294119
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maatalousyrit- täjän eläkelain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maa- talousyrittäjän eläkelakia, taiteilijaprofesso- rin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annettua lakia, maatalousyrittäjien tapatur- mavakuutuslakia, sairausvakuutuslakia, sai- rausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annettua lakia, työttömyysturvalakia ja asumiseen pe- rustuvan sosiaaliturvalainsäädännön sovel- tamisesta annettua lakia. Näillä lainmuutok- silla parannettaisiin ja selkeytettäisiin apura- halla työskentelevien sosiaaliturvaa.
Ehdotetuilla lainmuutoksilla apurahansaa- jat saatettaisiin apurahalla työskentelyn osal- ta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen la- kisääteisen ansiosidonnaisen eläketurvan ja kuntoutusetuuksien piiriin. Saadakseen edellä tarkoitettua turvaa Suomessa asuva apura- hansaaja olisi velvollinen vakuuttamaan it- sensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomesta myönnetty tieteelli- sen tutkimuksen tekemistä tai taiteellisen toiminnan harjoittamista varten apuraha, jon- ka turvin hän työskentelee Suomessa yhden- jaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apu- rahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutet- tuna on vähintään maatalousyrittäjän eläke- lain mukaisen työtulon alarajan suuruinen.
Tietyin edellytyksin apurahansaajan vakuu- tettava työskentely voisi tapahtua myös ul- komailla. Apurahansaajan eläketurva mää- räytyisi hänelle vahvistetun vuosityötulon pe- rusteella samalla tavoin kuin maatalousyrittä- jällä.
Apurahansaajat otettaisiin maatalousyrittä-
jän eläkelain mukaisen eläkevakuutuksen pe- rusteella myös maatalousyrittäjän eläkelain mukaiseen lakisääteiseen ryhmähenkivakuu- tukseen.
Apurahansaajat saatettaisiin myös maata- lousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukai- sen lakisääteisen työtapaturmavakuutuksen piiriin. Työtapaturmaturvan eläke- ja päivä- rahaetuuksien perusteena olisi apurahansaa- jalle maatalousyrittäjän eläkelain nojalla vahvistettu vuotuinen työtulo. Lisäksi apura- hansaajat voisivat ottaa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaisen vapaaehtoi- sen vapaa-ajan vakuutuksen.
Apurahansaajat pääsisivät heille maata- lousyrittäjän eläkelain mukaisesti vahvistetun työtulon perusteella myös sairausvakuutus- lain mukaisten ansiosidonnaisten päiväraha- etuuksien ja Kansaneläkelaitoksen kuntou- tusrahan piiriin.
Apurahansaajien eläke- ja päivärahaetuuk- sien vakuutusmaksut sekä vapaa-ajan tapa- turmavakuutuksen maksut määräytyisivät ku- ten maatalousyrittäjillä. Myös apurahansaa- jien ryhmähenkivakuutuksen ja työtapatur- maturvan maksut määräytyisi kuten maatalo- usyrittäjillä. Näiden vakuutusmaksujen suu- ruudessa otettaisiin kuitenkin huomioon apu- rahansaajien maatalousyrittäjiä pienempi ta- paturmariski ja se, ettei apurahansaajiin so- vellettaisi maatalousyrittäjiä koskevaa työta- paturmavakuutusmaksun alennusjärjestel- mää.
Työttömyysturvalakiin lisättäisiin apura- hansaajia koskeva työmarkkinatuen tarve-
harkintaa lieventävä säännös. Sen mukaan apurahansaajalla, joka ennen työttömyyden alkamista on ollut apurahalla työskentelynsä perusteella vakuutettuna maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti yhteensä vähintään 24 kuukautta lähinnä edellisen 48 kuukauden aikana, olisi oikeus 130 ensimmäisen työttö- myyspäivän ajalta työmarkkinatukeen ilman tarveharkintaa. Mainitun 130 päivän laske- minen aloitettaisiin alusta, kun edellä tarkoi- tettu vakuutusehto täyttyisi uudelleen. Sa- malla työttömyysturvalain soveltamista sel- keytettäisiin mainitsemalla laissa, ettei apu- rahansaaja ole laissa tarkoitettu yrittäjä.
Työttömyysturvan saamisen työvoimapoliit- tisia edellytyksiä täsmennettäisiin erottamalla yritystoiminnan ja oman työn päättymisen edellytykset toisistaan. Lisäksi apurahakausi määriteltäisiin hyväksyttäväksi syyksi olla poissa työmarkkinoilta.
Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalain- säädännön soveltamisesta annettua lakia muutettaisiin niin, että maatalousyrittäjän
eläkelain mukaisesti vakuutetuilla apurahan- saajilla olisi mahdollisuus pysyä Suomen so- siaaliturvalainsäädännön piirissä kymmenen vuoden ulkomailla työskentelyn ajan. Heitä ei myöskään pidettäisi yrittäjinä mainittua lakia sovellettaessa.
Edellä mainittuihin lakeihin ehdotettujen muutoksien vuoksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi lähinnä teknisiä tarkistuksia tapa- turmavakuutuslakiin, Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuk- sista annettua lakiin, maatalousyrittäjien lo- mituspalvelulakiin, maatalouden harjoittami- sesta luopumisen tukemisesta annettuun la- kiin, maatalousyrittäjien luopumistuesta an- nettuun lakiin, eläkkeensaajien asumistuesta annettuun lakiin ja työterveyshuoltolakiin.
Esitys liittyy valtion vuoden 2009 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1
SISÄLLYSLUETTELO ...3
YLEISPERUSTELUT ... 6
1. Johdanto ...6
2. Nykytila ...6
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö ...6
Apurahat ...6
Apurahojen verotus ...7
Eläketurva...8
Työeläkelakien mukainen työntekijä vai yrittäjä...9
Ryhmähenkivakuutusturva ...10
Valtion taiteilija-apurahojen eläketurva ...11
Opiskelun ja alle kolmivuotiaan lapsen kotona hoidon aikainen eläketurva...11
Tapaturmaturva...11
Ansiosidonnaisen eläketurvan ja työtapaturmaturvan toimeenpano ...13
Sairausvakuutuslain päivärahaetuudet ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha ...13
Työttömyysturva...15
Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluminen ...16
2.2. Nykytilan arviointi...17
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ...18
Eläketurva... 19
Ryhmähenkivakuutusturva ...21
Tapaturmaturva...22
Sairausvakuutuslain päivärahat ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha ...23
Työttömyysturva...23
Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluminen ...23
4. Esityksen vaikutukset ...23
4.1. Taloudelliset vaikutukset ...23
4.2. Organisatoriset vaikutukset...24
4.3. Vaikutukset eri sukupuolten kannalta...25
5. Asian valmistelu ...27
6. Riippuvuus muista esityksistä...27
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...28
1. Lakiehdotusten perustelut ...28
1.1. Maatalousyrittäjän eläkelaki ...28
1 luku. Lain tarkoitus...28
3 luku. Eläketurvan järjestäminen ...31
Voimaantulosäännös...40
1.2. Laki taiteilijaprofessorin viroista ja taiteilija-apurahoista ...41
Voimaantulosäännös...41
1.3. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki ...41
Voimaantulosäännös...45
1.4. Tapaturmavakuutuslaki...46
Voimaantulosäännös...46
1.5. Sairausvakuutuslaki ...46
1 luku. Lain tarkoitus ja soveltamisala ...46
7 luku. Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset...46
11 luku. Päivärahaetuuksien määrä ...46
18 luku. Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut...47
Voimaantulosäännös...47
1.6. Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista .48 Voimaantulosäännös...48
1.7. Laki sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille ...48
Voimaantulosäännös...48
1.8. Työttömyysturvalaki...49
1 luku. Yleiset säännökset ...49
2 luku. Etuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset...49
5 luku. Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset ...50
9 luku. Työmarkkinatuen määrä ja kesto...50
Voimaantulosäännös...50
1.9. Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki...51
Voimaantulosäännös...51
1.10. Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta ...51
Voimaantulosäännös...51
1.11. Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta ...52
Voimaantulosäännös...52
1.12. Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta...52
Voimaantulosäännös...52
1.13. Laki eläkkeensaajan asumistuesta ...52
Voimaantulosäännös...52
1.14. Työterveyshuoltolaki ...52
Voimaantulosäännös...53
2. Voimaantulo ...53
LAKIEHDOTUKSET ...54
maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta ...54
taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamisesta ...63
maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta ...64
tapaturmavakuutuslain 16 a ja 28 §:n muuttamisesta ...68
sairausvakuutuslain muuttamisesta...69
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 47 §:n muuttamisesta ...72
sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta ...73
työttömyysturvalain muuttamisesta ...74
maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 ja 27 §:n muuttamisesta ...77
maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain 29 ja 41 §:n muuttamisesta ...78
maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta...79
asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 2 a ja 7 §:n muuttamisesta ...80
eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 12 §:n muuttamisesta ...81
työterveyshuoltolain 3 §:n muuttamisesta ...82
LIITE ...83
RINNAKKAISTEKSTIT ...83
maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta ...83
taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamisesta ...100
maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta ...103
tapaturmavakuutuslain 16 a ja 28 §:n muuttamisesta ...110
sairausvakuutuslain muuttamisesta...111
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 47 §:n muuttamisesta ...115
sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta ...116
työttömyysturvalain muuttamisesta ...117
maatalousyrittäjien lomituspalvelulain 3 ja 27 §:n muuttamisesta ...122
maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain 29 ja 41 §:n muuttamisesta ...124
maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta...126
asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 2 a ja 7 §:n muuttamisesta ...127
eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 12 §:n muuttamisesta ...129
työterveyshuoltolain 3 §:n muuttamisesta ...130
YLEISPERUSTELUT
1 . J o h d a n t o
Suuri joukko taiteilijoista ja tieteellistä tut- kimustyötä tekevistä työskentelee jossakin elämänsä vaiheessa apurahan turvin. Joiden- kin kohdalla apurahalla työskentely kattaa huomattavan osan heidän työhistoriastaan ja toimeentulostaan.
Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö jakautuu työssäoloaikaista kulutustasoa kohtuullisesti turvaavaan ansiosidonnaiseen sosiaalitur- vaan ja sitä täydentävään vähimmäistoimeen- tulon takaavaan sosiaaliturvaan.
Apurahalla työskentely on useimmiten työ- suhteen ulkopuolella tapahtuvaa työskentelyä eikä sitä pidetä selkeästi myöskään yrittäjä- toimintana. Lisäksi myönnetyt apurahat ovat usein melko pieniä ja yleensä ne ovat vero- tonta tuloa. Näistä syistä apurahalla työsken- televät jäävät yleensä apurahatyöskentelynsä osalta ansiosidonnaisen sosiaaliturvan ulko- puolelle ja heidän sosiaaliturvansa määräytyy tällöin vähimmäisturvan mukaan.
Apurahan turvin taiteellista työtä tai tutki- mustyötä tekevät ovat sosiaaliturvan kannalta palkansaajia ja yrittäjiä huonommassa ase- massa. Kuitenkin palkansaajien ja yrittäjien työn tavoin myös apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tieteellistä tutkimustyötä te- kevien työ on yhteiskuntamme kannalta tar- peellista. Apurahansaajat sekä tieteen että tai- teen saroilla turvaavat omalta osaltaan suo- malaista osaamista myös tulevaisuudessa.
Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan ”Apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alus- ta niin, että apurahansaajille turvataan työs- kentelyyn myönnettyjen apurahojen määrän perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapa- turma- ja työttömyysturva. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä”.
2 . N y k y t i l a
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Apurahat
Taiteilijoille ja tieteellistä tutkimustyötä te- keville voidaan myöntää työskentelyapuraho- ja tiettyä projektia varten tai eripituisiksi määräajoiksi. Apurahoja voidaan myöntää myös esimerkiksi pelkästään materiaali- ja muiden työskentelystä aiheutuvien kulujen kattamiseen. Apurahoja myöntävät valtion, läänien, kuntien sekä yliopistojen ja korkea- koulujen lisäksi yksityiset tahot, lähinnä yk- sityiset säätiöt.
Suomen Akatemian määrärahoilla tutki- mustyötä tekevät ovat suurimmaksi osaksi virka- tai työsuhteessa Suomen Akatemiaan, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Suomen Akatemia myöntää erillisiä apurahoja vain ulkomailla tapahtuvaan tutkijakoulutukseen tai työskentelyyn. Apurahat myönnetään pää- sääntöisesti väittelyn jälkeiseen post doc-vaiheen työskentelyyn puoleksi—
kahdeksi vuodeksi. Vuonna 2007 apurahoja myönnettiin yhteensä 551 kappaletta ja apu- rahasumma oli yhteensä 4 411 260 euroa.
Yliopistot ja korkeakoulut myöntävät omil- ta toimintamenomomenteiltaan eri suuruisia ja kestoisia apurahoja lähinnä opintojen lop- pu- ja väitöskirjavaiheessa oleville. Pääosa apurahoista on myönnetty hyvin lyhytkestoi- seen työskentelyyn ja ne ovat suuruudeltaan varsin pieniä, joitakin satoja euroja. Eräät yliopistot ja korkeakoulut ovat myöntäneet apurahoja myös pitkäkestoisempaan tutki- mustyöhön. Tällaiset apurahat ovat useissa tapauksissa mahdollistaneet kokopäivätyös- kentelyn väitöskirjoihin tähtäävässä tutki- mustyössä. Kun yliopistojen ja korkeakoulu- jen toiminnassa ja rahoituksessa on viime
vuosina korostunut tuloksellisuus, apuraho- jen turvin tehdyillä jatkotutkinnoilla on ollut kasvava merkitys yliopistojen ja korkeakou- lujen toiminnan rahoituksessa. Myöntämällä apurahoja väitöskirjatöitä varten, yliopistot ja korkeakoulut ovat pystyneet tukemaan toi- mintamenomäärärahojensa puitteissa useam- pia väitöskirjan tekijöitä kuin perustamalla tutkijan virkoja. Toisinaan samassa projektis- sa valmistellaan väitöskirjoja sekä apuraho- jen turvin että työsuhteessa yliopistoon esi- merkiksi assistentteina.
Valtion taiteilijoille myöntämiä apurahoja ovat työskentely- ja kohdeapurahat sekä kir- jasto- ja näyttöapurahat. Suurin osa niistä on luovaan työskentelyyn tarkoitettuja apuraho- ja.
Taiteilijaprofessorin viroista ja valtion tai- teilija-apurahoista annetun lain (734/1969) 3 §:n mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, joka jaetaan taiteenhar- joittajien työskentelyn ja opintojen tukemi- seksi. Opetusministeriö päättää valtion taitei- lija-apurahojen suuruudesta. Apurahan suu- ruuden vahvistamista rajoittaa valtion talous- arvio, jossa varatun määrärahan valtion tai- teilija-apurahoihin tulee riittää näiden apura- hojen maksamiseen. Valtion yksivuotisen tai- telija-apurahan suuruus on 1.10.2007 lähtien ollut 1 313,13 euroa kuukaudessa. Apurahaa tarkistetaan valtion virkamiesten yleisiä palkkatarkistuksia vastaavasti opetusministe- riön päätöksellä. Yksivuotisen taiteilija- apurahan määrä oli vuonna 2007 yhteensä 15 049 euroa.
Valtion taiteilija-apurahat ovat määräaikai- sia, puolesta vuodesta viiteen vuoteen.
Vuonna 2007 myönnettyjen valtion taiteilija- apurahojen vuosimäärä oli 465. Edellä tar- koitettujen taitelija-apurahojen lisäksi mak- sussa on tällä hetkellä myös valtion viisitois- tavuotisia taiteilija-apurahoja. Näiden pitkien taiteilija-apurahojen maksaminen päättyy pääosin vuonna 2010. Kirjasto- ja näyttöapu- rahoja myönnettiin vuonna 2007 yhteensä 1069 henkilölle ja yksittäisten apurahojen suuruus vaihteli 500 eurosta 14 000 euroon.
Yksityiset säätiöt ja rahastot myöntävät merkittävässä määrin apurahoja tieteellisen ja taiteellisen työn tukemiseksi. Apurahoja ja- kavia säätiöitä ja yhdistyksiä on yli neljäsa- taa. Niistä kuuluu nykyisin 114 Säätiöiden ja
rahastojen neuvottelukuntaan. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukuntaan kuuluvat sää- tiöt ja yhdistykset myöntävät kuitenkin yli 85 prosenttia kaikkien säätiöiden myöntämis- tä apurahoista. Vuonna 2007 neuvottelukun- taan kuuluvat säätiöt jakoivat apurahoja yh- teensä lähes 200 miljoonaa euroa. Apuraho- jen lukumäärä oli arviolta 15 000—16 000, joista kokovuotisten apurahojen määrä oli noin 1300. Neuvottelukuntaan kuuluva Suo- men Kulttuurirahasto myöntää yksityisistä säätiöistä eniten apurahoja. Se tuki apurahoil- la taidetta noin 12,4 miljoonalla eurolla ja tiedettä lähes 14 miljoonalla eurolla ajalla 1.10.2006—30.9.2007 (luvut sisältävät sekä työskentely- että kohdeapurahat).
Esittävän taiteen aloilla on käytössä pääasi- assa lyhyitä, enintään kolmen kuukauden mittaisia työskentely- ja kohdeapurahoja.
Tällaisia lyhyitä työskentely- ja kohdeapura- hoja saa vuosittain 2000—3000 henkilöä.
Usein apurahoja myönnetään myös eri tai- dealojen taiteilijaryhmille tiettyä yhteispro- jektia varten. Esittävän taiteen aloilla on myös yleistä, että taiteellista työtä tehdään vuorotellen ja samanaikaisesti lyhyissä työ- suhteissa ja työskentelyapurahojen turvin.
Apurahojen verotus
Tuloverolain (1535/1992) 82 §:n mukaan stipendit ja muut apurahat, jotka on saatu opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten eivät ole veronalaista tuloa, jos niiden yhteenlaskettu määrä tulon hank- kimisesta ja säilyttämisestä johtuvien meno- jen jälkeen on verovuonna enintään valtion taiteilija-apurahan vuotuinen määrä eli 15 049 euroa vuoden 2007 tasossa. Tämän ylittävältä osalta apurahatulo on veronalaista tuloa. Valtiolta, kunnalta, muulta julkisyhtei- söltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saadut apurahat ovat kuitenkin aina verovapaata tu- loa niiden suuruudesta riippumatta.
Apurahasta vähennyskelpoisia menoja ovat kaikki välittömästi tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattikirjallisuudesta, tut- kimusmateriaalin ja kohdeapurahalla toteu- tettuun taideteokseen käytetyn materiaalin hankkimisesta sekä työmatkoista aiheutuneet
kustannukset. Menojen vähentäminen vero- velvollisen muista tuloista edellyttää, ettei niitä ole suoritettu verovapaalla apurahalla.
Tuloverolain 82 §:n nojalla verovapaana apurahana pidetään myös valtion myöntämiä kirjasto- ja näyttöapurahoja.
Apurahat ovat vastikkeettomia suorituksia.
Niiden verovapaus perustuu apurahalla työs- kentelyn yleishyödylliseen luonteeseen. Jos apurahan myöntää apurahansaajan työnanta- ja, apurahaa pidetään yleensä korvauksena työstä ja näin ollen myös veronalaisena tulo- na.
Eläketurva
Lakisääteisen eläkejärjestelmämme pääta- voitteena on väestön toimeentulon turvaami- nen vanhuuden, työkyvyttömyyden ja per- heenhuoltajan kuoleman varalta. Eläkejärjes- telmäämme kuuluu palkansaajia sekä yrittäjiä koskeva työeläkejärjestelmä ja sitä täydentä- vä koko väestöä koskeva kansaneläkejärjes- telmä.
Voimassa olevia yksityisten alojen työ- eläkelakeja ovat työntekijän eläkelaki (395/2006; TyEL), merimieseläkelaki (1290/2006; MEL) sekä yrittäjän eläkelaki (1272/2006; YEL) ja maatalousyrittäjän elä- kelaki (1280/2006; MYEL). Julkisten alojen työeläkelakeja ovat valtion eläkelaki (1295/2006; VaEL), kunnallinen eläkelaki (549/2003; KuEL) ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (261/2008; KiEL). Viimeksi mainittua lakia lukuun ottamatta kaikista edellä mainituista laeista on annettu erilliset voimaanpanolait. Lisäksi on eräitä muuta, pieniä erityisryhmiä koskevia virka- ja työ- suhteisiin perustuvia pakollisia eläkejärjes- telmiä.
Yksityisen puolen työnantaja on velvolli- nen järjestämään TyEL:n mukaisen eläketur- van työntekijälleen, jonka työstä saama työ- ansio on kalenterikuukauden aikana vähin- tään 47,08 euroa vuoden 2008 tasossa.
TyEL:n piiriin kuulumisen edellytyksenä on lisäksi, ettei työntekijä kuulu MEL:n tai jul- kisten alojen työeläkelain soveltamisalan piiriin. MEL:a sovelletaan ulkomaan liiken- teessä käytettävässä suomalaisessa aluksessa
työskentelevään henkilöön siten kuin laissa tarkemmin säädetään.
Valtion palveluksessa olevat kuuluvat VaEL:n piiriin palvelussuhteen pituudesta ja siitä saadusta työtulosta riippumatta. Lisäksi VaEL:n piiriin kuuluu kirjallisen tai suullisen toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai vastaavan järjestelyn perusteella tehtävä työ, jossa työpanoksen antaa ja rahallisen vastik- keen saa luonnollinen henkilö toimimatta yrittäjänä. KuEL:n piiriin kuuluvat kunta- työnantajaan työ- tai virkasuhteessa olevat palvelussuhteen pituudesta ja työansioiden määrästä riippumatta. VaEL:ia vastaavasti KuEL:n piiriin voi kuulua toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai vastaavan järjestelyn perusteella tehtävä työ.
Kaikkien edellä mainittujen työeläkelakien piiriin kuulumisen edellytyksenä on, että työ tehdään työ- tai virkasuhteessa. Poikkeukse- na tästä ovat vain luonnollisen henkilön val- tiotyönantajan tai kuntatyönantajan kanssa tekemän toimeksianto- tai konsulttisopimuk- seen perustuva työ.
Työntekijöiden eläketurvan rahoituksesta vastaavat työnantajat ja työntekijät yhdessä.
Työntekijät osallistuvat työeläketurvansa ra- hoitukseen työntekijäin eläkemaksulla, joka vuonna 2008 on alle 53-vuotiaiden osalta 4,1 % ja 53 vuotta täyttäneiden osalta 5,2 % työntekijälle maksetuista palkoista. Keski- määräinen TyEL-vakuutusmaksu vuonna 2008 on 21,8 %. Siihen on kuitenkin tehty 1 %-yksikön alennus työkyvyttömyyseläke- maksuista muodostuneen ylijäämän purkami- seksi.
YEL:n soveltamisalaan kuuluvat maata- lousyrittäjiä lukuun ottamatta henkilöt, jotka tekevät ansiotyötä olematta työ- tai virkasuh- teessa taikka VaEL:n tai KuEL:n mukaisessa toimeksianto- tai konsulttisopimuksen mu- kaisessa suhteessa työnantajaan. YEL:n so- veltamisalaan kuuluvan yrittäjän on otettava itselleen YEL-vakuutus, jos yrittäjätoiminta tai siihen rinnastettava ansiotoiminta jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja yrittäjän tästä toiminnasta saamaksi YEL-vuosityötuloksi on arvioitava vähintään 6 186,65 euroa vuoden 2008 tasossa.
YEL-työtuloon voi sisältyä myös apurahana saatua tuloa. Jos YEL-työtulo jää alle maini- tun rajamäärän, yrittäjä voi halutessaan ottaa
vapaaehtoisesti YEL-vakuutuksen. Käytän- nössä vapaaehtoisia YEL-vakuutuksia ei ole juurikaan otettu.
YEL-yrittäjien vakuutusmaksu, lukuun ot- tamatta aloittavan yrittäjän vakuutusmaksua, on vuonna 2008 alle 53-vuotiailla 20,6 % ja 53 vuotta täyttäneillä 21,7 %. Aloittavan yrittäjän vakuutusmaksualennukseen, joka on 75 % normaalitasoisesta YEL- vakuutusmaksusta, yrittäjällä on oikeus yrit- täjätoimintansa 48 ensimmäiseltä kuukaudel- ta. Siltä osin kuin YEL-vakuutusmaksut eivät riitä kattamaan eläketurvan kustannuksia, valtio rahoittaa kustannukset. Valtion rahoi- tusosuuden YEL-eläkemenosta on arvioitu vuonna 2008 olevan 85 miljoonaa euroa.
MYEL:n soveltamisalaan kuuluvat Suo- messa tai muussa EU- tai ETA maassa asuvat henkilöt, jotka harjoittavat maatalousyrittäjä- toimintaa Suomessa. Maatalousyrittäjä on velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalo- usyrittäjien eläkelaitoksessa, jos hänen yrittä- jätoimintansa jatkuu yhdenjaksoisesti vähin- tään neljä kuukautta ja hänen tästä toiminnas- ta saamaksi MYEL-vuosityötuloksi on arvi- oitava vähintään 3 093,33 euroa vuoden 2008 tasossa.
MYEL:ssa maatalousyrittäjätoimintana pi- detään maatilatalouden, ammattimaisen ka- lastuksen ja poronhoidon harjoittamista, jota ei tehdä työsuhteessa. MYEL-eläketurvan vakuutusmaksut määräytyvät keskimääräisen TyEL-vakuutusmaksun perusteella. MYEL- perusmaksuprosentti on vuonna 2008 alle 53-vuotiailla 20,6 % ja yli 53-vuotiailla 21,7 %. MYEL-eläketurvan vakuutusmaksut on porrastettu MYEL-vuosityötulon perus- teella perusprosentin, väliprosentin ja alenne- tun prosentin mukaiseen maksuun.
MYEL:n alennetun maksuprosentin mu- kaista työeläkevakuutusmaksua, joka on 49 % perusmaksuprosentista, maksetaan siltä osin kuin MYEL-vuosityötulo on enintään 21 673,24 euroa vuoden 2008 tasossa. Siltä osin kuin MYEL-vuosityötulo ylittää 21 673,24 euroa, mutta on enintään 34 058 euroa, työtulosta maksetaan väliprosentin mukaista maksua. Väliprosentin suuruus on alennettu prosentti kerrottuna luvulla, joka saadaan, kun 0,51-kertaisen työtulon ja 1 083,68 euron summa jaetaan 12 137,10 eu- rolla. MYEL-perusmaksuprosentin mukaista
vakuutusmaksua maksetaan MYEL- vuosityötulosta, joka ylittää 34 058 euroa.
Siltä osin kuin MYEL-vakuutusmaksut eivät riitä kattamaan MYEL-eläketurvan kustan- nuksia, valtio rahoittaa puuttuvan osan. Val- tion rahoitusosuuden MYEL-eläkemenoista on arvioitu vuonna 2008 olevan 496 miljoo- naa euroa.
Työeläkevakuutetuilta perityt lakisääteiset eläkevakuutusmaksut ovat verotuksessa ko- konaan vähennyskelpoisia.
Työeläkelakien mukainen työntekijä vai yrit- täjä
Työeläkelakien mukaisen työsuhteen ja virkasuhteen tunnusmerkeistä säädetään työ- sopimuslaissa (55/2001; TSL), valtion vir- kamieslaissa (750/1994) ja kunnallisesta vi- ranhaltijasta annetussa laissa (304/2003).
TSL:n 1 luvun 1 §:n mukaan työsopimuksel- la tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopi- japuoli, työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, sitoutuu henkilökohtaisesti te- kemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
TSL:n työsopimuksen käsite on pakottavaa oikeutta. Sopimuksen osapuolet eivät voi pä- tevästi sopia siitä, että työsuhteen tunnus- merkit täyttävä sopimussuhde ei ole työsuhde tai päinvastoin. Vastaavanlaiset perustun- nusmerkit koskevat myös julkisten alojen palvelussuhteita. Jotta työntekosuhde on TSL:ssa tarkoitettu työsuhde, kaikkien työ- suhteen tunnusmerkkien tulee täyttyä saman- aikaisesti.
Jos henkilö tekee työtä muussa kuin työ- tai virkasuhteessa, hän on työeläkelakien mukaan yrittäjä. Poikkeuksena tästä on VaEL:n ja KuEL:n alaiset toimeksianto- ja konsulttisopimukset, joiden nojalla henkilö voi kuulua näiden lakien piiriin olematta vir- ka- tai työsuhteessa valtioon tai kuntaan.
Tämä voi tulla kysymykseen esimerkiksi sil- loin, kun taiteilija tekee tilauksesta muotoku- van valtiolle.
YEL:n ja MYEL:n soveltamisalan piiriin kuulumiseen riittää, että työtä tehdään ansio- tarkoituksessa olematta työ- tai virkasuhtees- sa.
Työeläkelakeja sovellettaessa apurahalla työskentelevän on voitu tehdystä sopimuk- sesta ja tosiasiallisista olosuhteista riippuen katsoa työskentelevän työ- tai virkasuhteessa tai harjoittavan yrittäjätoimintaa.
Tulkintaa työ- tai virkasuhteen olemassa- olosta on tukenut muun muassa määrätty tut- kimusohjelma ja aikataulu, raportointi johto- ryhmälle, velvollisuus työskennellä työnteet- täjän tiloissa, määrätty työaika ja paikka, työnteettäjän henkilökunnan käyttäminen apuna työssä niin, että työnteettäjä maksaa heille palkan, muun työskentelyn rajoittami- nen, oikeus vuosilomaan tai vuosilomakor- vaukseen, irtisanomisaika ja työtuloksen jääminen työnteettäjälle. Tulkintaa siitä, ettei työtä ole suoritettu työ- tai virkasuhteessa, on tukenut edellä lueteltujen seikkojen puuttu- misen lisäksi apurahan saaminen yksityiseltä säätiöltä tai muulta vastaavalta tietyn tieteel- lisen tutkimuksen tai opinnäytteen aikaan- saamiseksi, työskenteleminen yksin sekä se, ettei ole ollut osoitettavissa työnteettäjää, jonka lukuun työ on tehty.
Ratkaisukäytännössä tulkintaa apurahalla työskentelevän työskentelystä itsenäisenä yrittäjänä on puolestaan tukenut se, että hän on ottanut suorittaakseen erilaisia projekteja ansiomielessä ja saanut tästä elantonsa. Tul- kintaa yrittäjyydestä on tukenut myös työn tekeminen ammattimaisesti ansiotyönä, toi- minimen tai yhtiön olemassaolo, työn teke- minen ostopalvelusopimuksella sekä esimer- kiksi tutkimusryhmän jäsenenä oleminen sil- loin, kun apurahansaaja on itse palkannut apulaisia työhön.
Työntekosuhteen oikeudellista luonnetta tulkittaessa on otettu huomioon kaikki oi- keussuhteeseen liittyvät tosiseikat ja tilanne- kohtaisesti on arvioitu niiden merkitystä, riit- tävätkö ne osoittamaan työ- tai virkasuhteen olemassaolon tai onko kysymys yrittäjätoi- minnasta. Mikäli ne eivät ole osoittaneet, että kysymyksessä olisi työ- tai virkasuhde tai yrittäjätoiminta, apurahalla työskentelevä on jäänyt ilman työeläketurvaa. Pelkällä apura- halla muussa kuin ansiotarkoituksessa työs- kentelevä on jäänyt siten pelkän kansaneläk- keen varaan, jos hän ei ole uransa aikana työskennellyt apurahakausien lisäksi työsuh- teessa tai yrittäjänä.
Ryhmähenkivakuutusturva
Ryhmähenkivakuutuksen tarkoituksena on turvata vakuutetun perheen välitön toimeen- tulo puolison tai lasten huoltajan kuoleman jälkeen. Vakuutuksen perusteella maksetaan vakuutetun kuoltua kertakorvauksena tietty vakuutussumma. Edunsaajia ovat vainajan puoliso, alle 18-vuotiaat lapset sekä 18—21- vuotiaat opiskelevat lapset. Vakuutusturvan suuruus riippuu kuolleen henkilön iästä ja huollettavien lasten lukumäärästä.
Ryhmähenkivakuutusturva on lakisääteistä sosiaaliturvaa. Se koskee yksityisten ja jul- kisten alojen työntekijöiden lisäksi pakollisen MYEL-vakuutuksen piiriin kuuluvia henki- löitä.
Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuk- sesta säädetään maatalousyrittäjän eläkelais- sa. Sitä hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelai- tos. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutuksen ehdot Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esi- tyksestä. Ehtojen tulee olla kulloinkin voi- massa olevien työntekijäin ryhmähenkiva- kuutuksen ehtojen mukaiset. Ministeriö voi kuitenkin poiketa työntekijäin ryhmähenki- vakuutuksen ehdoista, jos poikkeama on vä- häinen ja johtuu maatalousyrittäjätoiminnan erityisestä luonteesta.
Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutus- ehtojen mukaan omaisilla on oikeus korva- ukseen sellaisen henkilön kuoleman jälkeen, jolla oli kuollessaan voimassa pakollinen MYEL-vakuutus tai sen päättymisestä ei ole ehtinyt kulua kolmea vuotta. Jos edunjättäjän vakuutus on päättynyt täyteen työkyvyttö- myyseläkkeeseen, oikeus korvaukseen säilyy viisi vuotta. Korvausta ei kuitenkaan suorite- ta, jos edunjättäjän kuoli sen kalenterikuu- kauden jälkeen, jona hän oli täyttänyt 68 vuotta tai jos hän oli ennen kuolemaansa siir- tynyt MYEL:n mukaiselle vanhuuseläkkeel- le.
MYEL-ryhmähenkivakuutuskorvaus muo- dostuu perussummasta, lapsikorotuksista ja tapaturmakorotuksesta. Korvausmäärät vah- vistaa vuosittain sosiaali- ja terveysministe- riö. Oikeus korvaukseen ja korvauksen määrä on maatalousyrittäjille sama kuin työnteki- jöille. MYEL-ryhmähenkivakuutuskorvausta ei makseta, jos korvaus maksetaan edunjättä-
jän työ- tai virkasuhteeseen perustuneesta ryhmähenkivakuutuksesta.
Maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutus- maksu on kaikille maatalousyrittäjille saman- suuruinen. Vuonna 2008 maksu on 19,71 eu- roa. Vakuutusmaksu määrätään vuosittain ta- samaksuna siten, että maksujen yhteismäärän tulee kattaa kaksi kolmannesta ryhmähenki- vakuutuksen korvausmenosta. Valtio osallis- tuu maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutus- turvasta aiheutuvien kustannusten rahoitta- miseen yhdellä kolmanneksella.
Valtion taiteilija-apurahojen eläketurva Taiteilijaprofessorin viroista ja valtion tai- teilija-apurahoista annetun lain mukaan val- tion taiteilija-apurahakausi voi olla vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta. Vii- sivuotinen valtion taiteilija-apuraha voidaan myöntää useamman kerran peräkkäin alalla eteväksi osoittautuneelle taiteenharjoittajalle, jolla ei ole päätoimista virka- tai työsuhdetta.
Mainitun lain 3 b §:n mukaan taiteenhar- joittajalla, joka saa tai on saanut valtion vii- sivuotista taiteilija-apurahaa, on sen jälkeen, kun hän ei enää saa apurahaa, oikeus valtion varoista suoritettavaan vanhuus- tai työky- vyttömyyseläkkeeseen ja hänen kuoltuaan hänen omaisillaan perhe-eläkkeeseen sovel- tuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevalla hen- kilöllä, jos apurahaa myönnettäessä on mää- rätty, ettei saajalla ole lupa pitää palkattua tointa. Tämä eläketurva rahoitetaan koko- naan valtion varoista eivätkä sen saajat ole joutuneet maksamaan siitä eläkevakuutus- maksua. Alle viisivuotisista valtion taiteilija- apurahoista ei kartu ansioeläketurvaa.
Opiskelun ja alle kolmivuotiaan lapsen koto- na hoidon aikainen eläketurva
Valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoi- don tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003; VEKL) mukaiseen etuuteen on oikeus vanhemmalla, joka alle kolmivuotiaan lapsensa hoitamisen vuoksi on estynyt teke- mästä ansiotyötä ja joka saa lasten kotihoi- don ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain
(1128/1996) mukaista tukea. Oikeus etuuteen on myös henkilöllä, joka on suorittanut am- matillisen perustutkinnon, ammattikorkea- koulututkinnon taikka alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Etuutta karttuu laissa tarkoitetusta tutkinnosta riippuen 3—5 vuo- den ajalta. Etuuden saaminen edellyttää li- säksi, että henkilöllä on eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun mennessä työelä- kelakien mukaisia ansiotuloja yhteensä vä- hintään 14 124,97 euroa vuoden 2008 tasos- sa.
VEKL:n mukaisen etuuden perusteena on laskennallinen työtulo 588,54 euroa kuukau- dessa vuoden 2008 tasossa. Etuutta karttuu 1/8 prosenttia kalenterikuukautta kohti las- kennallisesta työtulosta. Etuutta voi karttua 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukau- den alusta eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun edellä tarkoitetuilta lapsenhoito- ja opiskeluajoilta. Etuutta ei kuitenkaan kerry ansioeläkejärjestelmien mukaiselta työkyvyt- tömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkeajalta.
Etuus myönnetään ja maksetaan henkilölle samanaikaisesti myönnetyn työeläkkeen kanssa lukuun ottamatta osa-aikaeläkettä.
Etuutta ei soviteta yhteen kansaneläkkeen kanssa ja etuuden rahoituksesta vastaa yksin- omaan valtio.
Erityisesti nuoret verottomalla apurahalla työskennelleet henkilöt voivat jäädä VELK:n mukaisen eläketurvan ulkopuolelle, jos he tu- levat pysyvästi työkyvyttömiksi ennen kuin heille on ehtinyt karttua työeläkejärjestel- mässä vakuutettua työtuloa VELK:ssa edel- lytettyä 14 124,87 euron vähimmäismäärää.
Tapaturmaturva
Tapaturmavakuutuslain (608/1948; TVL) mukaiseen lakisääteiseen tapaturmavakuu- tukseen kuuluvat työnantajan työ- ja vir- kasuhteessa olevat työntekijät. Sen perusteel- la suoritetaan korvauksia työtapaturman ja ammattitaudin johdosta. Näitä korvauksia ovat muun muassa sairaanhoitokulut, päivä- raha, tapaturmaeläke, haittaraha ja kuntou- tuskorvaukset sekä perhe-eläke ja hautaus- avustus. Lakisääteinen tapaturmavakuutus on ensisijainen korvausjärjestelmä muuhun so- siaaliturvaan nähden.
TVL:ssa työtapaturmalla tarkoitetaan tapa- turmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairau- den on kohdannut työntekijää työssä, työstä johtuvissa olosuhteissa tai hänen yrittäes- sään varjella tai pelastaa työnantajansa omai- suutta tai, työtoimintansa yhteydessä, ihmis- henkeä. Työstä johtuvina olosuhteina TVL:ssa pidetään työpaikkaa tai työpaikkaan kuuluvaa aluetta, matkaa asunnosta työpai- kalle tai päinvastoin sekä tilannetta, jossa työntekijä on työnantajan asioilla.
Yrittäjät ja maatalousyrittäjät eivät kuulu TVL:n mukaisen lakisääteisen vakuutuksen piiriin. YEL-yrittäjillä on kuitenkin mahdol- lisuus ottaa TVL:n 57 §:n mukainen vapaa- ehtoinen yrittäjän työtapaturmavakuutus, jonka turva vastaa pakollisen vakuutuksen turvaa. Tässä vapaaehtoisessa työtapaturma- vakuutuksessa etuuden perusteena olevan vuosityöansion suuruudesta voidaan kuiten- kin sopia.
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981; MATAL) mukaan ne maata- lousyrittäjät, jotka ovat velvollisia ottamaan MYEL-vakuutuksen, kuuluvat automaatti- sesti pakolliseen MATA-työtapaturma- vakuutukseen. MATA-työtapaturmavakuu- tuksessa etuudet ovat samat kuin TVL:n mu- kaisessa vakuutuksessa. MATAL:n mukais- ten päiväraha- ja eläke-etuuksien perusteena oleva vuosityöansio määräytyy MYEL- työtulon ja mahdollisen palkkatulon mukaan.
Etuudet lasketaan kuitenkin 10 350 euron vähimmäisvuosityöansioista (vuoden 2008 tasossa), jos ansiot jäävät sitä pienemmiksi.
Sellaiset maatalousyrittäjät, jotka eivät ole pakollisesti MYEL-vakuutettuja mutta teke- vät säännöllisesti maatalousyrittäjätyötä, voi- vat ottaa MATA-työtapaturmavakuutuksen vapaaehtoisena. Tällöin etuudet lasketaan vakuutuksen perusteena olevasta vuosityöan- siosta eikä työ- ja virkasuhteen ansioita las- keta mukaan.
MATAL:n mukaisen vapaa-ajan tapatur- mavakuutuksen voivat halutessaan ottaa ne maatalousyrittäjät, joilla jo on MATA- työtapaturmavakuutus.
MATAL:n säännökset työtapaturman kor- vaamisesta eroavat jonkin verran TVL:n säännöksistä johtuen maatalousyrittäjätoi- minnan erityispiirteistä. Lähtökohtana kui- tenkin on, että maatalousyrittäjän tapaturma
korvattaisiin silloin kuin se vastaavissa olo- suhteissa sattuneena korvattaisiin työntekijäl- le. Eräs maatalousyrittäjätoimintaan liittyvä erityispiirre on, että työ- ja vapaa-aikaan liit- tyvien rajausten tekeminen on hankalaa. Tä- män vuoksi maatalousyrittäjillä on mahdol- lista ottaa työajan vakuutuksen rinnalle va- paaehtoinen vapaa-ajan vakuutus, jolloin ta- paturmaturva on kokoaikainen.
MATAL:ssa työvahingolla tarkoitetaan työtapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut maatalousyrittäjää hänen maatalousyrittäjätyössään tai siitä joh- tuvissa olosuhteissa. Maatalousyrittäjätyöllä tarkoitetaan MYEL:n 3 §:ssä tarkoitettua maatilatalouden, kalastuksen tai poronhoidon harjoittamista. MATAL:ssa tarkoitettu maa- talousyrittäjätyö koskee periaatteessa samoja töitä, joista maatalousyrittäjälle voidaan vah- vistaa MYEL-työtuloa. Maatalousyrittäjä- työhön sisältyy myös maatalousyrittäjän asunnossaan tekemä työ.
Maatalousyrittäjätyöstä johtuvilla olosuh- teilla tarkoitetaan varsinaiseen työprosessiin liittyvien olosuhteiden lisäksi esimerkiksi maatalousyrittäjätyöhön liittyvää asiointia ja kouluttautumista. MATAL:n mukaan työta- paturmana ei korvata matkalla asunnosta työ- paikalle tai työpaikalta asunnolle sattuneita tapaturmia eikä asiointimatkalla sattunutta tapaturmaa, jollei matka ole liittynyt maata- lousyrittäjätyöhön.
MATAL:ssa on erityissäännös muun muas- sa siitä, ettei fysikaalisen hoidon ansionme- netyskorvausta koskevia säännöksiä sovelleta maatalousyrittäjiin.
Pakollisen MATA-työtapaturmavakuu- tuksen kokonaiskustannukset rahoitetaan pe- rusturvaosuudella, maatalousyrittäjien va- kuutusmaksutulolla, valtion osuudella ja si- joitusten tuotolla. Maatalousyrittäjien vakuu- tusmaksuosuus on 31,8 % ja valtion osuus 27,8 % kokonaiskustannuksista. Perusturva- osuuteen katsotaan kuuluvan kokonaiskus- tannuksista sairausvakuutuslain (1224/2004;
SVL) mukaisia päivärahakuluja 14,3 % ja sairaanhoitokuluja 6,8 %, kansaneläkelain mukaisia eläkekuluja tai niitä vastaavia kulu- ja 8,8 %, kansaneläkelain mukaisia perhe- eläkekuluja 0,9 % sekä maatalousyrittäjän eläkelain mukaisia eläkekuluja 9,6 %.
MATA-työtapaturmavakuutuksen vakuu-
tusmaksut on määrättävä niin, että ne vastaa- vat maatalousyrittäjille maksettavaksi tulevaa vakuutusmaksuosuutta. Vakuutusmaksu muodostuu kaikille maatalousyrittäjille sa- mansuuruisesta pohja-osasta ja MYEL- vuosityötulon perusteella määräytyvästä an- siotulo-osasta. Vuonna 2008 pohjaosa on 26 euroa ja ansio-osa 1,20 % MYEL- työtulosta.
Maatalousyrittäjätoiminta on varsin tapa- turma-altista. Työtapaturmia sattuu vuosittain 6 %:lle maatalousyrittäjistä. Tapaturmariski on suunnilleen samalla tasolla kuin teollisuu- dessa työskentelevillä keskimäärin, mutta vakavien tapaturmien riski on maatalousyrit- täjillä teollisuudessa työskenteleviin verrat- tuna keskimäärää selvästi korkeampi. Maata- lousyrittäjille myönnetään tapaturmavakuu- tusmaksusta vuosittain alennusta 10 %, jos työvahinkoja ei ole sattunut. Alennus voi olla enintään 50 % tapaturmavakuutusmaksusta.
Tämän lisäksi maatalousyrittäjälle myönne- tään 20 % alennus, jos hän liittyy työterveys- huoltoon ja tilalla tehdään tilakäynti vähin- tään neljän vuoden välein. Maksualennusten tarkoituksena on kannustaa maatalousyrittä- jiä kiinnittämään huomiota työturvallisuuteen ja terveyteen. Lisäksi maatalousyrittäjien ta- paturmavakuutuksen kokonaiskustannuksista ohjataan 1,75 % maatalousyrittäjille suunnat- tuun työturvallisuustoimintaan.
Maatalousyrittäjien vapaa-ajan tapaturma- vakuutus rahoitetaan täysin vakuutettujen vakuutusmaksuilla. MATAL:n 13 §:ssä on kuitenkin säännös, jonka mukaan vapaa-ajan vakuutuksesta korvattuihin etuuksiin tehtävät indeksikorotukset voidaan lukea MATA- työtapaturmajärjestelmän kokonaiskustan- nuksiin, jos vapaa-ajan vakuutusjärjestelmän sijoitusten tuotot eivät riittäisi niihin. Käy- tännössä säännöstä ei ole kertaakaan jouduttu soveltamaan.
Erityinen opiskelijoita koskeva tapaturma- vakuutuslaki on laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa synty- neen vamman tai sairauden korvaamisesta (1318/2002). Laki koskee ammattikoulutusta, ammatillista aikuiskoulutusta, ammattikor- keakoulutusta, yliopistokoulutusta sekä pe- rusopetusta 7 vuosiluokasta alkaen ja lukio- koulutusta. Korvauksen saamisen edellytyk- senä on, että tapaturma on sattunut opiskelul-
le ominaisissa olosuhteissa henkilön osallis- tuessa opetussuunnitelman tai tutkinnon pe- rusteiden mukaiseen työhön rinnastettavaan käytännön opetukseen, työssä oppimisjak- soon, työharjoitteluun tai näyttötutkintoon oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen tai opetuksen järjestäjän tai oppilaitoksen yl- läpitäjän osoittamassa paikassa. Myös mat- kalla koulutuspaikkaan sattuneet tapaturmat korvataan.
Apurahalla työskentelevät eivät kuulu apu- rahalla työskentelyn osalta lakisääteisen työ- tapaturmaturvan piiriin.
Ansiosidonnaisen eläketurvan ja työtapatur- maturvan toimeenpano
Yksityisten alojen työeläkelakien, lukuun ottamatta MEL:ia ja MYEL:ia, mukaisen eläketurvan toimeenpano on hajautettu seit- semään työeläkevakuutusyhtiöön ja lukuisiin eläkesäätiöihin ja –kassoihin. Myös lakisää- teinen työtapaturmaturva on valtion palve- luksessa olevien työntekijöiden ja maata- lousyrittäjien tapaturmaturvaa lukuun otta- matta hajautettu eri yksityisten alojen vakuu- tusyhtiöiden hoidettavaksi.
Valtiokonttori toimeenpanee keskitetysti valtion palveluksessa olevien eläketurvaa ja TVL:n mukaista työtapaturmaturvaa. Valtio- konttorin toimeenpanema työeläke- ja työta- paturmaturva eivät perustu vakuutuksiin eikä valtiokonttori siten myöskään peri valtion palveluksessa olevilta työntekijöiltä korvaus- kustannusten kattamiseksi vakuutusmaksuja.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos on ainoa yksityisten alojen eläkelaitos, joka toimeen- panee keskitetysti sekä maatalousyrittäjien ansiosidonnaista eläketurvaa että työtapatur- maturvaa. Maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa päätöksillä maatalousyrittäjille elä- kevakuutukset, joihin liittyy automaattisesti työtapaturmaturva ja kerää myös työeläke- ja tapaturmaturvaan liittyvät vakuutusmaksut.
Sairausvakuutuslain päivärahaetuudet ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusraha
SVL:ssa säädetään vakuutettujen oikeudes- ta sairauspäivärahaan, erityishoitorahaan se-
kä äitiys- ja vanhempainpäivärahoihin. Päi- värahat ovat joko vähimmäispäivärahan suu- ruisia tai ansiotulojen perusteella määräyty- viä.
SVL:n mukaisten päivärahojen suuruus määräytyy työtulojen perusteella siten, että päivärahaetuus on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kol- massadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 26 720 euroa. Tämän ylittävä osa vuosityötu- losta kasvattaa suhteellisesti vähemmän päi- värahan määrää. Päivärahaetuuksien perus- teena on siten etuustapahtumaa edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todetut työ- tulot. Verovapaita työtuloja ei näin ollen lue- ta mukaan päivärahaetuuksien perusteena olevaan työtuloon.
SVL:ssa työtuloilla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta saatua palkkatuloa ja siihen verrattavaa henkilökohtaista tuloa, YEL:n ja MYEL:n mukaista vahvistettua vuosityötuloa ja työeläkelakien mukaista ulkomaan työn perusteella muodostettua vakuutuspalkkaa.
Jos yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle ei ole vahvistettu YEL- tai MYEL-työtuloa, hänen työtulonaan päivärahaetuuksien perusteeksi otetaan huomioon tuloverolaissa tarkoitettu ansio-osuus elinkeinotoiminnasta, maatalou- desta ja yhtymästä, palkkatulo omasta yrityk- sestä ja maataloudesta, yritystoimintaan liit- tyvä työkorvaus ja porotalouden ansiotulo.
Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan työtulojen perusteella, jos hänen vuosityötu- lonsa tai arvioidut vuosityötulonsa ovat vä- hintään 1 153 euroa vuoden 2008 tasossa. Jos SVL:n mukaiset työtulot jäävät alle vuosityö- tulotulorajan 1 153 euroa, sairauspäivärahaa ei makseta, vaikka siihen olisi oikeus muiden edellytysten perusteella. Kun vakuutetun työkyvyttömyys on tällaisissa tapauksissa kestänyt yhdenjaksoisesti 55 päivää, hänelle maksetaan vähimmäispäivärahan suuruista päivärahaa, jonka suuruus on 15,20 euroa vuoden 2008 tasossa. Vähimmäispäivärahaa maksetaan pääsääntöisesti 55 työkyvyttö- myyspäivän jälkeen myös sellaiselle henki- lölle, joka on työkyvyttömyyden alkamista välittömästi edeltäneen kolmen kuukauden ajan ollut omasta syystään vailla omaa tai toisen työtä.
Vakuutetulla on oikeus SVL:n mukaiseen vanhempainpäivärahaan ja erityishoitorahaan
työtulojen perusteella edellyttäen, että vuosi- työtulot tai arvioidut vuosityötulot oikeutta- vat vähimmäispäivärahaetuutta suurempaan etuuteen. Muussa tapauksessa vakuutetulla on oikeus vähimmäispäivärahan suuruiseen vanhempainrahaan ja erityishoitorahaan.
Jos vakuutetun kuuden kuukauden työtulot ovat välittömästi ennen etuustapahtumaa oleellisesti nousseet verotuksessa todetusta vuosityötulosta, voidaan SVL:n mukaisen päivärahan suuruus laskea kuuden kuukau- den työtulojen perusteella.
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005; KKRL) 32 §:n mukaan kuntou- tusrahan määrä on vähintään yhtä suuri kuin kuntoutujalle myönnettävä SVL:n mukainen sairauspäiväraha, johon hänellä olisi oikeus, jos hän kuntoutuksen alkaessa olisi tullut työkyvyttömäksi. Ammatillisen kuntoutuk- sen ajalta kuntoutusrahan määrä on kuitenkin 75 prosenttia SVL:ssa tarkoitetun työtulon kolmassadasosasta.
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muo- dostavat sairausvakuutuksen sairaanhoito- maksu ja päivärahamaksu. Vakuutetun sai- rausvakuutuksen päivärahamaksu määräytyy päivärahan perusteena olevan palkka- ja YEL- tai MYEL-työtulon mukaan. Vuonna 2008 päivärahamaksun suuruus on palkan- saajilla ja maatalousyrittäjillä 0,67 % ja sai- raanhoitomaksun suuruus 1,24 % eli yhteen- sä 1,91 % edellä mainitusta tulosta. Yrittäjil- lä vastaavat maksut ovat 0,81 % ja 1,24 eli yhteensä 2,05 %. Sairausvakuutuksen päivä- rahamaksulla rahoitetaan kaikki SVL:n mu- kaiset ansioihin sidotut päivärahaetuudet ja myös ansioihin sidottu kuntoutusraha. Pal- kansaajien ja yrittäjien päivärahamaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen. Vakuutet- tujen lisäksi ansioihin sidottujen päiväraha- etuuksien rahoitukseen osallistuvat myös työnantajat. Valtio puolestaan rahoittaa ko- konaan vähimmäismääräisenä maksetut päi- värahaetuudet.
Apurahalla työskentelevän osalta SVL:n säännökset merkitsevät, ettei hänen päivära- haetuuksien perusteena oleviin tuloihin las- keta mukaan verovapaita apurahoja. Tästä syystä apurahansaajan SVL:n mukainen työ- tulo saattaa jäädä myös alle SVL:ssa sääde- tyn 1 153 euron tulorajan, jolloin sairauspäi-
värahaa ei makseta 55:ltä ensimmäiseltä työ- kyvyttömyyspäivältä. Tällaisessa tilanteessa apurahalla työtä tehneellä henkilöllä on oike- us saada vähimmäissairauspäivärahaa vasta sen jälkeen, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 55 päivää. Äitiys- raha, vanhempainpäiväraha ja erityishoitora- ha alkavat kuitenkin aina heti etuusoikeuden synnyttyä. Verovapaista apurahoista ei apu- rahansaajilta ole peritty myöskään sairausva- kuutusmaksua.
SVL:n mukainen omavastuuaika on työky- vyttömyyden alkamispäivä ja yhdeksän sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää. Laissa sairaus- vakuutuslain mukaisen omavastuuajan kor- vaamisesta maatalousyrittäjille (118/1991) säädetään päivärahasta, jonka tarkoituksena on turvata maatalousyrittäjän toimeentulo SVL:n omavastuu-aikana. Tätä niin sanottua Mela-päivärahaa suoritetaan työkyvyttömyy- den ajalta sen alkamispäivää ja kolmea sitä seuraavaa päivää lukuun ottamatta enintään sairausvakuutuksen omavastuuajan loppuun.
Päivärahan suuruus on 1/514 maatalousyrit- täjälle työkyvyttömyyden alkaessa vahvistet- tuna olleesta MYEL-työtulosta. Me- la-päivärahan täytäntöönpanosta huolehtii Maatalousyrittäjien eläkelaitos. Me- la-päivärahasta aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista.
Työttömyysturva
Työttömyysturvalain (1290/2002; TTL) mukaan Suomessa asuvalle työttömälle työn- hakijalle voidaan työttömyysaikaisen toi- meentulon turvaamiseksi maksaa työttö- myyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Työt- tömyyspäiväraha maksetaan peruspäiväraha- na tai ansiosidonnaisena päivärahana. Työt- tömyysetuuden maksaminen edellyttää estee- töntä työvoimapoliittista lausuntoa.
Työttömyyspäivärahaan on oikeus työssä- oloehdon täyttävällä palkansaajalla ja yrittä- jällä. Työttömyyspäiväraha maksetaan työt- tömyyskassassa vakuutetuille ansiopäivära- hana ja muille peruspäivärahana. Peruspäivä- rahan suuruus on kaikille sama. Ansiosidon- nainen päiväraha on sidottu palkkatuloon ja YEL- ja MYEL- yrittäjillä työttömyyskas- sassa vakuutettuun työtuloon. Työttömyys-
kassan jäsenyys on sekä palkansaajille että yrittäjille vapaaehtoista.
Palkansaajan työssäoloehto täyttyy, kun hän on ollut työttömyyttä edeltäneen 28 kuu- kauden aikana 43 kalenteriviikkoa työssä, jossa työaika on vähintään 18 tuntia viikossa ja palkka työssäoloehdon mukainen tai, ellei alalla ole työssäoloehtoa, kokoaikatyön palk- ka on vähintään 980 euroa kuukaudessa.
Yrittäjän työssäoloehto täyttyy hänen työs- kenneltyä yrittäjänä työttömäksi jäämistä edeltäneiden 48 kuukauden aikana yhteensä vähintään 24 kuukautta siten, että YEL- yrittäjän työtulo on ollut tänä aikana vähin- tään 710 euroa kuukaudessa ja vastaava MYEL-yrittäjän työtulo on ollut vähintään 400 euroa kuukaudessa.
Työmarkkinatukea voidaan maksaa henki- lölle, joka ei ole täyttänyt TTL:n mukaista työssäoloehtoa tai joka on jo saanut 500 päi- vän enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa.
Täysimääräinen työmarkkinatuki on saman suuruinen kuin peruspäiväraha. Työmarkki- natuki on kuitenkin tarveharkintainen ja sii- hen vaikuttavat hakijan omien tulojen lisäksi myös avio- tai avopuolison tulot. Tarvehar- kinnassa täysimääräisen työmarkkinatuen määrästä vähennetään tulojen osa, joka ylit- tää laissa säädetyn rajamäärän.
Eräissä tilanteissa työmarkkinatuen tarve- harkintaa ei kuitenkaan tehdä. Muun muassa sellaiselle henkilölle, joka on tippunut työ- markkinatuelle työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisajan täyttymisen vuoksi, työmarkkinatuki maksetaan ilman tarvehar- kintaa 180 ensimmäiseltä työmarkkinatuki- päivältä.
Työttömyysturva rahoitetaan verovaroin, työnantajien ja palkansaajien pakollisilla maksuilla sekä vapaaehtoisilla työttömyys- kassamaksuilla.
Työttömyysturvan peruspäiväraha ja siihen liittyvä lapsikorotus rahoitetaan valtion va- roista ja palkansaajien työttömyysvakuutus- maksun tuotoilla. Perusturvan rahoitukseen käytetään palkansaajamaksujen tuotosta työt- tömyyskassaan kuulumattomien palkansaaji- en osuus maksutuotosta.
Palkansaajien ansiopäivärahoista valtio kustantaa peruspäivärahaa vastaavan osuu- den. Työttömyyskassojen jäsenmaksuilla ra- hoitetaan 5,5 prosenttia. Loppuosa rahoite-
taan palkansaajien ja työnantajien työttö- myysvakuutusmaksuilla.
Yrittäjät eivät maksa työttömyysvakuutus- maksuja lukuun ottamatta vapaaehtoisia työt- tömyyskassamaksuja. Valtio osallistuu yrittä- jien ansiopäivärahojen rahoitukseen perus- päivärahaa ja lapsikorotusta vastaavalla osuudella. Loppuosa eli päivärahan an- sio-osuus katetaan yrittäjien työttömyyskas- samaksuilla.
Päätoiminen työllistyminen yritystoimin- nassa tai omassa työssä ja päätoiminen opis- kelu estää työttömyysetuuksien maksamisen.
Päätoiminen työllistyminen päättyy vasta, kun toiminta on lopetettu tai keskeytetty vä- hintään neljän kuukauden ajan tai henkilö on toisen palveluksessa olemalla osoittanut toi- minnan sivutoimiseksi. Kysymys siitä, työl- listyykö henkilö omassa työssään päätoimi- sesti, ratkaistaan kokonaisharkinnalla.
Apurahalla työskentelevät voivat työllistyä päätoimisesti omassa työstään. Myös heidän kohdalla päätoiminen työllistyminen on oi- keuskäytännössä ratkaistu kokonaisharkin- nalla. Pelkkä apurahakauden päättyminen ei ole ollut riittävä näyttö päätoimisen työllis- tymisen loppumisesta. Työ- ja elinkeinomi- nisteriö on kuitenkin voimassa olevaan halli- tusohjelmaan viitaten 15 päivänä huhtikuuta 2008 lähettänyt TE-keskuksille ja työvoima- toimistoille kirjeen, jossa se on esittänyt käsi- tyksensä siitä, kuinka taiteilijan- tai tutkijan- työssään päätoimisesti työllistyneen toimin- nan lopettamis- ja keskeyttämistilanteissa tu- lee jatkossa menetellä. Kirjeen mukaan täl- löin työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteis- valvontaan, joka merkitsee, että päätös perus- tetaan jatkossa hakijan omaan ilmoitukseen toiminnan laajuudesta ja sitovuudesta eikä neljän kuukauden todisteellista keskeytysai- kaa enää edellytetä. Kirjeessä todetaan myös, kuinka apurahat jatkossa vaikuttavat päätoi- misen työllistymisen arviointiin. Kirjeen mu- kaan pääsääntöisesti vain työskentelyapura- hoilla on merkitystä arvioitaessa apurahan- saajan työllistymistä ja, jos apurahapäätök- sestä ei ilmene kausi, jonka toimeentuloksi apuraha on tarkoitettu, apuraha jaetaan verot- toman apurahan kuukausittaisella euromää- rällä, jolloin apurahakauden katsotaan kestä- vän tämän laskennallisen ajan. Kirjeen mu-
kaan väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen on osoitus päätoimisen työskentelyn päätty- misestä ja apurahakauden päättymisen jäl- keen apurahansaajaan sovelletaan edellä tar- koitettua jälkikäteisvalvontaa.
Koska apurahalla tehtyä työtä ei yleensä tehdä työ- tai virkasuhteessa eikä apurahoista makseta työttömyysvakuutusmaksua, apura- halla työskentelyä ei voida ottaa huomioon palkansaajan työssäoloehdossa. Apurahalla työskentelevät eivät yleensä ole myöskään yrittäjätyöttömyyskassan jäseniä, joten apu- rahalla työskentelyä ei voida ottaa huo- mioon myöskään yrittäjän työssäoloehdossa.
Tästä seuraa myös, ettei apurahaa voida ottaa huomioon työttömyyspäivärahan perusteena olevaa palkkaa määrättäessä.
Apurahalla työskentely voi kuitenkin olla niin sanottu hyväksyttävä syy olla poissa työ- markkinoilta. Hyväksyttävä syy pidentää työssäoloehdon tarkastelujaksoa pisimmil- lään seitsemän vuotta.
Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluminen
Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työn- tekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (jäljempänä EY:n sosiaaliturva-asetus) mukaan pääsään- tönä on, että henkilön sosiaaliturvaoikeudet määräytyvät sen maan lainsäädännön mu- kaan, jossa henkilö työskentelee tai jossa hä- nen yrityksensä sijaitsee. Myös Suomen sol- mimissa kahdenvälisissä sosiaaliturvasopi- muksissa sosiaaliturvan määräytymisessä pääperiaatteena on työskentelymaan sosiaali- turva. Jos EY:n sosiaaliturva-asetus tai kah- denvälinen sosiaaliturvasopimus ei koske jo- takin etuutta tai henkilöryhmää, henkilön oi- keudet määräytyvät kansallisen lainsäädän- nön perusteella. Jos apurahalla työskentelevä ei tee työtään työ- tai virkasuhteessa taikka yrittäjänä, häneen ei sovelleta EY:n sosiaali- turva-asetuksen eikä sosiaaliturvasopimusten työnteon vakuuttamista koskevia säännöksiä.
Kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa edel- lä tarkoitettu henkilö ei kuulu myöskään Suomen ansiosidonnaisen sosiaaliturvan pii- riin.
Kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa Kansaneläkelaitoksen toimeenpaneman asu- misperusteisen sosiaaliturvan piiriin kuulu- minen määräytyy asumiseen perustuvan sosi- aaliturvalainsäädännön soveltamisesta anne- tun lain (1573/1993) perusteella. Mainittu la- ki koskee lapsilisää, äitiysavustusta, vam- maisetuuksia, kansaneläkettä, yleistä perhe- eläkettä ja eläkkeensaajan asumistukea. Vä- lillisesti laki koskee äitiys-, isyys- ja van- hempainrahaa, erityisäitiysrahaa, sairauspäi- värahaa, erityishoitorahaa, sairaanhoitokor- vauksia, Kansaneläkelaitoksen toimeenpa- nemaa kuntoutusta ja kuntoutusrahaa sekä työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, koulutuspäivärahaa ja aikuiskoulutustukea.
Suomessa asuva henkilö pysyy pääsääntöi- sesti edellä mainittujen asumisperusteisten etuuksien piirissä, jos hänen ulkomailla oles- kelunsa arvioidaan kestävän enintään yhden vuoden. Jos oleskelu ulkomailla tulee kestä- mään yli vuoden, voivat eräisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt hakea Suomen asumispe- rusteiseen sosiaaliturvaan kuulumista. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa päätoimiset opiskelijat ja tieteellistä tutkimustyötä teke- vät. Apurahalla työskentelevät taiteilijat eivät kuulu näihin ryhmiin, joten he voivat työs- kennellä apurahan turvin ulkomailla enintään vuoden pysyen Suomen asumiseen perustu- van sosiaaliturvan piirissä.
2.2. Nykytilan arviointi
Apurahalla taiteellista toimintaa harjoitta- vat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa.
Lainsäädännön puutteellisuus ja tulkinnanva- raisuus merkitsee, että osa apurahalla työs- kentelevistä on lyhyt- ja pitkäaikaisen sai- rauden, raskauden, vanhuuden ja per- he-eläketurvan osalta ainoastaan lakisäätei- sen vähimmäisturvan piirissä. Heidän yhteis- kunnallisesti merkittävänä pidettävän työnsä vuoksi tätä tilannetta ei voida pitää tyydyttä- vänä.
Myös samassa tieteellisessä tutkimusryh- mässä voi olla sosiaaliturvan osalta hyvin eri asemassa olevia tutkijoita. Osa ryhmään kuu-
luvista tutkijoista voi kuulua työ- tai vir- kasuhteisina lakisääteisen ansiososiaaliturvan piiriin, kun taas osa ryhmän tutkijoista voi kuulua sosiaaliturvan vähimmäismäärän pii- riin apurahalla työskentelynsä vuoksi, vaikka ryhmän tutkijat muilta osin olisivat samanlai- sessa tutkija-asemassa.
Apurahansaajien eläketurvan osalta puut- teena on pidetty sitä, ettei apurahansaajille yleensä kartu lakisääteistä työ- tai yrittäjä- eläkettä apurahalla työskentelyn ajalta, koska apurahalla tehty työ ei useinkaan täytä laki- sääteisen työeläkevakuutuksen piiriin kuu- lumisen ehtona olevaa ansiotyön vaatimusta.
Työntekosuhteen oikeudellista luonnetta määriteltäessä työsuhteen ja yrittäjätoimin- nan tunnusmerkit jäävät täyttymättä. Jos henkilö ei ole uransa aikana työskennellyt apurahakauden lisäksi lainkaan työsuhteessa tai tällaista työskentelyä on vain vähän tai hän ei ole harjoittanut eläkevakuutettavaa yrittäjätoimintaa, hänen eläketurvansa jää pelkän kansaneläkkeen varaan. Tällöin hä- nellä ei ole myöskään oikeutta VEKL:n mu- kaiseen eläketurvaan opiskelu- ja lapsenhoi- toajalta.
Valtion taiteilija-apurahojen eläketurvassa ongelmana on pidettävä sitä, ettei työskente- lyapurahatuloon sidottua ansioeläkettä kartu alle viisivuotisista valtion taiteilija- apurahoista.
Apurahalla työskentelevät eivät kuulu laki- sääteisen työtapaturmavakuutuksen piiriin eikä heillä ole myöskään mahdollisuutta ot- taa TVL:n tai MATAL:n mukaista vapaaeh- toista työtapaturmavakuutusta. Apurahalla- kin tehtävään työhön voi kuitenkin sisältyä tapaturma- ja ammattitautiriski.
SVL:n mukaisten päivärahaetuuksien ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahan osalta ongelmana on, ettei apurahalla työskennel- leen henkilön päivärahan perusteena olevaa työtuloa määrättäessä oteta lainkaan huo- mioon verovapaita apurahoja. Tästä syystä apurahansaajan sairauspäivärahan ja kuntou- tusrahan perusteena oleva tulo saattaa jäädä myös alle 1 153 euron vuositulorajan, jolloin sairauspäivärahaa ei makseta 55 ensimmäi- seltä työkyvyttömyyspäivältä ja tämän jäl- keenkin se maksetaan vain vähimmäismää- räisenä. Myös muiden SVL:n mukaisten päi- värahaetuuksien osalta apurahalla työsken-
nelleen turva saattaa jäädä vähimmäistur- vaan.
Työttömyysturvassa puutteena on pidetty sitä, että apurahansaajat pääsevät yleensä vain tarveharkintaisen työmarkkinatuen pii- riin, koska heille ei apurahalla työskentelyn perusteella kartu palkansaajan eikä yrittäjän tai maatalousyrittäjän työssäoloehtoa. Apu- rahansaajien ja yleisimminkin tieteen ja tai- teen tekijöiden osalta työttömyysturvalain soveltamisessa on ollut ongelmia tilanteissa, joissa työttömyysetuuden hakijan olosuhteet muuttuvat esimerkiksi apurahakauden päät- tyessä. Ongelmia on liittynyt aiemmin palk- katyön perusteella hankitun työssäoloehdon säilymiseen sekä erityisesti tieteellisen tai taiteellisen toiminnan päättymisen arvioin- tiin. TTL:n 2 luvun 5 §:ssä säädetään varsi- naisen yritystoiminnan, toisin sanoen yhtiö- muodossa tai ammatinharjoittajana harjoite- tun taloudellisen toiminnan lisäksi myös omasta työstä. Käsitteellisesti oma työ rin- nastuu yritystoimintaan siinä mielessä, että sitä lähtökohtaisesti tehdään ilman työsopi- muslaissa tarkoitettua johtoa ja valvontaa.
Toisaalta oma työ koostuu laajasta joukosta itsenäisesti suoritettavaa tieteellistä tai tai- teellista työtä, jossa tavoitteena ei ole välitön taloudellinen voitto. Siten varsinaiseen yri- tystoimintaan liittyvän riskin soveltaminen omaan työhön sen loppuessa on ongelmallis- ta.
Kun verovapaasta apurahasta ei nykyisin kerry ansiosidonnaista eläketurvaa eikä an- siosidonnaista sairauspäivärahaetuutta, siitä ei myöskään peritä eläkevakuutus- eikä sai- rausvakuutusmaksuja. Apurahansaajat eivät myöskään maksa apurahasta työttömyystur- va- eikä tapaturmavakuutusmaksuja.
Suomen asumiseen perustuvan sosiaalitur- valainsäädännön osalta puutteena on pidetty taiteilijoiden kohdalla sitä, etteivät he voi kuulua turvan piiriin yli vuoden ulkomailla työskentelynsä ajalta.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
Esityksellä pyritään selkeyttämään ja pa- rantamaan Suomessa asuvien, Suomesta myönnetyllä apurahalla työtä tekevien taitei-
lijoiden ja tutkijoiden oikeutta ansiosidonnai- seen eläketurvaan ja työtapaturmaturvaan sekä SVL:n mukaisiin päivärahaetuuksiin ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaan.
Esityksen mukaan apurahansaajat saisivat nykyistä parempaa sosiaaliturvaa. Tämän turvan järjestämiseksi apurahansaajat mak- saisivat muiden vakuutettujen tavoin vakuu- tusmaksuja. He maksaisivat heille vahviste- tun MYEL-vuosityötulon perusteella työelä- ke- ja työtapaturmaturvan vakuutusmaksut sekä sairausvakuutuksen päiväraha- ja sai- raanhoitomaksut. Lisäksi he maksaisivat MYEL-ryhmähenkivakuutusmaksun ja mah- dollisesti myös MATA-vapaa-ajan tapatur- maturvan vakuutusmaksun. Jotta apurahan- saajien käytettävissä olevan apurahan määrä ei pienenisi edellä tarkoitettujen vakuutus- maksujen vuoksi, esityksessä on lähdetty sii- tä, että tuloverolain 82 §:ssä säädetyn verot- toman apurahan ylärajaa korotettaisiin. Tämä ylärajan korottaminen toteutettaisiin nosta- malla yksivuotisen valtion taiteilija-apurahan määrää valtion talousarviossa opetusministe- riön määrärahamomentilla, joka koskee val- tion taiteilija-apurahoja. Verottoman apura- han ylärajan nostaminen on perusteltua myös siksi, etteivät verottomalla apurahalla työs- kentelevät voisi vähentää näitä vakuutusmak- suja verotuksessa ollenkaan, jos heillä ei ole verotettavaa ansiotuloa apurahan myöntä- misvuodella.
Apurahansaajien sosiaaliturvan parantami- seksi myös Säätiöiden ja rahastojen neuvotte- lukunta ry:n jäsenet tulisivat todennäköisesti myöntämään nykyistä suurempia apurahoja apurahansaajille vakuutusmaksuista aiheutu- vien menojen kattamiseksi. Myönnettävien apurahojen lukumäärä saattaa kuitenkin sa- malla pienentyä. Apurahansaajat tulevat si- sällyttämään apurahahakemuksiensa kustan- nusarvioon vakuutusmaksut. Myös tämä vai- kuttanee korottavasti myönnettäviin apura- hoihin.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos on olemassa olevista eläkelaitoksista ainoa, joka toimeen- panee keskitetysti sekä lakisääteistä työeläke- turvaa että pakollista työtapaturmaturvaa ja hoitaa myös niitä koskevat vakuutukset ja ke- rää vakuutusmaksut. Säätämällä apurahan- saajien työeläke- ja tapaturmaturvasta maata- lousyrittäjiä koskevissa laeissa, apurahan-
saajien työeläketurvan ja työtapaturmaturvan toimeenpano keskittyisi Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen. Se voisi apurahansaajien työeläke- ja tapaturmaturvan toimeenpanossa hyödyntää käytössään jo olevia atk- ja muita järjestelmiä, joiden avulla se hoitaa maatalo- usyrittäjien työeläke- ja tapaturmavakuutuk- sia. Tämä säästäisi apurahansaajien ansiosi- donnaisen sosiaaliturvan järjestämisestä ai- heutuvia perustamis- ja hallintokustannuksia.
Nämä kustannukset jäisivät pienemmiksi kuin jos apurahansaajien ansiosidonnaista eläketurvaa ja työtapaturmaturvaa hoidettai- siin hajautetusti yksityisten alojen eläkelai- toksissa ja vakuutusyhtiöissä tai Valtiokont- torissa. Edellä olevan perusteella esityksessä ehdotetaan, että Maatalousyrittäjien eläkelai- tos alkaisi toimeenpanna apurahansaajien an- siosidonnaista eläketurvaa ja työtapaturma- turvaa ja että edellä mainitusta turvasta sää- dettäisiin MYEL:ssa ja MATAL:ssa lisää- mällä niihin apurahansaajien ansiosidonnais- ta eläke- ja tapaturmaturvaa koskevat tarvit- tavat säännökset. Apurahansaajia ei kuiten- kaan pidettäisi yrittäjinä eikä apurahatyös- kentelyä pidettäisi yritystoimintana MYEL:ia ja MATAL:ia sovellettaessa.
Eläketurva
Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa asu- via apurahansaajia koskevasta apurahansaaji- en ansiosidonnaisesta eläketurvasta ja kun- toutusetuuksista säädettäisiin MYEL:ssa.
Apurahansaajia ei kuitenkaan pidettäisi MYEL:ia sovellettaessa yrittäjinä eikä apu- rahalla työskentely olisi yrittäjätoimintaa.
Ehdotuksen mukaan MYEL:ssa apurahan- saajalla tarkoitettaisiin Suomessa asuvaa henkilöä, joka olematta työsuhteessa apura- han myöntäjään tekee Suomessa tieteellistä tutkimusta tai harjoittaa taiteellista toimintaa hänelle Suomesta henkilökohtaisesti myön- netyn apurahan turvin. Sama koskisi henki- löä, joka vastaavasti työsuhteessa olematta tekee työtä tutkija- tai taiteilijaryhmässä, jol- le apuraha on myönnetty. Edellä tarkoitettuna apurahansaajana pidettäisiin myös henkilöä, joka työsuhteessa ollessaan tai yrittäjätoimin- taa harjoittaessaan saa apurahan työsuhteesta
tai yrittäjätoiminnasta erillään tehtävää tut- kimusta tai taiteellista toimintaa varten.
MYEL-apurahansaajana voisi siten olla vain sellainen henkilö, jonka apurahalla työskentely tapahtuisi työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjätoimintana tehtävästä työstä eril- lään. Apurahansaajalla voisi kuitenkin olla apurahalla työskentelynsä rinnalla sellainen työ, jota hän tekee työ- tai virkasuhteessa taikka yrittäjänä. Tällöin hän kuuluisi apura- hansaajana MYEL:n soveltamisalan piiriin ja työntekijänä tai yrittäjänä asianomaisen muun työeläkelain soveltamisalan piiriin.
Ehdotetussa apurahansaajan määritelmässä yhtenä edellytyksenä olisi, että apurahansaaja asuu Suomessa. Suomessa asumista ei kui- tenkaan edellytettäisi, jos apurahansaaja asuu EU- tai ETA-maassa taikka Sveitsissä. Jos apurahansaaja ei asu Suomessa tai häneen ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EY:n sosiaa- liturva-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen soveltavaa lainsäädäntöä koskevien määräys- ten perusteella, apurahalla työskentely jäisi MYEL:n soveltamisen ulkopuolelle. Apura- hansaajan Suomessa asuminen määräytyisi samojen perusteiden mukaan kuin asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön sovel- tamisesta annetussa laissa.
Tietyin edellytyksin apurahansaajan vakuu- tettava työskentely voisi vakuuttamisvelvol- lisuuden alkamisesta lukien tapahtua Suomen sijasta ulkomailla. Näin olisi, jos Suomesta saatu apuraha on nimenomaisesti myönnetty ulkomailla tapahtuvaan tieteelliseen tai tai- teelliseen työskentelyyn. EY:n sosiaaliturva- asetuksen ja sosiaaliturvasopimusten lainva- lintamääräykset olisivat kuitenkin viime kä- dessä ratkaisevia, jos työskentely tapahtuisi EU- tai ETA-maassa, Sveitsissä tai sosiaali- turvasopimusmaassa.
Suomessa asuva apurahansaaja olisi velvol- linen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittä- jien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suo- mesta myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee Suomessa yhdenjaksoisesti vä- hintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähin- tään maatalousyrittäjän eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3 093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Tämä koskisi myös tutkija- tai taiteilijaryhmässä työskentelevää apurahan- saajaa, jos apurahansaajan osuus ryhmälle
