Ennen Itä-Suomen yliopiston perustamispäätöstä käytiin keskusteluja paitsi Joensuun ja Kuopion yliopiston kesken, myös Lappeenrannan yliopiston kanssa itäisten yliopistojen yhteistyöstä. Taustalla olivat sekä tutkintojen myöntämiseen että yliopistojen rahoituk- seen liittyvät seikat. Jo keväällä 2005 Kuopion yliopiston puolelta tiedusteltiin varovasti, olisiko Joensuun yliopisto halunnut lähteä tekemään enemmän kahdenkeskistä yhteis- työtä, mutta siihen ei ollut vielä silloin valmiutta. Kelkka kääntyi kuitenkin nopeasti ja kiel- tävä vastaus korvautui yhteistyöhalukkuudella vuoden 2006 aikana, jolloin alettiin puhua Itä-Suomen liittoyliopistosta. Liittoyliopistoajatuksesta luovuttiin pian ja niin Joensuun ja Kuopion yliopistoissa alettiin valmistella kokonaisvaltaista fuusiota. Yhdistymisaika oli työntäyteistä suurimmalle osalle yliopistoväestä, mutta siihen liittyi huvittaviakin piirteitä.
Itä-Suomen yliopiston edeltäjillä, Joensuun ja Kuopion yliopistoilla, oli molemmilla ta- kanaan monivuosikymmeninen historia. 1.1.2010 kello kaksitoista yöllä ne lakkasivat olemasta ja muuttuivat yhdessä yössä uljaaksi, upeaksi Itä-Suomen yliopistoksi, joka oli yhteisellä tahtotilalla ja kovalla työllä synnytetty parissa vuodessa. Vuodenvaihde oli kuin alkuräjähdys: ennen sitä oli olemassa jo kaikki - vaikka toisaalta ei mikään.
Idän jättiläisen rakentaminen alkoi Suomen yliopistolain muutoksen yhteydessä. Tuolloin syntyi kolme uutta yliopistoa, joista Itä-Suomen yliopisto oli yksi. Murrosvaiheeseen ja uu- den yliopiston rakentumiseen liittyy monta tarinaa ja henkilöä, joiden edesottamuksia on kerätty tähän kirjaan kaskumuodossa. Kaskut kertovat siitä, miten Itä-Suomen yliopisto alkoi kehittyä vuoden 2010 alusta merkittäväksi suomalaiseksi ja kansainväliseksi akatee- miseksi toimijaksi, ja mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut.
“Ennen hallinnollisen yhdistymispäätöksen tekoa yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat puhuivat tahoillaan yhdistymisestä yliopistolaisille. Henkilökunnalle ja opiskelijoille ker- rottiin säännöllisin väliajoin, missä vaiheessa prosessia mentiin, ja mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Kun oli tehty periaatepäätös siitä, että Joensuun ja Kuopion yliopisto eivät jat- kaisi itsenäisinä toimijoina vaan perustettaisiin uusi fuusioyliopisto, Kuopion yliopiston
JA MUITA K ASKUJA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSTA
toimittaneet Pertti Anttonen, Petri Hynynen,
Hanna Puro ja Jarmo Saarti
kuvittanut Jusa Hämäläinen
Itä-Suomen yliopisto Joensuu, Kuopio
2019
Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin!
Itä-Suomen yliopisto eli UEF (University of Eastern Finland) aloitti toimintansa 1.1.2010 – edeltävät pari vuotta olivat kiivasta uuden yliopiston rakentamista, jonka aikana käytiin paperilla läpi useita yhteistyön malleja. Samalla suomalainen yliopistolaki ja yliopistojen juridinen muoto muuttuivat. Projektinjohtami- sen kultainen periaate on, ettei useita suuria muutosprojekteja kannata tehdä yhtä aikaa. Tämä sääntö alkaa nykyisen jatkuvan muutoksen aikakautena olla vain haave.
Kaskukirjoja tehdään ja kootaan yleensä henkilöistä tai organisaatioista, joilla on takanaan pitkä historia.
Mutta jo kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon kertomisen arvoista, kuten tämä Itä-Suomen yli- opistosta koottu kaskukokoelma osoittaa. Päätimme kerätä yliopistomme kaskuperinnettä kymmenvuo- tistaipaleen kunniaksi ensinnäkin siksi, että kahden yliopiston – Joensuun ja Kuopion – kulttuurien yhdis- täminen on hedelmällinen tilanne kaskuiksi taipuvalle epäviralliselle viestinnälle. Toiseksi, että kaskujen kautta paljastuu rakentamisvaiheesta sellaisia, myös kipeitä asioita, joita huumorin keinoin käsitteleminen auttaa ymmärtämään ja muistamaan. Kolmanneksi, jotta saisimme kerättyä muistiin tarinoita rakentamis- vaiheessa mukana olleista seniorivaikuttajista.
Kasku on suullisen perinteen genre, jota luonnehditaan todellisuuteen ja sen tulkintaan pohjautuvaksi ly- hyehköksi, sisällöllisesti yksinkertaiseksi ja konkretiaan painottuvaksi kertomukseksi koomiseksi koetusta asiantilasta tai tapahtumasta. Tieteen termipankissa julkaistun määritelmän mukaan kaskujen aihepiirit pohjautuvat ihmisten jokapäiväiseen elämään ja sosiaalisiin ympäristöihin, mistä syystä kunakin aikana tunnettu kaskusto uusiutuu suhteellisen nopeasti. Saman määritelmän mukaan kaskut ammentavat ko- miikkansa erilaatuisten ihmisten ja ihmisryhmien sekä näiden edustamien arvojen välisistä ristiriidoista;
nämä voivat luonteeltaan olla sosiaalisia, poliittisia, moraalisia, etnisiä, kielellisiä tai loogisia. Yksi tunne- tuimpia perinteisten kaskujen aiheita Suomessa on talonpoikaismaailmaan sijoittuva isännän ja rengin suhde; kasku asettuu yleensä rengin puolelle, huumorin asein vallan logiikkaa ja sen väärinkäyttöä vas- taan – mutta ei välttämättä sosiaalista hierarkiaa murtaen.
Monet kaskut ovat anekdootteja eli henkilökaskuja. Ne kertovat usein nimeltä mainituista, kenties laajasti tunnetuista tai muuten ansioituneista ihmisistä, joko totuudenmukaisesti tai stereotypioita viljelemällä.
Tällaiset kaskut ovat usein hauskoja muisteluksia ja sellaisina niitä myös tavataan koota kokoelmiksi. Kas- kujen lajiominaisuuden ymmärtämiseksi ei riitäkään niiden asema ja merkitys suullisessa viestinnässä, vaan myös taipuisuus kirjallisiin esityksiin. Kaskuja kerrotaan viihdyttävän tai allegorisesti tulkittavan sisäl- tönsä vuoksi mutta niitä myös luetaan kirjallisesti hiottuina ja tyylillisesti viimeisteltyinä erilaisissa kokoel- missa, joiden tehtävä on esimerkiksi juhlistaa jotain organisaatiota, jonka piiristä kaskuja on kerätty. Viime kädessä kaskukokoelma palvelee yhteisöllisen identiteetin rakentamista kaskujen ilmentämän historiatie- toisuuden ja historian kerroksellisuuden avulla. Jotkut kaskut ovat henkilölegendoja, mutta kaskujen ja kaskukokoelmien avulla myös luodaan legendoja.
Itä-Suomen yliopistoa koskevan kaskukirjan toimittamista varten perustimme toimituskunnan, jonka jä- seninä olivat kulttuurintutkimuksen, erityisesti perinteentutkimuksen professori Pertti Anttonen, vies- tintäpäällikkö Petri Hynynen ja kirjaston johtaja Jarmo Saarti. Kaksi viime mainittua olivat toimittaneet Kuopion yliopiston taipaleesta vastaavan teoksen, nimeltään Ei mikään metsämökki - Kaskuja Kuopion yli- opistosta (Kuopion yliopisto 2009). Sen keruukokemuksen perusteella toimituskunta päätti palkata har- joittelijaksi perinteentutkimuksen pääaineopiskelijan Hanna Puron, joka tuli osaksi toimituskuntaa.
Hanna Puro keräsi kaskuja haastatellen laajan joukon yliopiston rakentamisessa ja toiminnassa vaikut- taneita henkilöitä ja toimitti ensimmäisen version tekstistä. Teoksen kuvittajaksi saimme graafkko Jusa Hämäläisen ja taittajaksi graafsen suunnittelijan Bettiina Lievosen. Tavoitteena oli tehdä myös ulkonä- öltään ja luettavuudeltaan tasokas kirja.
Toimituskunnan periaate kirjaa koottaessa oli, ettei turhaa sensuuria harrasteta – yhdistymiseen on si- sältynyt myös kivuliaita asioita, joiden purkaminen kaskujen avulla on toivottavasti helpottanut elämis- tä laajan ja erittäin työteliään muutosvaiheen aikana. Tämä on koskenut yhtä lailla Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistämistä kuin Savonlinnan kampuksen alasajoa ja toimintojen siirtämistä Joensuuhun.
Kirja kertoo eri henkilöiden ja toimijoiden tulkinnoista ja kokemuksista, ei hallinnon auktorisoimista kerto- muksista, ja sekin on merkityksellistä, että kaikki eivät tässä tilanteessa pitäneet kaskujen keräämistä edes sopivana, saati halunneet kuvata uuden yliopiston synty- ja alkuvaiheita kaskugenreen liitetyllä kepey- dellä. Toimituskunta lähti kuitenkin siitä, että ilmaisulajin kepeys saattaakin olla tässä paras lääke hyvän henkisen pohjan rakentamiseksi tuleville vuosikymmenille.
Kirja on ollut laajan joukon työn tulos. Osoitamme edellä mainittujen tekijöiden lisäksi erityiskiitokset haastateltaville ja muille kaskuja lähettäneille, joiden kertomista kaskuista teksti on toimitettu ja toimitus- työssä mukana olleille. Kiitos myös yliopiston johdolle työn tukemisesta.
Omistamme teoksen rehtori Perttu Vartiaisen muistolle.
Joensuussa ja Kuopiossa 2.9.2019.
Toimituskunta
Sisältö
Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin! 3 Ympäri mennään, yhteen tullaan 11
Yhdistymisvalmisteluja 12
Tuusniemellä tavataan 23
Luovuutta uuden suunnittelussa 28
Tahti kiihtyy 33
Elämää ennen yhdistymistä ja sen jälkeen 38 Johto ja muita merkkihenkilöitä 45
Perttu Vartiainen 46
Matti Uusitupa 50
Jukka Mönkkönen 53
Akateemiset rehtorit 58
Hallintojohtajat 63
Johtoa riittää 67
Hallintoelimissä sattuu ja tapahtuu 74
Hauskoja keksintöjä ja uskomattomia sattumuksia 77
Muutoksen tuulia ja tempauksia 78
Tilat ja rakennukset 81
Luovuus kukkii 89
Laitoksilla sattuu ja tapahtuu 96
Opiskelijaelämää 103
Opiskelija-arkea UEFilla 104
Kansainväliset opiskelijat 114
Ylioppilaskunnasta kajahtaa 117
Viesti kulkee, tekniikka ja ohjelmat rullaavat 125
Viestintää ja markkinointia 126
Medianäkyvyyttä 130
Sähköistä postia 135
Uljasta viestintää 142
Ohjelmantäyteinen arki 145
Teknisiä kommervenkkeja 150
Välähdyksiä 155
Savon ja Karjalan sekä hyvän maun rajoilla 156
Lamppu syttyy laitoksilla 160
Akateemista elämänmenoa 170
Johdon oivalluksia ja oivalluksia johdosta 175 Alansa ammattilaiset ja akateeminen arki 181
Ammattilaiset työssään 182
(Stereo)tyyppipiirteitä 189
Akateemista aherrusta 197
Kansainvälisyyttä, yhteistyötä ja matkoja 203
Politiikka ja poliitikot 204
Kansainvälisiä kohtaamisia 208
Matkailu avartaa 217
Yhteistyökuvioita 222
Opetusta tieteenalasta, elämästä ja vähän muustakin 225
Opiskelu- ja elämänoppeja 226
Oman tieteenalan ammattilaiseksi 233
Piristystä luennolle ja tentteihin 238
Omaperäisiä metodeja 245
Akateemisia(kin) juhlia ja traditioita 251
Väitöstilaisuuksissa tapahtuu 252
Promootiotunnelmia 259
Juhlan paikka 265
Itä-Suomen yliopiston merkkihenkilöitä 270
Henkilöhakemisto 272
Keruuseen osallistuneet 276
LUKU 1
Ympäri mennään, yhteen tullaan
Tässä on nyt sitten Ohtaansalmi. Tässä on se henkinen kuilu, joka meidän pitää yhdessä ylittää.
- Perttu Vartiainen
YHDIST YMISVALMISTELUJA
IDÄN JÄT TIL ÄINEN
Ennen hallinnollisen yhdistymispäätöksen tekoa yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat puhuivat ta- hoillaan yhdistymisestä yliopistolaisille. Henkilökunnalle ja opiskelijoille kerrottiin säännöllisin väliajoin, missä vaiheessa prosessia mentiin, ja mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Kun oli tehty periaatepäätös siitä, että Joensuun ja Kuopion yliopisto eivät jatkaisi itsenäisinä toimijoina vaan perustettaisiin uusi fuusioyli- opisto, Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa esitteli asian henkilökunnalle: ”Me perustamme nyt tällaisen idän jättiläisen!”
L AKK AUTUSPUHEITA
Joensuun ja Kuopion yliopistojen väkeä ja sidosryhmiä oli eräänä kesäisenä päivänä kerääntynyt M/S Osmo-laivalle Kallavesiristeilylle. Risteilyllä olivat mukana myös Karjalan tutkimuslaitokselta erikoistutkija Ismo Björn sekä silloinen Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen, joka toimi sittemmin Itä-Suo- men yliopiston hallituksessa. Herrat olivat vetäytyneet siemailemaan virvokkeita aluksen kannelle. Siihen aikaan oli tekeillä futurologinen radio-ohjelma, jonka teosta Björn ja Riekkinen keskustelivat. Björn alkoi pohtia tulevaisuutta savokarjalaisen aluemaantieteen näkökulmasta ja kysyi Riekkiseltä pilke silmäkul- massa, milloin Kuopion hiippakunta lakkautettaisiin. Riekkinen tähän tyynesti: ”Heti kun Joensuun yli- opisto lakkautetaan!”
PUHEENVUOROTON KOKOUS
Joensuun yliopiston silloisessa hallituksessa yliopistonlehtori Antero Puhakka oli hyvin aktiivinen jäsen, ja hänellä oli lähestulkoon jokaiseen asiaan jokin uusi näkökulma tai muuten jotakin sanottavaa.
Kun yliopistojen yhdistymisestä päätettiin, molempien yliopistojen hallitukset olivat yhtä aikaa koolla kumpikin tahollaan ja yhteyttä toisiin pidettiin tekstiviesteillä. Käsittelyyn tuli viimein yhdistymisasia, joka oli valmisteltu aivan viimeisen päälle hyvin. Rehtori Perttu Vartiainen alusti kohdan käsittelyn Joensuun yliopiston hallituksessa ja valmistautui jakamaan puheenvuoroja, joita ei kuitenkaan pyydetty. Hän puo- lestaan oli valmistautunut pitkään ja monipolviseen keskusteluun ja hämmästyi kovasti hiljaisuudesta, joka hallituksen keskuudessa vallitsi. Hän antoi katseensa kiertää hallituslaisissa ja odotti turhaan puheen- vuoroja. Lopulta hän katsoi Puhakkaa ja kysyi: ”Eikö tosiaan Anterollakaan ole mitään sanottavaa?”
SAVOL AINEN JUT TU VAIKO IHAN TOT TA?
Itä-Suomen yliopiston fuusion johtaja Päivi Nerg toimi yhdistymisen valmisteluaikaan myös silloi- sen opetusministeriön yliopistolainsäädäntöuudistustyöryhmässä, jossa valmisteltiin itsehallinnollisen yliopiston rakennetta ja pohjaa. Ministeriössä ja valtioneuvostossa vallitsi kummeksuva ja epäuskoinen ilmapiiri sen suhteen, että Joensuun ja Kuopion yliopistot olivat todellakin vapaaehtoisesti tehneet yh- distymispäätöksen ja alkaneet valmistella fuusiota. Monessa muussa yliopistossa tämä ei olisi nimittäin tullut kuuloonkaan ja fuusioita tehtiin pitkin hampain. Päivi Nerg joutui selittämään kokouksissa useaan otteeseen, miten tällainen konsensus ja yhteinen tahtotila oli saatu itäisessä Suomessa oikein syntymään.
Työryhmä oli jälleen kerran koolla valmistelemassa yliopistolakia, kun opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kumartui Päivi Nergin puoleen: ”Sanos nyt, Päivi, onko tämä teidän yliopistonne vapaaehtoinen fuusio sellainen savolainen juttu vai ihan totta?”
HUIPPUYLIOPISTO ALUSTA L ÄHTIEN
Itä-Suomen yliopiston syntyaikaan samankaltaiset fuusioprosessit olivat käynnissä myös Aalto-yli- opistolla ja Turun yliopistolla. Opetusministeriö oli kutsunut vuonna 2006 kaikkien kolmen fuusioyliopis- ton edustajat Säätytalolle. Suurimman huomion tilaisuudessa sai Aalto-yliopiston hanke, ja silloisten Joen- suun ja Kuopion yliopistojen rehtorit Perttu Vartiainen ja Matti Uusitupa istuivat salin oikeassa laidassa kuuntelemassa ylistyspuhetta silmät ymmyrkäisinä. Kuopion yliopisto oli jo nimittäin siihen aikaan notee- rattu näillä yliopistojen menestymistä kuvaavilla listoilla, joille Aalto-yliopiston nähtiin menestyksekkäästi pyrkivän. Virkamiehet ja ministeriön edustajat suitsuttivat vuorotellen Aalto-yliopistoa tulevana huippu- yliopistona, jolloin rehtori Uusitupaa alkoi ärsyttää ja puheenvuoron saatuaan hän tokaisi napakasti: ”No mutta meillähän on jo valmiina tällainen huippuyliopisto!”
HENKI MENEE
Yhdistymiskeskustelu kävi kiivaana, ja henkilökuntaa oli kokoontunut illastamaan. Illan mittaan oli nautittu sangen maittavaa ruokaa sekä asiaankuuluvia ruokajuomia. Yhdessä pöydässä pohdittiin sitä, mi- ten yhdistyvien yliopistojen keskinäiset voimasuhteet menisivät fuusion myötä ja söisikö vahvempi toisen suihinsa. Eräs professori päätti piristää synkeitä kollegojaan ja kysyi heiltä, olivatko he sattumoisin kuulleet tarinaa siitä, kun kana ehdotti sialle yhteistyötä. Kukaan ei tiennyt kuulleensa, joten professori kertoi: Ka- nalla oli siis sialle hyvä ehdotus kahdenvälisestä yhteistyökumppanuudesta, sillä heillä olisi potentiaalia oivaan omavaraiseen tuotteeseen – kinkkumunakkaaseen. Sika pohti hetken, raapi kuonoaan ja oivalsi, että hänellehän kävisi silloin köpelösti. Kana lohdutti sikaa: ”Voi niin, niin on fuusioissa tapana joillekin käydä!”
K AKSIKYMMENTÄMIL JOONAA HY VÄÄ SYYTÄ
Joensuun ja Kuopion yliopistojen ylioppilaskunnat olivat aktiivisesti mukana yhdistymisen neuvotte- luissa. Ylioppilaskunnilla olikin Itä-Suomessa alusta lähtien helppoa, kun kaksi köyhää pantiin yhteen. Heil- lä arvioitiin, että samoista syistä päätös oli tehty myös yliopistojen tasolla. Opiskelijat kävivät vielä siihen aikaan tiedustelemassa asioita toimistolla ja myös yhdistymisestä kaivattiin sisäpiiritietoja. Ylioppilaskun- nalta vastattiin: ”Opetusministeriö on esittänyt rehtoreille 20 miljoonaa hyvää syytä, niiden on riitettävä!”
TEEMAAN SOPIVA NEUVOT TELUPAIKK A
Kompromissihakuinen henki yliopistojen välillä oli yhdistymisaikaan vahva. Yliopistojen välisten neuvotteluiden käymistä varten haluttiin tulla kirjaimellisesti toista osapuolta vastaan, ja tapaamispaikat määräytyivät pitkälti sen mukaan, että matkat paikanpäälle olisivat yhtä pitkät. Kaikkein keskeisimmäksi paikaksi mitattiin erään tuusniemeläisen hautaustoimiston takahuone, jossa käytiin monet neuvottelut.
Kokoustilaan kuljettiin arkkujen reunustamien käytävien läpi ja paikan koettiin korostavan tunnelmaa.
Hautaustoimitsijan kerrotaan olleen mielissään saadessaan kerrankin eläviä asiakkaita, vaikka kyse olikin lopulta vanhojen yliopistojen hautaamisesta. Kerran kun tämä taas ilmaisi mielihyväänsä yliopistolaisten vierailusta, eräs professori tokaisi hänelle: ”Toivottavasti ei mennä kuitenkaan ihan polttohautauksen tasolle!”
HY VÄ AUTO
Koko Itä-Suomen yliopiston yhdistymisen ja toiminta-ajan yliopiston henkilökunta kulutti valtavasti asfalttia Kuopio-Joensuu-välillä. Jokainen tiesi myös, että kyseinen väli oli täynnä valvontakameroita. Fuu- sion johtaja Päivi Nerg kävi erityisesti yhdistymisprosessin alussa erittäin usein Kuopiosta Joensuussa tutustumassa toimintaan. Hän totesikin pian, että Joensuussa lähestyttiin maailmaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ja Kuopiossa enemmän molekyylinäkökulmasta. Erään kerran Nerg oli liikkeellä perheen paremmalla autolla ja hän ei huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista Outokummun kohdalla. Pelti- poliisi väläytti Nergille piristystä matkaan, mikä harmitti häntä kovasti. Siihen aikaan piti käydä poliisilai- toksella ottamassa ylinopeusrike tunnolleen, eikä mennytkään kauaa, kun Nergille kävi kutsu Joensuun poliisilaitokselle. Hän meni sinne erään työpäivänsä päätteeksi hyvin nöyränä. Poliisi totesi Nergille myö- tätuntoisesti kameran kuvaa vilkaistuaan: ”No, onhan rouvalla sentään onneksi ihan hyvä auto!”
RUNDI KUIN RUNDI
Fuusiojohtaja Päivi Nergillä oli Joensuun kampuksella oma työhuone rehtoraatissa. Hänen piti käydä vuorotellen rehtori Perttu Vartiaisen ja hallintojohtaja Petri Lintusen huoneissa toimittamassa milloin mitäkin asiaa. Usein kävi niin, että kun hän oli juuri palaamassa töihinsä, toinen huusi huoneestaan hänet katsomaan jotakin asiaa. Kerran Nergistä tuntui kuin hän olisi vain pyörinyt koko päivän ympäri aulaa. Hän totesi: ”Tämä on aivan samanlaista rundia kuin Kuopio-Joensuu-välillä!”
NYRKILL Ä POLVEEN
Fuusiojohtaja Päivi Nerg tunnettiin paitsi ahkerana, aikaansaavana ja toimeenpanevana, myös jää- räpäisenä ja hieman vakavahenkisenäkin ihmisenä. Kerran Nerg saapui erääseen hallinnon kokoukseen sydämistyneenä: Hän avautui vierustoverilleen ja kertoi, että oli saanut palautetta liian omavaltaisesta
YLIOPPIL ASKUNNAN R ATK AISUMENE TELMIÄ
Yhdistyminen tarkoitti myös ylioppilaskunnille uuden synnyttämistä. Monista asioista päästiin hel- posti yhteisymmärrykseen, mutta tietyt kysymykset tuottivat Joensuussa ja Kuopiossa kovasti päänvai- vaa. Kulttuurieroja löytyi esimerkiksi siitä, kenet kutsuttaisiin ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Tämä ja monta muuta virallista asiaa ratkaistiin käyttämällä ylioppilaskuntien lanseeraamaa KPS-menetelmää, eli kivi-paperi-sakset-metodia.
OIKEUSOPPINEIDEN NEUVOJA
Vuonna 2009 Itä-Suomen yliopiston ja sen tulevan ylioppilaskunnan valmistelut etenivät mallikkaasti, mutta niitä jarrutti uuden yliopistolain tulo, joka oli vielä hyväksymättä. Ylioppilaskunnan olisi pitänyt tie- tysti toimia valmisteluvaiheessa vielä vanhan lain mukaan, mutta toisaalta tehdä jo päätöksiä tulevaisuu- teen katsoen uuden lain mukaisesti. Niinpä eräs ylioppilaskunta-aktiivi pyysi yhdeltä yliopiston hallinto- henkilökunnan jäseneltä neuvoa pattitilanteeseen. Hän kuunteli opiskelijan huolia ja totesi sitten tyynesti:
”Jaa, no sitten vaan rikotte lakia, niin yliopistokin tekee!” Opiskelija kiitti kovasti ja pyysi saada ohjeistuksen vielä kirjallisena. Neuvon antanut henkilö nauroi makeasti: ”Et tietenkään saa!”
HY VÄSTIT BYROKR ATIALLE
Uudistuksissa täytyy aina olla joku mörkö, jota vastaan taistellaan. Itä-Suomen yliopiston tapauksessa mörköys tiivistyi valtion tiliviraston asemaan, jonka koettiin aiheuttavan merkittävän määrän hallinnollista työtä. Esimerkiksi kirjaamista oli jo vanhan yliopistolain aikana aivan kohtuullinen määrä ja siitä syytettiin ennen muuta valtion tilivirastoa. Joensuun yliopistolla Auroran isossa salissa järjestettiin yhdistymisaikaan keskustelutilaisuus. Tilaisuudessa luvattiin, että kaikesta murheesta päästäisiin, kun uusi yliopistolaki saa- taisiin täytäntöön ja sen jälkeen voitaisiin heittää hyvästit kaikelle byrokratialle!
KIIRUSTA PITELEE
Laitoksilla, ja osassa hallintoakin, seurattiin sivusta sitä menoa, joka rehtoreilla ja hallintojohtajilla yhdistymisen valmisteluaikaan oli. Monesta tuntui, että mihin aikaan tahansa yliopistolle tulikin, heidän ikkunastaan loisti aina valo. Eräs kerran hallituksen kokoukseen kutsuttu ulkopuolinen henkilökunnan jä- sen kysyi kokouksen jälkeen Matti Uusituvalta, kuinka paljon yhdistymisasiat olivat häntä työllistäneet.
Uusitupa muotoili vastauksensa savolaiseen tyyliin: ”No en oo tässä hiihtämässä ehtiny käyä!”
SUURIA LINJOJA
Yhdistymisen alussa yliopistojen toimintatavat eivät olleet vielä ehtineet sekoittua ja toimintakult- tuurit olivat silloin tällöin törmäyskurssilla. Joensuun yliopiston hallintojohtaja Petri Lintunen oli suurten linjojen mies ja hän opasti kerran erästä pitkän päivätyön tehnyttä kuopiolaista virkamiestä tiedekunnan rakentamisessa Kuopiossa. Hän ilmoitti tälle maalailevansa isolla pensselillä sitä, miten hallinto Kuopiossa- kin rakentuisi jatkossa ja neuvoi kuuntelemaan tarkkaan. Kuopiolainen virkamies närkästyi siitä, että häntä tultiin opettamaan ansioituneiden työvuosikymmentensä jälkeen ja totesi Lintuselle: ”Maalaa sinä vaan sillä isolla pensselillä niin minä töpöttelen pienellä pensselillä sitten loput!”
MUOTOSEIKKOJA
Viestinnässä yhteinen kieli löytyi aika nopeasti, sillä käytössä olevat termit tulivat pitkälti yliopisto- maailman ulkopuolelta. Kun vuonna 2007 alettiin väsätä yhteisiä tiedotteita, puhuttiin vielä Itä-Suomen liittoyliopistosta. Yhteinen sävel vallitsi näiden tiedotteiden laadinnassa, mutta pientä kissanhännänvetoa syntyi siitä, kumpi yliopisto mainittiin ensin. Tiedotteita muokattiin niin, että jos ne lähetettiin Pohjois-Sa- von medialle, Kuopio mainittiin ensin ja jos taas Pohjois-Karjalaan, Joensuun yliopisto oli paperilla ennen
TUNTEMATONTA KIELTÄ
Yksi Itä-Suomen yliopiston kirjaston nykyisistä palvelupäälliköistä, Jukka Kananen, törmäsi vahvasti yliopistojen välisiin kulttuurieroihin ottaessaan ensimmäistä kertaa yhteyttä Joensuun päähän kollegaan- sa. Kananen aloitti viestinsä sen aikaisen tapansa mukaan tervehtimällä reippaasti ”Jou”. Joensuusta tuli pian lyhyt ja ytimekäs vastaus: ”Mitä tämä ’jou’ tarkoittaa?”
KESKUSTELUKULT TUURIEROJA
Erään kerran laitosjohtajat oli kutsuttu integraatiokokoukseen, jossa haettiin yhteyttä yliopistojen vä- lille. Kokouksessa oli tehty pitkä päivätyö ja Valamon ruokasalin peräosissa vietettiin iltaa. Professori Risto Turunen kävi keskustelua professori Jukka Korpelan kanssa heille tyypillisen varsin tiukkasanaisen iltapu- heen tapaan. Herra professorit tuntevat tietävät kuitenkin sen, että heidän sanaillessaan riitelevät korkein- taan asiat, eivät koskaan ihmiset. Professorit alkoivat vähitellen päästä loppuun tuntikausia kestäneessä keskustelussaan ja siirtyä kohti keljojaan, kun professori Turunen kuuli erään kuopiolaisprofessorin kysyvän joensuulaiselta kollegalta heidän takanaan: ”Ovatko kaikki siellä Joensuussa noin riitaisia?”
L AATOKK A NÄKY VISSÄ
Itä- ja länsinaapuri-asetelma oli yhdistymisaikoihin hyvin vahva. Kerran Kuopion yliopiston kirjaston väki oli matkalla Mekrijärvelle joensuulaisia kollegoja tapaamaan. Matka oli pitkä, ja eräs henkilökunnan jäsen ottikin pientä lepoa loppumatkasta. Maisema muuttui hiljaksiin karjalaiseksi vaaramaisemaksi, ja yhtäkkiä mutkan takaa avautui valtava erämaajärvi. Kaikki ihailivat näkyä ikkunasta, mutta kirjaston pa- himmat jekkupetterit sen sijaan ravistelivat nukkuvan kollegansa hereille ja huusivat: ”Herää, herää äkkiä
NIIN MYÖTÄ- KUIN VASTAMÄESSÄ
Alkuvaiheen yhdistymisen suunnittelua leimasi vahvasti pyrkimys yhteisen luottamuksen rakentami- seen. Yhdistymisestä puhuttiin järkiavioliittona. Kerran lähdettiin taas jälleen aamulla ani varhain Joen- suun kampukselta kohti Tuusniemeä ja Viitakkoa. Hallintojohtaja Petri Lintusellekin avioliittometafora oli tullut hyvin tutuksi, ja aamuväsymystään haukottelevien kollegojen pakkautuessa auton kyytiin hän totesi: ”No niin, naiset ja herrat, eiköhän lähdetä taas jälleen kerran ikuista uskollisuutta vannomaan!”
TUUSNIEMELL Ä TAVATAAN
ATEISTI SAARNAA
Kirjastoilla huomattiin nopeasti, että edullisin ja toimivin neuvottelutila Tuusniemellä sijaitsi pai- kallisessa seurakuntasalissa. Siellä järjestettiin yhteisiä neuvotteluja muutaman kerran, sillä jokainen säästetty euro on säästetty euro. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti esitteli tapaamisissa usein ajankohtaisia asioita molempien kirjastojen henkilökunnalle. Kesken pitkän ja vaiheikkaan alustuksen Saarti huomasi ajautuneensa salin edessä tönöttävän puhujanpöntön taakse, ja tokaisi innoissaan: ”Kerrankos se ateisti- kin pääsee saarnaamaan seurakuntasalissa!”
VIIDAKON VAAR AT
Tuusniemen neuvotteluja varten oli katsottu myös kaksi muuta paikkaa. Kaksi siksi, että toinen oli lähempänä Joensuuta ja toinen lähempänä Kuopiota. Kuopion puoleiset tapaamiset sovittiin Viitakko-ni- miseen majoituskohteeseen. Viitakko kuulosti erityisesti joensuulaisista savolaiselta versiolta viidakosta, mikä herätti hilpeyttä. Moni huoli yhdistymisestä saikin muotonsa Viitakossa, kun molemmilla yliopistoilla pohdittiin, uskaltaisiko sinne ollenkaan mennä ja varmistettiin, että rokotukset olivat kunnossa!
TEBOILILL A TAVATAAN
Myös Tuusniemen Teboil oli erittäin keskeinen paikka sekä yhdistymisaikana että sen jälkeen. Kerran yliopistojen rehtorit totesivat olevansa kiireisiä ja sihteerit yrittivät järjestää turhaan heidän aikataulujaan.
Niinpä rehtorit ottivat ohjat omiin käsiinsä ja ajoivat toisiaan vastaan. Neuvottelut käytiin, missäs muualla kuin Tuusniemen Teboililla!
MENOSSA VAI TULOSSA?
Tuusniemen Teboil näyttäytyi muidenkin yliopistolaisten kohtaamispaikkana, ja vilkkaimpina neuvot- teluaikoina sinne oli kerääntynyt enemmän yliopistolaisia kuin paikallista väkeä. Teboililla kohdattiin paitsi munkkikahveilla, myös huoltoaseman mainiolla makkarapannulla. Sen hyvyyden puolesta puhuu erään osastonjohtajan kommentti, jonka mukaan hän joutui vieroittumaan siitä fuusion tultua päätökseen. Yli- opistojen väki suhasi jatkuvasti eri suuntiin Joensuun ja Kuopion välillä. Tulevan Itä-Suomen yliopistolai- sen kysymykseksi vakiintuikin: ”Menossa vai tulossa?”
TEBOILIN K ANTA-ASIAK AS
Itä-Suomen yliopiston entisellä akateemisella rehtorilla Kalervo Väänäsellä oli tapana pysähtyä joka kerta kampusten väliä matkatessaan Tuusniemen Teboililla, sillä hänellä ei tarinan mukaan ollut Kuopion kodin jääkaapissaan useinkaan mitään muuta kuin valo. Hän vakiinnutti pysähtymisperinteen, joka saattoi Tuusniemen Teboilin bussipysäkin asemaan yliopistolaisten keskuudessa. Tuusniemen Teboilin toiminta loppui pian sen jälkeen, kun Väänänen siirtyi rehtoriksi Turun yliopistoon. Yliopistolla todettiin välittömäs- ti, että se ei voinut olla sattumaa. Teboilin lopettamisesta oltiin suruissaan, mutta pian kyyneleet saivat väistyä, kun se alkoi muutaman vuoden tauon jälkeen taas toimia. Innokkaimmat pohtivat, oliko Väänä-
POHJOIS-K AR JAL A-PROJEK TI
Kuopiossa pidettiin vielä yhdistymisaikaan tarkasti yllä terveysyliopiston mainetta, mutta sielläkään ei lopulta voitu vastustaa Tuusniemen Teboilin herkullisia, itsepaistettuja munkkeja. Pitkään mietittiin, voi- taisiinko munkinsyöntitraditiolle antautua. Kuopiossa keksittiin, että munkinsyönti Tuusniemen Teboililla olisi positiivinen asia – tietynlainen kulttuurinen vastaantulo Joensuuhun siirryttäessä: he ottaisivat sillä tapaa osaa Pohjois-Karjala-projektiin ja maakunnan sydän- ja verisuonisairaustilastoihin!
REPORTAASILL A MAINEESEEN
Kuten tiedettyä, Aalto-yliopistoa rakennettiin samaan aikaan kuin Itä-Suomen yliopistoa. Monesti tuntui, että valtakunnan media oli suitsuttavien poliitikkojen tavoin kiinnostunut vain tästä etelän hedel- mästä. Samaan aikaan Itä-Suomen yliopiston ensimmäisen brändin rakentaminen oli kuitenkin käynnissä, ja täällä idässäkin oli haluja esitellä omia tuotoksia. Suomen Kuvalehti saatiinkin lopulta houkuteltua te- kemään juttua, jonka lopputulos oli aikataulusyistä sellainen, että kuvat oli otettu Tuusniemen Teboililla.
Reportaasi oli näin ollen tavallaan aika totuudenmukainen, ja akateeminen rehtori Kalervo Väänänen kommentoikin: ”Aitoja tilanteita, aitoja tilanteita!”
PÄÄTÖKSELL Ä ARVOISENSA PAIKK A
Yhdistymisaikaan ihmeteltiin, miten oli mahdollista, että kaksi maantieteellisesti niin läheistä yliopis- toa oli kasvanut niin erilaisiin toimintakulttuureihin. Itä-Suomen yliopiston synnyttämisessä oltiin monesti tilanteessa, että uudelle yliopistolle piti valita toimintamalliksi jompikumpi vanhoissa yliopistoissa val- linneista käytännöistä. Perusprinsiippi tässä valinnassa oli monen mielestä se, että valinta kohdistui aina siihen huonompaan vaihtoehtoon. Jälleen kerran oli käynyt niin, että kaikkien mielestä käytännöistä huo- nompi oli tullut valituksi. Snellmanian kahvipöydässä eräs professori totesikin: ”Tämä oli kyllä niin typerä päätös, että sen on täytynyt syntyä siellä Tuusniemen Teboilin vessassa!”
LUOVUUT TA UUDEN SUUNNIT TELUSSA
TUUSNIEMEN RESIDENSSI
Yhdistysmisaikaan rehtori Perttu Vartiainen yltyi haaveilemaan omasta rehtorin residenssistä Tuus- niemelle. Paikka oli katsottuna Kuopion puolelta Tuusniemeä upeasta järvimaisemasta. Residenssiä oli tarkoitus perustella myös sillä, että kansainvälisiä vieraita olisi helppo tuoda sinne luontoon kampuksilta.
Tuusniemelle tarvittaisiin luonnollisesti myös asianmukaiset kulkuyhteydet. Todettiin, että paikallaan voisi ollakin idän pikajunayhteys tai vaihtoehtoisesti jopa metro.
R AKK AALL A L APSELL A ON MONTA NIMEÄ
Alun perin käytetystä termistä Itä-Suomen liittoyliopisto jäi liitto-sana nopeasti pois. Itäinen fede- raatio ehti kuitenkin herättää hilpeyttä yliopistolaisissa, ja pohdittiinkin, oliko syntymässä jokin uusi Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto. Itä-Suomen yliopiston monialaisuus herätti kysymyksen siitä, kuvastiko uusi, uljas nimi sittenkään parhaiten yliopistoa, vai olisiko parempi nimitys ollut University of Whatever. Suomennos olisi ollut luonnollisesti Joku-yliopisto, jossa myös kaksi isointa kampuskaupunkia olisivat tulleet mainituiksi. Englanninkielen opiskelijat teetättivät puolestaan University of Eastern Funland -haalarimerkkejä.
Kaikki kansainväliset yhteistyökumppanit eivät olleet aluksi kovin hyvin perillä uuden yliopiston oi- keasta kirjoitusmuodosta, joten UEFin nimi assosioitui usein väärin ja tuli kirjoitetuksi Pääsiäisyliopistona – University of Easter Finland. Nimi-ilottelu sai synkeämpiäkin sävyjä vuosien varrella, sillä Savonlinnassa koettiin aika ajoin, että heidät unohdettiin jopa yliopiston virallisissakin yhteyksissä. Savonlinnassa poh-
peenrannan lisäksi Viipurin, Sortavalan ja Petroskoin kampukset. Monissa sidosryhmäyhteyksissä yhteis- työkumppanit tulivat yliopiston maantieteellisessä laajuudessa vielä enemmän vastaan, ja he nimesivät yliopiston ytimekkäästi University of Finlandiksi.
KOHDUSTA HAUTAAN
Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä Itä-Suomen yliopistosta tuli Suomen monialaisin yli- opisto. Yliopistolla oivallettiin, että kun koulutusta kerran annettiin mitä monituisimmilla aloilla aina nais- tentaudeista teologiaan, mahdollinen slogan olisi ollut Itä-Suomen yliopisto: kohdusta hautaan – ja sen taaksekin!
AK ATEEMISTA ASSOSIOINTIA
Alun perin yliopiston logo oli viisivärinen ja monesta aivan liian levoton. Erään professorin ohjattava oli valmistellut esitelmän, jonka alakulmassa olisi kuulunut käyttää Itä-Suomen yliopiston uutta, hienoa logoa. Professori lähetti sähköpostilla opiskelijalle vain yhden korjausvaatimuksen: ”Lisää nyt se Tikkurilan värikartta!” Ja opiskelija ymmärsi välittömästi.
L ÄÄK ÄRIN SILMIN
Yliopistolle oli juuri valittu uusi logo. Uunituoretta logoa tutkaili valmisteleva johtoryhmä, johon kuuluivat muun muassa kummankin yliopiston rehtorit sekä hallintojohtajat. Mainostoimiston tuotok- sessa nähtiin monia asioita: Kenelle se oli avoin kirja, kenelle taas käpy. Värillinen, alkuvuosina käytetty
TUTUSTUMISTA TEHT Y
Yliopiston hallinnon työntekijän toimenkuvaan voi kuulua monenlaista. Hallintojohtaja Petri Lintu- nen tunnettiin eräällä erityislaitoksella suihakkeena. Nimitys tuli siitä, että hänen luonaan ei tarvinnut koskaan odottaa kuittauksia kauaa – hän luotti työntekijöihin ja kuittasi hyväksytettäväksi asiakirjat niin, että suhina vain kävi. Elettiin vuoden 2009 viimeistä päivää ja Joensuun yliopistolla vietettiin yliopiston hautajaisia. Lintunen oli yhdistymisaikana allekirjoittanut vieläkin enemmän papereita kuin yleensä, ja se oli jo jonkin verran se. Professorit kyselivät Lintuselta, miten viimeiset viikot ennen yhdistymistä olivat kuluneet, ja Lintunen kertoi tulleensa kutsutuksi Kuopion vankilaan vierailulle. Hän oli vastannut kutsuun myöntävästi, jotta pääsi jo vähän tutustumaan paikkoihin ja selleihin: kuluneina aikoina oli nimittäin tullut pantua nimeä paperiin jos toiseenkin, eikä sitä tiennyt, vaikka olisi tullut tehtyä joku kammottava rikos ihan vahingossa!
WANNABE-FILOSOFINEN TIEDEKUNTA
Kun päätös neljästä tiedekunnasta oli tehty ja oli selvää, mitkä tieteenalat kuuluisivat mihinkin tie- dekuntaan, ajankohtaiseksi kysymykseksi muotoutui niiden nimeäminen. Päänvaivaa herätti erityisesti tiedekunta, johon tulisivat kasvatustieteet, humanistiset tieteet, teologia ja psykologia. Samaan aikaan käytiin keskustelua flosofan oppiaineen lakkauttamisesta. Hurjin ehdotus tälle sekalaiselle seurakunnalle oli Filosofnen tiedekunta, jossa opetetaan kaikkea muuta paitsi flosofaa.
ÖKY-AUDIT
Itä-Suomen yliopiston perustaminen vaati suunnitteluaikana merkittävän määrän matkustamista kampusten välillä. Tätä varten rehtoreille päätettiin hankkia turvalliset ja kestävät autot, joiksi valikoitui- vat mustat Audit. Autot herättivät nyreyttä henkilökunnassa, jolta samaan aikaan kavennettiin resursseja.
Kaupunkilehti Viikkosavo teki myös heti Audin saavuttua Savilahteen rehtorin öky-Audista jutun, joka lä- päisi kansallisen median uutiskynnyksen välittömästi. Alkuaikoja leimannut pieni nokittelu kilpistyi au- tojen hankintaan, sillä ne itsessään eivät suinkaan riittäneet, vaan Joensuun yliopiston silloinen rehtori Perttu Vartiainen tilasi käytössään olevaan Audiin rekisterikilven UEF-1. Kuopion yliopiston silloinen reh- tori Matti Uusitupa ei jäänyt huonommaksi, vaan osoitti kekseliäisyytensä ja tilasi öky-Audiinsa rekisteri- numeron UEF-10.
AUDILL A A JO ON ILMAISTA
Itä-Suomen yliopiston ensimmäinen budjetti jouduttiin tekemään kiireellä, sillä valmisteltavaa oli niin paljon. Öky-Audi oli jo terminä vakiintunut sanastoon ja ensimmäinen, rekisteröitymätön henkilökuntayh- distys oli jo olemassa. Yt-neuvosto kokoontui kuitenkin vielä vanhalta pohjalta ja oli mukana budjetin kä- sittelyssä. Audit oli juuri hankittu ja menoihin oli hallinnon matkojen kohdalle kirjattu pyöreä nolla. Tämä nostettiin kokouksessa esiin, ja eräs työntekijäpuolen edustajista totesi rehtori Perttu Vartiaiselle: ”Nämä teidän Audit ovat kyllä aika vähäkulutuksisia autoja, mutta eivät ne toki ilmalla kulje?”
VANHASSA VAR A PAREMPI
UEF-autot ovat käytössä yhä tänäkin päivänä, ja erityisesti akateeminen rehtori Harri Siiskonen on mieltynyt käytössään olevaan UEF-10:een siinä määrin, että hän ei ota kuuleviin korviinsa kehotuksia vaih- taa sitä uudempaan. Huono puoli on ainoastaan se, että se syö jokseenkin paljon öljyä. Siiskonen tuntee kuitenkin autonsa, ja niinpä kontissa on aina useampi pönttö öljyä. Erään kerran yliopiston hallitus teki matkaa Joensuusta Kuopioon, jonka lentokentältä oli tarkoitus ottaa kyytiin hallituksen puheenjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen. Kun öljyvalo syttyi, kukaan ei ollut moksiskaan, vaan muina miehinä ajettiin lentokentän parkkiin ja akateeminen rehtori Siiskonen lorotti tonkan öljyä koneeseen. Taksikuskeilta jäi iltapäivälehtien selaaminen kesken, kun he seurasivat suu auki, miten Itä-Suomen yliopiston autohuolto toimi!
AUDI EI KELPAA, TARVITAAN TESL A
Rehtorien esimerkin mukaisesti Kuopion AIV-instituutissakin innostuttiin omista autoista. AIV:lle olisi haluttu ostaa niin ikään omat Audit ja antaa niille rekisterinumerot AIV-1 ja AIV-2. Lupaa autojen ostoon ei kuitenkaan tullut. Audien sijaan AIV:lle hankittiin ensi tilassa kaksi tuliterää Teslaa raskaaseen rinnakkais- tettuun laskentaan.
L ADAN VALOT
Entinen akateeminen rehtori Kalervo Väänänen ei paljon yliopiston Audeista piitannut, vaan hän aje- li kaikkein mieluiten omalla menopelillään. Hänellä oli hieno, kiiltävä Lada. Talousjohtaja Matti Paavon- salolla ja Väänäsellä oli kerran yhteistä asiaa Joensuuhun, ja herrat lähtivät taittamaan matkaa yliopiston autolla Paavonsalo kuskina. Kesken hyvin sujuneen matkanteon Audin jarrujen varoitusvalo syttyi pala-
TAHTI KIIHT Y Y
LIIT TOJEN VOIMA
Professori Tapani Pakkanen oli yhdistymisen suunnitteluajan alussa professoriliiton puheenjohtaja ja henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle toimi työnantajajärjestön edustajana neuvoteltaessa uutta palkkausjär- jestelmää. Yliopistonlehtori Antero Puhakka puolestaan oli Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja ja mu- kana neuvotteluissa. Kolmikko osui samaan lentokoneeseen neuvottelumatkalla Joensuusta Helsinkiin, ja Kekäle päätyi istumaan Pakkasen ja Puhakan keskelle. Kone rullasi kiitoradalla ja kiihdytys piti herrat tiukasti penkissä. Kekäle otti käsinojista kiinni ja henkäisi syvään: ”Tunnen tässä liittojen voiman!”
VEDONLYÖNTI
Yhteiset seminaarit yhdistymisaikana pääkampusten ulkopuolella alkoivat vähitellen syödä henkilö- kunnan jaksamista. Oli tultu viimeiseen valmistelevaan seminaariin Tahkolle 4.–5.12.2009. Professori Matti Tolvanen ja dekaani Markku Filppula olivat kuunnelleet pitkin yhdistymismatkaa rehtoreiden puhetta ja kiinnittäneet huomiota heidän toistelemiinsa sanoihin haaste ja elikkä. Viimeisen seminaarin kunniaksi he löivät vetoa siitä, kumpi rehtoreista toistaisi omaa suosikkisanaansa enemmän. Panoksena heillä oli kaksi olutta. Filppula ja Tolvanen pitivät rekisteriä rehtorien puheesta. Kumpiakin sanoja kertyi useita kymme- niä. Välillä näytti siltä, että haaste olisi voinut olla voitolla, mutta elikkä kiri viimeisenä päivänä niin huimas- ti, että Tolvanen hävisi vedon. Sen jälkeen he tervehtivät toisiaan sanomalla: ”Elikkä!”
TURHAT PULINAT POIS
Fyysikot pitävät itseään suoraviivaisina toimijoina, joita pitkät diskuteerausprosessit eivät innosta. Yh- distymisprosessin aikaan molempien kampusten fyysikot saivat kuulla, että sellaisilla tieteenaloilla, joilla oli laitokset molemmilla kampuksilla, oli jo vuosien ajan järjestetty erilaisia henkilöstöpalavereja ja kes- kustelutilaisuuksia. Fyysikot yllättyivät tästä, mutta päättivät hekin tarttua tuumasta toimeen. Laitosten yhteinen palaveri sovittiin Kuopioon Snellmanian kahvioon alkavaksi kello 8.00. Paikan päälle oli tulossa Joensuusta muun muassa silloinen fysiikan ja matematiikan laitoksen johtaja Timo Jääskeläinen, josta myöhemmin tuli Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan dekaani. Kuo- piosta paikalle saapuivat puolestaan laitoksenjohtaja Jari Hämäläinen, varajohtaja Tero Karjalainen sekä professori Pasi Karjalainen. Pasi Karjalainen on aina saapunut aamukokouksiinkin akateemisen var- tin mukaan, ja niin myös tähän tapaamiseen hän tuli paikalle tasan klo 8.15. Muut istuivat jo paikoillaan kahvipöydässä ja ensi töiksi professori Karjalaiselle kerrottiin, että kaikki oli jo sovittu ja sitä myöten selvää:
laitokset yhdistettäisiin ja homma oli hänen osaltaan sitten siinä. Kahvit juotiin kuitenkin kaikessa rauhas- sa, minkä jälkeen kuopiolaiset lähtivät omiin töihinsä ja joensuulaiset paluumatkalle.
VIIMEINEN VAIHTOEHTO
Kahden laitoksen toimintojen yhdistäminen ei osoittautunut kaikesta huolimatta fysiikalla kaikkein helpoimmaksi tehtäväksi, ja lopulta päädyttiin siihen, että laitokset jatkaisivat sittenkin itsenäisesti toi- mintaansa. Laitokselle saattaa monesti olla vaikeaa löytää johtajaa. Johtajaksi pyydettiin lopulta professori Pasi Karjalaista, joka suostui kuullessaan perustelun: ”Pasi, sinä olet meidän viimeinen vaihtoehtomme!”
L AUL ANTA YHDISTÄÄ
Vaikka yliopistojen henkilökunnalle järjestettiin kaikenlaisia keskustelu- ja aivoriihitilaisuuksia, lau-
aivan kuin huomaamatta myös laittaneeksi piste kahden heimon keskinäiselle kilvoittelulle. Laulu yhdisti ylioppilaskunnassakin, sillä aina kun silloisen Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jouni Holopainen ja Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jussi Sallinen tapasivat, he lauloivat kaikkien iloksi yhdessä Spice Girlsin kappaleen When two becomes one.
VANHA AVIOPARI
Yhdistymisen seurauksena myös laitosrakenteita muokattiin kovalla kädellä. Historia ja maantiede yhdistyivät historia- ja maantieteiden laitokseksi, jota kutsutaan tuttavallisemmin nimityksellä HIMA. Ky- seiset tieteenalat olivat Joensuun yliopistossa alkuaikoina olleet yhdessä historia-, maantieteiden ja mui- den aluetieteiden osastossa, mutta vuosien aikana oli ajauduttu erilleen. Laitoksilla suhtauduttiin aluksi niiden yhdistämiseen epäuskoisesti. Eräs professori tuumasi asiaa punnittuaan, että laitoksen tilannehan muistutti aivan erästä tavanomaista parisuhdetyyppiä: mentiin nuorena naimisin, mutta sitten jonkin ajan yhdessäolon jälkeen etäännyttiin ilman sen kummempia selityksiä. Kun myöhemmin oli riittävästi katseltu muita ja eletty erillään, huomattiin, että se toinen oli sittenkin se paras, ja palattiin yhteen!
SIVIST YSYLIOPISTON HAUTA JAISE T
Samaan aikaan Itä-Suomen yliopiston synnyn kanssa ajoittuu yliopistolain muutos, joka aiheutti val- tion virastomaiseen yliopistoon tottuneessa henkilökunnassa suurta vastustusta. Moni oli sitä mieltä, että sivistysyliopistolle saataisiin uudistuksessa heittää hyvästit, kun tilalle tulisi niin kutsuttu kilpailuyliopisto.
Kekseliäät yliopistolaiset järjestivät Joensuun kampuksella mielenosoituksen, jossa kannettiin sivistysyli- opiston ruumista arkussa. Kampusalueen keskellä olevilla Alkukivillä laulettiin Totuuden Henki -virsi ja luet- tiin akateeminen iltarukous, jossa pyydettiin siunausta kaikille opiskelijoille, akateemiselle prekariaatille, luennoitsijoille, rehtoreille ja professoreille sekä yksikön johtajalle, dekaaneille, rehtorille ja erityisesti lai- toksenjohtajille. Rukous päättyi toiveeseen Suomen herrojen varjeluksesta, jotta he eivät löisi toista kertaa
LOKEROMESTARI
Joensuun yliopistossa oli vielä yhdistymisaikaan vahtimestari, joka oli säännöllisin väliajoin kovin kuohuksissaan siitä, miten Carelia-rakennuksen aulan säilytyslokerikkojen ovet jätettiin aina auki. Elettiin yhdistymisaikaa, ja molemmilla yliopistoilla osoitettiin mieltä yliopistolakiin kaavailtuja opiskelijan ase- maa heikentäviä toimenpiteitä vastaan. Mielenosoitus oli saanut alkunsa Alkukiviltä ja levinnyt käytäville.
Tapahtuma oli niin iso, että Yle Pohjois-Karjalakin oli tullut paikalle, ja mainittua vahtimestaria haastateltiin Carelian aulassa. Häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän oli tästä kaikesta epäjärjestyksestä. Vahtimestari totesi, että hänellä ei ollut muuta sanottavaa, kuin että lokeroiden ovet kiinni. Haastattelun aikana tilanne eska- loitui, ja toimittaja selosti kiihtyvällä intensiteetillä: ”Hyvät kuulijat, nyt siellä kiipeää jo opiskelija lokerikon päälle… ja nyt kiipeää vahtimestari perässä!”
STALINISTINEN E TUJOUKKO
Opiskelijat ottivat oman asemansa turvaamisen asiakseen uutta yliopistolakia valmisteltaessa. Paikal- lis- ja ylioppilaslehdissä levisivät tiukkasanaiset kannanotot, artikkelit ja pakinat. Kaikki eivät ymmärtäneet opiskelijoiden huolta oman asemansa tai tulevaisuuden opiskelijoiden ja sivistysyliopiston aseman tur- vaamisesta, ja pöyristyivät toiminnasta. Erään lehtijutun kommenttipalstalla kiiruhdettiinkin neuvomaan ihmisiä olemaan provosoitumatta tästä ”pienen porukan muodostamasta Joensuun yhteiskuntatieteiden stalinistisesta etujoukosta”.
K ANSAN ÄÄNI
Mielenilmauksia oli enemmän myös sittemmin Itä-Suomen yliopiston alkuvuosina ja ne koskivat lähes aina valtakunnan politiikassa esiinnousseita kannanottoja ja uusia linjauksia. Kataisen hallituksen aikana alettiin puhua ylilaajoista yliopistotutkinnoista ja myös Itä-Suomen yliopistolla huolestuttiin asiasta pakon edessä. Yliopisto lähti mukaan ajamaan tutkintojen laajuuden rajaamista, mikä tuli täytenä yllätyksenä henkilökunnalle ja opiskelijoille. Tyytymättömyys henkilöityi rehtoriin. Opiskelijat ja osa henkilökuntaa järjestäytyivät mielenilmaukseen, jonka aattoiltana pakkanen laski Joensuussa kolmeenkymmeneen.
Karaistuneet yliopistolaiset päättivät, että pakkanen oli vain numeroita, eikä se heitä pysäyttäisi. Eräässä kyltissä vaadittiin Koskelaa komppanian päälliköksi ja Korpelaa rehtoriksi, ja sitä sekä muita mitä mieli- kuvituksellisempia iskulauseita huudeltiin rehtorin parvekkeen alla. Kansa alkoi jo hieman hyytyä, eikä rehtorin työhuoneessa näkynyt ristin sielua, ei edes valoja. Kohta hallinnosta tultiin ilmoittamaan, että rehtori Perttu Vartiainen oli juuri sinä päivänä Kuopioin kampuksella. Kukaan ei ollut muistanut ottaa selvää, oliko tämä paikalla!
EL ÄMÄÄ ENNEN YHDIST YMISTÄ JA SEN JÄLKEEN
ALEA IAC TA EST
Alusta asti oli selvää, että uudella yliopistolla saisi olla vain yksi virallinen osoite. Osoitteesta yritettiin neuvotella, mutta pian kävi selväksi, että kyseessä oli asia, josta ei voitu hakea Tuusniemen neuvottelu- paikan kaltaista kompromissia. Osoitekysymys kärjistyi Helsingissä pidetyssä johtoryhmän kokouksessa.
Asiaan oli kuitenkin saatava ratkaisu, joten ei nähty muuta vaihtoehtoa kuin turvautua fundamentaali- seen, mutta samalla reiluun ratkaisuun: arpaan. Joensuun yliopiston hallintopäällikkö Petri Lintuselle an- nettiin kaksi tikkua pidettäväksi, ja Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa veti pidemmän tikun, joka sinetöi Itä-Suomen yliopiston virallisen osoitteen Yliopistonranta ykköseen Kuopioon.
REIPPAINA REKK AIN ALLE
Itä-Suomen yliopiston aloitettua toimintansa tammikuussa 2010 suurin osa henkilöstöstä jatkoi uu- den työnantajan palveluksessa suurin piirtein samoissa tehtävissä. Palkanmaksujärjestelmä vaihtui kui- tenkin vuodenvaihteessa ja hallinnossa jännitettiin hirveästi, saataisiinko palkat maksatukseen 15. päivä.
Tätä pohdittiin yhdessä useaan otteeseen, kunnes hallintojohtaja Petri Lintunen päätti, että vatulointi loppuisi siihen paikkaan ja tokaisi: ”Noh, pojat, reippaina käymme rekkain alle!”
ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN
Yliopistonlehtori Arto Nevala alkoi vuonna 2006 kirjoittaa Joensuun yliopiston 40 ensimmäisen toi- mintavuoden historiikkia. Samaan aikaan Itä-Suomen yliopistoksi yhdistymisen prosessi lähti liikkeelle, ja kirjan teon aikana ehdittiin tehdä päätös yliopistojen yhdistämisestä. Nevala tajusi pian kirjoittavansa paitsi Joensuun yliopiston 40 ensimmäisen, samalla myös 40 viimeisen toimintavuoden historiikkia. Kirja julkistettiin juuri parahiksi vuonna 2009 ja suurin piirtein samalla nuijankopautuksella yliopiston toiminta päättyi. Nevala totesi: ”Tämä on vähän sellaista historian ivaa!”
NEL JÄ MUSKE T TISOTURIA
Kuopion yliopistolla oli jo entuudestaan eräinä yliopiston tason mittareina käytettävät laatusertifkaa- tit, ja todettiin, ettei mikään estäisi hakemasta vastaavia heti uudelle Itä-Suomen yliopistollekin. Neljän vastaperustetun tiedekunnan dekaanit Markku Filppula, Timo Jääskeläinen, Juha Kinnunen ja Jukka Mönkkönen pitivät tiiviisti yhtä ja tukivat toisiaan koko prosessin ajan, mikä heijastui alusta lähtien ilmen- neeseen vahvaan tahtoon rakentaa yhteistä yliopistoa. Laatutyö oli kuitenkin vielä kesken, kun auditointi alkoi, ja dekaanit epäilivät hiukan, mahtaisiko se onnistua ensiyrittämällä. Kaikki neljä dekaania olivat sa- maan aikaan auditointiryhmän haastattelussa, joka sujui mainiosti. Auditointiryhmän johtaja totesi: ”Te- hän olette kuin muskettisoturit, aina jatkamassa toistenne lausetta!” Ja laatusertifointi saatiin.
HY VÄT BILEE T, JOS EI MUUTA
Joensuun yliopiston hautajaiset pidettiin uudenvuodenaattona 2009 Auran ravintolan tiloissa. Muun muassa kehitysjohtaja Soili Makkonen oli tuolloin lomalla, mutta hän ja muut samassa tilanteessa olevat palasivat varta vasten töihin osallistuakseen vanhan yliopiston hautaamiseen. Juhlat olivat oikein onnis-
EPÄONNINEN L AHJA
Heti työntekijöiden palattua joululomilta uuden työnantajansa Itä-Suomen yliopiston palvelukseen, heitä odotti työhuoneissaan huomionosoitus työnantajalta: jokaista uuden yliopiston työntekijää oli ha- luttu muistaa ja samalla edistää uuden yliopiston identiteettiä ja brändin tunnettavuutta. Jokainen sai lahjaksi kärrypoletiksikin sopivan UEF-avaimenperän, mikä oli monesta mukava ele. Avaimenperät kiinni- tettiin mielissään työavaimiin, mutta ei kulunut kauaa, kun yliopistoväki sai kiireen vilkkaa rustatun säh- köpostiviestin, jossa kiellettiin käyttämästä lahjaa missään tapauksessa. Joku oli tajunnut, että kadonneet avaimet avaisivat yliopiston ovet asiattomillekin, ja logon avulla olisi taatusti helppoa löytää perille. Eräs professori totesi, että ”Tervetuloa, tervemenoa!”, eikä antanut omaansa pois.
HERR AT JA VEHKEE T
Itä-Suomen yliopiston yhdistyessä kaikkien henkilökunnan jäsenten työliittymien operaattori vaihtui, ja kaikki saivat paitsi uuden numeron, myös heidän tehtäviensä vaativuutta vastaavan puhelimen. Eräs pitkän linjan erikoistutkija meni työhuoneelleen jo ennen loppiaista 2010 ja huomasi ilokseen saaneen- sa myös uuden matkapuhelimen: viisi kertaa iPhonen kokoisen luurin. Siinä oli kaikki pelit ja pensselit viimeisen päälle mukana – muun muassa telakka, jossa oli kiinteä paikka luurille, sekä irrotettava lanka.
Jos palikkaan puhui langattomasti, saattoi kulkea jopa omalle ovelleen ilman että signaali katkesi. Kun kollegat tulivat lomiltaan töihin, tutkija totesi tyynesti: ”Se on kuulkaas niin, että mitä suurempi herra, sitä suuremmat vehkeet!”
ITÄ JA L ÄNSI KOHTAAVAT
Yhdistymisen jälkeenkin käytiin Joensuun ja Kuopion välillä pitkiä videoneuvotteluita. Väkeä oli ko- koontunut molemmilla kampuksilla isoihin auditorioihin, ja rehtoriksi valittu Perttu Vartiainen johti pu- hetta tapansa mukaan hyvin hillitysti ja asiaorientoituneesti. Palaveri oli pitkä ja ihmiset istuivat jo hieman puutuneina penkeissään. Yhtäkkiä kaikki havahtuivat siihen, että rehtori Vartiainen kiitti osallistujia Jo- ensuun kampuksella. Hän kajautti mikrofoniin: ”Näkemiin sinne Ruotsinmaalle täältä Venäjänmaalta!” Ja samalla ruutu pimeni.
HAKIJOITA JONOKSI ASTI
Kun hammaslääketieteen koulutuksen uudelleenaloittamista ajettiin Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle, kohtasi ehdotus monenlaista vastarintaa. Monessa yhteydessä alueen ulkopuoliset tahot olivat sitä mieltä, että Kuopiolle ei missään tapauksessa tulisi antaa lupaa kouluttaa hammaslääkäreitä.
Joidenkin mielestä koulutukselle ei ollut mitään tarvetta, vaikka tilastot osoittivat, että Pohjois-Savon ja -Karjalan alueella oli keskimäärin kaksi kertaa enemmän suusairauksia kuin muussa maassa. Keskustelujen aikainen opintotoimisto kyseli hammaslääketieteen koulutuksen tukijoilta, mistä ihmeestä he oikein luu- lisivat saavansa hakijoita. Monet maalailivat kauhukuvia siitä, ettei koulutuspaikkoja saataisi milloinkaan täytettyä. Hampaan puolustajien kova työ palkittiin kuitenkin lopulta, ja hammaslääketieteen koulutus alkoi Kuopion kampuksella syksyllä 2010. Kuinka ollakaan, jo heti muutaman vuoden kuluttua Kuopiossa oli eniten hakijoita koko Suomessa hammaslääketieteen koulutusohjelmissa!
RUSINAT PULL ASTA
Kun Itä-Suomen yliopisto syntyi vuodenvaihteessa 2010, ei entisten virastoyliopistojen johdoista tullut yhdessä yössä uuden yliopiston toimintamalleihin istuvia toimijoita, vaan heidänkin tottumisensa uuteen malliin otti aikaa. Silloin tällöin toimintamallit saattoivat olla hankalasti hahmotettavia ja vielä kes- kenään ristiriitaisia. Eräs työntekijäpuolen edustaja totesikin kerran: ”Tässä on nyt vähän kerätty rusinoita pullasta: joissain asioissa eletään vielä muinaisessa virastoyliopistossa ja joissain asioissa taas suomalai- sessa pörssiyhtiössä!”
JOULU ON ANTAMISEN AIK AA
Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen joulukuussa 2010 Itä-Suomen yliopiston hallitus kokoontui Kuopiossa, ja samaan aikaan ammattiyhdistyksellä oli viereisessä salissa omat pikkujoulut. Sen aikainen yhdistyksen puheenjohtaja Antero Puhakka kiitteli ammattiyhdistysväkeä kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä. Hän kehui myös yliopiston hallitusta ja kysyi väeltä, eikö olisikin mukava ajatus käydä tarjo- amassa viereiseen saliin heille jokin pieni joulujuoma kiitoksena kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä.
Samaan aikaan heidän tietämättään yliopiston hallitus teki viereisessä salissa päätöksen aloittaa yhteis- toimintaneuvottelut koko henkilöstön osalta. Kun päätöksestä juuri ennen joulua kerrottiin henkilöstölle yhteisessä tiedotustilaisuudessa, eräs professori menetti hermonsa. Hän kysyi, että voiko kauniimpaa ol- lakaan: parhaillaan elettiin joulun eli kristillisen rakkauden ja hyvän tahdon aikaa, piispakin oli vielä puhu- massa ja sitten yhtäkkiä pudotettiin vielä tällainen lahja!
ODOT TAMATON HYÖT YJÄ
Itä-Suomen yliopiston kerrotaan perustetun ennen kaikkea sen takia, että molempien yliopistojen katsottiin hyötyvän voimien yhdistämisestä, ja että sillä varmistettiin yliopistokoulutuksen säilyminen alueella. Jälkeenpäin on pohdittu useaan otteeseen sitä, miten yliopistojen yhdistymisestä ja tuloksena syntyneestä Itä-Suomen yliopistosta on sitten lopulta eniten hyödytty. Asiaa puitiin jälleen kerran Auran kahvipöydässä. Eräs kauppatieteiden professori kertoi tulleensa siihen tulokseen, että Tuusniemen Teboil hyötyi Itä-Suomen yliopiston rakentamisesta eniten. Toisena tulisi koko Tuusniemen kunta kaikkine ravit- semusliikkeineen, jotka saivat yhdistymisneuvotteluista alkaen kestitä Itä-Suomen yliopistolaisia.
MITÄ TÄSTÄ OPIMME
Päänvaivaa yhdistymisajan jälkeenkin on aiheuttanut poliisin automaattinen nopeusvalvonta. Kahvi- pöydässä on pohdittu, mahtaako kampuskaupunkien poliisilaitoksilla olla oma kuvakollaasiseinä Itä-Suo- men yliopistolaisten harmistuneista ilmeistä ja millähän rahalla sen saisi lunastettua esille pantavaksi.
Yhdistymisen jälkeen henkilökuntaa kehotettiin pohtimaan, mitä kaikkea yhdistymisprosessi oli heille opettanut. Eräästä ryhmästä saatiin ytimekäs vastaus: ”Sen, missä kameratolpat Kuopio-Joensuu-välillä ovat!”
JOBS OLI VÄÄR ÄSSÄ
Yhdistymisaikaan oli joillakin tahoilla epäilyksiä siitä, mitä lisäarvoa tai parannusta yliopistojen yhdis- täminen toisi. Kun asiaa pohditiin jälkeenpäin eräillä johdon päivillä, eräs professori kertoi miettineensä, että kyllä jopa Steve Jobs oli ollut joskus väärässä. Jobs oli nimittäin ollut skeptinen fuusioita kohtaan ja sanonut, että jos kaksi kalkkunaa parittelisi, niin ei siitä kyllä kotkaa syntyisi. Professori totesi: ”Kyllä muu- ten Itä-Suomen yliopiston tapauksessa syntyi!”
LUKU 2
Johto ja muita merkkihenkilöitä
Ohtaansalmen siltaa on aina pidetty yhtenä Suomen pisimmistä.
Tehtiin siitä lyhyempi.
- Jukka Mönkkönen
PERT TU VARTIAINEN
REHTORI VARTIAINEN JA T YÖNANTA JA
Rehtori Perttu Vartiainen oli tarkkaan asioihin perehtyvä ihminen, ja luonnollisesti hän paneutui myös uuteen yliopistolakiin syvällisesti. Rehtori Vartiainen ymmärsi erittäin hyvin rehtorin aseman muut- tumisen uuden yliopistolain myötä: Rehtori Vartiainen puhutteli välillä hallituksen jäseniä arvoisina työn- antajina ja avasi heille ovia ja meni vasta kaikkien perästä lentokoneeseen. Kun tätä naureskellen ihme- teltiin, hän totesi ikään kuin asia olisi ollut päivänselvä: ”Täytyyhän sitä työnantajalle olla kohtelias, ettei vain tule potkuja!”
LUKUTODISTUS
Rehtori Vartiainen oli ilmiömäisen nopea lukija ja kaiken lisäksi myös tarkka: hän huomasi joka ikisen missä tahansa tekstissä olevan kirjoitusvirheen. Muun muassa kehitysjohtaja Soili Makkosella oli tapana tarkistuttaa kaikki häneltä lähtevät paperit rehtori Vartiaisella, sillä tämä halusi joka tapauksessa lukea ne, ja häneltä sai myös nopeimmin parhaat korjaukset. Yhden kerran koko Makkosen työuran aikana rehtori Vartiaiselta meni läpi paperi, jossa oli yksi kirjoitusvirhe. Monet ihmettelivät rehtorilta tulevia korjauksia, mutta hän perusteli tekevänsä niitä vain ja ainoastaan todistaakseen, että oli lukenut asiakirjat!
K ALLIS ILOTULITUS
Eräänä uutenavuotena rehtori Vartiaisen lapsenlapset olivat olleet isovanhemmilla kylässä, ja ukki oli luvannut heille, että aattona mentäisiin katsomaan yhdessä ilotulitusta torille. Hän oli saanut kuitenkin matkalla vielä paremman idean ja mennyt lasten kanssa ihailemaan ilotulitusta rehtoraatin parvekkeelle, josta avautui mainio näkymä kohti toria ja raketteja. Jälkeenpäin rehtorin sihteeri Tarja Ryhänen sai var- tiointiliikkeeltä laskun rehtorin käynnistä, sillä tälle ei ollut tullut mieleen, että murtohälyttimet olisivat tietysti siihen aikaan illasta jo päällä. Rehtori Vartiainen puuskahti: ”On se kumma kun sihteeri tietää aina missä rehtori on, lomallakin!”
REHTORIN AUTOKOULU
Elettiin yhdistymisaikaa, ja Itä-Suomen yliopiston tuliterät UEF-1 ja UEF-10 Audit oli juuri ostettu. Jäl- leen kerran kehitysjohtaja Soili Makkonen ja rehtori Perttu Vartiainen lähtivät tekemään matkaa Jo- ensuusta Kuopioon neuvotteluasioissa. Rehtori halusi Makkosen ajavan, ja niinpä tämä istahti tuliterän automaattivaihteisen Audin puikkoihin. Makkonen ei ollut vielä päässyt testaamaan kuuluisaa öky-Audia, joten hän ajeli hieman hitaammin kuin yleensä, totutellakseen uuteen menopeliin. Kaksikon matka eteni varovaisen varmasti, mutta silti he joutuivat vieläkin hitaammin ajavan jonon perään. Lunta tuiskutti ja oli liukas talvikeli, ja Makkonen tuumasi, ettei halunnut lähteä riskeeraamaan ohitusta. Siinä heidän ajelles- saan rehtori Vartiainen alkoi kertoa Makkoselle yllättäen vaivihkaa auton ominaisuuksista ja eteni lopulta yhä suorempaan neuvontaan siitä, milloin ja miten kannattaisi ohittaa. Kun rehtori Vartiainen oli aikansa kertonut, miten Makkosen kannattaisi ajaa, tämä kurvasi tien sivuun ja sammutti auton. Makkonen opasti, että jos rehtori aikoi olla kyydissä, hän voisi tehdä sen myös aivan hiljaa ja osallistumatta ajamiseen. Rehto- ri oli hetken hiljaa ja sanoi sitten Makkoselle, että tämä ajaisi vain. Makkonen starttasi auton ja tielle pääs- tyään hän mietti kauhuissaan, mitäköhän sitä oikein oli tullut tehtyä. Matka taittui täydessä hiljaisuudessa muutaman kilometrin ajan, jonka jälkeen rehtori kysyi hyvin kohteliaasti ja sovittelevasti, että saisiko hän
REHTORIN PUHUT TELU
Niin ylpeitä ja tarkkoja kuin UEF-1 ja UEF-10 autoista yliopistolla oltiinkin, ei niiden hoidossa ollut muistettu eräänä keväänä huomioida aivan kaikkea. Rehtori Perttu Vartiainen ajeli kerran kaikessa rau- hassa Joensuusta Kuopioon, kun hänen peräänsä tuli yhtäkkiä maija, joka sinisiä valoja välkyttäen vaati häntä pysähtymään. Vartiainen kurvasi kiireesti ensimmäiselle vastaantulevalle bussipysäkille ja lainkuu- liaisena ihmisenä ihmetteli, eikö ollut huomannut nopeusrajoitusta vai mistä oikein oli kyse. Poliisi ilmoitti Vartiaiselle, että hän ajoi katsastamattomalla autolla, josta lähtisivät nyt hienot UEF-1-kilvet pois. Tarina ei kerro, miten Vartiainen sai puhutettua poliisia säilyttämään kilvet, mutta sen sijaan kerrotaan, että poliisin kynsistä päästyään rehtori soitti hallintojohtaja Tuomo Meriläiselle astetta kirpakamman puhelun, eikä auto ole sen jälkeen jäänyt katsastamatta.
TAISTOL AISTEN TAKKI
Yhdistymisaikaan oli yliopiston johtoa koolla Kolilla, minne oli kutsuttu myös ylioppilaskuntien edus- tus osallistumaan keskusteluihin. Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jouni Holopainen piti siihen aikaan usein tyylikästä punaista mokkapikkutakkia. Holopainen istui hallintojohtaja Petri Lin- tusen ja rehtori Perttu Vartiaisen välissä ja huomasi Vartiaisen katselevan hänen takkiaan. Vartiainen mit- taili katseellaan takkia ja Holopaista selvästi mietteliäänä ja kumartui lopulta kuiskaamaan hänelle: ”Kyllä ovat ajat muuttuneet. Silloin kun minä olin opiskelija, niin tuollaisia pikkutakkeja oli vain taistolaisilla!”
LUPA SAVONLINNAN OKL:LLE
Rehtori Perttu Vartiaisen rehtorikausi oli jo päättynyt vuoden 2014 loppuun, mutta hän ei ollut eh- tinyt loppuvuodesta pistäytymään Savonlinnan kampuksella sanomassa hyvästejä rehtorina. Hän päätti järjestää Savonlinnan kampuksella uudenvuoden 2015 kahvit ja kävi samalla kiittämässä kampuksen vä- keä yhteistyöstä rehtorikaudellaan. Savonlinnalaiset itse puhuivat aina kampuksesta Savonlinnan OKL:nä, mutta sen virallinen nimi Itä-Suomen yliopiston aikana oli Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatus- tieteen ja opettajankoulutuksen Savonlinnan alaosasto. Savonlinnan jäähyväiskahveilla rehtori Vartiainen piti sitten virallisen kiitospuheen, jossa omaan hyväntahtoiseen sävyynsä puheli siitä, miten hauska byro- kratian osoitus Savonlinnan hallinnollinen nimi oli. Rehtori osoitti kansanluonnetta, arkijärkeä ja ymmär- rystä, kun hän puheessaan viimeisillä rehtorin valtuuksillaan antoi savonlinnalaisille epäviralliset valtuu- det käyttää Savonlinnan OKL -nimitystä, kun ei sille kukaan kerta kaikkiaan mahtanut mitään!
AIK AA RIIT TÄÄ
Rehtori Perttu Vartiainen jäi vielä yliopiston palvelukseen jätettyään hakematta rehtorikaudelleen jatkoa vuonna 2014. Hän työskenteli Karjalan tutkimuslaitoksella aluemaantieteellisen tutkimuksen paris- sa. Vartiainen sai oman työhuoneen KTL:ltä ja palasi sinne ikään kuin omiensa pariin jatkamaan tutkimus- töitään, joille ei rehtorikaudella ollut liiennyt niin paljon aikaa kuin hän olisi ehkä halunnut. Eräs kirjaston työntekijä tapasi Vartiaisen kerran ruokakaupassa hieman hänen rehtorikautensa päättymisen jälkeen. He tervehtivät toisiaan lämpimästi ja vaihtoivat kuulumisia. Vartiainen kuunteli tarkkaan, mitä kirjastolaisen elämässä tapahtui ja kertoi sitten omastaan, joka vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin rehtoriaikana. Ja loppuun hän lisäsi ikään kuin vakuutukseksi: ”Niin, ja ehtii täälläkin nyt käydä!”
M AT TI UUSITUPA
PAR AS REHTORI
Matti Uusitupa tunnetaan erittäin kovana urheilumiehenä, ja hän on myös sangen kilpailuhenkinen.
Kilvoitteluhengessä mukana oli aikanaan myös Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, joka pyrki aina osoittamaan, että Oulussa oli kaikki paremmin kuin muissa Suomen yliopistoissa. Elettiin yhdistymisaikaa ja suomalaiset kemistit olivat kokoontuneet konferenssiin, jossa rehtori Lajunen kertoi jälleen Oulun saa- vutuksista. Rehtori Lajusen hyvä kollega, silloisen Joensuun yliopiston professori Tapani Pakkanen sui- vaantui moisesta mahtailusta. Hän kysyi pilke silmäkulmassa, mikä Lajusen maratonaika sattui olemaan.
Professori Pakkanen puolestaan muisti rehtori Uusituvan maratonajan ja se osoittautui tietysti paljon pa- remmaksi. Hän totesi rehtori Lajuselle: ”Ethän sinä pärjää edes maratonilla meidän rehtorille!”
RINTA RINNAN
Jos rehtori Matti Uusituvalle kertoi harrastaneensa mitä tahansa lajia, hän löi tulokset pöytään ja jos ei niillä voittanut, meni ja teki paremman tuloksen. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen yritti vielä myöhemmin saada viimeisen sanan nopeimman rehtorin kilpailussa, sillä hän oli selvittänyt, että Uusitupa ei ollut juossut maratonennätystään 2:52 rehtoriaikanaan. Jokainen Itä-Suomen yliopistolainen kuitenkin tietää, kuka nopein rehtori todellisuudessa on. Rehtori Uusituvan kilpailuhenkisyys joutui kuitenkin koe- tukselle Kuopion puolimaratonilla, jossa hänen kanssaan oli juoksemassa farmasian silloinen professori ja entinen Kuopion yliopiston apteekin apteekkari Tomi Järvinen. Järvinen tunnetaan myös kilpailuvietis- tään, ja molemmat herrat tekivät koko juoksun ajan rutkasti töitä karistaakseen toisen kannoiltaan. Her-
