaitsemisessa tu- keudutaan myös toiminnanharjoittajien ilmoitusvelvollisuuteen, kan- salaisten aktiivisuuteen sekä vesinäytteiden analyyseihin. Joen ve- den laadussa tapahtuvaa häiriötä koskevan tiedon kulku Turun Seu- dun Vesi Oy:lle pyritään varmistamaan kehittämällä vakioitu viestin- tämenettely yhteistyössä alueen viranomaisten ja kuntien kanssa.
Mikäli huonolaatuista raakavettä ennakoivista varotoimista ja esikä- sittelystä huolimatta pääsisi raakavesiputkeen, voidaan raakaveden syöttö siihen keskeyttää ja tyhjentää putki sekä huuhdella se. Ää- rimmäisessä tilanteessa varauduttaneen myös siihen, että koko ve- denotto voidaan keskeyttää ottamalla Halisten varalaitos käyttöön.
Eräänä vaihtoehtona on myös raakaveden esikäsittelyn tehostami- nen pikasuodatuksen lisäksi kemiallisella käsittelyllä.
Vedenpintojen ja virtaamien haitallisten muutosten ehkäisyssä on tärkeällä sijalla laaja ja kattava seurantaohjelman toteuttaminen.
Kiintoaineen haittavaikutuksia kuten pintamaan tai imeytysaltaan tukkeutumista voidaan ehkäistä ennen kaikkea esikäsittelemällä imeytettävä pintavesi.
Hankkeen terveydelliset riskit liittyvät erilaisiin poikkeustilanteisiin, jolloin raakaveteen tai suoraan tekopohjaveden muodostamisalueel- le pääsee haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja, mikrobeja tai muita aineita. Erilaisten poikkeustilanteiden varalle laaditaan koko järjes- telmää koskeva riskienhallintaohjelma.
3.2.1.5 Esikäsittelymenetelmien vertailu
Tekopohjavesilaitoksessa imeytettävälle vedelle ei ole olemassa viranomaisen asettamia laatuvaatimuksia, mutta Vesi- ja viemärilai-
tosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto (2000) sekä Kivimäki (1992) ovat julkaisuissaan esittäneet laatutavoitteet, joille ei ole asetettu lukuar- voja. Sekä mekaanisella hiekkapikasuodatuksella että kemiallisella esikäsittelyllä päästään raakaveden normaalin laadunvaihtelun puit- teissa sellaiseen veden laatuun, että se täyttää imeytettävälle vedel- le asetetut laatutavoitteet. Menetelmien välillä on kuitenkin joitakin eroavaisuuksia, joista merkittävimpiä ovat seuraavat:
- Kemiallinen menetelmä poistaa myös kolloidisia tai liuenneita ainei- ta, humusta, epäorgaanisia yhdisteitä ja mahdollisia levämyrkkyjä, kun mekaanisella esikäsittelyllä saadaan poistettua lähinnä kiintoai- nesta ja siihen sitoutuneita aineita.
- Kemiallisessa menetelmässä raakaveteen jää vähäisiä määriä sa- ostuskemikaalijäämiä (joko rautaa tai alumiinia).
- Kemiallinen menetelmä on mekaanista herkempi prosessihäiriöille.
- Mekaanisesti esikäsitellystä vedestä orgaaninen aines poistuu pää- asiassa tekopohjaveden muodostumisvaiheessa, kun kemiallisessa menetelmässä osa poistuu jo esikäsittelyssä.
- Kemiallisen esikäsittelyn seurauksena tekopohjaveden sulfaatti- ja kloridipitoisuudet saattavat kohota jonkin verran.
- Kemiallisessa esikäsittelyssä muodostuvan lietteen määrä on noin kymmenkertainen mekaaniseen verrattuna.
- Kemiallisessa esikäsittelyssä huuhteluvesien mukana Loimijokeen menevä kiintoaineen määrä on noin 130 - 260 kg/d (5130 m3:n ve- simäärässä), mekaanisessa keskimäärin 55 kg/d (5465 m3:n vesi- määrässä).
Mekaanisen esikäsittelymenetelmän tehokkuutta on tutkittu Koke- mäenjoen vedellä tehtyjen suodatuskokeiden avulla. Tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon.
Parametri Raakavesi (Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistykseltä
saatu kokooma-aineisto, mittauspiste 06 Karhiniemi, 2002).
Pikasuodatettu vesi
Vähenemä (%)
Sameus NTU 2 – 9 (keskimäärin 5) keskimäärin < 3,5 0,2 – 67 %, keskimäärin > 30 % Kiintoaine mg/l 1 – 11 (keskimäärin
5,4)
keskimäärin noin 2 30 – 80 %, keskimäärin > 55 %
CODMn mg/l 8 - 11 (keskimäärin 8,8)
keskimäärin 8,5 - 8,8
0 - 5 %, keskimäärin ei merkittävää vähenemää Bakteerit (fekaaliset
koliformiset bakteerit).
1 – 800 kpl (keskimäärin 96) keskimäärin 1- 50 40 – 90 %, keskimäärin > 50 %
(Sinilevät) (Lahti ym. (1993) on tutkinut sinilevien käyttäytymistä pikasuodatuksessa. Pikasuodatuslai- toksessa havaittiin sinilevien vähenemä 14 – 68 %. Lahden (1999) selvityksen mukaan veteen liuenneet mikrokystiinit poistuvat pikasuodatuksessa alle 10 %).
3.2.1.6 Hankkeen vesistövaikutuksista
Raakavedenottamon yläpuolella, noin 20 km etäisyydellä on Tyrvään ja 10 km etäisyydellä Äetsän voimalaitos, joita ajetaan viikkosään- nöstellyllä. Alapuolella, noin 30 km etäisyydellä sijaitsee Kolsin voi- malaitos jota ajetaan vuorokausisäännöstelyllä. Joen suurimmat vir- taamat määräytyvät luonnollisen vesimäärän mukaan, pieniin vir- taamiin sen sijaan vaikuttaa suuresti säännöstelykäytäntö. Raaka- veden oton osuus Tyrvään ja Äetsän alimmista virtaamista on 4…5
%, joten se ei aiheuta merkittävää vähenemää Kokemäenjoen vir- taamaan. Veden vähyyteen Kolsin voimalaitoksen alapuolella voi- daan vaikuttaa muuttamalla veden juoksutuskäytäntöä. Raakaveden oton vaikutus joen vesimäärän on niin vähäinen, ettei se lisää sanot- tavasti hapenpuutteesta johtuvaa uhkaa toutaimen mädin ja poikas- ten kehittymiselle vedenottokohdan alapuolella.
Mekaanisen esikäsittelyn rejektin eli selkeytetyn huuhteluveden kiin- toainepitoisuus on välillä 10 – 40 mg/l. Loimijoen kiintoainepitoisuus vaihtelee yleisimmin välillä 5 – 50 mg/l, mediaani on välillä 15 - 18 mg/l. Rejekti on jonkin verran happea kuluttavaa, mutta luultavasti hapenkulutus ei ole merkittävästi korkeampi kuin Loimijoen vedessä, koska raakaveden laatu on selvästi Loimijoen vettä parempilaatuista mm. hapenkulutuksen osalta. Rejekti on määrältään pieni verrattuna Loimijoen virtaama-arvoihin, keskialivirtaamastakin se on vain noin 3
%. Mekaanisessa esikäsittelyssä muodostuvan rejektin ei voida olet- taa vaikuttavan haitallisesti Loimijoen veden laatuun eikä ekosys- teemiin, mm. toutain- tai muihin kalapopulaatioihin.
Kemiallisesta esikäsittelystä tulevan rejektin kiintoainepitoisuus on 25…50 mg/l. Sen aiheuttama laskennallinen kiintoaineen pitoisuu- den lisäys Loimijoessa on esitetty seuraavassa taulukossa.
Maurialankosken virtaama m3/s
Purkupaikan arvioitu virtaama m3/s
Rejektivesi m3/s
SS kg/d Pitoisuus- lisäys mg/l
Ylivirtaama HQ 513 595 0,06 130 –260 0,003 – 0,005
Keskiylivirtaama MHQ 217 252 0,06 130 – 260 0,006 – 0,012
Keskivirtaama MQ 24,1 28 0,06 130 –260 0,054 –0,107
Keskialivirtaama MNQ 1,85 2,15 0,06 130 –260 0,68 – 1,36
Alivirtaama NQ 0,10 0,12 0,06 130 –260 8,5-17,1
Myös rejektin vaikutusta Loimijoen rautapitoisuuteen on tarkasteltu.
Kemiallisesta esikäsittelystä tulevan rejektin aiheuttama laskennalli- nen raudan pitoisuuden arvioitu lisäys Loimijoessa on esitetty seu- raavassa taulukossa:
Maurialankosken virtaama m3/s
Purkupaikan arvi- oitu virtaama m3/s
Rejektivesi m3/s
Rautaa kg/d
Pitoisuuslisäys µg/l
Ylivirtaama HQ 513 595 0,06 50 - 100 0,97 – 1,9
Keskiylivirtaama MHQ 217 252 0,06 50 - 100 2 – 5
Keskivirtaama MQ 24,1 28 0,06 50 - 100 20 – 41
Keskialivirtaama MNQ 1,85 2,15 0,06 50 - 100 262 – 524
Alivirtaama NQ 0,10 0,12 0,06 50 - 100 3288 – 6576
3.2.1.7 Tekopohjaveden muodostamisen vaikutukset maaperään ja kasvillisuuteen
Maaperässä ns. lyhyen viipymän kulkeutumisessa vajovesivyöhyk- keessä vedestä poistuvat mm. bakteerit, sameus sekä kiintoaine sii- hen kiinnittyneine aineineen. Humuksen poistuma vaihtelee 10…50
%. Syvemmällä, pohjavesivyöhykkeessä, tapahtuu ns. pitkän viipy- män kulkeutuminen, jossa veden laatuominaisuudet, kuten pH ja lämpötila tasaantuvat. Laimenemisen ja pidättymisen lisäksi humus alkaa hajota biologisesti vedeksi ja hiilidioksidiksi. Sadeveden tai raakaveden mukana tulevat tai maaperästä liuenneet liukoiset ravin- teet eivät juuri muutu, pidäty tai hajoa.
Kouvolan ja Jyväskylän tekopohjavesilaitoksilla sekä Virttaankan- kaan koeimeytyksissä (2002 /2003) saatujen kokemusten perusteel- la tekopohjavesilaitos toimii hyvin kovillakin pakkasilla. Tällöin imey- tysalueille muodostuu jääkansi, jonka alla imeytyminen jatkuu nor- maalisti.
Mekaanisesti esikäsitellyn veden mukana harjuun tulee keskimäärin 1,8 - 5,1 t/ha/a orgaanista kiintoainetta (imeytyksen aikana). Lähes kaikki orgaaninen aines pidättyy maan pintaosiin, osa mineralisoituu suhteellisen nopeasti hiilidioksidiksi ja osa muuttuu hitaasti hajoa- vaksi humukseksi. Esikäsitellyn raakaveden mukana tulevan or- gaanisen aineen kuormitus vastaa kangasmetsän luontaista or- gaanista kuormitusta, eikä sen voi olettaa aiheuttavan sanottavaa maan orgaanisen kerroksen muutosta.
Sadetuksen aiheuttama kiintoaine- ja ravinnekuormitus Virttaankan- kaan imeytysalueilla on seuraava:
Keskimääräi- nen pitoisuus
Kuormitus kg/ha/d Imeytyksen aikana
Kuormitus t/ha/a imeytyksen aikana
Pitkäaikainen kuormitus, 1/3 imeytyksen aikaisesta t/ha/a
Kiintoaine mg/l n. 2 35 12,8 4,3
Orgaaninen kiintoaine mg/l
0,3 – 0,8 5 - 14 1,8 – 5,1 0,6 – 1,7
Kokonaisfosfori µg/l 5 – 20 0,1 – 0,4 0,04 – 0,14 0,01 – 0,05 Kokonaistyppi µg/l 340 – 900 7,7- 17,8 2,5 – 6,5 0,8 – 2,2
Tekopohjavesilaitoksia koskevan VIVA –tutkimuksen mukaan imeyt- täminen nostaa maaperän pH:ta, mikä puolestaan nopeuttaa typen mineralisaatiota maaperässä. Orgaaniset typpiyhdisteet muuttuvat nitraateiksi, jotka huuhtoutuvat pohjaveteen. Tutkimushankkeessa imeytettävän veden nitraattipitoisuudet vaihtelivat 133 - 195 µg/l ja pohjavedessä 166 - 293 µg/l. Talousveden laatuvaatimukseen, 50 000 µg/l, verrattuna arvot ovat erittäin pieniä.
Hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ovat tehtyjen selvitysten mukaan vähäisiä. Tekopohjaveden imeytyksen aiheuttamien pohja- veden laatumuutosten on arvioitu ulottuvan Kankaanrannan lähteille (Alastaron Myllylähde ja Kankaanrannan lähde), mutta ei juurikaan Oripään Myllylähteelle saakka. Lähdepurkaumien ravinnepitoisuuk- sien muutokset ovat oletettavasti lieviä. Typpipitoisuuden lievä nou- su tuskin vaikuttaa lähdekasvillisuuteen, koska emäksisillä kasvu- alustoilla minimiravinteena on tyypillisesti fosfori. Fosforin saatavuus on sidoksissa maaperän pH-arvoon siten, että yli 5,5 pH:ssa fosfori on heikosti liukoista. Tämän vuoksi fosfori on yleisesti ottaen kasvua rajoittava tekijä maaperässä, jonka pH on korkea. Virttaan lähteiköi- den pH on luokkaa 8.
Typpipitoisuuden vähäinen nousu pohjavedessä ei näyttäisi vaikut- tavan kasvillisuuteen, koska kasvua rajoittava fosforipitoisuus ja liu- koisen typen pitoisuus eivät olennaisesti muutu. Tekopohjavesihan- ke ei raakaveden sekä Virttaan alueen luontaisen pohjaveden laa- dun seurantatulosten mukaan lisää lähteiköissä purkautuvan pohja- veden fosforipitoisuutta. Pitoisuus saattaa sen sijaan hieman laimen- tua. Ravinnepitoisuuden muutoksia merkittävämpi tekijä lähdekasvil- lisuuden esiintymiselle on nimenomaan pohjaveden purkautuminen ja sen luoma poikkeuksellinen kasvuympäristö, missä ravinteista lä- hinnä korkea kalsiumpitoisuus (ja samalla korkea pH) näyttää vaikut- tavan vaateliaan lajiston esiintymiseen. Virttaankankaan maaperäs- sä on runsaasti helppoliukoista kalsiittia. Sijoittamalla imeytysalueet kalsiitin suhteen oikein saadaan tekopohjaveden pH nousemaan lä- helle kyllästysastetta, eli samalle tasolle luontaisen pohjaveden kanssa.
3.2.1.8 Eri menetelmillä tuotettavan talousveden laatu
Seuraavassa taulukossa on vertailtu Virttaankankaan luontaisen pohjaveden laatua arvioituun tuotettavaan tekopohjaveden laatuun sekä mekaanisesti että kemiallisesti esikäsitellystä raakavedestä tuotettuna. Taulukon laatuarviot perustuvat tehtyihin esikäsittelyko- keisiin.
Parametri Yksikkö Pohjaveden laatu Tekopohjaveden laatu, esikä- sittely: mekaaninen (arvio)
Tekopohjaveden laatu, esi- käsittely: kemiallinen (arvio)
Lämpötila oC 5 - 7 4 - 10 4 - 10
Happi mg/l 8 - 13,0 6 -10 7 - 12
Koliformiset bakteerit pmy/100 ml
0 0 0
Sameus FTU 0,1 – 0,4 0,1 – 0,4 0,1 – 0,4
pH 8,0 – 9,0 7,5 – 8,5 7,5 – 8,5
Sähkönjohtavuus µS/cm 75 -100 85 - 110 edellistä hieman suurempi
Haju ja maku aistinvar. ei ei ei
Alkaliniteetti mmol/l 0,4 – 0,8 0,6 – 0,9 0,6 – 0,9
Kloridi mg/l 1,5 – 2,5 3 – 5 1,5– 10 kemik. riippuvainen
Väriluku Pt mg/l <5 5 5
CODMn mg O2/l <0,5 1,0 – 1,8 1,0 – 1,5
TOC mg/l <1 2,0 – 2,5 1,5 – 2,5
kok. N mg/l 0,1 – 0,3 0,1 – 0,3 0,1 – 0,3
NH4-N mg/l <0,003 <0,003 <0,003
NO3-N mg/l 0,1 – 0,3 0,1 – 0,3 0,1 – 0,3
kok. P mg/l 0,01 – 0,03 0,01 – 0,03 0,01 – 0,02
Fe µg/l <20 <20 <20
Mn µg/l <10 <10 <10
SO4 mg/l 5 - 8 8 - 12 5 – 45 kemik. riippuvainen
CO2 mg/l <1 3 - 8 <1 - 5
Ca mg/l 6 - 12 12 - 15 15 - 20
Raskasmetallit <tal.veden laatu- vaatimusten
<tal.veden laatuvaatimusten <tal.veden laatuvaatimusten
PAH-yhdisteet ei tod. ei tod. ei tod.
PCB ei tod. ei tod. ei tod.
Pestisidit ei tod. ei tod. ei tod.
Halogenoidut
liuottimet ei tod. ei tod. ei tod.
Mikrokystiinit ei tod. ei tod. ei tod.
Haju ja maku ei ei ei
Trihalometaanit ei ole ei ole ei ole
Taudinaiheuttajat ei ole ei ole ei ole
3.2.2 JONI MÄKISEN ASIANTUNTIJALAUSUNTO 10.6.2001: Säkylänharjun- Virttaankankaan harjumuodostuman rakenne ja kehitysvaiheet
3.2.2.1 Tiiviiden kerrostumien sijainti ja orsivettä muodostavan kerrostuman raja
Kankaanjärven lähiympäristössä ja sen pohjois-itäpuolella havaittu orsivesikerros noudattelee n. 5-20 m paksujen rantakerrostumien al- la olevaa, Virttaa-Virttaankangas-Säkylänharju –harjujakson kerros-
tumiin jyrkästi rajautuvaa hienojakoista välikerrosta, joka viettää tul- kinnan mukaan pohjoiseen ja itään aina harjua ympäröivälle savisel- le peltoalueelle asti. Kerros jatkuu myös luoteeseen Säkylänharjun pääselänteen koillisreunalle. Orsivesikerrokset sulautuvat osittain pohjaveteen ja näin ollen jyrkkää rajaa ei vesipintojen välille voida aina vetää.
Hienojakoisessa välikerroksessa esiintyy savisempaa ainesta, joka on kerrostunut ylimmillään noin 105 m tasolle asti. Hienojakoinen vä- likerros on tiiviydeltään ja savisen aineksen paksuuden suhteen vaihteleva, reunaltaan ”repaleinen” ja mahdollisesti paikoin ranta- voimien pois kuluttama. Kankaanjärven ympäristöstä pohjois- ja itäsuuntaan saattaa välikerroksessa ja myös koko sen alapuolella olevassa hienojakoisessa kerrostumassa esiintyä aukkoja kalliope- räkohoumien kohdalla. Tiiviit kerrokset viettävät harjujaksolta pois- päin ohjaten imeytyviä vesiä harjun reunoille.
Säkylänharjun pääselänteen suuntaan kohoavat, rantakerrosten peittämät hienojakoiset kerrostumat muuttuvat noin 105 metrin tason yläpuolella lähinnä siltiksi ja silttiseksi hiekaksi. Silttinen välikerros on rakenteeltaan epäyhtenäinen, vaihtelevan paksuinen, paikoin ranta- voimien pois kuluttama ja siinä esiintyy aukkoja alapuolella oleviin hiekkaisempiin kerrostumiin.
3.2.2.2 Vettä läpäisevien kerrosten sijainti ja pohjavesipinnan yläpuolella olevat virtausesteet
Koska muodostumakompleksi koostuu eri kehitysvaiheiden raken- teeltaan vaihtelevista kerrostumista eivät vettä johtavat ja vettä lä- päisevät kerrokset ole yhtenäisiä ja tasalaatuisia. Toisaalta jaksolla ei pohjaveden päävirtaussuunnissa ole viitteitä merkittävistä vir- tausesteistä lähellä pohjaveden pintaa. Vettä parhaiten läpäisevät kerrostumat sijoittuvat noin 500-600 metriä leveälle harjujakson kar- kealle vyöhykkeelle, erityisesti viistokerrosalueiden alku- ja keski- osiin sekä laajemmalle levinneiden saumarailokerrostumien sora- ja hiekkakerrosten alueelle.
Yleisesti ottaen pohjaveden pinta osuu harjujakson karkeammassa vyöhykkeessä viistokerrosten tasolle ja ytimen paksunnosten koh- dalla myös paikoin kivisempään ainekseen. Varsinainen kapeampi, arviolta noin 150-200 m leveä harjuydin sijaitsee pääosin pohjave- den pinnan alapuolella. Ydin kulkee aluksi pitkin Virttaan- Kankaanjärven murtumalaaksoa ja kääntyy sitten luoteeseen seura- ten harjujakson karkean vyöhykkeen koillisreunaa. Sen sijaan kar- kean vyöhykkeen sisällä olevien harjulaajentumien reunaosissa ja karkean vyöhykkeen reunalla pohjavedenpinta kohtaa hienompia kerroksia. Harjun karkean vyöhykkeen alaosissa esiintyvät hienot kerrokset ovat yleensä pohjavedenpinnan alapuolella.
Merkittäviä pohjavesipinnan yläpuolella olevia virtausesteitä ei harju- jakson sora- ja hiekkavyöhykkeellä näyttäisi esiintyvän. Virtausta heikentävien hienojakoisten kerrosten sijaintia on vaikea määrittää, koska ne saattavat usein olla ohuita ja epäjatkuvia. Harjulaajentumi-
