ki a-arvioita
Haitallista lapsille
VIEMERÖ, Vappu. Relationship between Filmed Violence and Aggression. Reports from the Department of Psychology at Åbo Akademi, Monograph Supplement 4. Åbo 1986. 188 s. + liitteet.
Pian meillä on kahdenlaista tv-väkivalta- ohjelmaa. Toisen on terveysviranomainen päättänyt lapsille haitalliseksi selvällä merkinnällä ja toista saa "tiskin alta"
ilman merkintää. Molempia silti kulute- taan samalla tavalla.
Näin kävi savukkeen kohdalla heti kun "tiede" paljasti kausaalisuhteen tupakoinnin ja sen terveysriskien välillä.
Nyt tupakoijaa valistetaan, että savuk- keet "antavat Sinulle hiilimonoksidia".
Tv-väkivalta antaa puolestaan "aggressii- visia käyttäytymismalleja".
Vappu Viemerön väitöskirja tv-väki- vallan aiheuttamasta aggressiivisesta käyttäytymisestä liittyy kansainväliseen projektiin (Viemerö & Lagerspetz 1984, Huesmann & Eron 1983).
Projektin ja Viemerön lähtökohdat ovat pitkän perinteen kritiikissä. Väkival- lan katsominen ja sen aiheuttamat aggressiivisen käyttäytymisen välinen korrelatiivinen ja kausaalinen suhde on osoittautunut epäselväksi ja kiistan- alaiseksi.
Suurin syytös koskee tutkimuksen empiiristä luonnetta ja asetelmaa: labo- ratorioissa on pyritty selvittämään sanoman lyhytaikaisia vaikutuksia. Vie- merö haluaa pitkäaikaisvaikutuksia sekä aggression tarkempaa määrittelyä ja mittausta (että aggressio ei olisi asenteellinen suure).
Viemerön paneeli 1978-1985 turkulai- sista koululaisista tuottaakin lähes identtisen tuloksen Huesmannin ja Eronin chicagolaislasten keskuudesta kerätyn aineiston kanssa. Televisioväkivallan katselu aiheuttaa aggressiivista käyttäy- tymistä vielä vuosienkin kuluttua.
Kovimmat aggressiot syntyvät silloin kun lapset samastuvat television tarjoa- miin sankareihin (Huesmann & Eron emt., 173-175, Viemerö emt., 172 ja Viemerö 1984, 420). Lapset siis oppivat televisiosta varsin hyvin "kaiken pahan"
imitaation ja mallintamisen tai sosiaali- sen oppimisen avulla.
Tämä asettaa Viemerön tutkimuksen edustaman "koulukunnan" kiintoisaan horisonttiin tv-opetuskokeilujen kanssa.
Koululuokassa ei elokuvasta ja televisios- ta ole ollut nimittäin paljoakaan apua (Wood & Freeman 1929, May & Lums- daine 1958, Pingree 1986, Dorr 1981, Mattelart 1986, O'Bryan 1980, Palmer ym. 1976).
Samaan aikaan tutkijat havaitsevat tv-väkivallan vaikutuksia mutta eivät oppimisvaikutuksia (Rowland 1983, 116-252).
Lasten katselutottumukset muotoutui- vat täysin 5-6 vuoden iässä ja lapset katselivat televisiota jo 1960-luvulla n. 2 tuntia päivässä (Rubinstein 197 4).
Miksi he oppivat televisiosta vain väki- vallan?
Kummallista on lisäksi se, että samat "aineistot ja lähestymistavat"
antavat erilaisia empnns1a havaintoja väkivallan katselun vaikutuksista eri tutkijoiden käsissä. NBC-yhtiön pitkä- aikaistutkimus toistaa Huesmannin johta- man projektin asetelman, mutta päätyy paljon varovaisempiin johtopäätöksiin:
vaikutukset ovat hetkittäisiä, korrelaatiot matalia ja "valmiiksi" aggressiiviset lapset hakeutuvat väkivaltaohjelmien ääreen (Milavsky ym. 1983).
Samanlaisen taiston kävivät myös George Gerbner ja Paul Hirsch. Gerbner osoitti television ns. kultivaatioeffektin mutta Hirsch kumosi sen. Gerbner muutti katsomisen mittaria tarkemmaksi ja elaboroi väkivallan vaikutuksen.
Wober (1978, 315-321) ei saanut kulti- vaatiovaikutusta esiin Englannissa, mutta sekä Potter ( 1986, 168-172) että Pingree ja Hawkins (1981, 103-104) todensivat osin kultivaation.
Viemerön väitöskirja osuu oikeastaan tv-väkivallan tutkimuksen murrossau- maan.
Wilbur Schrammin tutkimus 1960 (Schramm ym. 1961) osoitti selvästi, että ohjelmat ovat varsin väkivaltaisia, pienet lapset (5-8 -vuotiaat) katsovat
paljon televisiota ja näkevät väkivaltaa ja sillä saattaa olla aikaisia haitallisia vaikutuksia kulttuuriin (emt., 137-140).
alkoi kiihkeä tutkimuksen kausi.
paljon pitkä-
koko Tuosta Koko ajan käytiin samaa kummallista kiistaa: onko väkivaltaisten ohjelmien katsominen ja aggressiivisen käyttäytymi- sen välillä yhteys ja onko siinä mahdolli- sesti vielä kausaalinen suhde.
Tämä neljännesvuosisatainen taisto ei ole päättynyt. Mutta muutos on kentällä tapahtunut. Valtava tutkimus- arsenaali on pakottanut tutkijat epäile- mään koko väkivaltatutkimuksen asetel- maa (Comstock ym. 1978, Wartell &
Whitney 1983, Murray & Kippax 1979).
Viemerönkin käyttämä lineaarisen viestinnän eteen asettumisen asetelma (Kahma 1986) tuottaa ikään kuin pakosta aina saman kysymyksen: mitä ohjelma saa aikaan lapsen "päässä" tai "käytök- sessä".
Tällainen asetelma psykologisoi liiaksi koko television katsomistoiminnan.
Vaikutuksen teeriaksi tulee silloin aina jonkinlainen oppimisteoria joka vain vaihtuu aikojen mukana.
Viemerön tulokset eivät paljoa eroa- kaan Petersenin ja Thurstonen yhteen- vedosta Payne-tutkimuksista (Peterson
& Thurstone 1933, 66). Pitkäaikaisen
vaikutuksen tärkein selittäjä on yhä imitaatio ja identifikaatio. Viemerön paneeliasetelma tuo tuloksiin vain tutki- joiden aikaisemmin kaipaaman varmuu- den.
Yli puolessa vuosisadassa ei tilanne ole paljoa muuttunut. Nykyiset tulokset eivät ole tuottaneet "kasautuvaa vaiku- tuksen teoriaa". Viemerön luokittelemat katsomisen ja vaikutuksen välisen suhteen selitysmallit ovat täsmälleen samoja kuin Payne-projektissa (Shuttleworth
& May 1933, 84-93). Mikä siis avuksi?
Schrammista alkanut ja 1970-luvulla kiihtynyt ja 1980-luvulla jonkinmoisen hybriksen saavuttanut tv-väkivallan vaikutusten selvittely jatkaa vanhaa klapperilaista perinnettä (Kahma 1986).
Laboratoriotutkimusten kritiikkinä (ks.
Abeles 1980, Carter & Strickland 1975) Viemerönkin tulokset kyllä käyvät päin- sä, mutta ne eivät silti tavoita tv-katse- lun kokonaisuutta (Palmer 1985).
Aimee Dorr (1980) kuvaakin ongelman hauskasti. Kun hän esiintyi televisiossa,
hänen 3-vuotias poikansa puhui tv-kuvalle ja näytteli esineitä kuten kotona leikeis- sä. Mutta tv-kuva ei vastannut, ja lapsi suuttui ja poistui kuvan äärestä. Tv ei kyennyt lapsen vaatimaan dialo- giin. Katsomistilanne ylitti ohjelman
"vaikutuksen".
Television katsomisella on erilaisia vaikutuksia eri ikäkausina (Dorr 1980, 221-222). Siksi väkivaltatutkimuksetkin yleensä tarkastelevat vaikutuksia koulun kaikilla luokilla. Mutta se ei ilmeisesti riitä.
Lasten tv-katsomisen malli muotoutuu osin jo 3-vuotiaana (Bryant & Anderson - 1983). Geiger oivalsi jo 1920-luvulla, että filmin ja lapsen väliltä puuttuu aktiivinen vuorovaikutus ja silloin lapsi
"altistuu tietylle antisosiaaliselle käyt- täytymiselle" (1923, 72-73).
Geigerin mukaan lapsi siis oppi huonoja tapoja siksi, että ei kykene kehittymään "lapsen ehdoilla" vuorovai- kutuksessa filmin kanssa.
Milavsky ym. (emt., 482-487) osoitta- vatkin, että lasten aggressiivinen käyt- täyt,yminen on yhteydessä paljon enem- män moniin muihin "muuttujiin" kuin väkivaltaohjelmien katsomiseen. Katsomi- sella on siten omat yhtei~kunnalliset
"syynsä".
Väkivaltaan "taipuvaiset" lapset hakeutuvat väkivallan ääreen. Tämän toteaa myös osin Viemerön samoin kuin Huesmannin ja Eronln projekti sekä erityisesti Milavsky. Mutta sen lisäksi lapsen "sosiaalinen tausta" ja
"koulu- sekä ympäristöolosuhteet" vaikut- tavat siihen, katsotaanko väkivaltaisia ohjelmia.
Suomi eroaa hieman tässä suhteessa toki Yhdysvalloista. Mutta silti tulee mieleen jo Payne-projektin esiin nostama
"kierreteoria": jos lapsella ei ole korvaa- vaa tekemistä, kelpaa television katselu- kin (Palmer 1985).
Lapsi ei ehkä käsitä kaikkea katso- maansa, mutta televisio ainakin tarjoaa mainion mahdollisuuden "mielikuvituksen lentoon". jos et kykene .muuten päte- mään, siirry tv-maailmaan.
Lapsi ei siis suoraan "kopioi" tv-kuvaa itselleen vaan antaa sille täysin toisen merkityksen (Eke 1986). Viemerönkin korostama identifikaatio saa siten toisen ulottuvuuden: ehkä se onkin lapsen keino paeta "omaa yhteiskunnallisuut-
ki a-arvioita
Haitallista lapsille
VIEMERÖ, Vappu. Relationship between Filmed Violence and Aggression. Reports from the Department of Psychology at Åbo Akademi, Monograph Supplement 4. Åbo 1986. 188 s. + liitteet.
Pian meillä on kahdenlaista tv-väkivalta- ohjelmaa. Toisen on terveysviranomainen päättänyt lapsille haitalliseksi selvällä merkinnällä ja toista saa "tiskin alta"
ilman merkintää. Molempia silti kulute- taan samalla tavalla.
Näin kävi savukkeen kohdalla heti kun "tiede" paljasti kausaalisuhteen tupakoinnin ja sen terveysriskien välillä.
Nyt tupakoijaa valistetaan, että savuk- keet "antavat Sinulle hiilimonoksidia".
Tv-väkivalta antaa puolestaan "aggressii- visia käyttäytymismalleja".
Vappu Viemerön väitöskirja tv-väki- vallan aiheuttamasta aggressiivisesta käyttäytymisestä liittyy kansainväliseen projektiin (Viemerö & Lagerspetz 1984, Huesmann & Eron 1983).
Projektin ja Viemerön lähtökohdat ovat pitkän perinteen kritiikissä. Väkival- lan katsominen ja sen aiheuttamat aggressiivisen käyttäytymisen välinen korrelatiivinen ja kausaalinen suhde on osoittautunut epäselväksi ja kiistan- alaiseksi.
Suurin syytös koskee tutkimuksen empiiristä luonnetta ja asetelmaa: labo- ratorioissa on pyritty selvittämään sanoman lyhytaikaisia vaikutuksia. Vie- merö haluaa pitkäaikaisvaikutuksia sekä aggression tarkempaa määrittelyä ja mittausta (että aggressio ei olisi asenteellinen suure).
Viemerön paneeli 1978-1985 turkulai- sista koululaisista tuottaakin lähes identtisen tuloksen Huesmannin ja Eronin chicagolaislasten keskuudesta kerätyn aineiston kanssa. Televisioväkivallan katselu aiheuttaa aggressiivista käyttäy- tymistä vielä vuosienkin kuluttua.
Kovimmat aggressiot syntyvät silloin kun lapset samastuvat television tarjoa- miin sankareihin (Huesmann & Eron emt., 173-175, Viemerö emt., 172 ja Viemerö 1984, 420). Lapset siis oppivat televisiosta varsin hyvin "kaiken pahan"
imitaation ja mallintamisen tai sosiaali- sen oppimisen avulla.
Tämä asettaa Viemerön tutkimuksen edustaman "koulukunnan" kiintoisaan horisonttiin tv-opetuskokeilujen kanssa.
Koululuokassa ei elokuvasta ja televisios- ta ole ollut nimittäin paljoakaan apua (Wood & Freeman 1929, May & Lums- daine 1958, Pingree 1986, Dorr 1981, Mattelart 1986, O'Bryan 1980, Palmer ym. 1976).
Samaan aikaan tutkijat havaitsevat tv-väkivallan vaikutuksia mutta eivät oppimisvaikutuksia (Rowland 1983, 116-252).
Lasten katselutottumukset muotoutui- vat täysin 5-6 vuoden iässä ja lapset katselivat televisiota jo 1960-luvulla n. 2 tuntia päivässä (Rubinstein 197 4).
Miksi he oppivat televisiosta vain väki- vallan?
Kummallista on lisäksi se, että samat "aineistot ja lähestymistavat"
antavat erilaisia empnns1a havaintoja väkivallan katselun vaikutuksista eri tutkijoiden käsissä. NBC-yhtiön pitkä- aikaistutkimus toistaa Huesmannin johta- man projektin asetelman, mutta päätyy paljon varovaisempiin johtopäätöksiin:
vaikutukset ovat hetkittäisiä, korrelaatiot matalia ja "valmiiksi" aggressiiviset lapset hakeutuvat väkivaltaohjelmien ääreen (Milavsky ym. 1983).
Samanlaisen taiston kävivät myös George Gerbner ja Paul Hirsch. Gerbner osoitti television ns. kultivaatioeffektin mutta Hirsch kumosi sen. Gerbner muutti katsomisen mittaria tarkemmaksi ja elaboroi väkivallan vaikutuksen.
Wober (1978, 315-321) ei saanut kulti- vaatiovaikutusta esiin Englannissa, mutta sekä Potter ( 1986, 168-172) että Pingree ja Hawkins (1981, 103-104) todensivat osin kultivaation.
Viemerön väitöskirja osuu oikeastaan tv-väkivallan tutkimuksen murrossau- maan.
Wilbur Schrammin tutkimus 1960 (Schramm ym. 1961) osoitti selvästi, että ohjelmat ovat varsin väkivaltaisia, pienet lapset (5-8 -vuotiaat) katsovat
paljon televisiota ja näkevät väkivaltaa ja sillä saattaa olla aikaisia haitallisia vaikutuksia kulttuuriin (emt., 137-140).
alkoi kiihkeä tutkimuksen kausi.
paljon pitkä-
koko Tuosta Koko ajan käytiin samaa kummallista kiistaa: onko väkivaltaisten ohjelmien katsominen ja aggressiivisen käyttäytymi- sen välillä yhteys ja onko siinä mahdolli- sesti vielä kausaalinen suhde.
Tämä neljännesvuosisatainen taisto ei ole päättynyt. Mutta muutos on kentällä tapahtunut. Valtava tutkimus- arsenaali on pakottanut tutkijat epäile- mään koko väkivaltatutkimuksen asetel- maa (Comstock ym. 1978, Wartell &
Whitney 1983, Murray & Kippax 1979).
Viemerönkin käyttämä lineaarisen viestinnän eteen asettumisen asetelma (Kahma 1986) tuottaa ikään kuin pakosta aina saman kysymyksen: mitä ohjelma saa aikaan lapsen "päässä" tai "käytök- sessä".
Tällainen asetelma psykologisoi liiaksi koko television katsomistoiminnan.
Vaikutuksen teeriaksi tulee silloin aina jonkinlainen oppimisteoria joka vain vaihtuu aikojen mukana.
Viemerön tulokset eivät paljoa eroa- kaan Petersenin ja Thurstonen yhteen- vedosta Payne-tutkimuksista (Peterson
& Thurstone 1933, 66). Pitkäaikaisen
vaikutuksen tärkein selittäjä on yhä imitaatio ja identifikaatio. Viemerön paneeliasetelma tuo tuloksiin vain tutki- joiden aikaisemmin kaipaaman varmuu- den.
Yli puolessa vuosisadassa ei tilanne ole paljoa muuttunut. Nykyiset tulokset eivät ole tuottaneet "kasautuvaa vaiku- tuksen teoriaa". Viemerön luokittelemat katsomisen ja vaikutuksen välisen suhteen selitysmallit ovat täsmälleen samoja kuin Payne-projektissa (Shuttleworth
& May 1933, 84-93). Mikä siis avuksi?
Schrammista alkanut ja 1970-luvulla kiihtynyt ja 1980-luvulla jonkinmoisen hybriksen saavuttanut tv-väkivallan vaikutusten selvittely jatkaa vanhaa klapperilaista perinnettä (Kahma 1986).
Laboratoriotutkimusten kritiikkinä (ks.
Abeles 1980, Carter & Strickland 1975) Viemerönkin tulokset kyllä käyvät päin- sä, mutta ne eivät silti tavoita tv-katse- lun kokonaisuutta (Palmer 1985).
Aimee Dorr (1980) kuvaakin ongelman hauskasti. Kun hän esiintyi televisiossa,
hänen 3-vuotias poikansa puhui tv-kuvalle ja näytteli esineitä kuten kotona leikeis- sä. Mutta tv-kuva ei vastannut, ja lapsi suuttui ja poistui kuvan äärestä.
Tv ei kyennyt lapsen vaatimaan dialo- giin. Katsomistilanne ylitti ohjelman
"vaikutuksen".
Television katsomisella on erilaisia vaikutuksia eri ikäkausina (Dorr 1980, 221-222). Siksi väkivaltatutkimuksetkin yleensä tarkastelevat vaikutuksia koulun kaikilla luokilla. Mutta se ei ilmeisesti riitä.
Lasten tv-katsomisen malli muotoutuu osin jo 3-vuotiaana (Bryant & Anderson - 1983). Geiger oivalsi jo 1920-luvulla, että filmin ja lapsen väliltä puuttuu aktiivinen vuorovaikutus ja silloin lapsi
"altistuu tietylle antisosiaaliselle käyt- täytymiselle" (1923, 72-73).
Geigerin mukaan lapsi siis oppi huonoja tapoja siksi, että ei kykene kehittymään "lapsen ehdoilla" vuorovai- kutuksessa filmin kanssa.
Milavsky ym. (emt., 482-487) osoitta- vatkin, että lasten aggressiivinen käyt- täyt,yminen on yhteydessä paljon enem- män moniin muihin "muuttujiin" kuin väkivaltaohjelmien katsomiseen. Katsomi- sella on siten omat yhtei~kunnalliset
"syynsä".
Väkivaltaan "taipuvaiset" lapset hakeutuvat väkivallan ääreen. Tämän toteaa myös osin Viemerön samoin kuin Huesmannin ja Eronln projekti sekä erityisesti Milavsky. Mutta sen lisäksi lapsen "sosiaalinen tausta" ja
"koulu- sekä ympäristöolosuhteet" vaikut- tavat siihen, katsotaanko väkivaltaisia ohjelmia.
Suomi eroaa hieman tässä suhteessa toki Yhdysvalloista. Mutta silti tulee mieleen jo Payne-projektin esiin nostama
"kierreteoria": jos lapsella ei ole korvaa- vaa tekemistä, kelpaa television katselu- kin (Palmer 1985).
Lapsi ei ehkä käsitä kaikkea katso- maansa, mutta televisio ainakin tarjoaa mainion mahdollisuuden "mielikuvituksen lentoon". jos et kykene .muuten päte- mään, siirry tv-maailmaan.
Lapsi ei siis suoraan "kopioi" tv-kuvaa itselleen vaan antaa sille täysin toisen merkityksen (Eke 1986). Viemerönkin korostama identifikaatio saa siten toisen ulottuvuuden: ehkä se onkin lapsen keino paeta "omaa yhteiskunnallisuut-
taan", sosiaalista taustaansa ja sen tuomaa "ankaraa ja frustroivaa maail- maa".
Mutta varmasti televisio vaikuttaa lapsiin. Lapset katsovat yhä edelleen paljon televisiota, se on jossain mielessä varmasti heille "ulkoisen maailman lähde" (Singer & Singer 1986).
Tutkimuksen tulisikin lähestyä lasta erityisenä katsojana (lapsena) (Rice
& Wartella 1981, 372) jolla on oma
kehityslogiikkansa ja historiansa. Mutta myös välinettä tulisi lähestyä erityisenä välineenä, jolla on oma esitystapansa (televisiona) (Dorr 1986).
Tärkeämpää kuin kiistellä väkivalta- ohjelmien mahdollisesta vaikutuksesta aggressuv1seen käyttäytymiseen olisi ehkä pohtia television funktiota lapsen elämässä (Salomon & Leigh 1984, 133-134) ja aikuistumisprosessissa.
Katsominen ei ole pelkkä psykologinen tapahtuma (omine psykologisine seuraa- muksineen), vaan monien tekijöiden summa (Greenfield 1984, 46-51). Katso- mista on opetettava lapsille (Dorr 1986, Murray & Lonnborg 1986) koska televisio maaraa ihmisten elämää "kulttuurisena voimana" (Gerbner ym., painossa) eikä vain kansallisena tai kansainvälisenä
"helvetin sontaluukkuna".
Viemerönkin käyttämä Eronin aggres- sioindeksi (myös Kilavsky käyttää samaa mittausta) on hyvin tulkinnanvarainen, vaikka se tavoitteleekin mittauksen hyvää reliabilisuutta. Häiriökäyttäytymi- nen luokassa voidaan tietysti tulkita aggressioksi, mutta sillä on oma sosiolo- ginenkin ulottuvuutensa.
Ehkä ei pitäisi enää kysyä, vaikuttaa- ko väkivallan katsominen ja kuinka haitallisesti vaan: Miksi lapset (ja ihmi- set yleensä) katsovat televisiota 2-8 tuntia päivässä? Mitä se tyydyttää?
Mitä katsominen jo sinänsä merkitsee?
Onko se sittenkään syy vai onko se (vain) seuraus? Jo 3-5 -vuotiailla on havaittu kolme eri katsomistapaa: her- keämätön tuijotus, katsomista ja puuhai- lua, aktiivinen peli välineen kanssa (Bryant & Zillman & Bron 1983, 222).
Viemerön työ on oman perinteensä puitteissa varsin huolellinen ja elegantti.
Yhtenäinen projekti on varmasti pakotta- nut esityksen oivalliseen selkeyteen.
Viemerön analyysi etenee kuin empiirisen tutkimuksen "oppikirjassa", siististi
ja loogisesti ja päätyy tulosten pohdin- toihin.
Välissä vilahtaa tosin vaikeitakin ongelmia, jotka jäävät pahasti piiloon ja joita Viemerön käyttämä asetelma ei voi nostaa esiin.
Videon yleistyminen 1980-luvulla lisää aineiston mukaan katsomista, joka "vanhemmilla" pojilla yltääkin yli 3 tuntiin päivässä ja samalla poikien katselu ylittää tyttöjen katselun määrän reippaasti. Mutta tulosten mukaan väki- vallan katselun suora vaikutus on suu- rempi tyttöihin kuin poikiin.
Realistiseksi koettu väkivalta nähdään taas oikeutettuna ja sitä jäljitellään.
Turtuvatko pojat väkivaltaan tyttöjä enemmän? Vai liikkuvatko tytöt fanta- sia-ulottuvuudella poikia enemmän jolloin väkivallan vaikutus tulisi tyttöjen mit- tauksissa myös selvemmin ·esille? Vai onko television "ulkopuolinen" todellisuus toisenlainen Suomessa kuin muualla vai onko meillä tv-väkivalta sittenkin paljon vähäisempää? Vai onko aggressii- viseksi luokiteltu käyttäytyminen muualla
"suositumpaa" ja kaveripiirissä palkitse- vampaa kuin meillä? Kysymyksiä on.
Mutta ehkä meillä Suomessa televi- sion katsomiskulttuurikaan ei ole ihan samanlainen kuin esimerkiksi Yhdysval- loissa. Samoin erot "taustamuuttujissa"
lienevät meillä pienemmät. Mutta silti tulokset projektissa· väkivallan katselun vaikutuksista ovat varsin yhteneviä.
Miksi?
Tähän ei Viemerön väitöskirja tietysti pyri vastaamaan, mutta nämä kysymyk- set nousevat välittömästi projektista esiin (Viemerö & Lagerspetz 1984).
Ehkä koko väkivaltatutkimuksen perinne on alisteinen viestinnän tukimuksen yleisille malleille ja tuottaa sen mukaisia tuloksia.
Jos joku katsoo tutkija tutkimuksessa jotain vaikutuksia. Mutta
Kirjallisuus
televisiota, saa varmasti esiin mitä sitten?
Ilkka Kahma
ABELES, R. Beyond Violence and Child- ren. Teoksessa: WHITNEY & ABELES (ed.): Television and Social Behaviour:
Beyond Violence and Children. Hillsda- le, 1980.
BRYANT, J & ANDERSON, D. (eds.).
Children's Understanding of Television.
Research on Attention and Comprehen- sion. New York, 1983.
BRY ANT, ]. & ZILLMAN, D. &
BROWN, D. Entertainment Features in Children' s Educational Television:
Effects on Attention and Information Acquisition. Teoksessa BRY ANT &
ANDERSON 1983.
CARTER, D. & STRICKLAND, S. TV Violence and the Child. New York,
1975.
COMSTOCK, G. ym. Television and Human Behavior. New York, 1978.
DORR, E. When I Was a Child 1 Thought as a Child. Teoksessa: WHITNEY
& ABELES (ed.). Television and Social
Behavior: Beyond Violence and Child- ren. Hillsdale, 1980.
DORR, E. Television and Affective Development and Functioning: Maybe This Decade. J oumal of Eroadcasting 25(1981):4, 335-345.
DORR, E. Television and Children.
A Special Medium for a Special Audi- ence. Beverly Hills, 1986.
EKE, R. Child's Play. Television Viewing and the Games of Early Childhood.
Screen 27(1986):5, 68-72.
GEIGER, J. The Effects of the Motion Picture on the Mind and Morals of the Young. Intemational J oumal of Ethics 34( 1923), 69-83.
GERBNER, G. ym. Living with Televi- sion: The Dynamics of the Cultivation Process. Teoksessa: BRY ANT & ZILL- MAN (eds.). Perspectives on Media Effects. Hillsdale, painossa.
GREENFIELD, P. Mind and Media.
The Effei::ts of Television, Computers and Video Games. Bucks 1984.
HUESMANN, L. & ERON, L. The Effects of Television Violence on Children. Teoksessa: HOWE, M (ed.), Leaming from Television. London, 1983.
KAHMA, 1. Viestintä ja vaikutus. Tiedo- tustutkimus 9(1986): 2, 33-48.
MATTELART, M. Education, Television and Mass Culture: Reflections on Research into lnnovations. Teoksessa:
DRUMMOND, P. & PATERSON, R.
(eds.). Television in Transition. London, 1985.
MAY, M & LUMSDAINE, A. ym. Leam- ing from Films. New Haven, 1958.
MILAVSKY, ]. ym. Television and ,Agg- ression. A Pane! Study. New York, 1982.
MURRAY,
J
& KIPP AX, S. From the Early Window to the Late Night Show: International Trends in the Study of Television's Impact on Child- ren and Adults. Advances in Experi- mental Social Psychology 12(1979), 253-320.MURRAY, J. & LONNBERG, B. Violence on TV. Media Information Australia No. 39, 1986, 50-52.
O'BRYAN, K. The Teaching Face: A Historical Perspective, teoksessa PALMER & DORR (eds.), Children and Faces of Television. New York 1980.
PALMER, P. New Methods, New Rea- sons. Television and Children's Leisure Time. Media Information Australia No. 37, 1985, 55-58.
PALMER, P ym. Sesame Street: Pattems of Intemational Adaptation.
J
oumal of Communication 26(1976):2, 109-123. PETERSON, R. & THURSTONE, L.Motion Pictures and the Social Atti- tudes of Children. New York 1933. PINGREE, S. Children's Activity and
Television Comprehensibility. Commu- nication Research 13(1986):2; 239-256. PINGREE, S. & HAWKINS, R. U.S.
Programs on Australian Television: The Cultivation Effect.
J
ournal of Communication 31(1981): 1, 97-105. POTTER,J.
Perceived Reality andCultivation Hypothesis.
J
oumal of Eroadcasting & Electronic Media 30(1986): 2, 159-17 4.RICE, M. & WARTELLA, E. Television as a Medium of Communication: Implications for How to Regard the Child Viewer.
J
oumal of Eroadcasting 25(1981):4, 365-372.ROWLAND, W. The Polities of TV Violence. Beverly Hills 1983.
RUBINSTEIN, E. The TV Violence Re- port: What's Next? Joumal of Commu- nication 24( 197 4): 1, 80-88.
SALOMON, G. & LEIGH, T. Predisposi- tions about Leaming from Print and Television.
J
oumal of Communication 34(1984):2, 104-118.SCHRAMM, ym. Television in the Lives of Our Children. Stanford 1961.
SHUTTLEWORTH, F. & MAY, M. The Social Conduct and Attitudes of
taan", sosiaalista taustaansa ja sen tuomaa "ankaraa ja frustroivaa maail- maa".
Mutta varmasti televisio vaikuttaa lapsiin. Lapset katsovat yhä edelleen paljon televisiota, se on jossain mielessä varmasti heille "ulkoisen maailman lähde" (Singer & Singer 1986).
Tutkimuksen tulisikin lähestyä lasta erityisenä katsojana (lapsena) (Rice
& Wartella 1981, 372) jolla on oma
kehityslogiikkansa ja historiansa. Mutta myös välinettä tulisi lähestyä erityisenä välineenä, jolla on oma esitystapansa (televisiona) (Dorr 1986).
Tärkeämpää kuin kiistellä väkivalta- ohjelmien mahdollisesta vaikutuksesta aggressuv1seen käyttäytymiseen olisi ehkä pohtia television funktiota lapsen elämässä (Salomon & Leigh 1984, 133-134) ja aikuistumisprosessissa.
Katsominen ei ole pelkkä psykologinen tapahtuma (omine psykologisine seuraa- muksineen), vaan monien tekijöiden summa (Greenfield 1984, 46-51). Katso- mista on opetettava lapsille (Dorr 1986, Murray & Lonnborg 1986) koska televisio maaraa ihmisten elämää "kulttuurisena voimana" (Gerbner ym., painossa) eikä vain kansallisena tai kansainvälisenä
"helvetin sontaluukkuna".
Viemerönkin käyttämä Eronin aggres- sioindeksi (myös Kilavsky käyttää samaa mittausta) on hyvin tulkinnanvarainen, vaikka se tavoitteleekin mittauksen hyvää reliabilisuutta. Häiriökäyttäytymi- nen luokassa voidaan tietysti tulkita aggressioksi, mutta sillä on oma sosiolo- ginenkin ulottuvuutensa.
Ehkä ei pitäisi enää kysyä, vaikuttaa- ko väkivallan katsominen ja kuinka haitallisesti vaan: Miksi lapset (ja ihmi- set yleensä) katsovat televisiota 2-8 tuntia päivässä? Mitä se tyydyttää?
Mitä katsominen jo sinänsä merkitsee?
Onko se sittenkään syy vai onko se (vain) seuraus? Jo 3-5 -vuotiailla on havaittu kolme eri katsomistapaa: her- keämätön tuijotus, katsomista ja puuhai- lua, aktiivinen peli välineen kanssa (Bryant & Zillman & Bron 1983, 222).
Viemerön työ on oman perinteensä puitteissa varsin huolellinen ja elegantti.
Yhtenäinen projekti on varmasti pakotta- nut esityksen oivalliseen selkeyteen.
Viemerön analyysi etenee kuin empiirisen tutkimuksen "oppikirjassa", siististi
ja loogisesti ja päätyy tulosten pohdin- toihin.
Välissä vilahtaa tosin vaikeitakin ongelmia, jotka jäävät pahasti piiloon ja joita Viemerön käyttämä asetelma ei voi nostaa esiin.
Videon yleistyminen 1980-luvulla lisää aineiston mukaan katsomista, joka "vanhemmilla" pojilla yltääkin yli 3 tuntiin päivässä ja samalla poikien katselu ylittää tyttöjen katselun määrän reippaasti. Mutta tulosten mukaan väki- vallan katselun suora vaikutus on suu- rempi tyttöihin kuin poikiin.
Realistiseksi koettu väkivalta nähdään taas oikeutettuna ja sitä jäljitellään.
Turtuvatko pojat väkivaltaan tyttöjä enemmän? Vai liikkuvatko tytöt fanta- sia-ulottuvuudella poikia enemmän jolloin väkivallan vaikutus tulisi tyttöjen mit- tauksissa myös selvemmin ·esille? Vai onko television "ulkopuolinen" todellisuus toisenlainen Suomessa kuin muualla vai onko meillä tv-väkivalta sittenkin paljon vähäisempää? Vai onko aggressii- viseksi luokiteltu käyttäytyminen muualla
"suositumpaa" ja kaveripiirissä palkitse- vampaa kuin meillä? Kysymyksiä on.
Mutta ehkä meillä Suomessa televi- sion katsomiskulttuurikaan ei ole ihan samanlainen kuin esimerkiksi Yhdysval- loissa. Samoin erot "taustamuuttujissa"
lienevät meillä pienemmät. Mutta silti tulokset projektissa· väkivallan katselun vaikutuksista ovat varsin yhteneviä.
Miksi?
Tähän ei Viemerön väitöskirja tietysti pyri vastaamaan, mutta nämä kysymyk- set nousevat välittömästi projektista esiin (Viemerö & Lagerspetz 1984).
Ehkä koko väkivaltatutkimuksen perinne on alisteinen viestinnän tukimuksen yleisille malleille ja tuottaa sen mukaisia tuloksia.
Jos joku katsoo tutkija tutkimuksessa jotain vaikutuksia. Mutta
Kirjallisuus
televisiota, saa varmasti esiin mitä sitten?
Ilkka Kahma
ABELES, R. Beyond Violence and Child- ren. Teoksessa: WHITNEY & ABELES (ed.): Television and Social Behaviour:
Beyond Violence and Children. Hillsda- le, 1980.
BRYANT, J & ANDERSON, D. (eds.).
Children's Understanding of Television.
Research on Attention and Comprehen- sion. New York, 1983.
BRY ANT, ]. & ZILLMAN, D. &
BROWN, D. Entertainment Features in Children' s Educational Television:
Effects on Attention and Information Acquisition. Teoksessa BRY ANT &
ANDERSON 1983.
CARTER, D. & STRICKLAND, S. TV Violence and the Child. New York,
1975.
COMSTOCK, G. ym. Television and Human Behavior. New York, 1978.
DORR, E. When I Was a Child 1 Thought as a Child. Teoksessa: WHITNEY
& ABELES (ed.). Television and Social
Behavior: Beyond Violence and Child- ren. Hillsdale, 1980.
DORR, E. Television and Affective Development and Functioning: Maybe This Decade. J oumal of Eroadcasting 25(1981):4, 335-345.
DORR, E. Television and Children.
A Special Medium for a Special Audi- ence. Beverly Hills, 1986.
EKE, R. Child's Play. Television Viewing and the Games of Early Childhood.
Screen 27(1986):5, 68-72.
GEIGER, J. The Effects of the Motion Picture on the Mind and Morals of the Young. Intemational J oumal of Ethics 34( 1923), 69-83.
GERBNER, G. ym. Living with Televi- sion: The Dynamics of the Cultivation Process. Teoksessa: BRY ANT & ZILL- MAN (eds.). Perspectives on Media Effects. Hillsdale, painossa.
GREENFIELD, P. Mind and Media.
The Effei::ts of Television, Computers and Video Games. Bucks 1984.
HUESMANN, L. & ERON, L. The Effects of Television Violence on Children. Teoksessa: HOWE, M (ed.), Leaming from Television. London, 1983.
KAHMA, 1. Viestintä ja vaikutus. Tiedo- tustutkimus 9(1986): 2, 33-48.
MATTELART, M. Education, Television and Mass Culture: Reflections on Research into lnnovations. Teoksessa:
DRUMMOND, P. & PATERSON, R.
(eds.). Television in Transition. London, 1985.
MAY, M & LUMSDAINE, A. ym. Leam- ing from Films. New Haven, 1958.
MILAVSKY, ]. ym. Television and ,Agg- ression. A Pane! Study. New York, 1982.
MURRAY,
J
& KIPP AX, S. From the Early Window to the Late Night Show: International Trends in the Study of Television's Impact on Child- ren and Adults. Advances in Experi- mental Social Psychology 12(1979), 253-320.MURRAY, J. & LONNBERG, B. Violence on TV. Media Information Australia No. 39, 1986, 50-52.
O'BRYAN, K. The Teaching Face:
A Historical Perspective, teoksessa PALMER & DORR (eds.), Children and Faces of Television. New York 1980.
PALMER, P. New Methods, New Rea- sons. Television and Children's Leisure Time. Media Information Australia No. 37, 1985, 55-58.
PALMER, P ym. Sesame Street: Pattems of Intemational Adaptation.
J
oumal of Communication 26(1976):2, 109-123.PETERSON, R. & THURSTONE, L.
Motion Pictures and the Social Atti- tudes of Children. New York 1933.
PINGREE, S. Children's Activity and Television Comprehensibility. Commu- nication Research 13(1986):2; 239-256.
PINGREE, S. & HAWKINS, R. U.S.
Programs on Australian Television:
The Cultivation Effect.
J
ournal of Communication 31(1981): 1, 97-105.POTTER,
J.
Perceived Reality and Cultivation Hypothesis.J
oumal of Eroadcasting & Electronic Media 30(1986): 2, 159-17 4.RICE, M. & WARTELLA, E. Television as a Medium of Communication:
Implications for How to Regard the Child Viewer.
J
oumal of Eroadcasting 25(1981):4, 365-372.ROWLAND, W. The Polities of TV Violence. Beverly Hills 1983.
RUBINSTEIN, E. The TV Violence Re- port: What's Next? Joumal of Commu- nication 24( 197 4): 1, 80-88.
SALOMON, G. & LEIGH, T. Predisposi- tions about Leaming from Print and Television.
J
oumal of Communication 34(1984):2, 104-118.SCHRAMM, ym. Television in the Lives of Our Children. Stanford 1961.
SHUTTLEWORTH, F. & MAY, M. The Social Conduct and Attitudes of
Movie Fans. New York 1933.
SINGER, j. & SINGER, D. Psychologists Look at Television. Cognitive, Devel- opmental, Personality, and Social Policy Implications. American Psycho- logist 1983, 826-834.
VIEMERÖ, V. Aggressiivisuus kareiden käyttäytymisen
ja filmisan- moraalinen
19(1984): 6, arviointi. Psykologia
420-426.
VIEMERÖ, V. & LAGERSPETZ, K.
Kotitaustan yhteys lapsen aggressiivi- suuteen ja TV-väkivallan katselemiseen kuudessa eri maassa. Psykologia
19(1984):6, 414-419.
WARTELLA, E. & WHITNEY, P. Televi- sion and Behavior. Ten Years of Scientific Progress and Implications for the Eighties, teoksessa Mass Communication Yearbook, Vol. 4, Beverly Hills 1983.
WOBER, j. Televised Violence and Paranoid Perception: The View from Great Britain. Publie Opinion Quarterly 42(1978):3, 315-321.
WOOD, B. & FREEMAN, F. Motion Pictures in the Classroom. Boston 1929.
Vaitelias suomalainen vain pelkkä myytti ?
SALLINEN-KUPARINEN, Aino. Finnish communication reticence: perceptions and self-reported behavior. Jyväskylä, University of Jyväskylä, 1986.
Keskinäisviestinnän tutkimus sai varsin runsaasti julkista huomiota osakseen viime keväänä, kun Aino Sallinen-Kupari- sen väitöskirja suomalaisten viestintä- arkuudesta tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa. Syykin tähän runsaaseen julkiseen mielenkUntoon oli selvä: Salli- nen-Kuparisen tulokset eivät vahvistaneet sitä yleistä käsitystä, että suomalaiset ovat ujompia ja viestintäarempia kuin muut, vaan ujouden ja keskinäisviestintä-
tilanteissa koetun arkuuden määrä osoit- tautui kansainvälisesti vertaillen alhai- seksi. Tulokset olivat siis pitkälle risti- riidassa sen kansallisen myytin kanssa, jonka mukaan suomalainen on nimen- omaan vaikeneva suomalainen. Tällaista käsitystähän on ruokittu mm. sanoma- ja aikakauslehdistössä, puhetaidon oppais- sa, sananlaskuissa jne. Tätä taustaa vasten tutkimuksen tulokset tuntuivatkin yllättäviltä.
On kuitenkin huomattava, että vaikka suomalaisten viestintäarkuus onkin ylei- sesti ottaen suhteellisen vähäistä, on olemassa tiettyjä tilanteita, jotka selväs- ti aiheuttavat suomalaisille tällaista viestintäarkuutta. Tällaisia ovat esiinty- mistilanteet, jotka ovat luonteeltaan virallisia, joissa vaaditaan erityistaitoja ja JOissa puhuja on alttiina yleisön arvioinneille. Viestintäarkuutta aiheutta- vat myös muut tilanteet, jotka muistut- tavat kontekstiltaan yleisöpuhetilannetta.
Yleisesti ottaen viestintäarat olivat huolissaan siitä, minkälaisen vaikutelman kuulijat muodostavat heistä ja olivat taipuvaisia ennakoimaan kielteisiä seu- rauksia. Tältä pohjalta käy ymmärrettä- väksi, miksi suomalaisten viestintäarkuu- teen liittyy yleensä myös sosiaalinen ahdistuneisuus ja jännittäminen; ongelmat koetaan koko sosiaalisessa tilanteessa eikä niinkään puhumisessa sinänsä.
Sallinen-Kuparinen etsii havainnoilleen selityksiä eri puolilta. Mielenkiintoisimpia ovat hänen tarjoamaosa kulttuuriset selitykset ja tulkinnat. Sallinen-Kuparinen käsittelee tässä yhteydessä erityisesti puheen roolia kulttuurissa. Eräänä lähtö- kohtana on, että esim. ryhmäkontekstissa suulliseen vuorovaikutukseen liittyvät keskeiset arvot koskevat vuorovaikutuk- sen merkitystä ryhmäkonsensuksen ja ryhmäharmonian yhtenä ylläpitäjänä.
Koska viestinnän funktiot ovat tällaiset, ei ole ihmeteltävää, ettei viestintä- arkuutta esiinny, vaan suomalaiset nauttivat viestinnästä tutuissa tilanteissa ja ovat halukkaita ilmaisemaan ajatuk- siaan ystävilleen turvallisessa ja rentou- tuneessa ilmapiirissä. julkisen puhujan rooliin liittyy kuitenkin piirteitä, jotka tekevät tilanteesta suomalaiselle ahdis- tavan. Tähän rooliin liittyy nimittäin suomalaisessa puhekulttuurissa korkea status. Jos yksilö katsoo, että häneltä puuttuu tällainen status, mutta hänen
on kuitenkin omaksuttava julkisen puhu- jan rooli, syntyy sosiaalista ahdistunei- suutta.
julkiseen puheeseen liittyy myös korkeita odotuksia. Jos vielä puuttuu esiintymiskokemusta - kuten tavallisesti on asian laita - syntyy esiintymisjänni- tystä tämänkin vuoksi. Näin kävisi kulttuurisesti ymmärrettäväksi, miksi suomalaiset ovat suhteellisen vähäisessä maann viestintäarkoja aivan yleisesti ottaen, mutta suhteellisen voimakkaasti viestintäarkoja julkisen esiintymisen tullessa kysymykseen. Lisäksi on puhe- kulttuuriin liittyen huomattava, että Sallinen-Kuparinen katsoo puhekulttuurin Suomessa voimakkaasti kuulijakeskeiseksi.
Samoin osoittautuu, että vain 27 % vastaajista Sallinen-Kuparisen aineistossa koki hiljaisuuden vuorovaikutustilanteissa ahdistavaksi, kun taas Yhdysvalloissa on saatu tulos, jonka mukaan peräti yli 86 % amerikkalaisista koki tällaiset tilanteet ahdistaviksi. Luultavasti tällai- set puhekulttuuriin liittyvät tekijät ovat olleet synnyttämässä myyttiä vaikenevasta suomalaisesta. Niissä ei kuitenkaan välttämättä ole kysymys viestin täarkuudest a.
Menetelmällisesti Sallinen-Kuparisen työ noudattelee pitkälle amerikkalaisia malleja. Empiirisessä tulosanalyysissa on mielestäni osoitettavissa joitakin pulmallisia kohtia, vaikkakaan ei varsi- naisia virheitä. Esim. viestintäarkuuden moniulotteisuuden toteaminen faktori- analyysin keinoin on osoittautunut ylipää- tään pulmalliseksi. Monissa ulkomaisissa tutkimuksissa on päädytty siihen, että kyseessä olisi yksiulotteinen ilmiöalue.
Sallinen-Kuparinen olettaa sen kuitenkin moniulotteiseksi. Hän saakin tuloksen, jonka mukaan viestintäarkuus käsittää useampia ulottuvuuksia. On totta, että ainakin useammalle kuin yhdelle voidaan löytää mielekäs tulkinta - mikä tekee oikeutta moniulotteisuuden ajatukselle mutta moniulotteisuutta koskevassa pohdinnassa olisi voinut panna enemmän painoa myös tilastomatemaattisille kriteereille. Nyt moniulotteisuuden hyväksyminen jää pelkästään faktareiden tulkittavuuden varaan.
Toinen jossain maarm pulmallinen alue tulosanalyysissa on eri taustatekijöi- den ja viestintäarkuuden suhteen selvi- tetty. Erityisesti kiinnittää huomiota
se, että elaboraatiomahdollisuuksia ei ole käytetty hyväksi. Esim. sen lisäksi, että osoitetaan viestintäarkuuden yhteydet vastaajan perheen sosio-ekono- miseen asemaan ja hänen koulutukseensa, olisi voinut empiirisen tulkinta-analyysin avulla tutkia, voidaanko vastaajan koulu- tuksen avulla - tai oikeammin koulutuk- sen mukanaan tuomien viestintäkykyjen avulla - tulkita perheen sosio-ekonomisen aseman yhteys viestintäarkuuteen. Vas- taavanlaisia esimerkkejä elaborointimah- dollisuuksista voisi esittää enemmänkin. Toisaalta on todettava, että te.kijä - viisaasti kylläkin - välttää varsinaisten
· kausaalihypoteesien asettamista. Viime- aikaiset tutkimukset nimittäin osoittavat, että esim. ammatilla ja koulutuksella ei ole vain viestintäarkuutta selittävää vaikutusta, vaan korkean viestintäarkuu- den omaavat myös hakeutuvat matala- palkkaisiin, matalan statuksen ammattei- hin välttääkseen viestinnän emotionaalis- ta taakkaa.
Vaikkakin Sallinen-Kuparisen empiiri- nen analyysi jääkin kovin standardimaisen tuntuiseksi, tulosten kulttuurinen selittä- minen ja tulkinta tuovat työhön - niin hypoteesinomaisiksi kuin ne jäävätkin - uudenlaista merkitsevyyttä .ja kiintoi- suutta. Tutkimustuloksista johdettujen pedagogisten sovellutusten lisäksi tekijä tarjoaa suuntaviivoja myöskin jatkotutki- muksille. Hänen mukaansa jatkotutkimuk- sen tehtäväksi jää selvittää mm. se, mikä yhteys persoonallisuuspiirteillä on viestinnän kartteluun. Lisäanalyysia kaipaa tekijän mukaan myös se, mihin muihin käsitteisiin viestintäarkuus rajau- tuu. Itse pitäisin yhtenä tärkeänä tutki- musalueena viestintäarkuutta tuntevien varsinaisen viestintäkäyttäytymisen tutkimista. Kysymys olisi tällöin siitä, minkälaisia behavioraalisia eikä vain kognitiivisia muotoja esim. esiintymisjän- nitys voi saada esiintymistilanteessa. Toivottavaa olisi tietenkin myös tutki- mus, joka jatkaisi ja syventäisi viestintä- arkuuden tarkastelua juuri puhekulttuurin perspektiivissä.
Pertti Tiihonen
43
