T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 4 63 sen kontekstin ja vertailumateri-
aalin huomioon ottamiseen. Esille tulevat nimittäin oikeastaan vain ruotsalaisen Anders Fryxellin esi- tykset, maininta ranskalaisesta Au- gustin Thierrystä ja eräät muut sa- tunnaiset maininnat. Aikana, jota Kirjoitettu kansakunta käsittelee, suomeksi ilmestyi paljon suomen- nettua kirjallisuutta, sekä histori- allisia yleisesityksiä että historial- lisia romaaneja (muun muassa C.
G. Starbäckin laaja romaanisar- ja Ruotsin keskiajasta). Poikkeuk- sen muodostaa Tiina Kinnusen ar- tikkeli, jossa on kiitettävästi otettu huomioon eräät ulkomaiset nais- asiaa ja naisliikettä koskevat teos- sarjat. Unkarilaisissa samoin kuin muutamissa muissa nimissä on painovirheitä.
Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustie- teen professori Helsingin yliopistossa.
Länsimaisen
kirjallisuuden historiaa jälkikoloniaalisen ajan ihmisille
Päivi Kosonen
Pekka Vartiainen: Postmoderni kirjallisuus. Länsimaisen
kirjallisuuden historia 1945–2000.
Avain 2012.
Suomen kielellä kirjoitettujen kir- jallisuushistoriallisten yleisesitys- ten joukossa Pekka Vartiaisen Post- moderni kirjallisuus. Länsimaisen kirjallisuuden historia 1945–2000 on kunnioitettava voimannäyte.
Se on myös miellyttävälukuinen ja ajantasainen yhden ihmisen kir-
joittama esitys sekalaisten artik- kelikokoelmien virrassa. Teos on myös perusteellinen ja kohtuulli- sen ajantasainen. Se sisältää asiaa vaikkapa sellaisista tunnetuista ja viime aikoina esillä olleista tekijöis- tä ja kirjallisista ilmiöistä kuin Har- ry Potter, Haruki Murakami, Alice Munro ja Doris Lessing.
Vartiaisen teos on varsinainen raamattu. Se on paksumpi kuin si- tä edeltävä Länsimaisen kirjallisuu- den historia (2009), joka sentään kattaa kirjallisuuden historian an- tiikista toiseen maailmansotaan.
Postmodernin kirjallisuuden histo- rian aikajänne on vain 50 vuotta, vuodesta 1945 vuoteen 2000, mut- ta sivuja tarvitaan lähes tuhat. Ku- valiitteetkin on nyt unohdettu.
Maailmankirjallisuudesta maailman kirjallisuuksiin
Kirjallisuudenhistorian kirjoitta- misessa painopiste on viime vuo- sikymmeninä siirtynyt länsimaista ja eurooppalaisesta kirjallisuudes- ta maailman kirjallisuuksien tutki- mukseen. Mutta toisin kuin Goet- hen maailmankirjallisuuden ja Weltliteratur-ihanteen aikaan, ny- kyään tiedostetaan, että länsimai- nen perspektiivi ei kerta kaikki- aan riitä aidosti globaalin perspek- tiivin hahmottamiseksi. Vertaile- vassa kirjallisuudentutkimuksessa luetaankin nykyään sekä kulttuu- rien että aikojen läpi ja halki, ver- taillaan kirjallisten myyttien ja la- jien esiintymiä eri kulttuureissa, idässä ja lännessä.
Afrikkalainen ja aasialainen kirjallisuus ovat jo jonkin aikaa ol- leet maailman kirjallisuudentut- kijoiden erityishuomion kohteina.
On kirjoitettu uusia lajihistorioita, kuten kiinalaisen omaelämäkerran historia, vaikka omaelämäkerran
ei länsimaisten kirjallisuudentut- kijoiden mukaan pitänyt olla mah- dollinen laji muuta kuin yksilökes- keisissä länsimaisissa kulttuureissa.
Itse asiassa uudesta aidosti glo- baalista perspektiivistä koko ”kir- jallisuuden” käsite on asetettu uu- delleen arvioinnin kohteeksi. Vii- me aikoina on alettu huomata, että 1600-luvulta peräisin oleva kauno- kirjallisuuden (belles lettres) käsite ei sovi enää tähän aikaan, ja että
”kirjallisuuden” aluetta on laajen- nettava kattamaan myös tieto- ja viihdekirjallisuuden lajeja.
Postmoderni ja länsimaiden kaanonit
Uudet tuulet pyyhkivät, mutta kirjallisuudenhistorialliset hank- keet eivät ole silti kuihtuneet län- simaissa. Euroopan unioni myön- tää jatkuvasti muhkeita apuraho- ja erilaisiin yhteiseurooppalaisiin hankkeisiin. Uusia kirjallisia kaa- noneita (kreik. kanon = mittatik- ku) kirjoitetaan jatkuvasti ja kir- jallisuushistoriallisia eritysesityk- siä julkaistaan enemmän kuin kos- kaan ennen.
Oman lukunsa muodostaa län- simaisen kirjallisuushistorian vi- noumien ja vääristymien analy- sointi. On laskettu, että esimerkik- si Hans Hertelin seitsemänosainen Maailmankirjallisuuden historia (Verdens literaturhistorie), jota meilläkin on pitkään käytetty yli- opistollisena kurssikirjana, on ni- mestään huolimatta lähes 90 pro- senttisesti länsimaista asiaa ja ai- neistoa.
Tällaisessa kehyksessä Pekka Vartiainen on kirjoittanut länsi- maiden kirjallisuuden historiansa, ja tästä kehyksestä käsin hänen esi- tystään on nähdäkseni myös tarkas- teltava. Kyse on siis tilanteesta, jo-
64 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 1 4
ta tekijä itse kutsuu Jean-François Lyotardia ja kumppaneita seuraten postmoderniteetiksi tai postmoder- niksi tilanteeksi. Kyse on siis toisen maailmansodan jälkeisestä kulttuu- risesta siirtymävaiheesta, jota mää- rittävät toisaalta globaali moniar- voisuus, toisaalta arvojen kriittinen inventaario, tuo kuuluisa arvokes- kustelu. Tämän keskustelun sisään tai alle asettuu sitten postmodernis- miksi kutsuttu taide- tai tyylisuunta ja postmoderni kirjallisuus.
Postpostmoderni
kirjallisuushistoriallinen tilanne Entä mitä tarkoittaa postpostmo- derni, johon Vartiainen päättää esityksensä? Se liittyy juuri par- haillaan elämäämme aikaan ja oi- keastaan niihin modernia ja post- modernia koskeviin kysymyksiin ja ongelmiin, joita joudumme rat- komaan. Kirjallisuudenhistorian kannalta kysymykset ja ongelmat koskevat kirjallisia ja kulttuurisia arvojamme. Siitä, mikä on hyvää ja säilyttämisen arvoista, ei kenel- läkään ole selvää ja varmaa, kaikki- en yhteisesti hyväksymää vastaus- ta. Jotkut tekstit on silti tulevaisuu- dessakin valittava kasvatus- ja ope- tuskäyttöön, joitakin suositeltavia lukulistoja on kouluissa ja yliopis- toissa oltava. Vai onko?
Kriisitilanteeseen kuuluu, et- tä kirjoista ei ole pulaa. Itse asias- sa koskaan ennen ei ole painettu ja julkaistu näin paljon kirjallisuut- ta. Pokkarikulttuuri ja modernit tuotantotekniikat mahdollistivat kirjojen muuttumisen tavaroik- si, halvoiksi kulutus- ja viihdehyö- dykkeiksi. Näiden jälkeen uudet digitaaliset teknologiat ovat mah- dollistaneet entistä halvemmat ja pienemmät painokset – ja sitä kaut- ta uusia tekstilajeja.
Kirjoilla on myös lukijansa, kos- ka länsimaissa ihmisten koulutus- taso on koko 1900-luvun noussut ja käytetyn vapaa-ajan määrä kas- vanut. Vasta vuosituhanteen vaih- teen tienoilta alkaen digitaalinen kulttuuri on alkanut muokata kult- tuurista tuotanto- ja käyttökulttuu- ria uusiksi. Samalla kun kirjallisuus on alkanut siirtyä uusiin formaat- teihin ja paperilta uusille alustoil- le, uudet sähköiset välineet ovat tuoneet visuaalisen kulttuurin ja viihteen aivan uudella tavalla län- simaisten ihmisten tajuntaan.
Perinteinen kirjallisuushistoriallinen maisema ja rajapyykit
Vartiaisen omat lähtökohdat kuvat- tuun sekavaan tilanteeseen nähden ovat hyvät, järkevät ja käytännölli- set. Samaan aikaan kun länsimais- ten kirjallisten arvojen kyseen- alaistuminen tunnustetaan, hän ottaa perinteisen länsimaisen kir- jallisuudenhistorian kirjoittamisen formaatin annettuna.
Käytännössä vasta pitkällisen, noin sadan sivun mittaisen alku- kehystyksen jälkeen kirjassa pääs- tään asiaan ja kirjallisuushistorial- liseen maisemaan: Ranskaan, jolla perinteisesti on kirjallisuushisto- rioissa ollut vahva asema. Vartiai- sen teoksessakin Ranska saa luoda eksistentialistisella filosofiallaan (Sartre, Beauvoir, Camus), uudel- la romaanillaan (nouveau roman) ja absurdilla draamallaan (Beckett, Ionesco) toisen maailmansodan jälkeisen kirjallisuuden arvopoh- jan ja määrittää länsimaisen es- teettisen arvokeskustelun kriteerit Euroopassa.
Ranskan lisäksi huomioitavia kirjallisia alueita ovat Saksa, Eng- lanti ja Yhdysvallat. Ne esitellään kiitettävästi. Euroopan reuna-alu-
eet (Norja, Ruotsi, Turkki), jotka globaalin lukijakunnan arvoastei- kossa ovat viime aikoina nousseet, eivät valitettavasti saa niin paljon huomiota kuin mainitut perintei- sen länsimaisen kirjallisuudenhis- torian mallimaat. Italia, Espanja ja Portugali on Vartiaisen katsannos- sa niputettu yhteen ja samaan lu- kuun, samoin kuin Neuvostoliit- to, Venäjä ja muut Itä-Euroopan kirjallisuudet. Huomion arvoista on se, että Pohjoismaiden kirjal- lisuus esitetään omana lukunaan, eikä Suomen kirjallisuuttakaan ole unohdettu.
Modernin kirjallisuushistori- allisen esityksen mukaista on se- kin, että taideproosa ja romaani ovat tarkastelun keskiössä. Lyriik- ka ja draama muodostavat pakol- liset omat lukunsa. Kirjallisuuskä- sityksen laajentumisesta kertovat puolestaan tieteiskirjallisuudelle ja fantasialle omistettu oma kokonai- suutensa.
Postmodernin kirjallisuuden se- lättämiseen tarvitaan aikaa, vaikka kirjaa ei ehkä ole tarkoituskaan lu- kea kokonaan ja kerralla. Kokeilu- käytön perusteella suosittelen sitä selailu- ja käsikirjaksi opiskelijoil- le sekä kaikille kirjallisuuden ys- täville ja ammattilaisille. Vartiai- sen teokseen sopii tarttua silloin, kun etsii taustoitusta jonkun länsi- maisen nykykirjailijan tuotantoon tai ha luaa alkaa perehtyä johonkin tiettyyn kirjallisuuden alueeseen, maantieteelliseen saarekkeeseen, tiettyyn aikakauteen tai poliitti- seen ja kulttuuriseen vaiheeseen.
Kirjassa on hyvä teos- ja henkilö- hakemisto.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylei- sen kirjallisuustieteen dosentti.
