Yliopistouudistus Helsingin yliopistossa : taustat, tavoitteeet ja toteutus

Ulla Mansikkamäki

Ulla Mansikkamäki

Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 70

ISSN 1795-5416 (Painettu) ISSN 1795-5521 (Verkkoversio) ISBN 978-952-10-6613-9 (nid.) ISBN 978-952-10-6614-6 (PDF)

www.helsinki.fi/julkaisut/halvin_julkaisut.shtml

SISÄLLYS

SAATTEEKSI 5

YLIOPISTOUUDISTUKSEN TAUSTAA 7

REHTORIEN NEUVOSTON MANIFESTI 8

OPETUSMINISTERIÖN SELVITYSTYÖ JA VALTAKUNNALLINEN VALMISTAUTUMINEN 9

SELVITYSMIESTEN VÄLIRAPORTTI 9

MUUTOKSIA YLIOPISTOLAKIIN 10

REHTORIEN NEUVOSTON AGENDA JA HALLITUSOHJELMAAN VAIKUTTAMINEN 10 SELVITYSMIESTEN LOPPURAPORTTI JA HELSINGIN YLIOPISTON LAUSUNTO 10 UUDISTUKSEEN LIITTYVÄ RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN 12

LAINSÄÄDÄNNÖN VALMISTELU 13

OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄ JA HANKKEEN OHJAUSRYHMÄ 13 UUDISTUKSEN SUUNTAVIIVAT -MUISTIO JA HELSINGIN YLIOPISTON KANNANOTTO 13

SUUNNITTELUSTA KOHTI TOTEUTUSTA 17

PALVELUKESKUKSET OSANA YLIOPISTOUUDISTUSTA 17

HALLITUKSEN ILTAKOULUN PÄÄTÖS PERIAATTEISTA 18

PÄÄTÖS TALOUDELLISISTA LINJAUKSISTA 19

KIINTEISTÖJEN ASEMA PÄÄOMITTAMISESSA JA

KIINTEISTÖYHTIÖIDEN PERUSTAMINEN 19

UUSI YLIOPISTOLAKI JA HELSINGIN YLIOPISTON LAUSUNTO 23

LAKIESITYS EDUSKUNNASSA 24

VEROTUSTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA HELSINGIN YLIOPISTON PRIVILEGIOT 24

YLIOPISTOJEN YHTEISTYÖ 27

REHTORIEN NEUVOSTON JÄRJESTÄYTYMINEN 27

TYÖNANTAJATOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN 27

UUDISTUKSEEN VALMISTAUTUMINEN HELSINGIN YLIOPISTOSSA 29

OMAN VARALLISUUDEN ASEMA 29

SISÄISEN UUDISTUSHANKKEEN VALMISTELU 30

UUDISTUSHANKKEEN OHJAUS JA OPERATIIVINEN TOTEUTUS 31

UUDISTUKSEN PROJEKTIRYHMÄT 32

TYÖ PROJEKTIRYHMISSÄ 33

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 35

KONSISTORIN PERIAATEPÄÄTÖS ORGANISAATIORAKENTEESTA JA

JOHTAMISJÄRJESTELMÄSTÄ 35

PERIAATEPÄÄTÖKSISTÄ TOTEUTUKSEEN 37

UUSIEN LAITOSTEN MUODOSTAMINEN 39

SIIRTYMÄVAIHEEN MAKSUVALMIUTEEN VARAUTUMINEN 39

HALLITUKSEN YLIOPISTOYHTEISÖN ULKOPUOLISTEN JÄSENTEN VALINNAN

VALMISTELU 40

JOHTOSÄÄNNÖN VALMISTELU 40

SIIRTYMINEN BUDJETTIPOHJAISEEN TALOUTEEN 41

MUUTOKSIA OHJAUKSEEN 42

HENKILÖSTÖ 43

YLIOPISTOUUDISTUSHANKKEEN SISÄINEN JA ULKOINEN VIESTINTÄ 43

UUTEEN YLIOPISTOON JÄRJESTÄYTYMINEN 45

KANSLERI 45

YLIOPISTOKOLLEGIO 46

HALLITUS 47

REHTORI 47

TIEDEKUNNAT JA LAITOKSET 48

KESKUSHALLINTO 49

JOHTAMISEN VAHVISTAMINEN 50

LOPUKSI 51

VIITTEET 52

SAATTEEKSI

Yliopistolaitoksen uudistamiseen liittyvää keskustelua käytiin Suomessa useita vuosia en- nen varsinaista uudistushanketta. Oikeudellisen aseman muutos ja sen valmisteluun liit- tyvät toimenpiteet alkoivat vuonna 2005, mutta tulivat useimmille yliopistolaisille tutuiksi vasta, kun ne koskettivat omaa asemaa tai toimintaympäristöä. Silloinkin kokonaiskuvan hahmottaminen koko laajasta hankkeesta taustoineen oli vaikeaa, myös eri osa-alueiden valmistelutyössä mukana olleille.

Tässä raportissa olen yrittänyt kuvata tiiviissä muodossa uudistuksen keskeiset virstan- pylväät Helsingin yliopiston näkökulmasta sillä tiedolla ja kokemuksella, jonka sain toimies- sani projektin operatiivisessa johdossa uudistuksen toteuttamiseksi yliopistossa. Helsingin yliopiston uudistushankkeessa luotiin välttämättömien toimenpiteiden lisäksi uusia toimin- tatapoja, rakenteita ja välineitä strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toivottavasti raportti omalta osaltaan innoittaa jatkossa tutkimaan ja arvioimaan oikeu- dellisen aseman muutoksen vaikutuksia yliopiston toimintaan uudistukselle alun perin ase- tettujen tavoitteiden näkökulmasta.

Kiitokset yliopiston johdolle ja työtovereille kommenteista ja asiantuntija-avusta asioi- den tarkistamisessa. Erityinen kiitos suunnittelija Annamari Puhakalle, joka on avustanut paitsi projektin toteutuksessa, myös tämän raportin julkaisukuntoon saattamisessa.

Helsingissä 9. elokuuta 2010 Ulla Mansikkamäki

YLIOPISTOUUDISTUKSEN TAUSTAA

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto totesi vuosina 2003–2005 suoritetussa koko julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellista kehittämistä koskeneessa arvioinnissa¹, että Suomen yliopistojärjestelmää ei enää tule hajauttaa tai laajentaa. Sen sijaan yliopistojen uusiutu- mista tulee edistää voimavarojen suuntaamisella, priorisoinnilla, profiloinnilla ja organi- saatio- ja rakennemuutoksin. Edelleen todettiin, että yliopistojen kansainvälisessä kilpai- lukyvyssä olevien puutteiden vuoksi tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä, rahoituksellisia että asenteellisia toimia. Myös taloudellista toimivaltaa tuli lisätä sekä johtamista ja ammatti- maisen johtajuuden edellytyksiä vahvistaa kaikilla tasoilla. Valtioneuvosto teki arvioinnin pohjalta periaatepäätöksen julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisestä 7.4.2005.² Päätös loi perustan ja tavoitteet yliopistolaitoksen kehittämiselle.

Helsingin yliopisto oli alkanut erityisesti 1990-luvulla kiinnittää huomiota perustoimin- tansa laatuun järjestämällä tutkimuksen ja opetuksen arvioinnit ja aloittamalla entistä syste- maattisemman strategisen suunnittelun ja toiminnanohjauksen. Strategisen ajattelun vah- vistuessa heräsi myös keskustelu yliopiston suhteesta valtionhallintoon ja erityisesti sen oh- jausjärjestelmään. Opetusministeriön ohjaus koettiin pitkäjänteisen kehittämisen kannalta liian yksityiskohtaiseksi puuttumiseksi yliopistojen sisäiseen toimintaan ja tilivirastoasema talouden kannalta raskaaksi ja runsaasti voimavaroja kuluttavaksi toiminnaksi. Lisäksi yli- opistojen rooli työnantajana ja neuvotteluissa virka- ja työehtosopimuksista koettiin liian heikoksi ja kehitystä rajoittavaksi neuvotteluoikeuden ollessa opetusministeriöllä.

Keskustelu yliopistojen tulevaisuudesta ja asemasta valtiokonsernin osana alkoi konk- retisoitua, kun yliopistojen rehtorien neuvosto keväällä 2002 julkaisi raportin³, jossa kan- sainvälisen kehityksen pohjalta tarkasteltiin mahdollisuutta irrottautua tilivirastoasemasta itsenäisempään olomuotoon. Autonomian kasvattaminen todettiin parhaimmaksi keinoksi kehittää yliopistoja vastaamaan niihin perustoimintojen laadun ja kansainvälistymisen ta- voitteisiin, joita yliopistot olivat strategioissaan itselleen asettaneet. Raportin laatineen työ- ryhmän puheenjohtajana oli Kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen ja loppuvaiheessa Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa. Pysyvänä asiantuntijana työryhmässä oli Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio. Työryhmä kuuli laajasti yliopistojen, ministeriöiden ja työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Tavoiteltu yliopistouudistus ei kuitenkaan vielä tämän perusteella lähtenyt liikkeelle. Yli- opistolain muutokset⁴ koskivat vuonna 2005 opintojen enimmäisaikaa ja oikeutta suorittaa alempi ja ylempi korkeakoulututkinto tavoiteajassa. Rehtorien neuvoston raportissa esiin tuoduista keskeisistä asioista lakiin lisättiin ainoastaan yliopistojen kasvava yhteiskunnalli- nen merkitys. Yliopistoille säädettiin velvoitteeksi toimia tehtäviään hoitaessaan vuorovai- kutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

Maaliskuussa 2005 kansleri Kari Raivion kokoama asiantuntijaryhmä julkisti pohdin- tansa yliopistolaitoksen uudistamisesta otsikolla ”Yliopistot Suomen kansallisen hyvinvoin- nin ja kilpailukyvyn rakentajina”⁵. Ryhmä piti välttämättömänä taloudellisen ja toiminnal- lisen autonomian lisäämistä ja kansainvälistymistä. Raportissa otettiin vahvasti kantaa joh-

tamis- ja päätöksentekojärjestelmien uudistamisen sekä hallituksen ulkopuolisten jäsenten enemmistön puolesta. Tutkimuksen ja opetuksen laadullisten ongelmien vuoksi ryhmä eh- dotti uudenmuotoisia arviointijärjestelmiä, joita voitaisiin käyttää resurssien jaon, priori- soinnin ja erilaistumisen perustana.

OECD:n vuonna 2006 valmistuneen arvion⁶ mukaan kansainvälistyminen oli Suomen korkeakoululaitoksen keskeinen haaste. Raportissa toivottiin lisää kansainvälistä liikku- vuutta ja kansainvälisiä koulutusohjelmia. Sisäänpäin kääntynyt kansallinen tutkimusjär- jestelmä ei arvion mukaan soveltunut toimintaympäristöön, joka perustuu eurooppalai- seen rahoitukseen, maailmanlaajuisiin rankinglistoihin ja kansainvälisiin tutkijavirtoihin.

Siksi yliopistojen rahoituspohjaa tuli monipuolistaa, autonomiaa lisätä ja asema määritel- lä uudestaan itsenäiseksi oikeushenkilöksi. EU:n komission tiedonannossa⁷ vuonna 2006 todettiin eurooppalaisen yliopistolaitoksen ongelmaksi paitsi jäykkä hallinto, mm. voima- varojen hajanaisuus ja riittämättömyys sekä sisäisen työnjaon ja koulutustarjonnan kehit- tymättömyys.

REHTORIEN NEUVOSTON MANIFESTI

Marraskuussa vuonna 2005 rehtorien neuvosto julkisti Manifestin⁸, jossa se vaati kansal- lista hanketta yliopistojen aseman turvaamiseksi kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.

Manifestissa esitettiin yliopistoille itselleen, valtiovallalle ja elinkeinoelämälle keinoja ja toimenpiteitä, joilla Suomen yliopistojen menestyminen jatkossa taattaisiin. Ns. ”Punaisen manifestin” avainsanat olivat: kansainvälistyminen, profiilien terävöittäminen, strateginen liittoutuminen, taloudellisen toimintavapauden ja sisäisen hallinnon vahvistaminen sekä ra- hoituslähteiden monipuolistaminen. Manifestissa todettiin, että hyvien kilpailuetujen säily- minen ei ole itsestäänselvyys eikä yliopistoilla ole riittävästi taloudellista päätäntävaltaa eikä liikkumavaraa tarjoutuvien mahdollisuuksien täysimittaiseksi hyödyntämiseksi.

Yliopistot olivat jo tässä vaiheessa ryhtyneet valmistelemaan erilaisia yhteistyömuotoja, joiden edistämistä opetusministeriö tuki erityisellä hankemäärärahalla muiden rakenteelli- sen kehittämisen toimenpiteiden ohella vuosina 2006–2008.

OPETUSMINISTERIÖN SELVITYSTYÖ JA VALTAKUNNALLINEN

VALMISTAUTUMINEN

Joulukuussa 2005 opetusministeri Antti Kalliomäki kutsui hallintoneuvos Niilo Jääskisen ja professori Jorma Rantasen selvittämään yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista. Toimeksiannon⁹ mukaisesti heidän tuli selvittää taloudellisen toimivallan li- säämisen mahdollisuudet lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä, niitä koskevat käytännön toi- menpiteet sekä tapa ehdotuksiin soveltuvasta valtiovallan korkeakoulu- ja tiedepoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi tuli tehdä ehdotukset yliopistojen johtamisen edellytysten ja hallinnon uudistamisesta, johtavien hallintoelinten kokoonpanosta ja tehtävistä sekä yliopiston joh- don nimittämis- ja valintamenettelystä. Selvitysmiesten tuli tehdä myös ehdotukset tarvit- tavasta lainsäädännöstä ja muista toimenpiteistä.

SELVITYSMIESTEN VÄLIRAPORTTI

Selvitystyö käynnistyi vuoden 2006 alussa ja väliraportti taloudellisen toimivallan vahvista- misesta lyhyellä aikavälillä luovutettiin opetusministeriölle 11.5.2006¹⁰. Selvitysmiehet kuu- livat väliraporttia varten yliopistojen ulkopuolisten tahojen lisäksi rehtorien neuvoston työ- valiokuntaa ja neuvoston puheenjohtajaa Ilkka Niiniluotoa.

Ensisijaisesti muiden kuin Helsingin yliopiston taloudellista asemaa käsittelevän väli- raportin perusteella yliopisto esitti kesällä 2006 selvitysmiehille omat näkemyksensä lyhy- en aikavälin toimenpiteistä¹¹. Yliopiston näkökulmasta keskeiset toimenpiteet olivat: oikeus neuvotella itse virka- ja työehtosopimukset, tutkimustoimintaan tarkoitettujen lahjoitusten verovähennysoikeus, oikeus perustaa/omistaa yhtiöitä ja harjoittaa maksullista tilauskoulu- tusta sekä mahdollisuus yksinkertaistaa täydentävän rahoituksen käytännön hoitoa. Yliopis- to kiinnitti huomiota myös vireillä olevaan valtion hankintalain, valtion tuottavuusohjelman ja kehitteillä olevan palvelukeskusjärjestelmän ongelmallisuuteen yliopistojen näkökulmas- ta. Tuottavuusohjelmasta hallitus oli tehnyt kehyspäätöksen maaliskuussa 2005¹². Kesällä opetusministeriö julkisti oman hallinnonalansa tuottavuusohjelman, jossa yliopistoilta tuli vähentää 1500 virkaa vuosina 2005–2011. Yliopistojen mielestä tuottavuusohjelma oli ris- tiriidassa valtion ja erityisesti valtion tiede- ja teknologianeuvoston niitä koskevien kehittä- mistavoitteiden kanssa.

Kesällä 2005 oli valmistunut myös Helsingin yliopiston hallintoa koskeva arviointira- portti¹³, jonka ehdotuksiin perustuen yliopisto oli kokoamassa opetuksen ja tutkimuksen tukipalveluja omiin kampuspalvelukeskuksiinsa eikä näin ollen ollut halukas osallistumaan opetusministeriössä suunnitteilla olevaan yliopistojen yhteiseen palvelukeskushankkeeseen.

Tavoite oli sama: hallinnon tehostaminen ja palvelujen parantaminen niitä keskittämällä.

MUUTOKSIA YLIOPISTOLAKIIN

Selvitysmiesten väliraportin pohjalta annettiin 8.11.2006 lyhyen aikavälin toimenpiteenä yliopistojen taloudellista itsehallintoa koskeva hallituksen esitys laiksi yliopistolain muutta- misesta¹⁴. Esityksen mukaan yliopistojen taloudellista itsehallintoa ”lisätään antamalla kai- kille yliopistoille mahdollisuus omaan valtion talousarviotalouden ulkopuoliseen omaisuu- teen sekä siihen liittyvään oikeushenkilöllisyyteen”. Esityksessä todettiin, että nykyisin tämä mahdollisuus on historiallisista syistä pelkästään Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla.

Muun kuin rahastotaloutensa osalta yliopistot tulisivat säilymään tässä vaiheessa valtion ta- lousarviotalouden tilivirastoina. Laki tuli esitetyssä muodossa voimaan 1.1.2007.

REHTORIEN NEUVOSTON AGENDA JA HALLITUSOHJELMAAN VAIKUTTAMINEN

Vauhdittaakseen Manifestissa esitettyjä uudistustavoitteitaan rehtorien neuvosto julkaisi syyskuussa 2006 Agendan yliopistojen tulevaisuuslinjauksista otsikolla Suomi tarvitsee yli- opistoja¹⁵. Tarkoituksena oli vaikuttaa valmisteltavana olevaan vuosien 2007–2011 hallitus- ohjelmaan aiempaa konkreettisemmilla toimenpide-ehdotuksilla. Agendan keskeiset esityk- set koskivat rahoituksen turvaamista lainsäädännöllä ja voimavarojen lisäämistä perusra- hoitukseen 200 milj. eurolla vuosina 2008–2011 Tiede- ja teknologianeuvoston kesäkuussa 2006 hyväksymien ehdotusten mukaisesti. Edelleen esitettiin kilpaillun tutkimusrahoituk- sen yleiskustannusosuuden tarkistamista ja kokonaisrahoitukseen siirtymistä, tutkijanura- mallien kehittämistä, rahastotalouden ulottamista kaikkiin yliopistoihin, oikeushenkilöase- maa, kansainvälistymistä ja kilpailukykyä kansainvälisillä koulutus- ja tutkimusmarkkinoil- la sekä työnjaon selkiyttämistä ammattikorkeakoulujen kanssa.

SELVITYSMIESTEN LOPPURAPORTTI JA HELSINGIN YLIOPISTON LAUSUNTO

Loppuraporttia¹⁶ syksyn 2006 aikana valmistellessaan selvitysmiehet Jääskinen ja Ran- tanen kuulivat laajasti valtion, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen, opiskelijoiden ja yliopistojen edustajia sekä kansainvälisiä asiantuntijoita. Helsingin yliopistosta olivat kuultavana kansleri Kari Raivio ja rehtori Ilkka Niiniluoto. Yliopistojen johdon palautet- ta esityksistään selvitysmiehet saivat myös opetusministeriön ja yliopistojohdon yhteisessä seminaarissa marraskuussa 2006.

Loppuraportti julkistettiin 17.1.2007. Selvitysmiesten ehdotukset olivat tiivistettyinä seu- raavat:

- yliopistoista muodostetaan uusi julkisoikeudellinen oikeushenkilö, - yliopistojen rahoituksesta annettaisiin erillissäännökset,

- yliopistojen hallinnossa erotettaisiin johtokunta ja konsistori sekä toimeenpaneva johto, - yliopiston johtokunta nimittäisi rehtorin määräajaksi,

- yliopiston henkilöstön ottaisi palvelussuhteeseen rehtori, ellei asiaa ole delegoitu muulle toimielimelle tai henkilölle,

- yliopistojen henkilöstön palvelussuhteet muutettaisiin työsuhteiksi.

Päättävän elimen, johtokunnan kokoonpanon osalta selvitysmiehet esittivät kaksi vaihtoeh- toa. Toisessa johtokunnan enemmistö olisi yliopiston valitsemia ulkopuolisia jäseniä ja toi- sessa yliopistoon kuuluvia. Puheenjohtajana toimisi yksi ulkopuolisista jäsenistä tai rehtori.

Selvityksessä ehdotettiin myös, että jokaisella yliopistolla olisi kansleri.

Toimeksiannon mukaisesti loppuraportti sisälsi myös ehdotuksen yliopistolain muut- tamiseksi.

Raportti lähti opetusministeriöstä laajalle lausuntokierrokselle 19.1.2007. Opetusminis- teri Kalliomäki totesi tiedotustilaisuudessaan 17.1., että yliopistouudistus otetaan osaksi seu- raavan hallituksen ohjelmaa ja painotti samalla yliopistojen riittävän resursoinnin merkitys- tä¹⁷. Itsenäinen oikeushenkilöllisyys tulisi edellyttämään kuitenkin johtamisen kehittämistä ja ulkopuolisten näkemysten huomioon ottamista. Ministeri näki selvitysmiesten esitysten tukevan jo käynnissä olevaa yliopistojen keskinäistä rakenteellista kehittämistä.

Helsingin yliopiston konsistori antoi selvitysmiesten loppuraportin ehdotuksista lausun- non 23.2.2007¹⁸. Yliopisto kannatti ehdotusten jatkokehittämistä ja uudistusten käynnis- tämistä mahdollisimman ripeällä aikataululla. Yliopisto piti parhaana vaihtoehtona puite- lakia, joka turvaisi yliopistoille esitetyn oikeudellisen aseman ja määrittelisi hallintomallin yleisellä tasolla, jolloin voitaisiin ottaa huomioon yliopistokohtaiset eroavaisuudet.

Yliopisto pohti lausunnossaan rehtorin uutta vastuullisempaa asemaa, kannatti kansle- rin ja hänen asemansa säilyttämistä, painotti valtion vastuuta yliopistojen perusrahoituk- sesta myös uudessa taloudellisessa asemassa, mutta ei ottanut lopullista kantaa esitettyihin johtokuntaan ja konsistoriin niiden organisatorisen aseman epäselvyyden vuoksi. Yliopisto ei tässä vaiheessa ottanut lopullista kantaa myöskään jatkoselvittelyä vaativiin henkilöstön oikeusasemaa koskeviin ehdotuksiin. Yliopistolain 27 §:ään perustuva Helsingin yliopiston ja sen rahastojen erityisasema tuli ehdottomasti säilyttää entisenlaisena.

Yliopisto esitti myös lakiin pykälää, joka vakiinnuttaisi rehtorien neuvoston aseman yli- opistojen edunvalvonta- ja yhteistyöelimenä.

Kansleri Kari Raivio toimitti yliopiston lausunnon opetusministeriöön 26.2.2007 liittäen siihen oman lausumansa, joka sisälsi hallituksen kokoonpanoa koskevan kannanoton selvi- tysmies Jääskisen ulkopuolisten enemmistöä koskevan ehdotuksen puolesta.

Maaliskuun alussa 2007 kansleri Raivion kokoon kutsuma ryhmä huippututkijoita jul- kisti ”Mitä tehdä yliopistoillemme” –muistion, jolla ryhmä halusi aktivoida Suomen yli- opistolaitoksesta käytävää keskustelua kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Ryh- mä esitti neljä keskeistä periaatetta Suomen yliopistolaitoksen uudistamiseksi: 1) rahanjaon perustaksi uudenmuotoinen yliopistojen arviointijärjestelmä, 2) johtamis- ja päätöksente- kojärjestelmien uudistus sekä yliopistojen taloudellisen ja toiminnallisen autonomian li- sääminen, 3) opettajien ja tutkijoiden urakehityksen takaaminen sekä opiskelijoiden roolin muuttaminen vaativiksi asiakkaiksi ja 4) yliopistojen kansainvälistymisen edistäminen. Tä- män jälkeen toukokuussa 2007 kansleri Raivio julkaisi EVA analyysi –sarjassa yliopistojen koulutuksen laatua ja kestämätöntä rahoituspohjaa koskevat teesit ja näitä koskevat suosi- tukset¹⁹ ehdottaen mm. koulutuksen ja tutkimuksen tason huomioon ottamista resurssien

jaossa, lahjoitusten verovähennysoikeutta, koulutussetelien käyttöönottoa sekä opintoaiko- jen lyhentämistä.

UUDISTUKSEEN LIITTYVÄ RAKENTEELLINEN KEHITTÄMINEN

Selvitysmiesten raportin ollessa lausunnolla kolme yliopistojen selvitysryhmää julkisti hel- mikuun 19. päivänä ehdotuksensa²⁰²¹²² yliopistojen rakenteellisesta kehittämisestä. Ehdo- tusten mukaan Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu muodostaisivat tekniikan, kaupan ja taideteollisen alan huippuyliopiston. Turun tieteen huippukeskittymään tulisivat kuulumaan Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu.

Kuopion ja Joensuun yliopisto muodostaisivat Itä-Suomen liittoyliopiston.

Helsingin yliopistossa opetusministeriön rahallisesti tukemat suurimmat rakenteelliset muutokset tässä vaiheessa koskivat Kouvolassa sijaitsevan käännöstieteen laitoksen siirtoa Helsinkiin, Suomen molekyylilääketieteen kansainvälisen tutkimuslaitoksen perustamista, Viikin kampusyhteistyötä koskevia hankkeita sekä Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen ke- hittämistä.

Yliopistolain 25 §:n muutoksella²³ oli vuonna 2006 vakinaistettu Helsingin yliopiston kirjaston kansalliset palvelutehtävät ja muutettu nimi Kansalliskirjastoksi. Tämä antoi uu- den näkökulman ja mahdollisuuden yliopiston tiedekunta- ja kampuskirjastojen yhteistyön kehittämiselle. Elokuussa 2006 yliopiston konsistori teki periaatepäätöksen kirjastolaitok- sen kehittämisestä kohti yhtenäistä toimintamallia²⁴. Tämä merkitsi viiden keskustakam- puksen tiedekirjaston ja opiskelijakirjaston yhdistämistä yhdeksi toiminnalliseksi yksikök- si 1.1.2010 lukien ja kaikkien kampusten kirjastojen yhteisten tehtävien suunnittelun kes- kittämistä yliopiston hallintovirastoon. Seuraavan kerran asiaan palattiin lokakuussa 2007 esityksellä erillisen laitoksen perustamisesta, mutta vielä siinä vaiheessa päädyttiin niukal- la äänten enemmistöllä rakenteeseen, jossa tiedekuntien alaiset kampuskirjastot vastaisi- vat tieteenalapalveluista; toimialajohtaminen ja keskitetyt palvelut sijoittuisivat hallintovi- rastoon²⁵.

Vuoden 2007 syksyllä Helsingin yliopisto ja Svenska Handelshögskolan asettivat työ- ryhmän suunnittelemaan keskinäistä yhteistyötä ensisijaisesti tutkimuksen ja opetuksen alueilla. Työryhmä luovutti raporttinsa 20.11.2007 ja sen jälkeen on raportin ehdotusten mukaisesti jatkettu selvitysten tekemistä toiminnan eri alueilla.

LAINSÄÄDÄNNÖN VALMISTELU

Vuoden 2006 aikana tehdyn valmistelutyön pohjalta pääministeri Matti Vanhasen II halli- tus otti hallitusohjelmaansa²⁶ yliopistojen oikeudellisen ja taloudellisen aseman muutoksen.

Hallitusohjelmassa todettiin, että yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mah- dollistamalla yliopistoille julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen sääti- ön asema. Samanaikaisesti uudistetaan yliopistojen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää.

Edelleen ohjelmassa todettiin, että yliopistojen perusvoimavaroja lisätään ja toteutetaan tut- kimuksen ja koulutuksen huippuyliopisto .

OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄ JA HANKKEEN OHJAUSRYHMÄ

Hallitusohjelman perusteella opetusministeriössä voitiin aloittaa yliopistolain ja siihen liittyvän lainsäädännön sekä yliopistojen rahoitus- ja ohjausjärjestelmän uudistaminen.

Ministeri Sari Sarkomaa asetti 30.5.2007 asiaa valmistelemaan sisäisen työryhmän sekä yliopistojen ja opiskelijoiden (SYL) edustajista koostuvan ohjausryhmän²⁷ ohjaamaan ja tukemaan hankkeen etenemistä. Opetusministeriön virkamiehistä koostuvan valmistelu- työryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Anita Lehikoinen ja varapuheenjohtajana val- tiosihteeri Heljä Misukka. Ohjausryhmässä oli laaja yliopistojen edustus mukaan luettuna opiskelijat. Yliopistojen rehtoreita edusti rehtorien neuvoston puheenjohtaja rehtori Ilkka Niiniluoto. Toimeksiantoon sisällytettiin velvoite järjestää kuulemistilaisuuksia yliopisto- jen johdon, henkilöstön, opiskelijoiden, työmarkkinajärjestöjen ja muiden keskeisten si- dosryhmien edustajien kanssa. Helsingin yliopistossa ministeriö järjesti seminaarin loka- kuussa 2008.

Lainsäädännön kokonaisuudistuksen lisäksi yliopistolakityöryhmän tehtäväksi annet- tiin edistää korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen hankkeita, valmistella yliopistojen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamista sekä tarvittavat kiinteistöihin ja irtaimistoon liittyvät järjestelyt ja mahdolliset henkilöstön palvelussuhteen muutoksiin liittyvät asiat.

Ohjausryhmä ja yliopistolakityöryhmä toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään ja mo- net keskeiset ehdotukset kuten yhden hallituksen malli ehdotetun johtokunnan ja konsis- torin sijasta muotoutuivat ja etenivät lain valmistelussa ohjausryhmän ehdotusten pohjalta.

UUDISTUKSEN SUUNTAVIIVAT -MUISTIO JA HELSINGIN YLIOPISTON KANNANOTTO

Yliopistolakityöryhmä julkisti 20.8.2007 ohjausryhmän hyväksymän muistion²⁸, jossa se käsitteli lähinnä ”sellaisia asioita, jotka edellyttävät muutoksia voimassa olevaan lainsää- däntöön.” Suuntaviivat - muistion yliopistoille esitteli johtaja Anita Lehikoinen 29.8.2007 Kuopiossa opetusministeriön ja yliopistojen johdon seminaarissa. Muistio antoi yliopistoil-

le mahdollisuuden tuoda esille omia näkemyksiään uudistukseen liittyvistä asioista jo lain valmisteluvaiheessa.

Suuntaviivat – muistio käsitteli uudistuksen lähtökohtia, säätiö- ja julkisoikeudellisen mallin yhtäläisyyksiä ja eroja sekä oikeudellista sääntelykehystä, uudistamisen suhdetta pe- rustuslakiin, pääomittamista, rahoitusta kokonaisuutena, henkilöstön ja opiskelijoiden ase- maa sekä taloudellista vastuuta ja hallintoa. Muistion lopussa työryhmä kehotti opetusmi- nisteriön ohella myös yliopistoja aloittamaan valmistautumisen uudistukseen erityisesti ta- lous- henkilöstö- ja kiinteistöasioissa.

Helsingin yliopisto piti Suuntaviivat -kannanotossaan²⁹ 23.10.2007 uudistuksen lähtö- kohtia edelleen kannatettavina ja rehtori oli jo syksyllä lukuvuoden avajaispuheessaan jul- kistanut esitetyistä vaihtoehdoista julkisoikeudellisen laitoksen mallin Helsingin yliopistol- le parhaaksi oikeudellisen aseman perustaksi. Tässä yhteydessä ja johdonmukaisesti koko uudistusprosessin ajan yliopisto piti kiinni siitä, että voimassa oleva yliopistolain 27 §, joka turvasi yliopiston omien varojen talouden ja erityisaseman, tuli säilyttää entisenlaisena, sa- moin kanslerin tehtävät ja asema. Privilegioiden säilymisestä yliopisto joutui käytännössä kantamaan huolta uudistukseen liittyvän lainsäädäntötyön loppuun saakka.

Perusteellisemmin yliopisto otti kantaa uudistuksen taloudelliseen vaikutukseen, ra- hoituksen turvaamiseen ja pääomittamiseen. Yliopisto toivoi taloudenpidon keventämistä, kokonaiskustannusmalliin siirtymistä täydentävässä rahoituksessa ja verovähennysoikeut- ta yksityisille lahjoituksille. Rahoituksen tulisi olla tavoitteisiin suhteutettua, mikä takai- si yliopistolle mahdollisuuden vastata toimintansa kannattavuudesta ja laadusta. Yliopisto painotti myös tulosohjauksen kehittämistä määrällisestä palkitsemisesta laadulliseen, joka tulisi toteuttaa riippumattomien asiantuntijoiden arvioinnin ja ennalta määrättyjen kritee- reiden perusteella.

Tässä vaiheessa yliopisto piti pääomittamisen keskeisimpänä tavoitteena käytössään ole- vien valtion omistamien kiinteistöjen siirtämistä yliopiston taseeseen, ja painotti sitä, että pääomittamisessa ei tule käyttää yliopistojen nykyisten tukisäätiöiden ja rahastojen varalli- suutta, koska se asettaisi yliopistot eriarvoiseen asemaan.

Hallintoon liittyvistä ehdotuksista yliopisto kommentoi rehtorin asemaa ja piti tärkeänä, että rehtorin valinta säilyy yliopiston sisäisenä asiana. Toisaalta yliopisto kannatti ulkopuo- lisen asiantuntemuksen vahvistamista päätöksenteossa, mutta suhtautui varauksellisesti sii- hen, että hallituksessa ulkopuolisilla jäsenillä olisi enemmistö. Yliopisto painotti periaatet- ta, että kukin yliopisto saa itse päättää oman sisäisen hallintorakenteensa ja toimielimensä.

Työnantaja-asemaan liittyvistä asioista yliopisto piti tärkeänä pitkään toivottua neuvot- teluoikeuksien siirtymistä yliopistoille itselleen. Henkilöstön palvelussuhteen muutokseen virkasuhteesta työsopimussuhteeksi lausunnossa suhtauduttiin tässä vaiheessa varauksel- lisesti.

Lopuksi yliopisto totesi aloittaneensa uudistukseen valmistautumisen yliopiston sisällä ja toivoi tiivistä yhteistyötä opetusministeriön, muun valtionhallinnon ja yliopistojen kesken erityisesti alueilla, joissa sillä on vahvaa asiantuntemusta. Samalla yliopisto painotti avointa ja koko henkilöstön kattavaa keskustelua ja aktiivista mukanaoloa uudistuksessa.

Jyväskylässä yliopistojen ja korkeakoulujen johdolle järjestetyssä seminaarissa 14. – 15.11.2007 johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä piti uudistusta koskevan tilanne- katsauksen todeten, että yliopistojen ja sidosryhmien palautteessa uudistushanke sinänsä

oli saanut yksimielisen kannatuksen, mutta suunniteltua aikataulua lain voimaantulosta 1.8.2009 oli pidetty haasteellisena. Keskeisenä asiana opetusministeriö toi esiin rakenteel- lisen kehittämisen ja siihen liittyvän toimenpideohjelman³⁰, jonka mukaan yliopistoja tuli- si olemaan vuonna 2020 enintään 15 ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen strategisia liittoutumia 4–5. Koulutusohjelmien sisäänoton tuli olla vähintään 40. Laitosten kokoa tuli suurentaa, samoin kehittää yhteisiä tietojärjestelmiä ja yhteiset kirjasto- ja tietopalvelut.

Ohjelma toimitettiin yliopistoille helmikuussa 2008.

SUUNNITTELUSTA KOHTI TOTEUTUSTA

Syksyn 2007 aikana lainvalmistelun ohella lähtivät liikkeelle valtakunnalliset valmistelut kiinteistö-, talous- ja henkilöstöasioissa. Erityisesti näillä alueilla hyödynnettiin Helsingin yliopiston vahvaa akateemista ja hallinnollista asiantuntemusta. Tila- ja kiinteistöhallinnon, henkilöstöhallinnon ja taloushallinnon johtavat virkamiehet eri yliopistoista tapasivat sään- nöllisesti varmistaakseen yhtenäiset linjat keskeisissä asioissa. Yhdessä rehtorien neuvoston kanssa selvitettiin työnantajatoiminnan hoitamisen mahdollisuuksia ja kokonaiskustannus- malliin siirtymistä, joka ei sinänsä johtunut yliopistolain uudistuksesta, vaan tutkimustoi- minnan rahoittajien vaatimuksista.

Yliopistojen toimitilaryhmä³¹ lähetti 31.10.2007 opetusministeriöön yhteisen näkemyk- sensä yliopistojen päätäntävallan lisäämisestä kiinteistöasioissa, mutta ei ollut täysin yksi- mielinen kiinteistöjen omistusta koskevissa asioissa.

PALVELUKESKUKSET OSANA YLIOPISTOUUDISTUSTA

Opetusministeriö oli 26.10.2006 päättänyt hallinnonalansa talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen perustamisesta Vaasaan osana yliopistouudistusta. Yliopistoilta pyydet- tiin perustamista koskevasta asetuksesta³² lausuntoa 30.11.2007 mennessä. Perustamispää- töksen taustalla oli valtioneuvoston päätös valtiontalouden kehyksistä 2007–2011, jonka mukaan valtionhallinnon tuli keskittää talous- ja henkilöstöhallinnon palvelujaan viiteen ta- lous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukseen. Pääkaupunkiseudulla oli käynnistynyt Vaa- san palvelukeskuksen sivutoimipisteenä seitsemän yliopiston erillishanke.

Helsingin yliopisto oli hallinnon arvioinnin perusteella jo aiemmin päättänyt omis- ta kampuspalvelukeskuksistaan³³ eikä näin ollen ollut halukas sitoutumaan perustettavan valtakunnallisen keskuksen asiakkaaksi. Yliopistolla oli tarve saada uusittua talouden tie- tojärjestelmänsä vuoden 2009 loppuun mennessä, mikä ei näyttänyt mahdolliselta palve- lukeskus Certian kanssa. Lokakuussa 2008 yliopisto irtautui valtakunnallisesta palvelukes- kushankkeesta. Yliopisto oli selvittänyt, ettei sitä silloisen juridisen asemansa perusteella voitu velvoittaa liittymään kehitteillä oleviin palvelukeskuksiin ja sopinut kevään tulosneu- votteluissa³⁴ opetusministeriön kanssa, että yliopisto ”kehittää kampuspohjaisesti hallinnon ja tukipalveluiden toimintatapoja ja rakenteita vuosina 2007–2009 voimassaolevan tulos- sopimuksen mukaisesti”. Tämän ei katsottu estävän mahdollista myöhempää asiakkuutta, mistä osakeyhtiöksi muuttuneen palvelukeskus Certian kanssa on sittemmin käyty keskus- telua yliopiston, opetusministeriön ja palvelukeskuksen kesken.

Taloushallinnon ja toiminnanohjauksen muutokset edellyttivät kiireellisiä toimenpitei- tä välineiden kehittämisessä. Monipuolisten selvitysten ja harkinnan jälkeen järjestetty kil- pailutus johti yliopiston siirtymiseen 1.1.2010 SAP –pohjaiseen järjestelmään, josta oli jo kokemuksia omien varojen hallinnassa. Järjestelmän nopean toteutuksen ja käyttöönotto- vaiheen hankaluuksistakin huolimatta rehtorin asiaa koskeva päätös osoittautui oikeaksi.

Yliopiston taloushallintoa ja seurantaa voitiin ryhtyä alusta saakka kehittämään yliopisto- uudistuksen ja sen taloushallinnolle asettamista vaatimuksista käsin.

HALLITUKSEN ILTAKOULUN PÄÄTÖS PERIAATTEISTA

Yliopistouudistuksen eteneminen vahvistui, kun hallitus päätti hallitusohjelmansa mukai- sesti uudistamisen periaatteista ja aikataulusta iltakoulussaan 21.11.2007. Päätöksen mu- kaan yliopistolaki uudistetaan siten, että se voi astua voimaan 1.8.2009 ja uuden yliopisto- lain mukainen toiminta voi alkaa täydessä laajuudessaan 1.1.2010³⁵. Hallituksen aikataulu tarkoitti käytännössä sitä, että toukokuussa 2007 aloittaneen yliopistolakityöryhmän tuli saada lakiesitys valmiiksi siten, että se voitiin antaa Eduskunnan käsiteltäväksi kevätistun- tokauden alussa 2009.

Yliopistojen oikeusasemasta hallitus päätti, että muille kuin säätiömuotoiselle innovaa- tioyliopistolle luodaan oikeushenkilömuodoksi julkisoikeudellinen laitos, mutta myös muil- le varattiin mahdollisuus siirtyä säätiömuotoon. Tämä toteutuikin myöhemmin Tampereen teknillisen yliopiston kohdalla; muut yliopistot valitsivat julkisoikeudellisen oikeushenkilön aseman.

Iltakoulussa päätetyt uudistuksen periaatteet noudattivat suuntaviivat -muistion esi- tyksiä, jotka olivat ohjausryhmän keskusteluissa muotoutuneet entistä konkreettisempaan muotoon. Päätökset koskivat henkilöstön siirtymistä työsopimussuhteeseen, eläketurvaa sekä jatkossakin paljon asiantuntijoiden selvittelyä vaatinutta yliopistojen verotuksellista asemaa, joka luvattiin ottaa huomioon mitoitettaessa yliopiston rahoitusta. Rehtorin toimi- valta vahvistuisi ja rehtorin nimitysvalta siirtyisi hallitukselle. Hallituksen jäsenet tuli pää- töksen mukaan valita perustuslain 123 §:n mukaisesti sisäisellä valintamenettelyllä. Toimi- vallan ja talousvastuun vastineeksi yliopistojen tuli tehostaa toimintaansa.

Taloudellisen itsenäisyyden vahvistamiseksi, maksukyvyn, vakavaraisuuden ja luotto- kelpoisuuden turvaamiseksi valtio päätti yliopistojen pääomittamisesta ja esitti keinoja sen toteuttamiseksi. Päätöksen mukaan pääomittamiseen tuli käyttää vuodelle 2010 siirtyviä määrärahoja, maksuvalmiusrahaa, irtainta omaisuutta sekä yliopistoilla säilyvää rahasto- jen varallisuutta.

Yliopistokiinteistöistä päätettiin muodostaa yksi tai useampi kiinteistöyhtiö valtion ja yliopistojen kesken. Yhteisessä omistuksessa olevien kiinteistöyhtiöiden osakkeita luovu- tettaisiin tasapuolisella tavalla yliopistojen taseisiin.

Tässä yhteydessä Valtioneuvosto päätti myös innovaatioyliopiston toteuttamisesta ja si- toutui yhdessä elinkeinoelämän kanssa säätiövarallisuuden muodostamiseen ja tarvittavaan säätiöpääoman kokoamiseen vuoteen 2010 mennessä. Innovaatioyliopiston rahoitustason nostamisen ei ollut tarkoitus heikentää muiden yliopistojen rahoitusta. Opetusministeri- ölle annettiin valtuus neuvotella innovaatioyliopiston säädekirjasta ja säätiölle laadittavis- ta säännöistä. Valtioneuvosto päätti myös, että säätiön hallitukseen tulee valtion nimeä- miä edustajia, mikä myöhemmin aiheutti lähinnä Helsingin yliopiston lakiasiantuntijoiden aloitteesta perustuslaillisen keskustelun yliopistojen autonomiasta valita hallitus myös sää- tiömallissa. Tämä johti myöhemmin opetusministeriön nimeämän hallituksen uudelleen- valintaan Aalto-yliopiston omalla päätöksellä.

PÄÄTÖS TALOUDELLISISTA LINJAUKSISTA

Askel yliopistouudistuksen toteutumiseen otettiin, kun hallituksen talouspoliittinen minis- terivaliokunta sopi 18.12. 2007 jatkovalmistelua varten uudistuksen taloudellisista linjauk- sista³⁶. Ministerivaliokunnan kannan mukaan valtion rahoitus julkisen tehtävän hoitamises- ta säilyy ja yliopistojen valtionrahoituksen pitkäjänteisyys turvataan ja rahoitusta korotetaan vuosittain vähintään kustannustasoa vastaavasti. Samalla valtio varautui yliopistojen hen- kilöstön eläkejärjestelmän muutoksesta aiheutuviin kustannuksiin sekä riittävään pääomit- tamiseen vuosina 2009–2010. Käytännössä pääomittaminen tarkoitti yliopistojen käytössä olevien Senaatti-kiinteistöiltä vuokrattujen tilojen hyödyntämistä muodostamalla kiinteis- töyhtiöitä, joiden osakkeita yliopistot saisivat omistukseensa. Asian valmistelu tarkoitti työ- lästä selvitystyötä kaikille osapuolille, mutta erityisesti yliopistoille itselleen.

Konkreettisen rahoitusta koskevan kannanoton ministerivaliokunta otti innovaatioyli- opiston suhteen ja totesi valtioneuvoston varautuvan innovaatioyliopiston säätiövarallisuu- den muodostamiseen 500 miljoonalla eurolla vuosina 2008–2010 sillä edellytyksellä, että muut rahoittajatahot osoittavat säätiölle vähintään 200 miljoonaa euroa. Lisäksi todettiin, että valtioneuvosto varautuu kehyspäätöksen mukaisesti innovaatioyliopiston toiminnan rahoituksen asteittaiseen kasvattamiseen 100 milj. eurolla, joka tulisi vuonna 2015 kaikki- en yliopistojen kesken kilpailtavaksi rahaksi.

KIINTEISTÖJEN ASEMA PÄÄOMITTAMISESSA JA KIINTEISTÖYHTIÖIDEN PERUSTAMINEN

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen jälkeen 21.12. 2007 valtiovarainministe- riö asetti sisäisen työryhmän³⁷ suunnittelemaan yliopistojen pääomittamista kiinteistövaral- lisuuden avulla ja valmistelemaan kiinteistöyhtiöiden perustamista siten, että yhtiöt olisivat valmiina viimeistään 1.1.2010. Asettamispäätöksen mukaan yhtiöiden toiminnan tulisi olla kustannustehokasta ja tuottaa yliopistoille asianmukaiset tilat kohtuullisella vuokratasolla.

Työryhmän määräaika ulottui vuoden 2009 loppuun. Tehtävän ja siihen liittyneiden selvi- tysten laajuuden vuoksi asiaa valmisteltiin vaiheittain.

Keväällä 2008 Senaatti-kiinteistöt käynnistivät asiantuntijoiden avulla yliopistokiinteis- töjen arvonmäärityksen, jota Senaatti-kiinteistöt hyödyntäisivät muodostaessaan kantaansa yliopistokiinteistöjen käyvästä arvosta. Alustava arvio oli noin 30 % silloista tasearviota kor- keampi. Tarkempia selvityksiä varten valtiovarainministeriö ja opetusministeriö asettivat 7.5.2008 uuden työryhmän, joka selvitti ensi vaiheessa pääomittamisen vähimmäistarpeen ja vaihtoehdot ja kunkin vaihtoehdon taloudelliset vaikutukset ottaen huomioon yliopisto- uudistukselle asetetut tavoitteet. Johtaja Anita Lehikoisen puheenjohtajuudella toiminees- sa työryhmässä oli Helsingin yliopistosta kvestori Ilkka Hyvärinen. Ryhmä esitti 9.6.2008 julkisoikeudellisina laitoksina toimivien yliopistojen pääomittamisen vähimmäistarpeeksi 250 milj. euroa³⁸. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 17.6. 2008 osoittaa muille kuin Aalto –yliopistolle maksuvalmiuden turvaamiseen ja toimintaedellytysten parantami- seen siirtyvien erien lisäksi 150 miljoonaa euroa, josta 50 miljoonaa sisällytettiin vuoden 2009 talousarvioon ja 46 milj. euroa toiseen lisätalousarvioon³⁹. Päätökseen 17.6. sisältyi

myös yliopistojen henkilöstön työeläkejärjestelmän turvaaminen sekä valtion varautuminen yliopistoihin vuosina 2010–2014 tehtäviin finanssisijoituksiin suhteessa niiden hankkimiin yksityisiin pääomasijoituksiin.

Kevään 2008 toisessa lisätalousarviossa⁴⁰ Senaatti- kiinteistöille annetut valtuudet pe- rustaa yliopistokiinteistöistä kiinteistöyhtiöitä mahdollistivat pääomittamisen tarkemman selvittämisen.

Toisessa vaiheessa ryhmä selvitti yliopistokiinteistöjen käytön eri mahdollisuudet yli- opistojen pääomittamisessa. Vaihtoehtoina tuli tarkastella sekä valtion että yliopistojen ra- hastojen omistamien kiinteistöjen osalta a) kiinteistöjen suoraa siirtämistä yliopistojen ta- seeseen, b) yliopistojen tai yliopistojen yhdessä valtion (Senaatti-kiinteistöjen) kanssa omis- tamia yhtä tai useampia kiinteistöyhtiöitä ja c) yliopistojen, valtion (Senaatti-kiinteistöjen) ja kolmannen tahon yhdessä omistamaa yhtä tai useampaa kiinteistöyhtiötä. Selvitystyö tehtiin edellä mainitussa opetusministeriön, valtiovarainministeriön ja yliopistojen yhteis- työryhmässä.

Helsingin yliopisto esitti johdonmukaisesti - kuten rehtorien neuvostokin kannanotos- saan 28.3.2008⁴¹ - Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa olevien kiinteistöjen siirtämistä suo- raan yliopistojen omistukseen. Perusteluina olivat maksuvalmiuden turvaaminen ja itse- näinen taloudellinen asema, tilojen keskeinen merkitys yliopistojen toiminnassa ja niitä koskevat erityisvaatimukset. Oletuksena oli myös saada vuokrataso parempaan hallintaan.

Ulkopuolisia tahoja yliopisto ei halunnut mukaan, koska se vaarantaisi kulttuurihistoriallis- ten arvokiinteistöjen tulevaisuuden ja merkitsisi tuotto-odotuksia ja vuokratason määräyty- mistä suoremmin markkinoiden mukaan.

Mikäli kiinteistöjen suora omistus ei tulisi toteutumaan, yliopiston tavoitteena oli Hel- singin yliopiston ja valtion yhteinen kiinteistöyhtiö, jossa yliopistolla olisi suurempi omis- tusosuus. Helsingin yliopisto halusi pysyä erillään Aalto-yliopistosta ja muista yliopistois- ta, koska kiinteistöjen omistus- ja hallinnointisuhteet olivat olleet jo aiemminkin erilaiset.

Yliopisto piti myös johdonmukaisesti koko prosessin ajan kiinni siitä, että yliopiston omat kiinteistöt ovat rahastojen omistamia, joten niiden tuli jäädä perustettavien yhtiöiden ulko- puolelle eikä niitä missään vaiheessa voisi siirtää muiden omistukseen.

Helsingin yliopistolla oli keväällä 2008 käytössään tiloja yli 500 000 m:n huoneistoala.

Noin 65 % toimitiloista oli valtion/Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa, noin 30 % yliopiston rahastojen ja noin 5 % muussa omistuksessa.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli 18.11.2008 yliopistokiinteistöjen käyttöä vakavaraisuuden turvaamisessa⁴². Valtion omistamat ja Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa olevat yliopistokiinteistöt päätettiin yhtiöittää kolmeen yliopistojen ja valtion omistamaan kiinteistöosakeyhtiöön. Yksi kiinteistöyhtiö hallinnoi Helsingin yliopiston ja pääkaupunki- seudun muiden yliopistojen kiinteistöjä, toinen Aalto-korkeakoulusäätiön kiinteistöjä ja kol- mas Suomen muiden yliopistojen kiinteistöjä. Kiinteistöosakeyhtiöissä yliopistojen omis- tusoikeuden tuli olla 2/3 ja valtion 1/3. Samalla talouspoliittinen ministerivaliokunta totesi, että yliopistoille tai kiinteistöyhtiöille ei saa aiheutua pääomittamiseen liittyvistä järjestelyis- tä johtuvia varainsiirto- ja veroseuraamuksia. Tämän linjauksen vaarantuminen kiinteistö- varallisuuden siirtovaiheessa vuoden 2009 lopulla aiheutti erimielisyyttä Valtiovarainmi- nisteriön ja yliopistojen välillä.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta edellytti, että valtiovarainministeriö ja yliopistot yhdessä keskustelevat perustamiseen liittyvistä asioista siten, että yhtiöt voidaan perustaa viimeistään 1.8.2009. Hankkeen tehtävänä oli kehittää yhtiöille toimintamallit sekä tehdä valtiovarainministeriölle 16.3.2009 ehdotukset yhtiöiden perustamisasiakirjoksi, yhtiöjär- jestyksiksi ja osakassopimuksiksi. Kiinteistöyhtiöiden perustamista valmistelevan hankkeen ohjausryhmässä oli Helsingin yliopistosta mukana kvestori Ilkka Hyvärinen ja yliopistojen toimitilakustannuksia seuraavassa ohjausryhmässä tekninen johtaja Anna-Maija Lukkari.

Yliopistojen, opetusministeriön, valtioneuvoston kanslian, valtiovarainministeriön ja Se- naatti-kiinteistöjen edustajat pääsivät maaliskuun 2009 alussa yksimieliseen ratkaisuun yli- opistokiinteistöyhtiöille siirrettävien kiinteistöjen rajauksista ja yhtiöiden perustamisasia- kirjoista. Ratkaisuehdotus⁴³ lähetettiin 6.3.2009 lausunnolle yliopistoihin.

Yhtiöiden osakassopimusluonnoksessa ehdotettiin tavoitteeksi toimia siten, että yliopis- toilla on käytettävissään toiminnan edellyttämät tarkoituksenmukaiset ja kohtuuhintaiset toimitilat, kiinteistöjen arvo säilyy pitkällä aikavälillä, kiinteistöjen hoito ja hallinta on kus- tannustehokasta, yliopistojen tasapuolinen kohtelu otetaan huomioon ja järjestely tukee yli- opistouudistuksen tavoitteita. Yhtiöiden hallituksiin yliopistot nimeäisivät puheenjohtajan ja kolme jäsentä ja valtio varapuheenjohtajan ja jäsenen. Kolmelle kiinteistöyhtiölle siirtyisi noin 1,73 miljardin euron omaisuus.

Luvan kiinteistöyhtiöiden perustamiseen Valtioneuvosto antoi 2.4.2009⁴⁴. Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy perustettiin kesäkuussa 2009. Yhtiöön kuuluvat Helsingin yliopis- ton lisäksi Svenska Handelshögskolan, Kuvataideakatemia, Teatterikorkeakoulu ja Sibelius- Akatemia. Erityisesti Helsingin yliopiston kampusten kehittämisen kannalta oli tärkeää, että valtioneuvoston päätöksen mukaan yliopistoyhtiöt voivat tulevaisuudessa hyödyntää kam- pustonteilla olevaa käyttämätöntä yleis- tai asemakaavatasoista rakennusoikeutta.

Hallituksen nimittämisen ja toimitusjohtajan valinnan jälkeen syksyllä 2009 valmistel- tiin yhtiön toimintaperiaatteita, toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2010.

Valioneuvosto teki päätöksen yliopistoille luovutettavasta kiinteistövarallisuudesta 26.11.2009⁴⁵. Senaattikiinteistöt oikeutettiin luovuttamaan kolmelle yliopistokiinteistöyhti- ölle hallinnassaan olevaa valtion kiinteistövarallisuutta yhteensä noin, 1,78 miljardin euron arvosta. Mukana siirtyivät myös kyseiseen omaisuuteen liittyvät velat, joita oli 811 miljoonaa euroa. Kiinteistöjen lisäksi luovutettiin yliopistojen tuleviin muutostarpeisiin varatut alueet.

Päätökset yliopistojen pääomittamisesta, vakavaraisuuden ja kassojen turvaamisesta⁴⁶ valtioneuvosto teki 12.12.2009. Kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeista päätettiin luovuttaa 2/3 vastikkeetta yliopistoille 1.1.2010.

Tämän seurauksena Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:lle siirtyi 1.1.2010 tasearvoltaan 547 milj. euron kiinteistöomaisuus 247 milj. euron velkoineen. Samalla siirtyivät Senaatti- kiinteistöjen vuokrasopimukset. Osakassopimuksen mukaan osakeyhtiö toimii nettovuok- raperiaatteella toisin kuin perustetut kaksi muuta yhtiötä. Vuokralla katetaan yhtiön pe- ruskorjaus- ja uudisrakennusinvestointien pääomakustannukset ja pääoman erilliskustan- nukset, kuten vakuutukset ja kiinteistöverot. Yliopistot vastaavat itse kiinteistöjen hoidosta, huollosta ja kunnossapidosta, eli käytännön toimintamalli on sama kuin Helsingin yliopis- tolla oli Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisena.

Helsingin yliopiston rahastojen omistamat kiinteistöt säilyivät itsenäisinä erillään kiin- teistöosakeyhtiöstä kuten yliopisto oli halunnut.

UUSI YLIOPISTOLAKI JA HELSINGIN YLIOPISTON LAUSUNTO

Opetusministeriö pyysi lausuntoa hallituksen esityksestä uudeksi yliopistolainsäädännöksi 14.8.2008⁴⁷. Lausunnossa tuli esittää lausunnonantajan yleisnäkemykset yliopistolain uu- distamista koskevasta esityksestä sekä konkreettiset muutosehdotukset pykälittäin ja pe- rusteluineen.

Helsingin yliopistossa laki ja sitä koskeva voimaanpanolaki lähetettiin koko yliopisto- yhteisölle alustavia kannanottoja varten, joiden perusteella käytiin keskusteluja yliopiston kollegiossa, konsistorin kokouksessa ja dekaani- ja laitosjohtajakokouksessa. Keskustelu- jen perusteella laadittu yliopiston lausuntoluonnos oli laajalla lausuntokierroksella ja vielä ennen päätöksentekoa sitä käsiteltiin tiedekunta- ja laitosjohdon tilaisuuksissa, konsistorin iltakoulussa ja dekaanikokouksessa.

Konsistorin hyväksymässä lausunnossa yliopisto otti lakiehdotukseen myönteisen kan- nan, mutta teki useita yksityiskohtaisia muutosehdotuksia luonnoksen kehittämiseksi.

Yliopisto totesi, että tavoitteena oleva itsehallinto ei voi toimia ilman taloudellisesti vank- kaa perustaa ja oli huolestunut siitä, että valmistelussa oli jätetty avoimeksi varallisuuden pääomittaminen, riittävän maksuvalmiuden turvaaminen, julkisen rahoituksen laskennal- liset perusteet sekä tilojen ja kiinteistöjen omistus. Yliopisto vaati selkeää ja pitkäjänteistä ratkaisua todeten, että toimintarahoitus ei saa olla riippuvaista elinkeinoelämältä tulevas- ta rahoituksesta. Lisäksi yliopisto kiinnitti huomiota verotuksellisen aseman epäselvyyteen uudessa oikeusmuodossa.

Yliopistolla oli myös huoli säätiömuotoisen yliopiston suhteesta perustuslain periaat- teeseen, jonka mukaan yliopisto itsehallinnollisena instituutiona itse valitsee omat hallin- toelimensä.

Kiistelyä aiheuttaneeseen virkasuhteen muutokseen työsuhteeksi yliopisto toivoi mah- dollisimman nopeasti selvyyttä ja perusteluja ja tähdensi henkilöstön etujen turvaamista muutostilanteessa.

Yliopistokollegioon ehdotettiin varajäseniä. Kritiikkiä esitettiin kolmea ns. valtuutettua kohtaan ja esitettiin sen sijaan, että kollegion asemaa vahvistetaan ja sille annettaisiin teh- täväksi tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen yliopiston hallituk- selle.

Yliopisto totesi, että hallituksen ja rehtorin toimivallan jaon tulee olla selkeä erityisesti yliopiston edustamista koskevassa pykälässä, jossa ehdotuksen mukaan pääasiallinen toimi- valta olisi hallituksella. Lopuksi yliopisto piti tärkeänä sitä, että vielä avoimena olevat peri- aatteelliset asiat selvitetään nopeasti ja aikataulussa pysytään, jotta yliopistot voivat aloittaa toiminnan uudessa oikeudellisessa asemassa vuoden 2010 alussa.

Kansleri toimitti yliopiston lausunnon⁴⁸ ministeriölle 16.10.2008 ja esitti siihen omasta puolestaan lisäyksen⁴⁹ 20.10.2008. Yhtyen yliopiston lausuntoon hän vaati lisäksi selvitys- tä julkisen rahoituksen laskentaperusteista ja yliopistokiinteistöjen omistamista koskevista

ratkaisuista ennen lain säätämistä pitäen näitä ratkaisuja tärkeimpinä yliopistojen talou- dellisen toimintaympäristön ja itsehallinnollisen aseman kannalta. Hän piti myös tärkeänä, että Aalto-yliopiston kohdalla toteutuneen ulkopuolisten tahojen toimesta määrätyn halli- tuksen suhde perustuslain säännökseen itsehallinnosta selvitetään, koska jatkossa perus- tuslain väljennetty tulkinta uhkaisi myös julkisoikeudellisten yliopistojen itsehallinnollista asemaa.

LAKIESITYS EDUSKUNNASSA

Hallituksen päätettyä 19.2.2009 yliopistolakiesityksen sisällöstä se annettiin eduskunnalle 20. helmikuuta⁵⁰. Sivistysvaliokunta pyysi lakiesityksestä perustuslakivaliokunnan lausun- non. Valiokunnissa kuultiin yhteensä lähes sataa asiantuntijaa, joista suuri osa edusti yli- opistoyhteisöä opiskelijat mukaan luettuna. Sivistysvaliokunnan mietintö valmistui 10.6.

Sivistysvaliokunta piti mietinnössään ehdotettua yliopistolakiuudistusta tarpeellisena.

Valiokunta teki lukuisia muutoksia hallituksen esitykseen perustuslakivaliokunnalta pyy- tämiensä lausuntojen perusteella. Muutoksista valtaosa koski säätiöyliopistoja. Muiden yli- opistojen kannalta keskeinen periaatteellinen muutos oli, että autonomian turvaamiseksi myös säätiöyliopistojen on voitava aidosti itse valita hallituksensa jäsenet. Perustuslakiva- liokunnan huomautukset edellyttivät muutoksia myös julkisoikeudellisen yliopiston halli- tuksen kokoonpanoa ja valintaa koskeviin säännöksiin. Hallituksen kokoonpanosta säädet- tiin sivistysvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti siten, että hallituksessa voi olla 7 tai 9–14 jäsentä ja että heistä vähintään 40 % on yliopiston ulkopuolisia.

Laki ja siihen liittyvä voimaanpanolaki⁵¹ hyväksyttiin perusteellisen keskustelun jälkeen eduskunnassa 16.6.2009 ja annettiin Presidentin esittelyssä 24.7.2009. Voimaanpanolaki tuli voimaan 1.8.2009 ja yliopistolaki kokonaisuudessaan 1.1.2010. Lain perusteella annet- tiin Valtioneuvoston asetus yliopistoista (770/2009) sekä asetus yliopistojen toiminnassa perittävistä maksuista (1082/2009).

Opetusministeriö antoi asetuksen yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä (771/2009), joka tuli voimaan 1.1.2010⁵². Helsingin yliopiston asetuksista antaman lyhyen lausunnon⁵³ mukaan rahanjakomallia on syytä vielä lähivuosina kehittää.

VEROTUSTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA HELSINGIN YLIOPISTON PRIVILEGIOT

Valtiovarainministeriön vero-osasto pyysi yliopistoilta lausuntoa verotusta koskevasta lain- säädäntöluonnoksesta kesällä 2009. Annettuaan lausunnon yliopiston arvonlisävero- ja tu- loveroasemasta⁵⁴, Helsingin yliopisto antoi vielä 4.9.2009 perusteellisen lausunnon⁵⁵ asi- asta yliopiston erityisaseman ja privilegioiden, erityisesti apteekkitoiminnan ja kilpailuoi- keudellisen aseman näkökulmasta. Lausunnossa käsiteltiin tuloverovapauden poistamista, yliopiston rahastoja, erioikeuksia ja itsehallintoa ja ehdotettiin tapoja toteuttaa verokohtelu perustuslain ja EU-oikeuden mukaisesti.

Hallitus antoi eduskunnalle esityksensä yliopistojen verotusta koskevasta lainsäädän- nöstä 12.11.2009⁵⁶. Verolakien tarkistukset näyttivät johtavan siihen, että yliopistoille tulisi vuositasolla huomattavia taloudellisia menetyksiä, vaikka uudistuksen lähtökohtana oli ol- lut periaate, ettei minkään yliopiston toiminnallinen ja taloudellinen asema heikkene. Odo- tettavissa olevat elinkeinotulon tulkintakysymykset ja niiden seuraukset koskivat kaikkia yliopistoja. Sen lisäksi Helsingin yliopiston privilegioita koskevaa verovapautta hallitus oli esityksessään kumoamassa yliopistolain 75 §:n tulkinnoilla. Myös kiinteistöverojen muutok- sesta yliopistolle oli kohdistumassa 1,3 miljoonan euron menojen kasvu.

Kansleri Niiniluoto kiinnitti kirjeessään valtioneuvostolle⁵⁷ 12.11.2009 huomiota elin- keinotoiminnan ja yliopistojen perustehtävien välisiin vaikeisiin tulkintoihin elinkeinotuloa koskevassa verotuksessa. Hän ehdotti, että elinkeinotoiminta tulisi laissa määritellä selke- ästi ja suppeasti niin, että siihen kuuluu vain avoimessa kilpailutilanteessa harjoitettu voi- ton tavoittelu, joka ei liity yliopistojen julkiseen tehtävään. Myöskään arvonlisäveron osalta ei saisi syntyä lisärasitetta ns. käännetyn verovelvollisuuden myötä. Tämän esimerkiksi ul- komailta ostetuista kirjastopalveluista syntyvän rasitteen suuruus vuositasolla arvioitiin 4 miljoonaksi euroksi koko yliopistolaitokselle.

Eduskunnan käsittelyyn menossa olevassa ehdotuksessa Helsingin yliopiston apteekis- ta saatavat tulot ehdotettiin kompensoitavaksi vuosittain tulo- ja menoarvion yhteydessä.

Kansleri Niiniluoto otti esille Helsingin yliopiston privilegioihin puuttumisen viitaten halli- tuksen esityksissä vuosina 1990 ja 1994 oleviin kannanottoihin, joiden mukaan yliopiston tulojen olennainen vähentäminen merkitsisi perustuslain 123 § 1 momentissa säädetyn yli- opiston itsehallinnon loukkaamista todeten kuitenkin, että asia ei ollut tuolloin perustusla- kivaliokunnan käsittelyssä eikä myöskään kevään 2009 eduskuntakäsittelyssä⁵⁸. Asiaa sel- viteltiin loppusyksyllä 2009 myös EU:n komission kanssa, jonka edustajan mukaan yhteis- markkinoilla olisi hyväksyttävissä lakipykälä, jonka mukaan Yliopiston Apteekin valtiolle maksamat verot tilitetään täysimääräisinä Helsingin yliopistolle sen lakisääteisten tehtä- vien hoitamiseksi. Apteekin tuloutus yliopistolle on viime vuosina ollut noin 5.5. miljoo- naa euroa ja koska se on pysyvää tuloa, yliopiston mielestä sitä ja kiinteistöveroja koskevat kompensaatiot tuli kirjata lakeihin, joissa säädetään Helsingin yliopiston tulovero- ja kiin- teistöverovelvollisuudesta. Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi ollut, että yliopistolle olisi annettu kertaluonteisesti sellainen pääomapanos, jonka tuotto vastaisi noin 7 miljoonan euron vuosittaisia tuloja.

Arvonlisäveron osalta yliopistot ja uudet yliopistokiinteistöyhtiöt pitivät parhaana ja yk- sinkertaisimpana menettelynä sitä, että käsiteltävänä olevissa verolaeissa yliopistot tilojen vuokralaisina rinnastettaisiin edelleen valtioon. Näin vältettäisiin verottajan tapauskohtai- seen tulkintaan perustuvat arvonlisäveroratkaisut ja menettely olisi yhteneväinen kuntien ja kuntayhtymien oppilaitosten kanssa.

Hyväksyessään hallituksen esitystä yliopistojen verotusta koskevaksi lainsäädännöksi eduskunta liitti siihen lausuman, jossa hallitus velvoitettiin antamaan vuoden 2010 maa- liskuun loppuun mennessä eduskunnalle esitys yliopistolain muuttamisesta siten, että Hel- singin yliopistolle korvataan määrä, joka vastaa yliopiston apteekkiliikkeen harjoittamisesta saadun elinkeinotulon perusteella maksettua yhteisöveroa. Tasavallan presidentti vahvisti 21.5. 2010 lain yliopistolain muuttamisesta⁵⁹ siten, että Helsingin yliopistolle ja Itä-Suomen

yliopistolle korvataan määrä, joka vastaa niiden apteekkien elinkeinotulosta maksamaa yh- teisöveroa (HE/2010 vp).

Yliopistoille tuli uudistuksen myötä myös velvollisuus maksaa työttömyysvakuutusmak- suja. Maksu maksetaan eduskunnan päätöksellä alennettuna vuosina 2010–2011.

YLIOPISTOJEN YHTEISTYÖ

REHTORIEN NEUVOSTON JÄRJESTÄYTYMINEN

Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto, joka oli vuodesta 1969 saakka toiminut yliopisto- jen yhteisenä epävirallisena keskustelufoorumina, järjestäytyi Suomen yliopistot –yhdis- tykseksi (Unifi ry). Unifi ry:n puheenjohtajana toimii kaudella 1.1.2010–31.12.20011 rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopistosta. Varapuheenjohtajana toimivat rehtori Thomas Wilhelms- son Helsingin yliopistosta ja rehtori Paula Tuovinen Teatterikorkeakoulusta. Toiminnan keskeisinä tavoitteina on edistää yliopistojen strategisten tavoitteiden saavuttamista sekä kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa yliopistojen roolia yhteiskuntakeskustelun tärkeä- nä osapuolena.

TYÖNANTAJATOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN

Yliopistojen edustajista koostuva työnantajaryhmä valmistautui jo vuoden 2008 aikana yliopistojen uuteen oikeudelliseen asemaan yhteistyössä rehtorien neuvoston kanssa. Tä- män seurauksena kaikkien Suomen yliopistojen edustajat allekirjoittivat 7.1.2009 Helsingin yliopistossa pidetyssä kokouksessa perustamisasiakirjan, jolla perustettiin Suomen yliopis- tojen työnantajayhdistys ry – Finlands universitets arbetsgivarförening rf SYTY). Yhdistyk- sen tarkoituksena on valvoa jäseninä olevien yliopistojen yhteisiä etuja työsuhteisiin liitty- vissä asioissa ja toimia niiden yhteistyöelimenä työnantajapoliittisissa asioissa.

SYTYn hallitukseen tulivat Helsingin yliopiston edustajiksi hallintojohtaja Kari Suokko ja henkilöstöjohtaja Kira Ukkonen. Puheenjohtajaksi valittiin hallintojohtaja Timo Lahti Tampereen yliopistosta. Hänen siirryttyä eläkkeelle vuonna 2010 puheenjohtajaksi valit- tiin Kari Suokko.

Työehtosopimusneuvotteluja ja muuta keskitettyä työnantajatoimintaa varten yliopis- tot tarvitsivat keskusjärjestön. Erilaisia mahdollisuuksia selviteltyään SYTY:n hallitus päätti 7.8.2009 pitämässään kokouksessa liittyä jäseneksi Yksityisen Opetusalan Liittoon (YOL), joka on Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n jäsen. Yliopistojen liittymisestä tähän liittoon seurasi, että liiton nimeksi muutettiin vuonna 2010 Sivistystyönantajat ry.

UUDISTUKSEEN VALMISTAUTUMINEN HELSINGIN YLIOPISTOSSA

Kuten edellä on käynyt ilmi Helsingin yliopisto oli uudistuksen alkuvaiheesta lähtien ak- tiivinen erityisesti omaan erityisasemaansa liittyvissä taloutta, kiinteistöjä ja henkilöstöä koskevissa asioissa. Sisäinen varautuminen uudistuksen toteuttamiseen alkoi laajemmas- sa mitassa yliopistolakityöryhmän julkistettua elokuussa 2007 Suuntaviivat -muistionsa.

Yliopiston luottamus- ja hallintojohdossa aloitettiin muutosprosessiin varautuminen pe- rehtymällä muuttuvaan oikeudelliseen asemaan ja sen edellyttämiin toimenpiteisiin toimin- nan eri alueilla. Tärkeäksi todettiin johdon entistä tiiviimpi yhteistyö yli hallintorajojen, kampuspalvelukeskusten siirtymävaiheen saattaminen päätökseen sekä toiminnanohjauk- sen uudistaminen ja uudelleen organisointi.

OMAN VARALLISUUDEN ASEMA

Yliopiston yksi keskeisimmistä tavoitteista oli omia varoja koskevan erityisaseman säilyt- täminen uudistuksessa. Rehtori Ilkka Niiniluoto asettikin jo 10.9.2007 työryhmän selvit- tämään ”Helsingin yliopiston oman varallisuuden tulevaisuutta yliopistojen hallinnollisen aseman uudistuessa”. Työryhmän puheenjohtajaksi rehtori nimesi vararehtori Thomas Wilhelmssonin. Työryhmän tuli antaa väliraportti 15.10.2007 ja loppuraportti viimeistään 30.11.2007.

Omaa varallisuutta oli hallinnoitu yliopistossa erillään valtion talousarviossa myönne- tyistä varoista ja varojen hoidosta päätti konsistori apunaan sisäisesti asetettu rahatoimi- kunta.

Työryhmä selvitti yliopiston hallussa olevan oman varallisuuden oikeudellisia perusteita ja mahdollisuutta järjestää etuoikeudet mahdollisimman taloudellisella tavalla, jos yliopis- tosta tulee julkisoikeudellinen yhteisö. Edelleen työryhmä laati ehdotukset siitä, miten omaa varallisuutta koskeva yliopistolain 27 §:n sisältö olisi tarkoituksenmukaisinta ottaa huomi- oon uudessa tulevassa yliopistolainsäädännössä.

Työryhmä suositteli loppuraportissaan⁶⁰ ensisijaisena ratkaisua, jossa rahastotalous jää entiselleen julkisoikeudellisen laitoksen oheen ja laati tätä ajatellen säännösehdotuk- set. Toissijaisena ehdotuksena oli säätiömalli, johon laadittiin varalta luonnos säätiön sään- nöiksi. Säätiöön oli ehdotuksen mukaan tarkoitus sisällyttää myös yliopiston oma kiinteis- tövarallisuus.

Loppuraportti valmistui ja se toimitettiin opetusministeriöön ennen hallituksen ja ta- louspoliittisen ministerivaliokunnan yliopistouudistusta koskevaa päätöksentekoa marras- kuussa 2007 .

SISÄISEN UUDISTUSHANKKEEN VALMISTELU

Vuoden 2008 alussa Yliopistouudistuksen valmistelu valtakunnan tasolla oli edennyt jo niin pitkälle, että yliopistolla oli valmiuksia aloittaa sisäinen uudistushankkeensa. Tammikuun 16. päivän konsistorissa oli esillä uudistusta koskeva tilannekatsaus⁶¹, jonka perusteella asi- asta käytiin keskustelu paitsi konsistorissa myös rehtorin ja dekaanien tapaamisessa. Kon- sistori toivoi valmistautumisen aloittamista ja yliopiston omien tavoitteiden konkretisoimis- ta mahdollisimman pikaisesti.

Näissä keskusteluissa nousivat esille mm. yliopistoyhteisön, erityisesti tiedekuntien ja laitosten näkemysten huomioon ottaminen, yliopiston strategisten tavoitteiden karsiminen ja taloudellisten mahdollisuuksien kytkeminen tavoitteisiin. Tutkimuksen korkean tason yl- läpitämistä painotettiin ja toivottiin laatuun perustuvia rahanjaon perusteita ja arviointime- netelmiä. Uusia rahoitusmahdollisuuksia toivottiin löytyvän lähinnä koulutuksen piiristä.

Lainvalmisteluun liittyen yhden hallituksen mallia pidettiin hyvänä ja yliopiston ulko- puolista edustusta rikkautena. Rakenteelliseen kehittämiseen kaivattiin ”suurempia asioi- ta”. Ajankohtaisena huolenaiheena oli tuottavuusohjelman kohdistuminen yliopistojen toi- mintaan.

Keskusteluissa painotettiin uudistukseen liittyvien positiivisten mahdollisuuksien, mut- ta myös reunaehtojen selkeää esiintuomista koko yliopistoyhteisölle.

Siirtymävaiheen toimenpiteiden ja aikataulujen suunnittelua tukivat opetusministeri- öltä 22.1.2008 tulleet ylimenokauden ohjeet⁶². Niiden pääviestinä oli, että yliopistot voivat aloittaa sellaisten toimenpiteiden valmistelun, jotka edellyttävät olemassa olevaa oikeus- henkilöasemaa yliopistolaitoksen uudistamisessa ja edelleen, että tiliviraston lakkaamisen yhteydessä lakkaavat myös sen toimielimet. Uudella yliopistolailla ei ollut tarkoitus siirtää toimielimiä uudelle oikeushenkilölle.

Yliopiston rehtoraatti ja hallintojohto pitivät 4.2.2008 ”ideariihen”, jossa koottiin sii- henastisen keskustelun ja yliopiston antamien lausuntojen pohjalta uudistuksen tavoitteita ja mahdollisia toimenpiteitä. Kiireellisenä pidettiin varautumista siirtymävaiheen maksu- valmiuteen.

Käytyjen keskustelujen pohjalta hallintovirastossa valmisteltiin hanke-esitys, jonka pe- rusteella rehtori Ilkka Niiniluoto teki hankkeen asettamisesta päätöksen 27.2.2008⁶³.

Päätöksessä määriteltiin tavoitteet ja toteutustapa seuraavasti:

”Yliopiston tavoitteena on 31.12.2009 mennessä hoitaa yliopiston edun mukaisesti uu- distuksen edellyttämät hallinnolliset, taloudelliset ja rakenteelliset muutokset sekä niitä koskeva päätöksenteko. Tämän lisäksi yliopisto haluaa hyödyntää vahvistuvan autonomian myötä lisääntyvät mahdollisuudet opetuksen ja tutkimuksen kehittämisessä sekä jatkaa hal- linnon ja tukipalvelujen kehittämistä asetettujen tavoitteiden mukaisesti.”

Hanke kattoi toimeksiannon mukaisesti paitsi uuden yliopistolain edellyttämät muutok- set ja niiden toteuttamisen, myös sellaiset perustehtäviin liittyvät toiminnalliset muutok- set, jotka parantaisivat yliopiston asemaa yhtenä Euroopan parhaista tutkimusyliopistoista.

Strategisesti keskeisten tutkimus-, opetus- ja yhteiskuntasuhteisiin liittyvien asioiden lisäksi valmisteltiin organisaatioon ja johtamisjärjestelmään sekä rakenteeseen liittyviä muutoksia ja niitä tukevaa hallintoa ja palveluja.

Valtakunnallinen valmistelu huomioon ottaen valmisteltiin henkilöstö- ja työnantaja- toimintaan liittyviä toimenpiteitä, tila- ja kiinteistöasioita sekä uuden aseman edellyttämiä muutoksia taloudenpitoon ja rahoitukseen. Hankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa viriä- mässä olevaa palvelutoimintoihin liittyvää yhteistyötä Helsingin seudun yliopistojen ja kor- keakoulujen kanssa.

UUDISTUSHANKKEEN OHJAUS JA OPERATIIVINEN TOTEUTUS

Hanketta ohjaamaan rehtori Ilkka Niiniluoto asetti yliopiston johtoryhmän, johon kuuluivat rehtorin lisäksi vararehtorit Hannele Niemi, Mauno Kosonen, Marja Makarow ja Thomas Wilhelmsson sekä hallintojohtaja Kari Suokko. Marja Makarowin siirryttyä Euroopan tie- desäätiön pääjohtajaksi keväällä 2007, rehtori valitsi hänen tilalleen professori Johanna Björkrothin.

Rehtori Niiniluodon päätöksen mukaisesti hankkeen operatiivisesta toteutuksesta vasta- sivat kehitysjohtaja Ulla Mansikkamäki projektinjohtajana ja professori Hannu Saloniemi, joka toi hankkeen johtoon erityisesti tiedekuntien ja laitosten näkökulman.

Keväällä 2008 rehtori Ilkka Niiniluoto valittiin kansleriksi Kari Raivion siirryttyä eläk- keelle 1.6.2008. Uuden rehtorin päätehtäväksi tuli yliopistouudistuksen toteuttaminen, jo- ten se nousi lukukausimaksukeskustelun ohella rehtorinvaalin ratkaisevaksi pääteemaksi.

Rehtoriksi pyrki 15 henkilöä. Yliopiston kollegio valitsi toisessa äänestyksessä äänin 62–59 rehtoriksi yliopistouudistukseen vahvasti sitoutuneen vararehtori, professori Thomas Wil- helmssonin. Hänen valitseminaan vararehtoreina toimivat professorit Hannele Niemi, Jo- hanna Björkroth, Markku Löytönen ja vaalissa toiselle sijalle tullut Matti Tikkanen. Tämä rehtoraatti toimi uudistuksen ohjausryhmänä toimikautensa loppuun 31.12.2009.

Yliopistouudistusta ja hankkeen edistymistä käsiteltiin johtoryhmässä lähes viikoittain.

Valmistelu, toimenpiteet ja päätöksenteko yliopiston eri hallinnon tasoilla aikataulutettiin syksystä 2008 vuoden 2009 loppuun. Säännöllisesti päivitettynä aikataulu oli kaikkien yli- opistolaisten ja opiskelijoiden nähtävillä sisäisessä verkossa ja helpotti omalta osaltaan ko- konaisuuden ymmärtämistä.

Päätöksentekoelinten ja akateemisen johdon osallistuminen ja tiedonkulku yliopiston si- sällä varmistettiin käsittelemällä uudistusta ja siihen liittyviä yliopiston kannalta keskeisiä asioita säännöllisesti edustuksellisissa toimielimissä, rehtorin johtamissa dekaani- ja laitos- johtajakokouksissa sekä yt-neuvostossa ja yhteistoimintaseminaareissa. Syksyn 2007 ja ke- vään 2008 aikana konsistori ja yliopiston kollegio saivat kaikissa kokouksissaan tilannekat- sauksen asioiden valtakunnallisesta etenemisestä. Myös professoreiden muodostama Suuri Konsistori kutsuttiin koolle 30.5.2007 ja 1.4.2009 keskustelemaan ajankohtaisista yliopis- touudistukseen liittyvistä kysymyksistä.

Projektin alkuvaiheessa suunniteltiin uudistuksen sisäinen ja ulkoinen koko yliopiston kattava viestintä yhteistyössä yliopiston viestinnän kanssa.

UUDISTUKSEN PROJEKTIRYHMÄT

Muutosten valmistelua varten asetettiin 11 projektiryhmää ajalle 1.3.2008–31.12.2009.

Ryhmät muodostettiin siten, että ne edustivat tehtävästä riippuen organisaation eri tasoja, henkilöstöryhmiä ja opiskelijoita, mutta myös kyseessä olevaan asiaan liittyvää vastuuta, asiantuntemusta ja kokemusta.

Ryhmät olivat hankkeen alkuvaiheessa: tutkimus, opetus, yhteiskuntasuhteet, ruotsin- kieliset toiminnot, organisaatio ja johtaminen, rakenteellinen kehittäminen, hallinto- ja tu- kipalvelut, talous- ja rahoitus, tila- ja kiinteistöasiat, palvelutuotanto ja yhteistyö sekä työn- antaja-asiat. Toukokuun lopussa asetettiin lisäksi säädösasioita valmisteleva ”normityöryh- mä” , jonka työ alkoi yliopiston voimassa olevien säännösten kartoituksella.

Rehtori teki projektiryhmistä ja niiden tehtävistä erilliset päätökset 14.3.2008⁶⁴. Projek- tiryhmissä työskenteli runsaat sata henkilöä. Toimeksiannot olivat väljiä ja sisälsivät joitakin ryhmän kannalta keskeisiä asioita. Ryhmien tehtävänä oli ”tarkastella yliopistouudistukses- ta johtuvia toimintaympäristön muutoksia ja visioida yliopistouudistuksen seurauksia ja sen antamia mahdollisuuksia ryhmän toimintakentässä”. Ryhmien oma näkemys ja suunnitel- ma käsiteltävistä asioista tuli esittää ohjausryhmälle 30.4.2008 mennessä.

Projektiryhmät kävivät läpi maalis- huhtikuussa 2008 kiireellisimpien tehtäväkokonai- suuksien osalta kunkin tehtävän sisältöä, tuotostavoitteita ja aikataulua. Aikataulu ja työs- kentelyn painopiste riippui ryhmien tehtäväalueista; ensisijaisesti siitä, miten riippuvainen ehdotus oli yliopistolain lopullisesta sisällöstä ja siitä, miten yliopistojen yhteisissä asioissa edettiin valtakunnallisella tasolla. Tämä koski mm. johtamisjärjestelmää sekä henkilöstö- ja kiinteistöasioita.

Projektin johto ja ryhmien sihteerit varmistivat tiedon kulkua ryhmien kesken ja koor- dinoivat ryhmien työtä säännöllisissä tapaamisissaan.

Ryhmien suunnitelmia käsiteltiin ohjausryhmän ja projektiryhmien yhteisessä tilai- suudessa 16.5.2008. Keskustelussa tarkasteltiin päällekkäisyyksiä, asioiden riippuvuuksia