Suomen kasvatushistorian harrastuksen ja tutkimuksen elvyttäminen näkymä

TUTKIMUKSEN ELVYTTÄMINEN.

Suomen Kouluhistoriallisen Seuran esimiehen, professori Aukusti Salon, avajaispuhe Seuran vuosi-

kokouksessa 30.3, 1950.

Vuosikokouksen arv. Osanottajat!

Viime helmik. 4. n.nä tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Suomen Kouluhistoriallisen Seuran perustamrskokous pidettiin.

Tämäkin Seura sai alkunsa muutamien asianharrastajien into- mielisyyden virikkeestä, kute:n on ollut laita niin monen mo- nien kulttuurielämän aloitteiden.

Seuramme aatteelliset alkujuuret ulottuvat oikeastaan jo vuoteen 1904, jolloin tehtiin ensimmäinen aloite koulumuseon aikaansaamiseksi maahamme. Mvöhemrnin tätä aatetta eteen- päin viemään syntyi erityinen Koulumuseovhdistvs, ioka kui- ten.kin lakkasi 1933, ja Suomen Kouluhistoriallinen Seura sai perinnökseen mainitun yhdistyksen keräämän' materiaalin ja tehtävän. Niinpä Seuran ensimmäisessä vuoslkiriassakrn kiin-

'nitetään varsinaisesti huomiota tä:hän Seuran toiminnan puo-

leen: vanhempien koulukirioien, opetusvälineiden. koulukalus-

ton yms. koulumuseoaineiston keräämisen tarueellisuuteen,

Ja aina edelleenkin tämä tehtävä on kuulunut, usein ehkä liian

vkslpuolisestikin tähdennettynä, Seuran harrastuksiin. Mate-

riaalia onkin jo kertynyt, mutta varojen puute on estänyt

iär-

iestämästä sitä aineskokoelmasta koulumuseoksi. Toivomme

kuitenkin, että voisimme myös tämän Seurarnme ensi aikojen

ilmoituksen kohteen saada toteutetuksi.

Tällä kerralla pyydän kuitenkin arvo Läsnäolijoiden huo- miota kohdistaa erityisesti Seuran ohjelman toiseen puoleen:

Suomen kouluhistoriallisen tai laajemmin sanoen Suomen kas- vatushistoriallisen harrastuksen ja tutkimuksen elvyttämiseen.

Vuosikymmenien varrella meillä on jo syntynyt lukuisien asianharrastajien toimesta joukko maamme kasvatushistoriaa valaisevia suurempia ja pienempiä tutkielmia ja lähdeiulkai- suia. Iloksemme voimme tällä kertaa erityisesti todeta, että oppikoulumme historia 'on saanut kokonaisesitvksen tri

J.

T.

Ilanhon

uutteran ja pitkäaikaisen työn tuloksena. Odotamme vain mielenkiinnolla hänen suuren tutkimuksensa "Suomen oppikoululaitoksen historian"

v,

1947 ilmestyneeseen 1 osaan jatkoksi sen II osaa. Yhtä suuri ilon aihe on kasvatusväelle ollut tri Aimo Halilan niin ikään intensiivistä työtä vaatinut

"Suomen kansakoululaitoksen historia", jonka kaksi ensim- mäistä osaa ilmestyi viime vuonna ja toiset kaksi osaa ovat luvassa tämän vuoden alussa.

Mutta työmaata on edessämme yllin kyllin. Täytyy myön- tää, että oman maamme kasvatushistoriaa on vielä suhteelli- sen vähän valotettu verrattuna moniin muihin maihin, esim.

naapurimaahamme Ruotsiin. Meillähän on mahdollista val- mistua opettaiantoirneenkin tuntematta sanottavasti omien kas- vatusoloiernrne menneisyyttä. Kun tulevaisuus kansojen ja niiden instituutioiden elämässä rakentuu aina menneisyyden tuntemuksen pohjalle, mikäli rakennustyötä ei tahdota tehdä

häälvvästi

ja satunnaisesti, niin täytyy kasvatusolotemme ke- hittämisen kannalta asiaa ajatellen toivoa t.ässä suhteessa pe- rusteellista muutosta.

Kasvatuksen hlstorian liian heikko harrastus johtunee osaksi myös siitä, että kasvattajat eivät katso

mermeillä

asioilla enää olevan itselleen sitä käytännöllistä arvoa, mikä heidän mielestään on nykyajan tulvillaan olevilla uusilla peda- gogisilla aatteilla. Mutta kasvatuksen historia muodostaa koko pedagcgiikan sen pääosan, jota sanomme historialliseksi peda- gogiikaksi. Kasvattajalle tämän tunteminen on yhtä tarpeel-

lista kuin perehtyminen pedagogiikan muihinkin puoliin. His- toriallinen elämä käsittää sarjan alituisia muutoksia ja niiden aiheuttajia. Kun näiden muutosten kesken todetaan jatku- vuutta, puhumme historiallisesta kehityksestä. Tähän alituis- ten muutosten virtaan kiertyy myös kasvatuksen lakkaama- ton kehitys. Jos kasvattaja elää yksinomaan nykyhetken kas- vatuksen maailmassa, olosuhteiden läheisyys ja hänen oman kokemuspiirinsä ahtaus tekevät hänet liian lvhvtnäköiseksi, subjektiivisen vksipuoliscksi ja saattaa hänet toimimaan liian lyhyellä tähtäimellä, jopa tekemään enemmän tai vähemmän raskaita hairahduksia.

Menneisyyden positiiviset tai negatiiviset kokemukset, onnistumiset tai erehdykset ovat kasvatuksen alueella nykyi- syyden oppimestareita jokaiselle kasvattajalle ja pedagogille, Kasvatuksen historialla on hänelle muutenkin jotakin syvällistä sanottavanaan. Se opettaa häntä näkemään itsensä oikeissa mittasuhteissa, saattaa häntä ymmärtämään kasvatusta pa- remmin ja perusteellisemmin, avartaa häntä arvioimaan kas- vatuksen ongelmia useilta näkökannoilta ja entistä objektiivi- semmin. Kasvatuksen historiasta kasvattaja saa aina hen- kistä tukea, joko kehoittavaa tai varoittavaa.

On sen vuoksi toivottavaa, että

Suomeri

Kouluhistorialli- nen Seura saattaisi toimintaansa kehittää siihen suuntaan, että se voisi olla maamme kasvatushistoriallisen harrastuksen ja tutkimuksen

keskittävänä,

innoittavana ja tukea antavana eli- menä. Ehkä tällä hetkellä vielä esitän liian kaukaisia toiveita, kun kohdistan huomiota Seuran kirjallisen julkaisutoiminnan laajentamiseen. Näkisin tässä suhteessa edessämme kolme linjaa:

1) Vu0s iki r jaa "K 0u I u ja me n n e i syy s", josta tänä vuonna ilmestyy jo

VIII

osa, on tietenkin jatkettava sellai- senaan suppeiden tutkielmien ja Seuran tiedoitusten [ulkaisuna.

2) "SU0m e n K0uIuh i sto r i a II i sen S e ura n ju

1-

kai s uja" (jonkinlainen "Acta paedagogica Tenniae"}, joka sisältäisi laajempia kasvatushistoriallisia monografioita, olisi

uusi, perustettava sarja. Tähän sarjaan Seura voisi ottaa esim.

yliopistollisia väitöskirjoja, joiden painatusavustukseen se saat- taisi koettaa hankkia varoja.

3) "S u^0'me n ka sv atus histo r i a II inen a rk is-

t0" ("Documenta paedagogica Fenniae"), joka kasvatushisto-

riallisia lähteitä käsittävänä julkaisusarjana kuuluisi luonnos- taan tällaisen seuran tvöalaan, olisi niin ikään uusi ja perusta- mistaan odottava.

Eräänä suurena ja vastaisen kasvatushistoriamme tutkijoille ensiarvoisena pitäisin Suo me n kas v at ushi s tor ia II i- sen k i r iaII isuu den Iä h del ue t tel 0naikaansaamista ja julkaisemista. Lähinnä tämä sisältäisi 1) dokumenttien luet- telon, 2) kasvatushistorialliset vleisteokset, 3) paikalliset kou- luhistorial!iset julkaisut, 4) kasvatus- ja opetusopilliset julkai- sut, 5) oppikirjat aineittain sekä 6) huornattavimpien opettajien ja pedagogien biografiat,

Kun Helsingin va. opettajakorkeakoulun Herra Rehtori on minua tässä tilaisuudessa pyytänyt kiinnittämään huomiota erityisesti kansan kasvatuksen historian aiheisiin, jotta valmis- tuvat opettajat iatkaessaan opintojaan ja svventvessään elä- mäntehtäväänsä saisivat siten jonkinlaista ohjausta ja virikettä, tävtän hänen pyyntönsä sangen mielelläni jo siitäkin syystä, että Seurarnrne on saanut kokouspaikakseen huoneiston, jota käytetään myös mainitun korkeakoulun tarkoituksiin ja mistä olemme suuresti kiitollisia, mutta vielä enemmänkin vhtven Herra Rehto-rin perusteluihin, siis siinä hartaassa toivossa, että nuoret kansanopettajat innostuisivat svventvmään oman

tvö-

kenttär.sä menneisyyteenkin. Kouluhistorialliset aiheet tar- joavat yllin kyllin tehtäviä sekä seminaariesitelmiä ja laudatur- kirjoituksia että yliopistollisia väitöskirioiakin varten taikka pelkästään omaksi mieliharrastukseksi ja tutkijaninnoituksen tyydyttämiseksi. Ken tällaisia tehtäviä aikoo ryhtyä käsit- telemään, voi aina luottaa siihen, että hän arkailematta voi kääntyä Seuran tai sen jäsenten puoleen ohjeita työtään var- ten saadakseen.

R.ajoitun siis tällä kertaa mainitsemaan vain kasvatushisto- riallisen tutkimuksemme laajasta työkentästä muutamia esi- merkkejä kansankasvatuksen historian alalta.

1) Kun v. 1916 vietettiin nykyaikaisen kansakoululaitok- semme 50-vuotisjuhlaa, ryhtyi sitä varten asianharrastalista muodostunut komitea hyvissä aioin keräämään kansakoulun historian aineksia ja kinnitti tällöi erityistä huomiota p i t ä-

i i

e n ja kaupunkien kansanopetushistorioiden

aikaansaamiseen. Näitä historioita onkin sen jälkeen julkaistu aina viime aikoihin saakka, niin että niitä nyt jo on olemassa useita kymmeniä. Tässä on

kävtännölliselle

kansakoulunopetta- ja lle hyvin kiitollinen tutkielman aihe omasta kunnastaan, mi- käli siitä ei vielä ole mainitunlaista julkaisua olemassa. Kitol- linen se on senkin vuoksi, että aineiston saanti paikallisissa oloissa on verraten helppoa. Koulujen, kirkon ja kunnan arkis- tot sisältävät pääasiallisen lähdeaineiston.

Varsin useat näistä kouluhistoriikeista noiautuvat ainoas- taan tähän arkistomateriaaliin. Sen perusteella niistä on syn- tynyt vain kertomuksia, jotka jo sellaisinaan ovat vastaiselle tutkijalle lähteinä, mikäli tiedot on niihin huolella otettu. Mutta kouluhistorialliselta tutkielmalta on vaadittava enempää. Yksi- tvisen

pitäiänkin

kansanopetuksen historiaa on tarkkailtava kunkin ajan yleisen muun kehityksen taustaa vasten. Kiinni- tän myös huomiota siihen, että äskenmainitut

arkistolähteet-

kään eivät ole riittäviä. Nyt kysymyksessä olevaan tarkoi- tukseen ei ole tähän asti käytetty Valtionarkistossa olevia laa- joja Uno

Cygnaeuksen

kokoelmia. Mitään hänen aikansa kansanopetusta käsittelevää kysymystä ei voida riittävästi va- laista ilman tätä arvokasta materiaalia. Niin ikään pitäjien kansanopetuksen historioiden kirioittaiien olisi käytettävä myös tuomiokapitulien ja rnaakunta-arkistoienkin sekä koulu- hallituksen arkiston (vanhempaa ainesta siirretty Valtionarkis- toon) kätköissä olevaa lähdeaineistoa.

2) Yle i s t e n ka n s a k

⁰

u

¹

u k

⁰

k

⁰

u s t e m m e h i s t

^0-

r i a tarjoaa tutkijalle kiitollisen tehtävän. Lähdeaineistona sii-

hen ovat mainittujen kokousten painetut pövtäkiriat, sanoma- lehdet, kouluhallituksen arkista ja tietenkin mainitut Cvgnseuk- sen kokoelmat sekä muuallakin säilvtetvt Cvgnreuksen kirjeet.

3) 1870-luvulta alkaen ryhdyttiin Cvgneeuksen aloitteesta pitämään myös p a i k al lisia 0.p et ta ia k0 k0.Uk s i a. Nii- den vaiheiden selvittely olisi mielenkiintoinen ja tärkeä tehtävä.

Aineistoa siihen on saatavissa etenkin sanomalehdistä ja kansa- koulupedag ogisista aikakauslehdistä.

4) K a n s a k 0.UI u n io n k i n ⁰ p p ia i n e e n j ase n

0.pPiki r j0. je11 k e hit y s tarjoaa niin ikään varsin kiintoi- san tutkielman aiheen. Materia-alia on saatavissa mm. 2. ja 3.

kohdassa mainituista lähteistä. .

5) Ensimmäisten kansakouluntarkastatien aikaansaaminen oli monien vaikeuksien takana. Ta r kas tu s I a i

ta

k sen e s i h i s t0.ri aja e11s i m mä i se t ta r kas ta ja t tarioa- vat myös tutkijalle kylliksi kiintoisaa aihetta ei ainoastaan kou- luhallinnolliselta, vaan myös pedagogiselta kannalta.

6) Se ura kun n a IIis te nai k u k 0.UI uj en, n s. pik- k u- j a k i e r t0k 0.UI u j e n, 0.p e t taj i en p^ä te v v y s ja la a t u odottavat nekin tutkijaansa.

7) Samoin p itä j^ä n k0.U l u m e s ta r i e n h i s t0.r i a taisi paljon valaistusta vanhempiin kansanopetusoloihimme.

Edellisten lisäksi mainitsen vielä muutaman esimerkin laa- joista tutkimustehtävistä, jatka maamme pedagogiikan histo- rian kannalta olisivat varsin suuriarvoisia:

1) Suo. m a ia i sen a a p i sen h i s

ta

r i a on mieltä sv- kähdvttävä aihe. Tehtävän suorittaminen olisi tärkeä sekä ylei- seltä kulttuurihistarialliselta ja kiriallsuudenhistorialllselta että pedagogiselta kannalta. Työ on kyllä aika vaivan takana, kas- ka siinä ei vojda rajoittua ainoastaan meidän kiriastoissamrne säilvte ttvihin suomalaisiin aapisiin - mutta toisaalta se annis- tuttuaan myös epäilemättä tuottaisi tyydytystä tutkii alleen.

2) Herbartilarsen koulukunnan pedagogiikka an Suomen koulun sisäiseen kehitykseen vaikuttanut enemmän kuin mi- kään muu pedagoginen virtaus. Se on täälläkin siirtänyt kou-

lun kasvatus- ja opetustyön tieteellisen ohjauksen alaiseksi.

Sen vukosi aihe "Ii e r b a rti Ia i suu d e n vai k utu s S u o- me n k0u l u n p e da g 0gis e e n k ehi t y k se e n" olisi sangen arvokas tehtävä.

3) Tvökouluaatteella on Suomessa pitkäaikainen historia takanaan, alkaen Uno Cvgnreuksesta, joka meillä on tämän aatteen ensimmäinen tulkki. Iiyvin mielenkiintoinen ja arvo- kas aihe sen vuoksi olisi "T y ö ko u l u a a t tee n s y n t y j a k ehi t y s Suo m e s s a",

Nämä esimerkit suurista tehtävistä, jotka läheltä koskette- levat kansanopetusta. mutta ioilla sen ulkopuolellakin on mer- kitystä; riittäkööt. Lisäksi pyydän vielä aivan luettelomaisesti esitellä eräitä kasvatushistoriamme henkilöhahrnoia, joiden elämäkerrat ja niiden yhteydessä heidän aatteensa ja vaiku- tuksensaodottavat kirioittaiia:

1) 0l a i Wa l Iin, Jyväskylän seminaarin ensimmäinen pedagogiikan Ie.htori, ensimmäisen suomalaisen kasvatus- ja opetusopin kirjoittaja, ensimmäisen suomenkielisen pedagogisen aikakauslehden "Koti ja koulu" perustajia ja toimittajia, Erk- kylän yksityisen kansakoulun (Hausiärvellä) opettaja ennen.

kansakouluasetuksen voimaantuloa, kansakoulun tarkastaja yrn.

2) Ch ari 0t ta L y dee ken, Jyväskylän seminaarin al- kuaikojen monivuotinen johtajatar, kansakoulun naiskäsitvön uranuurtaja ym.

3) K ar l G u s ta If G^ö ös, Jyväskylän seminaarin ensim- mäinen voimistelun lehtori. ,Erehdyttävästi hänestä on arvoval- taisessa julkaisussa mainittu, että hän oli vailla aakkivalmis- tusta, vaikka tosiasiallisesta hän oli saanut aikansa parhaan mahdollisen voimistelunopettaianvalmistuksen Dresdenin ja Tukholman voimistelu opistoissa. flänen uraauurtava kirjallinen- kin toimitansa ansaitsee huomiota.

4) Eri k A u g u s t Ii a g,f0r s, Jyväskylän seminaarin ensimmäinen musiikin lehtori sekä säveltäjä.

5) A x e l T ^ö r n u d d, tunnettu musiikkipedagogi, säveltäjä,

svtvttävä laulunopettaja ja ensimmäinen laulunopetuksen tar- kastaja kouluhallituksessa.

6)

Jaa k

⁰ L

ä n k elä, Jyväskylän seminaarin ensirnmäi- nen äidinkielen lehtori, kansakoulun äidinkielen opetuksen

edis-

täiä lukukirjojensa

avulla,

Helsingin

yksityisen suomalaisen kansakoulun opettaja

ennen

kansakouluasetuksen julkaisemis- ta yrn.

7) M i k a c l Ny ,b e r g, Sortavalan seminaarin musiikin lehtori sekä tunnettu säveltäjä.

8) A u g u s t a B c r g

rn

a n, Sortavalan seminaarin ensim- mäinen johtajatar, suomentaja vrn.

Luetteloa voidaan vielä hyvin pitkälti jatkaa, mutta tyydyn vain mainitsemaan nämä nimet esimerkkeinä. Lisäksi biogra- fioita ansaitsevat m

⁰

n et k a n s a k

⁰

u I u no p e t

t

a

i

a t, k a n- s a k

^0II

1

^II

n

^t

a r kas taj a t ja k

⁰

u l u 11 alI

ⁱ

t u k sen j

^ä

s e- ne t, sellaiset, jotka tavallisen virkatyönsä lisäksi ovat huo- mattavasti vaikuttaneet kansanopetuksemrne kehitykseen.

Arv. Läsnäoluat! Samalla kun pyydän laskea svdärnillenne edelläesittämiäni aja tuksia, kiinnitän vielä toiveen i siihenkin, että Seura saisi lisääntyvän jäsenmäärän muodossa sen toi- minnalle elinvoimaa antavaa aatteellista tukea - sanon sitä aatteelliseksi siitä syystä, että jäsenmaksu on siksi vähäinen, että se

nähdäkseni

ei ole Seuraan liittyrnisen esteenä. Eri,tyi- sesti kiinnitäu toiveeni nuoreen kasvatushistorian harrastajien ja tutkijoiden polveen.

Avatessani tällaisin ajatuksin Suomen Koulnhistorlallisen

Seuran vuosikokouksen pyydän Seuran puolesta lausua Teidät

tervetulleiksi.