PAKOLAISTEN KOKEMUKSIA
TERVEYSPALVELUISTA ETELÄ-KARJALAN ALUEELLA
Niina Ryhänen Pro gradu tutkielma Kansanterveystiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Maaliskuu 2020
Kansanterveystiede
RYHÄNEN, NIINA: Pakolaisten kokemuksia terveyspalveluista Etelä-Karjalan alueella Opinnäytetutkielma, 44 sivua, 3 liitettä (3 sivua)
Ohjaajat: TtT Ari Haaranen, Professori Jussi Kauhanen Maaliskuu 2020
_________________________________________________________
Avainsanat: kokemukset, pakolaiset, terveydenhuolto
Suomessa pakolaiset ovat oikeutettuja samoihin terveyspalveluihin kuin muu väestö, mutta useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että pakolaiset käyttävät terveyspalveluja muuta väestöä vähemmän. Pakolaisilla on usein tyydyttymätöntä hoidon tarvetta. Riskitekijöitä terveyspalvelujen käyttämättömyydelle tarpeesta huolimatta ovat muihin kuin valkoisiin etnisiin ryhmiin kuuluminen, naissukupuoli ja alhainen sosioekonominen asema. Pakolaisten kohdalla on mahdollista, että riskitekijät kumuloituvat.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata pakolaisten alkuvaiheen kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja terveyspalveluissa asioinnista Etelä-Karjalassa sekä kuvata tekijöitä, jotka ovat eniten vaikuttaneet heidän kokemuksiinsa. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelututkimuksena (n=6) keväällä 2019. Kaikissa haastatteluissa oli tulkkaus haastateltavan omalle äidinkielelle. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Haastateltavilla oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja terveyspalveluissa asioinnista. Tuloksissa korostuivat tulkkauksen merkitys sekä riittävä tiedonsaanti. Tulkkauksen puute oli yksi suurin negatiivisia kokemuksia aiheuttaneista tekijöistä. Tietoa tarvittiin terveyspalveluista, niihin hakeutumisesta sekä omaan hoitoon liittyvistä asioista. Lähes kaikki haastateltavat kokivat saaneensa tietoa terveyspalveluista riittävästi, mutta omaan hoitoon liittyen tietämättömyyttä oli esimerkiksi laboratoriokokeiden tuloksien saamisesta.
Suurin osa haastateltavista oli saanut apua terveyspalveluihin hakeutumisessa ja ajanvarauksessa. Apua oli saatu sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta että tuttavilta.
Terveyspalveluihin hakeutumisen ongelmat liittyivät vapaiden aikojen puutteeseen ja pitkiin odotusaikoihin. Monet haastateltavat kokivat terveyspalvelut laadukkaiksi, ja he olivat saaneet tarvitsemansa avun ja hoidon. Toisaalta osa haastateltavista koki, että eivät olleet saaneet riittävää apua tai olivat joutuneet käymään saman asian takia useampaan kertaan vastaanotolla. Saatu hoito saattoi olla erilaista kuin oli odottanut.
Vaikka tulkkaus oli varattu suurimmalle osalle käynneistä, täytyy asiaan kiinnittää huomiota ja huolehtia, että eri terveydenhuollon palveluilla on riittävä tieto tulkkauksen merkityksestä sekä tulkkauksen käytöstä ja varaamisesta käytännössä. Myös tiedonsaantiin tulee kiinnittää huomiota, ja tarjota sopivaa tietoa asiakkaan tilanteeseen sopien.
Public health
RYHÄNEN, NIINA: Refugees’ Experiences of Health Services in South Karelia Thesis, 44 pages, 3 appendixes (3 pages)
Tutors: PhD Ari Haaranen, professor Jussi Kauhanen March 2020
_________________________________________________________
Keywords: experiences, health care, refugees
In Finland, refugees can use same health services as the general population. Several international studies have found that refugees use health services less than the general population. Refugees often have an unmet need for health care. Risk factors for not using health services despite the need are non-white ethnicity, female gender and low socioeconomic status. In the case of refugees, risk factors may accumulate.
The purpose of the study was to describe the experiences of refugees seeking treatment and using health services. The purpose was also to describe the factors that have affected most to their positive or negative experiences. Theme interviews (n=6) was used in data collection. There was interpretation into the interviewee's mother tongue in all interviews.
The results were analyzed by inductive content analysis.
The interviewees had both positive and negative experiences of seeking treatment and using health services. The importance of interpretation and getting information was emphasized in the results. Lack of interpretation was one of the main causes of negative experiences. Information was needed about health services, how to apply for them and issues related to their own care. Almost all the interviewees felt that they had received enough information about health services, but there was for example a lack of knowledge about getting the results of laboratory tests.
Most of the interviewees had received help in seeking health services and making an appointment. Help was provided by both social and health care professionals and friends.
Problems in applying for health services were related to lack of available appointment times and long waiting times. Many interviewees felt that the quality of health services was high, and they had got the help and care they needed. On the other hand, some of the interviewees felt that they had not received help or care or they had to go to multiple appointments for the same reason. The received treatment also may have been different than had been expected.
Even though interpretation was reserved for most visits, attention still needs to be paid to ensuring that the various health services have knowledge of the importance of interpretation and how to use and reserve interpretation in practice.Attention should also be paid to providing appropriate information according to refugee’s situation.
1 JOHDANTO ... 6
2 PAKOLAISUUS ... 8
2.1 Pakolaisuus Euroopassa ... 8
2.2 Pakolaisuus Suomessa ... 8
3 KOTOUTUMINEN JA KOTOUTTAMINEN ... 10
4 PAKOLAISTEN TERVEYS ... 11
5 PAKOLAISTEN TERVEYSPALVELUIDEN JÄRJESTÄMINEN ... 13
5.1 Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut ... 13
5.2 Pakolaisten terveyspalvelut kunnissa ... 13
5.3 Pakolaisten terveyspalvelut Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueella ... 14
6 PAKOLAISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖ JA KOKEMUKSET ... 16
6.1 Tarve terveyspalvelujen käyttöön ... 16
6.2 Terveyspalvelujen käyttö ... 16
6.3 Pakolaisten kokemukset terveyspalvelujen käytöstä ... 18
6.4 Ammattilaisten kokemukset pakolaisten hoidosta ... 20
7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 21
8 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 22
8.1 Tutkimuksen toteutus ... 22
8.2 Tutkimusmenetelmät ... 23
8.3 Aineiston analysointi ... 23
8.4 Tutkimuksen eettisyys ... 24
9 TULOKSET ... 26
9.1 Taustatiedot ... 26
9.2 Pakolaisten kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ... 26
9.3 Pakolaisten kokemuksia terveyspalveluissa asioinnista ... 28
9.4 Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät ... 30
9.5 Kielteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät ... 32
9.6 Yhteenveto tuloksista ... 35
10 POHDINTA ... 36
10.1 Tutkimuksen luotettavuus ... 36
10.2 Tulosten merkitys ja hyödyntäminen ... 37
11 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET ... 40
Liite 2 Tutkittavan suostumus ... 46 Liite 3 Teemahaastattelun runko ... 47
1 JOHDANTO
Maahanmuuttaja on yleiskäsite, jolla viitataan henkilöön, joka on muuttanut maasta toiseen. Maahanmuuton perusteet voivat olla erilaisia, kuten perhesyyt, työ, opiskelu tai pakolaisuus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (77/1968) määritelmän mukaan pakolainen on henkilö, ”jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta”.
Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka The UN Refugee Agency (UNHCR) katsoo olevan pakolainen. Turvapaikanhakija ei siis ole pakolainen, vaan hän on vasta hakenut suojelua ja oleskeluoikeutta. Turvapaikanhakija saa pakolaisaseman silloin, jos hänelle annetaan turvapaikka (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää oleskelulupa myös toissijaisen suojelun tai jonkin muun syyn, kuten yksilöllisen inhimillisen syyn, opiskelun tai työn perusteella, jos perusteet turvapaikkaan eivät täyty. Tällöin hän ei kuitenkaan saa pakolaisasemaa (Maahanmuuttovirasto 2019a). Kiintiöpakolainen on pakolainen, jonka UNHCR määritellyt pakolaiseksi, ja joka saa Suomeen saapuessa pakolaisaseman ja oleskeluluvan. Suomen kiintiöpakolaisten määrä on vuodessa 750 henkilöä, joista kiireisille eli hätätapauksille on varattu 100 paikkaa. Kiintiöpakolaisena Suomeen tulevat henkilöt muuttavat suoraan kuntiin asumaan (Maahanmuuttovirasto 2019a). Jos turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen oleskelulupaan, mutta jää tästä huolimatta maahan, hänestä tulee paperiton henkilö. Paperiton henkilö on maassa ilman laillista oleskeluoikeutta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018).
Ulkomaalaiselle henkilölle, joka on tullut Suomeen pysyvässä maahanmuuttotarkoituksessa, kuten turvapaikanhakijana tai kiintiöpakolaisena, myönnetään jatkuva oleskelulupa (A). Pakolaisuuden tai toissijaisen suojelun perusteella jatkuva oleskelulupa myönnetään neljäksi vuodeksi. Tämän jälkeen oleskelulupa on uusittava. Kun ulkomaalainen henkilö on oleskellut Suomessa jatkuvalla oleskeluluvalla (A) neljä vuotta, hänelle myönnetään pysyvä oleskelulupa (P), joka on voimassa toistaiseksi (Kotouttamisen osaamiskeskus 2019).
Suomessa pakolaiset ovat oikeutettuja samoihin terveyspalveluihin kuin muu väestö.
Pakolaisten terveyspalvelut kunnissa voidaan järjestää joko samoin kuin muulle väestölle
tai täysin tai osittain keskitetysti. Suurin osa kunnista kokee, että on pystynyt vastaamaan oleskeluluvan ja kuntapaikan saaneiden terveyspalvelujen kysyntään vähintään tyydyttävästi (Tuomisto ym 2016). Tästä huolimatta Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan maahanmuuttajat ovat käyneet lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla muuta väestöä vähemmän. Tämä voi olla yhteydessä siihen, että ulkomaalaistaustaisista miehistä viidennes ja naisista neljännes koki saaneensa lääkärin vastaanottopalveluja riittämättömästi. On myös huomioitava se, että ulkomaalaistaustaiset käyttävät paljon julkisen sektorin palveluita, jolloin ongelmat hoitoon pääsyssä korostuvat verrattuna työterveyshuoltoon tai yksityissektoriin (Kuusio ym 2020).
Pakolaisten terveyspalvelujen käyttöön vaikuttavat monet yksilötason tekijät, kuten yksilön tausta ja kulttuuriset käsitykset. Usein kokemuksista puhuttaessa nousevat esiin kielivaikeudet sekä epätietoisuus siitä, mistä hoitoa saa. Toisaalta on todettu, että hoitokäytännöt vaihtelevat potilaan etnisen ryhmän mukaan. Tämä ei selity kieliongelmilla tai tiedon puutteella, koska vaihtelua esiintyy myös vanhoilla etnisillä vähemmistöryhmillä (Malin & Gissler 2006). Vaikka tutkimuksissa usein korostuvat pakolaisten kielteiset kokemukset terveyspalveluiden käytöstä, myös myönteisiä kokemuksia on nostettu esiin. Kohtaamisella on suuri merkitys, ja pakolaiset ovat tyytyväisiä ystävällisiin lääkäreihin, jotka saavat heidät tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja kunnioitetuksi (Cheng ym 2015).
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata pakolaisten alkuvaiheen kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja terveyspalveluissa asioinnista Etelä-Karjalassa sekä kuvata tekijöitä, jotka ovat eniten vaikuttaneet heidän kokemuksiinsa. Suomessa maahanmuuttajien kokemuksia terveydenhuollosta on tutkittu jonkin verran, mutta usein kohderyhmänä on ollut koko maahanmuuttajaväestö, eikä ainoastaan pakolaiset. Jos maahanmuuttaja on muuttanut Suomeen esimerkiksi avioliiton solmimisen perusteella, on hänellä usein puoliso auttamassa terveyspalveluissa asioimisessa. Pakolaisilla tukiverkosto voi olla vähäinen, jonka takia tutkielmassa keskitytään nimenomaan pakolaistaustaisten henkilöiden kokemuksiin.
2 PAKOLAISUUS
Noin 70,8 miljoona henkilöä ympäri maailman on pakotettu siirtymään pois kotoaan, ja heistä 85 % asuu kehittyvissä maissa. Pakolaisia tästä joukosta on noin 25,9 miljoona ja turvapaikanhakijoita 3,5 miljoonaa. Pakolaisista ja turvapaikanhakijoista yli puolet on alle 18-vuotiaita. Yli puolet maailman pakolaisista tulee kolmesta maasta: Etelä- Sudanista, Afganistanista ja Syyriasta. Eniten pakolaisia on tällä hetkellä Turkissa, Pakistanissa, Ugandassa, Sudanissa ja Saksassa. Suurin osa kodeistaan paenneista ihmisistä on muuttanut kotimaansa sisällä. Niistä, jotka lähtevät kotimaastaan, neljä viidesosaa jää naapurivaltioon (The UN Refugee Agency 2019).
2.1 Pakolaisuus Euroopassa
Vuonna 2018 kansainvälistä suojelua hakevien määrä EU+:n alueella eli Euroopan unionin maissa sekä Norjassa ja Sveitsissä vähentyi kolmatta vuotta peräkkäin. Määrä väheni noin 10 % vuoteen 2017 verrattuna. Vuonna 2018 yhteensä 664 480 henkilöä haki turvapaikkaa EU+:n alueelta. Suurin osa EU+:n alueelle tulevista pakolaisista oli kotoisin Syyriasta, Irakista ja Afganistanista: noin 13 % tuli Syyriasta, noin 7 % Irakista ja noin 7
% Afganistanista. Näiden lisäksi yleisimpiä lähtömaita olivat Pakistan, Nigeria, Iran, Turkki, Venezuela, Albania ja Georgia. Hakijoista noin kaksi kolmasosaa oli miehiä, ja miltei kolmannes alaikäisiä. Hakijoista ilman huoltajaa saapuneita oli kolme prosenttia (European Asylum Support Office 2019).
2.2 Pakolaisuus Suomessa
Suomessa on ollut pakolaisia vajaan 50 vuoden ajan. Suomi otti vastaan ensimmäiset pakolaiset Chilestä vuonna 1973. 1970-luvun loppupuolella Suomeen saapui noin 500 vietnamilaispakolaista. Kiintiöpakolaisia Suomi on ottanut vastaan vuodesta 1986.
Pakolaisuus yleistyi kuitenkin Suomessa vasta 1990-luvulla, jolloin Suomeen saapui pakolaisia entisestä Jugoslaviasta ja Somaliasta (Kotouttamisen osaamiskeskus 2019, Suomen pakolaisapu 2019).
Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimuksen mukaan perhesyyt ovat olleet yleisin syy muuttaa Suomeen. Perhesyyt tai perheen yhdistäminen ovat olleet oman ilmoituksen perusteella tärkeimpänä syynä muuttoon 40 %:lla. Miehillä muutto on ollut yleisempää
työn perässä kuin naisilla (25 % vrt 3 %). Pakolaisuuden, turvapaikan tai kansainvälisen suojelun takia Suomeen muuttaneita oli 15 %. Lisäksi Suomeen on muutettu puolison työn tai opiskelun (6 %), oman opiskelun (12 %) sekä paluumuuton (9 %) takia. Muuton perusteissa on selkeitä eroja eri lähtömaiden kohdalla: esimerkiksi Lähi-Idästä ja Pohjois- Afrikasta yli 50 % on tullut Suomeen pakolaisuuden tai turvapaikan hakemisen takia, kun taas Virosta kotoisin olevista suurin osa on muuttanut Suomeen työn perusteella (Kuusio ym 2020).
Vuonna 2018 Suomessa jätettiin yhteensä 4548 turvapaikkahakemusta. Näistä uusintahakemuksia oli lähes puolet. Eniten turvapaikanhakijoita on saapunut Suomeen vuonna 2015, jolloin turvapaikkahakemuksia jätettiin 32 477. Vuonna 2018 turvapaikanhakijoita oli eniten Irakista, Venäjän federaatiosta ja Somaliasta. Hakijoista noin neljännes oli alle 18-vuotiaita ja noin puolet 18-34 -vuotiaita. Hakijoista miehiä oli 70 % ja naisia 30 %. Kiintiöpakolaisia saapui Suomeen vuonna 2018 kiintiön verran eli 750 henkilöä. Heistä noin 70 % oli Syyriasta. Vuonna 2018 myönteisiä päätöksiä turvapaikkahakemuksiin oli 43 % ja kielteisiä 31 %. Loput hakemuksista jätettiin tutkimatta tai asia oli rauennut. Vuonna 2018 myönteisistä päätöksistä noin 68 % oli turvapaikan ja noin 16 % toissijaisen suojelun perusteella (Maahanmuuttovirasto 2019b).
3 KOTOUTUMINEN JA KOTOUTTAMINEN
Kotoutuminen ja kotouttaminen ovat eri asioita. Kotoutumisen tukemiseksi ja edistämiseksi on säädetty laki kotoutumisen edistämisestä (2010/1386). Laissa on määritelty kotoutumisen tarkoittavan ”maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen” ja kotouttamisen
”kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla” (Laki kotoutumisen edistämisestä 2010/1386). Myös terveys ja hyvinvointi kuuluvat kotoutumiseen ja kotouttamiseen. Onnistunut kotoutuminen kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a).
Päävastuu kotouttamislain mukaisista toimenpiteistä on kunnilla ja työ- ja elinkeinotoimistoilla. Kotouttaminen edellyttää kuitenkin poikkihallinnollista yhteistyötä niin valtakunnallisesti kuin paikallisella tasolla, ja velvoite osallistua monialaiseen yhteistyöhön on kirjattu lakiin kotoutumisen edistämisestä. Lisäksi edellytetään verkostomaista työskentelyä, jossa ovat mukana kunnan eri sektorit, TE-palvelut, kunnassa toimivat järjestöt, maahanmuuttajien omat järjestöt ja yhteisöt ja kunnan elinkeinoelämä. Yhteistyö tulee sisällyttää kuntien strategioihin. Tärkeää on kouluttaa ja sitouttaa verkostoa monikulttuuriseen työhön. Viranomaisyhteistyö vähentää päällekkäistä työtä, ja työntekijät saavat eri toimijoilta tukea omaan työhönsä (Kotouttamisen osaamiskeskus 2019).
Kunnat ovat oikeutettuja valtion maksamiin korvauksiin kotoutumispalveluiden järjestämisestä pakolaisille. Sosiaali- ja terveyspalveluista aiheutuneita kustannuksia voidaan korvata kunnille, jos kustannukset ovat huomattavat. Tällaisia kustannuksia voivat olla esimerkiksi vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Lisäksi kunnille korvataan tulkkauspalvelut, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tai alkuvaiheen kotoutumispalveluiden käyttöön (Kotouttamisen osaamiskeskus 2019).
4 PAKOLAISTEN TERVEYS
Pakolaiset eivät ole homogeeninen väestö, vaan kaikilla heillä on oma taustansa ja kulttuurinsa, jotka vaikuttavat terveyteen (Burnett & Peel 2001). Jo itsessään muutto toiseen maahan on yksi elämään eniten vaikuttavista tekijöistä. Tämän lisäksi pakolaisten terveyttä kuormittavat usein traumat, perhesuhteiden rikkoutuminen ja sairaudet.
Voidaankin sanoa, että turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat muita haavoittuvammassa asemassa ja heillä on keskimääräistä enemmän esimerkiksi tarttuvia tauteja ja mielenterveysongelmia (Kuusio ym 2020).
Yleisesti tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajien koettu terveys on huonompi kuin muun väestön. Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista 65 % koki terveytensä hyväksi tai melko hyväksi, kun koko väestössä vastaava luku on 73 % (Kuusio ym 2020). Myös turvapaikanhakijoiden terveys ja hyvinvointi -tutkimuksessa on samankaltaisia tuloksia, eli turvapaikanhakijat ovat kokeneet terveydentilansa huonompana kuin muu väestö (Skogberg ym 2019). Koetussa terveydessä on kuitenkin eroja niin yksilöiden kuin eri ryhmien kesken. Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olevat kokivat terveytensä kaikkein huonoimmaksi, ja näiltä alueilta monien Suomeen muuton syy on ollut pakolaisuus (Kuusio ym 2020). Vuonna 2012 julkaistussa Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi -tutkimuksessa somalialaistaustaisista 85 % koki terveytensä hyväksi tai melko hyväksi, kun kurditaustaisista näin koki ainoastaan 68 %. Naiset kokivat terveydentilansa huonompana kuin miehet, ja somalialaistaustaisista miehistä yli 90 % arvioi terveydentilansa olevan hyvä tai melko hyvä. Somalialaistaustaisista miehistä vain joka kymmenes ilmoitti, että heillä on jokin pitkäaikaissairaus (Castaneda ym 2012).
Maahanmuuttoprosessi voi lisätä maahanmuuttajien sairastumisalttiutta, erityisesti pakolaisilla. Riskit voivat liittyä lähtömaan olosuhteisiin, esimerkiksi traumoihin kuten sotaan ja kidutukseen. Riskit voivat liittyä myös matkaan, esimerkiksi matkaolosuhteisiin ja matkan kestoon tai uuteen kotimaahan, esimerkiksi terveyspalveluihin pääsy voi olla haasteellista (World Health Organization 2018). Lisäksi terveyteen voivat vaikuttaa kielitaidon puute, koettu syrjintä, työllistymisen vaikeudet ja muuta väestöä heikompi sosiaalinen asema (Kuusio ym 2020).
Pakolaisten omien näkemysten mukaan monet heidän terveysongelmansa liittyvät sotaan ja pakomatkaan. Tutkimuksessa pakolaiset ovat maininneet ongelmina muun muassa erilaiset vammat, mielenterveysongelmat, raskauteen liittyvät ongelmat, infektiotaudit, ruuansulatuskanavan ongelmat ja hammasvaivat (van Loenen 2017). Tutkimusten mukaan pakolaisten todennetut terveysongelmat ovat samankaltaisia kuin heidän itse kuvaamansa ongelmat. Erilaiset tartuntataudit, kuten B-hepatiitti, HIV ja tuberkuloosi ovat yleisempiä pakolaisilla kuin muulla väestöllä, etenkin jos näiden tautien esiintyvyys kotimaassa on ollut suuri. Myös loistartunnat ovat mahdollisia. Erilaiset kivut, kuten päänsärky ja selkäkipu ovat yleisiä trauman, lihasjännityksen tai tunnehäiriön seurauksia.
Ruuansulatuskanavan sairaudet ovat yleisiä ja pakolaisilla voi esiintyä kohonnutta verenpainetta, diabetesta ja sepelvaltimotautia (Burnett & Peel 2001). Usein kuitenkin pakolaisilla on uuteen maahan saapuessaan vähemmän tarttumattomia sairauksia kuin kohdemaiden väestöllä. Tämä voi johtua siitä, että pakolaisiksi lähtevät ne, jotka ovat terveempiä ja joilla on paremmat voimavarat matkustamiseen. Pakolaisilla ei välttämättä ole mahdollisuutta sairautensa hoitoon omassa kotimaassaan, jolloin oma tai lapsen sairaus, vamma tai terveysongelma sekä tarve saada näihin hoitoa voi olla yksi syy lähtöön (Skogberg ym 2019).
Vaikka maahanmuuttajat kokevat terveydentilansa huonompana kuin muu väestö, pitkäaikaisia sairauksia tai terveysongelmia esiintyy kuitenkin vähemmän kuin koko väestössä (Kuusio ym 2020). Mielenterveysongelmat taasen ovat yleisempiä pakolaisilla kuin muulla väestöllä. Kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen mukaan noin joka kymmenennellä pakolaisista on posttraumaattinen stressihäiriö, 5 %:lla vakava masennus ja 4 %:lla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Nämä mielenterveyden häiriöt voivat esiintyä myös limittäin (Fazel ym 2005). Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointitutkimuksessa jopa 36 %:lla kurditaustaisista oli vakavia masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Toisaalta somalialaistaustaisilla oireita oli vain vajaalla 9 %:lla (Castaneda ym 2012). Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimuksen mukaan Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleista jopa 19 %:lla oli masennusta (Kuusio ym 2020).
5 PAKOLAISTEN TERVEYSPALVELUIDEN JÄRJESTÄMINEN
5.1 Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut
Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut on järjestetty eri tavalla kuin oleskeluluvan ja kotikuntamerkinnän saaneiden pakolaisten terveyspalvelut. Aikuiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon. Ammattilainen arvioi hoidon tarpeen aina tapauskohtaisesti. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja samoihin terveyspalveluihin kuin kuntalaiset ja raskaana olevat naiset voivat käyttää äitiysneuvolan palveluita. Vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoille järjestetään infotilaisuus sekä alkuhaastattelu kahden viikon kuluessa vastaanottokeskukseen saapumisesta.
Alkuhaastattelussa käydään läpi oleskelualueet ja olosuhteet, aiemmat sairaudet ja hoidot, altistukset tarttuville taudeille, lääkitys, nykyoireet, pituus ja paino sekä arvioidaan turvapaikanhakijan tarve tartuntatautien seulontatutkimuksiin. Seulottavia sairauksia ovat B-hepatiitti, kuppa, HIV, tuberkuloosi ja suolistoloiset. Rokotuksia suositellaan tarpeen mukaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b).
Vastaanottokeskuksissa on töissä sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia, jotka huolehtivat muun muassa alkuhaastattelusta ja akuuttivastaanotosta sekä koordinoivat terveyspalveluja. Vastaanottokeskus voi hankkia muut terveyspalvelut, kuten seulontatutkimukset ja yleislääkärikäynnit yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta.
Yleensä sairaanhoitopiirit vastaavat erikoissairaanhoidosta ja kunnat huolehtivat päivystysluontoisesta hoidosta sekä äitiys- ja lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon palveluista. Maahanmuuttovirasto maksaa palveluiden tuottamisesta aiheutuneet kustannukset (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b).
5.2 Pakolaisten terveyspalvelut kunnissa
Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, ja oleskeluluvan ja kotikuntamerkinnän saanut pakolainen on oikeutettu samoihin julkisiin terveyspalveluihin kuin kuka tahansa kuntalainen. Tämä koskee myös kotikuntamerkinnän saaneita, mutta edelleen vastaanottokeskuksessa asuvia (Maahanmuuttovirasto 2017). Kunnat voivat tuottaa palvelut itsenäisesti tai kuntayhtymässä tai ostaa palvelut muilta kunnilta, järjestöiltä tai yksityisiltä
palveluntuottajilta. Lainsäädännössä määritellään palvelut, joita kunnan on järjestettävä, mutta kunnat voivat lainsäädännön puitteissa päättää palvelujen laajuudesta, sisällöstä ja järjestämistavasta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt kuntakyselyllä oleskeluluvan ja kuntapaikan saaneiden pakolaisten kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä. Kyselyyn vastanneissa kunnissa terveyspalveluja on järjestetty vaihtelevasti joko täysin tai osittain keskitetysti tai hajautetusti kuten muulle väestölle.
68 % kyselyyn vastanneista kunnista on järjestänyt terveyspalvelut kuten muullekin väestölle ja 27 % osittain tai täysin keskitetysti. Kunnista 69 % kokee, että oleskeluluvan ja kuntapaikan saaneiden pakolaisten terveyspalvelujen kysyntään on pystytty vastaamaan vähintään tyydyttävästi (Tuomisto ym 2016).
5.3 Pakolaisten terveyspalvelut Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueella Etelä-Karjalan alueella sijaitsee yhteensä yhdeksän kuntaa: Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Savitaipale, Taipalsaari, Imatra, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti. Vuoden 2018 lopussa Etelä-Karjalan alueella asui yhteensä 128 756 henkilöä. Näistä 4776 (3,7
%) oli ulkomaan kansalaisia. Vähiten ulkomaan kansalaisia asui Savitaipaleella (27 henkilöä eli 0,8 % kunnan väestöstä) ja eniten Lappeenrannassa (3242 henkilöä eli 4,5 % kunnan väestöstä). Ulkomaan kansalaisista eniten Etelä-Karjalassa asui Venäjän kansalaisia (48,3 % ulkomaan kansalaisista), toiseksi eniten Viron kansalaisia (8,5 %) ja kolmanneksi eniten Thaimaan ja Syyrian kansalaisia (3,0 %) (Tilastokeskus 2019).
Pakolaisten määrästä Etelä-Karjalan alueella ei ole tilastotietoa saatavilla.
Etelä-Karjalan alueella sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää kuntayhtymä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote). Eksoten palveluita ovat avoterveydenhuolto, suun terveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdepalvelut, laboratorio- ja kuvantamispalvelut, lääkehuolto, kuntoutus, sairaalapalvelut, perhepalvelut, aikuisten sosiaalipalvelut, vammaispalvelut ja vanhustenpalvelut. Sosiaalipalveluiden alla sijaitsevat myös Maahanmuuttopalvelut, joka neuvoo ja opastaa maahanmuuttajia palveluihin ja kotoutumiseen liittyvissä asioissa. Maahanmuuttopalvelut hoitavat pakolaisten vastaanoton järjestelyt, arjen tuen ja muut alkuvaiheen palvelut (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 2019).
Eksoten tavoitteena on ”toimintakykyisenä kotona”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat huolehtivat itse toimintakyvystään ja hyvinvoinnistaan, hoito- ja palvelumallit ovat kevyitä, kuntouttavia ja kotilähtöisiä, asiointi on helppoa, asiakkaat ohjataan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan sekä kiireellinen hoito ja apu ovat helposti saatavilla. Tähän pyritään kaikissa palveluissa (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 2019).
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä pakolaisille tehdään kuntaan muuton jälkeen terveystarkastus avoterveydenhuollossa. Terveystarkastuksen tekee nimetty maahanmuuttajien terveydenhoitaja. Terveystarkastukseen sisältyy terveydenhoitajan vastaanotto, jossa käydään läpi muun muassa aikaisempi terveydentila, rokotukset, suvun sairaudet, elämäntavat, mieliala, nykyoireet, pituus, paino ja verenpaine. Lisäksi voidaan tehdä lähete tarvittaviin verikokeisiin ja ohjata tarpeen mukaan muiden ammattilaisten, kuten lääkärin, hammaslääkärin ja fysioterapeutin vastaanotolle. Asiakas saa tietoa ja ohjausta eri terveyspalveluista ja niiden käytöstä. Terveystarkastuksen jälkeen pakolaiset asioivat terveyspalveluissa kuten muukin väestö, mutta maahanmuuttajien terveydenhoitaja auttaa pakolaisia tarvittaessa esimerkiksi ajanvarauksissa, ja on mukana erityistä tukea vaativissa tilanteissa (Maahanmuuttajan alkuvaiheen terveydenhuolto 2014).
6 PAKOLAISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖ JA KOKEMUKSET 6.1 Tarve terveyspalvelujen käyttöön
Tarve terveyspalvelujen käyttöön syntyy silloin, kun yksilö kokee itsensä sairaaksi tai hänellä on sellainen terveysongelma, johon hän kokee tarvitsevansa lääketieteellistä apua.
Jotta yksilö saa tarpeensa mukaisia terveyspalveluita, hänellä täytyy olla tietoa palveluista sekä siitä, miten terveysongelmaa tai sairautta voi hoitaa tai parantaa (Malin & Gissler 2006).
Tutkimusten mukaan muihin kuin valkoisiin etnisiin ryhmiin kuuluminen, naissukupuoli ja alhainen sosioekonominen asema ovat riskitekijöitä terveyspalvelujen käyttämättömyydelle tarpeesta huolimatta. Pakolaisten kohdalla on mahdollista, että nämä riskitekijät kumuloituvat (Malin & Gissler 2006). Ulkomaalaistaustaisista miehistä viidennes ja naisista neljännes koki saaneensa lääkärin vastaanottopalveluja riittämättömästi (Kuusio ym 2020). Toisen tutkimuksen mukaan lähes kolmannes kurditaustaisista koki tyydyttymätöntä jatkuvan tai toistuvan lääkärinhoidon tarvetta, kun koko väestössä tyydyttymätöntä lääkärinhoidon tarvetta oli vain 4 %:lla.
Somalialaistaustaisilla tyydyttymätöntä hoidon tarvetta oli vain 7 %:lla. Tarve kasvoi kaikissa ryhmissä iän mukana. Kurditaustaiset henkilöt kokivat toistuvan lääkärinhoidon tarvetta enemmän kuin muu väestö, kun taas somalialaistaustaiset kokivat tarvetta vähemmän. (Castaneda ym 2012).
6.2 Terveyspalvelujen käyttö
Kansainvälisen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan maahanmuuttajat käyttävät perusterveydenhuollon palveluja yhtä paljon kuin muu väestö, mutta muita terveydenhuollon palveluja vähemmän (Sarría-Santamera ym 2016). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014 -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista 69-78 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla kuluneen vuoden aikana ainakin kerran, joka on lähes saman verran kuin muun Suomen väestön vastaava luku (Koponen ym 2015). Yleisesti lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla oli käynyt kaikista ulkomaalaistaustaisista miehistä kuluneen vuoden aikana 81 % ja naisista 89 %. Osuudet ovat hieman pienempiä kuin koko väestössä
(Kuusio ym 2020). Toisaalta on todettu, että pakolaistaustaisilla henkilöillä on korkeammat terveydenhuollon kustannukset kuin muulla väestöllä (Malin & Gissler 2006).
Eri maahanmuuttajaryhmissä on todettu merkittäviä eroja terveyspalveluita käyttöasteessa (Sarría-Santamera ym 2016). Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan tutkituista kurditaustaisista noin 68 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla kuluneen vuoden aikana, kun somalialaistaustaisista lääkärin vastaanotolla oli käynyt vain hieman yli puolet (53 %). Yksityislääkärillä käynnit olivat selvästi harvinaisempia maahanmuuttajien keskuudessa kuin koko väestössä.
Somalialaistaustaisista vain 3 % ja kurditaustaisista 10 % oli käyttänyt yksityislääkärin palveluja kuluneen 12 kuukauden aikana, kun vastaava luku koko väestössä oli 35 %.
Naiset olivat käyttäneet kaikkia lääkäripalveluja enemmän kuin miehet. Tutkimuksessa ei otettu huomioon käyntejä hoitajalla (Castaneda ym 2012).
Maahanmuuttajilla terveyspalvelujen käyttöön vaikuttavat monet tekijät, jotka voidaan jaotella yksilö- ja järjestelmätason tekijöihin. Yksilötason tekijöihin kuuluvat muun muassa maahanmuuttajan ikä, viestinnän ongelmat (kielitaidottomuus), muuton syyt, traumakokemukset sekä maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät vaikeudet. Lisäksi terveyspalvelujen käyttöön voivat vaikuttaa maahanmuuttajan omat kulttuuriset käsitykset sekä koulutus ja tietämys, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten maahanmuuttaja tunnistaa ja käsittää erilaisia sairauksia ja mistä hän ajattelee saavansa apua. Palveluihin hakeutumiseen vaikuttavat kuulopuheet, sosiaaliset tekijät, kuten köyhyys, työttömyys, luku- ja kirjoitustaidottomuus ja omat sekä tuttavien kokemukset hoidosta ja palveluista (Malin & Gissler 2006, Koponen ym 2016).
Järjestelmätasolla terveyspalvelujen käyttöön voivat vaikuttaa rakenteelliset esteet, kuten lääkäri- ja hoitajapula, hoitojonot, puuttuvat hoitolaitteet ja pitkä matka hoitopaikkaan.
Hoidon antajalla voi olla asenteellista ja syrjivää suhtautumista tiettyihin vähemmistöryhmiin, joka voi aiheuttaa sen, että hoito tai diagnoosi ei ole oikea-aikaisia ja hoito voi olla laadultaan heikompaa. Lisäksi järjestelmän on huomioitava tulkkauksen saatavuus (Malin & Gissler 2006).
6.3 Pakolaisten kokemukset terveyspalvelujen käytöstä
Ulkomaalaistaustaisista 44 % koki saaneensa yhteyden hoitopaikkaan riittävän nopeasti ja 36 % koki saaneensa vastaanottoajan riittävän nopeasti. 43 % koki päässeensä tutkimuksiin riittävän nopeasti. Erityisiä vaikeuksia yhteyden ja vastaanottoajan saamisessa olivat kokeneet Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olevat (Kuusio ym 2020). Ulkomaalaistaustaiset luottivat muuta väestöä harvemmin siihen, että saavat äkilliseen vaivaan tai sairauteen kiireellistä hoitoa sitä tarvitessaan. Ulkomaalaistaustaiset käyttävät paljon julkisen sektorin palveluita, jolloin ongelmat hoitoon pääsyssä korostuvat verrattuna työterveyshuoltoon tai yksityissektoriin. Palveluihin pääsyn parantamiseksi on ehdotettu muun muassa tehokasta tiedottamista palvelupaikoista, niiden sisällöstä ja toimintatavoista. Ratkaisuna ei olla pidetty erityisiä kohdennettuja erillispalveluita (Kuusio ym 2020).
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa tarkasteltiin maahanmuuttajien hoidon saamisen esteitä sekä tyytyväisyyttä lääkärinhoitoon. Kurditaustaisista hieman yli puolet arvioi, että saadusta hoidosta oli apua, ja 68 % arvioi, että sai riittävästi tietoa terveydentilastaan. Somalialaistaustaiset olivat hieman tyytyväisempiä saamaansa lääkärinhoitoon (Castaneda ym 2012). Siirtolaisinstituutin teettämässä tutkimuksessa maahanmuuttajien palvelutarpeeseen vastaamisesta Etelä-Pohjanmaalla lähes 90 % vastaajista arvioi hoidon tason hyväksi tai erinomaiseksi, ja lähes kaikki (98 %) pitivät hoitokokemusta miellyttävänä tai erittäin miellyttävänä (Häkkinen 2009).
Pakolaisten kokemuksia perusterveydenhuollossa käsittelevässä kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa nousi esiin neljä teemaa: vaikeudet palvelujen saatavuudessa, kielivaikeudet, huonot lääkäri-potilas -suhteet sekä haasteet lääketieteellisen hoidon hyväksyttävyydessä. Pakolaisilla oli tietämättömyyttä terveydenhuoltojärjestelmästä, kuten mikä on yleislääkärin rooli ja miten ajanvarauksen voi tehdä. Ylipäätään he kokivat terveydenhuoltojärjestelmän monimutkaiseksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi (Cheng ym 2015). Haasteita voi olla terveydenhuoltoon kulkemisessa, rakennusten löytämisessä ja rakennusten sisällä suunnistamisessa. Epäselvää voi olla esimerkiksi se, milloin pitää hakeutua terveyskeskukseen ja milloin sairaalaan (Häkkinen 2009, Riggs ym 2012).
Kielivaikeuksina koettiin haasteet puhutun kielen ja kirjallisten materiaalien ymmärtämisessä, lomakkeiden täyttämisessä sekä vaikeudet tulkkien käytössä.
Pakolaiset olivat huolissaan, että tulkit eivät kääntäneet asioita tai lääketieteellisiä käsitteitä riittävästi. Toisinaan käytettiin ammattitulkkeja, mutta tulkkeina käytettiin myös perheenjäseniä ja ystäviä (Cheng ym 2015). Haasteita voi olla ajanvarauksessa puhelimitse, koska omaan kielitaitoon ei luoteta riittävästi. Pakolaiset toivoivat ennemmin suoraa puhelinyhteyttä tuttuun hoitajaan, kuin soittoa yleiseen puhelinkeskukseen (Riggs ym 2012).
Pakolaiset olivat huolissaan lääkäreistä, jotka eivät kuunnelleet heitä tai eivät olleet kiinnostuneita heistä. Pakolaiset olivat tyytyväisiä lääkäreihin, jotka olivat ystävällisiä ja saivat heidät tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja kunnioitetuksi. Jotkut pakolaiset pelkäsivät lääkäriin menemistä, koska he kokivat olevansa ei-toivottuja ja kokivat rasittavansa terveydenhuollon resursseja. Terveydenhuollossa ilmeni ongelmia, kun pakolaisten odotusten ja todellisten kokemusten välillä oli ristiriitaa. Lääketieteelliset tutkimukset tai tutkimatta jättäminen aiheuttivat hämmennystä, samoin kuin jotkut diagnostiset kokeet (Cheng ym 2015).
Pakolaiset kokivat ongelmana pitkät jonotus- ja odotusajat hoitoon pääsemiseksi. He ovat usein tottuneet kotimaassaan pääsemään esimerkiksi yleislääkärin vastaanotolle nopeasti.
Muita esteitä voivat olla epäluottamus terveyskeskuslääkäreihin ja heidän ammattitaitoonsa ja epäily siitä, että hoidosta ei olisi apua. Epäluottamukseen terveydenhuollon ammattilaisia ja tulkkeja kohtaan liittyi huoli kelpoisuudesta pysyä uudessa kotimaassa (Castaneda ym 2012, Fang ym 2015). Terveyspalveluiden käytön yhtenä esteenä kerrottiin olevan liian korkea hinta (Castaneda ym 2012).
Työ- ja elinkeinoministeriön (2015) selvityksessä on todettu, että maahanmuuttajaperheiden tiedon saamisen kanavat perheiden peruspalveluista ovat varsin sekalaisia. Parhaimmat tiedot olivat kuitenkin pakolaistaustaisilla, koska he olivat saaneet tietoa joko vastaanottokeskuksessa ollessaan tai kuntien maahanmuuttajille suunnatuissa palveluissa (Turtiainen & Hiitola 2015).
6.4 Ammattilaisten kokemukset pakolaisten hoidosta
Priebe ym (2011) kartoittivat tutkimuksessaan terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta haasteita ja hyviä käytäntöjä maahanmuuttajapotilaiden hoidossa.
Haasteina koettiin muun muassa kielivaikeudet, traumakokemukset, maahanmuuttajien epätietoisuus terveydenhuoltojärjestelmästä, kulttuuriset erot, erilaiset käsitykset sairauksista ja hoidosta, negatiiviset asenteet ja lääketieteellisen historian puuttuminen.
Monet näistä ovat samankaltaisia asioita, jota maahanmuuttajat ovat itse nostaneet tutkimuksissa haasteina esiin. Hyvinä käytäntöinä taas tuotiin esiin organisaatioiden joustavuus, riittävät resurssit, hyvät tulkkipalvelut, työskentely yhteistyössä perheiden ja sosiaalipalvelujen kanssa, henkilöstön kulttuuritietoisuus, koulutus sekä positiiviset ja vakaat suhteet henkilöstön kanssa (Priebe ym 2011).
Suomessa on koottu hyviä käytäntöjä maahanmuuttajien terveyspalveluissa. Osittain siinä on nostettu esiin samoja asioita kuin Prieben ym (2011) tutkimuksessa, kuten palveluiden joustavuus, tulkkauspalveluiden tärkeys ja henkilöstön kulttuurituntemuksen kehittäminen. Näiden lisäksi on todettu, että on tärkeää lisätä maahanmuuttajien tietoutta terveyspalveluista ja ottaa maahanmuuttajat mukaan palveluiden ja interventioiden suunnitteluun (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata pakolaisten alkuvaiheen kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja terveyspalveluissa asioinnista Etelä-Karjalassa sekä kuvata tekijöitä, jotka ovat eniten vaikuttaneet heidän kokemuksiinsa.
Tutkimuskysymykset olivat
1. Minkälaisia kokemuksia pakolaisilla on hoitoon hakeutumisesta?
2. Minkälaisia kokemuksia pakolaisilla on terveyspalveluissa asioinnista?
3. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet myönteisiin kokemuksiin?
4. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kielteisiin kokemuksiin?
8 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
8.1 Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat pakolaistaustaiset henkilöt, jotka olivat asuneet Suomessa enintään kahden vuoden ajan ja joiden kotikunta oli haastatteluhetkellä jokin Etelä-Karjalan kunnista. Haastateltavilla täytyi olla kokemuksia terveyspalveluissa asioinnista. Haastateltavia oli yhteensä kuusi henkilöä, ja haastatteluja tehtiin neljä eli haastatteluista kaksi oli yksilöhaastatteluja ja kaksi kahden henkilön haastatteluja.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri antoi tutkimukselle tutkimusluvan sekä eettisen työryhmän puoltavan lausunnon joulukuussa 2018. Haastateltavat tutkimukseen saatiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Maahanmuuttopalveluiden kautta.
Maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaajat kertoivat helmi-huhtikuussa 2019 kaikille tapaamilleen kohderyhmään kuuluville asiakkaille mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen. Suostumuksensa antaneiden henkilöiden puhelinnumerot toimitettiin tutkimuksen tekijälle, joka oli yhteydessä haastateltaviin puhelimitse. Haastatteluajat saatiin sovittua puhelimessa joko suomen tai englannin kielellä. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2019 haastateltavalle sopivana ajankohtana joko tutkittavan kotona tai Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin tiloissa.
Jokaisessa haastattelussa käytettiin puhelintulkkausta haastateltavan omalla äidinkielellä.
Tulkkaukset varattiin erään tulkkauspalveluita tarjoavan yrityksen kautta. Itä-Suomen yliopisto maksoi tulkkauksista koituneet kustannukset. Haastatteluissa käytettiin kannettavaa puhelinta, jossa oli kaiutin päällä haastattelun ajan. Haastattelut nauhoitettiin älypuhelimella. Kaikkien haastateltavien kanssa käytiin läpi tulkin kanssa ”tiedote tutkittavalle” (liite 1), jonka he saivat itselleen. Lisäksi kaikki haastateltavat allekirjoittivat ”tutkittavan suostumus” -lomakkeita (liite 2) kaksi kappaletta, joista toinen kappale jäi haastateltavalle ja toinen tutkimuksen tekijälle. Molemmat lomakkeet olivat suomenkielisiä. Haastattelujen kesto vaihteli 30-60 minuutin välillä. Keskimääräinen kesto oli 45 minuuttia. Haastattelun maksimikesto oli 60 minuuttia, koska tulkkaus oli varattu tunnin ajalle. On kuitenkin huomioitava, että tulkkauksen käyttäminen vei kaksinkertaisen ajan ilman tulkkausta toteutettavaan haastatteluun verrattuna. Aineiston
litterointi tehtiin kesällä 2019, ja aineiston analysointi tehtiin syksyllä 2019. Tutkielma kirjoitettiin valmiiksi syksyn 2019 ja talven 2020 aikana.
8.2 Tutkimusmenetelmät
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohta on induktiivisuus, jossa yksittäiset havainnot yhdistetään laajemmaksi kokonaisuudeksi.
Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on tutkittavien näkökulman ymmärtäminen.
Muita kvalitatiivisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat mitä-, miksi- ja miten- kysymykset, tutkittavien valinta tarkoituksenmukaisuuden perusteella, tutkittavien vähäinen määrä, aineistonkeruu avoimin menetelmin, tutkimuksen tekijän rooli aktiivisena osallistujana ja tiedon kontekstisidonnaisuus (Kylmä & Juvakka 2007).
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna (liite 3). Haastattelun etuja ovat mahdollisuus olla suoraan kielellisessä vuorovaikutuksessa ja syventää sekä selventää saatavia tietoja.
Teemahaastattelu etenee enemmän tiettyjen teemojen varassa kuin yksityiskohtaisten kysymysten. Teemahaastattelurungon teemat kuvaavat niitä alueita, joihin haastattelukysymykset kohdistuvat. Haastattelurunko toimii haastattelutilanteessa muistilistana ja ohjaa keskustelua. Teema-alueiden perusteella keskustelua voidaan jatkaa ja syventää niin pitkälle kuin on tarpeen (Hirsjärvi & Hurme 2015).
8.3 Aineiston analysointi
Haastattelujen jälkeen äänitetyt haastattelut litteroitiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä noin 15 sivua. Tämän jälkeen haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä eli induktiivisella sisällön analyysilla. Ensin pyrittiin hahmottamaan aineistosta yleiskuva, jonka jälkeen tekstistä poimittiin merkitykselliset ilmaisut ja pelkistettiin ne (taulukko 1). Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaisut ryhmiteltiin eli sisällöltään samankaltaiset ilmaisut yhdistettiin samaan luokkaan ja luokat nimettiin (taulukko 2).
Tämän jälkeen luokista yhdisteltiin vielä ala- ja yläluokkia.
TAULUKKO 1. Esimerkki aineiston pelkistämisestä
Alkuperäinen ilmaisu Pelkistetty ilmaisu Ainoo mistä mä puhuin et ainoo huono asia
sairaaloissa on niinku et jos oot sairas siinä menee tosi kauan pitkä aika ennenku sun vuoro tulee jos meet sinne ilman
ajanvarausta, siinä kestää tosi paljon ennenku sun vuoro niinku tulee. Se on huono asia.
Ilman ajanvarausta joutuu odottamaan pitkään
Kun on ollut tulkki niin se on auttanut hirveesti ja monessa eri tapauksessa tulkin avulla ymmärretään paljon helpommin, koska se on niinku äidinkieli
Tulkki helpottaa ymmärtämistä
TAULUKKO 2. Esimerkki aineiston ryhmittelystä ja luokittelusta
Pelkistetyt ilmaisut Ryhmittely Alaluokka Yläluokka - Silloin kun on tulkki niin asiat
sujuvat
- Tulkki helpottaa ymmärtämistä - Hyvä tulkkaus on tärkeä
Tulkki helpottaa asiointia
Tulkkaus Kommunikointi - Tulkkia ei ole varattu
- Ei saa kerrottua asioita ilman tulkkia
Tulkkauksen puute
8.4 Tutkimuksen eettisyys
Laadullisessa tutkimuksessa eettiset seikat on huomioitava tutkimusprosessin eri vaiheissa, kuten aiheen ja tutkimusmenetelmien valinnassa, tutkimuksen toimijoiden asemassa sekä aineiston analysoinnissa ja raportoinnissa (Kylmä & Juvakka 2007).
Tämän tutkimuksen kohdalla haastateltavia rekrytoitaessa huomioitiin se, että tutkimuksen tekijä on työskennellyt aiemmin maahanmuuttajien terveydenhoitajana Eksoten alueella. Saadessaan haastateltavien yhteystiedot, tutkija varmistui samalla siitä, että haastateltavalla ja tutkijalla ei ole aiempaa asiakassuhdetta, joka olisi voinut vaikuttaa siihen, mitä tutkittavat kertovat kokemuksistaan.
Eettisyyteen kuuluu myös se, että tutkittavien on oltava tietoisia siitä, että kyseessä on tutkimus, ja heillä tulee olla tietoa tutkimuksen tarkoituksesta, kestosta, menettelytavoista, tutkimuksen tekijöiden roolista sekä siitä, mihin tietoa käytetään.
Tutkittavan on oltava tietoinen mahdollisuudestaan keskeyttää tutkimus milloin tahansa (Kylmä & Juvakka 2007). Tässä tutkimuksessa tutkimuksen tarkoitus, luottamuksellisuus, anonymiteetti ja muut keskeiset asiat kerrottiin tutkittavalle annettavassa kirjallisessa tiedotteessa. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävää, koska suurin
osa haastateltavista ei vielä osannut hyvin suomea ja osa haastateltavista oli kirjoitus- ja lukutaidottomia. Tämän vuoksi jokaisen haastateltavan kanssa käytiin tiedote- ja suostumuslomake läpi suullisesti tulkin välityksellä. Tutkimusaineisto säilytettiin siten, että ulkopuolisilla ei ollut pääsyä aineistoon.
Tutkimuksen luotettavuuden kannalta oli tärkeää käyttää tulkkausta, koska tällöin haastateltava pystyy ilmaisemaan itseään omalla äidinkielellään, mikä helpottaa kokemuksien kuvaamista. Tulkkaukset tilattiin tulkkaus- ja käännöspalveluita tarjoavasta yrityksestä, joka käyttää ammattitulkkeja, jotka noudattavat asioimistulkin eettisiä ohjeita. Näihin kuuluvat muun muassa tulkin salassapitovelvollisuus, huolellinen valmistautuminen tehtävään, puolueettomuus ja ammattitaitonsa jatkuva kehittäminen (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto 2013).
9 TULOKSET 9.1 Taustatiedot
Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi haastateltavaa. Haastatteluja tehtiin yhteensä neljä, joista kaksi oli yksilöhaastatteluja ja kahteen haastatteluun osallistui kaksi henkilöä.
Haastateltavista neljä oli naisia ja kaksi miehiä. Iältään haastateltavat olivat 24-55 - vuotiaita. He olivat saaneet oleskeluluvan keskimäärin 1,5 vuotta aiemmin, ja he olivat lähtöisin kolmesta eri maasta eri puolilta maailmaa. Haastateltavien yksityisyyden suojelemiseksi ei heidän kotimaitaan julkaista yksityiskohtaisemmin. Osalla haastateltavista oli lapsia ja/tai puoliso ja osa asui yksin. Kaikilla haastateltavista oli kokemuksia ainakin avoterveydenhuollon palveluista, kuten terveysasemalla asioinnista.
Osalla oli kokemusta myös esimerkiksi hammashoidosta ja erikoissairaanhoidosta.
9.2 Pakolaisten kokemuksia hoitoon hakeutumisesta
Pakolaisten kokemuksissa hoitoon hakeutumisessa esiin nousseet teemat olivat tiedonsaanti sekä terveyspalveluista että ajanvaraamisesta, ajanvaraus käytännössä ja pitkät odotusajat (kuvio 1). Monet olivat saaneet apua ajanvarauksessa, ja osa oli varannut ajan itsenäisesti ilman ongelmia. Odotusaikoihin liittyviä kokemuksia olivat vapaiden aikojen puute ja pitkä odotusaika.
Kuvio 1. Pakolaisten terveyspalveluihin hakeutumiseen liittyvät teemat
Jotta voi hakeutua hoitoon, tarvitaan tietoa terveyspalveluista. Suurin osa haastateltavista oli saanut tietoa terveyspalveluista Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaajilta. He kokivat, että olivat saaneet tietoa riittävästi. Toisaalta yksi haastateltavista koki tiedonpuutetta, eikä tiennyt miten olisi pystynyt itse varaamaan aikaa terveyspalveluihin. Hän toi esiin, että olisi halunnut tietoa myös siitä, miten esimerkiksi Internetin kautta voi varata aikaa.
H1: ”Meillä voitais niinku esimerkiks kertoo siitä et miten me voidaan varata niinku aika internetin kautta kun välil ei saa yhteyttä sosiaaliohjaajaan tai sosiaaliohjaaja ei oo paikalla niin haluttais tietää enemmän et miten näitä asioita voitais hoitaa niinku me itse, miten me voitais hoitaa ilman sosiaaliohjaajaa esimerkiks internetin kautta tai miten muuten sitä voitais varata sitä aikaa.”
Kokemuksissa hoitoon hakeutumisesta korostui toisten henkilöiden apu. Moni haastateltavista kertoi sosiaaliohjaajien auttaneen ajanvarauksessa terveyspalveluissa.
Osa haastateltavista oli saanut apua ajanvaraukseen tuttavilta ja terveydenhoitajalta, kun taas yksi haastateltavista oli hoitanut ajanvaraamisen kokonaan itse.
H5: ”Meille sanottiin niin että niinku meillä on terveydenhoitaja (nimi) ja hän niinku tota voi varata ja tilata meille ajat.”
H3: ”Eli siis tähän asti mä en ole varannut itse aikaa vaan sosiaalityöntekijät auttoivat.”
Osa haastateltavista oli kokenut hoitoon hakeutumisen vaikeana, kun taas osalla ei ole ollut ongelmia hoitoon hakeutumisessa. He, jotka olivat kokeneet hoitoon hakeutumisen vaikeana, kertoivat, että vapaita aikoja ei aina ole ollut varattavissa ja ajanvaraukset ovat menneet pitkän ajan päähän. Yhden haastateltavan kohdalla ajanvaraus ei ollut onnistunut ollenkaan, mutta syy tähän jäi epäselväksi. Haastateltavat kokivat, että jos menee terveyspalveluihin ilman ajanvarausta, joutuu odottamaan pitkään.
H6: ”… mut toisel kerral se ei onnistunu et ne sano mulle et tule kuukauden päästä et täl hetkel ei oo vapaita aikoja.”
H1: ”Ainoo mistä mä puhuin et ainoo huono asia sairaaloissa on niinku et jos oot sairas siinä menee tosi kauan pitkä aika ennenku sun vuoro tulee jos meet sinne ilman ajanvarausta, siinä kestää tosi paljon ennenku sun vuoro niinku tulee. Se on huono asia.”
H3: ”Kyllä se on sujunut ongelmatta.” (ajanvaraus)
9.3 Pakolaisten kokemuksia terveyspalveluissa asioinnista
Kokemuksissa terveyspalveluista asioinnista esiin nousseet teemat olivat tulkkaus ja tyytymättömyys sekä tyytyväisyys saatuun hoitoon (kuvio 2). Haastateltavien kokemukset terveyspalveluissa asioinnista vaihtelivat. Osa oli hyvin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin, ja osa tyytymättömiä.
Kuvio 2. Pakolaisten terveyspalveluissa asiointiin liittyvät teemat
Haastateltavien mukaan suurimmalla osalla käynneistä on ollut tulkkaus varattuna. Usein mennessä ilman ajanvarausta esimerkiksi päivystysajalle tulkkausta ei ollut varattu, mutta asia oli yleensä saanut selvitettyä joko englannin kielellä, auttavalla suomen kielellä tai elekielellä. Toisaalta yksi haastateltavista kertoi, että hän oli erikseen pyytänyt useamman kerran tulkkauksen varaamista jo etukäteen, mutta tästä huolimatta tulkkausta ei ollut varattu esimerkiksi terveydenhoitajan käynneille.
H2: ”Et niinku jos yleensä se on niinku et jos on aika vaikka niinku aika varattu niin on tulkki mut jos ei oo aika varattu ni ni et yleensä mä puhun englannin tai puhutaan englantia sen lääkärin kanssa et hoidetaan englannin kielellä”
H6: ”Se et kyl mä niinku ilmotan niille et ne varais mun puolesta tulkin mut et ei ne ikinä oo varannu niinku vain jos on lääkärille varattu aika mut muuten ei oo varattu tulkki”
Osa koki, että lääkärikäynneistä ei ole ollut hyötyä ja käynnit olivat hyödyttömiä, tai ei muuten ole saanut tarvitsemaansa apua: yksi haastateltavista esimerkiksi koki, että lääkäri ei ottanut hänen sairauttaan tosissaan.
H6: ”…tuntuu et lääkäri otti mun sairauden iisisti et helposti et ei ottanu tosissaan ja et tää sairaus on mulle tosi vakava et mä oon joutunu stressaantumaan täst sairaudesta tosi paljon…”
Odotukset Suomen terveydenhuollosta ja käytetyistä hoitomenetelmistä vaihtelivat.
Jotkut haastateltavista kokivat, että hoito ei ole ollut sellaista, mitä on odottanut.
H6: ”Niinku se hoito tääl ei oo se mitä mä oon odottanut, se ei oo mitä oon odottanut, et aika erilaista et niinku mä en osaa sanoo oonks mä saanu sitä hoitoo mitä mä tarviin.”
Suurin osa taas on saanut hoitoa, johon he ovat olleet tyytyväisiä ja joka on auttanut. Osa haastateltavista toi esiin tyytyväisyytensä tiettyihin terveydenhuollon ammattilaisiin, joiden kanssa asiat olivat sujuneet hyvin.
H5: ”Niin niin tota semmonen vertauskuva, että tota sillon kun kävelet ja sulla on siellä painolasti niskassa ni ja sinä kävelet ja sitten kun heität sen maahan niinku tota lasket alas niin tulee helpotus, olo helpottuu, niin sama olo on silloin kun pääsee näiden lääkäreiden vastaanotolle.”
H3: ”Eli siis kokemuksia ei ollut ei huonoja kokemuksia ja aina sujunut hyvin omalla kohdalla ja myös lasten kohdalla jos jotakin on ollut.”
H1: ”…mut nyt on saanu hoitoa niin ni et on ollu parempi fiilis ja se on ollu minun mielestä kohokohta.”
Yhdessä haastattelussa nousi esiin kokemus siitä, että tietoa omasta tilanteesta, kuten verikokeiden tuloksista ei oltu saatu. Haastateltava kertoi, että hänelle oli kerrottu, että tulokset ilmoitettaisiin puhelimitse, mutta tästä huolimatta puhelinsoittoa tai kirjettä vastauksista ei saapunut. Hänen mukaansa muutamat hänen tuttavansa olivat kertoneet samankaltaisista kokemuksista.
H2: ”Okei, itseasiassa on niinku sellai usein ollu näis verikokeis ei oo tullu postitse tai puheluu tai mitenkään et niinku vaikka meille on niinku ilmotettu et tulokset tulis puhelimella niin ei oo tullu, postitse ei oo tullu. Se on se asia mikä meitä just niinku hämmentää et miks niitä tuloksia ei tule.”
9.4 Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät
Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaneita tekijöitä olivat tulkkaus, terveydenhuollon ammattilaisten käytös, korkeatasoiseksi koetut terveyspalvelut, riittävä tiedonsaanti sekä toisilta saatu apu (kuvio 3).
Kuvio 3. Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät terveyspalveluissa
Kaikki haastateltavat toivat esiin omalle äidinkielelle tulkkauksen tärkeyden vastaanottokäynneillä. Suurimman osan kohdalla tulkkaus oli varattu silloin, kun kyse oli
jo ennalta varatusta vastaanottoajasta. Osa haastateltavista pystyi kommunikoimaan jo jonkin verran suomeksi, osa englanniksi ja osa kertoi käyttävänsä esimerkiksi elekieltä apuna, jos tulkkausta ei ollut saatavilla.
H1: ”Kun on ollut tulkki niin se on auttanut hirveesti ja monessa eri tapauksessa tulkin avulla ymmärretään paljon helpommin, koska se on niinku äidinkieli.”
Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaneista tekijöistä tuotiin esiin terveydenhuollon ammattilaisilta saatu kohtelu. Haastateltavat kokivat, että ammattilaisten asenne on hyvä eikä heitä ole kohdeltu huonosti. Terveyspalvelut koettiin yleisesti ottaen hyviksi ja korkeatasoisiksi.
H3: ”Meillä on ollut hyvä vaikutelma tästä asenteesta ja ei ollut ongelmia.”
H2: ”Kaikki nää vastaanotto ja ne on ollut tosi hyvä näissä kunnan sairaaloissa.”
H4: ”…tää niinku terveyspalveluiden suhteen niin kaikki on korkealla tasolla, korkeatasoista.”
H5: ”Meitä on hyvin otettu vastaan ja meillä.. meitä niinku katottu katotaan ja niinku seurataan hyvin ja pidetään meistä huolta tai niin me ollaan tyytyväisiä.”
H4: ”Niin tota tosiaan voi sanoa, että tai niinku siitä päätellä, että miten hän käyttäytyy lääkäri, mitenkä hän kommunikoi lapsen kanssa.
Riittävä tiedonsaanti, niin terveyspalveluista yleensä, kuin omasta terveydentilastakin koettiin tärkeäksi. Alkuvaiheessa merkittävää oli myös toisilta saatu apu esimerkiksi ajanvaraamiseksi terveydenhuollon palveluihin. Tähän lukeutui sekä tuttavilta että ammattilaisilta, kuten sosiaaliohjaajilta, saatu apu. Yksi haastateltavista kertoi saaneensa käytännön apua esimerkiksi linja-auton käyttämiseen ja terveysaseman ja sairaalan löytämiseen sosiaaliohjaajilta.
H6: ”Kyllä sosiaaliohjaajat auttoi aika hyvin.”
H4: ”Me pyydetään niinku meidän tuttavaa, joka aika hyvin puhuu suomea.”
H3: ”Kyllä mä tiedän tän sairaalan et sit päivystykseen ilman ajanvaraus voi mennä.”
H3: ”Alussa kun ei osannut niin sitten autettiin niin paljon ja nyt mä pystyn löytämään mihin mennä lääkäriin tai keskussairaalaan tai terveysasemaan ja alussa näytettiin millä bussilla pitää päästä ja mä sain bussikortin mutta sen jälkeen kaikki on sujunut hyvin ei ole ollut ongelmaa.”
9.5 Kielteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät
Keskeisimpiä kielteisiin kokemuksiin vaikuttaneita tekijöitä olivat tulkkauksen puute, vapaiden aikojen puute, pitkät odotusajat, tyydyttymätön hoidon tarve sekä tiedonpuute (kuvio 4).
Kuvio 4. Kielteisiin kokemuksiin vaikuttaneet tekijät terveyspalveluissa
Tulkkauksen puute nousi esiin yhtenä merkittävänä kielteisiin kokemuksiin vaikuttaneena tekijänä. Ilman tulkkausta haastateltavat eivät pystyneet ilmaisemaan ajatuksiaan yhtä hyvin kuin omalla äidinkielellään, ja tämä koettiin erityisen tärkeänä
terveysasioiden kohdalla. Yhdellä haastateltavalla oli myös kokemus huonosta tulkkauksesta, joka oli yhtä lailla kielteisesti vaikuttanut tekijä.
H6: ”Joo on se niinku tosi vaikee koska mä meen sairaalaan koska mul on sairauksia mitkä tavallaan stressaa mua ja mä en saa kerrottua mitä niinku sil taval mitä mä haluun.” (ilman tulkkia)
H4: ”…tosiaan olettaa, oletetaan että tulkki vastaanottaa jokaisen sanan mutta hän istuu hiljaa eikä ihan tavallaan tulkkaa silloin niin kyllähän se ottaa päähän.”
Ajanvarauksen haasteet, kuten vapaiden aikojen puute ja ajanvarauksen saaminen pitkän ajan päähän, vaikuttivat kokemuksiin kielteisesti. Nämä korostuivat erityisesti perusterveydenhuollossa eli terveysasemalla asioidessa. Lisäksi haastateltavat kokivat, että erityisesti asioidessa ilman ajanvarausta joutui odottamaan pitkään.
H6: ”Kun mä menin sinne varaamaan aika niin hoitaja sano mulle et niinku et ei ole mitään vapaa aika et sä joudut tulemaan yhen tai kahen kuukauden päästä niinku pakotti mut, häätäs tavallaan ulos sairaalasta.”
H6: ”…et mä oon kyllästynyt silleen niinku menee sinne annetaan varaus joka on pitkä aika päässä ja uudestaan sama juttu.”
H2: ”Ainut asia mikä on mun mielestä on huonoa niin jos sä tuut niinku ilman ajanvarausta niin sä joudut odottaa tosi pitkään…”
Osa haastateltavista koki, että ei ole saanut tarvitsemaansa apua. Tähän on voinut vaikuttaa se, että osalla odotukset oman hoitonsa suhteen olivat erilaiset kuin saatu hoito.
Osa oli joutunut asioimaan saman vaivan takia vastaanotolla useampaan kertaan, joka aiheutti turhautumista. Yhdellä haastateltavista oli myös kokemus, että lääkäri ei ottanut hänen tilannettaan tosissaan.
H6: ”…kun oli lääkärin aika varattu mut siitä ei ollut mitään hyötyä et mä en saanu siitä mitään apua et se ei auttanu.”
H1: ”Mut sit niinku toinen kerta samasta asiasta tulin niinku puhumaan lääkärin kanssa, lääkäri sano samal kerralla että tääkin menee kyllä niinku nopeesti mut sit niinku siitä on kyl menny kauan ja tää yskä ei oo vielä lähteny ku on ollu tosi huono.”
Haastatteluissa tuli esiin tiedonpuutetta liittyen omaan hoitoon, kuten verikokeiden vastausten saamiseen. Tiedonpuutetta esiintyi myös terveyspalveluihin liittyen.
H2: ”Verikokeesta niille ei tuu tulosta et niinku useimmiten on sillein vaan et ne kertoo et mitä lääkkeitä pitää ottaa mut ei sitä niinku tulosta ja tää on se ainoo ongelma et miks ei tulosta tiedä et kyl me haluttas tietää niinku mitä sairautta tai mitä tulosta meil on tullu.”
H1: ”… me ei vielä osata käyttää niinku ei tiedetä miten sitä käyttää miten internetin tai miten varata aika noin yleisesti …”
9.6 Yhteenveto tuloksista
Tutkimuksen tuloksissa keskeisimpinä teemoina korostuivat tiedonsaanti ja tulkkaus.
Tietoa tarvittiin terveyspalveluista, niihin hakeutumisesta sekä omaan hoitoon liittyen.
Tiedonsaannissa ja tulkkauksessa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia ja huomioita. Suurin osa koki saaneensa terveyspalveluista riittävästi tietoa. Osa taas kaipasi lisää tietoa hoitoon hakeutumisesta sekä omasta hoidostaan kuten laboratoriokokeiden tuloksista. Tulkkaus omalle äidinkielelle koettiin tärkeänä ymmärtämisen kannalta.
Keskeisiä teemoja hoitoon hakeutumiseen liittyen tiedonsaannin lisäksi olivat saatu apu ajanvarauksessa sekä haasteet ajanvarauksessa. Haastateltavat olivat saaneet apua ajan varaamiseen sekä ammattilaisilta että tuttaviltaan. Haasteita ajanvaraukseen liittyen olivat pitkät odotusajat ja vapaiden aikojen puute. Toisaalta haastateltavilla oli myös positiivisia kokemuksia terveyspalveluihin hakeutumisesta: osa oli varannut aikoja itse ongelmitta.
Terveyspalveluissa asioinnissa positiivisina asioina tuotiin esiin korkeatasoiset ja ongelmitta toimineet terveyspalvelut. Saatuun hoitoon oltiin pääosin tyytyväisiä.
Toisaalta myös negatiivisia kokemuksia oli, ja nämä liittyivät siihen, että terveysongelmaan ei saatu hoitoa tai hoito oli erilaista kuin oli odottanut.
10 POHDINTA
10.1 Tutkimuksen luotettavuus
Laadullisen tutkimuksen luotettavuuskriteerit ovat uskottavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys. Uskottavuutta arvioitaessa tulee varmistua siitä, että tulokset ja tutkijan tulkinta vastaavat tutkittavien käsityksiä. Tutkimuksen ja sen tulosten uskottavuus tulee osoittaa tutkimuksessa (Kylmä & Juvakka 2007). Tässä työssä uskottavuutta vahvistaa tulkkauksen käyttö. Tällöin haastateltava pystyy ilmaisemaan itseään omalla äidinkielellään, joka helpottaa kokemuksien kuvaamista. Tulkkaukset tilattiin tulkkaus- ja käännöspalveluita tarjoavasta yrityksestä, joka käyttää ammattitulkkeja, jotka noudattavat asioimistulkin eettisiä ohjeita. Näihin kuuluvat muun muassa tulkin salassapitovelvollisuus, huolellinen valmistautuminen tehtävään, puolueettomuus ja ammattitaitonsa jatkuva kehittäminen (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto 2013). Toisaalta taas voidaan pohtia sitä, onko tulkkauksen käyttö vaikuttanut siihen, miten syvällisiä vastauksia kysymyksiin on saatu. Tulkkausta käytettäessä sekä tutkimuksen tekijä että haastateltavat joutuvat rytmittämään omaa puhettaan siten, että tulkki pystyy puheenvuorot kääntämään. Toisin sanoen, kovin pitkiä puheenvuoroja on pyrittävä välttämään.
Vahvistettavuus edellyttää tutkimusprosessin kirjaamista niin, että toinen tutkija voi seurata tutkimuksen kulkua. Toisaalta laadullisessa tutkimuksessa on huomioitava, että vaikka toisella tutkijalla olisi täysin sama aineisto, hän ei välttämättä päädy täysin samaan tulkintaan. Laadullisessa tutkimuksessa hyväksytään, että todellisuuksia on monia (Kylmä & Juvakka 2007). Tämän työn kirjallisessa raportissa on pyritty kuvaamaan tutkimuksen eteneminen ja analysointi mahdollisimman tarkasti. Lisäksi on pyritty käyttämään lainauksia haastatteluista mahdollisimman monipuolisesti ja kuvaavasti.
Refleksiivisyydessä tutkijan on huomioitava omat lähtökohtansa tutkimuksen tekijänä ja se, kuinka hän vaikuttaa aineistoonsa ja tutkimusprosessiinsa (Kylmä & Juvakka 2007).
Tässä työssä luotettavuutta lisää tutkimuksen tekijän usean vuoden kokemus maahanmuuttajien terveydenhoitajana, ja näin ollen tuntee tutkimuksen aihepiirin hyvin.
Toisaalta tämä voi luoda ennakko-oletuksia aihepiiriin ja kokemuksiin liittyen, joka tutkimuksen tekijän on huomioitava tutkimuksen tulosten käsittelyssä. Siirrettävyys tarkoittaa tulosten siirrettävyyttä muihin tilanteisiin. Tutkimuksessa on kuvailtava
riittävästi osallistujia ja ympäristöä, jotta voidaan arvioida ovatko ympäristöt riittävän samankaltaisia, jotta tulokset voi siirtää toiseen kontekstiin (Kylmä & Juvakka 2007).
Tämän tutkimuksen siirrettävyyttä pohdittaessa on huomioitava esimerkiksi erilaiset tavat järjestää pakolaisten terveydenhuolto sekä terveydenhuolto ylipäätään kunnissa. Eri kunnissa käytännöt esimerkiksi ajanvaraamisen suhteen voivat vaihdella. Näin ollen tämä tutkimus kuvaa osaltaan tämän hetkistä tilannetta Etelä-Karjalassa, mutta sitä ei voi yleistää koskemaan koko Suomea. On myös huomioitava, että otanta on varsin pieni.
Tulkkauksen osalta on huomioitava se, että kaikille suomalaisen yhteiskunnan käsitteille ei ole suoraa vastinetta vieraissa kielissä. Tällöin tulkki joutuu esittämään asian niin, että toinen osapuoli ymmärtää sen. Tämä voi vaikuttaa muun muassa puheenvuorojen pituuteen (Tuominen 1998). Tässä työssä tulkin tulkkaama asia on litteroitu sanasta sanaan, jonka seurauksena litteroinneissa näkyvät esimerkiksi tulkin oma murre ja tapa puhua. Litteroinnin osalta haasteena oli se, että nauhoitettujen haastattelujen äänenlaatu tulkin puheen osalta ei ollut erityisen hyvä, koska tulkkaus toteutettiin puhelintulkkauksena kaiuttimen kautta. Tämän takia litteroinnissa yksittäisiä sanoja jäi epäselväksi, mutta tämä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut kokonaisuuksien ymmärtämiseen.
10.2 Tulosten merkitys ja hyödyntäminen
Tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia kuin aiempien tutkimusten tulokset.
Kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa pakolaisten kokemuksista perusterveydenhuollossa nousi esiin neljä eri teemaa: vaikeudet palvelujen saatavuudessa, kielivaikeudet, huonot lääkäri-potilas -suhteet sekä haasteet lääketieteellisen hoidon hyväksyttävyydessä (Cheng ym 2015). Myös tässä tutkimuksessa esiin nousseet teemat olivat saman suuntaisia. Tässä tutkimuksessa haasteet palvelujen saatavuudessa liittyivät enimmäkseen odotusaikoihin sekä vapaiden aikojen puutteeseen.
Aiempien tutkimusten mukaan ulkomaalaistaustaisista vain 36 % koki saaneensa vastaanottoajan riittävän nopeasti (Kuusio ym 2020). Kansainvälisesti taas on tuotu esiin muun muassa terveydenhuoltojärjestelmän monimutkaisuus, mutta sellaisia kokemuksia ei tässä tutkimuksessa tullut esiin.
