52 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 0
Helsingin historian aarrearkku
Jari Sedergren Helsinki. Historiallinen
kaupunkikartasto. Toim. Marjatta Hietala, Martti Helminen ja Merja Lahtinen. Helsingin kaupunki, Tietokeskus ja Helsingin kaupunginarkisto. Helsinki 2009.
Viime vuoden uutuuksiin kuuluva suomen- ja englanninkielinen Hel- singin historiallinen kaupunkikar- tasto on enemmän kuin karttojen kokoelma. Suurikokoinen teos on korkealuokkainen, taiten viimeis- telty tietokirja, joka sekä informoi että tuottaa lukijalleen ja katsojal- leen nautintoa. Teos ei taatusti me- netä arvoaan vuo sien kuluessa, sa- nottiinpa tietokirjojen asemasta mi- tä hyvänsä. Eri alojen akateemiselle tutkimukselle, kaupunkisuunnitte- lulle ja paikallishistorialle tällaiset kartastot ovat aarrearkku, joka si- sältää harkittua ja tarkistettua tie- toa myöhemmälle tutkimukselle.
Kartanlehdet ovat perinteises- ti olleet intohimojen kohde, olipa kysymys niinkin erilaisista lähtö- kohdista kuin seikkailun tai kau- komatkailun kaipuusta tai keräili- jän loputtomasta halusta. Esimer- kit ovat monet, tunnetuimpana Jo- seph Conradin Heart of Darkness (1902) tai vaikkapa monet verkko- huutokaupat. Moninkertaisen ko- pioitavuuden aikana kartat ovat tulleet saataville niin koteihin kuin kirjastoihinkin. Silti perusteellinen historiallinen kartasto kotikaupun- gista on yksityiskodeissa harvinai- suus, vaikka sellainen olisikin kou- luajoilta jäänyt talteen. Helsingistä kiinnostuneelle Historiallinen kau- punkikartasto on välttämättömyys,
vaikka hinta nouseekin ymmärret- tävästi reilusti yli keskiverron kir- jan.
Tampereen yliopiston profes- sorin Marjatta Hietalan, Helsingin kaupunginarkiston erikoistutkijan Martti Helmisen ja toimitussihtee- rinä toimineen maisteri Merja Lah- tisen mittava toimitustyö perustuu kansainväliseen suunnitelmaan, jonka taustat ovat vuodessa 1955.
Silloin Kansainvälinen kaupunki- historiallinen komissio aloitti so- dan raunioittamassa Euroopassa historiallisten kartastojen hank- keen. Ajatuksena oli yhtenäistää eri puolilla Eurooppaa ilmestyvät kar- tastot, mutta tavoitteesta luovut- tiin. Vuonna 1968 Oxfordissa so- vittiin joistakin kaikkiin ilmesty- viin kartastoihin liittyvistä kartois- ta ja niiden mittasuhteista: mukana ovat sopivassa mittasuhteessa vuo- den 1850 kartta kaupungista ja sen ympäristöstä sekä nykyisestä kau- pungista.
Historiallisen kartan luontee- seen kuuluu sisällyttää karttoi- hin ominaisuuksia, joista selviäi- si maanomistukseen, julkisiin ra- kennuksiin, kortteleihin ja tont- teihin liittyviä yksityiskohtia.
Tällaisia kartastoja alkoi ilmestyä Englannissa vuonna 1969, seuraa- valla vuosikymmenellä alkoivat il- mestyä Reinin kaupunkikartastot, Saksan kaupunkikartastot ja moni- en pääkaupunkien kartastot. Vuo- teen 2008 mennessä on julkaistu jo lähes 400 kartastoa eri puolilta Eurooppaa. Itäisen Keski-Euroo- pan vapautuksen jälkeen määrä on nopeassa kasvussa. Pohjoismais- ta on tehty yhteensä 11 kartastoa, Suomesta ovat ilmestyneet Tu- run, Porvoon ja Kokkolan kartas- tot. Arkkitehti Olof Stenius julkai- si vuonna 1969 perusteellisen teok-
sen Helsingin asemakaavahistorial- linen kartasto.
Pohjoismaisten kartastojen eri- koispiirre on ollut sosiotopografi- nen analyysi, jossa kaupungin eri osien sosiaalista jakaumaa luon- nehditaan erityisin kartoin. Pal- veluteemakarttojen esittäminen on uusi ilmiö: idea on saatu Irlan- nista, joka on toiminut muutenkin suomalaisten esikuvana. Kaiken kaikkiaan eri kaupunkien kartas- tot eroavat toisistaan varsin suures- ti. Uusin ilmiö lienee irlantilaisten ratkaisu julkaista kartasto myös CD-ROM-tallenteena.
Kaupunkikartaston perusidea on tarkastella asemakaavoja ja kau- punkien fyysistä rakennetta pit- källä aikavälillä. Näin syntyvä ku- va kehittyvästä kaupungista antaa mahdollisuuden vertailuun kau- punkien välillä sekä tarjoaa läpi- leikkauksen esillä olevan kaupun- gin omaan kerroksellisuuteen, kas- vuun, sosiaaliseen rakenteeseen ja siihen, kuinka eri toiminnot on si- joitettu kaupunkiin.
Julkiset rakennukset ja esimer- kiksi muistomerkit kertovat omaa kieltään kaupunkitilan luonteesta, olipa lähtökohtana kolonialismin kaltainen ilmiö tai kaupungin stra- teginen ajattelu tarkasteltaessa hal- lintorakennusten, kasarmien, po- liisilaitosten ja vankilan kaltaisia instituutioita. Tarkastelunäkökul- ma voi hyvin olla kansainvälinen:
vertailun lisäksi voi kysyä, kuten te- kijät kysyvät: ”Miten monisatavuo- tinen Ruotsin aika (1550–1809) tai autonomian aika Venäjän yhtey- dessä (1809–1917) näkyvät Hel- singissä?” Tekijät eivät kuitenkaan käytä nationalismiin liittyvää käsit- teistöä, vaikka se olisi ollut epäile- mättä hyödyllistä.
Kirjan hieman yli 200 sivua ja-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 0 53 kaantuvat englanninkielisen esipu-
heen ja johdannon jälkeen yhteen- toista lukuun sekä karttaliitteisiin.
Vanhimpaan maanmuodostukseen tai asutushistoriaan ei kartoin tai tekstein edetä. 1500- ja 1600-luvun rakennuksia ei ole. Siksi tutkimus- tulokset perustuvat arkeologisiin löytöihin ja historiallisiin tutkimuk- siin, joiden perusteella on rakennet- tu ensimmäiset asemakaavat.
Monipuolisesti kaupungin muutosta kuvaavia karttoja reunus- tavat taiten valitut nykypäivän tai historialliset valokuvat sekä yleis- esityksen tasolta karttoja konteks- toivat tekstit. Viaporin linnoittami- sen seurauksista edetään pian au- tonomian empirekeskustan raken- tamiseen. Viiden kaupunginosan rakentaminen tuli helpommak- si tulipalon tuhottua vuonna 1808 neljänneksen kaupungista. Kortte- lien nimeäminen tapahtui Tukhol- man mallin mukaisesti, ensin eläin- ten nimillä, sittemmin myös kas- vien. Julkisten rakennusten mer- kitystä alleviivaa se, että ne saivat erityisen huomion kartoissa jo var-
hain. Näiden tulkinnassa olisi hy- vin voinut käyttää myös ideologi- oihin ja nationalismiin liittyvää kä- sitteistöä.
Autonomian ajan kartat valaise- vat myös suomen-, ruotsin- ja ve- näjänkielisten toimintaa. Itsenäis- tymisen jälkeen kansainvälinen suuntaus väheni ja venäjä karsittiin pian nimistöstä pois. Kaupungin perustaminen (1550), siirto nykyi- selle paikalle Vironniemelle (1640) ja Ruotsin puolustussuunnitelmien toteutuminen 1700-luvulla isonvi- han ja pikkuvihan jälkeen kasvat- tivat kaupungin asukaslukua. Ve- näjän vallan alkaessa vuonna 1809 se oli noin neljä tuhatta. Suomen- kielisten määrä ylitti ruotsinkielis- ten määrän noin vuonna 1900, kun kaupungissa oli melkein 80 000 asu- kasta.
Kartoin ja selkein tilastoin teh- tävässä tarkastelussa teos esittää havainnollisesti myös asukkaiden ammatti- ja ikärakenteita, mitä voidaan vertailla tietoihin elinolo- suhteista esimerkiksi tuberkuloo- siin sairastuneiden ja köyhäina-
pua saaneiden suhteen. Nämä kar- tat osoittavat myös, miten ja miksi eri kaupunginosien maine syntyy:
niillä on pohjansa reaalimaailmas- sa. Sama koskee asuntoja ja ahtaas- ti asumisen traditiota. Lähtökohdat ovat kylmässä ilmastossa ja lämmi- tyksen kalleudessa. Pientä oli hel- pompi lämmittää. Se ei selitä, mik- si tilanne pysyi ennallaan niin pit- kään – uusin ilmiö lienee yksiötar- peen korostus, nyt sinkkuasumisen ylistyksenä.
Toinen luku jatkaa yleisesitystä maankäytön ja rakentumisen tar- kastelulla. Empirerakentaminen vuo sina 1810–1860 merkitsi ase- makaavoitusta historiasta tuttujen nimien johdolla: J. A. Ehrenström aloitti työn vuonna 1812 ja saksalai- nen C. L. Engel kutsuttiin Helsinkiin vuonna 1816 edellisen alaisuuteen.
Engelin esikuvana oli Pietari, to- sin pienoiskoossa. Kuten käy ilmi, jo tällöin Zachris Topeliuksen kaltai- nen ajan henkeä peilaava journalis- ti kirjoitti elinkustannusten kalleu- desta, kiinteistökeinottelusta, kor- kean vuokratason lamauttavasta vaikutuksesta ja asunnottomuudes- ta. Varattomalle väelle varattiinkin tontteja kaupungin laidoilta, jonne
”vapaa kasvu” sijoitettiin.
Helsingin muutosta vauhditti- vat jatkossa teollistuminen ja siihen luontevasti liittyvät uudet liiken- nejärjestelyt ja kunnallistekniikka.
Teollisuus toi laitakaupungit kau- pungin kontrolliin. Samalla epä- virallisen talouden kausi alkoi olla ohi. Käytännössä teollisuus erottaa tuotantovälineiden sijainnin, työ- väestön ja heidän asumisensa. Sa- malla kaupunki erottautuu työ väen asuntoalueisiin ja esikaupunkiyh- dyskuntiin: syntyy kaksi polarisoi- tunutta symbolimiljöötä ja arvo- maailmaa.
Monipuolisesti kaupungin muutosta kuvaavia karttoja reunustavat taiten valitut nykypäivän tai historialliset valokuvat.
54 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 0
Helsingin keskusta sai omat ki- vilinnansa 1800-luvun lopussa. Kir- jan valokuvat osin jo hävinneistä ra- kennuksista kuvaavat hyvin niiden klassista luonnetta. Kortte lien suu- rentuminen ja geometrisesti sään- nönmukaiset kokonaisuudet erot- tuvat kartoissa, joskin uteliaisuu- den valtaamalle keski-ikäiselle lu- kijalle suurennuslasi on aika ajoin hyvä ystävä käytetyn symboliikan selitystekstejä etsiessä.
1900-luvulle tultaessa kauneus ja tehokkuus asetettiin vastakkain.
Samalla tuli kansainvälisesti jo tu- tulla tavalla harkittavaksi, oliko Helsinki kasvamassa suurkaupun- giksi. Tehokkuus voitti, ja suur- kaupungin malli saatiin Yhdysval- loista. Teos esittelee ensimmäisen yleiskaavan, asemakaava-arkkiteh- din Bertel Jungin vuonna 1911 jul- kaiseman luonnoksen. Sen inspi- raationa oli Berliinin edellisvuoti- nen kaupunkisuunnittelunäyttely.
Jungin ja samalla vuosikymmenel- lä yleissuunnitelman tehneen Eli- el Saarisen ajatukset hyvien liiken- neyhteyksien ja satelliittikaupun- kien sarjalla varustetusta Suur-Hel- singistä jäivät visioiksi. Ne elivät
vuosien 1921 ja 1932 yleisasema- kaavoissa, mutta eivät käytännön rakentamisessa, jossa nauhamai- nen kasvu oli voimakasta rautatei- den ja maanteiden vierustoilla.
Alueliitokset ja suureen maal- tamuuttoon liittyvä lähiö- ja alue- rakentaminen luonnehtivat sodan jälkeistä aikaa. Keskustan suun- nitteluideologia muuttui, autolii- kenne kasvoi, väestö väheni ja vä- hittäiskauppa siirtyi ostoskeskuk- siin. Metropoli-idea johti kasvun hallintaan ja kaupunkirakentami- sen eheyttämiseen, minkä osoittaa hyvin teoksen karttapari vuosilta 1850 ja 1980.
Kahden yleisluvun jälkeen teos etenee Aleksanterinkadun histo- riaan, jota valaistaan kartoin ja ha- vainnollisin valokuvin. Tilastolli- nen tarkastelu kertoo tontinomis- tajista eri vuosisadoilla, esittelee nimistön historian ja osoittaa tun- netuimmat liikkeenharjoittajat ja omistajat. Myös Katajanokka saa oman lyhyen lukunsa.
Näyttävän erikoisluvun saa myös liikenne meriyhteyksistä met roon ja lentoliikenteeseen. Luku Helsingin kouluoloista on malliesimerkki laa-
jan aiheen tiiviistä esittelystä taval- la, jossa kuvat ja teksti tukevat toi- siaan. Ehkäpä yliopiston merkityk- seen olisi voinut kiinnittää enem- mänkin huomiota, mutta siitä on saatavissa erikoisjulkaisuja. Helsin- gin kirkot on esitelty omassa luvus- saan samaten tiiviisti. Luvun kuva- valinnat ovat enemmänkin arkki- tehtonisia piirteitä paljastavia kuin makeita mainoskuvia. Valinnat ko- rostavat tiukan asiatyylin valintaa, vaikka myyntimies olisi voinut toi- mia toisinkin.
Valitun metodin erilaisista mah- dollisuuksia osoittavat luvut Helsin- gin kaupunginkirjastoista ja teatte- reista sekä terveyden- ja sairaanhoi- dosta. Lukujen järjestys olisi voinut olla toinenkin. Jos edellinen on kel- po, mutta käytännössä kuivahko teema, jälkimmäinen on loistava osoitus siitä, että vaikea, monitahoi- nen ja tärkeä aihe voidaan kuvien, karttojen ja tiiviin tekstin yhdistel- mänä esittää selkeästi. Viimeinen luku on taitava tietoisku lastentar- hoista ja päiväkodeista. Kirjan päät- tävät kartat nykytilanteesta ja erillis- liitteenä julkaistu yksityiskohta vuo- den 1878 kartasta.
Kaiken kaikkiaan Helsingin his- toriallinen kartasto on hyvää työ- tä. Yleisestä yksityiskohtiin etene- vä järjestys ja karttojen, tilastojen, valokuvien ja tekstien metodinen käyttö toimii pääosin erinomaises- ti. Tosin kulttuuri-instituutioiden esittely vain rakennusten ja paikko- jen kautta supistaa niiden kulttuu- rista kokonaiskuvaa liikaa, vaikka teatterikuvien sarja oman lukunsa lopussa on sinänsä loistelias.
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
Helsingin historiallisen kartaston kuvitus on herkullinen. Elinkeinoista mainos- ja valokuvin sekä kartoin esitellään elintarvikekauppa.
