294086
Hallituksen esitys Eduskunnalle riita-asioiden oikeus- paikkaa koskevien säännösten muuttamiseksi
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oi-
keudenkäymiskaaren ja eräiden muiden laki- en riita- ja hakemusasioiden oikeuspaikkaa eli käräjäoikeuksien alueellista toimivaltaa koskevia säännöksiä. Säännökset osoittavat, missä käräjäoikeudessa asia tutkitaan ja rat- kaistaan. Tärkeimmät säännökset keskitettäi- siin oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun. Oike- uspaikka määräytyisi yhtenäisten periaattei- den mukaisesti ja muualla lainsäädännössä olevat erityiset oikeuspaikkasäännökset pää- osin kumottaisiin. Luvun säännöksiä nouda- tettaisiin, jollei muualla toisin laissa säädetä tai määrätä.
Pääsäännön mukaan toimivaltainen tuo- mioistuin määräytyisi vastaajan mukaan.
Luonnollisen henkilön yleisenä oikeuspaik- kana olisi hänen kotipaikkansa tai vakituisen asuinpaikkansa käräjäoikeus. Oikeushenkilön yleisenä oikeuspaikkana olisi sen kotipaikan käräjäoikeus tai käräjäoikeus, jonka tuomio- piirissä oikeushenkilön hallintoa pääasialli- sesti hoidetaan.
Asia voitaisiin käsitellä yleisen oikeuspai- kan lisäksi eräissä asiaryhmissä myös valin- naisissa oikeuspaikoissa. Kantajan kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeudessa voitaisiin tutkia valtiota, elatusapuvelvollista tai kuluttajan elinkeinonharjoittajaa vastaan nostama kanne. Kiinteää omaisuutta koskeva asia voitaisiin tutkia myös kiinteistön sijain- tipaikkakunnan tuomioistuimessa. Lisäksi si- vuliikkeen toimintaa, työsopimusta ja vahin- gonkorvausta koskevia asioita varten olisi valinnaisia oikeuspaikkoja.
Tietyissä tapauksissa asia olisi käsiteltävä aina lain osoittamassa oikeuspaikassa. Ehdot-
tomia oikeuspaikkoja olisi holhous-, perhe- ja jäämistöoikeudellisissa asioissa. Lisäksi laissa säädettäisiin toissijaisista oikeuspai- koista.
Asianosaisten tekemällä kirjallisella oike- uspaikkasopimuksella voitaisiin muuhun kuin ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluva asia osoittaa muun kuin lain nojalla toimival- taisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sopi- misoikeutta olisi kuitenkin rajoitettu eräiden tyypillisesti heikommassa asemassa olevien asianosaisryhmien suojaksi.
Jos asia kuuluisi tutkittavaksi ehdottomassa oikeuspaikassa, muussa oikeuspaikassa vi- reille pantu asia olisi viran puolesta jätettävä tutkimatta. Tahdonvaltaiseen oikeuspaikkaan kuuluvassa asiassa käräjäoikeus tutkisi toi- mivaltansa silloin, kun vastaaja ei vastaa tai tekee oikeudenkäynnin alussa väitteen puut- tuvasta toimivallasta. Jos käräjäoikeus kat- soo, ettei se ole toimivaltainen tutkimaan asi- aa, asia tulisi kantajan tai hakijan suostumuk- sella siirtää toimivaltaiseen käräjäoikeuteen.
Ylempien oikeusasteiden oikeutta tutkia kä- räjäoikeuden alueellinen toimivalta rajoitet- taisiin.
Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta. Pääsäännön mukaan Suomen tuomioistuin voisi tutkia kansainvälisluontei- sen asian, jos sillä olisi nyt ehdotetuissa oi- keuspaikkasäännöksissä tarkoitettu liittymä Suomeen.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
—————
SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1
SISÄLLYS...2
YLEISPERUSTELUT ... 6
1 JOHDANTO ...6
2 NYKYTILA ...7
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...7
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä EU:n ja ulkomaiden lainsäädäntö ...9
Yleistä... 9
Bryssel I -asetus...9
Ruotsi ...11
Norja...12
Tanska ...13
Saksa...14
Itävalta ...14
Ranska ...15
Belgia ...15
Espanja ...16
2.3 Nykytilan arviointi ...16
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...17
3.1 Esityksen tavoitteet ...17
3.2 Keskeiset ehdotukset...18
Yleistä...18
Yleinen oikeuspaikka ...18
Erityiset oikeuspaikat ...18
Oikeuspaikkasopimus...19
Toimivallan tutkiminen ja asian siirtäminen ...19
Kansainvälinen toimivalta ...19
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...19
5 ASIAN VALMISTELU ...20
6 MUITA ESITYKSEEN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA...21
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...22
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT...22
1.1 Oikeudenkäymiskaari...22
10 luku Oikeuspaikasta riita-asioissa ...22
Yleinen oikeuspaikka ...22
Valinnaiset oikeuspaikat...25
Ehdottomat oikeuspaikat ...33
Toissijaiset oikeuspaikat...36
Oikeuspaikkasopimus...39
Toimivallan säilyminen ...41
Toimivallan tutkiminen ja asian siirtäminen toiseen tuomioistuimeen ...41
Kansainvälinen toimivalta ...46
Luvun toissijaisuus ...54
15 luku Oikeudenkäyntiasiamiehestä...55
31 luku Ylimääräisestä muutoksenhausta ...56
1.2 Laki laillisesta tuomioistuimesta ja oikeudenkäynnistä eräissä tapauksissa annetun lain
kumoamisesta...56
1.3 Oikeusapulaki... 57
1.4 Laki eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 16 §:n kumoamisesta...57
1.5 Etuostolaki ...57
1.6 Kuluttajansuojalaki ...58
12 luku Erinäisiä säännöksiä ...58
1.7 Asuntokauppalaki...58
7 luku Erinäiset säännökset ...58
1.8 Vakuutussopimuslaki ...58
1.9 Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä...59
5 luku Avoimen yhtiön selvitystila ...59
1.10 Laki vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n kumoamisesta ...59
1.11 Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta...59
1.12 Liikennevakuutuslaki ...59
1.13 Laki potilasvahinkolain 14 §:n kumoamisesta ...60
1.14 Laki tuotevastuulain 12 §:n kumoamisesta ...60
1.15 Laki ympäristövahinkovakuutuksesta ...60
1.16 Laki raideliikennevastuulain 18 §:n kumoamisesta ...61
1.17 Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 11 §:n kumoamisesta ...61
1.18 Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä ...61
1.19 Nimilaki ...62
1.20 Laki lapseksiottamisesta...62
1.21 Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ...62
1.22 Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta ...62
1.23 Laki tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta ...63
1.24 Laki holhoustoimesta ...64
1.25 Laki lapsen elatuksesta...64
1.26 Isyyslaki ...64
1.27 Konkurssilaki ... 64
7 luku Menettely tuomioistuimessa...64
1.28 Laki eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 23 §:n 2 momentin ja 45 §:n kumoamisesta...65
2 VOIMAANTULO...65
3 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS ...65
LAKIEHDOTUKSET ...67
1. Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ...67
2. Laki laillisesta tuomioistuimesta ja oikeudenkäynnistä eräissä tapauksissa annetun lain kumoamisesta...72
3. Laki oikeusapulain 13 §:n muuttamisesta ...72
4. Laki eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 16 §:n kumoamisesta ...73
5. Laki etuostolain 18 §:n muuttamisesta ...73
6. Laki kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n muuttamisesta ...74
7. laki asuntokauppalain 7 luvun 4 §:n muuttamisesta...74
8. Laki vakuutussopimuslain 74 §:n muuttamisesta ...75
9. Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 4 §:n muuttamisesta...75
10. Laki vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n kumoamisesta ...76
11. Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien
korvaamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta ...76
12. Laki liikennevakuutuslain 11 §:n muuttamisesta ...77
13. Laki potilasvahinkolain 14 §:n kumoamisesta ...77
14. Laki tuotevastuulain 12 §:n kumoamisesta ...78
15. Laki ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 23 §:n muuttamisesta...78
16. Laki raideliikennevastuulain 18 §:n kumoamisesta...79
17. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 11 §:n kumoamisesta..79
18. Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 74 §:n muuttamisesta...80
19. Laki nimilain 24 §:n muuttamisesta ...80
20. Laki lapseksiottamisesta annetun lain 29 ja 34 §:n muuttamisesta ...81
21. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta...81
22. Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 4 ja 5 §:n muuttamisesta ...82
23. Laki tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta ...83
24. Laki holhoustoimesta annetun lain 70 §:n muuttamisesta...84
25. Laki lapsen elatuksesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta ...84
26. Laki isyyslain 28 ja 40 §:n muuttamisesta ...85
27. Laki konkurssilain muuttamisesta ...86
28. Laki eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 23 §:n 2 momentin ja 45 §:n kumoamisesta ...87
LIITE ...88
RINNAKKAISTEKSTIT ...88
3. Laki oikeusapulain 13 §:n muuttamisesta ...88
4. Laki eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 16 §:n kumoamisesta ...89
5. Laki etuostolain 18 §:n muuttamisesta ...90
6. Laki kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n muuttamisesta ...91
7. Laki asuntokauppalain 7 luvun 4 §:n muuttamisesta...92
8. Laki vakuutussopimuslain 74 §:n muuttamisesta ...93
9. Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 5 luvun 4 §:n muuttamisesta...94
10. Laki vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n kumoamisesta ...95
11. Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta ...96
12. Laki liikennevakuutuslain 11 §:n muuttamisesta ...97
13. Laki potilasvahinkolain 14 §:n kumoamisesta ...99
14. Laki tuotevastuulain 12 §:n kumoamisesta ...100
15. Laki ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain 23 §:n muuttamisesta...101
16. Laki raideliikennevastuulain 18 §:n kumoamisesta...102
17. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 11 §:n kumoamisesta 103 18. Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 74 §:n muuttamisesta...104
19. Laki nimilain 24 §:n muuttamisesta ...105
20. Laki lapseksiottamisesta annetun lain 29 ja 34 §:n muuttamisesta ...106
21. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 13 §:n
muuttamisesta...107
22. Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 4 ja 5 §:n muuttamisesta ...108
23. Laki tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta ...110
24. Laki holhoustoimesta annetun lain 70 §:n muuttamisesta...111
25. Laki lapsen elatuksesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta ...112
26. Laki isyyslain 28 ja 40 §:n muuttamisesta ...113
27. Laki konkurssilain muuttamisesta ...114
28. Laki eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 23 §:n 2 momentin ja 45 §:n kumoamisesta ...115
YLEISPERUSTELUT 1 J o h d a n t o
Tuomioistuinten toimivaltaa koskevat oi- keusnormit sääntelevät kysymystä siitä, min- kä tuomioistuimen tutkittavaksi ja ratkaista- vaksi tietty asia kuuluu. Toimivalta jaetaan vakiintuneesti neljään eri ryhmään. Kansain- välinen toimivalta eli yleistoimivalta koskee sitä kysymystä, onko asia ylipäätään tutkitta- vissa jossain suomalaisessa tuomioistuimessa vai kuuluuko asia toisen valtion tuomiois- tuimeen. Säännökset asiallisesta toimivallasta osoittavat asian tiettyyn tuomioistuimeen asi- an laadun perusteella. Oikeusasteellisessa toimivallassa on kysymys siitä, missä toisiin- sa nähden eri hierarkkisessa asemassa ole- vassa tuomioistuimissa asia on ensiksi käsi- teltävä. Alueellinen toimivalta puolestaan osoittaa sen, missä asiallisesti ja oikeusas- teellisesti rinnakkaisista tuomioistuimista asia on käsiteltävä.
Käräjäoikeudet ovat yleisiä tuomioistuimia, jotka käsittelevät ensimmäisenä oikeusastee- na riita- ja rikosasiat, jollei toisin ole säädet- ty. Käytännössä käräjäoikeus käsittelee en- simmäisenä oikeusasteena kaikki tavalliset riita- ja hakemusasiat. Toisaalta eri käräjäoi- keuksien välillä esiintyy asiallisen toimival- lan jakoa. Tiettyihin käräjäoikeuksiin on kes- kitetty käsiteltäväksi esimerkiksi maa- ja me- rioikeudelliset asiat, eräät ulosotto- ja mak- sukyvyttömyysasiat sekä osakeyhtiölakiin perustuvat asiat. Aineettomia oikeuksia kos- kevat riidat on valtaosin keskitetty käsiteltä- väksi Helsingin käräjäoikeudessa.
Kun saman asiallisen toimivallan omaavia käräjäoikeuksia on useita, tarvitaan oikeus- paikkaa eli laillista tuomioistuinta koskevia säännöksiä, joiden perusteella ratkeaa, minkä paikkakunnan käräjäoikeus on alueellisesti toimivaltainen tutkimaan ja ratkaisemaan tie- tyn riita- tai rikosasian. Oikeuspaikan syno- nyyminä oikeudellisessa kielenkäytössä käy- tetään latinankielestä tullutta käsitettä forum.
Suomessa käräjäoikeuden alueellista toi- mivaltaa koskevat säännökset on jaettu toi- saalta riita-asioita koskeviin ja toisaalta ri- kosasioita koskeviin säännöksiin. Taustalla ovat jopa yleismaailmallisesti omaksutut nä-
kemykset siitä, että rikosasioissa oikeuspaik- kaa koskevat säännökset rakentuvat rikolli- sen teon ympärille, kun taas riita-asioissa sääntelyn lähtökohta on vastaajan asema kan- tajan kannetta vastaan puolustautuvana osa- puolena.
Rikosasioiden oikeuspaikkasääntely uudis- tettiin 1.10.1997 voimaan tulleella lailla oi- keudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997, jäl- jempänä ROL). Sitä vastoin riita-asioiden oi- keuspaikkaa koskevia säännöksiä ei ole ker- taakaan uudistettu kokonaisuudessaan, vaan ne ovat osin, useista muun lainsäädännön mukanaan tuomista yksittäisistä muutoksista huolimatta, edelleen vuoden 1734 lain mu- kaisena voimassa oikeudenkäymiskaaren (jäljempänä OK) 10 luvussa.
OK 10 luvun lähtökohtana on, että yleisenä oikeuspaikkana on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä on vastaajan kotipaikka. Tämä käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian, jolleivät erityistä oikeuspaikkaa kos- kevat säännökset toisin osoita. Nämä sään- nökset ovat puolestaan joko ehdottomia eli yksinomaisia, eli vain säännöksen osoittama tuomioistuin voi asian käsitellä, tai valinnai- sia, jotka osoittavat yleisen oikeuspaikan kanssa kilpailevan oikeuspaikan. Viimeksi mainituissa tapauksissa kantaja voi valita, missä useista toimivaltaisista tuomioistuimis- ta hän haluaa asian käsiteltäväksi.
Riita-asioiden oikeuspaikkasäännöksille on luonteenomaista, että ne ovat suurelta osin tahdonvaltaisia. Tämä poikkeaa siitä, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sään- nökset ovat muuten yleensä pakottavia eli tuomioistuimen on viran puolesta kontrolloi- tava toimivaltansa. Tahdonvaltaisuus on luonteva seuraus siitä, että riita-asiat ovat yleensä sellaisia, jotka asianosaiset voivat sopia oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ulkopuolella. Mikään erityinen yhteiskunnal- linen intressi ei useinkaan vaadi, että asia kä- siteltäisiin juuri lain osoittamassa tuomiois- tuimessa.
Oikeuspaikkasäännösten tahdonvaltaisuus merkitsee käytännössä sitä, että jos kantaja panee asian vireille muussa kuin lain osoit- tamassa tuomioistuimessa, eikä asia kuuluu
yksinomaisesti toimivaltaiseen tuomiois- tuimeen, tuomioistuin tutkii asian, jos vastaa- ja vastaa kanteeseen esittämättä oikeuden- käyntiväitettä tuomioistuimen puuttuvasta toimivallasta. Asianosaiset voivat myös kes- kenään sopia, missä tuomioistuimessa jo syn- tynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta tulevai- suudessa mahdollisesti syntyvät riidat käsi- tellään (oikeuspaikka- eli prorogaatiosopi- mus).
Voimassa olevan OK 10 luvun perusratkai- sut ovat nykykatsannossakin kestäviä. Sään- nökset ovat kuitenkin vanhentuneita, puut- teellisia ja osittain myös epätarkoituksenmu- kaisia. Luku ei enää täytä tavoitetta säätää tärkeimmistä eri riitoja koskevista oikeuspai- koista keskitetysti yhdessä paikassa. Varsin tärkeitäkin oikeuspaikkasäännöksiä on oi- keudenkäymiskaaren ulkopuolella, eikä nii- den laatimisessa ole noudatettu yhdenmukai- sia periaatteita. Siksi oikeuspaikkasäännösten uudistamiselle on ilmeinen tarve.
2 N y k y t i l a
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa on ylei- set säännökset oikeuspaikasta eli siitä, mikä käräjäoikeus alueellisesti toimivaltainen tut- kimaan asian. Luvun säännökset koskevat sekä kanteella vireille pantavia riita-asioita että hakemuksella vireille pantavia hakemus- asioita.
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin 1. virkkeessä säädetään yleisestä oikeuspaikasta. Pääsäännön mukaan kanne on nostettava ja asia on tutkittava siellä, mis- sä luonnollisen henkilön koti ja asunto on.
Jollei henkilöllä ole vakinaista asuinpaikkaa Suomessa, momentin 2. virkkeen mukaan toimivaltainen on käräjäoikeus, jonka tuo- miopiirissä henkilö tavataan tai henkilöllä on omaisuutta. Jos suomalainen oleskelee ulko- mailla, kanne voidaan nostaa myös käräjäoi- keudessa, jonka tuomiopiirissä hän viimeksi asui. Vieraan valtion kansalaista, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa, haetaan momentin 4. virkkeen mukaan siellä, missä hänet tava- taan tai hänellä on omaisuutta.
Oikeushenkilön yleisestä oikeuspaikasta ei ole laissa kattavasti säädetty. Kuitenkin OK
10 luvun 6 §:n viimeisen virkkeen mukaan avoimen yhtiön yhtiömiestä vastaan kanne on nostettava siellä, missä yhtiö on. Sään- nöksen perusteella on vakiintuneesti katsottu, että avointa yhtiötä ja kommandiittiyhtiötä vastaan kanne on nostettava siinä käräjäoi- keudessa, jonka tuomiopiirissä yhtiön toi- mintaa johdetaan. Muun oikeushenkilön yleinen oikeuspaikka on yleensä rekisteriin merkitty kotipaikan tuomioistuin. Kuolin- pesää vastaan nostetaan oikeudenkäymiskaa- ren 10 luvun 2 §:n mukaan kanne käräjäoi- keudessa, jonka tuomiopiirissä perittävällä oli viimeinen kotipaikka. Konkurssilain (120/2004) 7 luvussa säädetään konkurssi- asioissa toimivaltaisista tuomioistuimista.
Yleisen oikeuspaikan kanssa kilpailevia fo- rumeja ovat oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan kauppaliikkeen tai muun toimipaikan tuomioistuin, jos sitoumus on tehty toimipaikkaa varten. Pykälän 3 mo- mentin mukaan työsopimuksesta johtuva riita voidaan käsitellä myös käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä työ on suoritettu tai so- pimus tehty. Oikeudenkäymiskaaren 10 lu- vun 12 §:n mukaan oikeudenkäyntikuluista ja siihen rinnastettavista asioista aiheutuvat rii- dat voidaan tutkia tuomioistuimessa, joka ratkaisi pääasian. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 12 §:n mukaan oikeudenkäyn- tiasiamiehen ja hänen päämiehensä välinen palkkiota ja kuluja koskeva riita voidaan kä- sitellä siinä tuomioistuimessa, joka viimeksi käsitteli pääasiaa.
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 4 momentissa sekä luvun 6—7 a §:ssä sääde- tään asiayhteyteen perustuvista oikeuspai- koista. Samasta perusteesta johtuvat kanteet eri vastaajia vastaan voidaan tutkia siellä, missä yksi vastaaja on velvollinen vastaa- maan. Pääkanteen johdosta nostettu vasta- kanne, niin sanottu seurannaiskanne ja pää- väliintulokanne voidaan tutkia pääkannetta käsittelevässä tuomioistuimessa. Edellytyk- senä on, ettei tällainen kanne kuuluu ehdot- tomaan oikeuspaikkaan.
Rikokseen perustuva vaatimus on tutkittava tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen tutkimaan syytteen mainitusta rikoksesta. Jos kuitenkin syyte käsitellään ensiasteessa kärä- jäoikeudessa, mainittu oikeuspaikka on va- linnainen vastaajan yleisen oikeuspaikan
kanssa. ROL 3 luvun 1 §:n mukaan syytteen yhteydessä voidaan tutkia myös syytteestä tarkoitetusta teosta johtuvat yksityisoikeudel- liset vaatimukset.
Yksinomaisesti toimivaltainen tuomioistuin on OK 10 luvun 14 ja 19 §:n nojalla kiinteis- tön sijaintipaikkakunnan käräjäoikeus, jos riita koskee omistus- tai panttioikeutta taikka muuta esineoikeutta kiinteään omaisuuteen.
Jos saamista haetaan kiinteästä omaisuudes- ta, joka on saamisen panttina, asia on tutkit- tava OK 10 luvun 14 a §:n mukaan kiinteis- tön sijaintipaikkakunnan tuomioistuimessa.
Perintöön, testamenttiin, vainajan jälkeen toimitettavaan ositukseen, perinnönjakoon, kuolinpesän hallintoon liittyvät riidat ja muut vastaavanlaiset asiat käsitellään OK 10 luvun 2 §:n mukaan vainajan viimeisen kotipaikan käräjäoikeudessa. Kiinteistöforum kuitenkin syrjäyttää jäämistöforumin (KKO 1989:152).
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan avioeroa, yhteiselämän lopettamista ja avioliiton pätevyyttä koskeva asia tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuo- miopiirissä jommallakummalla puolisolla on kotipaikka. Perheoikeudellisia asioita koske- vat forumsäännökset ovat muutoinkin ehdot- tomia. Tällaisia säännöksiä on muun muassa isyyslain (700/1975) 28 §:n 1 momentissa ja 40 §:ssä, lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 14 §:n 1 momentissa, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 13 §:ssä, lapsen huoltoa ja ta- paamisoikeutta koskevan päätöksen täytän- töönpanosta annetun lain (619/1996) lain 4 §:n 1 momentissa sekä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 29 §:n 1 momentis- sa.
Käräjäoikeuksien välistä toimivaltajakoa koskevia säännöksiä on oikeudenkäymiskaa- ren ulkopuolella noin 80 laissa. Suuri osa näistä säännöksistä koskee käräjäoikeuksien asiallista toimivaltaa. Alueellista toimivaltaa koskevia säännöksiä on perheoikeudellisten lakien lisäksi etenkin vakuutus- ja vahingon- korvausoikeutta sekä kuluttajansuojaa kos- kevissa laeissa. Tärkeimmistä oikeudenkäy- miskaaren ulkopuolisista forumsäännöksistä voidaan mainita kuluttajansuojalain (38/1978) 12 luvun 1 d §:n 2 momentti, jon- ka mukaan kuluttaja voi nostaa omassa ylei- sessä oikeuspaikassaan kanteen elinkeinon-
harjoittajaa vastaan kuluttajansuojaa koske- vassa asiassa, sekä vahingonkorvauslain (412/1974) 7 luvun 4 §, jonka mukaan va- hingonkorvausta voidaan vaatia julkisyhtei- söltä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä vahingon aiheuttanut toimi suoritettiin, lai- minlyötyyn toimeen olisi ollut ryhdyttävä tai vahinko ilmeni. Lisäksi kantajan kotipaikan tuomioistuimessa voidaan tutkia valtiota vas- taan esitettävä vahingonkorvausvaatimus.
Oikeuspaikkasopimuksesta säädetään oi- keudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:ssä. So- pimus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on mää- rättävä tuomioistuin ja asia. Sopimusta ei voida pätevästi tehdä hakemusasian käsitte- lypaikasta. Sopimuksella ei myöskään voida ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluvassa asi- assa perustaa muulle tuomioistuimelle toimi- valtaa.
Jos asia kuuluu ehdottomaan oikeuspaik- kaan, tuomioistuimen on viran puolesta tut- kittava toimivaltansa ja jätettävä sen puuttu- essa asia tutkimatta. Toimivalta on tutkittava viran puolesta myös muutoksenhakuasteessa, vaikka alempi oikeus olisi pitänyt itseään toimivaltaisena. Ratkaisu voidaan oikeuden- käymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 kohdan nojal- la poistaa, jos asia on tutkittu muussa kuin ehdottoman oikeuspaikkasäännöksen osoit- tamassa tuomioistuimessa.
Ylemmällä tuomioistuimella on tutkimatta jättämisen asemesta oikeus palauttaa juttu OK 10 luvun 29 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaiseen alempaan tuomioistuimeen, jos asianosainen muutoksenhakukirjelmässä tai tällaiseen annetussa vastauksessa on tätä pyytänyt tai siihen on muutoin painavia syitä.
Laissa ei ole yleissäännöstä, jonka nojalla kä- räjäoikeus voisi siirtää riita-asian toiseen kä- räjäoikeuteen.
Jos taas asia kuuluu tahdonvaltaiseen oike- uspaikkaan, käräjäoikeus tutkii oikeuden- käymiskaaren 16 luvun 1 §:n mukaisesti toi- mivaltansa vain silloin, kun vastaaja ei anna häneltä annettua vastausta, jää suoraan istun- toon haastettuna pois tai ensi kertaa puheval- taa käyttäessään tekee väitteen käräjäoikeu- den puuttuvasta toimivallasta. Jos vastaaja vastaa kanteeseen riitauttamatta oikea-aikai- sesti käräjäoikeuden toimivaltaa, käräjäoike- us tutkii asian, vaikka se ei lain tai oikeus-
paikkasopimuksen mukaan olisi toimivaltai- nen.
Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta riita-asioissa ei ole yleisiä säännöksiä.
2.2 Kansainvälinen kehitys sekä EU:n ja ulkomaiden lainsäädäntö
Yleistä
Lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa on määräyksiä tuomioistuinten kansainväli- sestä toimivallasta eli siitä, minkä valtion tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään sopimuksessa tarkoitetun asian. Sitä vastoin on harvinaisempaa, että kansainvälisessä so- pimuksessa määrättäisiin alueellisesta toimi- vallasta eli siitä, minkä tietyn valtion paikka- kunnan tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettava. Tärkeimpinä poikkeuksina on mainittava Brysselin ja Luganon yleissopi- mukset, jotka sääntelevät paitsi sitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuin on kansainvälis- luontoisissa asioissa toimivaltainen, myös si- tä, minkä paikkakunnan tuomioistuin on toi- mivaltainen. Yleissopimuksissa on myös määräyksiä oikeuspaikkasopimuksesta. Haa- gin kansainvälisen yksityisoikeuden konfe- renssissa on lisäksi laadittu yleissopimus kansainvälisissä riita-asioissa tehtävistä oi- keuspaikkasopimuksista (Convention on Choice of Court Agreement, 30.6.2005).
Brysselin yleissopimus solmittiin silloisen Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kesken.
Sittemmin siihen liittyivät muutkin Euroopan yhteisön ja unionin jäsenvaltiot. Suomessa yleissopimus tuli voimaan vuonna 1999 lailla 394/1999. Brysselin yleissopimuksen kanssa on toimivaltasääntelyn kannalta lähes saman- sisältöinen Luganon yleissopimus, jonka tar- koituksena oli avata Euroopan vapaakauppa- järjestön EFTA:n jäsenvaltiolle mahdollisuus liittyä yhtenäistettyyn toimivaltasääntelyyn.
Suomessa Luganon yleissopimus saatettiin voimaan vuonna 1993 lailla 612/1993.
Molemmat voimaansaattamislait ovat niin sanottuja blankettilakeja, joiden mukaan so- pimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat mää- räykset ovat voimassa laintasoisina. Molem- mat sopimukset sisältävät myös määräyksiä
ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja täy- täntöönpanosta.
Brysselin yleissopimus on sittemmin kor- vattu Neuvoston asetuksella (EY) N:o 44/2001 tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytän- töönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (annettu 22.12.2000, EYVL N:o L 12, 16.1.2001, s. 1), jota jäljempänä kutsu- taan Bryssel I –asetukseksi. Asetus koskee kansainvälisluonteisia riitoja. Brysselin yleis- sopimus on edelleen voimassa suhteissa eräi- den jäsenvaltioiden merentakaisiin alueisiin.
Suhteessa Tanskaan Bryssel I –asetus on saa- tettu voimaan eri sopimuksella, joka tuli voimaan 1 päivän kesäkuuta 2007. Luganon yleissopimus on vastaavasti voimassa edel- leen suhteessa Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvalti- oita. Luganon yleissopimuksen korvaaminen uudella yleissopimuksella on vireillä (U 23/2007, LaVL 10/2007 ja E 15/2008).
Kun Bryssel I –asetuksen säännökset ovat valtaosin vastaavat kuin Luganon yleissopi- muksen määräykset, tässä käsitellään vain Bryssel I –asetusta.
Avioliiton päättymistä ja vanhempainvas- tuuta koskevista asioista on säädetty niin sa- notussa Bryssel IIa –asetuksessa eli Neuvos- ton asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 tuomio- istuinten toimivallasta sekä tuomioiden tun- nustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N.o 1347/2000 kumoamises- ta (annettu 27.11.2003, EUVL N:o L 338, 23.12.2003, s. 1). Asetuksen avioliittoa kos- kevien säännösten muuttaminen on vireillä (E 63/2005, LaVL 22/2005, U 53/2006 ja LaVL 19/2006). Asetuksessa ei kuitenkaan osoiteta tietyn paikkakunnan tuomioistuinta toimivaltaiseksi, vaan siinä säännellään, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toi- mivaltaisia.
Bryssel I -asetus
Bryssel I –asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa jäsenval- tiossa tällaisia asioita käsitellään. Erikseen on mainittu, ettei asetusta sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisissa asioissa eikä
myöskään luonnollisen henkilön oikeudelli- seen asemaan, oikeus- tai oikeustoimikelpoi- suuteen, aviovarallisuussuhteisiin, perintöön tai testamenttiin eikä konkurssiin tai muuhun vastaavaan menettelyyn, sosiaaliturvaan taikka välimiesmenettelyyn.
Asetuksen lähtökohtana on, että kanne on nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka. Vastaajan kansalaisuudelle ei ole merkitystä. Tuomiois- tuin ratkaisee kansallisen lainsäädännön mu- kaisesti, onko asianosaisen kotipaikka tuo- mioistuinvaltiossa. Oikeushenkilön kotipaik- ka on asetuksen mukaan, Iso-Britanniaa kos- kevin poikkeuksin, se paikkakunta, missä oi- keushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaik- ka taikka keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka.
Vastaajaa vastaan ei saa vedota kohtuutto- maksi katsottuihin toimivaltaperusteisiin.
Tällaisiksi on asetuksen liitteessä 1 mainittu Suomen osalta oikeudenkäymiskaaren 10 lu- vun 1 §:n 1 momentin 2, 3 ja 4 virke, jotka antavat mahdollisuuden nostaa kanne siellä, missä luonnollinen henkilö tavataan, missä hänellä on omaisuutta tai missä oli hänen viimeinen asuinpaikkansa. Jos vastaajan ko- tipaikka ei ole Euroopan unionin alueella, kukin jäsenvaltio soveltaa pääsäännön mu- kaan kansallisia toimivaltasäännöksiään.
Eräissä tapauksissa kanne voidaan vaihto- ehtoisesti nostaa muussakin jäsenvaltiossa kuin siinä, missä vastaajan kotipaikka on.
Tältä osin asetuksessa on tyhjentävä luettelo.
Sopimusta koskeva asia voidaan käsitellä sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vel- voite on täytetty tai täytettävä. Elatusapuasia voidaan käsitellä elatusapuun oikeutetun ko- ti- tai asuinpaikan tuomioistuimessa. Muu kuin sopimukseen perustuva vahingonkor- vausvaatimus voidaan käsitellä sen paikka- kunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sat- tui tai saattaa sattua. Rikokseen perustuva vaatimus voidaan käsitellä siinä tuomiois- tuimessa, jossa rikosasia on vireillä, jos kan- sallinen lainsäädännön mukaan tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan myös yksityis- oikeudellisia vaatimuksia. Lisäksi sivuliik- keen, agentuurin tai muun toimipaikan toi- mintaa koskeva asia voidaan käsitellä myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä toimipaikka sijaitsee.
Jos asiassa on useampia vastaajia, henki- löä, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, vas- taan voidaan nostaa myös kanne siinä tuo- mioistuimessa, jonka tuomiopiirissä jollakin muulla vastaajilla on kotipaikka, jos kantei- den välillä on niin läheinen yhteys, että kan- teiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yh- dessä on toivottavaa ristiriitaisten ratkaisujen välttämiseksi. Lisäksi jos henkilöllä on koti- paikka jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa myös kanne siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, jos ky- symys on takaus-, takautumis- tai sivullisvaa- timuksesta taikka vastakanteesta.
Asetuksessa on useita säännöksiä, missä vakuutusasia on käsiteltävä. Lähtökohtana on, että asia voidaan käsitellä sen valtion tuomioistuimessa, missä vakuutuksenantajan kotipaikka on. Vaihtoehtoisesti asia voidaan käsitellä myös vakuutuksenottajan, vakuute- tun tai edunsaajan kotipaikan tuomiois- tuimessa silloinkin, kun se on muussa jäsen- valtiossa kuin vakuutuksenantajan kotipaik- ka. Lisäksi asetuksessa säädetään muun mu- assa siitä, että vastuuvakuutusta koskeva asia voidaan käsitellä sen paikkakunnan tuomiois- tuimessa, missä vahinko tapahtui.
Kuluttajasopimusta koskevissa asioissa lähtökohtana on, että kuluttaja voi nostaa kanteen elinkeinonharjoittajaa vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, tai ku- luttajan kotipaikan tuomioistuimessa. Kulut- tajaa vastaan nostettu kanne on käsiteltävä kuluttajan kotipaikan tuomioistuimessa.
Työsopimusta koskeva asia, jossa työnan- taja on vastaajana, käsitellään sen jäsenvalti- on tuomioistuimessa, missä työnantajalla on kotipaikka. Vaihtoehtoisesti asia voidaan kä- sitellä toisessa valtiossa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työntekijä tavalli- sesti työskentelee tai missä hän viimeksi työskenteli. Jos työntekijä tavallisesti työs- kentelee tai on työskennellyt usean valtion alueella, riita käsitellään sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työntekijän palve- lukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai si- jaitsi.
Jos edellä mainituissa asioissa vakuutuk- senantajan, kuluttajan sopimuskumppanin tai työnantajan kotipaikka on muualla kuin jä- senvaltiossa, tällaisen osapuolen sivuliik-
keen, agentuurin tai muun toimipaikan katso- taan perustavan osapuolelle kotipaikan, jos riita koskee toimipaikan toimintaa.
Asetuksessa on tiettyjä asiaryhmiä koske- via pakottavia määräyksiä siitä, minkä jäsen- valtion tuomioistuimessa asia on käsiteltävä.
Asia, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai, eräin poikkeuksin, kiinteis- töä koskevaa vuokrasopimusta, käsitellään sen valtion tuomioistuimessa, jonka alueella kiinteistö sijaitsee. Samassa tuomioistuimes- sa voidaan käsitellä kiinteistöä koskevaan rii- taan yhdistettynä samaa vastaajaa vastaan nostettu sopimusta koskeva kanne.
Oikeushenkilön pätevyyttä tai purkamista taikka sen toimielinten päätösten pätevyyttä koskevat asiat käsitellään sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä oikeushenkilöllä on kotipaikka. Julkiseen rekisteriin tehdyn mer- kinnän pätevyyttä koskeva asia käsitellään sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä re- kisteriä pidetään. Asetuksessa on myös mää- räyksiä aineettomia oikeuksia koskevien re- kisterimerkintöjen pätevyyttä koskevien asi- oiden käsittelypaikasta. Tuomion täytäntöön- panoa koskeva asia käsitellään sen jäsenval- tion tuomioistuimessa, missä täytäntöönpano on tapahtunut tai tapahtuva.
Pääsäännön mukaan asianosaiset, jos aina- kin yhdellä heistä on kotipaikka jäsenvaltios- sa, voivat sopia, minkä jäsenvaltion tuomio- istuimessa tai tuomioistuimissa syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta vastaisuudessa syntyvät riidat on käsiteltävä. Toimivalta on yksinomainen, jolleivät asianosaiset ole toi- sin sopineet. Oikeuspaikkasopimus on tehtä- vä pääsäännön mukaan kirjallisesti.
Oikeuspaikkasopimuksella ei voida sivuut- taa asetuksen säännöksiä tuomioistuinten yk- sinomaisesta toimivallasta. Lisäksi prorogaa- tiosopimus voidaan tehdä vain rajoituksin, jos toinen osapuoli on tyypillisesti heikom- massa asemassa.
Kuluttajasopimusta koskevissa asioissa oi- keuspaikasta voidaan sopia vain, jos sopimus tehdään riidan syntymisen jälkeen tai jos so- pimus antaa kuluttajalle laajemman oikeuden valita tuomioistuin kuin asetuksen määräyk- set. Lisäksi jos kuluttajan ja hänen sopimus- kumppaninsa kotipaikat sijaitsivat samassa jäsenvaltiossa oikeuspaikkasopimusta tehtä- essä ja jos sopimuksen mukaan mainitun jä-
senvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, sopimus on pätevä, jos sellainen jäsenvaltion lainsäädännössä hyväksytään. Vakuutusasi- oissa on vastaavantyyppisiä rajoituksia oike- uspaikkasopimuksen tekemiselle.
Asetuksen työsopimusta koskevista toimi- valtamääräyksistä voidaan sopimuksin poike- ta vain, jos sopimus on tehty riidan syntymi- sen jälkeen tai sopimus antaa työntekijälle oikeuden nostaa kanteen myös muissa kuin asetuksessa mainituissa tuomioistuimissa.
Vaikka kanne nostettaisiin muussa kuin asetuksessa tarkoitetussa tuomioistuimessa, asia kuitenkin tutkitaan, paitsi jos vastaaja ei vastaa tai hän vain kiistää tuomioistuimen toimivallan. Tuomioistuimen on kuitenkin omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jos asia kuuluu yksinomaisesti toimivaltai- seen tuomioistuimeen.
Ruotsi
Ruotsissa riita-asioiden yleiset oikeuspaik- kasäännökset ovat oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalk) 10 luvussa. Esimerkiksi perheoikeudellisissa laeissa on omia oikeus- paikkasäännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren forumsäännökset ovat toissijaisia.
Ensimmäisen asteen yleisiä tuomioistuimia riita-asioissa ovat pääsäännön mukaan kärä- jäoikeudet (tingsrätt). Yleinen oikeuspaikka on vastaajan kotipaikka. Jos luonnollinen henkilö on väestörekisterissä, hänen koti- paikkansa on se, jossa hän oli kirjoilla edelli- sen vuoden marraskuun ensimmäisenä päi- vänä. Jollei hänellä ole tunnettua kotipaikkaa Ruotsissa tai ulkomailla, oikeuspaikka on se, missä hän oleskelee. Ruotsin ulkomailla oleskeleva tai tuntemattomassa paikassa oleskeleva kansalainen voidaan myös haastaa vastaamaan sinne, missä hänen viimeinen ko- ti- tai oleskelupaikkansa on ollut. Rahavelkaa ja irtainta esinettä koskeva asia voidaan käsi- tellä myös siellä, missä vastaajan omaisuutta sijaitsee tai missä irtain esine on, jos hänellä ei ole tunnettua kotipaikkaa Ruotsissa.
Yksityis- ja julkisoikeudellisen yhteisön kotipaikka on se, missä hallitus sijaitsee, tai toissijaisesti se, mistä hallintoa johdetaan.
Valtio vastaa siellä, missä valtion puhevaltaa käyttävä viranomainen sijaitsee. Elinkeinon-
harjoittaja vastaa myös siellä, missä hänen kiinteä toimipaikkansa sijaitsee.
Yleisen oikeuspaikan kanssa valinnaisia ovat velan tai muun sitoumuksen tekopaikan ja vahingonkorvausasioissa vahingon aiheut- taneen teon tekopaikan tai vahingon synty- mispaikan käräjäoikeus. Oikeudenkäynti- asiamiehen palkkiota ja muuta oikeuden- käynnistä johtuvaa asiaa voidaan käsitellä siinä tuomioistuimessa, joka ensimmäisenä oikeusasteena tuomitsi asiassa. Kuluttajan kotipaikan käräjäoikeudessa voidaan käsitel- lä vähäiset kuluttajan ja elinkeinonharjoitta- jan riidat.
Jäämistöä ja kuolinpesää koskevat asiat on käsiteltävä vainajan viimeisen kotipaikan kä- räjäoikeudessa. Avioliitosta ja osituksesta on säädetty yksinomaiset oikeuspaikat.
Kiinteistön sijaintipaikkakunnan käräjäoi- keus on myös yksinomainen oikeuspaikka, jos riita koskee kiinteistön omistus- tai nau- tintaoikeutta tai muuta vastaa asiaa. Kiinteis- töforumissa on myös sallittua käsitellä asia, joka koskee kiinteistön maksamatonta kaup- pahintaa tai muuta läheisesti kiinteistöön liit- tyvää asiaa.
Jos asiassa on useita vastaajia, kanteet voi- daan tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa jo- ku vastaajista olisi luvun mukaan velvollinen vastaamaan, jos kanteet on nostettu samanai- kaisesti ja ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Jos asia on sellainen, että se on ratkaistava yhdellä tuomiolla useata vastaan, toimivaltainen on se tuomioistuin, jossa yksi heistä on velvollinen vastaamaan.
Vastakanne käsitellään pääkanteen yhtey- dessä. Sama pätee, milloin joku asianosais- piirin ulkopuolinen nostaa kanteen yhtä tai useampaa asianosaista vastaan kanteen vireil- lä olevan riidan kohteesta tai milloin asian- osainen nostaa kolmatta vastaan vahingon- korvauskanteen tai muun seurannaiskanteen siltä varalta, että asianosainen häviää juttun- sa.
Jo syntyneen riidan johdosta tai tietystä oi- keussuhteesta mahdollisesti syntyvien riito- jen varalta voidaan tehdä kirjallinen sopimus siitä, että asia käsitellään tietyssä tuomiois- tuimessa tai että asia saadaan käsitellä tietys- sä tuomioistuimessa. Sopimuksella ei kuiten- kaan sopia, että asia käsitellään muualla kuin
yksinomaisesti toimivaltaisessa tuomiois- tuimessa.
Jos tuomioistuin huomaa asian vireille tu- lon yhteydessä, ettei se ole toimivaltainen asiaa tutkimaan, se voi siirtää asian toimival- taiseen tuomioistuimeen, jos kantaja ei siirtoa vastusta eikä muutakaan estettä siirtämiselle ole.
Ylempi tuomioistuin ei saa tutkia asian rat- kaisseen alemman tuomioistuimen alueellista toimivaltaa, ellei asianosainen saata toimival- takysymystä muutoksenhaussa tutkittavaksi.
Jos ylempi tuomioistuin katsoo, ettei alem- malla tuomioistuimella ollut toimivaltaa tut- kia asiaa, se voi asianosaisen vaatimuksesta palauttaa asian toimivaltaiseen alempaan tuomioistuimeen. Jos useampi tuomioistuin on katsonut olevansa asiassa vailla toimival- taa, mutta korkein oikeus katsoo, että joku niistä on toimivaltainen, korkein oikeus voi hakemuksesta osoittaa asian oikeaan tuomio- istuimeen.
Norja
Norjassa oikeuspaikkaa koskevat yleiset säännökset sisältyvät riita-asioiden sovittelua ja oikeudenkäyntiä koskevan lain (lov om mekling og rettergang i sivile tvister eli tvis- teloven) 4 ja 15 lukuun. Säännökset ovat toissijaisia kansainvälisiin velvoitteisiin näh- den. Myös muualla lainsäädännössä on oike- uspaikkasäännöksiä.
Riita-asioissa on pääsäännön mukaan en- simmäisenä oikeusasteena käräjäoikeus (tingrett). Yleisenä oikeuspaikkana toimii vastaajan kotipaikan tuomioistuin. Luonnol- lisen henkilön kotipaikka on hänen asuin- paikkansa. Yksityisoikeudellisen yhteisön tai yhteenliittymän kotipaikka on sillä paikka- kunnalla, missä yhteisön yritysrekisteriin merkitty pääkonttori sijaitsee. Asia voidaan käsitellä myös ulkomaalaisen yhteisön sivu- konttorin, agentuurin tai muu vastaavan toi- mipisteen sijaintipaikan tuomioistuimessa.
Valtion yleinen kotipaikka on Oslo ja kun- nan se paikkakunta, missä päähallinto sijait- see. Itsenäisillä julkisoikeudellisilla oikeus- henkilöillä kotipaikaksi katsotaan se paikka- kunta, missä hallitus sijaitsee. Jollei oikeus- henkilön kotipaikka ratkea edellä olevien sääntöjen perusteella, kotipaikka määräytyy
sen mukaan, missä yhteisön puolesta haas- teen vastaanottamiseen oikeutettu henkilö on.
Yleisen oikeuspaikan asemesta asia voi- daan panna vireille myös eräissä asiaryhmit- täin määräytyvissä erityisissä oikeuspaikois- sa. Kiinteistöä koskeva asia voidaan käsitellä kiinteistön sijaintipaikkakunnan tuomiois- tuimessa. Jos asia koskee eri tuomioistuimen alueilla sijaitsevia kiinteistöjä, jokainen näis- tä tuomioistuimista on toimivaltainen.
Sopimusta koskeva asia voidaan käsitellä siellä, missä sopimus on täytetty tai olisi täy- tettävä. Työsuhdetta koskeva asia käsitellään siellä, missä työpaikka on tai missä työ taval- lisesti tehdään.
Muusta kuin sopimuksesta johtuvaa vahin- gonkorvausta tai vakuutusyhtiöltä vaadittava korvausta koskeva asia voidaan käsitellä siel- lä, missä vahinko tapahtui tai missä seuraus ilmeni tai voisi ilmetä.
Jäämistöä ja kuolinpesää koskeva asia voi- daan eräin poikkeuksin käsitellä vainajan viimeisen kotipaikan tuomioistuimessa.
Kuluttajan kotipaikan tuomioistuimessa voidaan käsitellä kuluttajansuojaa koskeva asia. Kantajan kotipaikan tuomioistuimessa voidaan käsitellä valtiota vastaan nostetut kanteet ja vakuutusyhtiötä vastaan nostettu kanne vakuutuskorvauksen saamiseksi.
Jolleivät edellä mainitut säännökset sovel- lu, mutta asialla on kuitenkin riittävä liittymä Norjaan, asia voidaan käsitellä Oslon käräjä- oikeudessa tai siellä, missä vastaajalla on omaisuutta, jota voidaan käyttää vaatimuksen kattamiseen.
Kantajan samaa vastaajaa vastaan nostamat kanteet voidaan käsitellä siinä tuomiois- tuimessa, joka on toimivaltainen tutkimaan jonkun kanteista, jos asiat voidaan pääosin käsitellä samanlaisessa oikeudenkäyntime- nettelyssä. Vastakanne voidaan käsitellä pää- kanteen yhteydessä samoin edellytyksin.
Useita vastaajia vastaan nostetut kanteet voidaan käsitellä yhdessä, jos asia voidaan käsitellä pääosin samanlaisessa oikeuden- käyntimenettelyssä ja jos asianosaiset eivät yhdessä käsittelyä vastusta tai kanteiden vä- lillä vallitsee sellainen yhteys, että ne tulee käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Sa- moilla edellytyksillä voidaan käsitellä asian- osaisen oikeudenkäynnin ulkopuolista vas-
taan nostettu kanne, paitsi jos siitä aiheutuisi haittaa.
Oikeuspaikkasopimuksessa voidaan määrä- tä, missä tuomioistuimessa asia käsitellään.
Lisäksi voidaan sopia, ettei asiaa saa käsitellä tietyssä tuomioistuimessa. Jos kuluttaja ja elinkeinoharjoittajat tekevät oikeuspaikkaso- pimuksen, jossa suljetaan pois laissa säädet- tyjä oikeuspaikkoja, sopimus on tehtävä kir- jallisesti. Kuluttajaa ei sido ennen riidan syn- tymistä tehty oikeuspaikkasopimus.
Jos tuomioistuin katsoo, ettei se ole toimi- valtainen käsittelemään asiaa, sen on siirret- tävä asia toimivaltaiseen tuomioistuimeen.
Jos näitä on useita, kantaja saa valita, mihin toimivaltaiseen tuomioistuimeen asia siirre- tään. Asia jätetään tutkimatta vain, jos yksi- kään norjalainen tuomioistuin ei ole toimi- valtainen. Asia voidaan siirtää asianosaisen pyynnöstä tai tuomioistuimen omasta aloit- teestakin toimivaltaisesta tuomioistuimesta toiseen toimivaltaiseen tuomioistuimeen, jos se helpottaa asian käsittelyä.
Tanska
Tanskan yleiset oikeuspaikkasäännökset ovat oikeudenkäyntilain (retsplejeloven) 22 luvussa. Jos kansainvälisissä säädöksissä on määräyksiä oikeuspaikasta, noudatetaan niitä. Oikeuspaikoista on säädetty myös muualla lainsäädännössä.
Riita-asioiden ensimmäisenä oikeusasteena toimii pääsäännön mukaan byret-niminen tuomioistuin. Yleinen oikeuspaikka on vas- taajan kotipaikan tuomioistuin. Luonnollisen henkilön kotipaikka on hänen asuinpaikkansa taikka toissijaisesti paikka, missä hän oleske- lee. Jollei tällaista paikkaa ole, asia voidaan käsitellä siellä, missä hän on asunut tai oles- kellut.
Yksityisoikeudellisella oikeushenkilöllä on kotipaikka siellä, missä pääkonttori sijaitsee.
Toissijaisesti asia käsitellään siellä, missä oi- keushenkilön hallituksen tai johdon jäsenillä on kotipaikka. Jolleivät mainitut säännökset sovellu tai jos asia koskee yksityistä elinkei- nonharjoittajaa, asia käsitellään siellä, missä toimintaa harjoitetaan.
Kunnan kotipaikka on siinä tuomiopiirissä, missä päähallinto sijaitsee, ja valtion siellä,
missä valtion puhevaltaa käyttävä viran- omainen on.
Kiinteistöä koskeva asia voidaan käsitellä kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuimessa.
Sopimusta koskeva asia voidaan käsitellä siellä, missä sopimus on tai olisi täytettävä.
Säännös ei kuitenkaan koske pääsäännön mukaan rahavaatimuksen sisältäviä asioita.
Vahingonkorvausta koskeva asia voidaan kä- sitellä siinä tuomioistuimessa, jonka tuomio- piirissä oikeudenloukkaus tapahtui. Kulutta- jansuojaa koskeva asia voidaan käsitellä ku- luttajan kotipaikan tuomioistuimesta, paitsi jos riita koskee elinkeinonharjoittajan kiinte- ästä myyntipaikasta ostettua esinettä.
Samaa vastaajaa vastaan ajetut kanteet voi- daan käsitellä siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen tutkimaan yhden niistä, jos asiat voidaan käsitellä samanlaisessa oikeu- denkäyntimenettelyssä. Viimeksi mainitulla edellytyksellä voidaan myös vastakanne tut- kia pääkanteen yhteydessä.
Useat eri vastaajia nostetut kanteet voidaan käsitellä yhdessä siinä tuomioistuimessa, jo- ka on toimivaltainen tutkimaan yhden niistä, jos asiat voidaan käsitellä samanlaisessa oi- keudenkäyntimenettelyssä ja jos kukaan asi- anosaisista ei vastusta yhdessä käsittelyä tai jos asioilla on sellainen yhteys, joka vaatii niiden käsittelemistä yhdessä. Vastaavilla edellytyksillä voidaan käsitellä oikeuden- käynnin ulkopuolista vastaan nostettu kanne.
Asianosaiset voivat sopia, missä tuomiois- tuimessa asia käsitellään. Kuluttajaa ei kui- tenkaan sido etukäteen tehty oikeuspaikkaso- pimus.
Tuomioistuin tutkii toimivaltansa vain sil- loin, kun vastaaja käyttäessään ensi kerran puhevaltaa tekee väitteen toimivallan puut- tumisesta. Jos tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole asiassa toimivaltaa, sen on siirrettävä asia toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Jollei sel- laista ole, asia jätetään tutkimatta.
Saksa
Saksassa riita-asioita käsittelevät ensim- mäisenä oikeusasteena yleisinä tuomiois- tuimina käräjäoikeudet (Amtsgericht) ja osa- valtion oikeudet (Landsgericht). Jälkimmäi- set ovat yleisesti toimivaltaisia, kun taas en- siksi mainitut käsittelevät asioita, jotka on
niille erikseen osoitettu. Näitä ovat pienet rii- ta-asiat (riidan kohteen arvo alle 5 000 eu- roa), huoneenvuokra-asiat ja eräät perheoi- keudelliset asiat.
Yleisenä oikeuspaikkana luonnollisen hen- kilön ollessa vastaajana on hänen kotipaik- kansa tuomioistuin. Toissijaisesti oikeus- paikka määräytyy oleskelupaikan mukaan ja, jollei tällaistakaan ole, viimeisimmän koti- paikan mukaan. Oikeushenkilön kotipaikka määräytyy toimipaikan mukaan.
Sopimusta koskevat asiat voidaan käsitellä myös siellä, missä sopimus olisi täytettävä, jos osapuolet ovat oikeushenkilöitä. Vahin- gonkorvausta koskeva asia voidaan käsitellä siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä vahinko on tapahtunut.
Kiinteistöä koskeva asia on käsiteltävä kiinteistön sijaintipaikkakunnan tuomiois- tuimessa. Ehdottomia oikeuspaikkasäännök- siä on myös avioeroa, elatusta sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asi- oissa.
Vain oikeushenkilöt voivat pätevästi tehdä oikeuspaikkasopimuksen. Pätevä sopimus syntyy pääsäännön mukaan vain silloin, kun se tehdään kirjallisesti riidan syntymisen jäl- keen. Ehdottomia oikeuspaikkasääntöjä ei voida sopimuksella sivuuttaa.
Jos asia kuuluu tahdonvaltaiseen oikeus- paikkaan, tuomioistuimelle syntyy pääsään- nön mukaan toimivalta, jos pääasiaan vasta- taan riitauttamatta tuomioistuimen toimival- taa.
Itävalta
Itävallassa yleisiä tuomioistuimia riita- asioissa ovat piirituomioistuimet (Bezirksge- richt) ja osavaltion tuomioistuimet (Landsge- richt). Ensiksi mainitut ovat toimivaltaisia, jos riidan kohde on alle 10 000 euroa. Lisäksi tietyt asiaryhmät kuten eräät perheoikeudelli- set asiat kuuluvat piirioikeuksien käsiteltä- väksi. Osavaltion tuomioistuimet käsittelevät asiat, joissa riidan kohde on suurempi. Lisäk- si niille on osoitettu tietyt asiatyypit, kuten kilpailuoikeudelliset ja immateriaalioikeuksia koskevat riidat.
Lähtökohtaisesti asia on pantava vireille vastaajana olevan luonnollisen henkilön koti- tai asuinpaikan tuomioistuimessa. Oikeus-
henkilöä vastaan nostettava kanne on pää- säännön mukaan pantava vireille siellä, mi- hin toimipaikka on rekisteröity.
Valinnaisia oikeuspaikkoja ovat muun mu- assa kiinteistöä koskevassa riidassa kiinteis- tön sijaintipaikan tuomioistuin ja vahingon- korvausasiassa se tuomioistuin, jonka tuo- miopiirissä vahingon aiheuttanut teko tehtiin.
Sopimuksesta johtuvia riitoja voidaan eräin poikkeuksin käsitellä siellä, missä sopimus olisi täytettävä. Yksinomaisia oikeuspaikkoja on muun muassa perheoikeudellisissa asiois- sa.
Jollei asia kuuluu yksinomaisesti toimival- taiseen tuomioistuimeen, asianosaiset voivat sopimuksin määrätä yhden tai useamman tuomioistuimen toimivaltaiseksi tai sulkea muuten toimivaltaiselta tuomioistuimelta toimivallan pois. Eräissä asiaryhmissä kuten kuluttajansuojaa koskevissa asioissa ei oike- uspaikasta voida sopia.
Ranska
Yleisiä ensimmäisen asteen riita-asioita kä- sitteleviä tuomioistuimia ovat vähäisten asi- oiden tuomioistuin (tribunal d´instance), joka käsittelee yksityisten välisiä vähäisiä riitoja sekä eräitä muita asiatyyppejä kuten huo- neenvuokra- ja holhousasioita, ja alioikeus (tribunal de grande instance), joka käsittelee suuremmat riita-asiat. Alioikeus käsittelee myös perheoikeudellisia asioita sekä kiinteis- töä koskevia riitoja. Kauppatuomioistuin (tribunal de commerce) käsittelee elinkei- nonharjoittajien tai liikeyritysten välisiä riito- ja.
Yleisenä oikeuspaikkana on vastaajan koti- paikan tuomioistuin. Luonnollista henkilöä vastaan kanne nostetaan siellä, missä on hä- nen koti- tai asuinpaikkansa. Oikeushenkilön kotipaikka ratkeaa lähtökohtaisesti pääkont- torin sijaintipaikan mukaan, mutta myös toi- mipaikan tuomioistuin voi olla toimivaltai- nen.
Yleisen oikeuspaikan kanssa valinnaisia ovat muun muassa kiinteistön sijaintipaikka- kunnan tuomioistuin kiinteistöriidoissa, so- pimuksen täyttämispaikkakunnan tuomiois- tuin ja elatusapuasioissa kantajan kotipaikan tuomioistuimessa. Ehdottomia oikeuspaikko- ja ovat muun vainajan viimeinen kotipaikka
jäämistöasioissa ja omaisuuden sijaintipaikka vuokraa koskevissa asioissa. Avioeroasiat on käsiteltävä perheen asuinpaikan tuomiois- tuimessa. Jos puolisot kuuluvat eri oikeus- paikkoihin, asia käsitellään siellä, missä lap- set asuvat. Jollei lapsia ole, asia käsitellään vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa.
Oikeuspaikkaa koskevat säännökset ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ehdotto- mia. Oikeuspaikkasopimukset ovat eräin hy- vin vähäisin poikkeuksin mitättömiä.
Belgia
Belgiassa riita-asioita käsittelevät alioikeu- det (tribunal de première instance) sekä rau- hantuomioistuimet (justice de paix). Viimek- si mainittujen toimivaltaan kuuluvat vähäar- voiset asiat, joita ei ole osoitettu muualla kä- siteltäväksi. Tietyissä asioissa rauhantuomio- istuimilla on yksinomainen toimivalta. Näitä asioita ovat muun muassa vuokraa ja ela- tusapua koskevat riidat. Kauppatuomioistuin (tribunal de commerce) käsittelee muun mu- assa elinkeinonharjoittajien välisiä riitoja se- kä vekseliin ja juoksevaan velkakirjaan pe- rustuvat riidat.
Lähtökohtana on, että kantaja voi vapaasti valita, missä tuomioistuimessa hän panee asian vireille. Yleensä kanne nostetaan vas- taajana olevan luonnollisen henkilön kotipai- kan tuomioistuimessa. Jos vastaajana on oi- keushenkilö, sen kotipaikka määräytyy sen perusteella, mistä hallintoa johdetaan.
Joissain tapauksissa kantaja ei voi valita si- tä, missä tuomioistuimessa asia käsitellään.
Esimerkiksi avioeroasiat on käsiteltävä vii- meisen yhteisen kodin sijaintipaikan tai vas- taajan kotipaikan tuomioistuimessa. Työso- pimusta koskeva riita on käsiteltävä oikeus- henkilön liiketoiminnan sijaintipaikkakunnan tuomioistuimesta. Nämäkään oikeuspaikka- säännökset eivät ole täysin pakottavia, koska riidan syntymisen jälkeen asianosaiset voivat sopia, missä tuomioistuimessa asia käsitel- lään. Toimivalta on vain oikeuspaikkasopi- muksen osoittamalla tuomioistuimella.
Jotkin oikeuspaikkasäännökset ovat täysin pakottavia. Esimerkiksi konkurssituomiois- tuin on se kauppatuomioistuin, jonka alueella konkurssiin haettavan elinkeinonharjoittajan
liiketoimipaikka tai oikeushenkilön pääkont- tori sijaitsee.
Espanja
Riita-asioissa ensimmäisenä oikeusasteena toimivat alioikeudet (Juzgado de Primera In- stancia) sekä joillain paikkakunnilla rauhan- tuomioistuimet (Juzgado de Paz), joilla on toimivalta vain hyvin pieniarvoisissa riidois- sa.
Toimivaltainen tuomioistuin on se alioike- us, jonka tuomiopiirissä on vastaajana olevan luonnollisen henkilön kotipaikka tai sen puuttuessa asuinpaikka. Jollei tällaista ole, toimivaltaisia ovat vastaajan oleskelupaikan tai viimeisen asuinpaikan alioikeus. Viime kädessä asia voidaan panna vireille kantajan kotipaikan alioikeudessa.
Työnantajia ja ammatinharjoittajia vastaan nostettavat kanteet voidaan nostaa kaikissa niissä alioikeuksissa, joiden tuomiopiirissä toimintaa harjoitetaan. Oikeushenkilöä vas- taan voidaan nostaa kanne myös kaikissa niissä tuomioistuimissa, jonka alueella kan- teen perustava tilanne tai oikeussuhde syntyi tai jonka alueella vaikutukset ilmenevät.
Edellytyksenä lisäksi on, että oikeushenkilöl- lä on tuomiopiirissä toimipaikka tai edustaja.
Alueelliset toimivaltasäännökset ovat val- taosin pakottavia. Joissain asiaryhmissä on kuitenkin osoitettu kaksi tai harvemmin use- ampi vaihtoehtoinen tuomioistuin. Esimer- kiksi jäämistöä koskevat riidat käsitellään jo- ko vainajan viimeisen kotipaikan tuomiois- tuimessa tai siinä alioikeudessa, jonka tuo- miopiirin alueella on suurin osa jäämistöä.
Lapsen huoltoa, holhousta tai elatusapua koskevat asiat voidaan käsitellä joko lapsen tai vastaajan asuinpaikan tuomioistuimessa, jos vanhemmat asuvat eri tuomiopiireissä.
Muuten asia käsitellään vanhempien kotipai- kan tuomioistuimessa. Avioeroa koskevat asiat käsitellään puolisoiden asuinpaikan tuo- mioistuimessa tai tällaisen puuttuessa viimei- sen yhteisen asuinpaikan tai toisen puolison asuinpaikan tuomioistuimessa.
Kiinteistöä koskevat asiat käsitellään kiin- teistön sijaintipaikan alioikeudessa. Yleisiä sopimusehtoja koskeva kanne käsitellään kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.
Oikeuspaikkasopimuksen tekomahdolli- suudet ovat varsin rajalliset. Pakottavia oike- uspaikkasäännöksiä ei voida sopimuksin kiertää, eikä sopimusta voida tehdä, jos asiaa käsitellään tuomioistuimessa suullisesti. Ku- luttajansuojaa koskevia asioita varten ei voi- da tehdä oikeuspaikkasopimusta.
2.3 Nykytilan arviointi
Voimassa olevat oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun sisältyvät oikeuspaikkaa koskevat säännökset eivät enää vastaa nykyaikaisen oikeudenkäyntimenettelyn asettamia vaati- muksia. Ne oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännökset, jotka ovat säilyneet alkuperäises- sä, vuoden 1734 lain mukaisessa muodos- saan, ovat suurelta osalta myös tosiasiallisesti menettäneet merkityksensä ja jääneet sovel- tamatta. Tällaisina säännöksinä voidaan pitää erityisesti 5, 12, 16—20 §:n säännöksiä, jot- ka koskevat eräitä nyky-yhteiskunnan kan- nalta epäolennaisia yksittäistapauksia kuten kaupungissa markkinoiden aikana tai muul- loin tehtyä kauppaa ja nykyisin muiden vi- ranomaisten kuin käräjäoikeuksien toimival- taan kuuluvia maa-, vesi-, kaivos- ja raken- nusoikeudellisia asioita. Tämän lisäksi eräät alkuperäiset säännökset, varsinkin asiayhtey- teen perustuvia oikeuspaikkoja koskevat 6 ja 7 §, ovat aiheuttaneet oikeuskäytännössä tul- kintaongelmia. Oikeudenkäymiskaaren 10 lu- vun säännöksiä on tosin useilta osiltaan muu- tettu ja tarkistettu. Kuitenkin nämä muutok- set on toteutettu erillisuudistuksina, minkä johdosta säännöstö on muodostunut varsin epäyhtenäiseksi.
Voimassa olevassa laissa ei säädetä katta- vasti siitä, missä on nostettava kanne yksi- tyisoikeudellista tai julkisoikeudellista oike- ushenkilöä vastaan. Myöskään ei ole yleisiä säännöksiä siitä, milloin riita on ylipäätään tutkittavissa jossain Suomen tuomioistuimes- sa. Ongelmana on pidetty sitä, että suoma- laisten tuomioistuinten kansainvälinen toimi- valta on vanhastaan katsottu varsin laajaksi.
Erityisesti vastaajan kannalta on arveluttavaa ja jopa kohtuutonta, että suomalainen tuo- mioistuin olisi toimivaltainen käsittelemään asian, jolla on vain hyvin vähäinen liittymä Suomeen.
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännös- tön vanhentuneisuutta ja aukollisuutta tosin paikkaavat ne lukuisat yksittäiset oikeus- paikkaa koskevat säännökset, jotka on otettu aineellisia yksityisoikeudellisia kysymyksiä sääntelevään lainsäädäntöön. Kuitenkin nämä säännökset on säädetty yksittäisten aineellis- oikeudellisten lainuudistusten yhteydessä, eri ajankohtina ja siten vailla yhtenäistä ja yh- denmukaista suunnittelua.
Useissa tapauksissa ei näytä olleen perus- teltua syytä sille, että yksittäiset säännökset on sijoitettu erityislainsäädäntöön sen sijaan, että ne olisi otettu oikeuspaikkaa koskevaan oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun. Lisäksi monessa tapauksessa erillislainsäädännön oi- keuspaikkasäännökset eivät juuri lainkaan eroa oikeudenkäymiskaaren yleisistä sään- nöksistä, jolloin tällaisten erillissäännösten tarpeellisuus on kyseenalaista.
Eräät erillislainsäädäntöön sisältyvät oike- uspaikkasäännökset koskevat myös niin ylei- siä ja verrattain suuria asiaryhmiä, että niiden ottamista oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun jo tämän vuoksi voitaisiin pitää perusteltuna.
Näin on esimerkiksi eräiden perheoikeudelli- sia asioita koskevien oikeuspaikkasäännösten osalta.
Eräät oikeuspaikkaa koskevat erillislain- säädännön yksittäiset säännökset ovat aiheet- toman monimutkaisia tai poikkeavat vakiin- tuneista oikeudenkäyntimenettelyä koskevis- ta perusperiaatteista. Erillislainsäädäntöön si- sältyvät oikeuspaikkasäännökset eivät aina selkeästi osoita, onko kysymyksessä oikeu- denkäymiskaaren 10 luvun säännösten ohella käytettävissä oleva valinnainen oikeuspaikka vai syrjäyttääkö tällainen erillissäännös oi- keudenkäymiskaaren 10 lukuun sisältyvät oi- keuspaikkasäännökset. Tulkintaongelmia voi aiheutua myös siitä, onko kysymys tahdon- valtaisesta oikeuspaikasta, josta asianosaiset voivat sopia toisin, vai ehdottomasta oikeus- paikasta, jonka osalta tällaista määräämisval- taa ei ole.
Asianosaisten ja myös tuomioistuinten kannalta erillislainsäädäntöön otetut oikeus- paikkasäännökset ovat lisäksi epähavainnol- lisia. Erillislainsäädäntöön hajautettujen oi- keuspaikkasäännösten löytäminen usein var- sin laajasta, lukuisia säännöksiä sisältävästä laista voi aiheuttaa käytännössä vaikeuksia
asianosaisille, asianajajille ja tuomioistuimil- le. Useimmat erillislainsäädäntöön otetuista oikeuspaikkasäännöksistä voidaan korvata oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun otettavilla ja soveltamisalaltaan yleisemmillä säännök- sillä.
Nykyiset oikeuspaikkasäännökset ovat jos- kus myös tarpeettoman joustamattomia, josta saattaa aiheutua asianosaiselle oikeudenme- netyksiä. Laissa on myös sellaisia ehdottomia oikeuspaikkoja, joille ei ole osoitettavissa asiallisia perusteita yhteiskunnallisen ja oi- keudellisen kehityksen vuoksi. Myös siitä, että asian siirtäminen toiseen tuomiois- tuimeen on mahdollista vain muutoksenha- kuasteesta alempaan tuomioistuimeen, voi seurata oikeudenmenetyksiä asianosaiselle.
3 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1 Esityksen tavoitteet
Esityksen keskeisimpänä tavoitteena on uudistaa oikeuspaikkasäännökset niin, että ne muodostavat johdonmukaisen, joustavan ja tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Pyr- kimyksenä on turvata asianosaisten määrää- misvalta ja sopimusvapaus, jollei tyypillisesti heikomman osapuolen suoja muuta vaadi.
Joustavan sääntelyn turvaamiseksi ehdotto- mia oikeuspaikkasäännöksiä ehdotetaan otet- tavaksi lakiin vain painavista syistä. Lainsää- dännön selkeyden turvaamiseksi tärkeimmät forumsäännökset keskitettäisiin oikeuden- käymiskaaren 10 lukuun.
Oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun otettai- siin entistä kattavammat säännökset toimival- takysymyksen käsittelemisestä tuomiois- tuimessa. Oikeudenmenetysten ja muiden haittojen välttämiseksi sallittaisiin asian siir- täminen toimivaltaa vailla olevasta käräjäoi- keudesta toimivaltaiseen käräjäoikeuteen ja rajoitettaisiin muutoksenhakutuomioistuimen valtaa tutkia, oliko alemmalla tuomiois- tuimella alueellinen toimivalta asiassa.
Yhä enenevässä määrin kaupankäyntiä ja muuta toimintaa harjoitetaan sähköisissä tie- toverkoissa. Oikeuspaikkasäännöksiä muo- toiltaessa on pyritty siihen, että säännökset soveltuisivat tällaisesta toiminnasta aiheutu- viin riitoihin. Toimivaltaperusteet ovat
yleensä sellaisia henkilöön liittyviä seikkoja, jotka ovat sovellettavissa riippumatta siitä, missä muodossa riidan kannalta olennaista toimintaa on harjoitettu.
Esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi sitä voimassa olevan lain perusratkaisua, että yleisenä oikeuspaikkana on vastaajan koti- paikan käräjäoikeus. Lisäksi on edelleen yleisen oikeuspaikan kanssa kilpailevia va- linnaisia oikeuspaikkoja eräissä asiatyypeis- sä. Lainsäädännössä olisi edelleen sekä tah- donvaltaisia että ehdottomia forumsäännök- siä.
Erityisesti tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi tiettyjä asiaryhmiä ovat vain jotkin käräjäoikeuksista toimivaltaisia käsit- telemään. Kysymys on näissä tapauksissa pi- kemminkin tuomioistuimen asiallista toimi- valtaa kuin alueellista toimivaltaa koskevasta sääntelystä. Esimerkiksi maa- ja merioikeu- dellisia asioita käsittelee vain osa käräjäoike- uksista. Vastaavaa sääntelyä on lisäksi muun muassa immateriaali- ja maksukyvyttömyys- asioissa. Näihin säännöksiin ei ehdoteta muu- toksia.
3.2 Keskeiset ehdotukset Yleistä
Oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun keskitet- täisiin tärkeimmät riita- ja hakemusasioita koskevat oikeuspaikkasäännökset. Säännök- siä myös yhdenmukaistettaisiin. Luvussa oli- si myös säännös toissijaisista oikeuspaikois- ta, jotka olisivat käytettävissä, jollei asiaa voitaisi tutkia tavanmukaisessa oikeuspaikas- sa. Oikeuspaikkasäännökset olisivat lähtö- kohtaisesti tahdonvaltaisia. Perhe- ja perintö- oikeudellisia asioita koskevat säännökset oli- sivat kuitenkin edelleen pakottavia. Tällaisis- sa asioissa on usein asianosaisena vajaaval- taisia. Usein asian kannalta olennaista selvi- tystä hankkii tietyn paikkakunnan hallintovi- ranomainen ja muutenkin näyttö on helpoiten vastaanotettavissa ehdottoman oikeuspaikan osoittamassa tuomioistuimessa.
Muualla laissa olevat alueellista toimival- taa koskevat säännökset kumottaisiin siltä osin kuin sovellettavaksi tulisivat OK 10 lu- vussa olevat yleiset oikeuspaikkasäännökset.
Perhe- ja holhousoikeutta sekä kuluttajan-
suojaa koskeviin lakeihin otettaisiin selven- tävät viittaussäännökset OK 10 lukuun. Lu- vun ulkopuoliseen lainsäädäntöön jäisi sellai- sia oikeuspaikkasäännöksiä, joissa on kan- sainvälisten velvoitteiden vuoksi tai muusta syystä aiheellista poiketa OK 10 luvussa omaksutuista ratkaisuista.
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännök- set olisivat toissijaisia. Jos muualla kansalli- sessa tai Euroopan yhteisön lainsäädännössä taikka kansainvälisissä sopimuksissa olisi OK 10 luvusta poikkeavia säännöksiä tai määräyksiä, noudatettaisiin niitä. OK 10 lu- vun toissijaisuus koskisi luvun toimivalta- säännösten lisäksi myös toimivaltakysymyk- sen käsittelyssä noudatettavaa menettelyä.
Yleinen oikeuspaikka
Jollei toisin olisi säädetty, alueellisesti toi- mivaltainen käräjäoikeus määräytyisi vastaa- jan mukaan. Luonnollista henkilöä vastaan esitetty vaatimus tutkittaisiin hänen kotipaik- kansa tai vakituisen asuinpaikkansa käräjäoi- keudessa. Yksityisoikeudellisen tai julkisoi- keudellisen oikeushenkilön yleinen oikeus- paikka olisi puolestaan oikeushenkilön rekis- teröidyn kotipaikan käräjäoikeus tai vaihto- ehtoisesti se käräjäoikeus, jonka tuomiopii- rissä oikeushenkilön hallintoa pääasiallisesti hoidetaan. Valtion yleinen oikeuspaikka määräytyisi sen valtion viranomaisen mu- kaan, joka käyttää asiassa valtion puhevaltaa.
Valtion viraston tai laitoksen kotipaikan tuomioistuin olisi myös joissain tapauksissa yleinen oikeuspaikka.
Erityiset oikeuspaikat
Joissain asiaryhmissä olisi yleisen oikeus- paikan kanssa valinnaisia oikeuspaikkoja.
Kantajan kotipaikan tai vakituisen asuinpai- kan tuomioistuin voisi tutkia valtiota tai ela- tusapuvelvollista taikka kuluttajan elinkei- nonharjoittajaa vastaan esittämän vaatimuk- sen. Mainitussa oikeuspaikassa voitaisiin tut- kia myös eräät vakuutusta tai vahingonkor- vausta koskevat asiat. Kiinteää omaisuutta koskevat riidat voitaisiin tutkia sen sijainti- paikkakunnan käräjäoikeudessa. Lisäksi OK 10 luvussa säädettäisiin toimipaikkaa, vahingonkorvaus- tai työsopimusriitaa kos-
kevista oikeuspaikoista sekä asiayhteyteen perustuvista oikeuspaikoista.
Eräät asiat olisi edelleen tutkittava OK 10 luvun mukaisissa ehdottomissa oike- uspaikoissa. Näitä asioita olisivat avioeroa, isyyttä, lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta taikka tällaisesta asiasta annetun päätöksen täytäntöönpanoa, holhousta tai lapseksiotta- mista koskevat asiat. Jäämistöä ja kuolin- pesää koskevat asiat tutkittaisiin vainajan viimeisen kotipaikan tai vakituisen asuinpai- kan käräjäoikeudessa.
Oikeuspaikkasopimus
Kirjallisella oikeuspaikkasopimuksella voi- taisiin sopia, että jo syntynyt tai mahdollises- ti syntyvä riita-asia voidaan käsitellä tai on käsiteltävä muussa kuin lain osoittamassa oi- keuspaikassa. Sopia voitaisiin myös siitä, ett- ei asiaa saa käsitellä nimetyssä tuomiois- tuimessa.
Pätevää oikeuspaikkasopimusta ei kuiten- kaan voitaisi tehdä, jos asia kuuluu ehdotto- maan oikeuspaikkaan. Lisäksi tyypillisesti heikomman osapuolen suojaksi olisi laissa eräitä rajoituksia tehdä kuluttajan, työnteki- jän taikka elatusapua vaativan tai saajan oi- keutta rajoittavia oikeuspaikkasopimuksia.
Toimivallan tutkiminen ja asian siirtäminen Muuhun kuin ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluva asia voitaisiin tutkia muussakin kuin lain tai oikeuspaikkasopimuksen osoittamas- sa käräjäoikeudessa, jos vastaaja vastaa kan- teeseen eikä riitauta tuomioistuimen toimi- valtaa käyttäessään ensi kertaa puhevaltaan- sa. Ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluva, muussa kuin lain osoittamassa oikeuspaikas- sa vireille pantu asia olisi tuomioistuimen jä- tettävä omasta aloitteestaan tutkimatta.
Hovioikeus saisi muutoksenhaussa tutkia käräjäoikeuden alueellisen toimivallan vain silloin, kun toimivallan puuttumisesta on teh- ty väite käräjäoikeudessa ja siitä annetusta ratkaisusta haetaan muutosta. Myös kor- keimman oikeuden oikeutta tutkia alemman tuomioistuimen alueellista toimivaltaa kos- keva kysymys rajoitettaisiin.
Jos käräjäoikeus katsoisi, ettei se ole toi- mivaltainen tutkimaan asiaa, sen tulisi pää-
säännön mukaan siirtää asia kantajan tai ha- kijan suostumuksella toimivaltaiseen tuomio- istuimeen. Tällaisissa tapauksissa myös ylempien tuomioistuinten tulisi pääsäännön mukaan siirtää asia toimivaltaiseen alempaan tuomioistuimeen.
Kansainvälinen toimivalta
Suomen tuomioistuin olisi lähtökohtaisesti toimivaltainen tutkimaan kansainvälisluon- teisen asian, jos sillä on OK 10 luvussa tar- koitettu liittymä Suomeen. Jos kuitenkin liit- tymä perustuisi kuluttajan kotipaikkaan tai vakituiseen asuinpaikkaan taikka asiayhtey- teen tai toissijaisia oikeuspaikkoja koskevas- ta säännöksestä ilmenevään seikkaan, Suo- men tuomioistuin ei olisi toimivaltainen, jos sen antamalla ratkaisulla ei olisi riittävää oi- keudellista merkitystä tai jos asia olisi tarkoi- tuksenmukaisempaa käsitellä toisen valtion tuomioistuimessa. Jos kuitenkin toisessa val- tiossa noudatettava menettely tai sovellettava lainsäädäntö olisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, Suomen tuomioistuin olisi toimivaltainen, vaikka asian käsittely olisikin tarkoituksenmukaisempaa toisen val- tion tuomioistuimessa.
4 E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Esitykseen sisältyvän lainsäädännön voi- maansaattamisella ei ole suoranaisia organi- satorisia vaikutuksia. Esityksen ei myöskään voida odottaa vaikuttavan tuomioistuinten käsiteltäväksi tulevien asioiden kokonais- määrään. Esityksen voidaan kuitenkin jossain määrin olettaa vaikuttavan siihen, miten eri asiat jakautuvat käräjäoikeuksien kesken.
Tästä voi myös seurata muutoksia siihen, missä määrin eri asioita tulee muutoksenhaun kautta ohjautumaan eri hovioikeuksiin.
Esityksen voidaan olettaa vähentävän jos- sain määrin tuomioistuinten työmäärää, kos- ka tuloksettomien tutkimattajättämispäätök- seen päättyvien oikeudenkäyntien määrä tul- lee vähenemään. Tästä aiheutuvat säästöt ei- vät kuitenkaan ole täsmällisesti arvioitavissa.
Esityksessä ehdotetaan, että kanne valtiota vastaan olisi pääsäännön mukaan tutkittavis- sa myös kantajan yleisessä oikeuspaikassa.
