311
virittäjä 2/2020
Ruotsalaista kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa
Olle Josephson: Språkpolitik. Språkrådets skrifter 25. Tukholma: Morfem 2018. 320 s. isbn 978-91-88419-01-9.
Tukholman yliopiston pohjoismaisten kielten emeritusprofessori Olle Joseph- sonin Språkpolitik-kirjan voi nähdä teok- sena, jossa kirjoittaja kiteyttää elämän- työnsä tärkeimmät tulokset. Se on kattava ja kriittinen näkemys siitä, mitä kaikkea kielipolitiikan piiriin kuuluu ja millaisia arkisia ja teoreettisia kysymyksiä se herät- tää. Ennen siirtymistään Tukholman yli- opistoon vuonna 2009 Josephson toimi pitkään kielipolitiikan eri osa- alueiden parissa. Hän johti 2000- luvulla Ruot- sin kieli lautakunnan sihteeristöä (Svenska språknämndens sekretariat) ja sen jälkeen Språkrådetia, joka Ruotsissa vastaa Koti- maisten kielten keskusta ja toimii viral- lisena kielenhuollosta ja kielipolitiikasta vastaavana elimenä. Språkpolitik-kirja on julkaistu Språkrådetin julkaisusarjassa.
Kirjan teemat heijastelevat Josephso- nin uraa ruotsin kielenhuollon ja kieli- politiikan kysymysten parissa. Tekijä to- teaa, että hän on kirjoittanut teoksensa sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostu- neet kielenhuollon ja kielipolitiikan käy- tännöstä. Teos on siis suunnattu esimer- kiksi opettajille ja oppikirjojen laatijoille sekä hallinnon ja journalistiikan ammat- tilaisille. Teos on pedagogisesti raken- nettu, ja Josephson avaa vaikeitakin kysy- myksiä esimerkkien avulla. Syventävään lukemiseen tarkoitetut kirjallisuusviitteet ja -vinkit on koottu kirjan loppuun.
Språkpolitik koostuu neljästä osasta.
Alkuluvussa Josephson kertoo, miksi hä- nen mielestään tarvitaan tällaista kieli- politiikkaa koskettelevaa kirjaa. Hän to- teaa, että aika triviaaliltakin näyttäviin kieltä koskeviin väittämiin sisältyy aja- tuksia, joilla voi olla kielipoliittisia seu- rauksia. Esimerkkinä mainittakoon kie-
len määrittelyn vaikeus. Ruotsin käytän- nön kielipolitiikalle on suuri merkitys sillä, katsotaanko Ruotsissa olevan yksi, viisi vai 60 romanikieltä. Hän määritte- lee myös käyttämänsä keskeiset käsitteet, joihin lukeutuvat muun muassa kielen- huolto, kielipolitiikka ja kielensuunnit- telu (språkvård, språkpolitik ja språk
planering). Muissa kolmessa osassa Jo- sephson käsittelee ruotsin kielen histo- riaa, kieli politiikkaa koskevia teorioita ja kielen käyttöä. Monet esimerkit koskevat ruotsin kieltä, mutta kirjoittaja ammentaa esimerkkejä myös vähemmistökielistä, muiden Pohjoismaiden käytännöistä sekä kansainvälisestä keskustelusta.
Historiaosuus on katsaus Ruotsin kieli politiikan kehityksestä 1500-luvulta 2010-luvulle. Josephson jakaa ajan jakson kolmeen kauteen, joista ensimmäinen, 1500-luvulta 1900-luvun alkuun, kuvastaa ruotsin kielen tietä Ruotsin valtion ainoak si yleiskieleksi samalla, kun ruotsalaiset op- pivat lukemaan ja kirjoittamaan. Toista kautta, joka sijoittuu 1920–1970- luvulle, Jo- sephson kutsuu demokraattisen yhteiskun- nan kaudeksi. Sen aikana ruotsin asema ai- noana yleiskielenä korostuu ja kirjoitetun kielen merkitys kasvaa.
Viimeisen 50 vuoden aikana Ruot- sista on tullut monikielinen yhteiskunta.
Josephson seuraa katsauksessaan ruotsa- laisen kielipolitiikan kahta linjaa: keskit- tymistä toisaalta monikielisyyteen ja toi- saalta kielenhuoltoon yhä kansainväli- semmässä ja kirjoitettuun kieleen nojaa- vassa yhteiskunnassa. Historiaosuuteen sisältyy myös mielenkiintoinen koulutus- poliittinen katsaus kotikielen ja äidin- kielen (modersmål) opetuksen historiasta tähän päivään asti. Ruotsalaisessa koulu- tuspolitiikassa äidinkielellä tarkoitetaan oppilaan ykköskieltä silloin, kun se ei ole ruotsi. Josephson valottaa myös ruotsi toi- sena kielenä -oppiaineen historiaa ja muun
312 virittäjä 2/2020
muas sa oppiaineen asemaan liittyvää kes- kustelua, jota käydään vielä tänäänkin.
Kirjan teoriaosuus esittää vastauksia kysymyksiin, mitä kieli on ja miten sitä voi ohjailla. Ideoita ja ideologioita käsitte- levässä luvussa tuodaan esiin eroja sosio- konstruktivistisen ja essentialistisen kieli- näkemyksen välillä. Josephson käyttää myös myöhemmin näitä kahta näkökul- maa valaistakseen erilaisia kielipoliittisia kysymyksiä. Hänen mukaansa molempia katsantokantoja tarvitaan. Teoria luvuissa käsitellään myös kielen suunnittelun mal- leja sekä sitä, miten kieltä voidaan oh- jailla – jos voidaan. Josephson nostaa esiin 2000-luvulla lanseeratun rinnakkaiskieli- syyden (parallellspråkighet) käsitteen kir- joittaessaan diglossiasta ja kielen käyttö- alojen supistumisesta (domänförlust). Hä- nen mielestään käsitteestä on tavallaan tullut poliittinen menestys muun muas sa siksi, että se tarjoaa työkaluja käsitellä kor- keakoulujen kielipoliittisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi englannin ja ruotsin (vastaavasti kuin Suomessa englannin ja kotimaisten kielten) käyttöaloihin.
Kirjan kielenkäyttöä koskeva osio on monipuolinen ja kattaa ruotsalaisen kieli- yhteiskunnan kuvauksen, vähemmistö- ja enemmistökielet, kielenhuollon ja sen välineet, kuten instituutiot, korpukset ja sanakirjat. Lopuksi Josephson vertailee ruotsalaista kielipolitiikkaa muihin Poh- joismaihin. Koska esimerkkien kirjo on niin suuri, kaikki lukijat löytävät niistä
todennäköisesti jotakin itseään kiinnos- tavaa. Kirjoittajan avoimen kriittinen nä- kemys esimerkiksi koulutus poliittisista ja vähemmistökieliä koskevista päätök- sistä ja niiden seurauksista on virkistä- vää luet tavaa. Josephsonin ominta aluetta ovat esimerkiksi klarspråk ja lättläst -käsitteiden (hyvä virkakieli, selkokieli) vertailu ja kuvaus virkakielenhuollosta ja ymmärrettävän kielenkäytön edistämi- sestä Ruotsissa. Tässä kohtaa hänen omat kokemuksensa alan muutoksista ja alan tutkimus yhdistyvät oivallisesti.
Olle Josephson päättää teoksensa ky- symykseen, missä kielipolitiikka on ja mihin poliittisiin, taloudellisiin ja kult- tuurisiin ehtoihin se kietoutuu. Vas- taus on, että kielipolitiikkaa tehdään useilla tahoilla, muun muassa koulutus-, integraatio-, sosiaali-, työmarkkina- ja ulkopolitiikassa. Josephson kytkee myös kirjansa teemat johdonmukaisesti suu- rempaan yhteiskunnalliseen tai historial- liseen kontekstiin. Laajoista teemoistaan huolimatta Språkpolitik on lukukokemuk- sena miellyttävä ja inspiroiva. Ihailua he- rättää Josephsonin vaivaton tapa kirjoit- taa helppotajuisesti ja käytännönläheisesti vaikeistakin asioista.
Hanna Lehti-Eklund etunimi.sukunimi@helsinki.fi Kirjoittaja on pohjoismaisten kielten professori
Helsingin yliopistossa.
Uraauurtava kokonaisesitys karjalan kieliopeista kautta aikojen
Irina Novak, Martti Penttonen, Aleksi Ruuskanen ja Lea Siilin: Karjala kieliopeis
sa. Fonetiikan ja morfologian vertaileva tutkimus. Petroskoi: Karjalan tiedekeskus 2019. 476 s. ISBN 978-5-9274-0838-2.
Karjala kieliopeissa on käsikirjaksi tarkoi- tettu teos, joka vertailee kaikkia tiedettyjä 21:tä karjalan kielioppia. Kokonaisuus kattaa koko sen 150 vuoden ajan jakson, jona karjalan kieltä on tutkittu. Teos jul-
