tieteen tori
Liisa Saarenmaa, Jan Heino ja Matti Heikurainen
Metsäntutkimuspoliittisen ohjelman lähtökohdat ja tavoitteet
Toimeksianto
M
aa- ja metsätalousministeriön tehtävä on oh- jata metsätalouden sektoritutkimuksen suun- taamista ja valvoa sen tuloksellisuutta. Ministeriö päätti vuoden 1994 alussa laatia metsäntutkimus- poliittisen ohjelman, jossa selvitettäisiin metsän- tutkimuksen kehittämistarpeita ja painoalueita seu- raavalle 10-vuotiskaudelle.Metsäntutkimuspoliittisen ohjelman laatimista ehdotettiin jo Metsä 2000 -ohjelman tarkistustoi- mikunnan loppuraportissa vuonna 1992. Lähes sa- manaikaisesti kun valtioneuvosto antoi vuonna 1993 keskus- ja aluehallinnon kehittämisestä koskevan periaatepäätöksen, jonka perusteella valtion tiede- ja teknologianeuvosto sai tehtäväkseen antaa oh- jeet sektoritutkimuksen järjestämisestä ja kehittä- mistavoitteista, ministeriössä käynnistettiin metsän- tutkimuspoliittisen ohjelman esivalmistelu.
Maa- ja metsätalousministeriössä valmistui ke- väällä 1994 metsäntutkimuksen sektoritutkimussel- vitys, joka muodostaa perustan metsäntutkimuspo- liittiselle ohjelmalle. Tavoitteeksi asetettiin ohjel- maperusteisen tutkimussuunnittelun lisääminen, mi- nisteriön käytössä olevan sitomattoman tutkimus- rahan määrän kasvattaminen ja ministeriön apuna toimivien neuvottelukuntatyyppisten asiantuntija- ryhmien hyväksikäyttö.
Metsäntutkimuspoliittista ohjelmaa valmistele- maan asetettiin helmikuussa 1994 toimikunta, jon- ka puheenjohtajaksi määrättiin apulaisosastopääl- likkö Jan Heino MMM:stä, varapuheenjohtajaksi kutsuttiin johtaja Erkki Alalammi Metsätehosta ja jäseniksi suunnittelija Eeva Ikonen OPM:sta, pro- jektipäällikkö Markku Kanninen Suomen Akate- miasta, johtaja Ilmo Kolehmainen Metsäkeskus Tapiosta, metsäjohtaja Martin Lillandt MTK:sta, rehtori Paavo Pelkonen Joensuun yliopistosta, yli- johtaja Eljas Pohtila Metsäntutkimuslaitoksesta, professori Juhani Päivänen Helsingin yliopistosta, johtaja Pentti Roiko-Jokela Metsähallituksesta ja erikoistutkija Rauno Väisänen VYH:sta. Sihteereik- si kutsuttiin ylitarkastaja Matti Heikurainen MMM:sta ja MMT Liisa Saarenmaa Helsingin yli- opistosta. Toimikunta otti nimekseen metsäntutki- mustoimikunta.
Asettamiskirjeen mukaan toimikunnan tehtävä oli
varmistaa metsätalouden kannalta strategisesti tär- keiden tutkimustulosten tuottaminen metsäsekto- rin toimintaympäristössä ennakoitavien muutosten edellyttämällä tavalla. Toimikunta sai raporttinsa valmiiksi 28.2.1995 (Metsäntutkimuspoliittinen ohjelma. TM 1995:6. MMM).
Toimikunta järjesti kaksi tutkimusseminaaria, joi- hin kutsuttiin sekä tutkijoita että tutkimustulosten käyttäjiä, ensimmäisen huhtikuussa ja toisen joulu- kuussa 1994. Seminaareissa kartoitettiin metsän- tutkimuksen vahvuuksia ja heikkouksia sekä tär- keimpiä tutkimusaiheita seuraavien 510 vuoden aikana.
MMT Liisa Saarenmaa työskentelee Helsingin yliopistossa, apul.osastopäällikkö Jan Heino ja ylitarkastaja Matti Heikurai- nen maa- ja metsätalousministeriössä.
Ohjelman tavoitteet
Uudelle metsäntutkimuspoliittiselle ohjelmalle on asetettu sekä tutkimuspoliittisia että metsäpoliitti- sia tavoitteita. Tutkimuspoliittisia tavoitteita ovat tutkimuksen voimavarojen turvaaminen ja niiden tehokas käyttö, tutkimusohjelmien perustaminen ja arviointi sekä tulosten esittäminen sellaisessa muo- dossa, että niitä voidaan tarvittaessa käyttää pää- töksenteon tukena.
Metsäpoliittiset tavoitteet liittyvät metsävarojem- me kestävään käyttöön, metsänkäsittelyvaihtoeh- tojen laadintaan ja Suomen aseman vahvistami- seen kansainvälisessä metsä- ja ympäristöpolitii- kassa. Tutkimuksen keinoin tulee mm. varmistaa sellaisten metsänkäsittelyn menetelmien kehittämi- nen, että ne turvaavat Suomen aseman puuntuotta- jana kansainvälisillä markkinoilla.
Nykyinen metsäntutkimus
Metsätiedeyhteisöön kuuluu Suomessa noin 350 tutkijaa. Merkittävimpiä metsäntutkimusta harjoit- tavia organisaatioita ovat maa- ja metsätalousmi- nisteriön alainen Metsäntutkimuslaitos, jossa työs- kentelee noin 220 tutkijaa, Helsingin ja Joensuun yliopistot, joissa työskentelee yhteensä noin 110 metsäntutkijaa sekä metsäteollisuuden omistama Metsäteho ja osittain valtionavun turvin toimiva Työtehoseura. Muita metsäntutkimusta tai siihen läheisesti liittyvää tutkimusta harjoittavia organi- saatioita ovat mm. Metsänjalostussäätiö, ympäris- töministeriön alainen Suomen ympäristökeskus sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Suomen koko metsäsektorin tutkimuspanos (puunjalostustutkimus mukaan lukien) on varsin lähellä Euroopan suurten metsäteollisuusmaiden tasoa (kuva 1). Metsäntutkijoiden osuus kansalli- sesta tutkijoiden kokonaismäärästä on Suomessa Euroopan korkein, mikä kuvastaa sektorin keskeis- tä asemaa maamme elinkeinoelämässä.
Metsäntutkimuksen julkisten voimavarojen ke- hitys ei todennäköisesti tulevaisuudessakaan oleel- lisesti poikkea valtiontalouden yleisestä kehityk- sestä. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen reaaliarvo laski vuosina 19911994 keskimäärin
Kuva 1. Metsäntutkijoiden määrä Euroopan eri maissa. (Lähde: Hellström, E. & Palo, M. 1994. Forestry research in Europe: the roles of public and private funding. Symposium on the Management of Forest Research:
Emerging Trends. Cape Town, South Africa 57 September, 1994. IUFRO Subject Group S6.06)
kolme prosenttia, mutta maa- ja metsätalousminis- teriön hallinnonalalla 11 % ja Metsäntutkimuslai- toksessa 17 %. Niukkenevia voimavaroja on pyrit- ty korvaamaan lähinnä tutkimuksen tuloksellisuut- ta parantamalla.
Yliopistojen ja Metsäntutkimuslaitoksen kesken työnjako on ollut sellainen, että yliopistoissa on suuntauduttu perusteiden tutkimukseen, kun taas METLA on keskittynyt käytännön metsätaloutta palvelevaan tutkimukseen. Tutkimuksen painoalu- eet määräytyvät ministeriön ja tutkimuslaitoksen välisissä jokavuotisissa tuloskeskusteluissa. Viime vuosina Suomen Akatemia, joka on yliopistotutki-
Puola Ranska Saksa Ruotsi Suomi Romania Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti Italia Turkki Slovakia Tsekki Bulgaria Sveitsi Espanja Alankomaat Itävalta Unkari Norja Kroatia Belgia Tanska Portugali Slovenia Kreikka Albania Irlanti Israel Islanti Kypros
200 400 600 800 1000 1200
muksen pääasiallinen rahoittaja, on pyrkinyt ohjaa- maan tutkimustoimintaa suuriksi tutkimushankkeik- si.Yliopistojen ja Metsäntutkimuslaitoksen välillä on yhteistyösopimus, joka tähtää voimavarojen yh- teiseen käyttöön sekä opetuksessa että tutkimuk- sessa. Metsäntutkimuslaitos tarjoaa vuosittain puit- teet useille opinnäytetöille, ja monet laitoksen tut- kijoista toimivat yliopistojen opettajina ja dosent- teina. Yliopistotutkijat voivat käyttää laitoksen tut- kimusresursseja hyväkseen hakeutumalla sinne ul- kopuolisiksi tutkijoiksi. Yhteistyötä harjoitetaan myös maa- ja metsätalousministeriön yhteistutki- musvarojen turvin.
Vahvuudet ja heikkoudet
Metsäntutkimuksen vahvuuksia ja heikkouksia kar- toitettiin toimikunnan järjestämässä seminaarissa huhtikuussa 1994. Metsäntutkimuksen vahvuuksiksi arvioitiin
luotettavuus ja riippumattomuus
hyvä infrastruktuuri ja riittävä rahoitus
hyvä opiskelija-aines
vahva osaaminen
yhteistyökyky
kilpailu tutkimusyksiköiden kesken
monitieteellinen ongelmankäsittely
kattava tutkimus- ja kenttäasemaverkosto
Suomen metsäntutkimuksen vahvoja osaamisalu- eita ovat esim. luonnonvarojen seurantajärjestel- mät, metsävaratiedot ja kasvisosiologiseen tutki- musperinteeseen pohjautuva ekologinen ajattelu.
Metsäntutkimusta pidettiin tärkeänä myös siksi, että metsäsektorilla on suuri painoarvo koko yhteis- kunnassa.
Nykyisen metsäntutkimuksen heikkouksia ovat
kansainvälisen yhteistyön satunnaisuus
luovan ilmapiirin puute
tutkimusperinteen hidas muuttuminen
vanhassa pitäytyvä tutkimusote
heikko synteesinmuodostuskyky
Tutkimuksen suuntaamisessa ei ole kiinnitetty riit-
tävästi huomiota mm. metsäpolitiikkaa palvelevaan tutkimukseen tai yritystalouden ja puuteollisuuden ongelmiin. Myös tutkimuksen tehokkuudessa ja ta- loudellisuudessa todettiin olevan parantamisen va- raa.Tutkimuksen vaikuttavuuden mittaaminen todet- tiin vaikeaksi. Yleisesti arvioitiin kuitenkin tutki- muksella olevan ratkaiseva merkitys esimerkiksi metsätalouden suunnittelun ja metsänhoitomene- telmien kehittämiselle sekä käytännön ohjeistojen laatimiselle.
Toimikunnan näkemyksen mukaan metsäntutki- musta voidaan kehittää nykyisen järjestelmän puit- teissa. Asiaa on laajemmin käsitelty maa- ja metsä- talousministeriön tekemässä sektoritutkimusselvi- tyksessä.
Metsäntutkimukseen vaikuttavat kehityssuunnat Metsäpolitiikka on käymistilassa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Kestävän kehityksen periaat- teita ollaan sisällyttämässä säädöksiin ja määräyk- siin. Tutkimusta tarvitaan vaihtoehtoisten toimin- tatapojen luomiseen ja arvioimiseen.
Metsäpolitiikan näkyvimmät reunaehdot ovat vii- me aikoina tulleet ympäristöpolitiikan suunnalta.
Uusia näkökulmia ovat mm. tuotteiden elinkaari- ajattelu, kansainvälisyyden korostuminen ja asia- kaslähtöisyys.
Metsävarojen runsastuminen nähdään mahdolli- suutena laajentaa tuotantoa, mutta myös uhkana, joka saattaa johtaa metsänhoidon huononemiseen.
Uusi teknologia, tietojärjestelmät ja kilpailukyvyn turvaaminen vaativat työvoimalta yhä parempaa osaamista.
Maaseudun asuttuna pysyminen on pitkälti met- sätalouden varassa. Elinkeinojen rakennemuutos on välttämätön, jotta maaseudulle pystytään luomaan uusia työpaikkoja. Metsään liittyvien palveluiden, aineellisen ja aineettoman tuotannon sekä jatkoja- lostuksen kehittäminen vaativat tutkimukselta lisää panosta.
Metsäteollisuuden menestyminen nähdään kas- vavien vientitulojen kautta tärkeimpänä mahdolli- suutena irrottaa Suomi velkakierteestä ja suurtyöt- tömyydestä. Metsäteollisuuden investointihaluk- kuutta kotimaassa pienentää epävarmuus puuraa-
ka-aineen saatavuudesta ja kierrätyskuidun mää- räävä asema markkinoilla. Tutkimuksen tehtävä on kartoittaa teollisuuden investointihalukkuutta Suo- meen ja niitä uhkatekijöitä, jotka vievät meiltä teol- lisuutta ulkomaille.
Kansainvälinen yhteistyö
Euroopan Unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikka, vaikka sillä on metsätaloutta koskevia säädöksiä ja tavoitteita, jotka liittyvät mm. metsittämiseen, met- sänparannukseen, metsien terveyteen, palosuoje- luun, metsästä saatavien tuotteiden markkinointiin ja metsätietojärjestelmiin. Yhtenäisen metsäpolitii- kan puute näkyy myös EU:n tutkimuspolitiikassa, jossa metsäntutkimukseen liittyvä rahoitus on ha- jautunut muiden tavoitteiden, kuten maatalous-, ympäristö- ja energiapolitiikan kylkiäiseksi.
EU:n tutkimuspoliittisena tavoitteena on paran- taa tutkimuksen ja kehitystyön kohteina olevien talouselämän sektoreiden kilpailukykyä Euroopan ulkopuolisten alueiden suhteen. Suomen kannalta on luontevaa yrittää kasvattaa metsäntutkimuksen osuutta EU:n tukemassa tutkimuksessa, koska sek- tori on meille tärkeämpi kuin millekään muulle jäsenmaalle.
EU:lla on ollut useita metsäntutkimusta tukevia ja yksi pelkästään metsäntutkimukseen keskittyvä tutkimusohjelma. Metsäntutkimukseen osoitetut voimavarat ovat kuitenkin olleet suhteellisen vaati- mattomat. EU:n rahoittamaan maa- ja kalatalouden erityisohjelmaan AIR I (Agriculture and Agro-In- dustry, including Fisheries ) sisältyi vuosina 1991
1994 yli 30 metsäntutkimushanketta.
Vuodet 199498 kattavaan maa- ja kalatalouden erityisohjelmaan AIR II sisältyy aiempaa selvästi laajemmin myös metsäntutkimusta. Se osoittaa, että metsän kasvava merkitys EU:n laajennuttua on otet- tu huomioon. Myös Suomi on ollut mukana ohjel- man painotuksia suunnittelemassa.
AIR I:n budjetti oli kokonaisuudessaan 377 milj.
ECUa. Käynnistyvän AIR II ohjelman budjetti on kasvanut 607 milj. ECUksi eli runsaaksi 3,5 miljar- diksi markaksi. Siitä on tarkoitus käyttää 3638 % maatalouteen, metsätalouteen ja maaseudun kehittä- miseen liittyvään tutkimukseen. EU:n metsäntutki- musta halutaan suunnata metsien monikäyttöä ja
EU:n maatalouspolitiikan toteuttamista tukeviin ai- heisiin. Ympäristöntutkimusohjelmaan (ENV 2C), jonka kokonaisbudjetti on 482 milj. ECUa, sisältyy myös metsätalouteen liittyviä rahoitusmahdollisuuk- sia.Energiatalouden JOULE-THERMIE -tutkimus- ohjelman muun kuin ydinenergian tutkimuksen
kokonaisbudjetti on 1 002 milj. ECUa. Ohjelman painopisteitä ovat uusiutuvat energialähteet kuten mm. peltojen ja metsien biomassatuotanto.
Energiatalouden ALTENER-ohjelman kokonais- budjetti on 40 milj. ECUa. Ohjelman tavoitteena on edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kehittää niiden markkinoita. Yhtenä osa-alueena ohjelmaan kuuluu nopeasti uusiutuvan biomassan käytön edistäminen.
Näiden ohjelmien lisäksi metsätalouteen liittyviä tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksia sisältyy ai- nakin IV puiteohjelman tietotekniikan ja bioteknii- kan tutkimusohjelmiin. Lisäksi EU edistää tutki- muksen koordinointia yleiseurooppalaisten COST- ja EUREKA-ohjelmien kautta.
Jotta Suomi pystyisi hyödyntämään EU:n tutki- musrahaa, pitää EU:n tutkimushallinnon tavoitteet ja vaikuttamiskeinot tuntea hyvin. Tutkimushanke- ehdotukset on kuitenkin kyettävä priorisoimaan kan- sallisesta näkökulmasta. Se voidaan varmistaa si- ten, että tutkimusorganisaatiot joutuvat itse vastaa- maan pääosasta käynnistettävistä hankkeista suo- malaiselle osapuolelle koituvia kustannuksia. Suo- men kannalta tärkeitä tutkimushankkeita ovat esi- merkiksi metsien kestävä käyttö ja metsäsektorin yhteiskunnalliset vaikutukset.
Tutkimussuunnittelussa EU-rahoitteisen tutki- muksen tavoitteet on sisällytettävä organisaatioi- den normaaliin tutkimussuunnitteluun. Ministeriön yhteistutkimusvaroin on tarkoituksenmukaista tu- kea valmisteluvaiheessa olevien EU-hankkeiden suunnittelua.
Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa hyvän perustan eurooppalaiselle tutkimusyhteistyölle. Pohjoismai- den yhteinen tavoite on varmistaa maiden taloudel- linen kilpailukyky Euroopassa. Esimerkkinä suo- malaisesta ja eurooppalaisesta yhteisestä tavoitteen- asettelusta voidaan pitää vuonna 1993 toimintansa käynnistäneen Euroopan metsäinstituutin (EFI) pe- rustamista.
Tavoite kestävän metsätalouden edistämisestä
Suomen lähialueilla sisältää myös tutkimuksellisia tavoitteita. Tutkimus tulee kytkeä tiiviisti lähialu- eilla tehtävään muuhun metsätalouden kehittämis- työhön. Kestävän metsätalouden periaatteiden edis- tämiseen vaikuttavaa lähialuetutkimusta tulisi lisä- tä metsätalouden ympäristöohjelman tavoitteiden mukaisesti.
Metsäntutkimuksen tavoitteet ja periaatteet
Metsätalouden sektoritutkimuksen tehtävänä on toi- mia johtamisen ja kehittämisen apuvälineenä. Sen tavoitteena on tieteellisesti korkeatasoinen, ongel- makeskeinen ja ohjelmaperusteinen tutkimustoimin- ta. Tutkimuksen periaatteisiin liittyviä ehdotuksia on esitetty Ympäristöenergialuonnonvarat -sek- toritutkimusselvityksessä (Muistio 1994:3, YM, ympäristöpolitiikan osasto) ja maa- ja metsätalous- ministeriön koko hallinnonalaa koskevassa sektori- tutkimuksen loppuraportissa (TM 1994:17, MMM).
Metsäntutkimuspoliittisen ohjelman toteuttami- sessa ministeriö ei määrää tutkimuslaitosten yksi- tyiskohtaisesta tutkimussuunnittelusta, mutta pyr- kii vaikuttamaan siihen, että laitoksissa tehtävä tut- kimus tukee mahdollisimman hyvin ministeriön ta- voitteita. Ministeriö määrittelee tutkimuksen pai- noalat ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että eri hallin- nonalojen keskeiset tietotarpeet voidaan tyydyttää tarvittaessa hallinnonalojen rajat ylittäen.
Metsäntutkimustoimikunnan ehdotus on, että mi- nisteriön tueksi perustetaan metsäntutkimuksen neu- vottelukunta, joka toimii metsäntutkimuksen ja sen tärkeimpien sidosryhmien yhteistyöelimenä. Neu- vottelukuntaan kutsutaan tärkeimmät metsäntutki- musta rahoittavat tahot, metsäsektoria lähellä ole- vat ministeriöt ja tutkimusorganisaatiot sekä käy- tännön metsätalouden edustus.
Neuvottelukunta tuottaa parin vuoden välein tar- kistettavan metsäntutkimuksen kehittämisohjelman, jonka avulla metsäntutkimusta pyritään suuntaa- maan. Se myös valmistelee tutkimusohjelmia ja seuraa sektoritutkimuksen tuloksellisuutta ja vai- kuttavuutta.
Vastaisuudessa metsäntutkimus pyritään järjes- tämään ongelmakeskeisiksi tutkimusohjelmiksi, joi- den lähtökohtana on aikaisemman tutkimustiedon perusteella tehtävä synteesi ja sen avulla muotoil-
tavat uudet hypoteesit. Ongelmakeskeinen tutki- musote edellyttää, että perinteisestä organisaatio- ja sektoriajattelusta luovutaan ja pyritään organi- saatioiden rajat ylittävään tutkimustoimintaan.
Asiakaslähtöisyys, tutkimuksen tuloksellisuus ja vaikuttavuus edellyttävät tutkimustulosten käyttä- jien ja tiedon tuottajien entistä tiiviimpää osallistu- mista tutkimussuunnitteluun. Metsäntutkimuksen neuvottelukunta ja Suomen Metsätieteellinen Seu- ra voivat toimia tutkijoiden ja tutkimustulosten käyt- täjien välisenä yhdyssiteenä järjestämällä esimer- kiksi vuosittain toistuvia tutkimusseminaareja.
Tutkimustulosten saattaminen tiedon käyttäjille helposti omaksuttavaan muotoon saattaa edellyttää tutkimustulosten tuotteistamista. Käytännönläheis- ten tutkimusten suunnittelussa se tulisi ottaa huo- mioon varaamalla esimerkiksi 1015 % tutkimus- rahasta tähän tarkoitukseen.
Suomessa extension-toiminta on jakautunut toi- saalta METLAN, metsäkeskusten ja -lautakuntien välille ja toisaalta yliopistojen täydennyskoulutus- keskuksiin. Hajanaisen toiminnan tilalle tulee pe- rustaa järjestelmä, jonka puitteissa tiedon tuottajat ja sen käyttäjät kohtaavat, pääsevät välittömään vuorovaikutukseen ja ymmärtävät toistensa käyttä- mää käsitteistöä.
Tutkimuksen arviointi
Metsätalouden sektoritutkimuksen arviointi on jär- jestettävä kokonaisuudeksi, joka käsittää tutkimus- hankkeiden, tutkimusohjelmien, tutkimusalojen, tutkimusorganisaatioiden ja tarpeen mukaan koko sektorin arvioinnin. MMM:n rahoittaman tutkimuk- sen arvioinnissa huomiota kiinnitetään ennen kaik- kea tutkimukselle asetettujen tulostavoitteiden saa- vuttamiseen ja hankkeiden vaikuttavuuteen.
Tutkimushankkeiden eteneminen tarkistetaan vuosittain. Hankkeen päättyessä pidetään loppuse- minaari, jossa arvioidaan hankkeen tulokset. Arvi- ointiin osallistuvat asianomaiset tutkijat sekä asi- antuntijaryhmä, johon kuluu ulkopuolisia asiantun- tijoita ja tutkimustiedon käyttäjiä. Tavoitteena on rahoittajatahosta riippumaton mahdollisimman yh- tenäinen hankkeiden arviointikäytäntö.
Sektoritutkimuslaitosten tutkijoiden työn arvioin- tia ja palkitsemisjärjestelmiä tulee kehittää siten,
että niissä tieteellisen pätevöitymisen lisäksi ote- taan huomioon tutkimuksen vaikuttavuus.
Metsäntutkimuksen painoalueet
Metsätalouden toimintaympäristön muutokset ai- heuttavat tutkimustarpeita seuraavien 510 vuoden aikana esimerkiksi luonnontilaisten metsäekosys- teemien, talousmetsien käsittelymenetelmien kehit- tämisen, luonnonvarojen kestävä käytön, metsä- luonnon monimuotoisuuden, luonnonvarojen tilin- pidon, metsien monikäytön, metsien elinvoimai- suuden, metsätalouden ympäristövaikutusten, ke- hitysmaiden metsätalouden, yritystutkimuksen ja metsäntutkimuksen vaikuttavuuden osalta. Osaa ai- heista on käsitelty pienryhmissä. Ryhmien ehdo- tuksia käytetään metsäntutkimuspoliittisen ohjel- man jatkovalmistelun runkona.
Toimenpide-ehdotukset
Metsäntutkimustoimikunnan toimenpide-ehdotuk- set ovat seuraavat:
EU:n metsätalouteen liittyvää tutkimusrahaa on hyödynnettävä tarkoituksenmukaisella tavalla. On sekä pyrittävä vaikuttamaan tutkimusohjelmien sisältöön että osallistuttava varsinaiseen tutkimus- toimintaan.
Metsäntutkimusta harjoittavat organisaatiot sisäl- lyttävät EU-rahoitteisen tutkimuksen strategiset tavoitteet omaan tutkimussuunnitteluunsa ja val- mistelevat hanke-esityksiä yhtenäisten kriteerien mukaan.
Kansainvälistä tutkimustoimintaa ja siihen osal- listumista on tarkasteltava kansallisen edun nä- kökulmasta.
Pohjoismaista tutkimus- ja tutkijakoulutusyhteis- työtä tiivistetään käynnistämällä yhteisiä tutki- musohjelmia ja lisäämällä tarvittaessa SNS:n käyttöön osoitettavia määrärahoja.
Euroopan metsäinstituutin roolia ja maa- ja met-
sätalousministeriön rahoituksen vaikuttavuutta tu- lee arvioida lähivuosina kansallisen tutkimuspo- litiikan tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta.
Ministeriön yhteyteen perustetaan metsäntutki- muksen neuvottelukunta, jonka tehtävänä on toi- mia ministeriön apuna metsätalouden sektoritut- kimuksen ohjaukseen ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä.
Tutkimustoimintaa tulee ohjata entistä enemmän tutkimusohjelmiksi. Se edellyttää ministeriön yh- teistutkimusrahoituksen lisäämistä.
Perustutkimuksen merkitys soveltavalle tutkimuk- selle on otettava huomioon päätettäessä tutki- musrahoituksen suuntaamisesta.
Vuoden 1995 aikana tehdään selvitys tutkimus- tiedon käytäntöön viemisen kehittämismahdolli- suuksista, minkä jälkeen käynnistetään varsinai- nen kehittämishanke.
Metsätalouden sektoritutkimuksen arviointia on edelleen kehitettävä kokonaisuudeksi, joka kat- taa tutkimushankkeiden, tutkimusohjelmien, tut- kimusalojen, tutkimusorganisaatioiden ja tarpeen mukaan koko sektorin arvioinnin.
Tutkimustulosten tuotteistamista on lisättävä.
