232
AIKUISKASVATUS 3/97K
oulutuksen, opetuksen ja oppimisen olemuksesta, merkityksistä ja ilmiöistä kes- kustelu on tänään tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Yhä useammin ja aikaisempaa use- ammissa yhteyksissä kysytään, miten koulutus ja opetus pysty- vät vastaamaan toimintaympä- ristöjensä muuttuviin ja kasva- viin osaamisen vaatimuksiin.Kouluilta, peruskoulusta aina korkeakouluihin, odotetaan reagointiherkkyyttä, tuloksel- lisuutta, vaikuttavuutta, toimin- tojen ja toimintatapojen laadun kehittämistä, oppimisympäris- töjen uudelleen organisointia, toimintaympäristösuhteiden elävöittämistä ja itsearviointia.
Nopeasti etenevä siirtyminen tie- toyhteiskuntaan tai oppimisen yhteiskuntaan asettaa kouluille ja opettajille mittavia tehtäviä ja samalla myös paljon opetuksen, opiskelun ja oppimisen uudista- misen ja kehittämisen mahdol- lisuuksia. Kouluilta odotetaan ja aiheellisesti jopa edellytetään, että ne luovat sellaista uutta toi- minta- ja kehittämiskulttuuria, jossa eri ikäiset oppijat saavat monipuoliset valmiudet muutos- ten kohtaamiseen, hallintaan ja tekemiseen koulujen ulkopuolel- la. Helakorven, Juutin ja Nie- men kirja, Tiimiorganisoitu koulu, on koulutuksen, ope-
tuksen ja oppimisen haasteiden ja mahdollisuuksien kannalta ajankohtainen. Kirjan viisi pääaihealuetta, kohti oppimis- yhteiskuntaa ja uutta koulua, tiimityö asiantuntijaorganisaa- tiossa, koulun tiimityön perus- teet, tiimiorganisoidun koulun toiminta ja muutos ideasta käy- täntöön, sisältävät paljon muu- takin kuin tiimiorganisoidun koulun ja sen toiminnan käsitte- lyä. Siksi kirjan nimi ei ole ko- vin osuva, kirjan sisällöistä ja näkökulmista riittävästi kertova.
Osuvampi nimi voisi olla esi- merkiksi Oppimisyhteiskun- nan haasteet ja tiimiorganisoitu koulu tai Oppimisyhteiskunta ja tiimikoulu.
K
irjan ensimmäisen pääaihe- alueen ensimmäisessä lu- vussa, oppiminen ja osaaminen, kysytään, mikä tekee oppimises- ta niin tärkeän. Vastaukseksi esi- tetään välittömästi, että jatkuva muutos pakottaa jatkuvaan oppimiseen. Heti sen jälkeen to- detaan, että vain sellainen yhteis- kunta, jonka jäsenet kykenevät jatkuvasti omaksumaan uutta, ennakoimaan muutoksia ja vai- kuttamaan niihin, voi säilyä ja kehittyä kilpailukykyiseksi.Muutoksen keskeisiksi tekijöiksi nimetään 1) työ muuttuu dra- maattisesti, 2) tieto ja kasvatus, jota työssä tarvitaan, muuttuvat, 3) nopeus, jolla muutokset ta- pahtuivat, kiihtyy koko ajan ja 4) ihmiset, jotka päättävät muu- toksesta, ovat valmiuksiltaan erilaisia kuin ennen.
Muutosten keskeisten teki- jöiden taustalta kirjoittajat löy-
Oppimisyhteiskunta ja tiimikoulu
Seppo Helakorpi (toim.), Pauli Juuti - Hannele Niemi: Tiimiorganisoitu koulu. WSOY Opetus 2000, Juva 1996.
tävät yhteiskuntaa ja työelämää koskettavia erilaisia prosesseja:
1) filosofinen muutos modernis- ta postmoderniin, 2) työelämän ja talouden muutokset, 3) poliit- tiset ja organisatoriset muutok- set, 4) globalisaatio, 5) kasvava työttömyys ja sosiaalinen syr- jäytyminen ja 6) siirtyminen informaatioyhteiskuntaan. Si- nänsä prosessien nimeäminen ja kuvailu on osuvaa, mutta lukija jää kaipaamaan yksityiskohtai- sempaa selvitystä sille, miten nämä prosessit mahdollisesti kietoutuvat toisiinsa. Löytyykö alisteisuuksia, onko vaikutus- suhteita?
Keskeiset tulevaisuuden vaa- timukset koulutukselle ovat kirjoittajien mielestä arvoval- taisiin kannanottoihin (Cochi- naux - de Woot 1995, EU 1995) viitaten muun muassa elinikäi- nen oppiminen, oppimaan oppi- minen, yhteistyötaidot, ongel- makeskeinen ajattelu sekä kumppanuus opiskelijoiden, vanhempien, opettajien, työnan- tajien ja paikallisyhteisön välil- lä. Kirjassa korostetaan useissa yhteyksissä työelämän vaati- muksia. Niihin liittyen todetaan, että työntekijältä odotetaan oppimishalukkuutta, sitoutu- neisuutta, luotettavuutta, sisäis- tä motivaatiota, valmiutta tiimi- työhön sekä hyvää kommuni- kaatio- ja yhteistyötaitoa. Näis- tä kirjoittajat käsittelevät mo- nipuolisesti yhteistyötä - yhteis- työn tasoja, perusteita ja on- gelmia.
E
nsimmäisen pääaihealue si- sältää edellä kuvatun lisäk-AIKUISKASVATUS 3/97
233
si luvut Osaava ja kilpailuky- kyinen Suomi - työelämän haas- teet koulutukselle ja Nyky- koulun ongelmia ja kehittämisen linjoja. Näistä ensiksi mainitus- sa kuvaillaan paljolti post- modernismin piirteisiin liittyen yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja organisatorisia muutoksia. Täs- tä edetään koulutuksen ja oppi- misen luonnehdintoihin ja esite- tään, että postmodernin, kil- pailukykyisen ja hyvinvoin- niltaan korkean Suomen oppi- misjärjestelmää luotaessa olisi koulutuksen ja kasvatuksen kä- sitteiden sijaan otettava osaami- sen ja oppimisen sekä innova- tiivisuuden käsitteet. Kasvua, luovuutta ja uusiutumista käsi- teltäessä mainitaan, että post- modernin maailman tiedollisien valmiuksien syntyminen edellyt- tää jokseenkin samanlaista kes- kimääräistä koulutustasoa, kuin mitä me olemme tottuneet odot- tamaan nykyisiltä huipputiede- miehiltä. Pidän luonnehdintaa vahvasti utopistisena.
L
uvussa Osaava ja kilpai- lukykyinen Suomi kuvail- laan edelleen opettajan ja oppijan uusia rooleja, kansalli- sessa menestyksessä tarvittavaa luovaa osaamista ja taas työelä- män paineita osaamiselle. Vah- vasti työelämän vaatimuksia ja postmodernismia korostavan käsittelyn pyörteissä lukijalle herää seuraavanlaisia kysy- myksiä: Miten koulutuksessa, opetuksessa ja oppimisessa tuli- si painottaa muussakin elämäs- sä kuin työelämässä tarvittavi- en valmiuksien kehittämistä?Missä meidän tulisi kouluissa oppia työelämää ja missä mää- rin laajemmin elämää varten?
Mitä vaatimuksia yksilöiden ja ihmisyhteisöjen pitäisi asettaa
työelämän ja työn muutoksille, jotta niissä riittävästi toteutettai- siin humaanisia ja inhimillisiä arvoja? Ketkä määrittävät työ- elämän muutokset?
Ensimmäinen pääaihealue päättyy nykykoulun ongelmia ja kehittämisen linjoja käsittele- vään lukuun. Luvun esitystapa olisi saatu puhuttelevammaksi, jos aluksi olisi tarkasteltu kou- lutuksen ongelmia ja kouluja kohtaan esitettyä kritiikkiä ja vasta sitten siirrytty kehittämi- sen linjauksiin. Ongelmia ja kri- tiikkiä olisi voinut tarkastella monipuolisemmin ja myös syväl- lisemmin. Niiden asemesta suu- rempi painotus asetetaan kehit- tämisen linjauksiin. Linjauksiin on valittu koulutuksen kymme- nen megatrendiä, koulutuksen valkoisessa kirjassa (EU 1995) esitettyjä koulutuksen kehittämi- sen lähestymistapoja ja trende- jä, Suomen kansallista koulu- tusstrategiaa (KM 1994:1) sekä koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaa (Opetusministe- riö 1995). Esityksestä koostuu lukijalle tuhti tietopaketti kou- lutuksen, opetuksen ja oppimi- sen uudistamisen ja kehittä- misen pohdintoihin ja keskuste- luihin.
K
irjan toisessa pääjaksossa,Tiimityö asiantuntijaor- ganisaatiossa, paneudutaan monipuolisesti tiimityön taustoi- hin, perustaan, tiimityyppeihin, tiimien kehitysvaiheisiin, asian- tuntijaorganisaation ja toiminto- jen verkostoinnin sekä johtami- sen kysymyksiin. Tiimityön tar- peellisuutta, toimintamalleja ja vaikutuksia kuvaillaan ja selite- tään yrityselämässä saatujen ko- kemusten perusteella. Tämä on
perusteltua, koska sieltä löytyy pisimmälle vietyä tiimityön so- veltamista, monipuolisia koke- muksia ja tiimityön arviointi- tietoa.
Tiimityön lukuisten tausto- jen ja osatekijöiden ymmärtämi- sen suhteen on toinen pääjakso lukijalle kokonaisuudessaan hyödyllinen. Kiinnostavia ovat erityisesti teho- ja huipputiimejä koskevat luonnehdinnat, tiimien viisivaiheisen kehityksen tai kypsymisen kuvailu, tiimityön ja organisaatiorakenteiden sekä tiimityön ja johtamisen välisten suhteitten tarkastelu. Kun kou- lussa tehdään päätös tiimityön käyttöönotosta, on kaikkien mukana olevien perusteellisesti selvitettävä itselleen, miten suu- resta muutoksesta on kysymys, mitä kaikkea muutos tuo muka- naan.
K
irjan kolmannessa pää- jaksossa, Koulun tiimi- työn perusteet, sisältää neljä laajaa aihealuetta: 1) uusi oppi- miskäsitys, 2) yhteistoimin- nallisuus, 3) opettajakulttuurin muutos ja 4) koulun kulttuurin muutos. Itse asiassa tässä ovat ne keskeiset koulun sisäiset ele- mentit, joita toisiinsa liittyen tu- lisi analysoida ja arvioida sekä muuttaa, kun koulu muutetaan tiimiorganisoiduksi yhteisöksi.Tällöin muutoksia pitää ta- vallisesti tehdä oppimisen ele- menteissä, joita ovat opetuksen sisällöt, oppimisen strategiat ja oppimisen sosiaaliset tekijät.
Yhteistoiminnallisuuden vahvis- tamisella voidaan kohottaa ope- tuksen ja oppimisen laatua, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä.
Opettajakulttuurin muutos edel-
KIRJA-ARVIOITA
234
AIKUISKASVATUS 3/97 lyttää puolestaan, että painopis- te opettamisesta siirretään oppi- miseen ja sen tukemiseen ja oh- jaamiseen, yhteistyötaidot, vuo- rovaikutus ja kommunikaatio kohotetaan opettajan työssä ai- kaisempaa merkittävämpään asemaan sekä kannustetaan ja tuetaan opettajaa ammatillisessa kasvussa. Koulun kulttuurises- sa muutoksessa on taas kyse koulun kehittämisestä avoimek- si oppimisympäristöksi, toi- mintojen verkostoinnista ja toi- mintatapojen monipuolistami- sesta ja laadun parantamisesta.Kolmas pääjakso on opetta- jien ominta aluetta. Tässä he voivat panna peliin omat koke- muksensa. Tärkeää olisi, että he punnitsisivat kokemuksiaan myös laajemmissa viitekehyk- sissä - suhteessa työelämän muu- toksiin, oppimista koskevaan tutkimustietoon, kokeilutulok- siin jne.
N
eljännessä pääjaksossa kä- sitellään tiimiorganisoidun koulun toimintaa. Tarkastelus- sa lähdetään liikkeelle tiimiope- tuksen ja tiimioppimisen ku- vailemisesta. Tämän jälkeen esi- tellään yksi esimerkki (group investigation) tiimipohjaisesta oppimisesta käytännössä. Esi- merkistä edetään tarkastele- maan koulua asiantuntijaor- ganisaationa ja edelleen oppijan ja opettajan roolien kuvailuun tiimiorganisoidussa koulussa.Jakso sisältää vielä melko laajat luvut koulutusteknologiasta sekä koulun tiloista ja kalus- teista. Lopuksi tarkastellaan koulun tuloksellisuutta ja laa- dullista kehittämistä.
Jakson sisältö vastaa riittä- västi siihen, mitä otsikko lupaa.
Kiinnostavimpina pidän koulu- tusteknologian muutoksien sekä koulutuksen tuloksellisuuden ja laadullisen kehittämisen käsitte- lyä. Valtioneuvoston tammi- kuussa 1995 hyväksymä Suo- mi tietoyhteiskunnaksi -strate- gia antaa koulutuksen kaikille tasoille ja muodoille runsaasti pohdittavaa, keskusteltavaa ja kehitettävää. Tuloksellisuus, jonka mallintamisessa kirjoitta- jat käyttävät Lumijärven (1990) aiheesta tekemää nelikenttää, sisältää ulkoisen tehokkuuden, sisäisen tehokkuuden, ulkoisen vaikuttavuuden ja sisäisen sosi- aalisen toimivuuden sekä niiden keskinäissuhteet.
Oppilaitoksen laadullisen kehittämisen käsittelyssä paino- tetaan puolestaan sen yhteyksiä organisaation piirteisiin ja tiimi- työhön. Laadullisen kehittämi- sen sisällä on mm. seuraavia termejä: luotettavuus, reagointi- kyky, ammatillinen pätevyys, saavutettavuus, ystävällisyys, uskottavuus, turvallisuus ja asi- akkaan ymmärtäminen.
V
iimeisessä jaksossa, Muu- tos ideasta käytäntöön, marssitetaan esille mm. visiot, missiot, toiminta-ajatukset, stra- tegiat, mytologisointi, kulttuurin syvällinen muutos. Sinänsä esi- tetty on asiaa, mutta onko lata- us tässä lopussa ja kuitenkin niin rajallisessa tilassa liian massiivi- nen? Rohkaisevatko kulttuurin syvällistä muutosta, uudelleen mytologisointia ja toisen asteen muutosprosesseja selvittelevät luvut (s. 213-224) lukijaa todel- la muutoksen ja kehittämisen aloittamiseen? Eikö visioita, mis- sioita, toiminta-ajatuksia ja strategioita olisi voitu käsitelläjo niissä yhteyksissä, joissa ker- rottiin yrityksissä ja työelämässä tapahtuneista muutoksista, ja tässä lopussa olisi voinut palata sitten samoihin asioihin kevyem- min. Niitä olisi voitu esitellä luontevasti siellä, koska ne ovat viime vuosina sisältyneet aina- kin menestyneiden yritysten strategiatyöhön, menestyvän tu- levaisuuden tekemisen työkalu- pakkiin. Lopussa syntyvää ras- kasta oloa ei vapauta täydellises- ti edes kirjan viimeinen luku, jolle tekijät ovat antaneet seu- raavan otsikon: Oppimisen hinku ja sen vapauttaminen.
H
elakorven, Juutin ja Nie- men kirja, Tiimiorga- nisoitu koulu, tuo lisää ainek- sia ja näkökulmia koulutuksen, opetuksen ja oppimisen kehittä- mis- ja uudistamistyöhön. Tii- miorganisoituminen ja tiimityön käyttöönotto on vaativa tehtä- vä, koska onnistunut toteutus edellyttää lukuisten asioitten (mm. organisaatiorakenteet, hal- linto ja johtaminen, arvope- rusta) uudelleen arviointia ja uu- delleen järjestelyä. Kuitenkin kaikki ne mahdollisuudet, joita tiimityö avaa, voivat olla kou- lulle, oppijoille, opettajille ja koulujen yhteistyökumppaneille niin hyödyllisiä, että tiimityön soisi houkuttelevan kaikkia me- nestyvän tulevaisuuden tekemi- sestä kiinnostuneita. Kirja,Tiimiorganisoitu koulu, so- veltuu hyvin opetustyön ammat- tilaisten ja opetustyöhön kump- panuudessa olevien käyttöön.
