AIKUISKASVATUS 1/2002
71
Luovuus on kykyä toimia tarkoituksenmukaisella ja epä- tavallisella tavalla uusissa, yl- lättävissä tai epämääräisissä ti- lanteissa. Luovuus on vaihto- ehtojen etsintää ja niiden olemassaolon näkemistä. Se on myös kykyä tuottaa uusia ajatuksia yhdistämällä eri nä- kökulmia totutusta poikkea- valla tavalla. Luovuus ei siis ole ns. luovuusalojen privile- gio. Päinvastoin, taiteilija voi olla jopa huomattavassa osassa tuotantoaan epäluova.
Luovuudesta on lukuisia teorioita ja selitysmalleja. Pa- nematta niistä toista toisen edelle Jussi T. Koski asettuu vankasti sille kannalle, että tieto, kokemus, erityisosaa- minen ja asiantuntijuus kyt- keytyvät luovuuteen. Luovuus tarvitsee riittävän monipuoli- sen ja syvän materian, mistä konstruoitua. Koski viittaa
Luovuus yksilössä ja organisaatiossa
”Kaikki tulisi tehdä niin yksinkertai- sesti kuin mahdollista, mutta ei yhtään yksinkertaisemmin.”
ALBERT EINSTEIN
Jussi T. Koski (2001) Luova hierre. Näkökul- mia yksilöiden, ryhmi- en ja organisaatioiden l u o v u u t e e n .
GUMMERUS
pari kertaa kirjassaan asiantun- tijaksi kasvamisen ns. kymme- nen vuoden sääntöön. Tärke- ää materiaa tässä on vuorovai- kutus: monet erinomaiset oi- vallukset ja ideat syntyvät vuorovaikutuksen ja keskuste- lun hedelminä. Zygmund Bau- man on todennut, että vasta toisten erilaiset ajatukset ja näkemykset ”pamauttavat ta- junnan liikkeelle” – kiteytys, mikä koskee niin ryhmien ja organisaatioiden kuin yksilöi- denkin luovia ajatuksia ja te- koja (Aikuiskasvatus 2001, s.
53). Luova hierre -teoksessa vastaavia ajatuksia on lainattu luovuustutkija Vera John-Steiner- ilta: luovan kyvyn ja ajattelun kehittyminen tapahtuu ennen muuta ihmisten välillä, ei niinkään yksilöiden ”sisällä”.
Jussi T. Koski edustaa luovuuden väylillä kykyä an- taa tiedontulvalle hahmo ja napata sieltä uteliaisuudella ja herkkyydellä oman ajattelunsa rakennuspuiksi sellaisia aja- tuksia, missä pieneen tilaan kiteytyy suuri määrä koke- musta, viisautta, oivaltamista ja tietoa. Siksi hän siteeraa herkästi ja auktorisoi ajatuksi- aan tihein lainauksin. Laina- ukset ovat kuin pieniä ti- mantteja tekstissä. Ne antavat kuvattavalle asialle hengen.
Tällainen käsittelytapa lienee välttämätöntäkin sen vuoksi, että Koski on metatutkija. Hä- nellä ei siis ole luovuuden alueelta omaa alkuperäistutki- musta – ”luovia ihmisiä koe- putkessa” – vaan hän synteti- soi ja konstruoi. Kosken tut- kijanotetta kuvaa se, miten huolellisesti hän on lähteistä- nyt kaikki lainaamansa kitey- tykset, väittämät ja esittele- mänsä luovuustutkimukset.
Teoksen luotettavuuden nä- kökulmasta se on myös välttä- mätöntä, joskin Koskelle itses- täänselvä, luonnollinen työs- kentelytapa.
Infoähky-käsitteen
kielenkäyttöömme livauttanut Jussi T. Koski käsittelee myös uusimmassa kirjassaan hallit- sematonta tiedontulvaa ja sen puu-duttavaa, luovuuden nujertavaa vaikutusta. Hän tarjoaa kahden aikamme pa- han epidemian, infoähkyn ja alinomaisen kiireen, lääkkeik- si tietoista, opeteltua keskit- tymistä vain itselle tärkeisiin asioihin ja muun määrätie- toista karsimista, sekä luovaa laiskuutta ja riittävää lepoa.
Kiireettömyys ja väljä aika ovat luovan prosessin välttä- mättömiä elementtejä. Tehok- kuutensa maksimoijia Jussi Koski nimittää uraohjuksiksi.
72
AIKUISKASVATUS 1/2002 Riittävän levon puutteella onmielenkiintoinen kytkös Ka- lervo Siikalalta napatun laina- uksen (s. 50) kautta myös kansanvallan ja maailman ti- laan: ”Maailmaa hallitaan su- muisin aivoin”, on Siikala to- dennut. ”Kansanvalta tarvitsee myös aikaa, kiireetöntä har- kintaa, väljyyttä ja näköaloja.
Ilman niitä ei synny uutta tieteen, taiteen tai talouden aloilla – saati sitten politiikas- sa ja yhteiskuntaelämässä.”
Terveellinen havainto minis- tereittemme päiväkalenterei- hin rinnastettuna!
Luova hierre -kirjassa esitellään valikoiden keskei- simpien luovuustutkijoiden ja -teoreetikkojen ajatuksia. Eni- ten kirjassa saa huomiota Chi- cagon yliopiston psykologian ja kasvatustieteen professori Mihaly Csikszentmihaly, joka on kehittänyt systeemisen luo- vuusteorian ja jonka tunne- tuin käsite on optimaalinen kokemus, flow.
Mielenkiintoisinta Csikszentmihalyn teorioiden esittelyssä on kenties luovuu- den julkisen tunnustamisen keskeisyys. Ei siis riitä, kuten Maslow väittää, että jokin asia on luova henkilön omasta mielestä ja hänen kriteereil- lään. Idean tai tuotteen on saatava sosiaalinen hyväksyntä.
Portinvartijoina toimivan asiantuntijayhteisön on tulta- va vakuuttuneeksi suoritteen arvosta. Tästä ulkoisen tun- nustuksen ehdosta seuraa mielenkiintoinen, ennen muuta taiteista tunnetuksi tullut paradoksi, onhan moni historian luova nero saanut teoksilleen tunnustuksen vasta kauan kuolemansa jälkeen.
Sitä paitsi aitoon luovuuteen kuuluu usein myös anarkisti-
nen, asiantuntijayhteisöt si- vuuttava elementti.
Mihaly Csikszentmihalyn korostama asiantuntijayhteisö käyttäytyy erilailla ja sen sää- telyvalta vaihtelee riippuen asiantuntemusalan luonteesta.
Eriytyneillä ja monimutkaisilla aloilla yhteisö on pieni ver- rattuna vähemmän eriytynei- siin ja vähemmän kompleksi- siin aloihin. Yhteisön elinkaa- ri myös vaihtelee ja huipen- tuu eräänlaiseen stagnaatioon ja pystyynkuolemiseen. Eikö siis tällaiset asiantuntijayhtei- söt toimi luovuuden kampit- tajina? Niinkin toisinaan.
Kuitenkin luova ajatus tai teko vaatii luovaksi muuttu- akseen vastakaikua. Koska luo- vuus elää vuorovaikutuksessa, oppiminen toimimaan jonkin tietyn kentän sääntöjen mu- kaan lisää Csikszentmihalyn mukaan valtaisasti yksilön luovuuden mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia.
Jos asiantuntijayhteisö on liian avoin ja hyväksyy kaiken, seurauksena on kritii- kittömyys – ja epäluovuus.
Asiantuntijayhteisöt toimivat siis myös kulttuureiden ole- massaolon takaajina. ”Selviyty- äkseen kulttuurien tulee eli- minoida useimmat uudet ideat. Kulttuurit ovat konser- vatiivisia, ja hyvästä syystä.
Mikään kulttuuri ei voi omaksua kaikkia ihmisten tuottamia uusia ideoita ajau- tumatta kaaokseen”, Mihaly Csikszentmihaly toteaa (s. 75).
Asiantuntijayhteisöjen itseriittoisuudessa piilee vaa- ra, joka vaikkapa aikuiskasva- tustieteilijöiden on syytä it- sessään tunnistaa. Yhteisöillä on nimittäin taipumus tuot- taa itse omat käsitteistönsä ja
kysymyksenasettelunsa ja eris- täytyä näin muista asiantunti- jakulttuureista.
Luovaa yksilöä Jussi T.
Koski käsittelee kirjassaan va- jaan sadan sivun verran. Jäl- leen Csikszentmihalyn tutki- mukseen nojaten saamme tie- tää, että luovat ihmiset ovat joko analyyttisia tai intuitiivi- sia oman oppimansa tiedosta- jia. Luovaan henkilöön voi liittää erilaisia ominaisuuksia.
Yllättävintä tällä listalla on kenties huumori ja nauru, eli kuten Jussi T. Koski tiivistää:
ahaa- ja hahaa-elämykset liit- tyvät toisiinsa likeisesti. Aja- tuksen takana on itse asiassa tunneäly-guru, psykologi Da- niel Goleman (s. 91–92 sekä 96–97), jonka mukaan naura- minen auttaa ihmisiä ajattele- maan ja assosioimaan vapaam- min. Erinomaisen mielenkiin- toinen luovan yksilön kym- meneen ominaisuusalueeseen jakautuva analyysi löytyy jäl- leen Csikszentmihalyltä (s.
94–103).
Intohimo, motivaatio ja sinnikkyys ovat ominai- suuksista keskeisellä sijalla.
Luovien ihmisten toiminta- tarmo ja intohimo kohdistuu itse asetettuihin tavoitteisiin toisin kuin ihmisten enem- mistöllä, joka missä tahansa kulttuurissa käyttää valtaosan ajastaan itsensä ulkopuolelta asetettujen tavoitteiden to- teuttamiseen. Tämä on Kos- ken mukaan yhteiskuntien ja kulttuureiden koossapysymi- sen kannalta välttämätöntäkin.
Mutta toisaalta kulttuurit voi- vat kehittyä vain, jos mukana on kompromissittomia oman tien kulkijoita.
Yksi luovuuden
paradokseista liittyy marginaa- K I R J A - A R V I O I T A
AIKUISKASVATUS 1/2002
73
lisuuden ja sosiaalisuuden vä- liseen suhteeseen. Vanhem- mat esimerkiksi soisivat las- tensa olevan sosiaalisia ja sosi- aalisesti hyväksyttyjä sekä eri- laisia ja luovia. Luovan lapsen ei kuulu olla eristynyt, mutta kuten Csikszentmihaly toteaa, ihminen ei voi olla normaali ja poikkeuksellinen samanai- kaisesti.
Csikszentmihaly ei suin- kaan ole Kosken ainoa luo- vuusauktoriteetti, vaikka kyl- läkin keskeisin ja päätä pi- dempi muita. Harwardin ja Bostonin yliopistoissa profes- sorina toiminut Howard Gardner tulee kirjassa tutuksi erityisesti neljän luovuustyy- pin kehittäjänä. Nämä keske- nään erilailla toimivat ja pro- filoituvat tyypit ovat mestari (master), uudistaja (maker), itsetutkija (introspector) ja vaikuttaja (influencer). Heistä nimenomaan uudistajia Gard- ner pitää äärimmäisen luovina henkilöinä (s. 163–170).
Työyhteisöille
hyödyllisintä tutkimustietoa ja luovuusteoriaa sisältyy kir- jan viimeiseen, ryhmiä ja or- ganisaatioita koskevaan osaan.
Yhteisöluovuuden teoreetik- koja ovat ennen muita Bennis ja Ward Biederman, Ikujiro Nonaka, jonka Koski on tavan- nut itsekin useamman kerran Helsingin kauppakorkeakou- lussa työskennellessään, Leonard ja Swap, Robinson ja Stern sekä Pe- ter Senge.
Robinson ja Stern romuttavat myyttiä sankarilli- sesta luovasta yksilöstä ja pitä- vät sen sijaan organisaation kokonaisluovuuden kannalta
olennaisempana edistää kaik- kien työntekijäin luovuutta.
Tämä tapahtuu säätelemällä organisaation luovuuden kes- keisiä elementtejä, joita he erittelevät teoksessaan Corpo- rate Creativity (1998).
Yksi aivan keskeisiä elementtejä on ihmisten väli- nen, samassa fyysisessä tilassa tapahtuva vuorovaikutus. Sitä pitävät korvaamattoman tär- keinä niin Robinson & Stern, Leonard & Swap kuin Ikujiro Nonaka, jonka käsitteistöä on yhteinen tila, ”ba”. Se voi olla sauna, kahvihuone, tu- pakkahuone tai mikä tahansa paikka, joka mahdollistaa työntekijäin kesken tapahtu- van suunnittelemattoman ad hoc -kommunikaation ja lisää onnekkaiden sattumien to- dennäköisyyttä.
Bennis ja Ward ovat tutkineet joukkoa maailman huippuluovia ryhmiä. Kym- meneen ominaisuusryhmään kiteytetty erittely soveltuu malliksi myös tavallisemmalle- kin oppivalle organisaatiolle.
Tavallisia ja käyttökelpoisia työyhteisön luovuutta edistä- viä keinoja on mm. työtehtä- vien kierrättäminen sekä toi- menkuvien riittävä rosoisuus.
Toimenkuvia ei tule eriyttää liikaa. Aivan keskeinen me- nestystekijä työyhteisössä on luottamus ja luottamukselli- nen ilmapiiri. Charles Handy puhuu jopa luottamusjohta- misesta ja vertaa luottamusta lasiin: kun se kerran rikkou- tuu, sitä ei voi koskaan pa- lauttaa entiselleen.
Kosken kirja ottaa raikkaasti kantaa luovuuden palkitsemiseen ja bonuksiin organisaatioluovuuden kan- nustimina. Ihmisen sisäinen
motivaatio on keskeinen te- kijä. Mitä vähemmän työnte- kijöiden kehittämisideoita palkitaan materiaalisesti eli motivoidaan ulkoisesti, sitä enemmän esiintyy luovuutta.
Ainoa kestävä palkitsija on työntekijän sisäinen toiminta- motiivi ja itsensä toteuttami- sen tarve sopusoinnussa yh- teisen vision ja yhteisten ta- voitteiden kanssa.
Mutta mitä kummaa on luova hierre? Monet luovuus- tutkijat katsovat, että luo- vuutta arvostavassa ja vaalivas- sa organisaatiokulttuurissa eri- tyisesti älyllisten konfliktien tietoinen synnyttäminen on hyväksyttävää ja toivottavaa.
Jos tiimien ja ryhmien anne- taan itseorganisoitua, ’simila- rity-attraction’ (tottumus pit- käaikaiseen yhdessä työsken- telyyn, samantyyppinen kou- lutus, samantyyppinen ajatte- lutapa, samantyyppinen työs- kentelytapa jne.) vetää saman- kaltaisia ihmisiä tekemään työtä yhdessä. Luovuuden kannalta huonoja ryhmiä ovat siis sellaiset, joissa ei lainkaan esiinny luovaa hierrettä näke- mystapojen välillä, ja sellaiset, joissa hierre muuttuu henki- lötason jännitteiksi.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanoo vanha sanan- lasku. Niinkin tietyin reuna- ehdoin. Siitä Kosken kirja kuitenkin lukijaansa vakuut- taa, että puhuttiinpa miten paljon tahansa luovista ryh- mistä, ihmiset synnyttävät enemmän ja parempia ideoita yksin kuin ryhmässä. Mutta sitä ennen tarvitaan useimmi- ten vuorovaikutusta.
Anneli Kajanto
