Luumäki, Savitaipale, Taipalsaari, Imatra, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti. Vuoden 2018 lopussa Etelä-Karjalan alueella asui yhteensä 128 756 henkilöä. Näistä 4776 (3,7
%) oli ulkomaan kansalaisia. Vähiten ulkomaan kansalaisia asui Savitaipaleella (27 henkilöä eli 0,8 % kunnan väestöstä) ja eniten Lappeenrannassa (3242 henkilöä eli 4,5 % kunnan väestöstä). Ulkomaan kansalaisista eniten Etelä-Karjalassa asui Venäjän kansalaisia (48,3 % ulkomaan kansalaisista), toiseksi eniten Viron kansalaisia (8,5 %) ja kolmanneksi eniten Thaimaan ja Syyrian kansalaisia (3,0 %) (Tilastokeskus 2019).
Pakolaisten määrästä Etelä-Karjalan alueella ei ole tilastotietoa saatavilla.
Etelä-Karjalan alueella sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää kuntayhtymä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote). Eksoten palveluita ovat avoterveydenhuolto, suun terveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdepalvelut, laboratorio- ja kuvantamispalvelut, lääkehuolto, kuntoutus, sairaalapalvelut, perhepalvelut, aikuisten sosiaalipalvelut, vammaispalvelut ja vanhustenpalvelut. Sosiaalipalveluiden alla sijaitsevat myös Maahanmuuttopalvelut, joka neuvoo ja opastaa maahanmuuttajia palveluihin ja kotoutumiseen liittyvissä asioissa. Maahanmuuttopalvelut hoitavat pakolaisten vastaanoton järjestelyt, arjen tuen ja muut alkuvaiheen palvelut (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 2019).
Eksoten tavoitteena on ”toimintakykyisenä kotona”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat huolehtivat itse toimintakyvystään ja hyvinvoinnistaan, hoito- ja palvelumallit ovat kevyitä, kuntouttavia ja kotilähtöisiä, asiointi on helppoa, asiakkaat ohjataan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan sekä kiireellinen hoito ja apu ovat helposti saatavilla. Tähän pyritään kaikissa palveluissa (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 2019).
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä pakolaisille tehdään kuntaan muuton jälkeen terveystarkastus avoterveydenhuollossa. Terveystarkastuksen tekee nimetty maahanmuuttajien terveydenhoitaja. Terveystarkastukseen sisältyy terveydenhoitajan vastaanotto, jossa käydään läpi muun muassa aikaisempi terveydentila, rokotukset, suvun sairaudet, elämäntavat, mieliala, nykyoireet, pituus, paino ja verenpaine. Lisäksi voidaan tehdä lähete tarvittaviin verikokeisiin ja ohjata tarpeen mukaan muiden ammattilaisten, kuten lääkärin, hammaslääkärin ja fysioterapeutin vastaanotolle. Asiakas saa tietoa ja ohjausta eri terveyspalveluista ja niiden käytöstä. Terveystarkastuksen jälkeen pakolaiset asioivat terveyspalveluissa kuten muukin väestö, mutta maahanmuuttajien terveydenhoitaja auttaa pakolaisia tarvittaessa esimerkiksi ajanvarauksissa, ja on mukana erityistä tukea vaativissa tilanteissa (Maahanmuuttajan alkuvaiheen terveydenhuolto 2014).
6 PAKOLAISTEN TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖ JA KOKEMUKSET 6.1 Tarve terveyspalvelujen käyttöön
Tarve terveyspalvelujen käyttöön syntyy silloin, kun yksilö kokee itsensä sairaaksi tai hänellä on sellainen terveysongelma, johon hän kokee tarvitsevansa lääketieteellistä apua.
Jotta yksilö saa tarpeensa mukaisia terveyspalveluita, hänellä täytyy olla tietoa palveluista sekä siitä, miten terveysongelmaa tai sairautta voi hoitaa tai parantaa (Malin & Gissler 2006).
Tutkimusten mukaan muihin kuin valkoisiin etnisiin ryhmiin kuuluminen, naissukupuoli ja alhainen sosioekonominen asema ovat riskitekijöitä terveyspalvelujen käyttämättömyydelle tarpeesta huolimatta. Pakolaisten kohdalla on mahdollista, että nämä riskitekijät kumuloituvat (Malin & Gissler 2006). Ulkomaalaistaustaisista miehistä viidennes ja naisista neljännes koki saaneensa lääkärin vastaanottopalveluja riittämättömästi (Kuusio ym 2020). Toisen tutkimuksen mukaan lähes kolmannes kurditaustaisista koki tyydyttymätöntä jatkuvan tai toistuvan lääkärinhoidon tarvetta, kun koko väestössä tyydyttymätöntä lääkärinhoidon tarvetta oli vain 4 %:lla.
Somalialaistaustaisilla tyydyttymätöntä hoidon tarvetta oli vain 7 %:lla. Tarve kasvoi kaikissa ryhmissä iän mukana. Kurditaustaiset henkilöt kokivat toistuvan lääkärinhoidon tarvetta enemmän kuin muu väestö, kun taas somalialaistaustaiset kokivat tarvetta vähemmän. (Castaneda ym 2012).
6.2 Terveyspalvelujen käyttö
Kansainvälisen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan maahanmuuttajat käyttävät perusterveydenhuollon palveluja yhtä paljon kuin muu väestö, mutta muita terveydenhuollon palveluja vähemmän (Sarría-Santamera ym 2016). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014 -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista 69-78 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla kuluneen vuoden aikana ainakin kerran, joka on lähes saman verran kuin muun Suomen väestön vastaava luku (Koponen ym 2015). Yleisesti lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla oli käynyt kaikista ulkomaalaistaustaisista miehistä kuluneen vuoden aikana 81 % ja naisista 89 %. Osuudet ovat hieman pienempiä kuin koko väestössä
(Kuusio ym 2020). Toisaalta on todettu, että pakolaistaustaisilla henkilöillä on korkeammat terveydenhuollon kustannukset kuin muulla väestöllä (Malin & Gissler 2006).
Eri maahanmuuttajaryhmissä on todettu merkittäviä eroja terveyspalveluita käyttöasteessa (Sarría-Santamera ym 2016). Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan tutkituista kurditaustaisista noin 68 % oli käynyt lääkärin vastaanotolla kuluneen vuoden aikana, kun somalialaistaustaisista lääkärin vastaanotolla oli käynyt vain hieman yli puolet (53 %). Yksityislääkärillä käynnit olivat selvästi harvinaisempia maahanmuuttajien keskuudessa kuin koko väestössä.
Somalialaistaustaisista vain 3 % ja kurditaustaisista 10 % oli käyttänyt yksityislääkärin palveluja kuluneen 12 kuukauden aikana, kun vastaava luku koko väestössä oli 35 %.
Naiset olivat käyttäneet kaikkia lääkäripalveluja enemmän kuin miehet. Tutkimuksessa ei otettu huomioon käyntejä hoitajalla (Castaneda ym 2012).
Maahanmuuttajilla terveyspalvelujen käyttöön vaikuttavat monet tekijät, jotka voidaan jaotella yksilö- ja järjestelmätason tekijöihin. Yksilötason tekijöihin kuuluvat muun muassa maahanmuuttajan ikä, viestinnän ongelmat (kielitaidottomuus), muuton syyt, traumakokemukset sekä maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät vaikeudet. Lisäksi terveyspalvelujen käyttöön voivat vaikuttaa maahanmuuttajan omat kulttuuriset käsitykset sekä koulutus ja tietämys, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten maahanmuuttaja tunnistaa ja käsittää erilaisia sairauksia ja mistä hän ajattelee saavansa apua. Palveluihin hakeutumiseen vaikuttavat kuulopuheet, sosiaaliset tekijät, kuten köyhyys, työttömyys, luku- ja kirjoitustaidottomuus ja omat sekä tuttavien kokemukset hoidosta ja palveluista (Malin & Gissler 2006, Koponen ym 2016).
Järjestelmätasolla terveyspalvelujen käyttöön voivat vaikuttaa rakenteelliset esteet, kuten lääkäri- ja hoitajapula, hoitojonot, puuttuvat hoitolaitteet ja pitkä matka hoitopaikkaan.
Hoidon antajalla voi olla asenteellista ja syrjivää suhtautumista tiettyihin vähemmistöryhmiin, joka voi aiheuttaa sen, että hoito tai diagnoosi ei ole oikea-aikaisia ja hoito voi olla laadultaan heikompaa. Lisäksi järjestelmän on huomioitava tulkkauksen saatavuus (Malin & Gissler 2006).
6.3 Pakolaisten kokemukset terveyspalvelujen käytöstä
Ulkomaalaistaustaisista 44 % koki saaneensa yhteyden hoitopaikkaan riittävän nopeasti ja 36 % koki saaneensa vastaanottoajan riittävän nopeasti. 43 % koki päässeensä tutkimuksiin riittävän nopeasti. Erityisiä vaikeuksia yhteyden ja vastaanottoajan saamisessa olivat kokeneet Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olevat (Kuusio ym 2020). Ulkomaalaistaustaiset luottivat muuta väestöä harvemmin siihen, että saavat äkilliseen vaivaan tai sairauteen kiireellistä hoitoa sitä tarvitessaan. Ulkomaalaistaustaiset käyttävät paljon julkisen sektorin palveluita, jolloin ongelmat hoitoon pääsyssä korostuvat verrattuna työterveyshuoltoon tai yksityissektoriin. Palveluihin pääsyn parantamiseksi on ehdotettu muun muassa tehokasta tiedottamista palvelupaikoista, niiden sisällöstä ja toimintatavoista. Ratkaisuna ei olla pidetty erityisiä kohdennettuja erillispalveluita (Kuusio ym 2020).
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa tarkasteltiin maahanmuuttajien hoidon saamisen esteitä sekä tyytyväisyyttä lääkärinhoitoon. Kurditaustaisista hieman yli puolet arvioi, että saadusta hoidosta oli apua, ja 68 % arvioi, että sai riittävästi tietoa terveydentilastaan. Somalialaistaustaiset olivat hieman tyytyväisempiä saamaansa lääkärinhoitoon (Castaneda ym 2012). Siirtolaisinstituutin teettämässä tutkimuksessa maahanmuuttajien palvelutarpeeseen vastaamisesta Etelä-Pohjanmaalla lähes 90 % vastaajista arvioi hoidon tason hyväksi tai erinomaiseksi, ja lähes kaikki (98 %) pitivät hoitokokemusta miellyttävänä tai erittäin miellyttävänä (Häkkinen 2009).
Pakolaisten kokemuksia perusterveydenhuollossa käsittelevässä kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa nousi esiin neljä teemaa: vaikeudet palvelujen saatavuudessa, kielivaikeudet, huonot lääkäri-potilas -suhteet sekä haasteet lääketieteellisen hoidon hyväksyttävyydessä. Pakolaisilla oli tietämättömyyttä terveydenhuoltojärjestelmästä, kuten mikä on yleislääkärin rooli ja miten ajanvarauksen voi tehdä. Ylipäätään he kokivat terveydenhuoltojärjestelmän monimutkaiseksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi (Cheng ym 2015). Haasteita voi olla terveydenhuoltoon kulkemisessa, rakennusten löytämisessä ja rakennusten sisällä suunnistamisessa. Epäselvää voi olla esimerkiksi se, milloin pitää hakeutua terveyskeskukseen ja milloin sairaalaan (Häkkinen 2009, Riggs ym 2012).
Kielivaikeuksina koettiin haasteet puhutun kielen ja kirjallisten materiaalien ymmärtämisessä, lomakkeiden täyttämisessä sekä vaikeudet tulkkien käytössä.
Pakolaiset olivat huolissaan, että tulkit eivät kääntäneet asioita tai lääketieteellisiä käsitteitä riittävästi. Toisinaan käytettiin ammattitulkkeja, mutta tulkkeina käytettiin myös perheenjäseniä ja ystäviä (Cheng ym 2015). Haasteita voi olla ajanvarauksessa puhelimitse, koska omaan kielitaitoon ei luoteta riittävästi. Pakolaiset toivoivat ennemmin suoraa puhelinyhteyttä tuttuun hoitajaan, kuin soittoa yleiseen puhelinkeskukseen (Riggs ym 2012).
Pakolaiset olivat huolissaan lääkäreistä, jotka eivät kuunnelleet heitä tai eivät olleet kiinnostuneita heistä. Pakolaiset olivat tyytyväisiä lääkäreihin, jotka olivat ystävällisiä ja saivat heidät tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja kunnioitetuksi. Jotkut pakolaiset pelkäsivät lääkäriin menemistä, koska he kokivat olevansa ei-toivottuja ja kokivat rasittavansa terveydenhuollon resursseja. Terveydenhuollossa ilmeni ongelmia, kun pakolaisten odotusten ja todellisten kokemusten välillä oli ristiriitaa. Lääketieteelliset tutkimukset tai tutkimatta jättäminen aiheuttivat hämmennystä, samoin kuin jotkut diagnostiset kokeet (Cheng ym 2015).
Pakolaiset kokivat ongelmana pitkät jonotus- ja odotusajat hoitoon pääsemiseksi. He ovat usein tottuneet kotimaassaan pääsemään esimerkiksi yleislääkärin vastaanotolle nopeasti.
Muita esteitä voivat olla epäluottamus terveyskeskuslääkäreihin ja heidän ammattitaitoonsa ja epäily siitä, että hoidosta ei olisi apua. Epäluottamukseen terveydenhuollon ammattilaisia ja tulkkeja kohtaan liittyi huoli kelpoisuudesta pysyä uudessa kotimaassa (Castaneda ym 2012, Fang ym 2015). Terveyspalveluiden käytön yhtenä esteenä kerrottiin olevan liian korkea hinta (Castaneda ym 2012).
Työ- ja elinkeinoministeriön (2015) selvityksessä on todettu, että maahanmuuttajaperheiden tiedon saamisen kanavat perheiden peruspalveluista ovat varsin sekalaisia. Parhaimmat tiedot olivat kuitenkin pakolaistaustaisilla, koska he olivat saaneet tietoa joko vastaanottokeskuksessa ollessaan tai kuntien maahanmuuttajille suunnatuissa palveluissa (Turtiainen & Hiitola 2015).
6.4 Ammattilaisten kokemukset pakolaisten hoidosta
Priebe ym (2011) kartoittivat tutkimuksessaan terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta haasteita ja hyviä käytäntöjä maahanmuuttajapotilaiden hoidossa.
Haasteina koettiin muun muassa kielivaikeudet, traumakokemukset, maahanmuuttajien epätietoisuus terveydenhuoltojärjestelmästä, kulttuuriset erot, erilaiset käsitykset sairauksista ja hoidosta, negatiiviset asenteet ja lääketieteellisen historian puuttuminen.
Monet näistä ovat samankaltaisia asioita, jota maahanmuuttajat ovat itse nostaneet tutkimuksissa haasteina esiin. Hyvinä käytäntöinä taas tuotiin esiin organisaatioiden joustavuus, riittävät resurssit, hyvät tulkkipalvelut, työskentely yhteistyössä perheiden ja sosiaalipalvelujen kanssa, henkilöstön kulttuuritietoisuus, koulutus sekä positiiviset ja vakaat suhteet henkilöstön kanssa (Priebe ym 2011).
Suomessa on koottu hyviä käytäntöjä maahanmuuttajien terveyspalveluissa. Osittain siinä on nostettu esiin samoja asioita kuin Prieben ym (2011) tutkimuksessa, kuten palveluiden joustavuus, tulkkauspalveluiden tärkeys ja henkilöstön kulttuurituntemuksen kehittäminen. Näiden lisäksi on todettu, että on tärkeää lisätä maahanmuuttajien tietoutta terveyspalveluista ja ottaa maahanmuuttajat mukaan palveluiden ja interventioiden suunnitteluun (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).
7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata pakolaisten alkuvaiheen kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja terveyspalveluissa asioinnista Etelä-Karjalassa sekä kuvata tekijöitä, jotka ovat eniten vaikuttaneet heidän kokemuksiinsa.
Tutkimuskysymykset olivat
1. Minkälaisia kokemuksia pakolaisilla on hoitoon hakeutumisesta?
2. Minkälaisia kokemuksia pakolaisilla on terveyspalveluissa asioinnista?
3. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet myönteisiin kokemuksiin?
4. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kielteisiin kokemuksiin?
8 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
8.1 Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat pakolaistaustaiset henkilöt, jotka olivat asuneet Suomessa enintään kahden vuoden ajan ja joiden kotikunta oli haastatteluhetkellä jokin Etelä-Karjalan kunnista. Haastateltavilla täytyi olla kokemuksia terveyspalveluissa asioinnista. Haastateltavia oli yhteensä kuusi henkilöä, ja haastatteluja tehtiin neljä eli haastatteluista kaksi oli yksilöhaastatteluja ja kaksi kahden henkilön haastatteluja.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri antoi tutkimukselle tutkimusluvan sekä eettisen työryhmän puoltavan lausunnon joulukuussa 2018. Haastateltavat tutkimukseen saatiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Maahanmuuttopalveluiden kautta.
Maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaajat kertoivat helmi-huhtikuussa 2019 kaikille tapaamilleen kohderyhmään kuuluville asiakkaille mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen. Suostumuksensa antaneiden henkilöiden puhelinnumerot toimitettiin tutkimuksen tekijälle, joka oli yhteydessä haastateltaviin puhelimitse. Haastatteluajat saatiin sovittua puhelimessa joko suomen tai englannin kielellä. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2019 haastateltavalle sopivana ajankohtana joko tutkittavan kotona tai Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin tiloissa.
Jokaisessa haastattelussa käytettiin puhelintulkkausta haastateltavan omalla äidinkielellä.
Tulkkaukset varattiin erään tulkkauspalveluita tarjoavan yrityksen kautta. Itä-Suomen yliopisto maksoi tulkkauksista koituneet kustannukset. Haastatteluissa käytettiin kannettavaa puhelinta, jossa oli kaiutin päällä haastattelun ajan. Haastattelut nauhoitettiin älypuhelimella. Kaikkien haastateltavien kanssa käytiin läpi tulkin kanssa ”tiedote tutkittavalle” (liite 1), jonka he saivat itselleen. Lisäksi kaikki haastateltavat allekirjoittivat ”tutkittavan suostumus” -lomakkeita (liite 2) kaksi kappaletta, joista toinen kappale jäi haastateltavalle ja toinen tutkimuksen tekijälle. Molemmat lomakkeet olivat suomenkielisiä. Haastattelujen kesto vaihteli 30-60 minuutin välillä. Keskimääräinen kesto oli 45 minuuttia. Haastattelun maksimikesto oli 60 minuuttia, koska tulkkaus oli varattu tunnin ajalle. On kuitenkin huomioitava, että tulkkauksen käyttäminen vei kaksinkertaisen ajan ilman tulkkausta toteutettavaan haastatteluun verrattuna. Aineiston
litterointi tehtiin kesällä 2019, ja aineiston analysointi tehtiin syksyllä 2019. Tutkielma kirjoitettiin valmiiksi syksyn 2019 ja talven 2020 aikana.
8.2 Tutkimusmenetelmät
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohta on induktiivisuus, jossa yksittäiset havainnot yhdistetään laajemmaksi kokonaisuudeksi.
Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on tutkittavien näkökulman ymmärtäminen.
Muita kvalitatiivisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat mitä-, miksi- ja miten-kysymykset, tutkittavien valinta tarkoituksenmukaisuuden perusteella, tutkittavien vähäinen määrä, aineistonkeruu avoimin menetelmin, tutkimuksen tekijän rooli aktiivisena osallistujana ja tiedon kontekstisidonnaisuus (Kylmä & Juvakka 2007).
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna (liite 3). Haastattelun etuja ovat mahdollisuus olla suoraan kielellisessä vuorovaikutuksessa ja syventää sekä selventää saatavia tietoja.
Teemahaastattelu etenee enemmän tiettyjen teemojen varassa kuin yksityiskohtaisten kysymysten. Teemahaastattelurungon teemat kuvaavat niitä alueita, joihin haastattelukysymykset kohdistuvat. Haastattelurunko toimii haastattelutilanteessa muistilistana ja ohjaa keskustelua. Teema-alueiden perusteella keskustelua voidaan jatkaa ja syventää niin pitkälle kuin on tarpeen (Hirsjärvi & Hurme 2015).
8.3 Aineiston analysointi
Haastattelujen jälkeen äänitetyt haastattelut litteroitiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä noin 15 sivua. Tämän jälkeen haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä eli induktiivisella sisällön analyysilla. Ensin pyrittiin hahmottamaan aineistosta yleiskuva, jonka jälkeen tekstistä poimittiin merkitykselliset ilmaisut ja pelkistettiin ne (taulukko 1). Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaisut ryhmiteltiin eli sisällöltään samankaltaiset ilmaisut yhdistettiin samaan luokkaan ja luokat nimettiin (taulukko 2).
Tämän jälkeen luokista yhdisteltiin vielä ala- ja yläluokkia.
TAULUKKO 1. Esimerkki aineiston pelkistämisestä
Alkuperäinen ilmaisu Pelkistetty ilmaisu Ainoo mistä mä puhuin et ainoo huono asia
sairaaloissa on niinku et jos oot sairas siinä menee tosi kauan pitkä aika ennenku sun vuoro tulee jos meet sinne ilman
ajanvarausta, siinä kestää tosi paljon ennenku sun vuoro niinku tulee. Se on huono asia.
Ilman ajanvarausta joutuu odottamaan pitkään
Kun on ollut tulkki niin se on auttanut hirveesti ja monessa eri tapauksessa tulkin avulla ymmärretään paljon helpommin, koska se on niinku äidinkieli
Tulkki helpottaa ymmärtämistä
TAULUKKO 2. Esimerkki aineiston ryhmittelystä ja luokittelusta
Pelkistetyt ilmaisut Ryhmittely Alaluokka Yläluokka - Silloin kun on tulkki niin asiat
sujuvat
- Ei saa kerrottua asioita ilman tulkkia
Tulkkauksen puute
8.4 Tutkimuksen eettisyys
Laadullisessa tutkimuksessa eettiset seikat on huomioitava tutkimusprosessin eri vaiheissa, kuten aiheen ja tutkimusmenetelmien valinnassa, tutkimuksen toimijoiden asemassa sekä aineiston analysoinnissa ja raportoinnissa (Kylmä & Juvakka 2007).
Tämän tutkimuksen kohdalla haastateltavia rekrytoitaessa huomioitiin se, että tutkimuksen tekijä on työskennellyt aiemmin maahanmuuttajien terveydenhoitajana Eksoten alueella. Saadessaan haastateltavien yhteystiedot, tutkija varmistui samalla siitä, että haastateltavalla ja tutkijalla ei ole aiempaa asiakassuhdetta, joka olisi voinut vaikuttaa siihen, mitä tutkittavat kertovat kokemuksistaan.
Eettisyyteen kuuluu myös se, että tutkittavien on oltava tietoisia siitä, että kyseessä on tutkimus, ja heillä tulee olla tietoa tutkimuksen tarkoituksesta, kestosta, menettelytavoista, tutkimuksen tekijöiden roolista sekä siitä, mihin tietoa käytetään.
Tutkittavan on oltava tietoinen mahdollisuudestaan keskeyttää tutkimus milloin tahansa (Kylmä & Juvakka 2007). Tässä tutkimuksessa tutkimuksen tarkoitus, luottamuksellisuus, anonymiteetti ja muut keskeiset asiat kerrottiin tutkittavalle annettavassa kirjallisessa tiedotteessa. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävää, koska suurin
osa haastateltavista ei vielä osannut hyvin suomea ja osa haastateltavista oli kirjoitus- ja lukutaidottomia. Tämän vuoksi jokaisen haastateltavan kanssa käytiin tiedote- ja suostumuslomake läpi suullisesti tulkin välityksellä. Tutkimusaineisto säilytettiin siten, että ulkopuolisilla ei ollut pääsyä aineistoon.
Tutkimuksen luotettavuuden kannalta oli tärkeää käyttää tulkkausta, koska tällöin haastateltava pystyy ilmaisemaan itseään omalla äidinkielellään, mikä helpottaa kokemuksien kuvaamista. Tulkkaukset tilattiin tulkkaus- ja käännöspalveluita tarjoavasta yrityksestä, joka käyttää ammattitulkkeja, jotka noudattavat asioimistulkin eettisiä ohjeita. Näihin kuuluvat muun muassa tulkin salassapitovelvollisuus, huolellinen valmistautuminen tehtävään, puolueettomuus ja ammattitaitonsa jatkuva kehittäminen (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto 2013).
9 TULOKSET 9.1 Taustatiedot
Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi haastateltavaa. Haastatteluja tehtiin yhteensä neljä, joista kaksi oli yksilöhaastatteluja ja kahteen haastatteluun osallistui kaksi henkilöä.
Haastateltavista neljä oli naisia ja kaksi miehiä. Iältään haastateltavat olivat 2455 -vuotiaita. He olivat saaneet oleskeluluvan keskimäärin 1,5 vuotta aiemmin, ja he olivat lähtöisin kolmesta eri maasta eri puolilta maailmaa. Haastateltavien yksityisyyden suojelemiseksi ei heidän kotimaitaan julkaista yksityiskohtaisemmin. Osalla haastateltavista oli lapsia ja/tai puoliso ja osa asui yksin. Kaikilla haastateltavista oli kokemuksia ainakin avoterveydenhuollon palveluista, kuten terveysasemalla asioinnista.
Osalla oli kokemusta myös esimerkiksi hammashoidosta ja erikoissairaanhoidosta.
9.2 Pakolaisten kokemuksia hoitoon hakeutumisesta
Pakolaisten kokemuksissa hoitoon hakeutumisessa esiin nousseet teemat olivat tiedonsaanti sekä terveyspalveluista että ajanvaraamisesta, ajanvaraus käytännössä ja pitkät odotusajat (kuvio 1). Monet olivat saaneet apua ajanvarauksessa, ja osa oli varannut ajan itsenäisesti ilman ongelmia. Odotusaikoihin liittyviä kokemuksia olivat vapaiden aikojen puute ja pitkä odotusaika.
Kuvio 1. Pakolaisten terveyspalveluihin hakeutumiseen liittyvät teemat
Jotta voi hakeutua hoitoon, tarvitaan tietoa terveyspalveluista. Suurin osa haastateltavista oli saanut tietoa terveyspalveluista Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaajilta. He kokivat, että olivat saaneet tietoa riittävästi. Toisaalta yksi haastateltavista koki tiedonpuutetta, eikä tiennyt miten olisi pystynyt itse varaamaan aikaa terveyspalveluihin. Hän toi esiin, että olisi halunnut tietoa myös siitä, miten esimerkiksi Internetin kautta voi varata aikaa.
H1: ”Meillä voitais niinku esimerkiks kertoo siitä et miten me voidaan varata niinku aika internetin kautta kun välil ei saa yhteyttä sosiaaliohjaajaan tai sosiaaliohjaaja ei oo paikalla niin haluttais tietää enemmän et miten näitä asioita voitais hoitaa niinku me itse, miten me voitais hoitaa ilman sosiaaliohjaajaa esimerkiks internetin kautta tai miten muuten sitä voitais varata sitä aikaa.”
Kokemuksissa hoitoon hakeutumisesta korostui toisten henkilöiden apu. Moni haastateltavista kertoi sosiaaliohjaajien auttaneen ajanvarauksessa terveyspalveluissa.
Osa haastateltavista oli saanut apua ajanvaraukseen tuttavilta ja terveydenhoitajalta, kun taas yksi haastateltavista oli hoitanut ajanvaraamisen kokonaan itse.
H5: ”Meille sanottiin niin että niinku meillä on terveydenhoitaja (nimi) ja hän niinku tota voi varata ja tilata meille ajat.”
H3: ”Eli siis tähän asti mä en ole varannut itse aikaa vaan sosiaalityöntekijät auttoivat.”
Osa haastateltavista oli kokenut hoitoon hakeutumisen vaikeana, kun taas osalla ei ole ollut ongelmia hoitoon hakeutumisessa. He, jotka olivat kokeneet hoitoon hakeutumisen vaikeana, kertoivat, että vapaita aikoja ei aina ole ollut varattavissa ja ajanvaraukset ovat menneet pitkän ajan päähän. Yhden haastateltavan kohdalla ajanvaraus ei ollut onnistunut ollenkaan, mutta syy tähän jäi epäselväksi. Haastateltavat kokivat, että jos menee terveyspalveluihin ilman ajanvarausta, joutuu odottamaan pitkään.
H6: ”… mut toisel kerral se ei onnistunu et ne sano mulle et tule kuukauden päästä et täl hetkel ei oo vapaita aikoja.”
H1: ”Ainoo mistä mä puhuin et ainoo huono asia sairaaloissa on niinku et jos oot sairas siinä menee tosi kauan pitkä aika ennenku sun vuoro tulee jos meet sinne ilman ajanvarausta, siinä kestää tosi paljon ennenku sun vuoro niinku tulee. Se on huono asia.”
H3: ”Kyllä se on sujunut ongelmatta.” (ajanvaraus)
9.3 Pakolaisten kokemuksia terveyspalveluissa asioinnista
Kokemuksissa terveyspalveluista asioinnista esiin nousseet teemat olivat tulkkaus ja tyytymättömyys sekä tyytyväisyys saatuun hoitoon (kuvio 2). Haastateltavien kokemukset terveyspalveluissa asioinnista vaihtelivat. Osa oli hyvin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin, ja osa tyytymättömiä.
Kuvio 2. Pakolaisten terveyspalveluissa asiointiin liittyvät teemat
Haastateltavien mukaan suurimmalla osalla käynneistä on ollut tulkkaus varattuna. Usein mennessä ilman ajanvarausta esimerkiksi päivystysajalle tulkkausta ei ollut varattu, mutta asia oli yleensä saanut selvitettyä joko englannin kielellä, auttavalla suomen kielellä tai elekielellä. Toisaalta yksi haastateltavista kertoi, että hän oli erikseen pyytänyt useamman kerran tulkkauksen varaamista jo etukäteen, mutta tästä huolimatta tulkkausta ei ollut varattu esimerkiksi terveydenhoitajan käynneille.
H2: ”Et niinku jos yleensä se on niinku et jos on aika vaikka niinku aika varattu niin on tulkki mut jos ei oo aika varattu ni ni et yleensä mä puhun englannin tai puhutaan englantia sen lääkärin kanssa et hoidetaan englannin kielellä”
H6: ”Se et kyl mä niinku ilmotan niille et ne varais mun puolesta tulkin mut et ei ne ikinä oo varannu niinku vain jos on lääkärille varattu aika mut muuten ei oo varattu tulkki”
Osa koki, että lääkärikäynneistä ei ole ollut hyötyä ja käynnit olivat hyödyttömiä, tai ei muuten ole saanut tarvitsemaansa apua: yksi haastateltavista esimerkiksi koki, että lääkäri ei ottanut hänen sairauttaan tosissaan.
H6: ”…tuntuu et lääkäri otti mun sairauden iisisti et helposti et ei ottanu tosissaan ja et tää sairaus on mulle tosi vakava et mä oon joutunu stressaantumaan täst sairaudesta tosi paljon…”
Odotukset Suomen terveydenhuollosta ja käytetyistä hoitomenetelmistä vaihtelivat.
Jotkut haastateltavista kokivat, että hoito ei ole ollut sellaista, mitä on odottanut.
H6: ”Niinku se hoito tääl ei oo se mitä mä oon odottanut, se ei oo mitä oon odottanut, et aika erilaista et niinku mä en osaa sanoo oonks mä saanu sitä hoitoo mitä mä tarviin.”
Suurin osa taas on saanut hoitoa, johon he ovat olleet tyytyväisiä ja joka on auttanut. Osa haastateltavista toi esiin tyytyväisyytensä tiettyihin terveydenhuollon ammattilaisiin, joiden kanssa asiat olivat sujuneet hyvin.
H5: ”Niin niin tota semmonen vertauskuva, että tota sillon kun kävelet ja sulla on siellä painolasti niskassa ni ja sinä kävelet ja sitten kun heität sen maahan niinku tota lasket alas niin tulee helpotus, olo helpottuu, niin sama olo on silloin kun pääsee näiden lääkäreiden vastaanotolle.”
H3: ”Eli siis kokemuksia ei ollut ei huonoja kokemuksia ja aina sujunut hyvin omalla kohdalla ja myös lasten kohdalla jos jotakin on ollut.”
H3: ”Eli siis kokemuksia ei ollut ei huonoja kokemuksia ja aina sujunut hyvin omalla kohdalla ja myös lasten kohdalla jos jotakin on ollut.”