227
V
anhasen II hallituksen halli- tusohjelmassa, niin kuin edelli- sessäkin, oppilaitoksilta edelly- tetään yrittäjyyskasvatuksen opettamista. Usein opettajat mieltävät yrittäjyyskasvatuksen erilliseksi oppiaineeksi, jonka opettaminen kuuluu siihen eri- koistuneisiin oppilaitoksiin. Toi- set taas kuvittelevat, että heidän opettamastaan oppiaineesta täy- tyisi karsia jotain pois, jotta yrit- täjyyskasvatus mahtuisi tilalle.Näinhän asia ei ole, sillä Risti- mäen kirjaa lainaten ”yrittäjyys- kasvatus on suurelta osaltaan kaikkia oppiaineita koskeva ope- tuksen metodologinen kysy- mys” (s.115). Kun tämän ajatuk- sen on saanut sisäistettyä, tulee tarve hankkia lisää tietoa yrittä- jyyskasvatuksesta. Kari Ristimä- ki on vastannut tähän haastee- seen ja kirjoittanut yrittäjyyskas- vatuksesta selkeän perusteok- sen. Hän on jättänyt kirjastaan lähdeviitteet pois, mikä helpot- taa huomattavasti sen luetta- vuutta. Kirjan lopusta löytyy kuitenkin kirjallisuusluettelo ja useiden kappaleiden lopussa on mainittu teoksia, joihin tutustu- malla lukija saa lisätietoa kulloin- kin käsittelyssä olevasta aihees- ta. Kirjoittaja on pitänyt lupaus- tensa mukaisesti kirjan punaise- na lankana kysymystä, ”miten koulu yleisesti ja opettaja yksi- tyisesti voivat edistää ja kehit- tää omaa toimintaansa niin, että yrittäjyyskasvatuksen tavoitteet voivat toteutua?” (s.9)
Kirjan alkuosassa selvitetään käsitteenmäärittelyn taustoja ja
Mielenkiintoinen perusteos yrittäjyyskasvatuksesta
Kari Ristimäki (2004). Yrittäjyyskasvatus. Yrityssanomat Oy. 158s.
problematiikkaa sekä yrittäjyys- kasvatuksen tarvetta. Yrittäjyys- kasvatuksen metodologisten ky- symysten antoisan selvittelyn jälkeen pohditaan, miten koulu voi auttaa identifioitumista yrit- täjyyteen. Oppilaitosten ja yri- tyselämän yhteistyötä on käsi- telty monipuolisesti omassa lu- vussaan. Lopuksi kirjoittaja va- lottaa lukijalle yrittäjyyskasva- tusta ja sen sisältöä yksittäisen opettajan näkökulmasta ja vii- meiseksi pohditaan koko oppi- laitosorganisaatiota ja sen luo- maa toimintaympäristöä yrittä- jyyskasvatukselle.
Lukija, joka hakee selkeää kä- sitteenmäärittelyä yrittäjyyskas- vatukselle, pettyy. Yrittäjyyskas- vatusta on erittäin vaikea määri- tellä ytimekkäästi. Ristimäen mu- kaan se on osittain jopa mahdo- tonta. Tämän kirjan kirjoittaja esittää ansiokkaasti niitä syitä miksi näin on. Kirjoittajan tarkoi- tuksena onkin ”tarjota lukijalle mahdollisuuksia perustellusti rakentaa omaan käsitystään yrit- täjyyskasvatuksesta” (s.14).
Tässä tehtävässä kirja toimii erinomaisesti.
Karkeasti ottaen yrittäjyys- kasvatuksen tavoitteet voidaan jakaa kahteen osaan: ensimmäi- nen tarkoitus on edistää opiske- lijoiden yrittäjämäistä toimintaa (sisäinen yrittäjyys) ja toinen tavoite on tuoda yrittäjyys esiin varteenotettavana ammatinvalin- nan vaihtoehtona (ulkoinen yrit- täjyys). Kirjoittaja nostaa esiin kolme yrittäjyyden funktiota: in- novatiivisuus, riski ja sen hallin-
ta sekä katalysaattorina toimimi- nen. Näitä funktioita käsitellään Peter Schumpeterin ja Peter Druckerin teosten valossa ja jo- kaisesta funktiosta esitellään yksi käytännön esimerkki.
Ristimäki toteaa, että yrittä- jyyskasvatuksen tarve juuri 1990-luvulla ei liene sattumaa.
Kirjassa pohditaan Alvin Toffle- rin 1980 ilmestyneeseen teok- seen nojautuen, miten taloudel- linen kehitys maatalous-, teollis- tumis- ja tietoaaltoineen on vai- kuttanut yrittäjyyteen ja yrittä- jyyskasvatuksen tarpeeseen.
Yrittäjyyden asemaa tarkas- tellaan organisaatio- ja johtamis- teorioista käsin päätyen oppivan organisaation ideaan. Nykyisen tietoaallon ajan talous kulminoi- tuu neljään tekijään. Toiminta perustuu innovatiivisuuteen ja se edellyttää oppimista sekä yk- silöltä että organisaatiolta. Kol- manneksi organisaatioissa nou- see esiin yrittäjyys ja yrittäjä- mäinen toiminta. Tällaisia yrittä- jämäisiä organisaatioita kutsu- taan oppiviksi organisaatioiksi.
Tiimiytyminen on neljäs tekijä, joka kytkee edelliset yhteen.
Tämä kaikki tuo suuren haasteen opetuksen ja koko oppilaitoksen kehittämiselle.
Miten oppilaitos voi edis- tää yrittäjyyttä
Mielestäni kirjan antoisimmassa osiossa paneudutaan siihen, mi- ten oppilaitos voi olla edesaut- tamassa yksilön toimintaa yrit- täjyyttä edellyttävässä ympäris- tössä. Ristimäki esittelee vuon- na 1998 opettajien keskuudessa
3/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
228 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUSu3/2008
tekemänsä tutkimuksen tuloksia siitä, millaisia ominaisuuksia opettajat näkevät palkansaajan ja yrittäjän tarvitsevan. Lisäksi hän pohtii, miten yrittäjyyskas- vatus soveltuu koulutusjärjes- telmäämme. Kirjoittaja kyseen- alaistaa yrittäjyyskasvatuksen erottelemisen sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen. Tämä on mielenkiintoinen ja tervetullut pohdinta yrittäjyyskasvatuskes- kusteluun. Ristimäen mielestä oppilaitoksissa voisi puhua ai- noastaan yrittäjyyskasvatukses- ta ja yrittäjyyden edistämisestä, ja keskittyä mieluummin pohti- maan, miten voisi edistää yksi- lön persoonaan liittyviä ominai- suuksia.
Koska kirjoittajan mukaan yrittäjyyden edistäminen on suu- relta osin persoonallisuuteen liit- tyvien ominaisuuksien ja toimin- tatavan edistämistä, Ristimäki siirtyy tarkastelemaan eri per- soonallisuusteorioita. Näitä per- soonallisuusteorioiden tarkaste- luja varmasti kuka tahansa kou- luttaja lukee mielenkiinnolla, oli- pa sitten kiinnostunut itse yrit- täjyyskasvatuksesta tai ei. Tar- kastelunsa Ristimäki päättää hui- keaan ajatusleikkiin sivuilla 64–
65. Yrittäjyyden opetuksen me- todologisiin kysymyksiin paneu- dutaan myös Jari-Erik Nurmen ja Katariina Salmela-Aron ke- hittelemän psykologisten pro- sessien joukkoa kuvaavan kaa- vion avulla. Näitä teoreettisia toi- minta- ja ajattelustrategioita tar- kastellaan käytännön esimerkki- en avulla.
Yrittäjäidentiteetti kehittyy
Vaikka Ristimäki kyseenalaistaa- kin erottelun sisäiseen ja ulkoi- seen yrittäjyyteen, on ulkoista yrittäjyyttä käsitelty kahden lu-
vun verran. Kirjoittaja esittelee James Marcian mallin, joka kyt- kee identiteetin kehityksen eri- tyisesti nuoren elämänkulun kannalta tärkeisiin valintoihin.
Tämän jälkeen Ristimäki tarkas- telee yrittäjyyteen liittyvien am- mattiorientaatioiden jakoperus- teita hänen oman tutkimuksen avulla. Siinä on analysoitu 262 opiskelijan omaelämänkerrallisen aineiston avulla yrittäjyyteen liittyvää identiteettiä ja sen ke- hitystä. Identifioitumista pohdi- taan sukupuoli- ja ikäjakauman näkökulmasta. Karkeasti tulkiten miehet ja yrittäjien lapset identi- fioituvat paremmin kuin naiset ja palkkatyötä tekevien vanhempi- en lapset yrittäjiksi. Iälläkin näyt- ti aluksi olevan merkitystä, mut- ta tarkemman analyysin jälkeen Ristimäki päätyy toteamaan, et- tei tämän tutkimuksen perusteel- la yhteyttä löydy. Yrittäjyysva- linnan osatekijöistä kirjoittaja on tehnyt graafisen esityksen, jota avataan lukijalle ansiokkaasti tutkimusaineistosta esiin tullei- den käytännön esimerkkien avul- la. Lisäksi kirjoittaja esittelee lu- kijalle helposti avautuvan, erilai- siin oppilaitoksiin sopivan lii- keideamallin.
Koulutuksen haasteeksi Ris- timäki näkee erityisesti niiden opiskelijoiden auttamisen, joilla ei perhetaustan kautta ole mah- dollisuutta tutustua yrittäjyy- teen. Lääkkeeksi tähän hän eh- dottaa oppilaitoksissa jo toteu- tettavat yritys–oppilaitos-yh- teistyöt ja työharjoittelut. Yritys- maailman ja oppilaitoksen väli- nen yhteistyö sekä opiskelijan tutustuminen työelämään onkin saanut kirjaan oman lukunsa.
Aihetta on käsitelty monipuoli- sesti ja selkeästi. Kirjoittaja esit- tää asiantuntevasti yhteistyön hyödyt eri osapuolille: yrityksel- le, oppilaitokselle, opettajalle ja
opiskelijalle sekä pohtii miten yh- teistoimintaa tulisi kehittää. Op- pilaitoksen yritysmaailmaan suuntautuvat yhteistyökuviot eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan koko oppilaitosorgani- saation toimintakulttuurin muut- tumista yrittäjämäiseksi. Siinäpä kaikille erilaisissa oppilaitoksis- sa toimiville riittääkin haastetta.
Opettajien asenteita ja arvoja selvitetty
Yrittäjyyskasvatusta yksittäisen opettajan näkökulmasta käsitte- levä luku on mielenkiintoinen, mutta mielestäni kirjan haurain osio. Kirjoittaja esittelee tutki- muksensa tuloksia opettajien ar- voista ja asenteista yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen. Opet- tajana ja opettajankouluttajana jäin kaipaamaan monipuolista ja konkreettista pohdintaa nimen- omaan oman opetuksen suunnit- telun ja toteutuksen tueksi. Yrit- täjyyskasvatuksen sisältöä Ris- timäki hahmottaa Jukka Vesalai- sen mallin mukaisesti neljälle osa-alueelle: makroulottuvuu- teen, liiketoiminnalliseen-, orga- nisaatio- ja yksilöulottuvuuteen.
Tätä nelikenttää mukailevan, opettajien keskuudessa suorite- tun tutkimuksen tulosten valos- sa kirjoittaja nostaa esiin kaksi huomionarvoista seikkaa, joista mielestäni oppilaitosten johdon olisi syytä olla kiinnostuneita.
Ensimmäinen on opettajien yrit- täjyyden ja yrityselämän oma- kohtainen tuntemus, jota voi edistää esimerkiksi opettajan työelämään tutustumisen avul- la. Harvalla opettajalla on riittä- västi arvokasta työkokemusta liike-elämän palveluksessa tai se kenties on vanhentunutta. Toi- seksi hyvällä täydennyskoulu- tuksella voi luoda parempia edel- lytyksiä opettajan yrittäjyyskas-
229 vatuksen harjoittamiselle.
Kirjan viimeinen luku on omistettu koko oppilaitosorgani- saation ja -instituution luomalle yrittäjyyskasvatuksen toiminta- ympäristön pohdinnalle. Yrittä- jyyskasvatuksen toteuttamisen kehityksen Ristimäki kuvaa aset- tuvan neljälle eri tasolle. Käytän- nön esimerkkinä lapualainen luo- kanopettaja, KM Teija Karvo- nen kertoo mukaansatempaaval- la tyylillään omista käytännön yrittäjyyskasvattajan kokemuk-
sistaan alkaen 1990-luvun alus- ta. Seuraavaksi kirjoittaja pohtii miten oppilaitoksen muuttumi- nen ja muuttaminen edesautta- vat yrittäjyyskasvatuksellisen toimintakulttuurin luomisessa.
Lopuksi Ristimäki ottaa esille ter- minologiakeskustelun, jota opet- tajien keskuudessa käydään, tai ainakin käytiin vielä vähän aikaa sitten. Yrittäjyyskasvatukselle kaivattiin uutta termiä, esimerkik- si yrittävyys. Kirjoittaja kuiten- kin ilmaisee selkeästi oman mie-
lipiteensä siitä, että Suomessa termiä yrittäjyyskasvatus tarvi- taan juuri tässä muodossa.
Tämä asiantunteva kirja on kirjoitettu jo vuonna 2004, mutta minä löysin sen vasta viime tal- vena. Toivon sen yhä löytävän uusia lukijoita erilaisissa oppilai- toksissa työskentelevien kes- kuudesta. Mielenkiintoisia luku- hetkiä!
Anne Tiikkala
3/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
