MOR-Y13-171
2563000
2563000
2564000
2564000
2565000
2565000
7495000 7495000
7496000 7496000
7497000 7497000
7498000 7498000
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
PALOKUMPU KITTILÄ
Tietokantatunnus: MOR-Y13-171 Muodostumatyyppi: Drumliini
Arvoluokka: 4 Karttalehti:2734 07 Alueen pinta-ala: 96,5 ha
Korkeus: 212 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 8 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m Moreenimuodostuman sijainti: Palokumpu sijaitsee Kittilän kaakkoisosassa, noin 6 km
Kelontekemältä luoteeseen Kelontekemäjärven länsirannalla.
Geologia
Palokummun drumliini on kohtalaisen hyvin kehittynyt ja loivapiirteinen. Drumliinissa ei ole tavattu
kalliopaljastumia. Maasto on alueella suhteellisen tasaista Keski-Lapin vedenjakaja-aluetta, josta joet virtaavat sekä Ounasjokeen että Kitiseen. Drumliinin suuntaus on pohjoisluoteesta eteläkaakkoon, mikä vastannee viimeistä jäätiköitymisvaihetta edeltäneen jäätiköitymisvaiheen virtaussuuntaa alueella. (vrt. Hirvas 1991)..
Drumliinin pituus on 2200 metriä ja leveys 600 metriä. Drumliinin laki kohoaa ympäristöstään noin 8 metriä.
Drumliinin laki sijaitsee sen keskipisteestä hieman proksimaalipään suuntaan. Drumliinin rinteet ovat hyvin loivat, itärinne on hieman loivempi kuin länsirinne. Pintalohkareisuus on drumliinin laella vähäinen ja muualla sitä ei ole juuri lainkaan.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen pohjoisosan liepeet sijaitsevat valtion maalla, ja alueen metsät ovat kuivahkon kankaan kuusisekametsäistä taimikkoa (Metsähallituksen kuviotiedot). Muuten drumliinilla kasvaa kuusi-koivusekametsää. Mäntyä on hieman enemmän selänteen päällä. Aluskasvillisuus mustikkaista ja suopursu nousee kangasmaalle.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta johtuen drumliini hahmottuu matalana metsäisenä selänteenä. Drumliinilta ei avaudu mainittavaa maisemaa lähiympäristöön. Sisäisessä maisemassa ei ole sen loivapiirteisyydestä johtuen juurikaan vaihtelua.
Kirjallisuus
Hirvas, H. 1991. Pleistocene stratigraphy of Finnish Lapland. Geological Survey of Finland. Bulletin 354. 123 s.