1 Virittäjä 2/2008, verkkoliite
lektiot
Väitöksenalkajaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa
16. helmikuuta 2008
Suomen talouden nopea kansainvälistymi- nen on vaikuttanut siihen, että vieraiden kielten hallinnasta on tullut yksi taloudel- lisen hyvinvoinnin taustatekijöistä. Työ- elämän tarpeet, matkailu sekä työskentely ja opiskelu ulkomailla ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että kansalaisista mahdol- lisimman suuren osan tulisi osata vieraita kieliä. Suomen liittyminen Euroopan unio- niin runsas kymmenen vuotta sitten (1995) on osaltaan korostanut kielenopetuksen asemaa, koska kieltenoppimista ja -opet- tamista pidetään unionissa tärkeänä.
Euroopan komission koulutusta koske- vassa asiakirjassa »Valkoinen kirja koulu-
Monenlaiset oppijat englanninkielisessä kielikylpyopetuksessa
MERJA MERILÄINEN
tuksesta – Kohti kognitiivista yhteiskuntaa»
asetetaan keskeiseksi tavoitteeksi kansa- laisten kielitaito vähintään kolmessa yh- teisön kielessä. Päämääränä ei kuitenkaan ole syntyperäisen kielitaidon taso, vaan nimenomaan kielen käyttötaito. Tavoittee- seen pyritään tehostamalla ja kehittämällä kielitaitoa eri tavoin, ja vieraskielinen ope- tus nähdään yhtenä keinona tässä kehittä- mistehtävässä.
Kielikoulutuspolitiikan ja kielitaidon merkitys on Suomessa ymmärretty niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta.
Kansalliskielten asema on vahvistettu perustuslaissa ja kielilaissa, ja jokainen suomalainen opiskelee myös sitä kansal- liskieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä.
Jo oppikoulujen ohjelmassa kielillä oli laa- ja osuus, ja Suomi oli uranuurtajana, kun
2 peruskoulussa aloitettiin kaikille lapsille tarkoitettu kieltenopetus kahdessa kieles- sä. Nykyisin jokainen noin 40-vuotias suo- malainen on opiskellut kahta muuta kieltä äidinkielensä lisäksi.
Yhteiskunnan muuttuessa myös yksi- löltä edellytettävä kielitaito muuttuu. Kiel- tenopetusta ohjaa kuitenkin edelleen varsin perinteinen käsitys kielestä ja kielitaidosta, mikä ei välttämättä tee oikeutta kielitaidon monipuolisuudelle kuten suulliselle kieli- taidolle, erilaisille kielitaitoprofi ileille ja strategisille taidoille. Vaikka toiminnalli- nen kielitaitokäsitys ja monipuolinen tai- toharjoittelu ovat jo opetussuunnitelman lähtökohtina, niistä on kuitenkin vielä pitkä matka pedagogisten käytänteiden ja arvostusten muuttamiseen.
Koska kielitaidon omaksumisessa on kyse elinikäisestä oppimisprosessista, yhä tärkeämpää on, että opetus ja arviointi tuke- vat myös itseohjautuvuutta ja omaehtoista tavoitteiden asettamista kielitaidon kehittä- misessä. Näitä elinikäisen kielenoppimisen tukirakenteita tuleekin kehittää konkreetti- sin keinoin jo varhaiskasvatuksesta alkaen, ja erilaiset oppimisen taidot tulisi rakentaa osaksi kieltenopetuksen ja opettajankoulu- tuksen ydinainesta.
Ajatus vieraskielisestä opetuksesta yh- tenä keinona kielitaidon saavuttamiseksi ilmestyi kielisuunnitteluun opetusministe- riön työryhmän muistiossa vuonna 1989.
Vieraskielinen opetus nähtiin yhtenä uutena mahdollisuutena tuottaa kielitaitoa lisää- mättä kuitenkaan kielenopetuksen resursse- ja. Vuonna 1991 opetusalan lainsäädäntöön kirjattiin momentti, jonka mukaan opetus- kielenä voidaan käyttää myös muuta kuin koulun opetuskieltä, milloin se on opetuk- sen kannalta tarkoituksenmukaista. Perus- kouluun voi sen mukaan lisäksi kuulua yksi tai useampia opetusryhmiä, joissa opetusta annetaan muulla kuin peruskoulun opetus- kielellä. Viimeksi mainittuun opetukseen
osallistuminen on asetuksen mukaan lap- selle vapaaehtoista.
Vieraskielinen opetus ja kotimaisten kielten kielikylpyopetus mainitaan en- simmäisen kerran opetussuunnitelman perusteissa vuonna 2004 omana lukuna.
Kielikylpyopetuksen historia Suomessa on kuitenkin jo huomattavasti pitempi, ja kahden vuosikymmenen kehittämistyö on meillä toteutettu ilman koulutuksen ylim- pien auktoriteettien ohjeistusta. Vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa esi- tetään lähtökohdat kuntakohtaisten opetus- suunnitelmien laadintaan. Vieraskielisen ja kielikylpyopetuksen sisällyttäminen osaksi opetussuunnitelmaa selkiyttää näiden ope- tusmuotojen asemaa. Samalla opetuskokei- luista on siirrytty virallisesti hyväksyttyihin opetusmuotoihin. Opetussuunnitelmat ovat tärkeä osa maan kielikoulutuksen suunnit- telua ja opetuksen ja koulujen arkeen vai- kuttavana asiakirjana opetussuunnitelma mahdollistaa uusien näkemysten ja käytän- teiden rantautumisen opetukseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet luo valtakunnan tasolla kehyksen kielikylpyopetuksen opetusjärjestelyjen to- teutukselle. Opetussuunnitelman ohjeiden muuttuminen toimivaksi työkaluksi edel- lyttää kuitenkin kunta- ja koulutasolla huo- lellista suunnittelua. Tässä suunnittelu- ja kehittämistyössä vieraalla kielellä toteutet- tavaan opetukseen liittyvien teorioiden tun- teminen on yksi onnistumisen avaintekijä.
Rakennusaineita opetusjärjestelyjen tueksi
Kielikylpyopetusta on sen syntyajoista läh- tien tutkittu sekä Kanadassa että muualla maailmassa laajasti, ja tutkimusten perus- teella on voitu todeta, että kielikylpyope- tuksessa olevan lapsen kielitaito kehittyy lähes syntyperäisen puhujan kielitaitoa vastaavaksi. Vieraskielisen ja kielikylpy-
3 opetuksen onnistumisen kannalta on kui- tenkin tärkeää tuoda esille se, että opetus edellyttää opettajilta oman erikoisalan op- pimisteoreettisen taustan lisäksi ajantasaista tietoa kielenoppimisesta, erityisesti kaksi- kielisyydestä ja sen tutkimuksesta, sekä kie- litaito- ja menetelmäkoulutusta. Maamme kielikoulutuspolitiikasta vastaavat tahot ovat suuren haasteen edessä, jotta lisään- tyvän vieraskielisen opetuksen tarpeisiin vastataan tarjoamalla opettajille asianmu- kaista jatko- ja täydennyskoulutusta. Myös opettajankoulutuksen on otettava huomioon vieraskielisen opetuksen tarpeet luokan- ja aineenopettajien perus- ja täydennyskou- lutuksessa, koska vieraskielisen opetuksen lisääntyessä myös tällaisen ammattitaidon hankkineiden opettajien kysyntä mitä toden- näköisimmin tulevaisuudessa lisääntyy.
Tutkimukseni sijoittuu kahdella kie- lellä järjestettävän opetuksen kenttään ja siellä nimenomaan englanninkielisen kie- likylpyopetuksen opetusjärjestelyjen mo- nipuoliseen kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut kiinnittää huomio kielikylpyopetuksen opetusjärjestelyjen suunnitteluun luokissa opiskelevien mo- nenlaisten oppijoiden huomioimisen nä- kökulmasta. Monenlainen oppija -termi tarkoittaa tässä yhteydessä oppimisedelly- tyksiltään eritasoisia oppilaita, siis luokan lahjakkaita, keskitasoisia ja heikkoja.
Tutkimuksessa seurattiin yhden luku- vuoden ajan kolmasluokkalaisia englan- ninkielisen kielikylpyluokan oppilaita ja heidän menestymistään opinnoissa sekä opettajien ja oppilaiden välistä vuorovai- kutusta tutkimusluokan erilaisissa opis- kelutilanteissa. Tutkimusjaksojen aikana luokassa opiskeltiin sekä ympäristö- ja luonnontieteen oppisisältöjä että äidinkie- len oppisisältöjä, joita luokassa opettivat sekä kielikylpyopettaja että suomenkieli- nen opettaja. Osa opetuksesta toteutettiin englannin kielellä ja osa suomen kielellä.
Tutkimuksen keskeisenä päämääränä on ollut löytää perusperiaatteita Suomen kouluoloihin suunnitellulle, vahvalle teo- reettiselle pohjalle nojautuvalle kielikyl- pyopetuksen toteuttamistavalle. Opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa nämä perus- periaatteet käsittävät mielestäni sekä äidin- kielellä että kielikylpykielellä tapahtuvan opetuksen. Yhdessä yksilöllistä oppimista tukemaan suunniteltujen opetusjärjestely- jen kanssa ne luovat hyvän perustan oppi- sisältöjen ja käsitteiden oppimiselle kunkin oppilaan oppimisedellytysten mukaisesti.
Samalla ne tarjoavat kielikylpykielen ke- hittymiselle kasvualustan, joka mahdollis- taa koulussa opiskeltavien oppisisältöjen omaksumisen myös kielikylpykielellä.
Kielikylpyohjelman kokonaisvaltai- sessa suunnittelussa on pohdittava perus- teellisesti aina opetussuunnitelman tasolta yksittäisten tuntien toteuttamiseen saakka, miten kielen oppimiseen ja omaksumiseen sekä oppimiseen yleensä liitetyt teoriat vai- kuttavat opetusjärjestelyihin. Näiden teo- rioiden lisäksi on tärkeää ymmärtää mihin kahdella kielellä tapahtuva aineenopetus perustuu, toisin sanoen minkälaisia kaksi- kieliseen opetukseen liittyviä teorioita, mal- leja ja käsityksiä tunnetaan ja miten niiden tunteminen voi auttaa kielikylpyopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Tutkimustehtävä jäsentyi aineistoa analysoitaessa seuraavanlaiseksi pääkysy- mykseksi: Mitä ovat ne englanninkielises- sä kielikylpyopetuksessa mukana olevat perusperiaatteet, joiden huomioiminen opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tukee monenlaisten oppijoiden menesty- mistä opinnoissa omien oppimisedellytys- tensä mukaisesti?
Tutkimuksessa pääkysymystä tarken- nettiin myös alakysymyksillä, jotka poh- jautuvat toistuvasti keskusteluissa sekä opettajakollegojen että vanhempien kanssa esiin nouseviin kysymyksiin. Tutkimuksen
4 alakysymykset ovat seuraavat: Miten suo- menkielinen opetus toteutetaan osana vie- raalla kielellä tapahtuvaa opetusta? Kumpaa kieltä tuetaan erityisopetuksella ja muilla tukitoimenpiteillä? Miten opettaja opetus- tapahtumassa ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset oppimisedellytykset? Näihin kysymyksiin olemme tarjonneet vastauk- sia usein mutu-tuntumalla, kokemuksen synnyttämällä ymmärryksellä sekä muilla käsityksillä, koska meillä ei ole ollut käy- tettävissä varsinaista tutkimustietoa. Kie- likylpyopetuksen jatkuvasti lisääntyessä ja opetuksen vakiintuessa osaksi perusopetus- ta on kuitenkin tärkeää löytää vastauksia, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja joiden avulla ohjelmien kehittäminen edelleen on mahdollista.
Tutkimuksen kysymyksenasettelun ja tutkimukseen valittujen teoreettisten mallien ja käsitysten avulla olen pyrkinyt etsimään vastauksia siihen, mitä asioita kielikylpyopetuksen suunnittelun ja toteu- tuksen eri vaiheissa olisi hyvä huomioida, jotta opetuksessa voitaisiin edistää sellaisia käytänteitä, että kaikki oppilaat voivat opti- maalisesti käyttää hyväksi omia oppimisen
edellytyksiään. Muulla kuin lapsen omalla äidinkielellä tapahtuvaan opetukseen liitty- vien mallien ja teorioiden ohella työväli- neenä tutkimuksessa toimii Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, joka luo ke- hyksen kaikelle opetukselle Suomessa.
Tutkimustyön aikana syntynyt ymmär- rys kielikylpyopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavista moninaisista asioista sulautuu tutkimuksen viimeisessä luvussa yhteen Perusopetuksen opetus- suunnitelman perusteiden viitoittamien ohjeiden kanssa. Siinä konkretisoituu tutkimustyön edetessä syntynyt ymmär- rys kielikylpyopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavista moninaisista tekijöistä, jotka pohjautuvat vieraskieliseen opetukseen ja vieraan kielen omaksumiseen liittyviin teoreettisiin malleihin ja käsityk- siin. Tutkimuksen lopussa kokoan yhteen kielikylpyopetuksen suunnittelussa ja to- teutuksessa olevia perusperiaatteita, joiden huomioiminen auttaa kielikylpyopetuksen järjestäjiä rakentamaan ohjelman mielek- kääksi siten, että kaikilla oppilailla on mah- dollisuus oppimiseen omien edellytysten mukaisesti.
MERJA MERILÄINEN Monenlaiset oppijat englanninkielisessä kielikylpyopetuksessa: Raken- nusaineita opetusjärjestelyjen tueksi. Jyväskylä Studies in Humanities 89. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2008.
Yhteystiedot:
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Luokanopettajien aikuiskoulutus, PL 567, 67701 Kokkola
Sähköposti: merja.merilainen@chydenius.fi
