Opetuksen ja kasvatuksen ongelmista erilaistuneissa yhteiskunnissa näkymä

(1)

AIKUISKASVATUS 2/20

165

Hannele Niemi on toimittanut kiinnostavan kirjan postmodernin maailman ja opetuksen välisistä yhteyksis- tä. Niemi puntaroi yhdessä lukuisten eri maissa työsken- televien kollegoidensa kanssa opetuksen, kasvatuksen ja opettajana toimimisen ongel- maa nykyisessä nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

Oman erityislisänsä kirjaan tuovat kirjoittajat, jotka valot- tavat sosialistisesta järjestel- mästä pois siirtyneiden maiden kokemuksia opetustoi- minnasta. Myös Kiinan ope- tustoiminnan esittely antaa oman piristävän lisänsä kirjaan, sillä siinä kuvataan kasvatuksen toteutumista sosialismin sisällä. Valtaosa kirjasta käsittelee kuitenkin kasvatuksen ongelmia postmodernissa ympäristössä. Siitä kirjan ni- mikin, joka viittaa elämismaa- ilmamme pirstaleisuuteen ja nopeaan muuttumiseen.

Niemi aloittaa kirjansa määrittelemällä, mitä liikkuvilla horisonteilla tarkoitetaan.

Hän toteaa, että liikkuvilla horisonteilla tarkoitetaan ti- lannetta erilaistuneissa yhteiskunnissa. Hänen mukaansa liikkuvat horisontit kuvaavat elämämme monimutkaisuutta, sillä jos horisontti liikkuu, on vaikea tulkita tilanteita. Nie-

mi ei määritä elämismaail- mamme pirstaleisuuden ja monimutkaisuuden tilaa tu- hansiksi tasoiksi, kuten De- leuze ja Guattari, mutta hänen näkemyksissään horisonttien liikkumisessa on jotakin sa- maa: nopeaa hyppelyä maail- masta ja näkökulmasta toiseen sekä tulkintojen moninaisuut- ta. Deleuzen ja Guatarin sijaan Niemi vetoaa Habermasiin.

Habermasilaisuudelle tyypilli- sesti kirja pyrkiikin tuomaan kriittisen näkökulman tarkas- telemaansa ilmiöön ja etsi- mään paluuta hyvään. Mo- dernien tarinoiden mukaan tarina alkaa näyttämön ja näyttelijöiden esittelyllä, jat- kuu taistelun kuvauksella ja antaa lopussa huojentavan rat- kaisun tai ainakin jotakin oh- jenuoria, joilla kasvattaja voisi opetustyössään selvitä nykyi- sessä monimutkaisessa ja enti- sestään vaikeutuneessa tilan- teessa.

Kiinnostavan ja opetus- työn ongelmia syvällisestikin esittelevän johdantojakson jäl- keen esittelevät eri maiden edustajat kasvatusalan kehitty- mistä sosialismin jälkeen. Un- karin koulutusolojen muutos- ta käsittelevä artikkeli tuo esille kuinka kasvatustoimin- nan demokratisoitumispyrki- mys on johtanut entisen kes- kitetyn järjestelmän hajasijoit- tamiseen ja vapauden lisään- tymiseen. Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut ilman vaike- uksia, sillä lisääntynyt vapaus on merkinnyt koulujen eri- laistumista, mikä puolestaan

vaatisi lisääntyvää vastuunot- toa itsenäistyvien ja erilaistu- vien koulujen taholta. Tämä vaatisi myös opettajakoulu- tuksen erilaistamista. Kun samalla kansantulo on madaltu- nut vuodesta 1990 ja valtio haluaisi vähentää koulutusku- luja, on maan koulutusjärjes- telmä murroksen edessä.

Viron tilanne kasvatusalan kehittymisessä sosialisti- sen järjestelmän jälkeen osoit- tautuu kirjassa esitetyn artikkelin valossa melko myöntei- seksi. Maan itsenäistymisen jälkeen käynnistynyt kasvatusalan uudistus ei enää käynnis- tynyt keskitetysti, puoluejoh- don, tiedemiehien tai viran- omaisien toimesta, kuten Neuvostoliiton aikoina, vaan virolaisten yhteisistä pyrki- myksistä kehittää maataan. Vi- rolaiset loivatkin melko pian vision maastaan osaamisyh- teiskuntana. Artikkelin kir- joittajan sanoista kumpuaa optimismi siihen, että Viro on lähitulevaisuudessa (v.

2015) tietoyhteiskunta, jossa tietokoneiden käyttö on yleistynyt ja koko yhteiskunta on verkottunut. Jo maan ny- kyistä tilaa kirjoittaja kuvaa postmoderniksi.

Namibian kasvatusalan tilaa käsitelevä artikkeli avaa lukijan silmien eteen laajan maan ja lukuisten eri kieltä puhuvien heimojen horison- tin. Horisonttia liikuttaa vasta itsenäistyneen maan demo- kratisoitumispyrkimys. Perin- teinen koulujärjestelmä oli ar- Hannele Niemi (toim.):

Moving horizons in education. Helsinki University Press. Hel- sinki 1999. 239 s.

OPETUKSEN JA KASVATUKSEN ONGELMIS-

TA ERILAISTUNEISSA YHTEISKUNNISSA

(2)

166

AIKUISKASVATUS 2/20 K I R J A - A R V I O I T A tikkelin mukaan yhtenäinen

Bantujärjestelmä, jossa oli apartheidin piirteitä. Itsenäi- syyden aikana Namibia on pyrkinyt vähentämään eriar- voisuutta mm. luomalla yhte- nevän opettajakoulutusjärjes- telmän ja kehittämällä maan koulutuspolitiikkaa sekä kou- lutuksen laatua. Useiden eri kielien rinnakkainen olemas- saolo paikallisesti asettaa kuitenkin edelleen koulutukselle huimia haasteita.

Kiinan kasvatusjärjestel- mää kuvaava artikkeli alkaa melko kaukaa kuvailemalla kiinalaista koulujärjestelmää ajalta 1100 eKr. Artikkelissa on myös muista artikkeleista poiketen kuvattu Kiinan kou- lujärjestelmän tavoitteita alkaneelle vuosituhannelle.

Tämän liiallista hehkutusta

enteilevän alun jälkeen tuo- daan kuitenkin realistinen ja kriittinen kuvaus Maon kulttuurivallankumouksesta ja sen vaikutuksista kiinalaisiin opettajiin. Niinpä tämäkin artikkeli puolustaa paikkaansa kirjassa.

Kirjan toinen osa käsittelee opettajan roolia muuttuvassa yhteiskunnassa.

Tässä jaksossa useat kirjoittajat

kuvaavat, kuinka opettajan työ on muuttunut lähes kai- kilta piirteiltään postmodernissa ympäristössä. Yhteiskun- ta on entistä monimutkaisem- pi. Useissa perheissä molem- milla vanhemmilla on työ, jo- ten heillä on entistä vähem- män aikaa lapsilleen. Lisäksi vanhempien ja opettajien kanssa lasten kiinnostuksesta kilpailevat lukuiset mediat, joiden lumo on kasvattajien puhetta viettelevämpi. Kou- lusta, kuten ympäristöstä yleensäkin on tullut samalla monien kulttuurien kohtaus- paikka, eikä kaikilla kasvatta- jilla ole useiden kulttuurien sosiaalisen koodin lukutai- toa. Yhteiskunta ja koulu ovat kumpikin muuttuneet, eikä läheskään aina parempaan suuntaan. Kasvattajien työtä vaikeuttaa edelleen, että monet kansalaiset syyttävät opet- tajia siitä, että yhteiskunta on muuttunut. Ei olekaan ihme, että monet opetustyötä teke- vät palavat loppuun.

Kirja tarjoaa lopussa joitakin keskeisiä sanomia, joiden avulla kasvatustyötä voidaan kehittää postmodernissa ympäristössä. Ehkä kes- keisin niistä on, että postmo- derni ympäristö on pääosin

tiedollisen ympäristön sijaan (jollainen moderni ympäristö oli) jälleen tarinallinen ympä- ristö. Tarinat suuntautuvat kuitenkin eteenpäin ja ovat nopealiikkeisiä. Tarinoilla on merkityksensä sikäli, kun ne kykenevät tarjoamaan toivoa ja unelmia. Juuri tähän kirjan artikkelien kirjoittajat kiinnit- tävät uskonsa.

Kirja tarjoaa monia näkökulmia ja jossakin vai- heessa ne tuntuvat hajoavan omaan postmoderniin näkö- kulmallisuuteensa, mutta sit- tenkin ne nivoutuvat yhteen juuri toivon ja unelmien sa- nomassa. Toivon sanoma sosi- alismista siirtyneissä yhteiskunnissa on modernin kerto- muksen värittämä ja konkreet- tinen. Postmodernissa ympä- ristössä toivo saattaa herätä ihmisen kyvystä löytää Nie- men sanoin luonnon kaune- us, elämän ihmettely, itsen eheys, oma luovuus, hyviä ihmissuhteita tai voimaa anta- via ihmisiä työssä (mentorei- ta). Kirja on onnistunut ko- konaisuus, mutta ei pirstalei- suudessaan ehkä aukea hel- polla.

Pauli Juuti