Lehdistöhistoria viiteanalyysin valossa näkymä

(1)

Lehdistöhistoria viiteanalyysin valossa

Kaarninen, Mervi & Kaarninen, Pekka, Lehdistöhistoria viiteanalyysin valossa (History of the press in the light of a citation analysis). Kirjastotiede ja in- formatiikka 8 (1): 1 5 - 2 0 , 1989.

A citation analysis was made of 52 thesis works dealing with press history.

The theses were made at the Department of Journalism and Mass Communi- cation and the Department of History, University of Tampere, in 1966—86.

The use of literature as source of empirical, theoretical and methodological knowledge was studied by analyzing references in their text contexts. Also the literary form, age, language and country of origin of the source materials was analyzed as well as the distribution of the sources among different dis- ciplines. The results show that theses made at the two departments represent two distinctly different approaches to a common object of study.

Address: Satamakatu 8 B 16, 33200 Tampere.

S u o m e n lehdistön historia -teossarjan ensim- m ä i s e s s ä osassa professori Päiviö T o m m i l a to- teaa, että lehdistöhistoria ei m u o d o s t a o m a a tie- teenalaa, v a a n se tarjoaa t u t k i m u s k o h t e i t a kai- kille y h t e i s k u n n a s t a k i i n n o s t u n e i l l e tieteille (Tommila 1988, 18). Käytännössä lehdistön historiaa ovat S u o m e s s a t u t k i n e e t h i s t o r i a n t u t k i - jat ja tiedotusopin tutkijat. Koska t u t k i m u s k o h - de ja k ä y t e t y t m e n e t e l m ä t ovat samanlaisia, voidaan odottaa, että m y ö s t u t k i m u k s e t ovat sa- m a n k a l t a i s i a .

Historiantutkijat k i i n n o s t u i v a t 1960-luvulla l e h d i s t ö n historiasta. Tällöin v a l m i s t u i v a t en- s i m m ä i s e t l e h d i s t ö n historiaa käsittelevät väi- töskirjat sekä historiassa että tiedotusopissa.

Sen j ä l k e e n niitä on t e h t y historiassa v a r s i n runsaasti, m u t t a tiedotusopissa selvästi v ä h e m - m ä n . V u o s i n a 1973 ja 1974 järjestettiin kaksi l e h d i s t ö n h i s t o r i a n tutkijoiden kokousta, joissa pidetyt esitelmät on m y ö s julkaistu. Suomen sa- n o m a l e h d i s t ö n historia -projektin a l k a m i n e n

1970-luvulla m e r k i t s i a l a n t u t k i m u s t o i m i n n a n h u o m a t t a v a a l i s ä ä n t y m i s t ä . M ä ä r ä l l i s e n kas- v u n lisäksi o n m y ö s m e n e t e l m i ä ja teoriaa jat- kuvasti kehitetty. (Salokangas & Tommila 1981, 5 1 - 5 2 ) .

M y ö s t i e d o t u s o p i s s a on l e h d i s t ö n historian

t u t k i m u k s e l l a p e r i n t e i t ä . Y h t e i s k u n n a l l i s e n k o r k e a k o u l u n s a n o m a l e h t i o p i n laitoksella tut- kittiin 1950-luvulla l e h d i s t ö n historiaa ja se oli o l e n n a i n e n osa o p p i a i n e e n sisältöä, k u n oppi- aine professorinimitysten y h t e y d e s s ä määritel- tiin. M y ö h e m m i n k i n tiedotustutkijat ovat olleet k i i n n o s t u n e i t a lehdistön historiasta. ( H e m ä n u s 1975, 15; H i m a n e n 1985, 2 1 - 4 1 ) .

O l e m m e t u t k i n e e t v u o s i n a 1966—1986 Tam- p e r e e n yliopiston tiedotusopin ja historiatieteen laitoksilla v a l m i s t u n e i t a lehdistön historiaa kä- sitteleviä p r o g r a d u — ja s i v u l a u d a t u r t u t k i e l - mia. T u t k i e l m i s s a k ä y t e t t y j e n l ä h t e i d e n avul- la y r i t i m m e selvittää, sijoittuiko l e h d i s t ö n historia l ä h e m m ä k s i historiaa vai t i e d o t u s o p p i a vai n i i d e n väliin. T u t k i m u s m e n e t e l m ä n ä käy- t i m m e viiteanalyysiä. Lähdeluetteloiden analy- s o i n n i n lisäksi s e l v i t i m m e , m i t e n lähdekirjal- lisuutta oli k ä y t e t t y eli t a r k a s t e l i m m e viittauksia t e k s t i y h t e y d e s s ä ä n .

T u t k i m u s a i n e i s t o n a oli 52 o p i n n ä y t e t u t k i e l - m a a , joista 28 oli t e h t y tiedotusopissa, 14 Suo- m e n historiassa j a 10 yleisessä historiassa. Ai- neisto j a k a a n t u i tasaisesti k a h d e n k y m m e n e n v u o d e n ajalle. T u t k i e l m i s s a oli l e h d i s t ö n historiaa käsitelty k a h d e l l a tavalla. Toisaalta oli selkeästi lehtien historiaa ja lehtien vaiheita kä-

(2)

sitteleviä tutkimuksia, toisaalta taas oli tutkit- tu lehden sisältöä ja lehdistön asennoitumista tiettyihin kysymyksiin.

Viittausten välittämät tietotyypit

Eri oppiaineissa käytettyä lähdetietoa tutkim- me laskemalla tekstiviittauksissa käytetyn em- piirisen, teoreettisen ja metodisen tiedon osuu- det. Samanlaista jaottelua ovat käyttäneet mm.

Pertti Rautio ja Pertti Suhonen, kun he ovat tut- kineet suomalaisten valtio-opin ja sosiologian väitöskirjojen lähteitä. (Rautio & Suhonen 1981, 16.) Viittausten välittämä empiirinen, teoreet- tinen ja metodinen tieto jakaantui oppiaineit- tain taulukon 1 osoittamalla tavalla.

Taulukko 1. Viittausten välittämä tietotyyppi oppiaineit- tain (%).

Tietotyyppi Tiedotus-

oppi Suomen

historia Yleinen historia Empiirinen

Teoreettinen Metodinen

62,6 32,8 4,6

90,5 8,5 1,0

94,0 4,7 1,3 Viittaustyyppien jakaumat osoittavat selvästi, että eri oppiaineissa käytetään erilaista tietoa.

Tiedotusoppi on teoreettisesti suuntautunut ja teoreettiset viittaukset muodostavat noin kol- masosan viittauksista. Historiassa teoreettisen tiedon käyttö on melko vähäistä. Suomen his- toriassa teoreettisten viittausten osuus on suu- rempi kuin yleisessä historiassa. Metodisia viit- tauksia oli kaikissa oppiaineissa huomattavan vähän. Metodista tietoa käytetään kuitenkin enemmän kuin näistä luvuista voi päätellä, mutta metodiseen kirjallisuuteen ei viitata.

Noin kolmasosassa tutkielmista ei ollut meto- disia viittauksia.

Olemme laskeneet vain kirjallisuus viittauk- set ja primääriaineistosta tehdyt viittaukset on jätetty pois. Kaikkien opppiaineiden tutkielmis- sa käytettiin primaarilähteitä, joten tästä ei ai- heutunut virhettä. Empiiristen viittausten suu- rempi määrä yleisessä historiassa kuin Suomen historiassa voi johtua siitä, että Suomen histo- rian tutkielmissa käytettiin enemmän primaa- rilähteitä kuin yleisessä historiassa.

Riitta Kärki, joka on tutkinut tiedotusopin ar- tikkelien lähteitä on todennut, että suomalai- nen tiedotusoppi on hyvin teoreettista ja siinä käytetään runsaasti teoreettista kirjallisuutta.

Kärjen tutkimuksen mukaan artikkelien läh- teistä kaksi kolmasosaa oli välittänyt teoreet- tista tietoa. (Kärki 1987, 55). Lehdistöhistoriaa käsittelevissä tiedotusopin tutkielmissa tämä osuus oli selvästi pienempi.

Lähdekirjallisuuden m u o t o

Lähdekirjallisuuden julkaisumuotoa tarkas- telemalla voidaan tutkia minkä muotoista ai- neistoa tutkielmia laativat opiskelijat käyttävät.

Tutkielmien lähdekirjallisuus jakaantui julkai- sumuodon perusteella taulukko 2 mukaan.

Tutkielmantekijät etsivät tietoa ennen kaik- kea monografioista. Kokoomateosartikkelien ja aikakauslehtiartikkelien yhteinen osuus läh- teistä oli tiedotusopissa noin kolmannes ja his- toriassa noin viidesosa. Monografioita käytet- tiin historian tutkielmissa jonkin verran enem- män kuin tiedotusopissa. Monografioiden run- sas käyttö onkin ominaista erityisesti humanis- tiselle tutkimukselle (Stone 1982, 296; Heinz- kill 1980, 357).

Tiedotusopin tutkielmissa lähdekirjallisuus oli erilaista kuin tiedotusopin artikkeleissa tai

Taulukko 2. Lähdekirjallisuus julkaisumuodon mukaan oppiaineittain (%).

Monografia

Kokoomateosartikkeli Aikakauslehtiartikkeli Muu julkaisu Ei lähdeluettelossa

Tiedotus- Suomen Yleinen

oppi historia historia

60,1 68,6 77,2

20,4 18,9 12,6

12,0 3,7 7,6

5,0 5,5 1,1

2,5 3,3 1,5

(3)

yhteiskuntatieteiden väitöskirjoissa. Tutkiel- missa käytettiin enemmän monografioita ja vä- hemmän aikakauslehtiartikkeleita, (vrt. Kärki 1987, 57; Rautio & Suhonen 1981, 91). Käyte- tyn lähdekirjallisuuden muodon perusteella tie- dotusopin tutkielmat olivat osittain samanlai- sia kuin historian tutkielmat.

Kaikkien oppiaineiden tutkielmiin välittyi empiiristä tietoa ennen kaikkea monografiois- ta. Sen sijaan teoreettista tieto välittyi tutkiel- miin monografioiden ohella runsaasti myös ar- tikkeleista. Tämä johtuu siitä, että artikkelit ovat usein teoreettisia katsauksia tai teoreetti- sia puheenvuoroja, jotka liittyvät käytyyn kes- kusteluun.

Lähdekirjallisuuden ikä

Humanistisen tutkimuksen yksi ominaispiir- re on, että siinä käytetään runsaasti vanhaa kir- jallisuutta. Myös tutkimuskohde vaikuttaa käy- tetyn kirjallisuuden ikään. Historiassa vanha kirjallisuus voi olla suoranaisesti tutkimuskoh- de. Tutkijan täytyy myös osoittaa, että hän tuntee aikaisemman tutkimuskirjallisuuden.

(Immroth 1974, 2 5 0 - 2 5 5 ; Stone 1982, 296).

Taulukko 3. Lähdekirjallisuuden ikä oppiaineittain (%).

Tiedotus- Suomen Yleinen oppi historia historia

38,4 16,0 19,2

23,4 21,9 19,8

12,8 13,2 15,9

7,0 7,7 12,3

3,9 7,3 10,7

14,5 33,9 22,1

Ero historian ja tiedotusopin lähteistön iässä on varsin selvä (Taulukko 3). Tiedotusopissa suurin ryhmä on uusin kirjallisuus (0—5 vuot- ta), mutta historiassa suurin ryhmä on vanhin kirjallisuus (yli 26 vuotta). Suomen historian tutkielmissa vanhin kirjallisuus muodostaa kol- manneksen aineistosta ja yleisessä historiassa- kin tämän ryhmän osuus on runsas viidennes.

Alle 10 vuotta vanha kirjallisuus muodostaa tie- dotusopissa 61 % yleisessä historiassa 39 % ja Suomen historiassa n. 38 %.

Taina Jääskeläinen on tutkinut kielitieteen

opinnäytteiden lähteitä. Hänen mukaan van- han kirjallisuuden käsite on ongelmallinen.

Kielitieteessä käytettiin yli 10 vuotta vanhaa kirjallisuutta enemmän kuin muissa tieteissä.

Sen sijaan yli 20 vuotta vanhan kirjallisuuden käytössä ei ollut eroa Jääskeläisen vertaamiin tieteisiin. (Jääskeläinen 1985, 18—19, 29). His- torian tutkielmissa käytettiin yli 20 vuotta van- haa kirjallisuutta enemmän kuin kielitieteen tutkielmissa.

Lähdekirjallisuuden kieli

Lähdekirjallisuuden kieli kertoo opiskelijoi- den kielitaidosta sekä tutkimuksen suuntautu- misesta tietyille kielialueille, joko tutkimuskoh- teensa tai teoreettisen lähestymistapansa vuok- si. Tutkielmissa käytettyjen julkaisujen kieli ja- kaantui taulukon 4 mukaisesti.

Taulukko 4. Tutkielmissa käytettyjen julkaisujen kieli oppiaineittain (%).

Suomi 70,2 87,2 40,2

Englanti 21,8 2,2 26,0

Saksa 3,6 1,4 3,4

Ruotsi 3,2 8,3 28,7

Muut kielet 1,2 0,9 1,7

Lähdekirjallisuuden kieleen vaikuttaa tieten- kin tutkimuskohde eli se maa, jota tutkitaan.

Suomen historiassa oli tutkittu Suomen histo- riaa ja siksi suomenkielisiä lähteitä oli runsaas- ti. Useimmat tiedotusopin tutkielmatkin käsit- telivät Suomen lehdistön historiaa ja siksi tie- dotusopissakin käytettiin runsaasti suomenkie- listä kirjallisuutta. Yleisessä historiassa sen si- jaan suomenkielisen kirjallisuuden prosentti- osuus oli pienempi. Englannin ja ruotsin kiel- ten osuus oli huomattava, mikä johtui siitä, et- tä tutkielmien aiheena oli Ruotsin, Iso-Britan- nian tai USA:n lehdistön historia.

Tiedotusopin tutkielmissa oli käytetty enem-

män suomenkielistä kirjallisuutta kuin tiedo-

tusopin artikkeleissa, joissa viitattiin eniten

englanninkieliseen kirjallisuuteen (43%). Sen

osuus oli tosin vain kaksi prosenttiyksikköä

suurempi kuin suomen kielen osuus (41%).

(4)

(Kärki 1987, 69). Opinnäytteissä oli englannin- kielisten lähteiden osuus runsas viidennes.

Monet ulkomaiset viiteanalyysitutkimukset osoittavat, että kotimaisella kielellä kirjoitettua aineistoa käytetään runsaasti. (Earle & Vicke- ry 1969, 130). Kielitaidon ohella tähän vaikut- taa myös aineiston saatavuus. Ruotsalaiset his- toriantutkijat käyttivät kuitenkin suunnilleen yhtä paljon ulkomaista aineistoa kuin ruotsa- laista, vaikka he tutkivat Ruotsin historiaa.

(Samordnad... 1985, 4). Tässä ilmenee ero suo- malaisiin tutkielmiin verrattuna.

Lähteiden kotimaa

Tieteellisten julkaisujen kieli ei yksin riitä ku- vaamaan käytetyn lähteistön luonnetta, vaan tulkinnan avuksi tarvitaan myös tietoja siitä minkä maan tieteellisistä julkaisuista on kyse.

Taulukossa 5 on esitetty lähdekirjallisuuden kotimaat.

Taulukko 5. Lähteinä käytettyjen julkaisujen kotimaa oppiaineittain (%).

Suomi 69,1 94,6 43,4

Englanti 7,4 0,9 15,9

USA 11,6 1,1 8,7

Ruotsi 2,4 1,3 26,1

Länsi-Saksa 1,5 0,7 1,9

DDR 0,4

—

^0,2

Saksa 1,3 0,5 0,8

Muut maat 6,3 0,9 3,0

Tutkielmissa käytettiin lähteinä eniten Suo- messa painettua kirjallisuutta. Suomen histo- rian tutkielmissa kotimaassa painettua kirjal- lisuutta oli enemmän kuin suomenkielistä kir- jallisuutta. Tämä johtui siitä, että monet ruot- sinkieliset tutkimukset oli painettu Suomessa.

Vastaavanlainen tilanne ilmeni tiedotusopin tutkielmissa siten, että Suomessa painetun kir- jallisuuden osuus oli pienempi kuin suomen- kielisen kirjallisuuden. Tämän aiheutti Neuvos- toliitossa painettu suomenkielinen kirjallisuus.

Yhdysvaltojen osuus Englantiin verrattuna oli suurempi tiedotusopissa ja pienempi yleisessä historiassa. Tiedotusopissa tämän aiheutti se,

että suurin osa yhteiskuntatieteiden aikakaus- lehdistä ilmestyy Yhdysvalloissa, yleisessä his- toriassa taas se, että tutkielmat kohdistuivat useammin Englannin lehdistön historiaan kuin Yhdysvaltojen lehdistön historiaan.

Lähteiden tieteenalat

Tutkimalla minkä tieteenalojen kirjallisuu- teen on viitattu, saadaan selville miten suljet- tuja eli itseensä viittaavia tieteenalat ovat. Poik- kitieteellisessä tutkimuksessa kuten lehdistö- historiassa voisi olettaa käytettävän useiden eri tieteenalojen kirjallisuutta.

Empiiristä tietoa välittyi kaikkien oppiainei- den tutkielmiin eniten historian kirjallisuudes- ta. Tiedotusopissa oli kuitenkin tiedotusopillis- ten lähteiden osuus melkein yhtä suuri kuin historian kirjallisuuden. Historiassa sen sijaan historian kirjallisuus oli ylivoimaisesti suurin empiirisen tiedon lähde. Taulukossa 6 lehdis- töhistoria on erotettu omaksi ryhmäksi. Siihen kuuluu kirjallisuutta, joka on historiantutkijoi- den laatimaa ja niin ollen se voisi kuulua his- torian yhteyteen. Sen osuus kaikissa oppiaineis- sa oli suunnilleen yhtä suuri.

Valtio-opin kirjallisuutta oli käytetty jonkin verran historian tutkielmissa. Se kuvastaa si- tä, että lehdistön historiaa on tutkittu osana po- liittista historiaa. Tiedotusopissa puolestaan oli käytetty melko runsaasti valtio-opillista ja so- siologista kirjallisuutta. Yhteiskuntatieteet tie- dotusoppi, valtio-oppi ja sosiologia muodosti- vat tiedotusopin tutkielmien empiirisistä läh- teistä suuremman ryhmän kuin historia ja leh- distöhistoria yhdessä.

Teoreettista tietoa haettiin historian tutkiel-

missa historian kirjallisuudesta. Sen osuus oli

molemmissa historioissa yli puolet ja Suomen

historiassa yli kaksi kolmasosaa. Lehdistöhis-

toriaa käytettiin historiassa hieman enemmän

teoreettisena lähteenä kuin empiirisenä lähtee-

nä. Kuitenkin sen osuus oli melko pieni. Ylei-

sen historian tutkielmiin välittyi teoreettista tie-

toa myös tiedotusopista ja valtio-opista. Ei ole

yllättävää, että tiedotusopin tutkielmien teo-

reettisen tiedon lähteenä käytettiin yhteiskun-

tatieteellistä kirjallisuutta. Yhteiskuntatieteiden

osuus tiedotusopin tutkielmien teoreettisista

lähteistä oli yli 65 %. Näistä suurin ryhmä oli

tietenkin tiedotusoppi. Sen sijaan historian ja

(5)

Taulukko 6. Empiiristen lähteiden jakauma tieteenaloittain (%).

Tiedotusoppi Sosiologia Valtio-oppi

Muut yhteiskuntatieteet Filosofia

Historia Lehdistöhistoria Kirjallisuustiede

Muut humanistiset tieteet Muut tieteet

*24,7 4,6 5,0

5,1 0,2 0,2

10,4 6,1 9,9

2,8 2,5 —

1,0 — —

26,1 69,6 70,7

9,5 11,1 10,2

4,3 0,7 0,5

8,3 0,9 —

7,8 4,3 3,5

l e h d i s t ö h i s t o r i a n o s u u s t e o r e e t t i s e s t a kirjalli- s u u d e s t a oli n o i n 10 %. Filosofian kirjallisuutta käytettiin j o n k i n v e r r a n tiedotusopin teoreettisena l ä h t e e n ä .

Kärjen m u k a a n t i e d o t u s o p i n a r t i k k e l e i h i n t e o r e e t t i n e n tieto välittyy tiedotusopista. Tie- dotustutkijat viittaavat r u n s a a s t i m y ö s sosiolo- giaan. Sen sijaan valtio-opilla oli artikkelien läh- t e e n ä v ä h ä i s e m p i m e r k i t y s k u i n t u t k i e l m i e n l ä h t e e n ä . ( vrt. Kärki 1987, 90).

M e t o d i s i a viittauksia oli niin v ä h ä n , että nii- d e n j a k a a n t u m i s t a eri r y h m i i n ei voi tarkastel- la aivan luotettavasti. Kuitenkin m e t o d i s e n kirjallisuuden kohdalla voitiin havaita s a m a suun- taus k u i n teoreettisessa kirjallisuudessa. Tiedo- t u s o p p i t u k e u t u i metodisesti tiedotusopilliseen ja yhteiskuntatieteelliseen kirjallisuuteen ja his- t o r i a n t u t k i e l m a t p u o l e s t a a n käyttivät m e t o d i - sina l ä h t e i n ä h i s t o r i a n ja l e h d i s t ö h i s t o r i a n kirjallisuutta sekä j o n k i n v e r r a n tiedotusopin kir- j a l l i s u u t t a .

H u m a n i s t i e n kirjastonkäyttöä k o s k e n e i s s a

t u t k i m u k s i s s a o n h a v a i t t u , että h u m a n i s t i t ja v a r s i n k i n h i s t o r i a n t u k i j a t k ä y t t ä v ä t paljon eri alojen kirjallisuutta. Historiantutkimus voi koh- distua m i h i n t a h a n s a m e n n e i s y y d e n ilmiöön ja siksi tarvitaan laaja-alaisuutta. (Burchard 1965, 2 2 - 2 2 3 ; I m m r o t h 1974, 2 5 0 - 2 5 5 ) . Lehdistön historiaa käsittelevät t u t k i e l m a t eivät kuiten- k a a n k ä y t t ä n e e t k o v i n r u n s a a s t i m u u t a k u i n historian kirjallisuutta. Sen sijaan tiedotusopissa t e h d y i s s ä l e h d i s t ö n h i s t o r i a n t u t k i e l m i s s a otettiin r u n s a a m m i n v a i k u t t e i t a m u i s t a tie- teistä.

Päätelmät

Viiteanalyysi osoitti, että t i e d o t u s o p i s s a ja historiassa t e h d y t lehdistöhistorian o p i n n ä y t e - tutkielmat poikkesivat toisistaan. Tiedotusopis- sa korostuivat teoreettiset ja metodiset viittaukset. Historiassa viitattiin etupäässä empiiriseen Taulukko 7. Teoreettista tietoa sisältävä lähdekirjallisuus tieteenaloittain (%).

Tiedotusoppi Sosiologia Valtio-oppi

Muut yhteiskuntatieteet Filosofia

Historia Lehdistöhistoria Kirjallisuustiede

Muut humanistiset tieteet Muut tieteet

29,5 7,1 17,0

18,6 — 2,1

15,3 7,1 14,9

4,7 — —

6,9 — —

6,6 68,4 51,1

3,7 12,3 12,8

4,1 — —

5,8 — —

4,8 5,1 2,1

(6)

tietoon. Tässä n ä k y i o p p i a i n e i d e n e r i l a i n e n l u o n n e . M y ö s käytetty lähdekirjallisuus oli erilaista. Historian t u t k i e l m i s s a k ä y t e t t i i n selväs- ti v a n h e m p a a kirjallisuutta k u i n t i e d o t u s o p i s - sa. Historiassa p a i n o t t u i v a t e n e m m ä n m o n o - grafiat. Kaikki t u t k i e l m a t olivat sidoksissa sii- h e n m a a h a n , jota n e käsittelivät. S u o m e n historian t u t k i e l m a t olivat h y v i n Suomi-sidonnai- sia. T i e d o t u s o p i s s a käytettiin j o n k i n v e r r a n m y ö s m u i s s a m a i s s a j u l k a i s t u a m a t e r i a a l i a . Y l e i n e n historia p u o l e s t a a n oli sidoksissa tut- k i e l m a n k o h d e m a a h a n ja sen k i e l e e n . Eroja löytyi m y ö s lähdekirjallisuuden tieteenaloista.

Vaikka eri oppiaineiden tutkielmien lähdekir- jallisuus ja sen käyttö eräiltä osin m u i s t u t t i toi- siaan, niin silti siinä i l m e n i m y ö s v a r s i n selviä eroa. N ä i n ollen ei v o i k a a n p u h u a y h d e s t ä leh- distöhistoriallisesta t u t k i m u k s e s t a , v a a n aina- k i n alan o p i n n ä y t t e e t j a k a a n t u v a t k a h t e e n s u u n t a u k s e e n , tiedotusopilliseen j a historialli- s e e n . O p i n n ä y t e on t i e t e n k i n aina y h t e y d e s s ä siihen t i e d e i n s t i t u u t i o o n , j o n k a piirissä se teh- d ä ä n , m u t t a silti se k u v a s t a a m y ö s y l e i s e m m i n a l a n l u o n n e t t a .

Hyväksytty julkaistavaksi 28.2.1989.

Lähteet

Buchard, John E.,How humanists use a library.

Teoksessa Intrex : report of a planning conferen- ce on information transfer experiments. Cambrid- ge, Mass. 1965. s. 219—223.

Earle, Penelope & Vickery, Brian, Social science

literature use in the UK as indicated by citations.

Journal of Documentation 25 (2): 123—141. 1969.

Heinzkill, Richard, Characteristics of references in selected scholarly English literary journals. Lib- rary Quarterly. 50 (3): 3 5 2 - 3 6 5 . 1980.

Hemånus, Pertti, Suomalaisen tiedotustutkimuksen historiallinen tausta. Teoksessa Tiedotusopin tie- teenpäivät Tampereella 5 . - 6 . 5. 1975. Tampere 1975. (Tiedotusopillisen yhdistyksen julkaisuja 2/1975). s. 1 3 - 1 8 .

Himanen, Hannu, Oppituolin historiasta. Teokses- sa 60 vuotta toimittajakoulutusta. Tampere 1985.

(Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos, Julkai- suja, Sarja C 7/1985). s. 2 1 - 4 1 .

Immroth, John Phillip, Information needs for the humanities. Teoksessa Information science search for identity. New York 1974. s. 2 4 9 - 2 6 2 . Jääskeläinen, Taina, Tampereen yliopiston englan-

tilaisen filologian laitoksen kirjallisuusaiheisten pro gradu-töiden lähteistä ja niiden käytöstä. Tam- pere, Tampereen yliopisto 1985. Kirjastotieteen ja informatiikan sivulaudaturtutkielma

Kärki, Riitta, Formaali tieteellinen kommunikaatio suomalaisessa tiedotustutkimuksessa. Tampere 1987. (Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos, Julkaisuja, Sarja A 59/1987).

Rautio, Pertti «Se Suhonen, Pertti, Yhteiskuntatietei- den tietovirrat ja suomalainen tutkija. Helsinki

1981. (Suomen Akatemian julkaisuja 2/1981).

Salokangas, Raimo & Tommila, Päiviö, Press history studies in Finland: past and present. Scandinavian Journal of History. 7 (1): 4 9 - 7 3 . 1981.

Samordnad förvärvsplanering — exemplet historia.

Uppsala 1985. (Carolina rapport 5).

Stone, Sue, Humanities scholars: information needs and uses. Journal of Documentation. 38 (4):

2 9 2 - 3 1 3 . 1982.

Tommila, Päiviö, Tutkimussuunnitelma ja sen to- teuttaminen. Teoksessa Suomen lehdistön historia 1. Kuopio 1988. s. 1 0 - 2 2 .

Tämän numeron kirjoittajat

K a a r n i n e n , M e r v i , FK, T a m p e r e

K a a r n i n e n , P e k k a , v s . assistentti, T a m p e r e e n yliopisto

Kummala-Mustonen, Merja, kirjastonhoitaja, Pudasjärven kunnankirjasto Kurki, H a n n u , projektitutkija, T a m p e r e e n yliopisto

Kärki, Riitta, assistentti, T a m p e r e e n yliopisto

Laitinen, Seija, kirjastonhoitaja, J y v ä s k y l ä n m a a l a i s k u n n a n kirjasto O k k o , Marjatta, e m e r i t u s p r o f e s s o r i , H e l s i n k i