AALTO-YLIOPISTO
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Biofiliaa ilmaston ehdoilla
Urbaanin ympäristön rakenteelliset biofilisen suunnittelun mahdollisuudet ja rajoitukset suomalaisissa olosuhteissa
Kandidaatintyö 12.5.2021
Henna Seppälä
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteen
tiivistelmä
Tekijä Henna Seppälä
Työn nimi Biofiliaa ilmaston ehdoilla – Urbaanin ympäristön rakenteelliset biofilisen suunnittelun mahdollisuudet ja rajoitukset suomalaisissa olosuhteissa Laitos Arkkitehtuurin laitos
Koulutusohjelma Arkkitehtuuri Vastuuopettaja Anne Tervo Ohjaaja Tommy Lindgren
Vuosi 2021 Sivumäärä 34 Kieli suomi
Tiivistelmä
Tiivistyvissä kaupungeissa on tärkeää yhdistää elollinen luonto kiinteästi osaksi kaikkea rakennettua ympäristöä, jotta voidaan varmistaa ihmisille tärkeät päivittäiset luontoyhteydet myös kaupungeissa. Yksi ratkaisu tähän on biofilinen suunnittelu, jolla vastataan ihmisen tarpeeseen kokea luontoyhteyksiä tuomalla luontoa ja luonnosta muistuttavia elementtejä rakennettuun ympäristöön. Biofilisia kohteita on maailmalla paljon, mutta ilmaston vaikutusta biofilisen suunnittelun keinoihin on tutkittu vasta vähän. Tutkielman tavoitteena on selvittää esimerkkikohteiden avulla, millaisilla rakenteellisilla keinoilla elollista luontoa voidaan lisätä tiiviissä urbaanissa ympäristössä sekä millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia suomalaiset ilmasto- olosuhteet aiheuttavat biofiliselle suunnittelulle urbaanissa ympäristössä.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuustutkielmana ja esimerkkikohteiden analyysina.
Tutkin kahden biofilisen esimerkkikohteen kautta toteutettuja tapoja lisätä elollista luontoa rakennuksiin ja ilmaston vaikutusta kohteiden suunnitteluratkaisuihin.
Tutkielman esimerkkikohteiden perusteella ainakin viherkatot, viherkannet, parvekkeiden istutuslaatikot, sammalseinät ja kasvihuoneet ovat suomalaiseen ilmastoon sopivia keinoja lisätä elollista luontooa tiiviiseen urbaaniin ympäristöön.
Suomalaisessa ilmastossa ulkotilojen ratkaisut vaikuttavat toimivan. Ilmasto kuitenkin vaikuttaa käytettävissä olevaan kasvilajistoon, kasvien sijoitteluun tontilla sekä rakenteiden suunnitteluun. Kasvit vaativat useimmiten säännöllistä hoitoa ja kastelua myös ulkotiloissa.
Avainsanat biofilia, biofilinen suunnittelu, hyvinvointi, ilmasto
Sisällys
Johdanto . . . 4
1 Biofilisen suunnittelun periaatteet . . . 6
1.1 Biofilisen suunnittelun tausta ja määritelmä . . . .6
1.2 Biofilisen suunnittelun tutkimus . . . 7
1.3 Biofilisen suunnittelun luokittelut . . . 8
2 Suomen ilmasto-olosuhteet . . . 11
2.1 Suomen ilmaston nykytilanne . . . .11
2.2 Ennusteet ilmaston muutoksista . . . .15
3 Esimerkkikohteiden analyysit . . . 17
3.1 Vihreistä vihrein, Helsinki, Suomi . . . .18
3.2 Bosco Verticale, Milano, Italia . . . .22
3.3 Yhteenveto . . . .27
4 Johtopäätökset . . . 28
Lähdeluettelo . . . 30
Painetut lähteet . . . .30
Verkkolähteet . . . .31
Kuvalähteet . . . .34 Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO
www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteen
tiivistelmä
Tekijä Henna Seppälä
Työn nimi Biofiliaa ilmaston ehdoilla – Urbaanin ympäristön rakenteelliset biofilisen suunnittelun mahdollisuudet ja rajoitukset suomalaisissa olosuhteissa Laitos Arkkitehtuurin laitos
Koulutusohjelma Arkkitehtuuri Vastuuopettaja Anne Tervo Ohjaaja Tommy Lindgren
Vuosi 2021 Sivumäärä 34 Kieli suomi
Tiivistelmä
Tiivistyvissä kaupungeissa on tärkeää yhdistää elollinen luonto kiinteästi osaksi kaikkea rakennettua ympäristöä, jotta voidaan varmistaa ihmisille tärkeät päivittäiset luontoyhteydet myös kaupungeissa. Yksi ratkaisu tähän on biofilinen suunnittelu, jolla vastataan ihmisen tarpeeseen kokea luontoyhteyksiä tuomalla luontoa ja luonnosta muistuttavia elementtejä rakennettuun ympäristöön. Biofilisia kohteita on maailmalla paljon, mutta ilmaston vaikutusta biofilisen suunnittelun keinoihin on tutkittu vasta vähän. Tutkielman tavoitteena on selvittää esimerkkikohteiden avulla, millaisilla rakenteellisilla keinoilla elollista luontoa voidaan lisätä tiiviissä urbaanissa ympäristössä sekä millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia suomalaiset ilmasto- olosuhteet aiheuttavat biofiliselle suunnittelulle urbaanissa ympäristössä.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuustutkielmana ja esimerkkikohteiden analyysina.
Tutkin kahden biofilisen esimerkkikohteen kautta toteutettuja tapoja lisätä elollista luontoa rakennuksiin ja ilmaston vaikutusta kohteiden suunnitteluratkaisuihin.
Tutkielman esimerkkikohteiden perusteella ainakin viherkatot, viherkannet, parvekkeiden istutuslaatikot, sammalseinät ja kasvihuoneet ovat suomalaiseen ilmastoon sopivia keinoja lisätä elollista luontooa tiiviiseen urbaaniin ympäristöön.
Suomalaisessa ilmastossa ulkotilojen ratkaisut vaikuttavat toimivan. Ilmasto kuitenkin vaikuttaa käytettävissä olevaan kasvilajistoon, kasvien sijoitteluun tontilla sekä rakenteiden suunnitteluun. Kasvit vaativat useimmiten säännöllistä hoitoa ja kastelua myös ulkotiloissa.
Avainsanat biofilia, biofilinen suunnittelu, hyvinvointi, ilmasto
Johdanto
Kasvavien ja tiivistyvien kaupunkien uhkana on kaupunkivihreän ja ih- misten päivittäisen luontoyhteyden vähittäinen menettäminen. ”Luontoa kaupungissa” tuntuu yleisemmältä urbaanilta kokemukselta kuin ”kau- punki luonnossa”. Vuonna 2018 voimaan tulleen Helsingin yleiskaavan tavoitteisiin kuuluu tiiviimmän kaupunkirakenteen muodostaminen mutta toisaalta viheralueiden ja vehreyden saavutettavuus kaupunkilaisil- le (Helsingin kaupunki, 2017).
Täydennysrakentaminen vähentää auttamatta avoimien, maanvaraisten viheralueiden pinta-alaa kaupungeissa, jolloin rakenteelliset viherraken- tamisen keinot ovat välttämättömiä. Jotta päivittäiset luontoyhteydet voitaisiin edelleen säilyttää urbaaneissa ympäristöissä, on keksittävä tapoja yhdistää luonto kiinteästi osaksi kaikkea rakennettua ympäristöä.
Rakenteellista viherrakentamista voidaan toteuttaa biofilisen suunnit- telun kautta. Biofilisella suunnittelulla pyritään lisäämään rakennetussa ympäristössä luontoa ja luonnosta muistuttavia elementtejä, jotka biofilia-hypoteesin (Wilson, 1984) mukaan ovat välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnille.
Biofilista suunnittelua on tutkittu jo pitkään muun muassa luokittelun ja keinojen (Kellert, 2008; Cramer & Browning, 2008), terveysvaikutusten (Totaforti, 2018) ja ilmastonmuutoksen (Africa, Heerwagen, Loftness,
& Balagtas, 2019) osalta. Ilmasto-olosuhteiden vaikutusta biofilisten suunnittelun keinoihin ei kuitenkaan ole toistaiseksi tutkittu riittävästi.
Arkkitehtuurissa biofilista suunnittelua on toteutettu tietoisesti ympäri maailman vuosikymmeniä. Vaikka maailmalta löytyy lukuisia erinomaisia esimerkkejä biofilisesta arkkitehtuurista, joidenkin ratkaisujen soveltami- nen suomalaisiin olosuhteisiin voi olla vaikeaa.
Tämän kirjallisuustutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia mahdol- lisuuksia suomalaiset olosuhteet tarjoavat biofiliselle suunnittelulle ja millaisia rajoituksia ne aiheuttavat. Toimivien mahdollisuuksien kartoitta- minen helpottaisi näiden suunnittelumallien tietoista ja aktiivista käyttöä tulevaisuuden suunnitteluprojekteissa.
Tutkimuskysymykseni ovat:
Millä rakenteellisilla tavoilla elollista luontoa voidaan lisätä tiiviissä urbaanis- sa ympäristössä?
Millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia suomalaiset olosuhteet asettavat bio- filiselle suunnittelulle urbaanissa ympäristössä?
Tutkielmassa keskityn tiiviiden urbaanien kohteiden vehreyttämiseen Suomessa – harvempaan rakennetuilla alueilla rakenteellisille viherra- kentamisen ratkaisuille ei rakennushankkeissa ole yhtä suurta tarvetta, sillä niissä maanvaraista viheraluetta jää tarpeeksi muutenkin. Biofilisen suunnittelun osalta elollisen luonnon lisääminen on urbaaneissa ympä- ristöissä erityisen kriittistä. Elollisen luonnon lisääminen on suomalaisten olosuhteiden kannalta myös haastavin biofilisen suunnittelun lähestymis- tapa toteuttaa. Elollisella luonnolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa kasvil- lisuutta ja eläimiä. Tutkielma ei käsittele epäsuoria biofilisen suunnittelun keinoja, kuten luonnollisia materiaaleja ja -muotoja tai tilan luonnetta.
Käsittelen ensin biofilisen suunnittelun teoreettista taustaa, hyötyjä, luokittelua ja keinoja aiheen perusteosten ja ajankohtaisten artikkelien pohjalta. Jatkan erittelemällä suomalaisen ympäristön erityispiirteitä sekä niiden vaikutuksia rakentamiseen ja elolliseen luontoon. Tämän jälkeen analysoin esimerkkikohteiden avulla toteutettuja biofilisen suunnittelun ratkaisuja sekä niiden toimivuutta ja sovellettavuutta suomalaisiin olo- suhteisiin. Analysoin kahta kohdetta, joista ensimmäinen on suomalainen ja toinen italialainen. Lopuksi koostan kohdeanalyysien tuloksista johto- päätökset suomalaisen ilmaston vaikutuksista elollisen luonnon raken- teelliseen lisäämiseen.
1 Biofilisen suunnittelun periaatteet
Tässä luvussa käsittelen biofilian ja biofilisen suunnittelun määritelmiä ja kehitystä. Selitän lähdekirjallisuuden avulla, mihin biofilinen suunnittelu perustuu, miten sitä on tutkittu tähän mennessä ja miksi tämän tut- kielman aihe on oleellinen ajankohtaisessa tieteellisessä keskustelussa.
Esittelen myös lyhyesti yleisimmät biofilisen suunnittelun luokittelutavat, joita käytetään ajankohtaisissa artikkeleissa ja tässä tutkielmassa.
1.1 Biofilisen suunnittelun tausta ja määritelmä
Biofilia on yhä kehittyvä termi, jota käytti humanistifilosofi ja sosiaali- psykologi Erich Fromm (1964) jo vuonna 1964 tarkoittamaan rakkautta elämää ja kaikkea elävää kohtaan. Termin teki vuosia myöhemmin tunne- tuksi biologi Edward O. Wilson (1984), joka määrittelee biofilian ihmisen synnynnäiseksi taipumukseksi keskittyä elämään ja elämästä muistut- taviin prosesseihin. Wilsonin biofilia-hypoteesin mukaan ihmiset ovat kehittyneet ja selviytyneet tuhansien vuosien ajan osana luontoa, eikä varsin lyhyellä aikavälillä tapahtunut kaupungistuminen ja luonnollisen ympäristön vähentyminen arkielämässä ole poistanut ihmisen luontais- ta tarvetta luontoyhteyksiin. (Wilson, 1984.) Biofilisella suunnittelulla pyritään vastaamaan ihmisen tarpeeseen kokea luontoyhteyksiä muun muassa lisäämällä elollista ja elotonta luontoa, luonnonvaloa ja näkymiä, mimikoimalla luonnossa esiintyviä muotoja, käyttämällä kosketuspinnois- sa luonnonmateriaaleja tai luomalla tiloihin monimuotoisuutta ja vaihte- levuutta sekä ”suojapaikkoja”.
Biofilinen suunnittelu on sekä ihmis- että ympäristölähtöinen suun- nittelunäkökulma. Biofilisen suunnittelun keinoja, kuten kasvillisuutta, luonnonvaloa ja luonnollisia muotoja, on toteutettu niin kauan kuin on ollut ihmisiä ja rakennelmia (Ryan, 2014, s. 2), eikä biofiliakaan ole uusi termi. Tietoista ja kokonaisvaltaista biofilista suunnittelua toteutetaan kuitenkin yhä melko vähän. Yksittäiset biofiliset ratkaisut, kuten viher- seinät ja -katot ovat yleistyneet huomattavasti, mutta näitä ratkaisuja perustellaan useimmin ekologisuuden, estetiikan tai käyttömukavuuden kautta. Biofilinen suunnittelu on käsitteenä ja suunnitteluperiaatteena näitä laajempi: se käsittää monipuolisen valikoiman suunnittelumalleja, jotka perustuvat ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Söderlundin (2019, a. xiii) mukaan osa akateemikoista haluaisi korvata termin jollain
muulla, mutta tilalle ei ole keksitty toista termiä, joka sisältäisi käsitteen osatekijänä ihmisen.
1.2 Biofilisen suunnittelun tutkimus
Biofilisen suunnittelun yhä merkittävimpiin teoksiin kuuluu Stephen Kellertin, Judith Heerwagenin ja Martin Madorin toimittama kokoel- mateos Biophilic Design: The Theory, Science, and Practice of Bringing Buildings to Life (2008), johon edelleen viitataan biofilista suunnittelua käsittelevissä artikkeleissa. Teos loi pohjan ymmärrykselle biofilisesta suunnittelusta ja sen soveltamisesta rakennusprojekteissa. Timothy Beatley (2015) on taas kirjoittanut biofilisen suunnittelun soveltamisesta kaupunkiympäristöissä. Teoksessaan Beatley toteaa kuitenkin, että meillä ei vielä ole täyttä ymmärrystä siitä, mitä biofilinen suunnittelu todellisuu- dessa on tai voisi olla kaupunkiympäristöissä. (Beatley, 2015.)
Kellert (2008) esitti jopa, että biofilinen suunnittelu on puuttuva linkki toimivaan kestävään suunnitteluun. Hänen mukaansa kestävyydessä on kyse myös olemassaolevan rakennuskannan säilyttämisestä – on siis en- siarvoisen tärkeää suunnitella rakennuksia ja ympäristöjä, jotka koemme säilyttämisen arvoisiksi tulevaisuudessakin. Kellert uskoo, että biofilisella suunnittelulla voidaan luoda ympäristöjä, jotka haluamme säilyttää ja joista haluamme pitää huolta. (Kellert, 2008.)
Viime vuosina on tehty runsaasti uutta tutkimusta esimerkiksi biofili- sen suunnittelun terveysvaikutuksista (Yin, Zhu, MacNaughton, Allen
& Spengler, 2018) sekä soveltamisesta sairaalarakennuksiin (Totaforti, 2018) ja koulurakennuksiin (Watchman, Demers, & Potvin, 2020; Peters,
& D’Penna, 2020). Vaikka biofilisen suunnittelun kantava idea on luoda ihmisen ja luonnon välisiä yhteyksiä, on siitä muutakin hyötyä kaupun- kiympäristössä erityisesti kasvillisuuden lisäämisen kautta. Esimerkiksi viherkatot, istutetut kansipihat ja viherseinät ovat samalla osa kaupungin viherrakennetta, joka muodostuu kasvullisista alueista ja niiden välisistä yhteyksistä. Monimuotoisella kaupunkivihreällä voidaan parantaa kau- punkien ja kaupunkiyhteisöjen resilienssiä eli kykyä selviytyä ja palautua muutoksista (Beatley, 2015, s. 47–48) sekä vähentää ilmastonmuutokses- ta johtuvia haittoja (Ariluoma & Mikola, 2017, s. 5). Africa kumppanei- neen (2019) on todennut, että varjostavalla ja kosteutta haihduttavalla kasvillisuudella voidaan viilentää julkisivuja ja sisätiloja, mikä vähentää
rakennuksen energiankulutusta. Kasvien tuomat pienilmaston säätely- mahdollisuudet myös parantavat rakennusten käyttömukavuutta. Lisäksi kaupunkivihreällä voidaan lisätä eliöiden elinympäristöjä ja siten lisätä biodiversiteettiä. (Africa ym., 2019.)
Ilmaston vaikutusta biofilisen suunnittelun malleihin on kuitenkin tutkittu toistaiseksi varsin vähän. Parsaee, Demers, Hébert, Lalolnde ja Potvin (2019) ovat tutkineet valojaksojen vaikutusta biofilisen suunnittelun malleihin. Tutkimuksessaan he toteavat nykyisten biofilisten suunnittelu- mallien puutteiksi kylmään ilmastoon sovellettavat mallit, valojaksoihin sopeutumisen ja suunnitteluprosessiin integroidun rakenteen. (Parsaee ym., 2019, s. 211.)
Biofilinen suunnittelu on riippuvaista paikallisesta ilmastosta, maaperästä ja kasvillisuudesta – kaikki samat suunnitteluratkaisut eivät toimi opti- maalisesti tai lainkaan eri ilmastoissa, esimerkiksi kuivassa ja kuumassa ilmastossa, kosteassa ilmastossa tai kylmässä ja lumisessa ilmastossa.
Suuri osa inspiroivista biofilisen suunnittelun esimerkkikohteista on toteutettu Suomea lämpimämmissä maissa, ja osaa näistä ratkaisuista voi olla vaikeaa soveltaa suomalaisessa ilmastossa. Jotta biofilista suun- nittelua voisi aktiivisesti ja tietoisesti toteuttaa Suomessa, olisi tarpeen kartoittaa suomalaisessa ilmastossa toimivien ratkaisujen malleja, joiden pohjalta aloittaa suunnitteluprosessi.
1.3 Biofilisen suunnittelun luokittelut
Biofilisen suunnittelun luokittelu on edelleen varsin elävää, sillä käsitys biofilisesta suunnittelusta ja sen laajuudesta kehittyy edelleen. Emme vielä tiedä kaikkia mahdollisuuksia, joita biofilinen suunnittelu voi tarjota kaupunkisuunnittelussa ja arkkitehtuurissa. Esittelen tässä kolme luo- kittelutapaa (sivu 10), jotka ovat ajankohtaisissa julkaisuissa yleisimmin käytössä. Luokittelut ovat osin päällekkäisiä sekä keskenään että yksittäin.
Luokittelutavan valintaan vaikuttaa käyttötarkoitus, ja samassa yhteydes- sä voidaan käyttää ristiin eri luokituksia.
Kellert jakaa biofilisen suunnittelun orgaaniseen ja paikkasidonnaiseen ulottuvuuteen, jotka välittyvät kuuden lähestymistavan kautta. Näiden alle sisältyy jopa 70 eri suunnitteluelementtiä, joita ei tässä eritellä.
Orgaanisella ulottuvuudella Kellert tarkoittaa rakennetun ympäristön muotoja, jotka suorasti, epäsuorasti tai symbolisesti heijastavat ihmisen
kiintymystä luontoon. Paikkasidonnaisella ulottuvuudella taas viitataan rakennuksiin ja maisemiin, jotka yhdistävät aluetta kulttuurisesti ja ekolo- gisesti. (Kellert, 2008, s. 5–6.)
Browning, Ryan ja Clancy (2014) jakavat biofilisen suunnittelun kolmeen yläluokkaan. Näiden alle he luokittelevat yhteensä 14 suunnittelumallia.
Luonto tilassa -luokka sisältää konkreettisia luonnonpiirteitä, kuten vettä, valoa, kasveja tai eläimiä, jotka voi kuulla, nähdä, haistaa ja tuntea tilas- sa. Luonnonvastaavuuksilla tarkoitetaan esimerkiksi muotoja, kuvioita, materiaaleja ja aistiärsykkeitä, joita voisi esiintyä myös luonnossa ja jotka siksi muistuttavat luonnosta. Tilan luonne -luokituksessa on kyse tilalli- sesta rakenteesta, ja käsitteillä näkymä, suoja, arvoitus ja riski viitataan ihmisen luontaiseen ja opittuun käyttäytymiseen luonnossa. Ihminen siis kaipaa tilarakenteita, joissa on mahdollisuus esimerkiksi nähdä pitkälle ja toisaalta suojautua ympäristöltä, sekä uteliaisuutta herättäviä osittaisia näkymiä. (Browning, Ryan & Clancy, 2014.)
Kellert ja Calabrese jakavat biofilisen suunnittelun kolmeen yläluokkaan:
suoraan luontokokemukseen, epäsuoraan luontokokemukseen ja tilan ja paikan kokemukseen. Nämä lähestymistavat sisältävät yhteensä 23 suunnittelukeinoa. Suoraan luontokokemukseen kuuluu kaikki konkreet- tinen luonto, kuten vesi, ilma, ekosysteemit, eläimet ja tuli. Epäsuoraan luontokokemukseen sisältyvät esimerkiksi luonnolliset värit ja materi- aalit, ajan patina, luonnon geometria ja kuvat luonnosta. Tilan ja paikan kokemusta ovat taas muun muassa tilassa liikkuminen, tilojen yhteydet ja kulttuurinen yhteys paikkaan. (Kellert & Calabrese, 2015.)
Luokituksista käy ilmi, että biofilinen suunnittelu on paljon enemmän kuin viherseiniä tai kattopuutarhoja – se on myös tilallisuutta, materiaali- suutta, symbolisuutta, kytköksiä aikaan ja paikkaan ja niin edelleen. Tässä tutkielmassa keskityn kuitenkin nimenomaan elollisen luonnon lisäämi- seen rakenteellisin keinoin. Kellertin ja Calabresen luokituksen mukaan tutkielmassa käsiteltäviin biofilisen suunnittelun keinoihin lukeutuvat siis suoran luontoyhteyden luokat (d) kasvit, (e) eläimet ja (g) luonnolliset maisemat ja ekosysteemit. Esimerkkikohteiden analyyseissa käytän Browningin ja kumppaneiden luokittelua, sillä se tarjoaa riittävän tark- koja kuvauksia tämän tutkielman aiheeseen, joka on jo valmiiksi tiukasti rajattu.
Kellert (2008):
1) Orgaaninen tai naturalistinen ulottuvuus
2) Paikkasidonnainen tai paikallinen ulottuvuus
1) Ympäristön ominaisuudet 2) Luonnolliset muodot 3) Luonnon mallit ja prosessit 4) Valo ja tila
5) Paikkasidonnaiset suhteet
6) Kehittyneet ihmis-luonto-suhteet.
(Kellert, 2008, s. 5–6.)
Browning ym. (2008):
1) Luonto tilassa
a. visuaalinen yhteys luontoon b. epävisuaalinen yhteys luontoon c. epärytmiset aistiärsykkeet d. lämpö- ja ilmanvaihtelu e. veden läheisyys
f. dynaaminen- ja hajavalo g. yhteys luonnonsysteemeihin 2) Luonnonvastaavuudet
a. biomorfiset muodot ja kuviot b. materiaalinen yhteys luontoon c. monimutkaisuus ja järjestys 3) Tilan luonne
a. näkymä b. suoja c. arvoitus d. riski/vaara.
(Browning ym., 2014, s. 9-10.)
Kellert & Calabrese:
1) Suora luontoyhteys
a. valo
b. ilma c. vesi d. kasvit e. eläimet f. sää
g. luonnolliset maisemat ja ekosysteemit
2) Epäsuora luontoyhteys a. kuvat luonnosta b. luonnolliset materiaalit c. luonnolliset värit
d. luonnollisen valon ja ilman simulaatio
e. naturalistiset muodot f. kiehtova luonto g. informaatiorikkaus h. ikä, muutos ja ajan patina i. luonnon geometria j. biomimetiikka 3) Tilan ja paikan kokemus
a. näköala ja turvapaikka b. järjestynyt monimutkaisuus c. osien liittyminen
kokonaisuuteen d. siirtymätilat
e. liikkuvuus ja suunnistuskyky f. kulttuurinen ja ekologinen
kiintymys paikkaan.
(Kellert & Calabrese, 2015, s. 10.)
2 Suomen ilmasto-olosuhteet
Käsittelen tässä luvussa Suomen ilmasto-olosuhteita. Erittelen ensin ilmaston nykytilannetta lämpötilan ja valon, kosteuden sekä lumen ja jään osalta. Pohdin samalla ilmastotekijöiden vaikutusta kasvillisuuteen ja rakentamiseen. Rakentamista ohjaa lainsäädäntö, joka taas vaikuttaa rakentamismääräysten kautta rakennetun ympäristön suunnitteluun, toteutukseen ja huoltamiseen. Tämän jälkeen kerron lyhyesti, miten Suomen ilmaston odotetaan tutkimusten mukaan muuttuvan seuraavien vuosikymmenten ja -satojen aikana.
2.1 Suomen ilmaston nykytilanne
Suomi sijaitsee Pohjois-Euroopassa pohjoisten leveysasteiden 60–70 vä- lissä ja kuuluu Euraasian rannikkoilmavyöhykkeeseen. Suomessa vallitsee sijaintinsa takia sekä mantereinen että mereinen ilmasto riippuen mistä suunnasta ilmamassa kulloinkin saapuu. Maa sijoittuu polaaririntamalle, jonka vaihtelevien matala- ja korkeapaineiden takia sää Suomessa muut- tuu nopeasti. Suomessa tuulee yleisimmin lounaasta. (Heino & Nordlund, 2008, s. 170–171, 174.)
Vallitseva ilmasto ja sääolosuhteet vaikuttavat myös rakentamiseen.
Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaissa on määrätty rakentamisesta seuraavaa:
”Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitel- laan ja rakennetaan siten, että sen rakenteet ovat lujia ja vakaita, soveltuvat rakennuspaikan olosuhteisiin ja kestävät rakennuksen suunnitellun käyt- töiän. – –Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, etteivät siihen rakentamisen ja käytön aikana kohdistuva kuormitus aiheuta sortumista, lu- juutta tai vakautta haittaavia muodonmuutoksia eikä vaurioita rakennuksen muita osia taikka rakennukseen asennettuja laitteita tai kiinteitä varusteita.
Lisäksi rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että ulkoisen syyn rakenteille aiheuttama vaurio ei ole suhteettoman suuri sen aiheuttanee- seen tapahtumaan verrattuna.” (Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132 § 117 a.)
Lainsäädännön mukaan rakennuksen on siis kestettävä ulkoisia olosuhteita, joihin kuuluvat Suomessa esimerkiksi tuuli- ja lumikuor- mat. Seuraavaksi erittelen eri luonnontekijöitä ja niiden vaikutuksia rakentamiseen.
Lämpötila ja valo
Suomen keskilämpötila on useita asteita korkeampi kuin muilla saman leveysasteen alueilla päiväntasaajalta tulevan lämpimän Golfvirran, Itämeren ja sisävesistöjen tasoittavan vaikutuksen takia (Suomen muuttu- va ilmasto, Ilmatieteen laitos). Lisäksi Norjan vuonoilta tulevat föhn-tuu- let lämmittävät Lappia ja Pohjanmaata muutaman kerran talvessa, mutta föhnin lämmittävä vaikutus on lopulta varsin pieni Suomessa (Föhn-tuuli, Ilmatieteen laitos).
Kylmimmillään Suomessa on 25:stä 50 :een pakkasasteeseen noin tam- mi-helmikuun vaihteessa. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin lämpötilat voivat nousta 32–35 asteeseen. Meret tasaavat lämpötilan vaihteluita erityisesti rannikoilla: pohjoisessa Norjanmeri ja Barentsinmeri, län- nessä Pohjanlahti ja etelässä Suomenlahti. (Suomen muuttuva ilmasto, Ilmatieteen laitos.)
Suomen pohjoisen sijainnin takia aurinko paistaa ympäri vuoden viis- tosta. Auringon säteily ei ole siis ole Suomessa yhtä voimakasta kuin lähempänä päiväntasaajaa. Aurinko paistaa Suomessa noin 1300–1900 tuntia vuodessa leveysasteesta riippuen. (Suomen muuttuva ilmasto, Ilmatieteen laitos.) Etelä-Suomessa valoisa aika talvisin on vähimmillään vain muutaman tunnin vuorokaudessa, kun taas pohjoisessa koetaan kaamos. Vastaavasti kesällä pohjoisessa valoisa aika voi kestää jopa toukokuusta heinäkuulle. (Keppo, 1991 s. 18.)
Auringon säteily vaikuttaa rakentamiseen sekä valon että lämpötilan osalta. Rakennukset on perinteisesti sijoitettu pienilmastoltaan edullisiin paikkoihin. Luonnonvalon saanti pyritään varmistamaan riittävän suu- rilla ikkunoilla ja rakennuksen kohtuullisella runkosyvyydellä. Valoa voi myös johtaa syvemmälle rakennukseen erilaisten vaaleiden, heijastavien pintojen tai valokatteiden avulla. Toisaalta rakentamisessa on huomi- oitava rakennuksen lämpimänä pitäminen talvisin ja viilennys kesäisin.
(RT 103217, 2020.) Aurinko paistaa talvisin matalammalta kuin kesäisin.
Valon ja lämmön saantia voidaan säädellä esimerkiksi räystäiden ja lehtipuuston avulla (kuva 1): kesäisin räystäät ja lehtipuut varjostavat rakennusta ja pitävät sisätilat viileinä, kun taas talvella matalalta paista- van auringon säteet pääsevät räystään alta ja lehdettömän puun oksiston ohi lämmittämään sisätiloja. (Keppo, 1991, s. 35.)
Ihminen suojautuu talvelta lämmitettyjen rakennusten sisään. Kasvit sen sijaan ovat sopeutuneet geneettisesti kotimaisen ilmaston vuodenaikojen vaihteluun (Lappalainen, 2008, s. 154), eivätkä oletettavasti selviäisi sisätilojen kuivasta ja lämpimästä ilmasta talvisin. Kesäisin lämpötilaero sisä- ja ulkotiloissa on pieni, mutta talvella ero voi olla jopa noin 50 celsiusastetta. Tämä olisi valtava muutos kasvin totuttuun talvehtimis- lämpötilaan. Lisäksi kasvit tarvitsevat kasvaakseen valoa. Sisätiloissa kasvillisuuden valonsaannista pitäisi huolehtia joko riittävin ikkunoin tai kasvivaloilla. Kotimaisten kasvien pitäminen sisällä tai puolilämpimissä tiloissa voi siis olla vaikeaa.
Kosteus
Suomessa sataa noin 500–650 mm vuodessa. Kuivinta on Lapissa, kos- teimpia alueita ovat Suomen länsi- ja keskiosat. Sadetta on määrällisesti eniten keski- ja loppukesästä, kun taas kuivinta on keväisin. Vaikka kesällä on määrällisesti vähiten sadepäiviä, sademäärä kertyy suureksi sadekuu- rojen takia. (Suomen muuttuva ilmasto, Ilmatieteen laitos.)
Kaupunkiympäristössä sademäärä korostuu erityisesti hulevesien hallin- nassa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan hulevesien käsittely kuuluu kunkin kiinteistön omistajalle:
”Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistön hulevesijärjestelmästä sekä siihen kuuluvista laitteistosta ja rakenteista 103 g §:ssä tarkoitettuun rajakohtaan asti. Järjestelmän, laitteiston ja rakenteiden on sovelluttava tarkoitukseensa ja ylläpidettävä terveellisiä ja turvallisia olosuhteita.
Kuva 1. Räystäillä ja lehtipuilla voidaan säädellä rakennukseen pääsevää auringonvaloa eri vuodenaikoina. Perustuu: (Helsingin Piirtopalvelu Oy, 1991).
KESÄ TALVI
Kiinteistön omistajan tai haltijan on toteutettava hulevesien hallinta kiin- teistöllä kunnan hulevesijärjestelmän kanssa yhteensopivaksi.” (Maankäyt- tö- ja rakennuslaki 1999/132 § 103 f.)
Tiiviissä urbaanissa ympäristössä hulevesiä voi käsitellä tontilla esimer- kiksi puuston tai viherkattojen avulla. Viherrakenteet pidättävät ja vii- västyttävät sadevettä, mikä taas hidastaa veden päätymistä viemäreihin.
Suurikokoiset viherkatot ja -alueet pidättävät vettä parhaiten – pienten viherrakenteiden merkitys on vähäinen rankkasateilla. (Zölch, Henze, Keilholz & Pauleit, 2017.) Kosteuden vaikutuksesta rakennuksen vaippaan ja rakenteisiin todetaan seuraavaa:
”Sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi, lumi tai jää ei saa haittaa aiheuttaen kulkeutua rakenteisiin. Sadevesi tai lumi ei saa kulkeutua eikä kosteus saa kerääntyä vaipparakenteeseen myöskään ikkunoiden, ovien tai muiden vaippaan liittyvien rakenteiden, rakennusosien ja laitteiden kautta. Rakennuksen vaipan ja sen rakennekerrosten ja liitosten on muodostettava kokonaisuus, joka estää tuulta, viistosadetta ja tuulen- painetta kuljettamasta vettä vaipan pintaa pitkin rakenteisiin.
Rakennuskosteuden ja rakenteisiin ulko- tai sisäpuolelta satunnaisesti kulkeutuvan kosteuden on voitava poistua haittaa aiheuttamatta. Pinnoil- taan kastuvien rakenteiden on kestettävä veden vaikutus.” (Ympäristöminis- teriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 2017/782 § 5.) Rakennusta voi suojata tuulelta ja viistosateelta esimerkiksi räystäiden, muotoilun ja kosteutta kestävien materiaalien avulla. Lisäksi on huoleh- dittava rakenteiden riittävästä tuulettumisesta. Myös kasvillisuudella voi suojata rakennusta tuulelta ja sateelta. (RT 103217, 2020.)
Lumi ja jää
Talvi kestää pohjoisessa ja koillismaalla noin seitsemän kuukautta, joista lumipeitettä on yli kuusi kuukautta. Lounaisrannikoilla sen sijaan lumipei- tettä on yleisimmin kolmesta neljään kuukautta vuodessa. Lumipeitteen paksuus on sijainnista riippuen korkeimmillaan 100–150 cm. (Suomen muuttuva ilmasto, Ilmatieteen laitos.)
Lumi on lämmöneriste sekä maaperälle että loiville katoille. Eristeenä paksu lumipeite myös vähentää roudan määrää. Hienojakoiset maalajit routaantuvat, mikä on huomioitava rakennuspaikan valinnassa ja perus- tusten rakentamisessa. (Keppo, 1991, s. 16, 100.) Rakentamisessa tulee huomioida lumen kertyminen ja jään aiheuttama liukkaus ulkotiloissa.
Kertyvä lumi pyritään ohjaamaan lumiaitojen tai kerroksellisen kasvil- lisuuden avulla pois kulkuväyliltä. Lumen siirtoa pois tontilta pyritään välttämään: lumi kerätään mieluummin tontille sille suunniteltuun paik- kaan, jossa se saa keväällä rauhassa sulaa häiritsemättä muuta toimintaa.
Kulkuväylien liukkautta vältetään johtamalla vesi pois teiltä sekä katta- malla tai sulattamalla kulkuväyliä. (RT 103217, 2020, s. 10.)
Kasvit suojautuvat kylmältä ja jääkiteiden aiheuttamilta vaurioilta siirtämällä veden syksyisin soluseiniin ja soluvälitiloihin. Lumipeite suojaa kasveja pakkasvaurioilta, jos sitä on vähintään 20 cm paksuinen kerros. Toisaalta yli 30 asteen pakkanen vaurioittaa varpujen silmuja.
(Lappalainen, 2008, s. 152.)
2.2 Ennusteet ilmaston muutoksista
Suomessa lämpötilojen odotetaan nousevan erityisesti talvella.
Vuotuisen keskilämpötilan arvioidaan nousevan 0,3–0,5 astetta vuo- sikymmenessä. Myös sademäärä kasvaa tulevaisuudessa. Toisaalta sademäärä vaihtelee luonnollisesti enemmän kuin lämpötila, joten tämä erottuu ilmastollisessa tarkastelussa lämpötilan nousua myöhemmin.
Lumipeite ohenee ja täysin lumettomien päivien määrä samalla kasvaa alku- ja lopputalvesta. Samoin roudattomia päiviä odotetaan etelässä tulevaisuudessa enemmän, ja pohjoisessakin maa on jäässä lyhyemmän ajan vuodesta. (Jylhä, 2008.)
Jylhä (2008, s. 216) mainitsee, että ilmaston muutokset tulevat vaikut- tamaan esimerkiksi rakentamiseen, liikenteeseen ja tulvasuojeluun.
Rakennustiedon ohjekortin RT 103170 Ilmastonmuutos (2020) mukaan kesien lämpeneminen ja helteiden jatkuminen pidemmälle syksyyn kas- vattaa viilennyksen tarvetta niin sisä- kuin ulkotiloissa. Sen sijaan leudom- pien talvien takia tarvitaan vähemmän lämmitystä. Kasvavat sädemäärät ja tuulisuus aiheuttavat viistosateita, joiden takia rakennusten sateenkes- tävyys on erityisen tärkeää tulevaisuudessa. Myös hulevesien käsittelyn tärkeys korostuu sademäärien kasvaessa. Pilvisyyden lisääntyessä on yhä tärkeämpää huolehtia riittävästä luonnonvalosta rakennuksissa. (RT 103170, 2020.)
Kasvillisuus on itse asiassa yksi ratkaisu rakennuksen suojaamiseen monelta ilmastotekijältä. Ilmastonmuutos-kortin mukaan kasvillisuu- den avulla voidaan varautua rakennetussa ympäristössä esimerkiksi
kaupunkien lämpenemiseen. Eristeenä toimivilla viherkatoilla taas voidaan viilentää niiden alapuolella sijaitsevia tiloja kesäisin ja toisaalta viivyttää hulevesien valuntaa. (RT 103170, 2020.)
Muutokset ilmastossa vaikuttavat myös kasveihin ja eläimiin. Kasvit karaistuvat talvehtimista varten syksyllä. Leudot syksyt heikentävät karaistumista eli vahvistumista talvea vastaan, mikä lisää kasvien pakkas- vaurioita talvella ja keväällä. Myös suojaavan lumipeitteen väheneminen altistaa kasveja pakkasvaurioille. Lisäksi kasvit ovat geneettisesti sopeutu- neita elinympäristöönsä eli niiden elämänkierto toimii kyseisen ilmaston mukaan. (Lappalainen, 2008, s. 152–154.) Roudaton maa yhdistettynä tuuleen voi aiheuttaa kasvillisuudelle vahinkoa talvisin, kun jää ei pidä kasvia tukevasti maassa. (Jylhä, 2008.) Kasvit ja eläimet ovat jo sopeu- tuneet ilmaston muutoksiin esimerkiksi siirtymällä vähitellen pohjoi- semmaksi. Myös monimuotoisen lajiston laaja geenipohja auttaa eliöitä sopeutumaan elinolosuhteiden muutoksiin. Joillain eläimillä ja kasveilla ei kuitenkaan ole enää uusia elinympäristöjä, joille levittäytyä, ja ihminen on heikentänyt luonnon monimuotoisuutta omalla toiminnallaan. (RT 103170, 2020, s. 5.) Kaikki eliöt eivät siis välttämättä pysty sopeutumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.
Jylhä (2008, s. 215) kuitenkin huomauttaa, että vaikka ilmastonmuutos on pääasiallisesti tasainen seuraavan vuosisadan aikana, ilmastojärjestel- män luontaiset muutokset ovat suurempia kymmenvuosittain ja erityi- sesti vuositasolla. Vuosittainen sademäärän, lämpötilan, lumipeitteen ja roudan vaihtelu siis vaikuttaa luultavasti enemmän elollisen luonnon menestymiseen viherrakennusprojekteissa.
3 Esimerkkikohteiden analyysit
Analysoin tässä luvussa kahta valitsemaani kohdetta, joita on tietoisesti suunniteltu biofilisten periaatteiden mukaisesti. Kohteet on valittu tutkielman rajaukseen sopiviksi. Koska biofilisen suunnittelun tärkeys korostuu tiiviissä kaupunkiympäristössä, esimerkkikohteet ovat ur- baaniin ympäristöön rakennettuja rakennuksia, joissa kasvillisuutta on lisätty tontille tai rakennukseen rakenteellisin keinoin. Tässä suoraksi luontoyhteydeksi ei siis riitä pelkästään näkymä luontoon. Ensimmäinen kohteista on suomalainen Vihreistä vihrein -asuinkortteli, ja toinen on Milanon Bosco Verticale. Vertailemalla kohteita eri alueilta ja olosuh- teista voidaan arvioida, miten ilmasto-olosuhteet vaikuttavat valittuihin suunnitteluratkaisuihin.
Analysoin kohteita saman rakenteen mukaisesti, jotta kohteiden vertailu on helpompaa. Kerron kohteista ensin perustiedot ja selostan, millaisia projektin lähtökohdat, konsepti ja tavoitteet ovat olleet. Kuvaan sitten lyhyesti, millaiseen ilmastoon kohde on rakennettu, eli mitä ilmastote- kijöitä suunnitteluvaiheessa on pitänyt ottaa huomioon. Seuraavaksi kuvailen, miten elollista luontoa on lisätty kohteessa, ja mitä erityisratkai- suja toteutus on mahdollisesti vaatinut. Lopulta arvioin, miten toteutus on onnistunut. Bosco Verticalen kohdalla pohdin myös, miten kyseinen ratkaisu voisi olla sovellettavissa Suomeen.
3.1 Vihreistä vihrein, Helsinki, Suomi
Kohde: Vihreistä vihrein, Jätkäsaari, Helsinki
Rakennustyyppi: Asuinkortteli, asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja Valmistunut: 2017
Suunnittelija: Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy Lähtökohdat ja tavoitteet
Vihreistä vihrein (kuva 2) on biofilinen pilottikohde, jossa on testattu viherrakentamisen toimivuutta kerrostalossa. Tavoitteena on ollut ra- kentaa mahdollisimman vihreä kortteli. Viherrakentamisessa on otettu huomioon sekä asukkaiden tarpeet ja toiveet kasvillisuudelle että kasvi- lajien selviytymismahdollisuudet karussa ilmastossa. (Vihreistä vihrein – Länsisatamankatu 36/Hyväntoivonkatu 4, TA-yhtiöt.)
Vihreistä vihrein on poikkitieteellinen projekti, jossa on ollut mukana lukuisia eri tahoja. TA-yhtiöiden rakennuttaman asuinkorttelin arkkiteh- tisuunnittelusta on vastannut Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy
Kuva 2. Vihreistä vihrein toukokuussa 2021 (Seppälä, 2021).
ja maisema-arkkitehtuurista LOCI-maisema-arkkitehdit Oy. Rakennus-, elementti-, LVI- ja sähkösuunnittelu on Optiplan Oy:n käsialaa. Projekti kuuluu Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaan. Hanke on samalla tutkimusprojekti, jonka toteutuksessa ovat mukana Helsingin yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Tutkimuksessa yritetään sel- vittää esimerkiksi, suojaako kasvillisuus rakennusta sääolosuhteilta, mitkä kasvit pärjäävät näissä olosuhteissa ja miten vihertilat sopivat asukkaiden käyttöön. Lisäksi on tutkittu viherkattojen vaikutusta hulevesien hallin- taan. (Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt.)
Olosuhteet
Vihreistä vihrein sijaitsee Suomenlahden rannalla Helsingin
Jätkäsaaressa. Merenrannan ilmaston erityisominaisuuksiin kuuluu tuu- lisuus ja paahteisuus. Täyttömaalle rakennetulla alueella alueella ei ole luonnostaan paahteelta suojaavaa kasvillisuutta, kuten puita. Toisaalta lämpöä varastoiva ja hitaasti luovuttava meri tasoittaa lämpötilaeroja.
Kuva 3. Vihreistä vihrein -korttelin sijainti Euroopassa (Alexrk2, 2010, muokattu). Ei mittakaavassa.
VIHREISTÄ VIHREIN
Ratkaisuja
Vihreistä vihrein koostuu kahdesta luhtikäytävätalosta, joissa luhti- käytävä avautuu sisäpihalle ja parvekkeet kadulle. Vihreyttä on tuotu suunnitelmaan korttelin julkisivuihin, pihalle ja runsaille kattoterasseille.
Katujulkisivuissa on kasveille teräksiset istutusaltaat ja köynnöstyville kasveille tueksi puurimoituksia ja metalliverkkoja, kuitenkin paloturvalli- suusmääräysten sallimissa rajoissa. Seinille on asennettu sammalpanee- leja. (Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt.)
Korttelin istutuksissa on käytetty yhteensä noin 200 eri kasvilajiketta.
Viherkattoja on LOCIn mukaan neljää tyyppiä eri kerrostasoilla. Alimmalla tasolla on keittiöpuutarha, jossa asukkaat voivat viljellä hyötykasveja istu- tuslaatikoissa tai kasvihuoneessa. Ylempänä ovat saunatilojen yhteydessä saunaterassit ja hedelmäpuutarhat. Ylimmälle kattotasolle on taas sijoi- tettu hyönteisten elinympäristöksi tarkoitettuja niittymäisiä biodiversi- teettikattoja. Pihakannella sijaitsee niin kutsuttu ”perhosbaari”. (Vihreistä vihrein -asuinkortteli, LOCI-maisema-arkkitehdit Oy.) Perhosbaarilla tarkoitetaan oletettavasti perhospuutarhaa. Perhospuutarhoissa kasvilajit valitaan siten, että ne tarjoavat monipuolisesti ravintoa perhoslajeille ja niiden toukille (Di Mauro, Dietz & Rockwood, 2007, s. 429). Vihreistä vihrein sijaitsee korttelin eteläreunassa ja on terassoitu etelään siten, että kaikki viherkatot saavat runsaasti valoa vuorokauden aikana kaikkina vuodenaikoina.
Projektissa on käytetty Suomessa kasvatettuja eli FinE-lajeja. Esimerkiksi julkisivujen istutuslaatikoissa on käytetty kotimaisia, kestäviä katajia ja erilaisia köynnöskasveja. Samalla vieraslajeja on erityisesti vältetty.
(Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt.) Puutarhojen puut on sijoitettu rakennuksen kantavien pilarien päälle, jolloin muuta erityistä tukea ei ole tarvittu.
Julkisivujen istutuslaatikoiden kastelusta huolehditaan katolla sijaitsevilla kasteluputkilla, joihin puutarhuri laskee vettä. (Open House Helsinki, 2021.)
Onnistuneisuus
Pilottikohteena Vihreistä vihrein on merkittävä biofilisen suunnittelun ko- keilu suomalaisessa ilmastossa. Vihreistä vihrein -julkaisun (n.d.) mukaan
”kyse on jopa eurooppalaisestikin ainutlaatuisesta hankkeesta” (Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt). Korttelissa on toteutettu hyvin monipuolisesti erilaisia
viherrakentamisen keinoja, kuten kattopuutarhoja, parvekkeiden is- tutuslaatikoita sekä pihan kansitason viherrakentamista. Istutukset ja niiden houkuttelemat hyöntäiset tarjoavat Browningin ja kumppaneiden biofilisen suunnittelun luokituksella visuaalisen yhteyden luontoon.
Samalla varjostava kasvillisuus luo ulko-oleskelutiloihin lämpö- ja ilman- vaihtelua, dynaamista- ja hajavaloa sekä epärytmisiä aistiärsykkeitä.
Biodiversiteettikattojen voidaan ajatella muodostavan yhteyden luonnon- systeemeihin. Lisäksi viherkatot tarjoavat näkymäpaikkoja.
TA-yhtiöiden julkaisun (n.d.) mukaan yksi projektin tarkoituksista on sel- vittää, mitkä lajit pärjäävät Jätkäsaaren ilmastossa parhaiten. Istutuksia onkin varauduttu täydentämään tarvittaessa, jos osa kasveista ei selviä.
(Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt.) Kahdestassadasta kasvilajikkeesta noin sata selvisi ensimmäisestä talvestaan 2017-2018. Yhteisviljelymahdollisuus vaikuttaa myös tukeneen asuinkorttelin yhteisöllisyyttä. (The Greenest of the Green block, Helsinki, Finland, Think Nature.) Tämän perusteella hanke on ainakin toistaiseksi vastannut tavoitteisiinsa. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten ratkaisut kestävät ja miten yhteisöllisyys kehittyy kohteessa. TA-yhtiöiden mukaan tutkimushank- keen rahoitus on myönnetty kahdelle vuodelle. Tavoitteena on jatkaa tutkimusta kymmenen vuotta, jolloin pystytään tutkimaan ratkaisujen toimivuutta ja kasvillisuuden kehitystä pidemmällä aikavälillä. (Vihreistä vihrein, TA-yhtiöt.)
3.2 Bosco Verticale, Milano, Italia
Kohde: Il Bosco Verticale ”the Vertical Forest”, Porta Nuova, Milano Rakennustyyppi: Asuinkerrostalot
Valmistunut: 2014
Suunnittelija: Stefano Boeri Lähtökohdat ja tavoitteet
Il Bosco Verticale (kuva 4) on vuonna 2014 Milanon Porta Nuovan alueelle valmistunut pioneerikohde, jonka tavoitteena on ollut kehittää arkkitehtuurin avulla luonnon monimuotoisuutta sekä ihmisen ja luon- non välistä suhdetta. Kohde koostuu kahdesta asuinkerrostalosta, joiden parvekkeille on istutettu yhteensä noin 21 000 kasvia. Kasveista noin 800 on puita. Kasvillisuuden tarkoituksena on esimerkiksi tuottaa happea, sitoa hiilidioksidia ja säädellä pienilmastoa, kuten ilmankosteutta, aurin- gonvaloa ja tuulta. (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti.)
Kuva 4. Bosco Verticale, Milano (Ledl, 2016).
Olosuhteet
Milano sijaitsee Pohjois-Italiassa, jossa kesät ovat lämpimiä ja talvet kylmiä. Ilmasto on kostea kaikkina vuodenaikoina. Lämpötila vaihtelee vuodessa noin -17 ja +28 celsiusasteen välillä. (The Climate in Italy, Italia.) Bosco Verticalessa on otettu lisäksi huomioon korkeiden rakennusten (115,5 m ja 85 m) kohdalla tuulinen ja paahteinen pienilmasto (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti).
Ratkaisuja
Bosco Verticalessa kasvillisuutta ja välillisesti eläimistöä on lisätty asuin- rakennukseen istuttamalla parvekkeille monipuolisesti erilaisia kasvila- jeja – puita, pensaita, perennoja ja maanpeitekasveja (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti). Jokainen noin 3,3 metriä syvistä ulkonevista parvekkeista on mitoitettu kannattamaan projektin suurimmat puuistu- tukset. Suurin parvekerakenteisiin kohdistuva kuorma tulee ennemmin puiden tuulirasituksesta kuin istutusten massasta. Tuulen vaikutusta
Kuva 5. Bosco Verticalen sijainti Euroopassa (Alexrk2, 2010, muokattu). Ei mittakaavassa.
BOSCO VERTICALE
rakennukseen on testattu aerodynaamisesti tuulitunnelitesteillä. (Golasz- Szolomicka & Szolomicki, 2019.) Puiden istuttaminen parvekkeille on vaatinut erityisratkaisuja turvallisuuden varmistamiseksi. Woodmanin (2015) mukaan puille on kolme erilaista turvajärjestelmää. Kaikki puut on kiinnitetty istutuslaatikkoonsa kuminauhoin. Keskikokoiset ja suuret puut on ankkuroitu teräsvaijerein, jotta ne eivät kaadu, jos runko katkeaa.
Suurimmat puut on vielä kiinnitetty istutusalustaansa teräskehikolla, joka estää juuriston nousemisen mullasta erityisen voimakkaissa tuuliolosuh- teissa. (Woodman, 2015.)
Kasvit on valittu ja sijoitettu ottaen huomioon ilmansuunnat ja kunkin kerrostason pienilmasto. Taimet on esi-istutettu ja kasvatettu niin, että ne ovat valmiiksi tottuneita lopullisen sijoituspaikkansa olosuhteisiin.
(Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti.) Rakennusten eteläjulkisivuilla sijaitsevat runsaasti valoa tarvitsevat oliivi- ja hedelmäpuut. Lehtensä syksyisin pudottavat puut taas on sijoitettu pohjoispuolelle, jolloin valo pääsee talvisin oksiston läpi asuntoihin. (Woodman, 2015.)
Kasvien kasteluun käytetään digitaalista kastelujärjestelmää, joka tunnis- taa antureilla kosteuden ja osaa siten annostella vettä tarpeen mukaan.
Kasteluun käytetty vesi on puhdistettua jätevettä talon muusta käytöstä, ja se riittää kattamaan koko kastelutarpeen. (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti.)
Onnistuneisuus
Hanke vaikuttaa täyttävän alkuperäiset tavoitteensa. Kasvien on todettu vähentävän rakennuksen lämpöhukkaa noin kahdella celsiusasteella ja vähentävän ilmansaasteita noin 20 000 kg vuodessa (Woodman, 2015).
Puilla on paikoin jopa kolmen kerroksen verran tilaa kasvaa, ja raken- nus tarjoaa elinympäristön noin 1 600 lintu- ja perhoslajille (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti). Bosco Verticalen viherterassit tarjoavat Browningin ja kumppaneiden biofilisen suunnittelun luokituksella ainakin visuaalisen yhteyden luontoon, epärytmisiä aistiärsykkeitä, lämpö- ja ilmanvaihtelua, dynaamista- ja hajavaloa ja toisaalta suojaa.
Kasvillisuus vaatii kuitenkin intensiivistä hoitoa. Niin kutsutut ”lentävät puutarhurit” eli kiipeilytaitoiset puunhoitajat laskeutuvat vuosittain köy- sin typistämään oksia ja tarvittaessa vaihtamaan kasveja (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti). Parvekkeiden kasvillisuus ei kuulu ostettaviin
asuntoihin. Asukkaat eivät siis itse vastaa kasvien hoidosta, vaan kasvil- lisuutta hoitaa yksi huoltoyhtiö, ja huolto perustuu maisemakonsulttien tekemään viisivuotiseen suunnitelmaan. Lisäksi vaaditaan rakennukseen räätälöity kastelujärjestelmä (kuva 6). Kasvien hoidosta aiheutuvat kustannukset jäävät asukkaiden maksettavaksi. (Golasz-Szolomicka &
Szolomicki, 2019.)
Sovellettavuus Suomessa
Bosco Verticalen asuinkerrostalot ovat korkeudeltaan samaa luokkaa kuin Helsingin Kalasatamaan rakennettavat tornitalot (Redin Majakka, Helsingin Kalasatama, 2020 s. 11). Asuinkerrostalon mittakaava on siis paljon suurempi kuin tavanomaisessa rakennusprojektissa Suomessa.
Lisäksi Bosco Verticalessa on tehty kolmen vuoden tutkimustyö kasvila- jien valinnassa ja sijoittelussa (Vertical Forest, Stefano Boeri Architetti).
Hankkeessa on myös sitouduttu intensiiviseen hoitosuunnitelmaan ja kehitetty juuri tähän rakennukseen räätälöity kastelujärjestelmä. Voidaan
Kuva 6. Bosco Verticalen kastelujärjestelmä (準建築人手札網站 Forgemind ArchiMedia, 2012).
olettaa, että nämä nostavat asuntojen ostohintaa ja asuinkustannuksia.
Bosco Verticalessa on käytetty huomattavasti vähemmän eri lajikkeita kuin Vihreistä Vihrein -hankkeessa, vain noin 90 lajia verrattuna Vihreistä vihreimmän 200 lajikkeeseen. Toisaalta Bosco Verticalessa on käytetty useita eri puulajeja. Bosco Verticalen viherrakenteiden rakenneratkaisut eivät kuitenkaan ole vieraita Suomessakaan. Esimerkiksi vastaavia puiden tukiratkaisuja kuten tukiverkkoja ja ankkureita on esitetty RT-kortissa Viherkatot ja katto- ja kansipuutarhat, rakenteet (RT 85-11205, 2016).
Ilmaston vaikutus kasvillisuuksien eroon liittyy eniten juuri käytettävissä oleviin kasvilajeihin. Esimerkiksi oliivipuut eivät menestyisi ulkokasvina suomalaisessa projektissa. Bosco Verticalen intensiivinen hoitosuunni- telma saattaa myös mahdollistaa suunnitelmassa kasvilajit, jotka eivät pärjäisi näissä olosuhteissa luonnollisesti. Bosco Verticalen kaltainen hanke voisi joka tapauksessa olla mahdollista toteuttaa Suomessa käyt- täen kotimaisia lajikkeita. Rakenteiden kohdalla täytyisi kuitenkin suoma- laisen rakennustavan mukaan ottaa huomioon lumikuormat kasvien ja kasvualustan massan sekä tuulikuormien lisäksi.
3.3 Yhteenveto
Vihreistä vihrein Bosco Verticale
sijainti Suomi, Helsinki Italia, Milano
valmistumisvuosi 2017 2014
viherrakentamisen
ratkaisut viherkansipiha
parvekkeiden istutuslaatikot sammalseinät kattopuutarhat
kasvihuone
parvekkeiden istutuslaatikot
biofilisen suunnittelun keinot
(Browning ym.)
visuaalinen yhteys luontoon epärytmiset aistiärsykkeet
lämpö- ja ilmanvaihtelu yhteys luonnonsysteemeihin
dynaaminen- ja hajavalo näkymä
visuaalinen yhteys luontoon epärytmiset aistiärsykkeet
lämpö- ja ilmanvaihtelu dynaaminen- ja hajavalo
suoja näkymä ilmaston vaikutus
yleisilmasto valittu kotimaisia kasvilajeja ilmastossa pärjäävät lajit pienilmasto valittu tuuleen, sateeseen ja
paahteeseen sopivia lajeja valittu tuuleen ja paahteeseen sopivia lajeja kasvit sijoiteltu pienilmaston
mukaan rakennuksen eri julkisivuille
4 Johtopäätökset
Tutkielman tavoitteena oli selvittää esimerkkikohteiden avulla, millaisilla rakenteellisilla keinoilla elollista luontoa voidaan lisätä tiiviissä urbaanissa ympäristössä sekä millaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia suomalaiset ilmasto-olosuhteet aiheuttavat biofiliselle suunnittelulle urbaanissa ympäristössä. Esimerkkikohteiden perusteella elollista luontoa voidaan lisätä rakenteellisesti ainakin kansipihojen istutuksilla, seinille asetetuilla sammaleilla, julkisivujen istutuslaatikoilla ja erilaisilla viherkatoilla.
Molemmissa kohteissa kaikki viherrakenteet on toteutettu avoimiin ulko- tiloihin Vihreistä vihreimmän katettua kasvihuonetta lukuun ottamatta.
Ulkotilassa toteutetut biofilisen suunnittelun ratkaisut vaikuttavat toimi- van Suomen kylmässäkin ilmastossa. Tällöin yleis- ja pienilmasto mää- rittävät käytettävissä olevat kasvilajit sekä niille otolliset sijoituspaikat tontilla ja rakennuksessa. Lisäksi suomalaisessa ilmastossa on otettava huomioon rakenteiden kantavuudessa lumikuormat ja kasvien kautta rakenteisiin kulkeutuvat tuulikuormat kasvien ja istutusalustojen oman painon lisäksi. Tuulisuuden takia suurten istutusten turvalliseen tukemi- seen täytyy kiinnittää huomiota. Kasvit tarvitsevat useimmiten säännöllis- tä hoitoa ja kastelua myös ulkotiloissa.
Tutkielman esimerkkikohteissa ei ole lisätty elollista luontoa puolilämpi- miin- tai sisätiloihin. Tulokset eivät siis ole kattava lista kaikista tavoista lisätä elollista luontoa tiiviissä kaupunkiympäristössä mutta osoittavat silti onnistuneesti toteutettuja tapoja lisätä elollista luontoa ulkotiloihin Suomessa ja Euroopassa. Luvun 2 Suomen ilmasto-olosuhteet aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että puolilämpimien tilojen leudot syys- ja talviolosuhteet häiritsisivät kotimaisten kasvilajien normaalia vuosirytmiä ja voisivat siten herkistää kasvit pakkasvaurioille. Sisätiloissa voisi sen sijaan oletettavasti käyttää perinteisiä huonekasvi-istutuksia laajemmassa mittakaavassa, mutta Suomen valaistusolosuhteissa ja katetussa tilassa kasvit tarvitsevat tällöin hoitoa, kuten kasvivaloja ja säännöllistä kastelua. Sisätilojen, katettujen ulkotilojen ja puolilämpimien tilojen ratkaisuja pitäisi kuitenkin tutkia tarkemmin.
Käyttämäni esimerkkikohteet ovat kaikki valmistuneet 2010-luvulla.
Näiden esimerkkikohteiden pohjalta ei siis voi vielä arvioida, miten ratkai- sut tulevat suoriutumaan ja kestämään vuosien saatossa. Rakenteellisten
ratkaisujen, kuten viherkattojen, viherseinien ja parvekeistutusten kestä- vyyttä ja huoltotarvetta pitäisikin tutkia myös pitkällä aikavälillä. Vihreistä vihrein -kortteli saattaa tulevaisuudessa antaa lisää tietoa tästä, mikäli tutkimusta jatketaan vielä kahden vuoden tutkimusjakson jälkeen.
Luvun 1 Biofilisen suunnittelun periaatteet aineistona on käytetty aiheen perusteoksia ja ajankohtaisia artikkeleita, joista monet ovat vertaisarvi- oituja. Luvussa 2 Suomen ilmasto-olosuhteet aineistona ovat Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki, rakentamismääräyskokoelma sekä ilmastoa käsitteleviä teoksia ja verkkojulkaisuja. Säännöllisesti päivittyvää lakia ja rakentamismääräyksiä voidaan pitää luotettavina lähteinä. Suuren osan ilmastoa käsittelevästä aineistosta ovat tuottaneet liikenne- ja viestin- täministeriön alainen tutkimus- ja palvelulaitos Ilmatieteen laitos sekä muut alan asiantuntijat. Käytettyjen lähteiden tieto voi kuitenkin olla osin vanhentunutta. Esimerkkikohteiden lähdeaineistona on käytetty kohteita kuvailevia ja esitteleviä julkaisuja, joista osan ovat tuottaneet suunnitteli- jat itse.
On myös huomattava, että ilmasto on vain yksi monista viherrakenteisiin vaikuttavista tekijöistä. Ilmaston lisäksi esimerkiksi rakenteiden kanta- vuus, kustannukset, huoltotarve ja käyttötarkoitus vaikuttavat kaikki siihen, millaisia viherrakenteita halutaan ja voidaan toteuttaa. Kasvien menestymiseen vaikuttaa vallitsevan ilmaston lisäksi esimerkiksi kasvu- pohjan koko ja laatu.
Tutkielman perusteella elollista luontoa voi ja kannattaa tuoda urbaa- niin ympäristöön suomalaisissakin ilmasto-olosuhteissa. Ainakin joitain ulkomaisiakin ratkaisuja on mahdollista soveltaa Suomessa, kun otetaan huomioon ilmaston vaikutus kasvillisuuteen ja rakenteisiin. Biofilinen suunnittelu ja rakenteelliset viherrakentamisen ratkaisut toivottavasti yleistyvät arkkitehtuurissa tulevaisuudessa, kun tieto erilaisista toteutus- tavoista lisääntyy uusien kohteiden kautta.
Lähdeluettelo
Painetut lähteet
Cramer, J. & Browning, W. (2008) Transforming Building Practices Through Biophilic Design. Teoksessa: Kellert, S., Heerwagen, J. &
Mador, M. (toim.) Biophilic Design: The Theory, Science and Practice of Bringing Buildings to Life, (s. 335–346). New Jersey, Wiley.
Beatley, T. (2015). Handbook of Biophilic City Planning & Design.
Washington, Island Press.
Fromm, E. (1964). The Heart of Man: Its Genius for Good and Evil (2.
painos). Harper & Row.
Heino, R. & Nordlund, A. (2008). Suomen ilmasto. Teoksessa: Koistinen, J.
Rinne, J. & Saltikoff, E. (2008). Suomalainen sääopas. Helsinki, Otava.
Jylhä, K. (2008). Suomen ilmasto tulevaisuudessa. Teoksessa: Koistinen, J.
Rinne, J. & Saltikoff, E. (2008). Suomalainen sääopas. Helsinki, Otava.
Kellert, S. (2008). Dimensions, elements, and attributes of biophilic de- sign. Teoksessa: Kellert, S., Heerwagen J. & Mador, M. (toim.) Biophilic Design: the Theory, Science and Practice of Bringing Buildings to Life, (s. 335–346). New Jersey, Wiley.
Kellert, S., Heerwagen J. & Mador, M. (2008). Biophilic Design: the
Theory, Science and Practice of Bringing Buildings to Life, (s. 335–346).
New Jersey, Wiley.
Keppo, J. (1991). Suomalainen rakentaminen: Kylmään ilmanalaan kehi- tetty rakennusteknologia. Tampere, Rakentajain Kustannus Oy.
Lappalainen, H. (2008). Kasvit. Teoksessa: Koistinen, J. Rinne, J. &
Saltikoff, E. (2008). Suomalainen sääopas. Helsinki, Otava.
Söderlund, J. (2019). Emergence of Biophilic Design. Springer International Publishing.
Wilson, E. (1984). Biophilia. Harvard University Press.
Verkkolähteet
Africa, J., Heerwagen, J., Loftness, V. & Balagtas, C. (2019). Biophilic Design and Climate Change: Performance Parameters for Health.
Frontiers in Built Environment, 5. Lainattu 19.3.2021. Haettu osoittees- ta https://doi.org/10.3389/fbuil.2019.00028
Ariluoma, M. & Mikola, V. (2017). Ekosysteemipalvelut aluesuunnittelussa – taustatietoa suunnittelijoille. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2/2017. Lainattu 5.5.2021. Haettu osoitteesta https://www.
hel.fi/static/hkr/julkaisut/2017/esp_julkaisu_20170321.pdf Browning, W., Ryan, C. & Clancy, J. (2014). 14 Patterns of Biophilic
Design: Improving Health & Well-being in the Built Environment.
New York: Terrapin Bright Green, LLC. Lainattu 10.5.2021. Haettu osoitteesta http://www.terrapinbrightgreen.com/wp-content/up- loads/2014/04/14-Patterns-of-Biophilic-Design-Terrapin-2014e.pdf Di Mauro, D., Dietz, T. & Rockwood, L. (2007). Determining the effect of
urbanization on generalist butterfly species diversity in butterfly gar- dens. Urban Ecosystems, 10(4), 427–439. Lainattu 11.5.2021. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1007/s11252-007-0039-2
Golasz-Szolomicka, H. & Szolomicki, J. (2019). Vertical Gardens in High- Rise Buildings - Modern Form of Green Building Technology. IOP Conference Series. Materials Science and Engineering, 603(2), 22067–.
Lainattu 25.4.2021. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1088/1757- 899X/603/2/022067
Helsingin kaupunki. (2017). Kaupunkikaava. Lainattu 18.3.2021. Haettu osoitteesta https://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/esitteet/esite-2017- 1-fi.pdf
Ilmatieteen laitos. (n.d.). Föhn-tuuli. Ilmasto-opas. Lainattu 19.3.2021.
Haettu osoitteesta https://www.ilmatieteenlaitos.fi/fohn-tuuli Ilmatieteen laitos. (n.d.). Suomen muuttuva ilmasto. Ilmasto-opas.
Lainattu 19.3.2021. Haettu osoitteesta https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmas- tonmuutos/suomen-muuttuva-ilmasto/-/artikkeli/8c965cac-6707-4a6 0-bef9-712f038320be/suomen-muuttuva-ilmasto.html
Italia. (n.d.). The Climate in Italy. Lainattu 26.4.2021. Haettu osoitteesta http://www.italia.it/en/useful-info/the-climate-in-italy.html
Kellert S. & Calabrese E. (2015). The Practice of Biophilic Design. Lainattu 19.3.2021. Haettu osoitteesta https://www.biophilic-design.com/
LOCI-maisema-arkkitehdit Oy. (n.d.). Vihreistä vihrein -asuinkortteli.
Lainattu 25.4.2021. Haettu osoitteesta https://loci.fi/fi/works/details/
vihreista-vihrein-asuinkortteli/
Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132. Annettu Helsingissä 5.2.1999. Haettu osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/
ajantasa/1999/19990132#L13a
Open House Helsinki. (2021). Videoesittely / Video tour: Vihreistä vihrein -asuinkortteli. Lainattu 8.5.2021. Haettu osoitteesta https://www.
openhousehelsinki.fi/portfolio/videoesittely-vihreista-vihrein-talo/
Parsaee, M., Demers, C., Hébert, M., Lalonde, J. & Potvin, A. (2019). A photobiological approach to biophilic design in extreme climates.
Building and Environment, 154, 211–226. Lainattu 27.2.2021. Haettu osoitteesta doi:10.1016/j.buildenv.2019.03.027
Peters, T. & D’Penna, K. (2020). Biophilic design for restorative univer- sity learning environments: A critical review of literature and design recommendations. Sustainability (Basel, Switzerland), 12(17), 7064.
Lainattu 19.3.2021. Haettu osoitteesta doi:10.3390/su12177064 Rakennustieto. (2020). RT 103170. Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeu-
tuminen rakennetussa ympäristössä. Lainattu 3.5.2021. Haettu osoit- teesta https://kortistot-rakennustieto-fi.libproxy.aalto.fi/kortit/RT%20 103170?external_system=Juha&page=1
Rakennustieto. (2020). RT 103217. Ilmastotietoinen suunnittelu.
Rakennussuunnittelu. Lainattu 3.5.2021. Haettu osoitteesta ht- tps://kortistot-rakennustieto-fi.libproxy.aalto.fi/kortit/RT%20 103217?external_system=Juha&page=1
Rakennustieto. (2016). RT 85-11205. Viherkatot ja katto- ja kan- sipuutarhat, rakenteet. Lainattu 3.5.2021. Haettu osoitteesta https://kortistot-rakennustieto-fi.libproxy.aalto.fi/kortit/RT%20 103170?external_system=Juha&page=1
Ryan, B. (2014). BIOPHILIC DESIGN PATTERNS: Emerging Nature-Based Parameters for Health and Well-Being in the Built Environment.
ArchNet-IJAR, 8(2), 62–. Lainattu 28.1.2021. Haettu osoitteesta htt- ps://doi.org/10.26687/archnet-ijar.v8i2.436
SRV. (2020). Redin Majakka, Helsingin Kalasatama. Lainattu 5.5.2021.
Haettu osoitteesta https://files.srv.fi/uploads/2021/05/h87-www_
Majakka_myyntiesite.pdf
TA-yhtiöt. (n.d.). Vihreistä vihrein – Länsisatamankatu 36/
Hyväntoivonkatu 4, Helsinki. Lainattu 26.4.2021. Haettu osoitteesta https://ta.fi/julkaisut/vihreista-vihrein/
Think Nature. (n.d.). The Greenest of the Green block, Helsinki, Finland.
Lainattu 5.5.2021. Haettu osoitteesta https://platform.think-nature.
eu/nbs-case-study/18875
Totaforti, S. (2018). Applying the benefits of biophilic theory to hospital design. City, Territory and Architecture, 5(1), 1–9. Lainattu 19.3.2021.
Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1186/s40410-018-0077-5 Watchman, M., Demers, C. & Potvin, A. (2020). Biophilic school
architecture in cold climates. Indoor + Built Environment, 1420326. Lainattu 19.3.2021. Haettu osoitteesta https://doi.
org/10.1177/1420326X20908308
Woodman, E. (2015). Building study: Bosco Verticale, Stefano Boeri, Architetti. Architects’ Journal (London), 241(8), 30–. Lainattu 25.4.2021. Haettu osoitteesta http://web.a.ebscohost.com.libproxy.
aalto.fi/ehost/detail/detail?vid=0&sid=61ea898a-af64-4ca7-a7eb-94 877376a596%40sdc-v-sessmgr01&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2Z- Q%3d%3d#AN=101381178&db=aft
Yin, J., Zhu, S., MacNaughton, P., Allen, J. & Spengler, J. (2018).
Physiological and cognitive performance of exposure to biophilic indoor environment. Building and Environment, 132, 255–262.
Lainattu 19.3.2021. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.
buildenv.2018.01.006
Zölch, T., Henze, L., Keilholz, P. & Pauleit, S. (2017). Regulating urban sur- face runoff through nature-based solutions – An assessment at the mi- cro-scale. Environmental Research, 157, 135–144. Lainattu 3.5.2021.
Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.envres.2017.05.023
Kuvalähteet
1: Oma piirros. Perustuu: Helsingin Piirtopalvelu Oy. (1991). [Piirustus].
Teoksessa: Keppo, J. (1991). Suomalainen rakentaminen: Kylmään ilmanalaan kehitetty rakennusteknologia. Tampere, Rakentajain Kustannus Oy.
2: Oma valokuva.
3: Alexrk2. (2010). Europe bluemarble laea location map.jpg. [Kartta].
Muokattu. Haettu osoitteesta https://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Europe_blank_laea_location_map.svg#/media/File:Europe_blue- marble_laea_location_map.jpg
4: Ledl, T. (2016). Bosco Verticale, Milano. [Valokuva]. Haettu osoitteesta https://de.wikipedia.org/wiki/Datei:Bosco_Verticale,_Milano.jpg#file 5: Alexrk2. (2010). Europe bluemarble laea location map.jpg. [Kartta].
Muokattu. Haettu osoitteesta https://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Europe_blank_laea_location_map.svg#/media/File:Europe_blue- marble_laea_location_map.jpg
6: 準建築人手札網站 Forgemind ArchiMedia. (2012). Stefano Boeri Architetti – Bosco Verticale – Drawings01.jpg. [Piirustus]. Haettu osoitteesta https://www.flickr.com/photos/eager/7155294403
