Suomen kansan esihistorialliset juuret
T v ä r m i n n e n biologiselle asemalle kokoon- tui 17. t a m m i k u u t a 1980 linja-autollinen eri alojen tutkijoita keskustellakseen parin päivän ajan yhteisestä aiheesta: Suomen historiallisesti t u n n e t u n väestön esihisto- riallisista juurista. Symposiumia oli val- misteltu huolellisesti. Alkuidean toi esiin prof. Jarl Gallen Suomen tiedeakatemiain valtuuskunnassa 1978, j a siellä muodos- tettu työryhmä kutsui asiaa edistämään joukon antropologian, arkeologian, histo- riantutkimuksen, kielitieteen j a perinne- tieteiden edustajia. L a a j e m m a n kokouk- sen ehdotuksesta symposiumin valmistelut siirtyivät osin aineryhmille. N ä m ä esitti- vät o m a t toivomuksensa j a suunnitelman- sa sekä laativat m u i t a varten luettelot aiheeseen liittyvästä alansa keskeisim- mästä kirjallisuudesta. Koordinoinnista j a käytännön järjestelyistä huolehti erityi-
nen toimikunta (Mikko K o r h o n e n pu- heenjohtajana, J a r l Gallen, Christian Carpelan, Kirsti Virtaranta-Knovvles sih- teerinä). Marraskuussa 1979 järjestettiin vielä eri alojen metodiikkaa selvittelevä esisymposiumi.
Symposiumin lopullisessa ohjelmassa oli 19 esitelmää: kielitieteen edustajilta 6, arkeologeilta 5, antropologeilta 4, histo- riantutkijoilta 3 j a kansatieteen alalta 1.
Esitelmät oli tarkoitus j a k a a osallistujille etukäteen, jolloin kutakin kohti v a r a t t u puolituntinen olisi voitu käyttää keskus- teluun, m u t t a t ä m ä ei täysin onnistunut.
Toistensa kiireet tuntevat osanottajat lie- nevät kuitenkin y m m ä r t ä n e e t hyvin sen, miksi toinen puoli esitelmistä jaettiin vasta symposiumin alussa. S i v u m ä ä r ä saattoi kyllä sitten olla varsin u h k e a k i n ; parissa tapauksessa toivottu optimilaajuus (30 sivua) ylittyi noin kolminkertaisesti.
Kaikkiaan symposiumia v a r t e n kertyi aineistoa t u h a t k u n t a sivua. Pääosa siitä on tiivistä j a usein uudenlaista synteesiä edellä mainittujen tutkimusalojen niistä
— yleensä hyvin keskeisistä j a osin uusis- takin — tuloksista, j o t k a liittyvät Suomen esihistoriallisiin väestöihin. Aineiston si- sällön puristaminen m u u t a m a n sivun refe- raattiin on m a h d o t o n tehtävä. Sen sijaan voisi yrittää hahmotella kuvaa Suomen väestön etnogenesiksestä siihen, monien mielestä kai ainakin osin uuteen muotoon, j o n k a se symposiumissa melko vakuutta-
vasti sai, vaikka tämäkin tehtävä sopinee p a r e m m i n m y ö h e m m i n ilmestyvän esitel- mäjulkaisun esittelijälle. T v ä r m i n n e n ko- kouksen vaikutelmista on nimittäin j o ehditty keskustella maaliskuussa järjeste- tyssä jälkisymposiumissa, j a tällöin saatiin tietää myös se, että symposiumin esitel- m ä t tulevat ilmestymään viimeistellym- mässä asussaan Suomen Tiedeseuran j u l - kaisuna 1981. Syksyksi 1980 on suunnit- teilla m m . sarja yleisöesitelmiä samasta aihepiiristä. N ä i n ollen katsaukseni voi- nee — j a sen on pakkokin — usein rajoit- t u a vain siihen, mistä p u h u t t i i n .
Esitelmät oli suunniteltu siten, että keskustelu eteni alkukotikysymyksestä his- torialliseen aikaan päin. Suomen väestön suomalais-ugrilaisia j u u r i a käsittelivät C. F. Meinander (Suomalaiset Koillis-Eu- roopan väestön osana), Pauli Kajanoja (Mi- tä kampakeraamisen kulttuurialueen kra- niologiset löydökset kertovat suomalaisten
sukujuurista?) j a Mikko Korhonen (Suoma- laisten suomalais-ugrilainen tausta his- toriallis-vertailevan kielitieteen valossa).
C. F . M e i n a n d e r selvitteli erityisesti sitä, mitkä kivikautisten kulttuurien piir- teet saattavat olla osoitus u u d e n väestön saapumisesta Suomen alueelle j a mistä päin muuttoliike olisi voinut t a p a h t u a . Keskeisimpiä toteamuksia oli se, että suomensukuisen väestön alkujuuret m a a s - samme j u o n t u v a t p a r e m m i n (tyypilliseen) kampakeramiikkaan kuin sitä jonkin ver- ran myöhempiin kivikautisiin kulttuuri- muotoihin. Varsinkin Virosta katsottuna tyypillinen kampakeramiikka on lähes ainoa yhteinen silta Volgan m a a i l m a a n . M e i n a n d e r i n käsityksen m u k a a n Suomen kansan pääosa j o k a tapauksessa polveutu- nee siitä rannikkomaakuntien maanvilje- lijäväestöstä, j o k a on j a t k o a k a m p a k e r a a - misen kulttuurin j a vasarakirveskulttuu- rin s u l a u t u m a n a syntyneelle Kiukaisten kulttuurille (n. 2000—1500 e K r . ) .
Mikko Korhosen esittelemät kielen- tutkimuksen tulokset, esim. kantakielten ikäys sanahistoriallisin perustein, eivät erityisesti tue ajatusta Suomen k a m p a k e - raamisen kulttuurin suomalais-ugrilaisuu- desta, sillä metsähistoria j a p u i d e n nimi- tysten levikki osoittaisi suomalais-ugrilai- sen kieliyhteyden katkenneen n. 4000 e K r . j a m a a n viljely sanasto suomalais- volgalaisen kantakielen p ä ä t t y n e e n vasta n. 2000 eKr. N ä m ä todisteet k u m o u t u v a t vain siinä tapauksessa, että U r a l i n j a Suomen välisellä alueella on j o ennen uralilaisen ajan päättymistä ollut kanta- uralin sukuisia kieliä p u h u v i e n heimojen j a t k u m o , tai siinä tapauksessa, että ne perustuvat puutteellisiin tietoihin. M e i - n a n d e r i n m u k a a n Suomen j a K a i j a l a n varhaiskivikautisten kulttuurien väestöis- säkin on ollut uralilaista ainesta; K o r h o - nen taas ei katso voivansa pitää kovin todennäköisenä sitä, että näiden väestö- ryhmien kieli olisi ollut sukua uralilaisille kielille.
Pauli Kajanojan alaan kuuluva lähin kivikautinen aineisto on peräisin Äänisen Olenij Ostrovista. T ä ä l t ä on löydetty kol-
misenkymmentä kalloa sisältävä, n. 7 000 vuoden ikäinen h a u t a . Kalloissa on hyvin edusteilla sekä europidinen että mongoli- dinen tyyppi, j a t ä m ä kahtalaisuus viittaa esineistön tavoin uralilais-europidiseen sekaväestöön. Olisiko biologinen peri- m ä m m e , jossa ehkä h i e m a n yllättävästi on H . R. N e v a n l i n n a n m u k a a n läntisiä merkkiominaisuuksia n. 75 % j a itäisiä vain n. 25 % , osaksi peräisin j o näin var- haisilta ajoilta? ( H u o m a t t a k o o n , että europidiset piirteet ovat läntisiä vain vas- t a k o h t a n a mongolidisille eli aasialaisille piirteille.)
Seuraavissa esitelmissä selviteltiin lap- palaisten esihistoriaa. Vuorossa olivat Niilo Valonen (Lappalais-suomalaisista kos- ketuksista), Christian Carpelan (Saamelais- tumisen luonteesta j a kronologiasta), Aldur W. Eriksson (Genetic aspects on the origin of the Lapps) j a Pekka Sammallahti (Saamelaisten esihistoriallinen tausta kie- litieteen valossa).
Niilo V a l o n e n hahmotteli m u u t a m i e n lappalaisperäisten suksitermien j a hei- monnimityksiä sisältävien paikannimien (esim. Vuoja-, Vuojo-, Saama-, Lappi-, Lapinlinna) perusteella kuvaa suomalaisten j a lappalaisten kosketusvyöhykkeistä. T a - vallaan lappalaiskontakteihin liitettiin myös * Vatja-räaiet, koska ne Valosen m u - kaan perustuvat sanan hypoteettisen 'so- pimuspulkka, pirkka' -merkityksen k a u t t a jonkinlaiseen taloudellis-yhteiskunnalli- seen sopimus- j a valtajärjestelmään. L a p - palaisten kanta-alueeksi Valonen katsoi asbestikeramiikan varhaisen esiintymä- alueen.
Cristian Carpelanin j a Pekka S a m m a l - l a h d e n esityksistä paljastuu edellä m a i - nittuja rohkeampi m u t t a varsin selväpiir- teinen j a pääosin yhtäläinen kuva saame- laisten j a suomalaistenkin esihistoriasta.
Teoria, j o k a oikeastaan on synteesi m o - nista aiemmista tuloksista, on monessa mielessä »kaunis», j a siksi se varmasti tulee pysymään näkyvissä pitkään. Tässä voidaan kuvata vain pääpiirteitä. Aluksi Carpelanin n ä k e m y s : Suomen varhais- mesoliittisessa väestössä on kaksi kompo-
nenttia, etelästä tullut europidinen j a U r a l i n seuduilta tullut mongolidinen, j o n k a kieli on mahdollisesti ollut urali- laista. N ä m ä ainekset sulautuivat toisiinsa niin Baltiassa j a Suomessa kuin I t ä - K a r - jalassakin, m u t t a sekaväestön kieltä ei voida identifioida. Noin 4200 e K r . Suo- meen j a I t ä - K a r j a l a a n ilmestyvä Sper- ringsin keramiikka on katsottava diffuu- sioksi, m u t t a vuosituhatta myöhempi tyy- pillisen kampakeramiikan aalto merkitsee suomensukuisen väestön siirtymistä I t ä - meren piiriin Volgan suunnalta. Alku- väestö sulautui tulokkaisiin j a omaksui näi- den (luultavimmin) suomalais-volgalai- sella tasolla olevan kielimuodon. T ä h ä n j ä i kuitenkin melkoisesti substraatteja.
Seuraava asutusaalto oli kantabalttilai- nen (nuorakeraaminen vasarakirveskult- tuuri), j a assimiloituminen suomensukui- seen väestöön rannikkoalueilla ilmenee Kiukaisten kulttuurina. Näistä ajoista al- kaa rannikon j a sisämaan kulttuurien eri- laistuminen j a sitä seuraava kielellinen eriytyminen. Pronssikauden alussa K i u - kaisten kulttuurin alueelle tulee skandi- naavinen superstraatti, j o n k a vaikutuk- sesta kieli- j a kulttuuriero rannikon j a sisämaan välillä kasvaa niin suureksi, että voidaan j o p u h u a pohjoiskantasuomesta j a kantalapista. E r o a syvensivät Sisä- j a
I t ä - S u o m e n yhteydet Keski-Venäjälle (itäinen pronssikulttuuri); suomalaistu- m i n e n j a saamelaistuminen oli alkanut.
Pekka Sammallahti p ä ä t y y samanlai- siin päälinjoihin kielitieteellisen, erityi- sesti sanastoon perustuvan rekonstruktion tietä. Runsaanlaisen aineiston j a siihen perustuvan päättelyn, j o t a on havainnol- listettu eri aikatasojen kielellisiä kontak- teja kuvaavin kaavioin, korvatkoon tässä esitelmän viimeinen kappale, j o h o n sisäl- tyy S a m m a l l a h d e n vastaus moniin sym- posiumin keskeisiin kysymyksiin: » M a t k a Laatokalta Uralille ei ole sen pitempi kuin saamelaisten m a a n ääripisteestä toiseen.
Olettaisin siis uralilaisen tai suomalais- ugrilaisenkin k a n t a k a n s a n voineen asua S u o m e n j a U r a l i n välistä aluetta j a pysyä silti suhteellisen yhtenäisenä pitkään. Nii-
den eriytymiseen ovat sittemmin vaikut- taneet ehkä jotkin neoliittiseen kivikau- teen j a orastavaan maanviljelyyn j a pai- kallaanpysyvään karjanhoitoon liittyvät tekijät. Viime kädessä venäläiset ovat su- lauttaneet itseensä epälukuisen m ä ä r ä n suomalais-ugrilaisia heimoja, j a nykyään olemassaolevat ovat j ä ä n e e t kauas toisis- t a a n . Suomalaisten j a saamelaisten väliin ovat balttilaiskosketukset, vasarakirves- k u l t t u u r i n t u o m a alkeellinen maanviljelys j a karjanhoito synnyttäneet kulttuurirajan v a r m a a n k i n j o Kiukaisten kulttuuriin mennessä (siis n. v:een 2000 eaa.), sillä se merkitsi esipohjoisitämerensuomalaisen j a balttilaisperäisen väestön yhteensulau-
tumista. Raja pohjoiseen on v a n h i m p i e n germaanikosketuksien aikana syventynyt, j a kehittyminen kahdeksi kieliryhmäksi oli siis pronssikauden alkaessa j o täydessä käynnissä.»
Ahvenanmaalaissyntyinen Aldur W . Eriksson, j o n k a t ä m ä n h e t k i n e n toimipaik- ka on Amsterdamin yliopiston genetiikan instituutti, ei ollut ainoa symposiumiin osallistunut populaatiogeneetikko. M u k a - n a oli myös aiemmista tutkimuksistaan hyvin t u n n e t t u prof. H. R. Nevanlinna j a genetiikan dos. Reijo Norio, j o n k a erikois- alaa on l ä h i n n ä k ä y t ä n n ö n kliininen tut- kimus eli esim. suomalaisten tautiperi- m ä n selvittely. Eriksson tarjosi esitelmäs- sään runsaasti yksityiskohtaista tietoa lap- palaisten geneettisistä merkkiominaisuuk- sista; N e v a n l i n n a n j a Norion esitykset oli kirjoitettu l ä h i n n ä kantasuomalaista aikaa käsittelevään jaksoon liittyviksi. N e v a n - linnalla oli oikeastaan esitelmiä kaksikin:
laajahko kirjallinen esitys populaatiogene- tiikan perusteista j a sen tulosten arvioin- nista (Suomalaisten j u u r e t geneettisten merkkiominaisuuksien valossa) sekä varsi- nainen symposiumiesitelmä samaan aihee- seen liittyvistä erikoiskysymyksistä. Norio selvitteli etupäässä suomalaisten kansalli- sesta j a alueellisesta isolaatiosta j o h t u v a a t a u t i p e r i m ä ä j a sen asutushistoriallisia tul- kintamahdollisuuksia. Yksi ongelmista on esim. se, miksi alueellinen kaksijakoisuus (länsi — itä tai r i n t a m a a — uudisasutus-
alue) on tautiperimässä huomattavasti selvempää kuin N e v a n l i n n a n osoittamat veriryhmäjakautumat m a a k u n n i t t a i n .
Ims. kielten syntyaikaa tarkasteltiin myös muiden tutkimusalojen näkökulmis- ta. Unto Salon 93-sivuisen esitelmämonis- teen otsikkona oli Länsi-Suomen r a u t a - kautisen asutuksen alkuperä varhaisen r a u t a k a u d e n j a pronssikauden näkökul- masta, Jorma Koivulehto p u h u i ims. kielten germaanisista lainasanoista (Itämeren- suomalais-germaaniset kosketukset) j a Sep- po Suhosen aihe oli »Itämerensuomalaisten kielten v a n h a t balttilaiset lainasanat eri- tyisesti levikin j a merkitysten kannalta».
U n t o Salon esityksessä keskeisin kysy- mys oli läntisen rannikkoasutuksen j a t k u - vuus pronssikaudelta rautakaudelle. O n - gelmien yksityiskohtaisessa tarkastelussa asetettiin vastakkain muuttoteoria j a j a t - kuvuusteoria, j a j ä l k i m m ä i n e n sai vähin- t ä ä n selvän pistevoiton: yhtäläisyydet vierasmaalaisten esikuvien kanssa eivät yleensä riitä selittämään eroja niihin eli pronssikautisen perinteen jälkiä h a u t a u s - tavoissa. M u u t t o t e o r i a a vastaavana inno- vaatioiden selityksenä Salo piti tietynlai- sia seprasuhteita, joita Suomen rannikko- väestöllä olisi ollut iät ajat Baltian r a n n i - kolle j a Itä-Ruotsiin. Kontaktien ollessa vilkkaimmillaan niihin on varmasti liitty- nyt myös m a a h a n m u u t t o a k u m m a l t a k i n taholta, m u t t a t ä m ä on ollut e n e m m ä n yksittäistä kuin kollektiivista. Salon käsi- tyksen m u k a a n kulttuurin leviäminen sisä- m a a h a n Kokemäenjoen vesistön varsille kuvastaisi kuitenkin pääosin rannikko- alueilta lähtenyttä ekspansiota; sisämaan aiempi väestö olisi ollut lähinnä lappa- laista.
J o r m a Koivulehto selvitteli runsaan, osaksi myös u u d e n aineiston perusteella varsinkin germaanisten lainasanojen ikää j a niiden välittämää k u v a a kontaktien
luonteesta j a alueesta. Koivulehdon tutki- muksissa j o pitkään muotoutumassa ollut, paljolti uudenlainen käsitys n ä y t t ä ä hyvin perustellulta: Varhaisin lainakerrostuma lienee saatu j o varhaiskantasuomalaisena aikana, n. 1000— (tai 1500—) eKr.,
j a sitä voidaan äänteellisten kriteerien pe- rusteella pitää yhtä v a n h a n a kuin baltti- laisia lainoja (ims. s > h, ti > si, (is >
(t)ts). M a i n i t t u vksm:n taso on arkeolo- gisin perustein yhdistettävä pronssikau- teen, j a lainat on luontevinta selittää superstraateiksi, j o t k a edellyttävät aina- kin jonkinvertaista skandinaavista asu- tusta pronssikautisessa Suomessa. Aiheen- sa takia Koivulehto käsitteli melko laa- jasti myös germaanista äänteensiirrosta, j o t a usein on käytetty ikäämiskriteerinä sen o m a n iän monitulkintaisuudesta h u o - limatta. Vaikka äänteensiirros ei lainojen terminus post quemiksi soveltuisikaan, kiintoisa on joka tapauksessa se Koivu- lehdon esittämä ajatus, että kyseessä olisi Skandinaviasta lähtenyt substraatti-ilmiö, j o n k a leviäminen itse asiassa merkitsi pre-
germaanisen kielialueen germaanistumis- ta.
Seppo Suhosen esitelmän j ä t ä n tässä referoimatta, koska se ilmestyy kohdakkoin Virittäjässä. Lähes m a i n i n n a n v a r a a n j o u d u n esitelmien sisällön asiarunsauden t ä h d e n j ä t t ä m ä ä n myös seuraavina vuo- rossa olleet historiantutkijat, joilta oli toi- vottu selvityksiä Suomea j a sen asukkaita koskevista maininnoista vanhimmissa his- toriallisissa lähteissä. Asia tuli esille varsin monipuolisesti, sillä Tuomo Pekkasen aihee- n a oli Suomi j a sen asukkaat latinan- j a kreikankielisessä kirjallisuudessa 1000-lu- vulle asti, Jarl Gallen selvitteli länsieuroop- palaisia Suomen esihistoriallista aikaa kos- kevia lähteitä j a Heikki Kirkisen esitelmän otsikkona oli Suomi j a sen asukkaat venä- läisissä lähteissä noin vuoteen 1300. J o s vain y h d e n ajatuksen historiantutkijoiden puheenvuoroista ottaisi esiin, niin sellai- seksi sopisi hyvin Gallonin h u o m a u t u s vesiteistä kulttuurialueiden muodostumi- sessa. I t ä m e r i lahtineen on j o hyvin var- hain e n e m m ä n yhdistänyt kuin erottanut.
J u u r i t ä h ä n perustuvat aika monet u u d e t otaksumat.
Kronologisen järjestyksen mukaisesti symposiumin viimeisissä esitelmissä oli tarkoitus keskittyä e n e m m ä n myöhem- p ä ä n esihistorialliseen aikaan eli Suomen
rautakauteen. Paljolti näin tapahtuikin.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander selvitteli Suomen n u o r e m m a n r a u t a k a u d e n esineis- töä kansallisuusolojen heijastajana j a Matti Huurre taas Savo-Karjalan r a u t a - kautista asutusta arkeologian valossa.
O m a aiheeni oli laaja-alaisempi (Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineis- t o n a ) , j a saman voi todeta varsinaiset symposiumiesitelmät p ä ä t t ä n e e s t ä Terho Itkosen laajasta esityksestä »Suomen kielen kantasuomalaiset j u u r e t » . J ä t ä n nimistöä käsittelevän esitykseni tässä referoimatta, koska se saattaa ilmestyä Virittäjässä m y ö h e m m i n .
Lehtosalo-Hilander selvitteli erityisesti skandinaavisen j a itäbalttilaisen vaiku- tuksen levikkiä arkeologisessa aineistossa, esineistön leviämisteitä j a tulosten arvoa mahdollisesti vierasperäisten väestönosien paljastajana sekä rannikon j a sisämaan kulttuurin vastakohtaisuuden k a n n a l t a . M a t t i H u u r t e e n käsitys r a u t a k a u d e n asu- tussuhteista tulee ilmi j o h ä n e n viime vuonna ilmestyneestä teoksestaan 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa, m u t t a esitel- m ä n aihetta vastaava osuus on siinä tie- tysti verraten suppea. Lyhyesti sanottuna olennaisinta h ä n e n käsityksessään on ehkä se, e t t ä niin karjalaiset kuin savolaisetkin ovat saaneet erityisidentiteettinsä länsi- suomalaisten sekoittuessa arkeologisesti n ä k y m ä t t ö m ä m p ä ä n alkuväestöön. K a r - jalainen vaikutus Savossa j a ristiretkiajalla Hämeessä asti olisi pääasiassa vain kult- tuuridiffuusiota.
T e r h o Itkosen esitystä voisi sen laajuu- den perusteella l u o n n e h t i a p a r e m m i n u u d e n luentosarjan tiivistelmäksi kuin symposiumiesitelmäksi, varsinkin nyt kun kirjoittaja todella p i t ä ä luentokurssia sa- masta aiheesta. Syynä m i t t a v u u t e e n lie- nee kuitenkin se, e t t ä kielihistoriallisen rekonstruktion tarkistaminen on v a a t i n u t uudenlaisia perusteluja. Itkosen tarkas- t e l u t a p a on t a k a u t u v a : esitys alkaa suo- m e n m u r t e i d e n j a niiden historiallisten suhteiden selvittelystä, m u t t a rekonstru- oinnin tavoitteena on myöhäiskantasuo- m e n aikataso. A i e m m a t teoriat ims. kiel-
ten varhaishistoriasta j a erityisesti niiden argumentointi asetetaan r u n s a a m m a n aineiston valoon, j a tuloksena on edelleen- kin kolmijako pohjois-, etelä- j a itäkanta- suomeen. Pääosin aivan u u t t a on laaja selvitys kantasuomen murteiden suhteesta kantalappiin. Ims. kielten esihistorian sel- vittelyssä saa keskeisimmän aseman luon- nollisesti sanasto, m u t t a varsinkin pohjois- j a itäkantasuomen v a n h a yhteys lappiin osoitetaan myös monien syntaktisten, morfologisten j a fonologisten piirteiden perusteella. K u n T e r h o Itkonen on kieli- historiallisissa päätelmissään yleensä varo- vainen, on p a n t a v a melkoisesti painoa sille, e t t ä h ä n nyt katsoo voivansa u l o t t a a esim. pohjoiskantasuomen j u u r e t pronssi- kaudelle asti.
Edellä sanotusta lienee käynyt ilmi, e t t ä esitelmissä asetuttiin jatkuvuusteorian kannalle varsin yksimielisesti. Keskustelu oli silti monipolvista, j a sille v a r a t t u aika loppui yleensä kesken. Puheenvuorojen referointiin ei tässä ole mahdollisuutta (ne ovat kyllä n a u h a l l a ) , m u t t a kiintoisimpia niistä oli e p ä i l e m ä t t ä paleoekologin, dos.
Kimmo Tolosen k o m m e n t t i o m a n tutkimus- alansa tuloksista, erityisesti liejulustoana- lyysista. Maanviljelyn ikä voidaan Suo- messa n y t varmasti viedä pronssikau- delle asti. — J a t k u v u u s t e o r i a n selvän voi- ton totesi myös symposiumia seurannut akateemikko Eino Jutikkala siinä laajah- kossa tiivistelmässä, j o n k a h ä n esitti sym- posiumin päätteeksi. T u n t u u siltä, e t t ä yhteen hiileen puhaltamisesta on h u l m a h - t a n u t lopultakin melkoinen valkea. L ä h i - ajat osoittanevat, m i t e n hyvin tulipuut tällä kertaa on l a d o t t u j a m i t e n p i t k ä ä n j a pitkälle u u d e t tervakset muinaisuut-
t a m m e valaisevat.
Eero Kiviniemi
