Kirjallisuutemme valitut näkymä

(1)

Kirjallisuutemme valitut

Suomen kirjallisuuden antologia 1- 11. Toimitus: KAI LAITINEN, MATTI SuuRPÄÄ.

Toimituskunta: TuoMAS ANHAVA, Bo CARPELAN, Erno KAUPPINEN, EINO S. RE- PO. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1963. I: Kirjoittamaton kirjallisuus , Ruot- sin vallan aika; 537 sivua. II: Ihanteiden aikakausi; 520 sivua.

»Suomen kirjallisuuden» rinnalle on syntymässä sitä myötäilevä mutta silti itsenäinen kokoomateos, joka sekin tulee käsittämään kahdeksan tukevaa nidosta.

Suomen kirjallisuus on tarkoitettu tie- teelliseksi yleisesitykseksi, antologia puo- lestaan on suunniteltu edustavaksi vali- koimaksi. Antologian suunnittelussa mainitaan lähdetyn ensisijaisesti taiteelli- sista kriteereistä, ja tämän mukaisesti ai- neiston jaotus »ilmentää kirjallisen elä- mämme kulloistakin vireyttä».

Sijoittaessaan ensimmäiseen osaan se- kä kirjoittamattoman kirjallisuuden eli kansanrunouden että Ruotsin vallan ajan kirjallisuuden toimituskunta on ha- lunnut tähdentää kirjallisuutemme kah- talaista lähtökohtaa: suomalaisen sana- taiteen juuret ovat yhtäällä suullisessa runo perin teessämme, toisaalla länsimai- sessa kirjallisessa traditiossa. Suomen kirjallisuuden tieteellisessä yleisesityksessä nämä molemmat kulttuurihistoriallisesti erittäin merkitsevät traditiolajit ovat asiaankuuluvasti saaneet oman nidok- sensa. Sitä vastoin antologiassa, joka ni- mensä mukaisesti pyrkii tuomaan lukijan ulottuville lähinnä kirjallisesti arvokkaita hengentuotteita ja jossa kulttuurihisto- rialliset, etnologiset tai kielelliset näkö- kohdat eivät ole yhtä hallitsevia, kansanrunous ja vanha kirjasuomi sijoittuvat volyyminsa puolesta hyvin yhteisnidok- seen. Ne, joita kirjoittamaton kirjallisuus

erityisesti kiinnostaa, voivat turvautua eri periaatteiden mukaisesti toimitettui- hin kansanrunouskokoelmiin, joita on ilmestynyt runsaasti; Ruotsin vallan ajan kirjallisuus ja etenkin kaunokir- jallisuudeksi katsottava taas on myö-

hempien aikojen sananviljelyyn nähden siksi vähäistä, että oma nidos olisi suh- teettomasti paisuttanut sen osuutta.

Ensimmäisen nidoksen alkupuolis- koon valitut näytteet edustavat kansan- perinteemme kirjallis-taiteellista puolta.

Tekstit, jotka parhaastaan ovat runo- muotoisia - proosaa edustavat vain sadut ja tarinat -, ovat asiantuntijain valitsemia .. Kirjoittamaton kirjallisuus jakautuu otsikoittainja sivuittain seuraa- vasti: Muinaisepiikka 24, Kristillisen ajan epiikka 19, Karhunpeijaisnäytelmä 5, Loitsut 8, Laulajan sanoja 5, Huoli- lauluja 19, I tkuvirret 6, Rakkauslyriikka 9, Huumorin esikartanoista 14, Epigram- meja, aforismeja, maksiimeja 13, Sanan- parret 5, Arvoitukset 7, Sadut ja tarinat 41, Lappalainen kansanrunous 9 ja Suomen ruotsinkielinen kansanrunous 31 sivua.

Paikkakunta, mistä toisinto on saatu, mainitaan sulkeissa näytteen lopussa ;¹ mahdollisuutta myöten ilmoitetaan pi- tempien jaksojen alussa myös runonlau- laja tai kertoja. Sisällysluettelossa viitataan alkuperäisiin toisintoihin, mutta teoksen monikäyttöisyyttä ajatellen olisi

1 Yleisen tavan mukaisesti olisi Kosken (s. 37) ja Pyhäjärven (s. 105) pitäjien yhtey- c;lessä 91lut käytettävä lääniä 9soittavaa lyhennettä ,

(2)

ollut hyvä mahduttaa mukaan maininta sekä toisinnon muistiinkirjoittajasta että m uistiinkirj oi tusa j as ta.

Suomenkieliset runotekstit on valta- osaltaan siteerattu Suomen kansan van- hoista runoista; itkuvirsien näytteet ovat Suomen kansalliskirjallisuus -teoksesta ja muutamat uudemmat kansanlaulut suo- raan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta valittuja. Epi- grammit, aforismit ja maksiimit ovat peräisin useasta eri lähteestä, mm. Flo- rinukselta, Porthanilta, Lönnrotilta ja SKVR :sta. Sananparret on poimittu Matthias Akianderin matkakertomuk- sesta (vdta 184 7) ja arvoitukset Ganan- derin Aenigmata Fennicasta. Satujen ja tarinoiden tärkeimpinä lähteinä ovat ol- leet Krohnin Suomalaiset kansansadut sekä Simonsuuren Myytilliset tarinat ja Kotiseudun tarinat. Lappalaiset laulut ja joiut on valinnut ja suomentanut aka- teemikko Erkki Itkonen; osa niistä on peräisin Johannes Schefferuksen v. 1673 ilmestyneestä Lapponia-teoksesta, osa Jaakko Fellmanilta mutta useimmat

SKS:n kansanrunousarkistosta. Ruotsin- kielisen kansanrunouden tekstit ovat enimmäkseen Svenska Litteratursällska- pet i Finlandin kokoelmista, ja niihin on liitetty lehtori Gerda Lindgrenin proosa- suomennokset; suorasanaisen ruotsinkie- lisen kansanrunouden, satujen ja tarinoiden, näytteet on julkaistu vain suo-

mennoksina. ·

Ruotsin vallan ajan kirjallisuutta esit- televään antologian osaan sisältyy näyt- teitä lähes puolensadan kirjailijan tuotannosta; tekstit ovat kronologisessa jär- jestyksessä. Agricolan (Psalttarin esi-

puhe) ja Finnon (»Amu wirsi», »Matka- miesten wirsi») on nykysuomeksi tulkin- nut professori Martti Rapola. Latinan- ja ruotsinkieliset runot on kansanrunojen tapaan varustettu suorasanaisin suomen- noksin; latinankieliset (kaksi runoa ko- koelmasta Piae Cantiones) on suomentanut Pellervo Oksala, ruotsinkieliset Gerda Lindgren. Ruotsin vallan ajan kirjallisuuden näytteet on enimmäkseen

siteerattu lukuisista alkuperäisjulkai- suista, joista useat ovat bibliografisia har- vinaisuuksia ja vain alan erikoistuntijain tiedossa. Erikoislaatuisia ovat tuonaikai- sessa kirjallisuudessa ns. tilapäärunot, joita oppineiden piirissä on sepitetty

esim. myötätunnonosoituksiksi tai on- nitteluiksi yksityisille henkilöille. Useim- mat tilapäärunot tosin olivat ajan hen- gen mukaisesti latinan- tai kreikankie- lisiä, mutta jälkipolville on säilynyt myös suomeksi kirjoitettuja, joista antologiaan sisältyvät esim. 0. L:n (tekijää ei tarkemmin tunneta) nimetön runo Niclas Pauschartzin hautajaisiin v. 1679, Mathias Östermanin »Ad viatorem»

(1690) ja Henrik Gananderin »Haudan Mercki», muistokirjoitus Henricus Torn- bergista ja hänen vaimostaan (1743);

nämä runot on julkaissut myös Toini Melander kirjassaan Suomalaista tila- päärunoutta Ruotsin vallan ajalta.

Christfrid Gananderin tuotannosta on antologiaan valittu neljä hautakirjoi- tusta - »Kirjoitus Luu-karsinan yli»,

»Yhden Haudan yli», »Kiween-Pijr- roxet, haudan päälle» ja »Kiwi-Pijrros.

Luu-karsinan yli, Kirkko-Kartanolla».

Kiintoisia ovat myös vanhan proosan suomennokset, joista mainittakoon seuraavat: Jöns Budde, Johdanto Pyhän Mektildin ilmestyksiin ( 1469; suom. Ger- da Lindgren); Tuntematon, Piispa Mau- nu Tavastin elämäkerta (n. 1500; suom.

Aarno Maliniemi); Daniel Juslenius, Vanha ja uusi Turku (suom. Erik Ahl- man); Pehr Kalm, Matka Pohjois- Amerikkaan (suom. Gerda Lindgren).

Kirjallisuutemme vanhimman nimen Jöns Budden ja Pehr Kalmin maini-

tut kirjoitukset on suomennettu anto- logiaa varten. Viimeisenä tekstinäyt- teenä esitetään Korkean veisun toisen luvun neljä versiota (Mikael Agricola

1549, Raamattu 1642, Raamattu 1758 ja Christfrid Ganander 1 783).

Vanhan kirjasuomen lukemiston esipuheessa kirjoitti Martti Rapola v. 1959:

»Tekstikokoelmaani en ole tarkoittanut kirjallisuus- vaan kielilukemistoksi. Pi-

(3)

kainen silmäys sen sisällykseen riittää osoittamaan, että näin tosiaankin on asian laita. Kirjallisuushistoriallisesti arvokkaita nimiä puuttuu, uusia, varsin tuntemattomia vilahtelee.» Vastaavasti on helppo huomata, että käsillä olevassa antologiassa päähuomio on pantu juuri kirjallisesti antoisiin Ruotsin vallan ajan teksteihin, erityisesti runoihin, ja esim.

lainsuomentajat ja saarnakirjain tekijät on jätetty sivuun. Ruotsin vallan ajan kirjallisuuden antologia ja Vanhan kirjasuomen lukemisto esittelevät kirjallisen sananviljelymme kolmivuosisataista alkutaivalta kumpikin omasta näkökul- mastaan ja täydentävät näin arvokkaalla tavalla toisiaan.

Ensimmäisen osan loppuun on sijoitettu suppeahkot kansanrunouden ja vanhan kirjasuomen sanastot, jotka hel- pottavat tekstin ymmärtämistä.

Antologian toinen osa, jonka otsik- kona on Ihanteiden aikakausi, sisältää suomalaisen kirjallisuuden näytteitä Ve- näjän vallan alusta 1800-luvun lopulle, Jaakko Juteinista Minna Canthiin. Mu- kana on kaikkiaan 55 nimeltä mainittua kirjailijaa ynnä muutamia selvästi ajoi- tettavia uudempia kansanrunoja ( esim.

»Hallin Janne», »Ison talon Antti ja Rannan järvi», »Meijerilaulu»), joiden kirjoittajaa ei tunneta. Kirjailijat on py- ritty ryhmittämään ensi esiin tymisvuo- den mukaisesti ja myös ns. rahvaanru- noilijat on sijoitettu ajankohtansa mu- kaiselle paikalle. Näytteiksi on ilmeisesti koetettu valita eheitä kynäntuot- teita, ei katkelmia. Niinpä esim. Seit- semästä veljeksestä on mukana vain

»Timon laulu» ja »Sydämeni laulu» ja Minna Canthin tuotantoa edustaa, yllät- tävää kyllä, pelkästään kertomus »Lain mukaan». Runsaimmin ovat antologiassa tilaa saaneet seuraavat »ihanteiden aikakauden» kirjailijat: Aleksis Kivi 67,

J.

L. Runeberg 63, Z. Topelius 32, Minna Canth 31, Samuli Suomalainen 22,

J.

V. Snellman 18, Lars Stenbäck 16, P.

J.

Hannikainen 16,

J. J.

Wecksell 14, Jaakko Juteini 13, Elias Lönnrot 12,

J. H. Erkko 12, M. A. Castren 11 ja Kaarlo Kramsu 10 sivua; erikoisase- massa on Kallio, jonka kaikki kuusi runoa sisältyvät antologiaan. Sivumää- rät eivät tietenkään sellaisenaan kuvasta toimittajain käsitystä kunkin kirjailijan asemasta kirjallisuudessamme - ruotsinkielisten runotuotteiden osuutta lisää- vät sitä paitsi näennäisesti niiden suomennokset.

Suurin osa ihanteiden ajan kirjallisuuden teksteistä on siteerattu alkupe- räisjulkaisuista tai asianomaisten kirjaili- jain kootuista teoksista. Ruotsinkielisten

tekstien suomennokset ovat tässäkin osassa enimmäkseen Gerda Lindgrenin käsialaa; vanhemmista suomennoksista mainittakoon pari Juteinin kirjoitelmaa

(suom. Lauri Hendell), Runebergin

»Mietelmiä» (suom. Juhani Aho), osa Snellmanin »Katsauksesta uudempaan kirjallisuuteen» (suom.

J.

A. Hollo) ja Castrenin »Tutkimusmatkoilla Pohjo- lassa» (suom. Aulis

J.

^Joki).

Ihanteiden ajan kirjailijoiden joukossa on suomalaisuusmiehillä samoin kuin kansallisten tieteidemme ja sen aikaisen

»kielenhuoltomme» edustajilla tunne- tusti merkittävä asema. Nimekkäimmät heistä ovat saaneet sijan myös antologiassa, mutta moniaita näkyy puuttuvan- kin, kuten esim. Kustaa Renvall, Rein- hold v. Becker, A. I. Arwidsson, A.

J.

Sjögren, Wolmari Kilpinen, Rietrikki Polen ja Paavo Tikkanen. Tarjolla ole- vien nimien lukuisuus on ymmärrettä- västi johtanut kovaan karsintaan etenkin pelkästään kulttuurihistoriaan kuulu- vien henkilöiden kesken ..

Ensimmäisen nidoksen esipuheessaan- tologian toimituskunta ilmoittaa pyrki- neensä julkaisemaan tekstit alkuperäis- asuisina ja myös »noudattamaan niiden ehkä vanhahtavaa kirjoitustapaa uskolli- semmin kuin tämäntapaisissa antolo- gioissa yleensä». Ensimmäisessä osassa tästä uskollisuusperiaatteesta on ollut pakko tinkiä: kansanrunoja on normaa- listettu ja joiltakin osin myös vanhaa kirjakieltä. Kansanrunojen kieliasun nor-

(4)

maalistamista tai niiden rytmin tasoitte- 1 ua ei tämänkaltaisessa teoksessa ole voitu välttää, mutta olisi kuitenkin pitä- nyt tuoda julki ne »yleisiksi vakiintuneet normalisointi tavat», joihin esipuheessa kansanrunojen osalta viitataan. Esipu- heessa todetaan: »Luettavuutta pahim- min häiritsevät murteellisuudet on poistettu mutta tekstiä ei silti ole haluttu pako~taa enempää nykykielen_kuin 1:1-i~- kään hypoteettisen kalevalaisen kieh- parren mukaiseksi. - - Ei ole niinkää:1 haluttu pyrkiä jäykkään yhdenmukai- suuteen kuin uskollisuuteen laulajalle.»

Saadakseni selville, miten näytteet on siteerattu ja missä määrin niitä on nor- maalistettu, olen verrannut antologian tekstejä sieltä täältä alkuperäisiin. Ver- rattavat tekstit olen valinnut pitäen jonkin verran silmällä myös niiden kir- jallisuushistoriallista tärkeyttä.

» Kaukomielen virteen» ( s. 29-3 1), jonka alkusäkeistö on Inkerin Molosko- vitsasta ja jatko Vienan Lappajärveltä, tehdyistä muutoksista mainittakoon tässä seuraavat. Inkeriläisen laulajan »Kauka- moinen» on yhdenmukaisuutta tavoitel- len muutettu »Kaukomieleksi» ( tuohon kaatui Kaukamoinen • tuohon kaa- loi Kaukomieli) ja »Kaukoi» »Kau- koksi» · »keheräpää» on korjattu »kähär- pääksi;>, infinitiivi »piiltä» on yleis~ie- listetty, samoin konditionaali »herjoais»;

imperfekti »vastoali» on muutettu asuun

»vastoeli» (sic!); verbi syletä ·on omaval- taisesti korjattu yleiskielen syleillä-ver- biksi: Jää neiet syli emä ttä, syletyt makoamatta • jää neiet syleilemättä, sy- leillyt makoamatta; korrektina ei voi pi- tää muutosta afaseh[ en

J

astelekse • aluksehen astelekse. - Kolmisäkeistöi- seksi jaotellun rautulaisen rakkausru1:on

»Kun ois tuuli mielellinen - Onpa tiet- ty tietyssäni - Tuost on kulta kulke- nunna» keskimmäinen säkeistö kuuluu antologiassa näin (s. 99):

Siell ois mulla mielitietty, mielitietty, öien vietto, pieni likka, punaverinen, valkiapää, kiherätukka,

on kuin puussa pähkinäinen tahi oksalla orava,

on kuin mansikka mäellä tahi lillukka lehossa.

Vastaavassa SKVR :n toisinnossa on riimin mukaisesti »mielitietto», edelleen

»öihen» (antologian esipuheessa mainitaan d:n sijalla oleva muu äänne yleensä korvatuksi d:llä), »valkia pää», »kierä tukka» ja »päähkinäinen». - »Jos mun tuttuni tulisi» -runo (s. 100) on siteerattu ilomantsilaisen version mukaan, joka alkaa antologiasta poiketen: »Kuin on tuttuni tulisi»; runossa on tehty mm.

seuraavat muutokset: peipetäisin • peipettäisin, käppeväisin • käppejäi- sin Vaikkoisik • vaikk oisi (sitä vastoin alkutekstissä kolmasti esiintyvä Vaikkois

• vaikk ois); vielä esim. murteen svaa on poistettu ja loppuheittoisia muotoja on yleiskielistetty. - Ypäjältä kirjatussa runossa »Kurki kyntämässä - Hämeen ihmeet» (s. 118) on aiheellisesti yleiskielistetty esim. murteelliset geminaatio- tapauksetja yksinäis-s:lliset inessiivimuo- dot samoin murteellinen partitiivi »kur- kee;> mutta vastaava »lehtee» on parisi- vua ~yöhemmin tulevassa j okioislaisessa runossa säilytetty murteellisena; edelleen kyseisessä ypäjäläisessä . run~ssa_ o~

SKVR :n säkeet »otin kurJen kamaloom, panin kurjen kultakoppiin» -· (vahin- gossa?) yhdistetty säkeeksi »otin kurjen kultakoppiin». Samaisen runon normaa- listaja on kai luullut korjaavansa paitsi murteellisen avartuneen diftongin myös painovirheen muuttaessaan alkutekstin

»piahton»-sanan asuun »piehtoi»: emän- nät tuoksi tunkiolla , piiat piehtoi hinka- lolla; piahto (ks. esim. Suomen kielen ety- mologinen sanakirja s. v. pihatto) tarkoit- taa kuitenkin Ypäjän murteessa navettaa ja »piahton hinkalo» vastaavasti vain na- vetan partta. - Normaalistajan työ on ollut epäkiitollista, mutta virheiden ja epäyhtenäisyyden välttämiseksi olisi ollut viisasta tarkistuttaa korjaukset murteen tuntijoilla.

Vanhaa kirjasuomea näyttää yleensä siteeratun huolellisesti; normaalistami-

(5)

sessa mainitaan noudatetun lähinnä Martti Rapolan Vanhan kirjasuomen lukemiston periaatteita. Joitakin rik- keitä tämänluonteisiin fraktuurasta an- tiikvaan mukautettuihin teksteihin tahtoo jäädä, vaikka pyritäänkin diplomaatti-

seen tarkkuuteen. Niinpä Agricolan Korkeassa veisussa (s. 504-505) alkutekstin Omenapw • Oomenapw, ia

• ja (useimmiten kyllä korrektisti ia), wasikca • wasicka; lisäksi yksi pilkku on epähuomiossa vaihtunut pisteeksi.

Gabriel Calamniuksen runot (s. 347- 351) ovat kirjaimellisesti alkutekstin mu- kaisia, mutta välimerkeissä samoin kuin sisällysluettelossa mainitun kirjan ni- messä on epätarkkuutta. Simon Achre- niuksen runossa »Helwetin walkiasta»

(s. 386-388) on Mailmasa • Maa- ilmasa, cusakan • cusukan, sywäs

• syväs (vaikka w muuten on säily- tetty) ; tässäkin runossa on pari väli- merkkirikettä.

Viime vuosisadan teksteistä olen tar- kistanut mm. eräitä Jaakko J uteinin ja C. A. Gottlundin runoja, joita ei

näköjään ole siteerattu niin uskolli- sesti kuin ennalta odottaisi. Juteinin

»Matka-miehistä»-runossa (s. 11) on jäljessä • jäljestä, tervehtämään •

tervehtimään, »Kielletystä puusta» -runossa (s. 11) jokuu • joku, »Huli- vili»-runossa (s. 12-13) on syttyivät • syttyvät, juurtuivat • juurtavat, rää- täriksi • räätäliksi. Gottlundin runossa »Nyt ja ennen» (s. 51-53) on sul- haiselleen • sulhaselleen, muikaril- len • muikkaellen ( mistä tällainenkin

muutos johtunee? - esim. Lönnrotin sanakirja tuntee sanan muikari 'hög- dragen 1. stursk person'), tikkuihensa • tikkuihinsa, runossa »Kapakkaan mars- si» (s. 53) on käykee • käykää.

Sisällysluetteloon, joka on laaja ja huolellisesti laadittu, näkyy ilmeisesti korrehtuurivaiheessa jääneen joitakin epätarkkuuksia; esimerkiksi ensimmäi- sen osan sisällysluettelon alkusivulla on SKVR IVV po. SKVR VII, Annik- kaisen po. Annikaisen, Semeikan po.

Semeikkain. _

Ulkoasultaan ja -mitoiltaan Suo'men kirjallisuuden antologia noudattaa rin- nakkaisen Suomen kirjallisuus -teoksen arvokkaita linjoja. Sivuladelma on antologiassa jonkin verran lyhyempi ja myös hiukan kapeampi, mikä tekstien sijoitte- lun ohella antaa kirjalle miellyttävästi väljyyden tuntua. Kuvat puuttuvat, mutta ne ilmeisesti ovatkin paremmin paikallaan kirjallisuutemme historian puolella.

Suomen kirjallisuuden antologia tulee valmistuttuaan olemaan erittäin tar- peellinen ja monikäyttöinen kirja. Suo- malaisen sananviljelyn vaiheita esittele- vän »Suomen kirjallisuuden» täyden- nyksenä se on korvaamaton· kokoomateos, itsenäisenä ja nykyaikaisena teos- sarjana se on antoisa kansallinen lukemisto. Järkevän kronologisen jäsente- lynsä ja taitavasti valittujen tekstiensä ansiosta antologian alkuosat välittävät lukijalle oivallisen yleiskuvan näinkin pitkien ajanjaksojen kirjallisesta elä- mästä.

JAAKKO SIVULA