T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0 79 nalle maa- ja elintarviketalouden
yhteiskunnallisesta merkitykses- tä. Maataloustutkimuksen kenttä on laajentunut tuotanto-orientoi- tuneesta tutkimuksesta tuotteiden laatutekijöihin, tuotannon ympä- ristötekijöihin ja eettisyyteen sekä tuotannon ekologisuuteen ja kestä- vään kehitykseen.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston koti- eläintieteen professori (emeritus ) ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimus- keskuksen (MTT) entinen ylijohtaja.
Kiemurtavaa polkua kasvatuksen historian tohtoriksi
Hannu Syväoja Miten minusta tuli
kasvatuksen historian tohtori?
Kouluhistoriallisen seuran vuosikirja 2009. Toimituskunta Jouko Kauranne, Martti T. Kuikka, Erkki Merimaa ja Jukka Rantala.
Tieteellisten seurain valtuuskunta kehotti vuonna 2007 jäsenseuro- jaan keräämään oman alansa toh- toreilta muistitietoa kunkin tohto- riksi tulon vaiheista. Tulokset seu- ra voisi julkistaa kirjana tai säilyttää alkuperäisaineistona. Kouluhisto- riallinen seura ratkaisi asia otta- malla vuoden 2009 vuosikirjansa teemaksi: ”Miten minusta tuli kas- vatuksen historian tohtori?”
Valtuuskunta perusteli asiaa tarpeella arkistoida ennen rahoi- tettua tohtorikoulutusta väitellei- den kokemuksia taipaleestaan koh- ti korkeinta akateemista opinnäy- tettä. Kasvatuksen historiasta tai
sitä sivuavista aiheista väitelleistä vain eräät nuorimmat ovat eden- neet suoraa reittiä, ylioppilasjuh- lasta väitöstilaisuuteen, kohtuul- lisessa ajassa. Iäkkäämmiltä taival on vaatinut aikaa ja ponnisteluja.
On suoritettu maisteritason tutkin- to, tehty töitä – koettu ehkä työt- tömyyttä – sairasteltukin, kohdat- tu esteitä ja epäonnistumisia, jopa ikärasismia. Silti on ponnisteltu sit- keästi. Väitöskirja on puurrettu va- paa-aikoina, joista tutkijan perhe- kin on vaatinut osansa. Vuosikir- jan eetos nousee voitetuista vaike- uksista.
Ponnistelu on kannattanut.
Kaikki 28 kirjoittajaa ovat hyöty- neet väitöskirjastaan. Jollekin se on ollut ”tieteellisen intohimon tuotos ja elämän tuki”, useimmille taas ponnistuslauta uralla etenemi- seksi. Uransa jo luoneille tohtorin- hattu on lähinnä symboli korkeas- ta osaamisesta. Näin etenkin van- hemmilla, kirjoittajissa on kolme yli 70-vuotiaana väitellyttä. Suurin osa työskentelee tai on työskennel- lyt yliopistossa. Jotkut ovat toimi-
neet eri koulumuotojen opettajina, järjestöjen palveluksessa tai hallin- totehtävissä. Yksi on jäänyt vaille koulutustaan vastaava työtä.
Kasvatuksen historiasta väitel- leitä on varsin monella tieteenalal- la, useimmiten historian tai kas- vatustieteiden alalla. Teologeille kirkkohistoria on tarjonnut aihei- ta, jotka kuuluvat myös kasvatuk- sen historiaan. On synnytetty myös terveystieteen, musiikkitieteen ja jopa maa- ja metsätieteen väitös- kirja. Joidenkin aiheet sivuavat po- liittista historiaa tai hallintotiedet- tä, yksi sopisi myös kirjallisuustie- teen ja toinen kansanperinteen väi- töskirjaksi.
Yritin tilastoida väitöskirjojen aiheita, mutta luovuin yrityksestä, koska ne ovat mitä moninaisim- pia. Historiallisesta näkökulmas- ta on tutkittu koulutusta koskevaa päätöksentekoa ja koulutuksen to- teuttamista, opettajankoulutusta, ammattiopetusta tai varhaiskasva- tusta. Oppiaineiden historiasta ve- tävin on ollut uskonto. On väitelty opettajaromaaneista ja sananlasku- Kalevi Tammisen väitöskirja oli paisumassa niin laajaksi, että työn ohjaaja kehotti panemaan ”kannet väliin”. Johtuiko tuotteliaisuus kirjoittamisolosuhteista Puula- vedellä? Kirjan kuvistusta.
80 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 – 5 / 2 0 1 0
viisaudesta. Vain reformipedago- giikka puuttuu.
Muistelijoiden joukossa on myös yksi kahden ja yksi kolmen väitöskirjan tekijä. Moniottelijaa on toki helpottanut se, että eri väi- töskirjojen materiaali on lohkais- tu asianomaisen keräämästä mas- siivisesta aineistosta. Esimerkik- si Kalevi Tammisen väitöskirja oli paisumassa niin laajaksi, että työn ohjaaja kehotti panemaan ”kannet väliin”.
Kasvatuksen historian tutki- mus vakiintui, kun apulaispro- fessorin virka perustettiin kas- vatustieteen laitokselle vuonna 1974, Eelis Aurola oli viran en- simmäinen hoitaja. Taimo Iisa- lo, Veli Nurmi ja Martti T. Kuik- ka (vuodesta 1978) jatkoivat se- kä alan opetusta että tutki musta.
Vuonna 2003 jatko-opiskelijoi- den määrä nousi 25:een. Kun tä- mä maan ainoa kasvatuksen his- torian professuuri lakkautettiin Martti T. Kuikan siirryttyä eläk- keelle vuonna 2004, opinalaa uh- kaa, jos ei kuolema, niin ainakin sen aiheiden sysääminen tutki- muksen muille sektoreille. Jatko- opiskelijat jäivät ilman ohjausta.
Kuitenkin osa heistä on jatkanut, kuten vuosikirja kertoo.
Mitä innostuksen ja kiitollisuu- den aiheita kasvatuksen historiaa koskevan väitöskirjan teko on tar- jonnut? Yksi on ollut hyvä ohjaus.
Joitakin vuosikymmeniä sitten oh- jausta ei ollut tarjolla kovinkaan pal- jon. Nykyisin jokaiselle väitöskirja- hankkeelle määrätään ohjaaja. Use- at ovat saaneet tukea myös muilta asiantuntijoilta mm. esitarkastajilta.
Erityisen kiitoksen monilta muiste- lijoilta saa professori Kuikka. Virka- kautenaan ja vielä eläkkeelle siirryt- tyäänkin hän on toiminut kymme-
nien väitöskirjojen ohjaajan, esitar- kastajan ja vastaväittäjän rooleissa.
Jotkut kirjoittajat mainitsevat kuu- luneensa ”kuikkalaisiin”. Tukea ja rohkaisua he ovat saneet myös toi- nen toisiltaan.
Kirjan toimittajat antoivat muistelijoille tarkat kirjoitusoh- jeet. Siitä huolimatta tuotokset ovat monenlaisia. Joidenkin tekstistä on vaikea eksplikoida esimerkiksi väi- töskirjan nimeä! Muuan kirjoitta- ja on kertonut ”polustaan” kauno- kirjallisen tyyliin. Sillä asianomai- nen on voinut ilmaista tuntojaan, mutta kovin informoiva sellainen teksti ei ole.
Kirjoittaja on filosofian tohtori.
Kaksi kuuta kerjäläisistä kesään
Leena Eräsaari Kerjääminen eilen ja tänään.
Toimittaneet Virpi Mäkinen ja Anne Birgitta Pessi, Vastapaino, 2009.
Vanhassa maalaisyhteiskunnas- sa ihmiset kuvasivat vuodenaiko- jen vaihtelua lintuja tarkkailemalla
”kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta”. Urbaanissa EU-kult- tuurissa loru muuttuu muotoon
”kaksi kuuta kerjäläisistä kesään”.
Teosta voikin onnitella nopeas- ta reagoinnista polttavaan ja koko ajan ajankohtaisemmaksi muuttu- vaan aiheeseen. Julkisuus, media ja politiikan foorumit ovat sakea- naan Romanian kerjäläisiä koske- vaa pelottelua ja toinen toistaan ne-
rokkaimpia ratkaisuyrityksiä. Mo- net ovat vaatimassa kerjäämisen kieltämistä lakien tai kaupunkien järjestyssääntöjen avulla. On myös ehdotettu, että ihmiset lakkaisivat antamasta kerjäläisille rahaa, jotta he siirtyisivät ongelmaksi muualle.
Kirjan toimittajat ovat tehneet kulttuuriteon tarjotessaan usei- ta näkökulmia kerjäämiseen. Hei- dän taustansa on teologisessa tiede- kunnassa, mutta kirjoittajat edus- tavat monia tieteenaloja. Mäkisen ja Pessin artikkeleissa pohditaan auttamisen ja uskon tai altruismin välisiä suhteita. Mäkinen on eri- koistunut keskiaikaisiin, lähinnä kirkollisiin käsityksiin köyhistä ja kerjäläisistä, Pessi puolestaan on perehtynyt nykysuomalaisten aut- tamista koskeviin näkemyksiin.
Molemmat toimittajat ovat tuot- teliaita, mutta erityisesti Pessi (en- tinen Young) on kirjoittanut run- saasti erilaisista sosiaalipoliittisista aiheista. Viime vuosina on vaikut- tanut siltä, että juuri teologit ovat ottaneet aloitteen monissa sosiaa- lisissa tai sosiaalipoliittisissa kysy- myksissä. He ovat olleet myös nä- kyvästi esillä romanikerjäläisten asemaa koskevissa pohdinnoissa, muun muassa Helsingin kaupun- ki pyysi Diakonissalaitosta Rom po drom -projektiin valaisemaan ker- jäläisongelmaa.
Teoksessa muistutetaan, että esillä olevat ajatukset rajoittaa ”köy- hyyden näkymistä ja kuulumista”
ovat olleet vanhastaan käytäntöi- nä. Historiantutkija Susan Kuiva- laisen, sosiaalipoliittisin aiheisiin erikoistuneen Panu Pulman ja oi- keushistorian lehtori Heikki Pihla- jamäen artikkelit saivat allekirjoit- taneen muistamaan sen, että ker- jääminen ei ole Suomessakaan ollut piilossa kovin kauan. Kerjääminen
