83
Tiedotustutkimus 2007:4
KULUTTAJA-POTILAS TERVEYDENHUOLLOSSA
Hanna Toiviainen:
KONSUMERISMI, POTILAIDEN JA KULUTTAJIEN AKTIIVINEN TOIMINTA SEKÄ ERITYISESTI LÄÄKÄREIDEN KOKEMUKSET JA NÄKEMYKSET POTILAISTA KULUTTAJINA.
TUTKIMUKSIA 160.
Helsinki: Stakes 2007. 123 s.
Hanna Toiviainen on väitöskirjassaan tarttunut tuoreeseen ja kiinnostavaan aiheeseen tutkiessaan konsumerismia, eli potilaiden aseman ja valinnanvapau- den korostamista terveydenhuollossa, ja potilaita kuluttajina. Toiviainen lähes- tyy aihetta pääsääntöisesti lääkäreiden näkökulmasta kysymällä, miten lääkä- rit suhtautuvat potilaan tekemään hoi- tovalintaan. Artikkelimuotoinen väitös- kirja koostuu viidestä julkaistusta ja jul- kaistavasta englanninkielisestä artikke- lista ja suomenkielisestä yhteenvedosta.
Yhteenvedon suomenkielisyys on mie- lestäni hyvä tapa laajentaa tutkimuksen kotimaista lukijakuntaa.
Väitöskirjan pitkä nimi herättää ihme- tystä, vaikka se toki kuvaa täsmällises- ti tutkimuksen sisällön. Pitkä litania ei houkuttele tarttumaan teokseen eikä jää mieleen. Olisiko tutkimukselle löytynyt jokin ”myyvämpi” ja ilmiötä kokonaisval- taisemmin kuvaava nimi, kuten ”lääkärei- den näkökulmia potilaskuluttajuuteen”
tai ”konsumerismi ja kuluttajuus tervey- denhuollossa”?
Yhteenvedosta olisin mielelläni luke- nut, miksi suomenkielinen termi kulutta- ja-potilas on valittu tutkimukseen. Mik- si Toiviainen ei käytä Helena Tuorilan jo vuonna 2000 tutkimuksessaan käyttämää potilaskuluttaja-käsitettä? Tuoko valittu käsite keskusteluun jotain uutta vai onko haluttu tehdä suora suomennos englan- ninkielisestä termistä consumer patient?
Toivoisi, että yleiskieleen muodostuisi yksi selkeä ja käyttäjäystävällinen termi.
Aiheen asiantuntijana ja uranuurtajana Toiviaisella olisi ollut mahdollisuus ottaa kantaa käsitevalintaan.
Tutkimuksen artikkelit käsittelevät
suomalaista potilasjärjestökenttää sekä lääkäreiden suhtautumista hoitokäytän- nöistä tiedottamiseen, reseptilääkkeiden mainontaan, toiveita esittävään potilaa- seen ja uusien teknologioiden käyttöön- ottoon. Tutkimusaineistona ovat olleet muun muassa internetsivut, Raha-auto- maattiyhdistyksen aineistot ja erilaiset kyselyt, kuten Suomen Lääkäriliiton jäse- nilleen lähettämä vuosikysely. Kahdes- sa artikkelissa tutkimusmenetelmät ovat laadullisia ja kolmessa määrällisiä.
Potilasjärjestöihin liittyvässä artik- kelissa mielenkiintoisinta oli järjestöjen suhde kaupallisiin tahoihin. Potilasjärjes- töjä ylläpidetään myös lääketeollisuuden myötävaikutuksella. Joidenkin järjestöjen internetsivuilta Toiviainen löysikin epä- suoraa mainontaa tai linkkejä kaupallisiin tahoihin. Toiviainen arvelee, että potilas- järjestöt ovat vaarassa menettää imagon- sa ruohonjuuritason kansalaisjärjestöinä tehdessään yhteistyötä kaupallisten taho- jen kanssa. Hän ennustaa, että potilasjär- jestöjen käsite laajenee ja rajat hämärtyvät tulevaisuudessa. Kiinnostavaa oli myös se, että suomalaisesta potilasjärjestöken- tästä puuttuvat kokonaan kriittiset toi- mijat, jotka kyseenalaistaisivat esimerkik- si uusien teknologioiden käyttöönoton.
Nähtäväksi siis jää, rantautuvatko protes- tiliikkeet koskaan Suomeen.
Artikkelissa, jossa tarkasteltiin lää- käreiden suhtautumista hoitokäytäntö- jen etukäteistiedottamiseen, käytettiin persoonallista tutkimusasetelmaa. Noin 800 gynekologille ja yleislääketieteen eri- koislääkärille lähetettiin kysely, jossa tie- dusteltiin heidän vaihde- ja tasannevuo- sihoitojen hoitokäytäntöjään sekä hei- dän halukkuuttaan osallistua kuluttaja- liikkeiden kokoamaan esitteeseen, jossa esiteltäisiin yksittäisten lääkäreiden hoi- tokäytännöt ja yhteystiedot. Tutkimus- tuloksina käytettiin lääkäriyhdistysten kyselylle antamaa tukea (Suomen Gyne- kologiyhdistys suhtautui kyselyyn kieltei- sesti, Suomen Lääkäriliitto kriittisesti ja Suomen lääketieteen yhdistys myöntei- semmin), kyselyn vastausprosenttia (38
%) sekä lääkäreiden halukkuutta antaa nimensä suunnitteilla olevaan esitteeseen (vain 17 % vastanneista). Vaihtoehtoisia hoitomuotoja kaipaavia kuluttaja-poti-
KIRJ A -A RV IO T
84
Tiedotustutkimus 2007:4
laita ei lohduttane tieto siitä, että kaikki kyselyyn vastanneet lääkärit pitivät hor- monihoitoa tärkeimpänä vaihdevuosihoi- tona. Kuluttajaliikkeet päättivätkin hau- data vaihdevuosien hoitokäytännöistä kertovan esitteen tekemisen, koska se ei olisi tarjonnut naisille todellista valinnan mahdollisuutta.
Toiviaisen neljäs osatutkimus käsitte- li lääkäreiden kokemuksia ja näkemyk- siä potilaiden pyynnöistä. Tämä tutkimus osoitti, että kuluttaja-potilaat ovat arki- päivää myös suomalaisessa terveyden- huollossa. Tutkimuksesta käy ilmi, että vähän yli puolella vuoden 2002 Lääkäri- liiton vuosikyselyyn vastanneista (n= 16 698, vastausprosentti 85 %) lääkäreistä oli usein tai erittäin usein potilaita, jot- ka jo vastaanotolle tullessaan ilmoitta- vat haluavansa tiettyjä hoitoja ja lääkkei- tä. Tilanteet olivat myös yleistyneet. Vain joka viides lääkäri koki positiivisesti tilan- teet, joissa potilaat tulevat vastaanotolle pyyntöjen kanssa. Toiviainen arvelee, että käytännössä lääkärit luultavasti suostuvat mieluummin potilaiden pyyntöihin kuin riskeeraavat vuorovaikutussuhteen, mikä- li suostumisesta ei ole haittaa. Toisaalta suostumattomuus voi Toiviaisen mukaan johtaa epäluottamukseen hoitosuhtees- sa ja jopa ”lääkärishoppailuun”, jossa poti- laat kiertävät lääkäriltä toiselle hakemas- sa sitä, mitä he itse uskovat tarvitsevansa tai ansaitsevansa.
Tutkimuksen yhteenveto-osio on jakaantunut pitkälti artikkeleiden mukai- sesti. Tutkimus on kuitenkin parhaim- millaan niissä kohdissa, joissa Toiviainen on tehnyt todellisia, yksittäisiä artikkelei- ta ylittäviä yhteenvetoja tai pohtinut tut- kimaansa ilmiötä laajemmin. Tutkimuk- sesta käy muun muassa ilmi, että mitä vanhempi lääkäri on, sitä suvaitsevam- min hän suhtautuu potilaisiin kuluttaji- na, mutta varautuneemmin kaupallisiin tahoihin. Mieslääkäreiden suhtautumi- nen kuluttajaliikkeiden tiedotukseen hoi- tokäytännöistä, reseptilääkkeiden ylei- sömainontaan sekä potilaiden esittämiin pyyntöihin on naislääkäreitä myöntei- sempää. Yksityislääkärit suhtautuvat hoi- tokäytännöistä tiedottamiseen, resep- tilääkkeiden yleisömainonnan täydelli- seen sallimiseen ja potilaiden pyyntöihin
myönteisemmin kuin julkisella sektorilla työskentelevät.
Pohtiessaan potilaan valinnanmah- dollisuutta järjestelmätasolla Toiviainen arvioi, että lääkäreiden hoitokäytännöistä tiedottaminen synnyttää potilaissa uusia tarpeita ja voi johtaa aggressiiviseen mai- nontaan. Hän perää terveydenhuoltoon uudenlaista sääntelyä ja valvontaa, mikä- li uudenlainen, vapaampi, markkinointi sallittaisiin terveydenhuollossa. Toiviai- nen korostaa aiheellisesti, että kaupalli- sen informaation erittelemistä ei voi jät- tää potilaiden tehtäväksi, eivätkä myös- kään markkinat voi yksin tehdä eroa tur- vallisiin ja vaarallisiin tuotteisiin.
Toiviainen muistuttaa, että kaikilla potilailla ei ole samanlaista motivaatio- ta ja kykyä valita. Aktiiviseen valintaan perustuva järjestelmä voi johtaa kahtia- jakoon ja kerrostuneisuuteen pahentaen epätasa-arvoa ja pitkällä tähtäimellä ter- veyseroja. Hän painottaa, että konsume- rismi ei voi koskaan koskea koko tervey- denhuoltoa. Potilaan valinnanmahdolli- suudet ovat rajatut hätä- ja akuuttitilan- teissa, sairaalaympäristössä sekä potilaan ominaisuuksien, kuten terveydentilan, vuoksi.
Toiviainen epäilee, että asiakkaiden valintojen korostaminen, markkinaide- ologia sekä teknologioiden ja palvelujen markkinointi voivat viedä terveydenhuol- lon rahoitusjärjestelmän kohti yksityis- tä vakuutusjärjestelmää. Toiviaisen kan- ta on, että markkinajärjestelmään perus- tuvaa mallia ei voi tuoda suoraan kansal- lisiin ja hyötyä tavoittelemattomiin jul- kisen sektorin järjestelmiin, joissa palve- luja tarjotaan tarpeen eikä maksukyvyn mukaan.
Toiviaisen tutkima ilmiö on kiinnosta- vuudessaan niin moni-ilmeinen, että siitä on vaikea muodostaa selvää mielipidettä puolesta tai vastaan. Tutkimuksesta nou- sikin päällimmäiseksi mieleen ihmettely, miten kliinistä työtä tekevät lääkärit rat- kaisevat konsumerismiin ja kuluttajuu- teen liittyvät asiat päivittäisessä potilas- työssä. Pitäisikö lääkärin pyrkiä pitämään potilas vastaanotolla tyytyväisenä ja suos- tua esimerkiksi potilaan haluamaan tut- kimukseen, vaikka se ei olisikaan lääketie- teellisesti välttämätöntä? Tutkimus voisi
85
Tiedotustutkimus 2007:4
rauhoittaa potilasta ja parhaassa tapauk- sessa toimia plasebo-lääkkeen tavoin. Vai pitäisikö pitäytyä tiukasti lääketieteelli- sesti perustellussa tai lääkärin oman hoi- tokäytännön mukaisessa tutkimuksessa, mikä kenties johtaa konfl iktiin ja aiheut- taa potilaalle negatiivisen kokemuksen?
Potilastyötä tekevä lääkäri joutuu jatku- vasti työskentelemään näiden kysymys- ten ristitulessa, mikä lisää työn kuormit- tavuutta. Toiviaisen esittämä jatkotutki- musaihe lääkärin etiikan ja roolin yhteen- sovittamisesta muuttuvaan toimintaym- päristöön onkin mitä aiheellisin.
Toiviaisen tutkimus antaa kattavan kuvan ajankohtaisesta, kansainvälisestä ja tulevaisuudessa yhä laajemmasta ilmi- östä. Suosittelen teokseen tutustumista kaikille terveydenhuoltojärjestelmän ja - tutkimuksen parissa työskenteleville sekä potilastyötä tekeville.
RIIKKA LÄMSÄ
KATSEITA KENTÄLLE JA OMAAN TUTKIMUKSEEN
Irma Kaarina Halonen, Iiris Ruoho, Tarja Savolainen & Henrika Zilliacus-Tikkanen (toim.):
VÄLITTÄMISEN TILASSA –
FEMINISTISTÄ MEDIATUTKIMUSTA SYNNYTTÄMÄSSÄ.
Helsinki: Minerva Kustannus Oy.
2007. s. 281.
Tuoreen kirjan Välittämisen tilassa – femi- nististä mediatutkimusta synnyttämässä esit telyssä todetaan, että se ”paikkaa suo- malaisen naistutkimuksen historiankir- joitusta ja kertoo, millaisista lähtökoh- dista median ja sukupuolen suhteita ryh- dyttiin tutkimaan”. Tekijät Irma Kaarina Halonen, Iiris Ruoho, Tarja Savolainen ja Henrika Zilliacus-Tikkanen palaavat vuosikymmeniä taaksepäin tutkijan uran- sa alkuvaiheisiin, aikaan, jolloin suku- puoli ei juurikaan ollut keskeisellä sijalla viestinnän tutkimuksessa. Feministisen mediatutkimuksen suosio on viime vuosi- na kasvanut, mistä kertovat monet tuoreet ajankohtaista tutkimusta esittelevät artik- kelikokoelmat. Kirjoittajia yhdistää väliti- lan kokemus eli feministisen tutkimuksen yhdistämisen vaikeus ja ihanuus perintei- sempään viestinnän tutkimukseen.
Välittämisen tilassa kirjoittajat jaka- vat yhteisen tilan johdannossa, jonka jäl- keen jokainen kirjoittaja saa oman aikan- sa ja paikkansa. Halonen, Ruoho, Savo- lainen ja Zilliacus-Tikkanen ovat valin- neet omasta tuotannostaan uudelleen jul- kaistaviksi kolme tekstiä. Jokainen on kir- joittanut tekstejä edeltävän ja niitä poh- justavan johdantoluvun, jossa pohditaan tekstejä suhteessa niiden synty- ja nykyai- kaan. Samalla he hyvin henkilökohtaisella tasolla purkavat kokemuksiaan naisina ja tutkijoina yliopistomaailmassa. Kirjoitus- ote ei ole siis pelkästään tehtyä tutkimus- ta kokoava, vaan myös vahvasti sukupuo- li- ja tiedepoliittinen. He pohtivat, miten viestintä- ja mediatutkimuksen alalla on suhtauduttu sukupuolesta tehtyyn tut- kimukseen, miten sukupuolen ja vallan problematiikasta kiinnostunut naistutki- ja on voinut ottaa paikkansa vakiintuneen
