Kansantaloudellinen aikakauskirja - 91. vsk. - 4/1995
Väitöskirja integraatiosta ja kansainvälisestä pääomatu- lojen verotuksesta
VESA KANNIAINEN
Hannu Piekkola: "Capital Income Taxation and Tax Criteria in International Capital Markets", Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksenjulkaisuja, B-30, Helsinki 1995.
Kansainvälisen verotuksen perusongelmat pa- lautuvat kysymykseen kansallisesta autonomi- asta verotusta rakennettaessa. Useimmilla valti- oilla on lähtökohtana, että niillä tulee olla oike- us verottaa ei vain kaikkia rajojensa sisällä syntyviä tuloja vaan myös tuloja, joita ko. val- tion kansalaiset muualla maailmassa ansaitse- vat. Tämä helposti johtaa kahdenkertaiseen ve- rotukseen. Jotkut valtiot ovat myös huoman- neet mahdollisuutensa hyötyä tästä asian tilas- ta. Ne ovat päättäneet jättää ulkomaisten sijoit- tajien tulot verottamatta: on syntynyt veropara- tiiseja, joihin kanavoitavien tulojen monito- rointi on ongelmallista. Tämän vastapainona eräät maat ovat jääneet verohelvetin asemaan.
Valtioiden välille aiheutuu ns. fiskaalisiin ul- koisvaikutuksiin. Pyrkimyksestä eliminoida näitä ulkoisvaikutuksia on kysymys silloin, kun valtiot pyrkivät verotustaan harmonisoimaan ts.
luopumaan suvereenisuudestaan verokantojen
596
asetannassa ja veropohjien määrittelyssä.
Valtiot eivät olekaan loppuun asti hyödyntä- neet niitä tehokkuusmielessä saavutettavissa olevia hyvinvointietuja, joita myös pääomatu- lojen verotuksen harmonisointi tahi koordi- nointi voisi tuoda mukanaan. Ehkä tämä jälki- mäinen asiaintila on seurasta uskosta markki- namekanismiin. Esim. ns. Tiebout-hypoteesi viitaisi mahdollisuuteen, että verokilpailu ta- kaisi Pareto-optimaalisen liikkuvien resurssien kohdentumisen. Vaikka usko tähän olisikin horjumassa, Brennanin ja Buchananin lansee- raama visio julkista sektoria edustavien polii- tikkojen ja byrokraattien rent-seeking motiivis- ta tarjoaa toisen argumentin sille, miksi vero- kilpailu on nähty tehokkuutta lisäävänä. Tämän argumentin mukaan verokilpailun voi odottaa tehokkaasti rajoittavan hallitusta, jonka karri- katyyrinä on nähty Vanhan Testamentin Jobin kirjan lohikäärme, Leviatan.
Tässä ovat Hannu Piekkolan väitöskirjan taustat. Työn punaisena lankana kulkee kysy- mys kansainvälisen verotuksen ääripäiden kes- kinäisestä vertailusta. Niinpä ns. asuinvaltiope- riaatteen mukaan tulonsaajan kotivaltio määrää pääomatulon veroasteen sijoituksen kohde-
maasta riippumatta ja myös saa verotulon. Toi- nen ääripään, ns. lähdevaltioperiaatteen mu- kaan veroasteen puolestaan määrää ja veron saa valtio, jossa tulo syntyy. Asuinvaltioperi- aatteen tapauksessa vero ei häiritse kotimaisten reaali-investointien tuottovaatimusta - pääoman liikkuessa vapaasti kotimainen korko on tällai- selle verolle immuuni. Vero lankeaa siis koti- maiselle säästämiselle. Lähdevaltioperiaatteen vallitessa mekanismi on toinen: kotimaan aset- tama vero pääomatulolle johtaa veroa edeltä- vän siis sijoituksen bruttotuottovaatimuksen nousuun - veronjälkeisen pääoman tuotonhan on oltava ylikansallisesti yhtäläistynyt. Tämä vähentää kotimaista investointiaktiviteettia il- man, että sillä olisi vaikutusta kotimaiseen säästämiseen.
Asuinvaltio- ja lähdevaltioperiaatteet eivät käytännössä esiinny puhtaina ts. verotus on kahdenkertaista. Kansainväliseen verotukseen on kuitenkin pesiytynyt tapoja lieventää kah- denkertaisen verotuksen ongelmaa. Kuten Piekkola työssään esittää, ns. vapautusmenette- ly (tax exemption) vapauttaa kotimaan verosta tulon, jota on jo kertaalleen verotettu. Hyvitys- menettely (tax credit) johtaa siihen, että koti- valtio verottaa ulkomaista verotuloa kotimaan veroasteella, mutta myöntää hyvityksen ulko- maan valtiolle maksetulle verolle. Vähennys- menettelyä (tax deduction) puolestaan sovellet- taessa ulkomailla maksettu vero on vähennys- kelpoinen kotivaltion verotettavasta tulosta - verotuksen kahdenkertaisuus ei siis tyystin eli- minoitu.
Mitä on tehokas verotus? Tehokuutta voi- daan tarkastella vaatimuksella, että kansainvä- listen investointien tuottovaatimusten on yhtä-
läistyttävä~ muutoin pääomaa voitaisiin uudel- leensuunnata ja näin lisätä hyvinvointia. Kun hyvinvoinnin lisäys ei enää ole mahdollinen, Diamond-Mirrlees tehokkuusteoreeman ehdot
Vesa Kanniainen
ovat toteutuneet. Jos taas eri säästäjien verojen jälkeiset tuotot eivät ole yhtäläisiä, Pareto-pa- rannus säästäjien välillä on mahdollinen. Kun nämä tehokkuus edut on saavutettu, toteutuu te- hokkuus sijoittajien intertemporaalisten valin- tojen näkökulmasta. Asuinvaltioperiaate toteut- taa pääoman vientineutraalisuuden vaatimuk- sen. Pääoman tuontineutraalisuus puolestaan toteutuu, jos valtiot soveltavat lähdevaltioperi- aatetta.
Ratkaisevaa sen kannalta, mitä voidaan kut- sua optimaaliseksi verotukseksi on etenkin se, minkälaisia rajoituksia verottaja kohtaa pyrki- essään valitsemaan veroasteet ja veropohjat parhaalla tavalla. Näistä rajoitteista ehkä tär- keimpiä ovat informaatiorajoitteet, joita tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarkastella. Optimive- roteorian keskeinen perustulos on ns. Diamon- d-Mirrlees teoreema. Se on tulos siitä, että pa- nosten välinen substituutio olisi syytä säilyttää verotusvääristymien ulkopuolella ja kohdentaa välttämättömät vääristymät sen sijaan substi- tuutiovaikutuksiin kulutuksessa ja säästämises- sä. Tämä tulos on validi, jos veroasteet voidaan vapaasti valita ja jos puhtaat voitot voidaan poisverottaa. Kansainvälisen verotuksen osalta Diamond-Mirrlees teoreema viittaa asuinvaltio- periaatteen ja siten pääoman vientineutraali- suuden ensisijaisuuteen.
Second-best maailmassa Diamond-Mirrlees teoreeman ehdot eivät ole voimassa ja mitä vain voi tapahtua: optimaalinen verotus riippuu tyypillisesti kysyntä- ja tarjontajoustoista. On tässä hengessä aprikoitu, voiko pääomatulojen verotus ylipäätään säilyä pitkällä tähtäimellä vai onko se katoava eläin. Pääoman vapaa liik- kuvuus yli rajojen on näyttänyt vahvistavan jäl- kimmäistä mahdollisuutta.
Hannu Piekkolan väitöskirjan katsausosa (luku 2) on kattava ja toimiva. Oma tutkimus- tehtävä olisi ollut aihetta määritellä teräväm-
597
Väitöksiä - KAK 4/1995
min. Jaksossa 3.2 on tavoitteena optimaalisen kansainvälisen verotuksen johtaminen aidossa hyvinvoinnin maksimoinnin mallissa. Uutta on se, että tulokset johdetaan globaalin hyvinvoin- nin näkökulmasta, ei ahtaasti kansalliselta kan- nalta. Horst (1980) oli ensimmäisenä argumen- toinut, että pääomakustannuksen tulee maittain yhtäläistyä mutta niin, että se rakentuu pää- oman bruttotuoton janettotuoton painotetusta keskiarvosta painojen heijastaessa säästämisen ja investointien korkojoustoja.
Mallissa pääomakustannuksen ylittävä tuo- tannon arvo näkyy työpanoksen monopoli- vuokrana, jonka verottaminen ei aiheuta substi- tuutiovaikutuksia pääoman kanssa. Kotimaiset investoinnit rahoitetaan kotimaisella säästämi- sellä ja pääoman tuonnilla. Kotimaa verottaa pääomatuloa mutta ei yritysten intramarginaali- sia voittoja, ulkomaa verottaa ulkomaisen si- joittajan pääomatuloa hänen kotimaassaan; li- säksi kumpikin maa verottaa ulkomaisen sijoit- tajan pääomantuontia 'meidän' maahan. Mallis- sa on vain yksi arbitraasiehto.
Mallin tuloksena saadaan Horstin-säännön yleistys. Vero-optimissa veroasteet tukevat ta- sapainoa, jossa toteutuu pääoman bruttotuotto- jen ja nettotuottojen painotettujen summien yh- täläisyys yli rajojen. Tuloksesta saadaan luon- tevat erikoistapaukset: asuinvaltioperiaate on optimaalinen, jos säästäminen on korkojousta- matonta molemmissa maissa. Vapautusmenet- tely (excemption) taas on optimaalinen, jos in- vestoinnit ovat täysin korkojoustamattomia (hu om. vapautusmenettely vastaa lähdevaltio- periaatetta). Vähennysmenettely Goka siis ei tyystin eliminoi kahdenkertaista verotusta) taas on optimaalinen, jos säästäminen on joustama- tonta pääomaa vievää maassa ja investointiky- syntä korkojoustamatonta pääomaa vievässä maassa. Nämä tulokset ovat analogisia perin- teisille optimiveroteorian tuloksille. Korollaa-
598
rin 2 (s.47) tulos vastaa Diamond-Mirrlees teo- reemaa: kun on 100 %:n puhtaiden voittojen verotus, asuinvaltioperiaate on optimaalinen Ga pääoman vientineutraalisuus oikea tehokkuus- kriteeri). Tämä tulos ei silti ole uusi.
Jaksossa 3.3 näkökulma laajennetaan suku- polvien väliseen tehokkuuteen. Kysymyksen- asettelua olisi voitu selkeyttää. Tulokseksi saa- daan jälleen painotetun keskiarvon sääntö, jos- sa kuitenkin sukupolvien välinen tulonjako vai- kuttaa optimaaliseen kansainväliseen verotuk- seen. Tässä mallissa ei ole julkishyödykkeitä vaan että kysymys on pelkästään tulonsiirrois- ta. Selvästi ei käy ilmi, mikä sukupolvi tulon- siirrot rahoittaa. Myös tulonjakoparametri on asetettu eksogeeniseksi. Arbitraasiehtojen osal- ta nousee sama kysymys kuin edellisessä jak- sossa. Mallin arvioimisessa on vaikeata sivuut- taa kysymystä aikakonsistenssiongelmasta, jo- ka on oletettu pois. Seuraavaksi tutkitaan opti- maalista verojärjestelmää rajoitteella, että val- tiot eivät voi siitä Pareto-hengessä sopia vaan ajautuvat verokilpailuun. Jaksossa argumentoi- daan, että syntyvä Nash-tasapaino olisi teho- kas. Kansainvälisen verotuksen kirjallisuus tuntee tuloksia, joiden mukaan ei-yhteistoimin- taratkaisuille ei aina löydy Pareto-mielessä pa- rempia. Silti tuloksen perustelut tässä yhtey- dessä jäävät ongelmallisiksi.
Jaksossa 4.1 käsitellään yhtiömuotoisen yri- tystoiminnan kautta syntyvän pääomatulon mo- nenkertaisen verotuksen ongelmatiikkaa. Tämä on erityisesti relevantti näkökulma, kun on ky- se suorista sijoituksista emoyhtiön ulkomaisiin tytäryhtiöihin ja niiden voittojen kotiuttamises- ta. Jakso 4.2 käsittelee eri tapoja lieventää ul- komailla ansaittujen osinkotulojen kansainvä- listä kahdenkertaista verotusta.
Jaksossa 4.3 asetetaan seuraava tutkimusteh- tävä: miten Suomen tuore verouudistus vuodel- ta 1993 on vaikuttanut ulkomaisten yhtiöihin
3
suoriin sijoituksiin Suomessa? Tutkimustehtä- vaan pyritään vastaamaan hyödyntämällä Auerbach-Hasset (1993) mallia. Laskelmiin si- sältyy herkkyysanalyysia. Laskelmat myös teh- dään erityyppisille reaalisijoituksille ja ne kos- kevat lyhyen aikavälin vaikutuksia. Tulosten mukaan territoriaalista periaatetta soveltavista maista suorat sijoitukset Suomeen ovat lisään- tyneet reaalikorosta ja sopeuttamiskustannuk- sista riippumatta. Pääasiallinen mekanismiksi, joka kalkyloidun investointien lisäyksen aihe- uttaa, nähdään investointien tuottovaatimusta Suomessa alentanut yhtiöveroasteen pudotta- minen 25 %:n tasolle. Piekkolan laskelmat näyttävät sopivan yhteen Suomeen suuntautu- neiden suorien sijoitusten lisääntymisen kans- sa. Varauksina analyysiin esitän seuraavaa: a) kiihdytetyt poistot vaikuttavat periaatteessa toi- seen suuntaan ns. veroparadoksin hengessä, b) siltä osin kuin on kysymys jaetun voiton vero- tuksen lieventämisestä, veroasteen alentaminen ei välttämättä luo investointikannustinta (ns.
Hartman-Sinn tulos), c) malli ei käsittele siirto- hinnoittelua ja sen merkitystä pääoman tuotto- vaatimukselle.
Valtiotieteen lisensiaatti Hannu Piekkolan väitöskirjassa on analysoitu kansainvälistä ve- rotusta sekä normatiivisesta että positiivisesta näkökulmasta. Vaikka tätä teemaa on kansain-
Vesa Kanniainen
välisissä yhteyksissä viime vuosien aikana tut- kittu, suomalaista tutkimuspanostusta alalla ei juuri ole näkynyt. Jo tästä näkökulmasta Hannu Piekkolan tutkimus aihe on onnistunut valinta.
Sen ajankohtaisuutta vain korostaa Euroopassa tapahtumassa oleva taloudellinen yhdentymi- nen, joka heijastuu myös kansainväliseen vero- tukseen.
Hannu Piekkolan väitöskirjan merkittävim- mät ansiot löytyvät normatiivisesta analyysista.
Päätulos koskee Horstin teoreeman yleistämis- tä globaalisti optimaalisten verokiilojen suun- taan. Tämä tulos varmaankin tunnetaan tulevai- suudessa Horst-Keen-Piekkola teoreemana.
Piekkola pyrkii yleistämään sen väitöskirjansa seuraavassa jaksossa tilanteeseen, jossa vero- tuksella rahoitetaan sukupolvien välisiä tulon- siirtoja.
Väitöskirjan suurimmaksi ongelmaksi näen sen, että analyysi on tavallaan monin paikoin kesken. Tämä koskee niin työn analyyttistä pääjaksoa, jossa Horstin aikaisempi tulos refor- muloidaan kuin myös etenkin sitä seuraavaa OLG-mallia, jossa on monia avoimia kysy- myksiä. Työn raportointitapa on lukijalle haas- tava; ilmaisun tarkkuudessa olisi ollut vielä ai- ka tavallakin jatkojalostukselle sijaa ja aihetta.
Väitöskirjana tarkastettu versio oli myös jäänyt vaille kielen tarkastusta.
599
