Mielipidevieras
Maria Lassila-Merisalo
maria.lassila-merisalo@hamk.fi
M
itä on tieto? Kuka on asiantuntija? Näi- hin yksinkertaisilta tuntuviin kysymyk- siin vastaamisesta on tullut vii- me vuosina hämmentävän hanka- laa. Elämme yhteiskunnassa, jos- sa puoluesihteerin mielestä ei ole oleellista, onko poliittinen tarina totta vai ei. Tärkeämpää on se, mi- ten ihmiset asian kokevat.Auktoriteetit kyseenalaistetaan joka tasolla. Kaiken maailman do- senteille on ehkä tuhahdeltu ai- na, mutta harvemmin pääminis- terin suulla.
ItävaltalaIstutkIja Helga No- wotny totesi jo vuosituhannen
vaihteessa, ettei asiantuntijuus ol- lut koskaan ollut yhtä kyseenalais- tettua kuin silloin, muttei myös- kään yhtä kysyttyä ja kaivattua.
Ja se oli vielä aikaa ennen blogien, Facebookin ja Twitterin tuloa. Nyt olemme keskellä vääriä profeetto- ja ja infotulvaa.
MIkä on asIantuntIjan paikka tässä asetelmassa? Miten tiedosta ja tutkimuksesta kannattaisi vies- tiä? Tieteen ja tutkimuksen po- pularisointi eli yleistajuistaminen tarkoittaa perinteisesti sitä, että kun tutkimus on valmis, tutkija itse tai joku muu ”kääntää” lop- putulokset kansalle ymmärrettä- vään muotoon. Asetelma on autta- mattoman vanhanaikainen, mutta elää vahvasti.
Jotkut tutkijat eivät välittäisi viestiä lainkaan, vaan keskittyisi- vät ainoastaan tutkimiseen. Mo- nelle tutkijalle tulosten julkistami- nen on pakkopullaa, joka tehdään hankkeen päätteeksi ja vain siksi, että rahoittaja vaatii.
PoPularIsoInnIn sIjaan on osu- vampaa puhua tiede- ja tutkimus- viestinnästä. Nykyaikainen vies- tintä on jatkuvaa: tutkimus- tai ke- hittämishankkeesta aletaan viestiä heti, kun rahoitus on saatu. Eikä viestinnän pidä olla yksisuuntaista tiedon kaatamista, vaan vuorovai- kutteista keskustelua.
Keskustelun aloittaminen ei ole helppoa, koska se vaatii auktori- teettiasemasta luopumista ja aset- tumista alttiiksi paitsi asialliselle kritiikille, myös esimerkiksi viha- puheelle ja sanomisten vääristelyl- le. Samalla se antaa monenlaisia mahdollisuuksia.
Tuntematon blogilukija voi vin- kata sopivasta vertailuaineistosta, ja Twitter-seuraajat voivat auttaa haastattelukysymysten hahmot- tamisessa. Joka tapauksessa tie- to tutkimuksesta leviää lähimpiä kollegoita laajemmalle.
suoMen tavoItteena on olla ensi vuoteen mennessä johtava maa tie- don ja tutkimuksen avoimuudessa.
Pyrkimyksiä vauhditetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeella.
Tutkimuksen avoimuus ymmärre- tään hankkeessa laajasti.
Tavoitteena on saada avoimeen käyttöön koko tutkimusprosessin
aikana syntyvät tuotokset: esimer- kiksi seurantadata, haastatteluai- neistot ja tulokset.
HäMeen ammattikorkeakoulussa on otettu isoja askelia avoimuu- den suuntaan. Valmistuneet opin- näytteet säilytetään ensi syksystä alkaen sähköisesti. Opiskelijoille suositellaan opinnäytteiden tallen- tamista ammattikorkeakoulujen yhteiseen Theseus-tietokantaan, jossa ne ovat avoimesti kenen ta- hansa luettavissa.
Tutkimusdataa aletaan tallen- taa arkistoihin, joissa niiden jat- kokäyttö on mahdollista, ja Ham- kin oma julkaisutoiminta keskite- tään avoimesti saatavilla olevalle sähköiselle alustalle, herättämään keskustelua.
MItä sIIs on täMän päivän tie- to, ja kuka on asiantuntija? Tieto on aiempaa selvemmin yhteistä pääomaa, arvioinnille altistettua ja avoimesti tuotettua ajattelun tulosta. Infotulvan keskellä asian- tuntija erottuu harrastelijoista ole- malla oman alansa ammattilainen, jolla on vankka ja päivittyvä tieto- perusta, tuoreet työelämäyhteydet ja eettinen selkäranka.
Kirjoittaja on kirjoittamisen dosentti ja projektipäällikkö Hämeen ammattikorkeakoulussa.
