Väitöskirja työn verotuksesta ja työttömyysturvasta

Väitöskirja työn verotuksesta ja

työttömyysturvasta

¹

Pekka Sinko VTT, Ekonomisti Valtioneuvoston kanslia

Johdanto

H

uoli sitkeästi korkealla pysyvästä työttömyy- destä on leimannut viime vuosien Eurooppa- laista talouskeskustelua. Euroopan korkealle työttömyydelle on etsitty syitä talouden raken- teista, etenkin korkeasta työn verotuksesta sekä anteliaasta työttömyysturvasta. Muiden muas- sa tunnettu yhdysvaltalainen ekonomisti, Ed- vard Prescott on hiljakkoin esittänyt, että työ- panoksen vajaakäyttö Euroopassa voidaan se- littää pääosin korkealla marginaaliverotuksel- la. Myös Pohjoismaissa, missä työttömyys on perinteisesti ollut muuta Eurooppaa alhaisem- pi, työmarkkinoiden rakenteet – erityisesti kes- kitetty palkanmuodostus – ovat joutuneet suu- rennuslasin alle.

Useimmat arviot Euroopan heikon työlli- syyskehityksen syistä pohjautuvat kilpailullis-

ten työmarkkinoiden malleihin, joissa verotus, työttömyysturva ja palkansaajien monopolivoi- ma pyrkivät nostamaan työpanoksen hintaa ja siten vähentämään työpanoksen käyttöä ja työl- lisyyttä. Nämä mallit eivät kuitenkaan kuvaa kovin hyvin tämän päivän eurooppalaisia työ- markkinoita, joiden vallitsevia piirteitä ovat kollektiivinen palkanmuodostus, korkea ei-va- paaehtoinen työttömyys sekä työvoiman lisään- tyneet kohtaanto-ongelmat.

Väitöskirjani neljää esseetä yhdistävä tekijä on pyrkimys analysoida verotuksen ja työttö- myysturvan vaikutuksia työmarkkinoilla käyt- täen analyyttisia malleja, jotka soveltuvat pa- remmin eurooppalaisen ja pohjoismaisen rea- lismin kuvaamiseen. Kun edellä mainitut tun- nuspiirteet otetaan malleihin mukaan, myös verotusta ja työttömyysturvaa koskevat tulok- set tulevat vähemmän suoraviivaisiksi. Yksi keskeinen, kilpailullisesta mallista poikkeava tulos on, että progressiivinen verotus voi tie- tyin – varsin realistisin – edellytyksin edistää maltillista palkkakehitystä ja siten parantaa

1Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa 10.9.2004 tarkas- tettuun väitöskirjaani ”Essays on Labour Taxation and Unemployment Insurance”. Teos on julkaistu VATT-tutki- muksia sarjassa numerolla 111 ja saatavissa elektronisesti osoitteesta www.vatt.fi.

työllisyyttä (ks. esim. Koskela ja Vilmunen, 1996).

Hieman yleistäen voidaan todeta, että väi- töskirjassa esitetyt tulokset tukevat toiminta- mallia, jonka mukaan Euroopassa ja Pohjois- maissa voidaan tavoitella parempaa työllisyys- kehitystä romuttamatta kuitenkaan hyvinvoin- tivaltion peruspilareita, sosiaaliturvaa ja sen rahoittamiseen tarvittavaa verotusta. Tämä edellyttää kuitenkin nykyisten vero- ja tukijär- jestelmien kehittämistä entistä kannustavam- paan suuntaan. Pohjoismaisen mallin eräitä ele- menttejä voitaisiin ehkä hyödyntää työmark- kinoiden rakenteiden uudistamisessa myös muualla Euroopassa.

Verotus ja palkanmuodostus etsintätasapainossa

Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan työhön kohdistuvan verotuksen vaikutuksia moderniin etsintäteoriaan perustuvassa mallissa, jossa työ- markkinoiden kohtaanto-ongelmat aiheuttavat kitkaa ja rakenteellista työttömyyttä. Tarkaste- lukehikko perustuu Christopher Pissaridesin kehittämään etsintäteoreettiseen tasapainomal- liin (equilibrium search model), joka on viime vuosina saavuttanut laajaa kansainvälistä suo- siota työmarkkinoiden ja työmarkkinapolitii- kan analyysivälineenä.

Mallin keskeinen lähtökohta on, että työ- markkinoiden epätäydellisyys ja työntekijöiden heterogeenisuus johtavat aikaa vievään ja kus- tannuksia synnyttävään prosessiin, jossa avoi- met työpaikat täyttyvät vasta viiveellä. Tätä prosessia kuvataan erityisen matching -funk- tion avulla, joka yhdistää työpaikkojen synty- misen työmarkkinoilla vallitsevaan avoimien vakanssien ja työttömien työnhakijoiden suh- teeseen.

Perusmallissa työsuhteet päättyvät tietyllä to- dennäköisyydellä saapuvan tuottavuusshokin seurauksena. Työntekijät ja työnantajat arvot- tavat asemansa työmarkkinoilla ottaen huo- mioon asemaansa liittyvän riskin ja jakavat ole- massa olevaan työsuhteeseen liittyvän ylijää- män ennalta sovitun palkkasäännön mukaises- ti. Tasapainotyöttömyys, jolla virrat työllisyy- destä ja työllisyyteen ovat yhtä suuret, ratkais- taan yritysten nollavoittoehdon perusteella.

Ensimmäisessä esseessä käytetään tämän perusmallin hieman vähemmän tunnettua laa- jennusta, jossa myös työsuhteiden päättyminen on endogenisoitu (Mortensen ja Pissarides, 1994). Tämä on toteutettu tuomalla malliin uusi muuttuja, reservaatiotuottavuus, ja salli- malla työsuhteiden heterogeenisuus tuottavuu- den suhteen. Laajennetulla mallilla voidaan ar- vioida muiden muassa sitä, missä määrin työn verotus vaikuttaa toisaalta uusien työpaikkojen syntymiseen ja toisaalta olemassaolevien työ- suhteiden kannattavuuteen ja siten irtisanomi- siin.

Esseen keskeisenä ideana on tutkia, miten erilaiset palkanmuodostusta koskevat oletukset muuttavat verotuksen työllisyysvaikutuksia täs- sä mallikehikossa. Vaihtoehtoisina palkanmuo- dostusmekanismeina tarkastellaan Nash-neu- vottelua, joka on etsintämallien standardiole- tus, yksinkertaista, etenkin Yhdysvalloissa suo- sittua tehokkuuspalkkamallia sekä Christopher Pissarideksen ja Dale Mortensenin ehdottamaa

”monopoliliittomallia”, jossa palkanmuodostus tähtää mediaanityöntekijän hyödyn maksi- moimiseen (Mortensen ja Pissarides, 1999).

Esseen tärkeimmät tulokset ovat, että työ- tulojen verotus vähentää ensisijaisesti avoi- mien työpaikkojen tarjontaa ja siten pidentää työttömyysjaksojen odotettua kestoa. Verotuk- sen kiristäminen lisää myös työsuhteiden päät-

tymistä kannattamattomina, mutta numeeris- ten simulointien perusteella jälkimmäinen vai- kutus on selvästi vähäisempi. Mikäli palkoista päätetään Nash- tai monopoliliittomallin mu- kaisesti, verotuksen progression ”puhdas” li- sääminen parantaa työllisyystasapainoa, sa- maan tapaan kuin staattisissa malleissa on aiemmin johdettu. Lisäksi voidaan osoittaa, että progression lisääminen kasvattaa netto an- sioita sellaisissa työsuhteissa, joiden tuottavuus on suhteellisen alhainen sekä edistää näiden työsuhteiden syntymistä.

Keskitetty palkanmuodostus ja verotus

Toisessa esseessä – joka on syntynyt yhteistyös- sä Juha Kilposen kanssa – pohditaan palkan- muodostuksen keskittyneisyyden ja koordinaa- tion vaikutusta työllisyystasapainoon ja erityi- sesti verotuksen työllisyysvaikutuksiin. Tarkas- telukehikkona on staattinen ammattiliittomal- li, jota laajennetaan ottamaan huomioon pal- kanmuodostuksen keskittyneisyys ja työtuntien määräytyminen.

Palkanmuodostuksen mallintamisen taus- talla on Lars Calmforsin ja John Driffillin tun- netuksi tekemä ajatus siitä, että keskitetty kol- lektiivinen palkanmuodostus voi sisäistää joi- takin palkkojen ulkoisvaikutuksia ja siten joh- taa maltillisempaan palkkakehitykseen kuin hajautettu järjestelmä. Esseessä sovelletaan tätä ideaa asetelmaan, jossa keskitetty palkkapoli- tiikka ottaa huomioon palkkojen vaikutuksen kokonaistyöllisyyteen ja sitä kautta julkisen sektorin nettomenoihin. Palkankorotukset hei- jastuvat kasvavina työttömyysmenoina ja hei- kentyvinä julkisina palveluina. Tietoisuus täs- tä tuo malttia palkanmuodostukseen². Asetel- man voidaan siis ajatella muistuttavan suoma-

laista tupo-pöytää, jossa liian kova ”nokitus”

johtaa julkisen vallan tarjoaman veroporkka- nan pienenemiseen.

Esseen tulosten mukaan keskitetty palkan- muodostus johtaa alhaisempiin palkkoihin ja korkeampaan työllisyyteen, kuin hajautettu kollektiivinen ratkaisu. Vastaavasti henkeä kohden tehdyt työtunnit jäävät keskitetyssä jär- jestelmässä pienemmiksi riippumatta siitä, pe- rustuvatko työtunnit yksilön valintaan vai kol- lektiiviseen päätöksentekoon³. Kaksi ensiksi mainittua tulosta ovat sopusoinnussa viimeai- kaisten empiiristen tutkimustulosten kanssa (ks. esim. Kiander et al, 2004). Työtuntien ja palkanmuodostuksen institutionaalisen raken- teen välinen yhteys on puolestaan vähemmän tutkittu, mutta mielenkiintoinen haaste tuleval- le empiiriselle työlle.

Työttömyysturvan rahoitus ja palkanmuodostus

Kolmas essee tarkastelee toista Pohjoismaisen mallin erityispiirrettä: ammattiliittojen hallin- noimia työttömyyskassoja sekä tämän järjestel- män teoreettisia perusteita staattisessa työ- markkinoiden neuvottelumallissa⁴. Kun pal- koista sopivat instituutiot ovat osallisina työt-

2Malli on laajennus Summers et al (1993) esittämästä mal- lista.

3Mielenkiintoinen lisähavainto mallista on, että kollektii- visesti sovitut työtunnit henkeä kohden ovat alhaisemmat kuin yksilöiden tarjoamat työtunnit. Keskitetyssä järjestel- mässä tämä tuntien ”ylitarjonta” on kuitenkin pienempi kuin hajautetussa järjestelmässä. Tästä näkökulmasta työ- ajan pidentäminen voidaan nähdä keinona pienentää tätä epätasapainoa etenkin hajautetussa kollektiivisessa järjestel- mässä.

4Pohjoismaista rahoitusmallia ovat aiemmin tarkastelleet mm. Holmlund ja Lundborg (1988).

tömyysturvan rahoituksessa, palkankorotukset jäävät maltillisemmiksi ja työllisyys paranee.

Mikäli palkoista sovitaan keskitetysti, myös työnantajien ja työntekijöiden yhteisellä työt- tömyysvakuutusrahastolla voidaan katsoa ole- van samanlainen vaikutus.

Tässä ns. Gentin mallissa, jota Pohjoismai- den ohella sovelletaan ainoastaan Belgiassa, on tiettyjä yhtymäkohtia Yhdysvalloissa käytössä olevaan ns. experience rating -järjestelmään.

Yhdysvaltain järjestelmää, jossa työnantajan työttömyysvakuutusmaksut ovat sidoksissa yri- tyksen työttömyyshistoriaan, pidetään varsin yleisesti yhtenä selittäjänä maan alhaiselle ra- kenteelliselle työttömyydelle. Tästä syystä ex- perience rating -tyyppisiä järjestelyitä kohtaan on viime aikoina virinnyt kasvavaa kiinnostus- ta myös Euroopassa.

Kolmannessa esseessä pohditaan erityisesti sitä, miten julkinen rahoitusosuus tulisi kana- voida Gent-mallin puitteissa. Tulosten mukaan palkkamaltin ja työllisyyden kannalta paras vaihtoehto olisi julkinen tuki, joka ei ole suo- raan riippuvainen työttömyysmenoista. Tulok- set antavat myös tukea Suomessa joitakin vuo- sia sitten tehdylle uudistukselle, jossa valtion osuus ansiosidonnaisen työttömyysturvan me- noista sidottiin työttömyysturvan peruspäivä- rahaan aiemman, kiinteän kokonaismeno- osuuden sijaan. Tulosten valossa Gentin järjes- telmä voisi tarjota toisen potentiaalisen lähtö- kohdan eurooppalaisen työttömyysturvan ra- hoitusmallin kehittämiselle.

Työttömyysturvan aikaprofiili etsintämallissa

Keskustelu työttömyysturvan vaikutuksista keskittyy useimmiten korvausasteeseen ja sen vertailuun eri maissa. Kuitenkin mm. Tanskan

esimerkki on osoittanut, että korkea korvaus- aste ei välttämättä ole ristiriidassa kannustavan työttömyysturvan kanssa. Väitöskirjan neljäs essee pureutuu tähän problematiikkaan tarkas- telemalla työttömyysturvan maksatuksen aika- jänteen ja -profiilin vaikutuksia työnhaun kan- nustimiin.

Tarkastelukehikkona on jälleen etsintäteo- riaan perustuva malli, jossa eteenpäin katsovan työnhakijan etsintäintensiteetti määräytyy en- dogeenisesti. Mallia simuloidaan käyttäen pa- rametrejä, jotka kuvaavat tyylitellysti Suomen työmarkkinoita ja ansiosidonnaista työttömyys- turvaa. Osoittautuu, että enimmäiskestoltaan rajoitettu työttömyysturva lisää pitkään työttö- mänä olleiden kannustimia työnhakuun⁵. Tämä positiivinen vaikutus alkaa dominoida sitä aiemmin, mitä nopeammin korvausaste laskee ja mitä epävarmemmaksi työsuhteet koetaan.

Yhdistämällä nopeampi alenema korkeampaan korvausasteen lähtötasoon voidaan työhön ha- keutumista kannustaa heikentämättä kuiten- kaan työttömyysturvan odotettua kokonaista- soa.Monista välttämättömistä yksinkertaistuk- sista johtuen laskelmat eivät yksinään riitä po- litiikkasuositusten tekemiseen. Ne auttavat kui- tenkin hahmottamaan työttömyysturvan aika- profiiliin liittyviä näkökantoja ja käyttäytymis- vaikutuksia, joita staattisessa kehikossa ei pys- tytä arvioimaan. Yksi mallin mielenkiintoisista implikaatioista on, että vahvan työsuhdeturvan olemassaolo pyrkii voimistamaan työttömyys- turvan negatiivisia kannustinvaikutuksia.

5 Vastaavan tuloksen on ensimmäisenä johtanut Mortensen (1977).

Kirjallisuutta:

Calmfors, L. ja J. Driffill (1988): ”Bargaining Struc- ture, Corporatism and Macroeconomic Perform- ance”, Economic Policy, April 1988.

Holmlund, B. ja P. Lundborg (1988): ”Unemploy- ment Insurance and Union Wage Setting”, Scan- dinavian Journal of Economics, 90(2), s. 161–172.

Kiander, J., Kilponen, J. ja J. Vilmunen (2004): ”La- bour Taxation, Public Finance and Wage-Deter- mination: Evidence from OECD Countries”, European Journal of Political Economy (forth- coming).

Koskela, E. ja J. Vilmunen (1996): ”Tax Progression is Good for Employment in Popular Models of Trade Union Behaviour”, Labour Economics 3, s. 65–80.

Mortensen, D. (1977): ”Unemployment Insurance and Job Search Decisions”, Industrial and Labor Realations Review 30, s. 505–517.

Mortensen, D. ja C. Pissarides (1994): ”Job Crea- tion and Job Destruction in the Theory of Un- employment”, Review of Economic Studies 61, s. 397–415.

Mortensen, D. ja C. Pissarides (1999): ”New Devel- opments in Models of Search in the Labor Mar- ket”, teoksessa Ashenfelter O. C. ja D. Card (toim.), Handbook of Labor Economics, vol. 3B, s. 2567–2627.

Pissarides, C. (2000): Equilibrium Unemployment Theory, The MIT Press.

Prescott, E. C. (2003): ”Why Do Americans Work so Much More than Europeans?” Federal Re- serve Bank of Minneapolis, Reserch Department Staff Report 321.

Summers, L., Grueber, J. ja R. Vergara (1993):

”Taxation and the Structure of Labor Markets:

The Case of Corporatism”, Quaterly Journal of Economics 108(2), s. 385–411.