Näkökulmia sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuden arviointiin

DSpace https://erepo.uef.fi

Rinnakkaistallenteet Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

2021

Näkökulmia sosiaali- ja

terveydenhuollon kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuden arviointiin

Mäki-Opas, Tomi

Suomen yleislääkärit

article

info:eu-repo/semantics/publishedVersion

© Suomen yleislääkärit All rights reserved

https://edockerfiles.com/91cb5a66-1462-11ec-91fc-00155d64030a/

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/26262

Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository

Tomi Mäki-Opas, Tiina Laatikainen

Näkökulmia sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuden arviointiin

P

tetaan kunnan järjestämää väes­

tön terveydentilan seurantaa, terveyden edistämistä ja sen osa­

na terveysneuvontaa ja terveystarkastuk­

sia, suun terveydenhuoltoa, lääkinnällis­

tä kuntoutusta, työterveyshuoltoa, ym­

päristöterveydenhuoltoa sekä päivystys­

tä, avosairaanhoitoa, kotisairaanhoitoa, kotisairaala­ ja sairaalahoitoa, mielenter­

veystyötä ja päihdetyötä (1). Terveyden­

huollon palveluvalikoimaan tulisi kuulua vain ne sairauksien ehkäisyyn, määrittä­

miseen, hoitoon ja kuntoutukseen liitty­

vät toimenpiteet, jotka ovat terveyshyö­

dyn näkökulmasta näyttöön perustuvia ja laadukkaita sekä turvallisia. Sosiaali­

huollolla tarkoitetaan niitä sosiaalipal­

veluita ja niihin sisältyviä tukipalvelui­

ta sekä muita toimia, joilla edistetään ja ylläpidetään yksilön, perheen ja yhteisön toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta (2). Sosiaa­

lihuoltolain mukaan sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta tulisi seurata. Vaikka mo­

lemmissa laissa korostetaan palveluiden, hoidon ja muiden toimenpiteiden vaikut­

tavuutta, ei niitä tällä hetkellä monitoroi­

da systemaattisesti (3). Koska sosiaalipal­

veluiden puolelta on vielä suhteellisen vä­

muk set tiedon luotettavuudesta ja ob­

jek tii vi suudesta lisääntyvät. Myös asiak­

kail la, työntekijöillä ja asiantuntijoil la tulee olla riittävää tiedon luku taitoa: ky­

vyt ja tai dot tunnistaa, milloin tarvitaan vaikut tavuustietoa, hyödyn tää vaikutta­

vuus tietoa ja arvioida sitä kriittisesti sekä ymmärtää eri tieteiden näkökulmat vai­

kuttavuustiedon hyödyntämisessä mu­

kaan lukien sosiaalitieteelliset, lääke­ ja terveystieteelliset, hallinto­ ja taloustie­

teelliset sekä oikeustieteelliset näkökul­

mat. Olennaista vaikuttavan hoidon tai toimenpiteen valinnassa ei ole vain se, että toimiiko se, vaan kenelle se toimii, miksi ja mitä resursseja siihen tarvitaan.

Kokonaisvaltaisesta vaikuttavuuden arvioinnista: vaikuttavuuden mää­

ritelmä, eri tasot ja monimenetel­

mällisyys

Kokonaisvaltaisella vaikuttavuuden ar­

vioinnilla pyritään osoittamaan, miten hy vin tehdyt hoidot, toimenpiteet tai pal­

velut edistävät ei vain kohderyhmän hy­

vinvointia vaan myös edellytyksiä hyvin­

voinnille, esimerkiksi terveellisiä elä­

mäntapoja ja terveyttä edistävää elinym­

päristöä (4­6). Kokonaisvaltaisessa vai­

kuttavuuden arvioinnissa tarkastellaan si tä, millaisilla taloudellisilla ja osaami­

seen liittyvillä resursseilla toimitaan (PA NOKSET), mitä tekoja eli hoitoja ja toi menpiteitä tehdään (TUOTOKSET), mitä muutoksia hoidoilla tai toimenpi­

teillä on terveyteen (VAIKUTUKSET) ja lopulta kuinka hyvin toteutuneet hoi­

dot ja toimenpiteet ovat tuottaneet ase­

• Terveydenhuollon kokonaisvaltainen vaikuttavuuden arviointi vaatii eri tieteiden välistä osaamista ja moniammatillista yhteistyötä.

• Vaikuttavuuden arvioinnin tulisi perustua monimenetelmälliseen lähestymistapaan, ajantasaiseen seurantaan ja hyödyntää päteviä mittareita.

• Vaikuttavuustietoon on suhtauduttava kriittisesti, kun sitä käytetään päätöksenteon tukena.

hän kokemusta vaikuttavuuden ja laadun mittaamisesta, tässä kirjoituksessa keski­

tytäänkin pääosin kokemuksiin ja näkö­

kulmiin terveydenhuollon vaikuttavuu­

desta. Osa näistä on sovellettavissa kui­

tenkin sosiaalihuollon vaikuttavuuden ar viointiin.

Päätöksentekijät tarvitsevat käyt­

töönsä systemaattista tietoa sote­palve­

luiden eri toimenpiteiden ja hoidon se­

kä palveluiden yhtenäistämisen vaikut­

tavuudesta ja kustannusvaikuttavuudes­

ta, jotta tulevaisuuden sote­keskuksen re surssit saataisiin kohdennettua entis­

tä paremmin. Lisäksi painopistettä tulisi muuttaa korjaavista toimista hyvinvoin­

nin ja terveyden edistämisen (HYTE) toimiin, jotka pidemmällä aikavälillä hil­

litsevät palveluista aiheutuvia kustannuk­

sia. Nämä asettavat uusia haasteita sote­

järjestelmän vaikuttavuuden ja laadun arvioinnille. Vaikka HYTE tehdään pää osin sote­palveluiden ulkopuolella, ja nii den vaikuttavuus näkyy vasta pitkällä ai kavälillä, tulee ehkäisevää HYTE­toi­

mintaa toteuttaa myös osana terveyden­

huoltoa. Se tulisi huomioida myös vai­

kuttavuuden ja laadun arvioinnissa.

Vaikuttavuustiedon merkityksen kas vaessa pää töksenteossa myös vaati­

määritellään ihmisten kokemusten avul­

la ja siten, että kokemuksia on mahdol­

lista verrata aiempiin kokemuksiin (8, 9).

WHO:n määritelmän mukaan ihmisten elämänlaatu koostuu fyysisestä toiminta­

kyvystä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hy­

vinvoinnista ja terveyttä edistävästä elin­

ympäristöstä sekä näitä tukevista sosiaa­

li­ ja terveyspalveluista.

SOTE-palveluiden vaikuttavuuden mittaamisen pitäisi perustua päteviin mittareihin

Vaikuttavuuden mittaamisen tulisi pe­

rustua päteviin mittareihin, joilla on muun muassa hyvä toistettavuus, ja jot­

ka kuvaavat arvioitavaa ilmiötä mahdol­

lisimman kokonaisvaltaisesti (6). Tervey­

denhuollon vaikuttavuuden arvioinnille on kehitetty useita viitekehyksiä, mut­

ta jokainen lienee yksinkertaistus todel­

lisuudesta. Sosiaali­ ja terveydenhuolto voidaan rahoittaa usealla eri tavalla (ve­

rotus, asiakasmaksut, vakuutus tai muut tavat), ja tämä voi vaikuttaa henkilöstön osaamiseen ja muihin hankittuihin ”pa­

noksiin”. Olennaista hyvinvoinnin tuot­

tamisen näkökulmasta on kuitenkin se, miten palvelut vastaavat asiakkaiden tar­

peisiin, ja onko terveyden ja hyvinvoin­

nin paraneminen seurausta juuri palve­

luiden käytöstä (7). Lisäksi tulee huomi­

oida asiakkaan läheisten ja perheen mer­

kitys hyvinvoinnin tuottamisen kannalta (vrt. kuvio 3). Yksi tunnetuimmista ter­

veydenhuollon vaikuttavuuden arvioin­

nin viitekehyksistä on Institute of Me­

dicinen (11) kehittämä arviointikehikko, joka pitää sisällään kuusi arvioinnin ulot­

tuvuutta (taulukko 1).

IOM:n kehittämä arviointikehik­

ko korostaa sitä, että terveydenhuollon ko konaisvaltaisessa vaikuttavuuden ar­

vioinnissa on tärkeää tarkastella pait­

si palveluiden (kustannus­)vaikuttavuut­

ta, myös turvallisuutta, oikea­aikaisuutta ja tehokkuutta. Lisäksi tulisi tarkastella palveluiden oikeudenmukaisuutta, kuten hoidon ja palveluiden saatavuutta henki­

lön taustasta huolimatta, sekä palvelui­

den asiakaskeskeisyyttä eli asiakkaan ra­

portoimaa vaikuttavuutta (vrt taulukko 1). Tärkeä huomio on se, että vii tekehys antaa mahdollisuuden joustavas ti vali­

ta seurattavat asiat, joita voi olla tarpeen

muokata väestön hyvinvoinnin ja sen tar­

peiden perusteella. Tarkempia esimerk­

kejä terveydenhuollon vaikuttavuusmitta­

reista on luettavissa muun muassa Kunta­

liiton julkaisemista Terveydenhuollon laa­

tuoppaasta (12) ja hyvinvoinnin ja tervey­

den edistämisen vaikuttavuusmittareista, Vaikuttavuuden talon julkaisemasta Työ­

kalupakista vaikuttavaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä siihen perus­

tuvasta tutkimuksesta (13, 14).

Vaikuttavuuden arviointi ja ajantasainen seuranta on haastavaa, mutta mahdollista Sote­palveluiden vaikuttavuutta kannat­

taa mitata ja seurata, koska asiakkaiden (asukkaiden) kokonaisvaltaisen hyvin­

voinnin ylläpitäminen ja edistäminen on yksi yhteiskuntapolitiikan ja myös sote­

palveluiden keskeinen tavoite. Vaikutta­

vuuden arviointi ja seuranta ovat keskei­

siä edellytyksiä myös toiminnan johta­

miselle, kehittämiselle, palveluiden tur­

vallisuudelle ja oikeudenmukaiselle to­

teutumiselle. Arviointi on kuitenkin haas tavaa, koska toimenpiteiden vaikut­

tavuuteen voivat samanaikaisesti vaikut­

taa useat eri tekijät ja olosuhteet (6, 7, 15).

Esimerkiksi hoitojen, toimenpiteiden ja palveluiden lopputulokseen voi vaikuttaa niin palveluiden järjestäjän (esim. hoito­

prosessin laatu) kuin asiakkaan käyttäy­

tyminen (esim. noudattaako asiakas saa­

tuja hoito­ohjeita ja ottaako hän lääkkeet määräyksen mukaisesti vai unohtaako ne). Lisäksi toimenpiteiden vaikuttavuu­

teen voivat vaikuttaa useat erilaiset ulko­

puoliset niin sanotut sekoittavat tekijät, joiden vaikutusta hoidon onnistumiseen ei voida arvioida tai edes ennakoida.

On olemassa muutamia keskeisiä vaikuttavuuden arvioinnin menetelmiä ja asetelmia (5, 6), joiden avulla voidaan arvioida sote­palveluiden vaikuttavuutta.

Havainnoivan tutkimusasetelman (esim.

tapaustutkimus, poikkileikkaus, kohort­

ti ja luonnolliset koeasetelmat) avulla voidaan arvioida jonkun toimenpiteen tai hoidon vaikutuksia ilman mitään ko­

keellista asetelmaa, joko laadullisten tai määrällisten menetelmien avulla. Näiden tutkimusasetelmien vahvuutena on laa­

ja tietopohja terveydestä ja hyvinvoin­

nista sekä niiden taustalla olevista teki­

jöistä, hyvä yleistettävyys ja vertailtavuus tettujen tavoitteiden mukaisia muutoksia

ihmisten terveydessä ja hyvinvoinnissa (VAIKUTTAVUUS). Nämä vaikutta­

vuuden kannalta keskeiset tekijät ja ele­

mentit voidaan esittää vaikuttavuusket­

jun (IOOE) avulla (7). Vaikuttavuusket­

jun (kuvio 1) avulla voidaan hahmottaa myös määritelmälliset erot vaikuttavuu­

den, vaikutuksien, tehokkuuden ja tuot­

tavuuden välillä.

Sote­palveluiden kokonaisvaltaisen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta on tärkeää tarkastella vaikuttavuutta myös eri tasoilla (kuvio 2). MIKRO­tasol­

la tarkastellaan muutosta, jonka palvelu tai hoito on saanut aikaan asukkaan tai asiakkaan hyvinvoinnissa ja terveydes­

sä esimerkiksi asiakas­ tai potilastyöl­

le asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

ME SO­tasolla tarkastellaan sitä, miten organisaatio on saavuttanut sille asete­

tut tavoitteet, esimerkiksi organisaation te hokkuutta, kustannus­vaikuttavuutta johtamisen laatua ja ammatillista laatua.

MAK RO­tasolla tarkastellaan yhteis­

kunnallista vaikuttavuutta: miten on saa­

vutettu asetetut yhteiskunnalliset tavoit­

teet, esimerkiksi hyvinvoinnin ja tervey­

den edistäminen, eriarvoisuuden vähen­

tyminen, sote­palveluiden tasa­arvoinen saatavuus, palveluiden yhtenäistäminen ja palveluiden kustannusten hillintä.

Näkökulmia terveydenhuollon vaikuttavuuden arviointiin

SOTE-palveluiden vaikuttavuuden ja laa- dun arvioinnin tulisi perustua kokonais- valtaiseen näkemykseen asiakkaan ter- veydestä ja hyvinvoinnista

Sote­palveluiden vaikuttavuutta ei tuli­

si tarkastella vain asiakkaan terveyden (tai sairauden) näkökulmasta vaan laa­

jemmin ihmisen kokonaisvaltaisen hy­

vinvoinnin näkökulmasta. Elämänlaa­

dun viitekehys (8, 9) kattaa terveyden ja hyvinvoinnin keskeiset osatekijät ja tar­

joaa siten yhden näkökulman asiakkaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (kuvio 3). Elämänlaadun viitekehys on hyödyl­

linen työkalu sote­ammattilaisille. Sen avulla voidaan arvioida asiakkaille koh­

distettujen palveluiden, hoitojen ja toi­

menpiteiden vaikuttavuutta. Hyvinvoin­

titutkimuksessa hyvinvointi perinteisesti

muihin tutkimusjoukkoihin ja konteks­

teihin. Heikkoutena on kuitenkin se, et­

tä havaittujen vaikutusten ei voida täy­

sin varmasti sanoa johtuneen juuri to­

teutuneista toimenpiteistä tai hoidosta.

Voidaan esimerkiksi havaita muutoksia asiak kaiden terveydessä ja hyvinvoinnis­

sa, mutta ei pystytä todentamaan, johtu­

vatko ne muutoksista järjestelmässä, esi­

merkiksi palveluiden saavutettavuudessa, vai toteutetuista toimenpiteistä.

Terveydenhuollon vaikuttavuuden arvioinnissa ongelmaa pyritään usein hal litsemaan käyttämällä kontrolloitu­

ja ja satunnaistettuja tutkimusasetelmia (RCT), jolloin tutkittavat jaetaan koe­ ja kontrolliryhmiin, joista koeryhmä osal­

listuu kokeeseen mutta kontrolliryhmä ei (5, 6). Vastaava asetelma on mahdollis­

ta toteuttaa myös sosiaalipalveluiden vai­

kuttavuuden arvioinnissa. Koeasetelmat voivat kuitenkin olla ongelmallisia, koska esimerkiksi aina ei ole selvästi löydettä­

vissä tai määriteltävissä kontrolliryhmää (esim. toinen kunta, terveyskeskus tai sai raanhoitopiiri). Ongelma voidaan jos­

kus ratkaista niin, että koeryhmälle tar­

jotaan jotakin uutta palvelua tai hoitoa ja kontrolliryhmä jatkaa tavanomaisen hoi­

don tai palvelun käyttöä. Tämän jälkeen verrataan koeryhmän ja kontrolliryhmän muutosta terveydessä ja hyvinvoinnis­

sa. Tässäkin ongelmaksi nousee se, että ryhmien tulisi olla satunnaistettuja ja si­

ten lähtötilanteessa samankaltaisia, mi­

kä ei elävässä elämässä läheskään aina ole mahdollista. Palveluihin ja hoitoihin ha­

keutuvat henkilöt ovat usein ainakin jos­

sain määrin valikoituneita henkilöitä esi­

merkiksi terveydentilan, toimintakyvyn tai hoitoon motivoitumisen perusteel­

la. Lisäksi palveluihin hakeutumisessa voi olla alueellisia eroja. Kun tutkittavia henkilöitä ei pystytä valitsemaan täysin satunnaisesti koe­ ja kontrolliryhmiin, päädytään hyödyntämään kvasikokeellis­

ta tutkimusasetelmaa, jolloin kaikkia tar­

kasteltavaan ilmiöön mahdollisia tekijöi­

tä ei pystytä täysin kontrolloimaan. Täl­

löin tulokset pystytään yleistämään vain siihen ryhmään, joka on kokeiluun osal­

listunut. Kvasikokeellinen tutkimusase­

telma onkin todennäköisempi lähtökoh­

ta sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden ar­

vioinnissa.

Kuvio 1. Vaikuttavuuden tekijöiden ja elementtien määrittäminen vaikuttavuusketjun (IOOE) avulla.

Taulukko 1. Terveydenhuollon vaikuttavuuden arviointikehikko, sen kuusi ulottuvuutta ja esi- merkkejä seurattavista asioista.

OM 2011 ­LUOKITTELU ESIMERKKEJÄ SEURATTAVISTA ASIOISTA:

1 Vaikuttavuus / kus­

tan nus vaikuttavuus Kuinka hyvin hoito ja palvelut tuottavat terveys- ja hyvinvointi- hyötyjä

Ovatko resurssit järkevässä suhteessa hyötyihin Hoitosuositusten ja -tavoitteiden toteutuminen 2 Turvallisuus Hoitokomplikaatiot, sairaalainfektiot, sairaalakuolemat

3 Oikea­aikaisuus Odotusaika kontaktista, diagnoosista tai testitulosten saamisesta hoidon toteutumiseen

4 Tehokkuus Hoidon tai palveluiden tuottamiskustannukset Hallinnolliset kulut, jotka eivät tuota hyötyä asiakkaalle 5 Oikeudenmukaisuus Hoidon ja palveluiden saatavuus henkilön taustasta huolimatta

(esim. alue, sosioekonominen asema ja etninen tausta) 6 Asiakaskeskeisyys Asiakkaan raportoima vaikuttavuus ja asiakaskokemus

(PROM & PREM)

Fyysinen Sosiaalinen

Psyykkinen Ympäristöllinen

Kuvio 3. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin määritelmä WHO:n (10) elämänlaadun viitekehyksessä:

fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen elämänlaatu Kuvio 2. Vaikuttavuuden arvioinnin eri tasot: Mikro, Meso ja Makro.

MAKRO

= yhteiskunnallinen

= organisaatio- jaMESO järjestelmätaso

MIKRO

= asiakkaat ja asukkaat

Tehokkuus = Vaikuttavuus / Panos

Tuottavuus = Vaikutus / Panos

Panos

(Input) Tuotos

(Output) Vaikutus

(Outcome) Vaikuttavuus (Effectiveness)

Sote­palveluiden vaikuttavuutta ei aina tarvitse arvioida kokeellisten tutki­

musten avulla. Lisäksi kokeellisen vai­

kuttavuustutkimuksen toteuttaminen on usein suhteellisen kallista. On hyvä huo­

mioida, että joskus on mahdollista hyö­

dyntää esimerkiksi rekisteritutkimuksen menetelmiä ja systemaattisia kirjallisuus­

katsauksia (5, 6). Rekisteritutkimuksella voidaan kokeellinen asetelma toteuttaa kaltaistamalla, ja se mahdollistaa il miön pitkän seurannan. Haasteena on, että tie­

tojen kattavuus ja luotettavuus eivät vält­

tämättä ole aina riittäviä. Rekistereiden kautta ei ole mahdollista saada kattavaa kuvaa terveyden ja hyvinvoinnin kan­

nalta tärkeistä taustatekijöistä. Li sää tie­

toa voidaan saada yhdistämällä erilaisia rekisteriaineistoja. Systemaattisten kir­

jallisuuskatsausten avulla voidaan vastata tarkasti rajattuun tutkimuskysymykseen eri tutkimustietoja yhdistäen. Kirjalli­

suuskatsaus voi koostua useasta kokeel­

lisesta vaikuttavuustutkimuksesta ja pe­

rustua niiden perusteella tehtyyn syntee­

siin. Hyviä esimerkkejä systemaattisista kirjallisuuskatsauksista ovat esimerkiksi Käypä hoito ­suositukset (16) ja Cochra­

ne­katsaukset (17).

Kohti vaikuttavuusperusteisia sote­palveluita

Sote­palveluiden ja niiden yhtenäistä­

misen kokonaisvaltainen vaikuttavuu­

den arviointi vaatii eri tieteiden välis­

tä yhteistyötä ja moniammatillista osaa­

mista. Tässä kirjoituksessa pääpaino on ollut terveydenhuollon vaikuttavuu­

den ja laadun arvioinnin menetelmis­

sä ja näkökulmissa, koska sosiaalipalve­

luiden vaikuttavuuden arvioinnista on vasta vähän kokemusta. Vaikuttavuuden arvioin ti ja moniammatillinen yhteistyö on olennais ta, koska sote­palvelujen li­

säksi ihmisten terveyteen ja hyvinvoin­

tiin vaikuttavat myös heidän perheensä ja lähiyhteisönsä. Lisäksi kokonaisvaltai­

sen hyvinvointikäsityksen näkökulmasta on tärkeä huomioida myös muut palvelut, kuten asumis­ ja työllisyyspalvelut sekä muut vapaa­ajan palvelut. Sote­palvelui­

den kustannusten hillitsemisen kannalta tärkeässä roolissa ovat sektorirajat ylittä­

vä hyvinvointia, terveellisyyttä ja turval­

lisuutta edistävä toiminta.

Kokonaisvaltaisen sote­palveluiden vaikuttavuuden arvioinnin tulisi perus­

tua monimenetelmälliseen lähestymis­

tapaan, ajantasaiseen seurantaan ja hyö­

dyntää päteväksi havaittuja vaikuttavuus­

mittareita. Kansalliset sote­laaturekiste­

rit voivat aikanaan toteutuessaan tuoda osittaisen ratkaisun tähän ajantasaisen seurannan ongelmaan. Näin voisimme saada systemaattista ja ajantasaista ver­

tailutietoa sote­palvelujen vaikuttavuu­

desta ja laadusta. Emme silti vielä vält­

tämättä pääse vaikuttavuuden taus talla oleviin hyvinvoinnin tuottamisen kan­

nalta tärkeisiin tekijöihin ja mekanismei­

hin. Tämä edellyttää kokonaisvaltaisem­

paa vaikuttavuuden arviointia, jossa hyö­

dynnetään kokeellisen tutkimuksen ase­

telmia, vaikuttavuuden tarkastelua eri ta­

soilla, prosessin ymmärrystä ja osallista­

vaa lähestymistapaa palveluiden kehittä­

miseen sekä implementaatiotutkimuksen osaamista vaikutta vien toi mintamallien käyttöönottamiseksi. Ym märrys siitä, mitkä toimenpiteet ja hoi dot ovat (kus­

tannus­)vaikuttavia on tärkeää. Toisaal­

ta pitää pystyä arvioimaan sitä, kenelle ne ovat vaikuttavia ja mil lä edellytyksillä.

Vaikuttavuustiedon hyö dyntämises­

sä on syytä olla kriittinen. Tulee ymmär­

tää se, miten vaikuttavuustieto on tuotet­

tu, mihin tietoihin se perustuu, miten si­

tä tulee tulkita, ja miten sitä voi hyödyn­

tää päätöksenteon tukena. Vaikuttavuus­

tietoa voidaan käyttää myös väärin, kun päätöksenteon taustalla on muita ideolo­

gisia ja poliittisia näkökulmia. Vaikut­

tavuustieto ja ­osaaminen tarjoaa yhden näkökulman sote­palvelujen johtami­

seen, kehittämiseen ja laadun seurantaan, mutta ihmiskeskeisyyden näkökulmasta kokemustiedolla on silti oma tärkeä paik­

kansa toimenpiteiden, hoidon ja palvelui­

den yhteiskehittämisessä ja arvioin nissa.

Tomi Mäki-Opas

Tutkimusjohtaja, dosentti,

Vaikuttavuuden talo, Itä-Suomen yliopisto etunimi.sukunimi@uef.fi

Tiina Laatikainen

Johtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kirjallisuus

1 FINLEX. Terveydenhuoltolaki 2010, Saatavilla:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326.

2 FINLEX. Sosiaalihuoltolaki 2014 , Saatavilla: https://

www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301.

3 Jonsson P, Pikkujämsä S, Heiliö P-L. Kansalliset laa- turekisterit sosiaali- ja terveydenhuollossa: toiminta- malli, organisointi ja rahoitus: THL; 2019, Saatavilla:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-420-2.

4 Green J, Tones K, Cross R, ym. Health Promotion - Planning & Strategies. London: Sage; 2015.

5 Greve B. Handbook of social policy evaluation. UK:

Edward Elgar Publishing; 2017. 542 p.

6 Rubin A, Babbie E. Essential Research Methods for Social Work. Boston: CENGAGE Learning; 2017. 429 p.

7 Liket K. Challenges for policy-makers: Accountabi- lity and cost-effectiveness In: Greve B, editor. Hand- book of Social Policy Evaluation. UK: Edward Elgar Publishing Limited; 2017. p. 183-202.

8 Diener E. (2000) Subjective well-being: The scien- ce of happiness and a proposal for a national index.

American Pshychologist. 2000;55:34-43.

9 Veenhoven R. The four qualities of life. Ordering concepts and measures of the good life. Journal of happiness Studies. 2000;1:1–39.

10 WHO. Development of the World Health Organi- zation WHOQOL-Bref QoL assessment. The WHOQOL Group. Psychol Med. 1998;28(3):551–8.

11 IOM. Crossing the Quality Chasm: A New Health System for the 21st Century. Washington, DC: Institu- te of Medicine; 2001.

12 Kuntaliitto. Terveydenhuollon laatuopas Kunta- liitto2019 [Available from: https://www.kuntaliitto.fi/

julkaisut/2019/1996-terveydenhuollon-laatuopas.

13 Mäki-Opas T, Vaarama M, Valkonen T, ym. Työ- kalupakki vaikuttavaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen - Sosiaalinen laatu, elämänlaatu, vai- kuttavuusindikaattorit, hyvät käytännöt, osallis- tavat työmenetelmät ja kypsyysanalyysi PROMEQ Politiikkasuositus 10, Saatavilla: www.uef.fi/docu- ments/1529015/2331003/PROMEQ_Tyokalupakki_FI- NAL.pdf.

14 Vaarama M, Mäki-Opas T. Systeemisellä ja osallis- tavalla otteella parempaan yhteiskunnan sosiaalisen laatun ja yksilöiden elämänlaatuun. Focus Localis.

2020;4:65–85.

15 Evans-Lacko S, Knapp M. Healthcare - evaluating the overall system. In: Greve B, editor. Handbook of social policy evaluation. UK: Edward Elgar Publishing Limited; 2017. p. 279–99.

16 Duodecim. Käypä hoito -suositukset 2021, Saata- villa: www.kaypahoito.fi/.

17 Cochrane. Cochrane Library 2021, Saatavilla:

https://www.cochranelibrary.com/.s