Tieteellinen elämä näkymä

174

T I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä

HELSINGIN YLIOPISTON val- tiotieteellinen tiedekunta jär- jesti perinteiset promootiori- tuaalit toukokuun lopussa.

Maisterien ja tohtorien lisäksi promovoitiin joukko kunnia- tohtoreita. Heidän joukossaan Dame Marilyn Strathern, ant- ropologi Cambridgesta. Stra- thern on viime aikoina tullut tunnetuksi antropologipiirejä laajemmin voimakkaista tiede- poliittisista kannanotoistaan.

Hänen teoksensa Audit Cul- tures : Anthropological Stu- dies in Accountability, Ethics and the Academy (Routledge 2000) on erinomainen johda- tus arviointien, tulosvastuiden ja muiden johtamistaidon ny- kytrendien maailmaan. Stra- thern korostaa kirjassaan, mi- ten auditointi rituaalisuudes- saan korostaa tiettyjen – tie- tenkin arvioitavien – asioiden symbolista tärkeyttä.

Promootio on akateeminen rituaali par excellance. Stra- thern käytti rituaalin perus- ominaisuutta symbolisten mer- kitysten korostajana häikäile- mättä hyväkseen. Miekanhio- jaisissa promovoitavien tulee lausua aforistinen viisaus miek- kaa hioessaan. Strathernin vii- saus kuului: “This sword is sharpened for decapitating the hydra-headed monster of Au- dit, Accountability, Admi- nistration and Assessment when it corrupts the course of scholarship.” Taisi tiedekun- nan miekka mennä oikeaan osoitteeseen.

YKSI AUSTRALIAN suurim- mista sanomalehdistä, The Australian, julkaisi noin kuu- kausi sitten (21.4.2006) mie- lenkiintoisen artikkelin “Top Marx for educators: Marxism should not keep infiltrating the English curriculum.” Mitä ihmettä? Opetetaanko Austra- lian kouluissa Marxia ja mar-

xismia? Ihan tästä ei ole kyse.

Mistä sitten on kyse? Kyse on, yllätys yllätys, postmodernis- mista ja ennen kaikkea Michel Foucault’sta. Artikkelin logiik- ka on jotakuinkin seuraavan- laista: postmodernismin taus- talla lymyää marxismi, mar- xismin taustalla kommunismi ja koska Australian kouluissa opetetaan postmodernismia, siellä viimekädessä syötetään oppilaille kommunistista pro- pagandaa: “Communism has never achieved even 2 per cent of the total vote in Aust- ralian federal elections. In the sphere of public education, however, the grip of ideas that have their origin in Mar- xist theory has never been greater. Children are now re- gularly indoctrinated (sic!) in Australia’s public schools with political ideology that is the opposite of that supported by their parents.” Eikä tässä kaik- ki. Tämä marxilainen indokt- rinaatio on johtanut siihen, että australialaislapset eivät osaa enää lukea eivätkä kir- joittaa. Ja kuka onkaan tästä viime kädessä vastuussa? Sii- tä on vastuussa 22 vuotta sit- ten kuollut porvariston- ja de- mokratianvihaaja Michel Fou- cault, jonka henkinen isä oli markiisi de Sade ja keskei- simmät kiinnostuksen kohteet

“torture, drug-use and totally anonymous sex”. Juuri tämä mies, jota kutsutaan myös masokistiksi, kiduttaa ja or- juuttaa australialaislapsia ala- luokilta aina yliopistoon saak- ka. Voi australialaislapsipar- koja! Tosin jotain hyvääkin tässä asiassa on, ainakin t&e:n lukijan näkökulmasta. Sillä ar- tikkelin mukaan australialais- lapset on nyt opetettu hienosti paljastamaan “the power struc- tures concealed in educated discourse”. Aika hyvin luku- ja kirjoitustaidottomilta.

NELIVÄRIESITTEET ovat kuu- luneet luonnon- ja lääketieteen arkipäivään jo useita vuosia, kun tutkimusohjelmat, -kon- sortiot ja -keskukset esittele- vät omaa erinomaisuuttaan ja dynaamisuuttaan tiedepiireil- le, rahoittajille ja suurelle ylei- sölle. Ilmeisesti myös yhteis- kuntatieteet ovat astumassa huomiotalouden piiriin, sikä- li kuin Ison-Britannian Eco- nomic and Social Research Councilin Genomics Network- in laajasti levitetty esite ilmen- tää tätä suuntausta. ESRC Ge- nomics Network on Suomen Akatemian Yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen toimi- kuntaa vastaavan brittiläisen tahon jättihanke, jossa panos- tetaan 12 miljoonaa puntaa genomitieteen ja -teknologi- oiden kehityksen ja käytön tutkimukseen yhteiskunnalli- sesta ja bioeettisestä perspek- tiivista. Pääasiassa tuolla sum- malla rahoitetaan neljää tut- kimuskeskusta, jotka toimi- vat kuuden yliopiston alai- suudessa. Genomics Networkin esite on tyylitelty lukijaystäväl- liseksi: se on painettu korkea- laatuiselle kiillotetulle paperil- le, taitto on ilmava, kuvien värit voimakkaita, tiedetoi- mittajan laatima teksti helposti avautuvaa, ja muutama ydin- ajatus suurennettu tekstin lo- maan. Ja tietysti esitteen lop- putulema on loihtia lukijan silmien eteen näkymä laajene- vasta sosiaali- ja taloustut- kimuksen ohjelmasta. Oppia- lan oma kehu, itsen mainosta- minen ja huomion herättämi- nen saattavat toki lämmittää sosiaalitieteilijöitä, jotka ovat tottuneet hieman nukkavie- rumpaan julkisuuteen. Tällai- nen promootiopuhe kuiten- kin latistaa kyseenalaistavan ja problematisoivan perusvi- reen, joka on parhaimman genomiikan ja muun lääketie-

175

teellisen huipputeknologian sosiaalitutkimuksen peruspiir- re. Esitteissä esitelty menevä ja mondeeni sosiaalitutkimus paitsi yhtyy julistamaan vääjää- mätöntä genomivallankumous- ta myös genomisoi sosiaalitut- kimuksen varaten sille saman- kaltaisen bioteknologian juok- supojan aseman kuin minkä bioetiikka on saanut parin vii- me vuosikymmenen aikana.

Eikä tämä genonomisointi ole vain “diskursiivista”: hankkeen taustalla on Ison-Britannian hallituksen ja merkittävimmän yksityisen biolääketieteellisen tutkimuksen rahoittajan Well- come-säätiön 1990-luvun lo- pussa aloittama suurhanke nos- taa Britannia molekyylibio- logian ykkösmaaksi maailmas- sa. Jättipotista oli määrä herua myös muutama lantti eettisten ja yhteiskunnallisten aspektien tutkimukseen, mitä Wellcome- säätiö on toteuttanut bioetiik- kaohjelmissaan. ESRC Gen- omics Network on julkisen vallan panostus tähän puo- leen. Näillä ohjelmilla on eit- tämättä ollut vaikutusta siihen, mihin suuntaan sosiaalitiede Britanniassa on suuntautunut, sillä aihepiirin tutkimusrahoitus ei ole aivan mitätöntä: yhteen-

laskettuna Wellcome-säätiön ja ESRC:n myöntämä vuosittainen rahoitus vastaa karkeasti arvioi- tuna 20-25% summasta, jolla ESRC rahoittaa koko sosiaali- tutkimuksen alaa vuosittain.

DOCUMENTS oli nimeltään kulttuurilehti, jota Georges Bataille puuhasi vuosina 1929–

30 Pariisissa. Lehden aihepiiri koostui “arkeologiasta, taiteis- ta, etnografiasta ja vaihtele- vista aiheista”, joka viittaisi ajan populaarikulttuuriin, siis elokuviin ja jazziin. Bataille itse kirjoitti lehden sivuilla muun muassa isosta varpaasta ja kukkien kielestä sekä ke- hitteli informé-käsitettään. Leh- den kirjoittajakuntaan kuului- vat muun muassa surrealistit Michel Leiris ja Roberst Des- nos, taidehistorijoitsija Carl Ein- stein sekä entnografit Geor- ges Henri Rivière ja Marcel Griaule, ja kirjoitusten aihe- piiri vaihteli Picassosta ja Mi- rósta Hollywood-musikaalei- hin, Duke Ellingtonista Igor Stravinskyyn ja afrikkalais- heimojen rituaalimusiikkiin, kasvien ja alkeellisten eläin- ten “fenomenologiasta” pal- vontariitteihin. Tämä Docu- ments-lehden maailma on he-

rätetty eloon Lontoossa, Hay- ward Galleryssä. Undercover Surrealism -näyttelyyn on koot- tu maalauksia, valokuvia, mu- siikkia ja elokuvia, joita leh- den palstoilla aikanaan ana- lysoitiin, sekä kultti- että rituaa- liesineistöä kansoilta ja heimoil- ta, joiden kulttuuria käsiteltiin lehden etnografisissa ja arkeo- logisissa kirjoituksissa. Näyt- tely on upea: se ei ole ylen- palttinen vaan harkiten tee- moittain järjestetty. Niinpä kä- vijän on mahdollista saada hyvä käsitys itse lehdestä, tul- la johdatetuksi Bataillen ih- mishahmoteeman äärelle, saa- da oivalluksia siitä, miksi Ba- taille ja muut lehden kirjoitta- jat pitivät Picassoa tai Gia- comettia merkittävinä, sekä katsoa niin 1920-luvun Holly- wood-musikaaleja (mukana myös Buster Keaton!) kuin Eisensteinin elokuviakin tuo- reesti. Kaikkaan näyttelyn ko- koajat ovat onnistuneet tuo- maan meidän päiviimme häi- vähdyksen, pienen tuntuman ajasta, jolloin subversiivinen ajattelu sisälsi oivalluksen ja näkemyksen eikä transgressii- visuus ollut pelkastään itseen- sä viittaavaa. Näyttely on auki heinäkuun 30. päivään saakka.