Tieteellinen elämä näkymä

345

T I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä

NOBELIN kirjallisuuspalkin- non juuri saanut Günther Grass (71 v.) ja ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (69 v.) on Saksassa saatu saman pöydän ääreen keskustele- maan tv- ja radio-ohjelmassa maailman menosta. Kyse on Arte-kanavalla lähetettävästä Radio-Bremenin tuottamasta

“Günter Grass” -teemaillasta 5. joulukuuta. Radio Bremen 2 lähettää sen myös “Studio Bremenissä” myöhemmin 29.

joulukuuta (klo 22.05–23.05;

Euroopassa se on kuultavissa kanavalta Satellit Astra 1B, Transponder 19). Keskustelu julkaistiin etukäteen 2. joulu- kuuta sekä saksaksi (“Alles seitenverkehrt – Zivilisiert end- lich den Kapitalismus!”, Die Zeit, Nr. 49/1999) että rans- kaksi (“La tradition ‘d’ouvrir sa gueule’”, Le Monde). Grass ja Bourdieu kehuvat haastat- telussa toisiaan ja toistensa kirjoja. Mielenkiintoista on, että Grass on lukenut Bour- dieun ja kumppanien mag- num opuksen La misére du monde ja on siitä kovasti pitä- nyt. Heideggeristakin keskus- tellaan, mutta lähinnä tuomit- sevasti. Pääosassa keskuste- lussa on kuitenkin neolibera- lismi, jota kumpikin keskus- telija arvostelee. Vastarintapo- tentiaaleja pohditaan myös, Grass valistuksen traditota ja sitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Bourdieu on toisaal- ta hieman pessimistisempi, mutta uskoo uutta “utopis- mia” löytyvän ennen muuta

“kriittis-refleksiivistä sosiaali- sista liikkeistä”. Melkoinen keskustelupari siis ja melkoi- nen keskustelu, joka valitet- tavasti on vain saksan ja rans- kan kielen taitoisten ulottu- villa – ja tokkopa ilmestyy englanniksi, saati suomeksi...

TÄLLÄ palstalla kerrottiin ke- väällä (2/99) Anthony Gidden-

sin BBC:n Reith-luennoista.

Nyt, kuten arvata saattoi, ne on julkaistu myös pienenä kir- jana Runaway World: How globalisation is reshaping our lives (Profile Books). Lisäksi Giddensin kotisivulla Lon- don School of Economicsissa (www.lse.ac.uk/Giddens) jat- ketaan keskustelua aihepiiris- tä otsikolla “Runaway World:

The Reith Lectures revisited”, johon voivat kaikki osallistua internetin kautta. Giddens pi- tää LSE:ssa myös ns. rehtorin luentosarjan, jossa hän jatkaa keskustelua. Luennot ovat jälki- käteen luettavissa yllä maini- tulta kotisivulta. Kuka sanoi- kaan: It’s a small world... ? MÜNCHENIN kävijälle saat- taa olla tuttu Max-Weber-Platz.

Se on nimetty alkujaan maist- raatinneuvos Max Weberin (1823–1893) mukaan. Häntä tuskin historia tuntee Mün- chenin ulkopuolella. Sosiolo- gian professori Ulrich Beck aloittikin saadessaan vuonna 1996 kaupungin kulttuuripal- kinnon kampanjan aukion uudelleen nimeämiseksi suu- ren sosiologi Max Weberin (1864–1920) mukaan. Kam- panja onnistuikin, mutta ei täysin. Aukio nimettiin uu- destaan, mutta lokaali piti pin- tansa: se nimettiin molempien Max Webereiden mukaan.

Refleksiivisen modernisaation profeetta Beck totesikin au- kion uudelleennimittäjäispu- heessaan, että prosessiin si- sältyi “paljon enemmän reflek- siivisyyttä” kuin alunperin näyt- ti. Nyt aukiolla seisoo kyltti:

“Max-Weber-Platz benannt nach

dem Magistratsrat in der Vorstadt Heidhausen (1823–

1893)

dem Soziologen und Phi- losophen (1864 –1920).”

Paikalla sopinee käydä myös niiden kymmenen Max

Weberin jotka nykyään puhe- linluettelon mukaan Münche- nissä elävät. Eläköön reflek- siivinen modernisaatio!

VIIME numerossa kerroimme, että professori Juha “Weltgeist”

Manninen on väitellyt Oulus- sa 17.9.1999. Mannisen väi- töskirja Feuer am Pol. Zum Aufbau der Vernunft im eu- ropäischen Norden on jul- kaistu vuonna 1996 saksalai- sen kustantajan Peter Langen sarjassa.

FK Manninen sai 22.10.

1999 väitöskirjastaan arvosa- nan eximia. Tähän kokouk- seen Manninen oli lähettänyt vastineen vastaväittäjien yh- teiselle lausunnolle. Vastine on varsin erikoinen ja kiin- nostava. Weltgeist ei valita arvosanasta. Vastine ei ole- kaan vain vastine, vaan se on

“yhdistettynä palauteselostuk- seen sekä ehdotukseen väit- telyinstituution pedagogisek- si kehittämiseksi”. Paulautese- lostuksessa tärkeä asema on Mannisen omilla ensimmäisen vuoden opiskelijoilla, jotka ovat laatineet opettajansa väi- töstilaisuudesta päiväkirjoja.

Näitä opiskelijoiden muis- tiinpanojen tekstinäytteitä Manninen käyttelee lähes laa- dullisen sosiologin varmuu- della. Palauteselostuksella ei ole sisällöllisesti niin suurta yleistä arvoa, että niitä kan- nattaisi tässä selostaa. Sen si- jaan muutosehdotukset väit- telyinstituution kehittämisek- si ovat Weltgeist-tasoa ja siis yleisesti kiinnostavia. Sitee- raamme siis sivuilta 18-20 joi- takin näistä:

“En pidä väittelemistäni tur- hana, sillä se oli ajatuksia he- rättävä ja mielenkiintoinen ta- pahtuma sekä minulle että ole- tettavasti oillekin osallistujille.

Näihin ajatuksiin kuuluu se, että toimittuani lukuisia kerto- ja kiusaantuneena ja vanhan

346

tavan toimettomaksi määrää- mänä kustoksena olen lopulta kypsynyt siihen, että ehdotan tiettyjä muutoksia kustoksen tehtäviin.

Seuratessani ensimmäisen kerran väitöstilaisuutta joskus yli 30 vuotta sitten ihmettelin kes- kellä istuvaa henkilöä, joka oli tieteellisesti niin mitätön, että hänellä ei ollut sanaakaan san- ottavana ja että hän ei eleelläkään osallistunut keskusteluun.

Mitä sellaiset tekevät yli- opiston professoreina? Vasta myöhemmin minulle selvisi, että juuri sellaista käytöstä kus- tokselta edellytetään. Totta kai olen voinut seurata kustokse- na keskusteluja ihan kiinnos- tuneenakin, mutta on ollut sel- laisiakin tilanteita, että on teh- nyt mieli olla kokonaan muual- la, kun ei ole voinut puuttua keskusteluun ja vetää sitä asiaan. Olen täysin vakuuttunut siitä, että minusta on tehty myös samanlaisia havaintoja kuin nyt käsitellyn väitöstilaisuuden kus- toksesta. En tiedä hänen reak- tioidensa syitä, mutta yksi mah- dollisuus on se, että hän on ymmärtänyt aivan oikein sen, mitä vastaväittäjät puhuivat.

Vika ei ole nykyohjeiden mukaisesti kustoksina esiinty- vissä henkilöissä, vaan itse ohjeissa tai oikeammin niiden vanhassa tulkintatavassa, sen pohjalta määrittyvästä kustosin- stituutiosta. Kannattaa huoma- ta, että kysymys on ohjeista, ei käskyistä. Ohjeita voi myös soveltaa käyttämällä harkin- takykyä. Pahoittelen sitä, että minulla nähtävästi aikaisemmin ei ole ollut sellaista riittävästi ja että olen tähän saakka mu- kautunut huonon tradition paineeseen. [...]

Kustoksen tehtäviä voi käy- tännössä kehittää kahdella ta- valla. Ensinnäkin voidaan pois- taa kustos korokkeelta istu- maan muun yleisön joukossa ensimmäisellä penkkirivillä,

joka kuitenkin muutoin jää aina tyhjäksi. Hän aloittaa tilai- suuden, keskeyttää sen tauoksi ja lopettaa sen, mutta tyytyy muutoin tarkkailijan osaan jou- tumatta epälukuisten silmäpa- rien maalitauluksi. Itse asias- sa hän pystyy katsojana seuraa- maan paremmin tapahtumien etenemistä. Väittelijä väitte- lee omalla presidiollaan, ku- ten tällaista tilannetta aikai- sempina vuosisatoina kutsut- tiin. Tällainen malli muistut- taa ruotsalaista väitöstilaisuut- ta, jossa kustosta ei ole lainkaan.

Se, minne hattu sijoitetaan, voi- daan tässä jättää avoimeksi.

Toinen vaihtoehto on se, että kustos omaksuu nykyistä aktiivisemman roolin tilaisuu- den juontajana. Ehkä joillakin aloilla on näin jo meneteltykin.

Puolueettomuuden kanssa yh- teensopivaa on esimerkiksi se, että kustos tekee yleisöä aja- tellen tiivistelmiä, ilmaisee asioita toisin sanoin, varmistaa asioiden tulleen ymmärretyik- si yhtäpitävästi, katkaisee sivu- poluille menneen tai puurou- tuneen keskustelun, muistuttaa väittelijän oppiaineen laadus- ta tai vastaavista seikoista jne.

Sen sijaan kustoksen ei sovi hyökätä kumpaakaan osapuol- ta vastaan eikä myöskään aset- tua kummankaan osapuolen puolustajaksi. Jos kustoksen omia tutkimuksia arvostellaan vaikka väärinkin perustein, kustos pysyy visusti hiljaa eikä anna ilmeenkään värähtää.

Tällainen tilanteen aktiivinen seuraaminen ja sen etenemis- en varovainen ohjaaminen on kustokselle myöhemmin avuk- si hänen laatiessaan väitästilai- suudesta lausuntoaan tiede- kunnalle.

Kustoksen rooli menneinä vuosisatoina ja perustelu hänen paikalleen väittelijöiden välissä oli siinä, että kustoksen tuli estää kiihtyneitä väittelijöitä käymästä fyysisesti toistensa

kimppuun. Nykyisin sellaisel- la tilanteella ja roolilla on vain verbaalinen vastineensa. Se ei pelkästään oikeuta vaan myös tarkemmin ajatellen velvoittaa kustoksen käyttämään harkittu- ja puheenvuoroja. Ei ole olemas- sa sääntöä, joka kieltäisi ne, vain tapa, joka on syytä muuttaa.

Näistä erilaisista rooleista voidaan valita kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopiva.

En ole vakuuttunut siitä, että edes kannattaa etsiä yhtä ainoa- ta oikeata tapaa. Ja käytännöt ovat muutettavissa nykyisiäkin sääntöjä vapaasti tulkiten. Jos joku haluaa noudattaa entistä tapaa, sekin on mahdollista, mutta lukekoon ensin huolel- lisesti kaiken tähän esityksee- ni sisältyvän.”

KUOLEMANSUUDELMAN on saanut nyt myös Tiede & edis- tys -lehti. Professori Matti Klin- ge on kehunut lehden. Olem- me tyytyväisiä kiitoksesta ja tulemme käyttämään sitä le- vikkikampanjassamme. Viime aikoina Klingeä vastaan kam- panjoineiden silmissä olemme nyt vähintään epäilyttäviä. Kiit- tävä kuolemansuudelma Klin- gen teoksesta Päiväkirjasta- ni sivulta 191 on tässä:

“Silmäilen vielä shakkiar- tikkeleita, pohdintoja shakki- hevosen erikoislaadusta kaik- kin muihin nappuloihin ver- rattuna, mutta siirryn sitten lukemaan Tiede & edistys -lehteä. Se on toisinaan pui- seva ja yleensä aina melkein liikuttavan sisäänlämpiävä, ja sillä on minun mielestäni ai- van kaamea DDR-henkinen nimi, mutta kyllä kai se sit- tenkin on tärkein suomeksi nykyisin ilmestyvä aikakaus- lehti...”.

Ja sivulta 146: “... Tiede &

edistys -lehti on ranskalai- sen kulttuurin ystäville vält- tämätön...”