Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Liiketalous, Visamäen kampus
Kevät 2021 Aino Ansala
Liiketalous, tradenomi AMK Tiivistelmä Visamäki, Hämeenlinna
Tekijä Aino Ansala Vuosi 2021
Työn nimi Asiantuntijuuden kehittyminen talouspalveluissa Ohjaajat Leena Mäkinen
TIIVISTELMÄ
Taloushallintoalalla on viime vuosina tapahtunut muutosta sähköistymisen ja toimintojen automatisointien myötä. Alan työtehtävät ovat tämän myötä muuttuneet enemmän asiakkaiden neuvomiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi, joten asiantuntijuus on korostunut alalla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia asiantuntijuutta ja asiantuntijuuden kehittymistä. Työn toimeksiantajana on Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus eli Palkeet, ja työssä tutkittiin asiantuntijuutta Palkeiden talouspalveluissa.
Tämä työ on tutkimuspainotteinen opinnäytetyö, jossa tutkimusaineistoa kerättiin sekä valmiista aineistosta että oma tekemällä kyselylomakkeella. Tutkimusjoukoksi valittiin 10 talouspalveluiden työntekijää. Valmiista aineistosta ja kyselystä saatuja vastauksia analysoitiin sekä laadullisesti että määrällisesti.
Tutkimuksesta selvisi, että asiantuntijuuden kehittymiseen vaikuttaa moni tekijä, ja että eri kehitys vaiheissa korostuvat eri tekijöiden vaikutus. Kokemuksen määrä näyttäisi
tutkimuksen mukaan olevan suurin vaikuttava tekijä kehittymisessä, mutta varsinkin
korkeimmalle asiantuntijuuden tasolle pääsemiseksi vaikuttaa myös esimerkiksi kokemuksen laatu, vuorovaikutus, toimintaympäristö sekä motivaatio.
Avainsanat Asiantuntijuus, taloushallinto, kehittyminen, sähköinen taloushallinto Sivut 33 sivua ja liitteitä 4 sivua
Degree Programme in Business Administration Abstract Hämeenlinna University Centre
Author Aino Ansala Year 2021
Subject Development of expertise in financial services Supervisors Leena Mäkinen
ABSTRACT
A financial administration field have experienced changes in digitalization and automation in last years. Because of that, work tasks of the field include more customer counselling, problem solving and expertise. A purpose of this thesis was to do research on expertise and a development of expertise. The thesis client is The Finnish Government Shared Services Centre for Finance and HR (Palkeet) and their financial services were the object of the study.
This thesis is research-oriented; the research data contains already existing material and additionally collected data through a self-made questionnaire. Ten employees at the financial services form the group of participants for the study. The data were
analysed qualitatively and quantitatively.
The results of the research were that many factors have on effect on the development of expertise and the different phases of development contain different factors. The biggest factor about development of expertise seems to be an amount of experience, but especially reaching the highest level of expertise also has an influence on, for example, a quality of experience, interaction, operational environment and motivation.
Keywords expertise, financial administration, development, digital financial administration
Pages 33 pages and appendices 4 pages
Sisällys
1 Johdanto ... 1
1.1 Työn tavoite ... 1
1.2 Toimeksiantaja ... 2
2 Asiantuntijuus taloushallintoalalla... 3
2.1 Mitä asiantuntijuus on? ... 3
2.2 Asiantuntijuus taloushallintoalalla ... 4
2.2.1 Taloushallintoalan sisällöllinen osaaminen... 5
2.2.2 Ongelmanratkaisutaidot ... 6
2.2.3 Vuorovaikutustaidot ... 7
2.2.4 Taloushallintoalan toimintaympäristön muutos ja sen vaikutus asiantuntijuuteen ... 7
3 Asiantuntijuuden kehittyminen ... 9
3.1 Asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmat ... 10
3.1.1 Tieto ja taito ... 10
3.1.2 Kokemus ja reflektointi ... 11
3.1.3 Toimintaympäristö ja vuorovaikutus ... 13
3.2 Aloittelijasta asiantuntijaksi ... 14
3.3 Asiantuntijuuden kehittymistä tukevat ja estävät tekijät ... 16
4 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteutus ... 18
4.1 Kyselytutkimus ... 20
4.2 Aineistojen analysointi ... 20
5 Tutkimuksen tulokset ... 21
6 Johtopäätökset ... 26
7 Pohdinta ... 28
Lähteet ... 30
Kuvat Kuva 1 Sähköisen taloushallinnon kehitys Suomessa. (Lahti & Salminen, 2014, s. 27) ... 8
Kuva 2. Reflektiivinen oppimissykli (Kamk, 2018). ... 13
Kuva 3. Teoreettinen viitekehys ... 18
Kuva 4. Tutkimuksen toteutuksen kulku ... 19
Kuva 5. Talouspalveluissa työskentelevien jakautuminen eri kehitysvaiheisiin ... 23 Kuva 6. Asiantuntija taitojen hallinta talouspalveluissa ... 24 Kuva 7. Tärkeimmät tekijät asiantuntijuuden kehittymisessä ... 25 Kuva 8. Asiantuntijuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät Palkeiden talouspalveluissa ... 26
Liitteet
Liite 1 Kyselylomake
Liite 2 Webropol-kyselystä työhön hyödynnetyt kysymykset
1 Johdanto
Taloushallintoalalla on viime vuosina koettu suuria muutoksia sähköistymisen ja toimintojen automatisointien myötä. Monia rutiinitöitä on automatisoitu, ja näin alan työntekijöiden työnkuvat ovat myös muuttuneet. Taloushallintoalalla on alkanut korostumaan
asiantuntijuuden merkitys. Robotit ja koneet eivät osaa vastata kaikkiin asiakkaiden kysymyksiin ja ongelmatilanteisiin, ja näihin tarvitaan taloushallinnon asiantuntijan apua.
Taloushallinnon työntekijöiden työssä korostuu nykyään asiakkaiden neuvominen ja konsultointi sekä ongelmien ratkaisu. Asiakkaat vaativat asiantuntevaa palvelua, joten työ vaatii jatkuvaa kehittymistä, kouluttautumista ja asioiden ajan tasalla pysymistä. (Similä, 2019)
Asiantuntijuuden kehittyminen on pitkä prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät. Kaikista ei välttämättä tule alansa asiantuntijaa, vaikka perinteiset asiantuntijuuden kehityksen
kannalta välttämättömät asiat, kuten koulutusta ja kokemusta, löytyisikin. Asiantuntijuus ei myöskään ole pysyvä tila, vaan se vaatii jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä ja
päivittämistä. (Paloniemi ym., 2010, ss. 14–15) Tässä opinnäyteyössä tutkittiin asiantuntijuuden kehittymiseen vaikuttavia asioita. Työ on tutkimuspainotteinen
opinnäytetyö, jossa aineistoa kerättiin sekä itse tehdyllä kyselyllä että valmiista aineistosta.
Työn toimeksiantajana toimii Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus eli Palkeet ja työ keskittyi tutkimaan asiantuntijuutta Palkeiden talouspalveluissa.
1.1 Työn tavoite
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten asiantuntijuus kehittyy Palkeiden talouspalveluissa. Tavoitteena oli saada selville, miten talouspalveluissa työskentelevät kokevat kehittyvänsä asiantuntijoiksi ja asiantuntijoina. Työn avulla haluttiin selvittää,
minkälaisten vaiheiden kautta kehitytään asiantuntijan tasolle ja, mitkä tekijät kehittymiseen vaikuttavat. Tavoitteena oli myös tutkia, mitkä asiat tukevat, ja mitkä toisaalta estävät asiantuntijuuden kehittymistä. Lisäksi haluttiin tietää, miten Palkeiden talouspalveluissa koetaan asiantuntijuus ja, mitä se heille tarkoittaa sekä, kuinka asiantuntevaksi he kokevat itsensä.
Opinnäytetyön päätutkimuskysymykset olivat:
• Mitä asiantuntijuus tarkoittaa talouspalveluissa työskenteleville ja, kuinka asiantuntevaksi he kokevat itsensä?
• Miten asiantuntijuus kehittyy talouspalveluissa?
• Mitkä tekijät vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen talouspalveluissa?
1.2 Toimeksiantaja
Opinnäytetyön toimeksiantaja ja tilaaja on Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon
palvelukeskus eli Palkeet. Palkeet tuottavat julkishallinnolle talous- ja henkilöstöpalveluita.
Asiakkaina Palkeilla on valtion virastoja, laitoksia ja rahastoja. Palkeet tarjoavat asiakkailleen talous- ja henkilöstöhallinnon tuki- ja asiantuntijapalveluita. Tavoitteena on toimia
laadukkaasti ja kustannustehokkaasti ja täten edistää toiminnalla julkishallinnon toimivuutta.
Kaiken lähtökohtana ovat kumppanuus, palveluhenkisyys, kustannustehokkuus ja sähköiset prosessit. (Palkeet, n.d.-a) Palkeet jakautuvat yhdeksään eri yksikköön. Yksiköt ovat:
talouspalvelut, henkilöstöpalvelut, kehitys ja ICT-palvelut, osakeyhtiö- ja yhteisöasiakkaiden palvelut, HR, yleishallinto, viestistä ja sidosryhmäsuhteet sekä asiakkaat, palvelut ja laatu sekä talous, sisäinen valvonta ja tarkastus. (Palkeet, n.d.-b) Palkeiden toimipisteet ovat tällä hetkellä Joensuussa, Hämeenlinnassa, Helsingissä, Porissa ja Mikkelissä. Palkeet toimivat omakustannusperiaatteella ja vuonna 2019 liikevaihto oli 53,5 miljoonaa euroa. (Palkeet, n.d.-a)
Palkeiden visiossa painottuvat yhteistyö ja jatkuva kehittyminen. Toimintaa ohjaavat selkeä päämäärä ja tavoitteet sekä yhteiset valinnat. Palkeilla jatkuvasti pyritään kehittymään ja edistämään yhteistyötä sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa sekä toimimaan
johdonmukaisesti, näkemyksellisesti ja sitoutuneesti. Palkeiden visio on olla vaikuttavampi yhdessä. Tavoitteena on olla asiantuntijaorganisaatio, joka on yhtenäinen, moderni ja arvostettu sekä tuottaa erinomaista asiakaspalvelua ja muita laadukkaita palveluita, jotka ovat kustannustehokkaita sekä kilpailukykyisiä. Kaikkein tärkein Palkeilla on aina asiakas.
Palkeilla myös panostetaan siihen, että järjestelmät ja muut digitaaliset palvelut ovat asiakkaan tarpeita vastaavia sekä käyttäjäystävällisiä. Palkeiden tavoite on tarjota
valtiohallinnossa vaikuttavuutta ja kokonaishyötyä. Palkeilla vision ja strategian toteutumista
sekä jokapäiväistä työskentelyä ohjaavat kolme arvoa: arvostan jokaista, kehityn ja toimin asiantuntijana sekä työskentelemme yhdessä katse tulevaisuudessa. (Palkeet, n.d.-c)
Palkeiden toiminnassa korostuvat asiantuntijuus ja asiantuntijatyö. Tämä opinnäytetyö liittyy Palkeiden järjestämiin koulutuksiin asiantuntijuudesta. Syksyllä 2020 alkaneissa
koulutuksissa keskitytään asiantuntijuuden kehittymiseen. Koulutuksia on kolme: arvoa yhteistyöhön asiantuntijuudella, eritysasiantuntijan kehittymispolku ja tuotekehitystyön eritysammattitutkinto. Koulutuksiin osallistuu yli 60 palkeetlaista, joista 40 arvoa
yhteystyöhön asiantuntijuudella -koulutukseen.
2 Asiantuntijuus taloushallintoalalla
Tässä luvussa käydään läpi asiantuntijuutta, ja mitä se käsitteenä tarkoittaa.
Asiantuntijuutta, sekä siihen sisältyviä ominaisuuksia ja taitoja, käsitellään sekä yleisesti että taloushallintoalan näkökulmasta. Luvussa käydään läpi myös, minkälaista osaamista
taloushallinon asiantuntija tarvitsee. Lopussa käsitellään taloushallintoalan muutosta ja, miten se on vaikuttanut alan asiantuntijuuteen.
2.1 Mitä asiantuntijuus on?
Asiantuntijuutta voidaan määritellä monella eri tavalla, ja sitä voidaan katsoa monesta eri näkökulmasta. Yleisesti asiantuntijuudella tarkoitetaan, jonkin asian tai alan erityisosaajaa.
Asiantuntija on syventynyt tiettyyn aiheeseen ja hänelle on kertynyt aiheesta laaja ja syvä tietämys ja osaaminen. Asiantuntijalla on syvä ymmärrys omasta aihe alueestaan, mutta ymmärtää myös laajasti aiheeseen liittyviä ja vaikuttavia asioita ympärillä. Eri ammateissa olevat ovat usein oman alansa asiantuntijoita. Asiantuntijuus voi olla myös erilaista ja eri tasoista. Esimerkiksi korkeasti koulutetumpi ja pidempään alalla työskentelevämpi koetaan usein omaavaan korkeampi alan asiantuntevuus. (Sandelin, 2017)
Asiantuntija ei pelkästään hallitse laajaa teoriaa aiheesta, vaan hän osaa myös soveltaa tietonsa sekä taitonsa ja selviytyä muuttuvissakin tilanteissa. Asiantuntijatyössä korostuvat usein ongelmaratkaisutaidot. Asiantuntija pystyy ratkaisemaan erilaisia ongelmia, soveltaen hänellä olevia tietoja ja taitoja. Uutta tietoa pystytään ottamaan vastaan ja omaksumaan
nopeastikin, ja sitä osataan analysoida ja arvioida kriittisesti. Vastaan tulevia asioita pystytään ratkaisemaan hallitusti ja luovasti. Asiantuntijalla on syvä ymmärrys asioista, ja hän osaa käyttää tietonsa ja taitonsa mahdollisimman parhaalla tavalla asioiden
ratkaisemiseksi ja kehittämiseksi. Asiantuntija ymmärtää ja hahmottaa kokonaisuuden, mutta osaa myös poimia oikeat ja merkitykselliset asiat sekä pystyy hallitsemaan ja yhdistelemään tietoja. Asiantuntija omaa monen asian samanaikaisen koordinoinnin ja hallinnan, ja pystyy hallitsemaan ja säätelemään työskentelyään. Asiantuntijan työssä täytyy jatkuvasti kehittää itseään sekä ottaa vastaan ja omaksua uutta tietoa. (Kamk, n.d.)
Asiantuntijan työssä korostuu myös itsensä johtamisen taito. Itsensä johtaminen tarkoittaa kykyä ohjata omaa itseään ja esimerkiksi työskentelyään. Asiantuntija tietää omat
kehittämistarpeensa ja ottaa vastuun oman osaamisensa ylläpidosta. Hän tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Asiantuntija tietää omat ja yhteiset tavoitteet, ja soveltaa työnsä ja osaamistarpeensa niihin. Asiantuntija osaa säädellä omia töitään ja työrytmiään järkevästi. Hän hallitsee työpäiviään, ja osaa organisoida työtehtävänsä. Tärkeää on osata priorisoida. Kaaosta täytyy osata hallita, ja tietää omat rajallisuutensa. Resurssit eivät välttämättä riitä esimerkiksi kaikkien työtehtävien hoitamiseen samana päivänä, ja
asiantuntijan tärkeä taito on nimenomaan osata priorisoida ja suunnitella tehtävät niin, että hän ottaa tässä huomioon myös oman jaksamisensa. Asiantuntijan itsensä johtaminen on tietoisia valintoja, ja ymmärrys siitä miten energia ja resurssit hyödynnetään
mahdollisimman tehokkaasti. Asiantuntija osaa itsenäisesti tehdä näitä päätöksiä ja hallita omaa työskentelyään. (Duunitori, 2018)
2.2 Asiantuntijuus taloushallintoalalla
Ammattinetin (n.d.) mukaan taloushallinto on viraston, yrityksen tai muun organisaation talouden hallintaa. Se hoitaa erilaisia rahaan liittyviä toimintoja sekä laissa määrättyjä tehtäviä. Taloushallinto myös tuottaa tietoa toiminnan ja johtamisen tueksi sekä sen
suunnitteluun ja kehittämiseen. Taloushallinnon tehtävät vaihtelevat jokapäiväisistä pienistä arkisista toiminnoista, laajoihin asiantuntevaa otetta tarvittaviin tehtäviin. Taloushallinnon tehtäviä ovat esimerkiksi kirjanpito, tilinpäätös, tilintarkastus, taloussuunnittelu, laskutus sekä myynti- ja ostoreskontran hoito.
Erilaiset asiantuntijan ominaisuudet ja taidot korostuvat eri aloilla. Myös taloushallintoalalla tarvitaan tietynlaista osaamista ja erilaisia asiantuntijan ominaisuuksia. (Sandelin, 2017) Alalla ovat myös työnkuvat muuttuneet vuosien aikana alan sähköistymisen myötä. Tämän myötä tarvittava osaaminen on myös muuttunut. Alan vaatimukset ovat nousseet ja asiantuntijan ominaisuudet korostuneet alalla entisestään. (Salo, 2012)
2.2.1 Taloushallintoalan sisällöllinen osaaminen
Taloushallintoalalla työskentelevien täytyy hallita erilaisia alalla tarvittavia tietoja ja taitoja.
Alalla on paljon erilaisia toimenkuvia, ja työtehtävät ja tarvittava osaaminen vaihtelevat sen mukaan. Työtehtävien sisältöön voi vaikuttaa myös esimerkiksi se, kuinka suuressa
yrityksessä työskentelee. Pienemmissä yrityksissä yleensä toimenkuvat ovat paljon laajempia kuin suuremmissa yrityksissä. Työtehtävistä riippumatta taloushallintoalalla työskentelevät tarvitsevat vahvan tietopohjan ja perusvalmiudet alalle. Kaiken lähtökohtana on alan laaja teoriaosaaminen, joka saadaan yleensä ammattikoulutuksen kautta. Alalla täytyy tuntea esimerkiksi kirjanpidon, tilinpäätöksen, johdon laskentatoimen ja verotuksen perusteet.
(Ahola, 2010)
Taloushallintoalalla täytyy ymmärtää ja olla kiinnostunut numeroista. Alalla työskentelevän tulisi tuntea myös myyntiä ja markkinointia sekä hallita liiketoimintaosaaminen. Alalla tarvitaan myös tiimityötaitoja, kielitaitoa, tietotekniikkataitoja ja asiakaslähtöistä asennetta.
(Taloushallintoliitto, n.d.) Taloushallintoalalla on myös tärkeä tuntea alan lait ja asetukset sekä pysyä ajan tasalla niiden muutoksista. Myös teknologian kehityksen perässä täytyy pysyä ja varsinkin alan sähköistymisen myötä työssä täytyy pystyä oppimaan jatkuvasti uusia ohjelmia ja toimintoja. Taloushallinnon asiantuntijan täytyy jatkuvasti päivittää tietoja ja taitoja sekä pystyttävä kehittämään itseään ja osaamistaan. (Similä, 2019)
Taloushallinnon työtehtävissä korostuvat erilaisten ongelmien ratkaiseminen ja siihen tarvitaan kykyä soveltaa olemassa olevaa tietoa. Taloushallinnon asiantuntijan täytyy pystyä ratkaisemaan vaativiakin ongelmia sekä toimia konsulttina asiakkaille ja tarjota heille
asiantuntevaa palvelua. Ongelmat voivat olla hyvinkin vaihtelevia, ja vaativat asiantuntijalta luovuutta ja vahvoja ongelmanratkaisutaitoja. Taloushallinnon työ on myös
asiakaspalvelutyötä, joten työssä tarvitaan lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja. Voisi siis sanoa,
että tärkeimmät taloushallinnon asiantuntijan ominaisuudet ovat ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaidot. (Aho, 2018)
2.2.2 Ongelmanratkaisutaidot
Ongelmanratkaisussa pyritään pääsemään nykyisestä ei toivotusta tilanteesta toivottuun tilaan. Päämäärään pääsemisessä voi joutua ratkomaan erilaisia esteitä ja eteen voi tulla hyvin erilaisia tilanteita. Ongelmanratkaisussa ei usein voi edetä tietyn kaavan mukaan vaan ongelmien ratkaisussa vaaditaan luovuutta ja kykyä soveltaa osaamista. (Jyväskylän
yliopiston viestintätieteiden laitos, n.d.) Strategisen ongelmanratkaisun mallissa on kolme vaihetta, jotka auttavat prosessissa. Ensimmäinen vaihe on ongelman määrittely. Aluksi on tärkeää ymmärtää, mikä todellinen ongelma on sekä miettiä asiaa eri näkökulmista. Toisessa vaiheessa mietitään tavoite. Tavoite on päämäärä ja lopputulos, johon halutaan ongelman ratkaisussa päästä. Kolmannessa vaiheessa päätetään strategia, jolla ongelmasta päästään tavoitteeseen. Tässä vaiheessa mietitään, miten ongelma tulisi ratkaista ja, mikä olisi juuri tähän ongelmaan kaikista parhain ja tehokkain strategia, jotta ongelma tulisi ratkaistua parhaimmalla mahdollisella tavalla ja päästäisiin päämäärään. Strategiaa miettiessä kannattaa miettiä omaa osaamista ja vahvuuksia, joita voisi ongelmanratkaisussa käyttää hyväksi. (Nyyti ry, n.d.)
Ongelmanratkaisutaito on taito, jonka voi oppia, ja jota voi jatkuvasti kehittää.
Ongelmanratkaisutaitoja opetellaan jo lapsesta lähtien, kun tutkitaan syy-seuraussuhteita ja etsitään ratkaisuja erilaisiin elämän varrella eteen tuleviin ongelmiin.
Ongelmanratkaisutaidot vaativat luovaa ajattelua sekä käsitystä toimintaympäristöstä ja omista vaikutus mahdollisuuksista. (Leikkien, n.d.) Ongelmanratkaisutaitoon sisältyy kykyä esimerkiksi ihmetellä, tarkastella ja tunnistaa ongelmia, katsoa asioita eri näkökulmista ja arvioida vaihtoehtoja sekä itsenäisesti ja ryhmässä suunnittelemaan ja toteuttamaan ratkaisuja (Älliä.fi, n.d.).
Koska nykyisessä työelämässä tarvitaan entistä enemmän ongelmaratkaisutaitoja, niiden kehittämiseen on alettu panostamaan ammattikoulutuksessa. Ongelmaratkaisutaitoja pyritään kehittämään yhdistämällä teoriaa ja käytäntöä. Opiskelijoille annetaan esimerkiksi pohdittavaksi erilaisia työelämän mahdollisia käytännön ongelmatilanteita, jotka heidän
täytyy ratkaista opittua teoriaa hyödyntäen. Oppilaita kannustetaan kriittiseen ajatteluun ja luovuuteen. Ongelmanratkaisutaidoissa korostuu nimenomaan luova ajattelu sekä teorian ja käytännön yhdistäminen. Nämä taidoit kehittyvät jatkuvasti kokemusten ja harjoittelun myötä. (Tynjälä & Virtanen, 2017)
2.2.3 Vuorovaikutustaidot
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä taitoja työelämässä, myös taloushallintoalalla.
Vuorovaikutus on toisille ihmisille luontaisesti helpompaa, mutta se on taito, joka on opittavissa, ja jota voi kehittää. Vuorovaikutustaidot ovat kykyä toimia vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja tietoa sekä tehdä yhteistyötä. Taitoihin kuuluu esimerkiksi selkeä ja hyvä viestintä, kuunteleminen ja havainnointi, neuvottelu- ja
argumentaatiotaidot sekä toisten tukeminen ja ryhmätyöskentelytaidot.
Vuorovaikutustaitoja tarvitaan työelämässä jatkuvasti erilaisissa tilanteissa. Tilanteet voivat olla kahden keskeisiä esimerkiksi työkavereiden tai asiakkaan kanssa tai isommassa
ryhmässä tapahtuvia. Hyvät vuorovaikutustaidot auttavat parempiin työtuloksiin ja parempaan työilmapiiriin. (MCS, 2020)
Taloushallintoalalla toimitaan usein konsulttina asiakkaille, jolloin tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Konsulttina toimiminen on asiakaspalvelutyötä, johon voi kuulua esimerkiksi neuvontaa sekä ohjausta ja asiakkaan ongelmien ratkaisua. Asiakkaan ongelmat tunnistetaan vuorovaikutustaitojen avulla ja ratkaisua voidaan etsiä myös yhdessä asiakkaan kanssa. Hyvien vuorovaikutustaitojen avulla ei tule väärinymmärryksiä ja saadaan
nopeammin oikeita ratkaisuja aikaiseksi sekä tietenkin pidetään asiakas tyytyväisenä. (Aho, 2018)
2.2.4 Taloushallintoalan toimintaympäristön muutos ja sen vaikutus asiantuntijuuteen
Taloushallinnon toimintaympäristö on kehittynyt paljon varsinkin viime vuosikymmenillä.
Kuvassa 1 on kuvattu taloushallinnon kehitystä Suomessa 1990 -luvulta lähtien. 1990- ja 2000-luvun vaihteessa sähköistyminen alkoi yleistymään alalla. Paperiton kirjanpito tarkoittaa kirjanpitoon liittyvien tositteiden esitystä sähköisessä muodossa. Sähköisessä taloushallinnossa taas kaikki toiminnot, tositteet, materiaalit ja asiointi ovat sähköisessä
muodossa, ja siinä hyödynnetään tehokkaasti tietotekniikkaa, integrointia, itsepalvelua sekä erilaisia ohjelmia ja sähköisiä palveluja. Digitaalinen taloushallinto tarkoittaa automatisoitua taloushallintoa, jossa esimerkiksi tietojen siirtyminen ja käsittelyt ovat automatisoitu. Viime vuosina robotit ja keinoäly ovat lisääntyneet, ja erilaisia toimintoja on pystytty
automatisoimaan yhä enemmän. (Lahti & Salminen, 2014, ss. 19–28)
Kuva 1 Sähköisen taloushallinnon kehitys Suomessa. (Lahti & Salminen, 2014, s. 27)
Taloushallinnon sähköistymisen ja automatisoinnin etuina ovat tehokkuus ja nopeus.
Sähköisessä muodossa olevat aineistot ja tositteet ovat helppo ja nopea käsitellä, siirtää ja arkistoida. Monien työvaiheiden automatisointi nopeuttaa esimerkiksi kirjanpidon ja muiden prosessien valmistumista sekä automatisointi myös vähentää virheiden määrää. (Lahti &
Salminen, 2014, ss. 32–33) Toimintojen nopeampi käsittely ja automatisointi vapauttaa työntekijöiltä aikaa muihin tehtäviin. Taloushallinnon nopea kehitys ja uudet työtehtävät toisaalta vaativat erilaista osaamista ja henkilöstön jatkuvaa kouluttamista. (Lahti &
Salminen, 2014 s. 210)
Alan sähköistymisen ja automatisoinnin myötä, työtehtävät ovat kokeneet alalla muutosta.
Esimerkiksi erilaisten automatisoitujen toimintojen ja raporttien tarkistaminen ja oikeellisuus sekä virheiden korjaaminen ovat yleensä työntekijöiden vastuulla ja kuuluvat nykyään
heidän jokapäiväisiin työtehtäviinsä. (Salo, 2012) Rutiinitehtävien automatisoinnin myötä, taloushallinnon työntekijöillä jää kuitenkin enemmän aikaa muille tehtäville. Nykyään työntekijöillä on enemmän aikaa esimerkiksi asiakkaiden ongelmille ja
ongelmanratkaisutaidot ovatkin korostuneet alalla. Asiakkaat haluavat neuvoja ja
konsultointia sekä ratkaisuja ongelmiin, mitä koneet eivät voi heille tarjota. (Similä, 2019) Alan työtehtävien muutoksen johdosta myös alalla vaadittava osaaminen on muuttunut.
Vaikka perustoiminnon ovat suurelta osin automatisoituneet, tarvitaan yhäkin alalla silti vahvaa tietopohjaa ja taloushallinnon teoriaosaamista. (Lohisalo, 2016) Kehityksen myötä alan vaatimuksen ovat kuitenkin nousseet ja työntekijöiltä vaaditaan entistä syvällisempää ymmärrystä asioista ja tapahtumista sekä kykyä viestittää ne asiakkaille ymmärrettävästi.
Jotta lukuja pystytään ymmärtämään ja analysoimaan, tarvitaan ymmärrystä koko
prosessista. (Salo, 2012) Taloushallinnon alalla vaaditaan nykyisin myös vahvoja tietoteknisiä taitoja. Alalla on käytössä useita erilaisia ohjelmia, joiden käyttö tulisi hallita (Turun ammatti- instituutti, 2019).
Koska alan työtehtävissä ovat nykyään korostuneet asiakkaiden ongelmien ratkaiseminen ja neuvonta, työ on muuttunut enemmän asiakaspalvelutyöksi. Asiakkaat haluavat ja osaavat vaatia hyvää ja asiantuntevaa palvelua. (Lohisalo, 2016) Tämän takia alalla ovat entistä enemmän korostuneet, ongelmanratkaisutaitojen lisäksi, vuorovaikutus- ja
asiakaspalvelutaidot. Asiakkaiden ongelmia täytyy osata kuunnella ja ymmärtää, etsiä ratkaisuja ongelmiin sekä neuvoja ja konsultoida heitä. Useimmiten asiakkaaseen ollaan yhteydessä sähköpostilla, joten alan vuorovaikutustaitoihin kuuluu nykyään myös vahvasti sähköiset vuorovaikutustaidot. Sähköisiin vuorovaikutustaitoihin kuuluu esimerkiksi
selkeiden ja ymmärrettävien sähköpostien kirjoittaminen. (Turun ammatti-intituutti, 2019) Tärkeintä alalla yhäkin kuitenkin on, että on avoin ja halukas oppimaan uutta, esimerkiksi uusia ohjelmia ja toimintatapoja. Ala muuttuu jatkuvasti ja muutoksen perässä täyttyy pysyä.
Jotta alan asiantuntijuus säilyisi, täytyy olla motivaatioita ja halua kehittää itseään ja osaamistaan jatkuvasti. (Turun ammatti-instituutti, 2019)
3 Asiantuntijuuden kehittyminen
Tässä luvussa käsitellään asiantuntijuuden kehittymistä. Luvussa käydään läpi asioita ja tekijöitä, jotka vaikuttavat kehittymiseen sekä myös, minkälaisten vaiheiden kautta
asiantuntijuus kehittyy aloittelijan tasosta asiantuntijan tasolle. Lopuksi käydään läpi asioita, jotka saattavat estää asiantuntijuuden kehittymistä, ja mitkä asiat tukevat sitä.
3.1 Asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmat
Asiantuntijuuden kehittyminen ja sen saavuttamiseen vaikuttaa moni tekijä. Karilan tutkimuksien mukaan asiantuntijuuden kehittyminen koostu kolmesta tekijästä:
tietämyksestä, minästä ja elämänhistoriasta sekä toimintaympäristöstä. Tutkimuksien perusteella kehittymiseen vaikuttaa suuresti ihmisen oma oppimispolku, ja niissä esiintyvät kehittymistä tukevat ja estävät asiat. Kehitykseen vaikuttaa, kuinka kiinnostunut teoriaan ollaan, ja osataanko pohtia asioita ja suhteita tarkemmin, jo alusta alkaen. Vaikka teoria ja tietämys ovat merkityksellisiä tekijöitä asiantuntijuuden kehittymisessä, myös kokemus ja reflektio ovat tärkeitä tekijöitä. Kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu ja erilaiset tilanteet ja niistä oppiminen ovat tärkeitä työkaluja asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Varsinkin koulutus- ja työuralla hankitut tieto ja kokemukset ovat yhdessä merkittävässä roolissa kehittymisessä, ja tätä edistää spesifioituminen ja keskittyminen tiettyyn teemaan.
Tutkimuksen mukaan myös toimintaympäristöllä on vaikutusta asiantuntijuuden
kehittymisessä. Esimerkiksi toimintaympäristön tuella ja vuorovaikutuksella on vaikutus, kuinka asiantuntijuus kehittyy. Asiantuntijuuden kehittymisen voidaan näin sanoa olevan yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutteinen prosessi. (Karila & Ropo, 1997, ss. 152–156)
3.1.1 Tieto ja taito
Asiantuntijuus on monen tekijän summa, mutta kaiken lähtökohtana on tieto.
Asiantuntijuuden tiedon lähtökohtana on faktatieto. Tämä faktatieto on deklaratiivistätietoa, joka yleensä saadaan esimerkiksi koulutuksen kautta. Tätä seuraava tiedon taso on
käsitteellinen tieto, joka on faktatietoa teoreettisempaa tietoa, ja siinä korostuu käsitteiden ja asioiden syvällinen ymmärtäminen. Kun faktatietoa ja käsitteellistä tietoa käytetään käytännössä esimerkiksi ongelmien ratkaisemiseen, kehittyvät nämä tiedot taidoiksi.
Asiantuntijuuteen liittyy myös itsejohtamisen ja itsesäätelyn taidot ja tiedot. Nämä tiedot ja taidot tarkoittavat esimerkiksi tietoisuutta ja kykyä ohjata omaa ajattelua, oppimista ja toimintaa. Korkean tason asiantuntijuuteen liittyy myös intuitiivinen tieto. (Tynjälä &
Nuutinen, 1997, ss. 184–187)
Asiantuntijan tiedot ja taidot saadaan yleensä koulutuksen kautta. Esimerkiksi
korkeakoulussa opiskellaan valitun alan asiantuntijaksi. Ensimmäiseksi pitää olla perustiedot hallussa, joten keskitytään deklaratiiviseen ja käsitteelliseen tietoon. Kun perustiedot ovat hallussa, voidaan alkaa opettelemaan näiden opittujen tietojen ja taitojen soveltamista.
Erilaisilla käytännön harjoituksilla tai harjoittelujaksoilla kehitetään varsinkin erilaisia
asiantuntijan taitoja esimerkiksi ongelmanratkaisutaitoja tai alalla tarvittavia teknisiä taitoja.
(Tynjälä & Nuutinen, 1997, ss. 185–186)
Tietojen ja taitojen oppimiseen vaikuttaa suuresti motivaatio ja metakognitiiviset tiedot ja taidot. Motivaatio on jokin tekijä tai syy, mikä on ihmisen toiminnan taustalla ja saa esimerkiksi tekemään tiettyä asiaa mahdollisimman hyvin tai loppuun asti.
Metakognitiivinen tieto on tietoa, jota ihmisellä on itsellään omasta ajattelustaan ja muistista. Metakognitiiviset taidot ovat esimerkiksi oman oppimisen ohjaamiseen taitoa.
Kun ihmisellä on hyvät metakognitiiviset tiedot, hän pystyy ohjaamaan omaa ajatteluaan ja oppimistaan. (Salovaara, 2014) Varsinkin käsitteellisen tiedon muodostumisessa on tärkeää metakognitiiviset taidot, koska käsitteellinen tieto perustuu juuri käsitteiden
ymmärtämiseen ja ajattelun muutokseen. Hyvät metakognitiiviset tiedot ja taidot omaava tunnistaa omat muutos tarpeensa ja hän osaa säädellä ja ohjata oppimistaan. Hän myös tietää esimerkiksi, mitkä oppimisstrategiat toimivat hänellä parhaiten, ja osaa käyttää tätä tietoa hyödykseen. Monet tutkimukset osoittavat myös, että motivaatio ja tavoitteet ovat tärkeässä asemassa oppimisessa ja varsinkin käsitteellisen tiedon muodostuksessa. Kun ihmisen kokee asiat tärkeäksi, mielenkiintoiseksi tai hyödylliseksi sekä itse haluaa ajattelun muutosta, edesauttaa se käsitteellisen tiedon ymmärtämistä ja sisäistämistä. (Ruohotie, 2010, ss. 106–110)
3.1.2 Kokemus ja reflektointi
Asiantuntijuuden ajatellaan usein kehittyvän pitkän kokemuksen myötä. Kokemuksen pituutta tärkeämpänä asiana asiantuntijuuden kehittymisessä on kuitenkin kokemuksen laatu sekä se, miten näitä kokemuksia käsitellään. Kehittymistä edistää parhaiten kun esimerkiksi työelämästä saatuja kokemuksia erilaisista tilanteista osataan käsitellä
rakentavasti ja arvioiden sekä osataan hyödyntää näitä tulevaisuudessa saman kaltaisissa tilanteissa. Kokemuksien kautta voidaan oppia uusia tietoja ja taitoja sekä soveltamaan ja
käyttämään jo olemassa olevia. Keskeistä on, miten esimerkiksi ongelmatilanteita ratkaistaan ja tätä kautta luodaan uutta tietoa. Jotta uutta tietoa voidaan luoda, täytyy kokemusten olla haasteellisia ja uusia. Kokemuksia täytyy osata kriittisesti arvioida sekä antaa mahdollisuus oman jo olemassa olevan osaamisen hyödyntämiseen, soveltamiseen, uudelleen määrittelyyn sekä arviointiin. Asiantuntijuuden kehittymisen kannalta on tärkeää, että ongelmiin ja uusiin haasteisiin tartutaan ahkerasti ja pyritään laajentamaan osaamista ja resurssejaan, eikä esimerkiksi vältellä uusia tilanteita ja käytetään ratkaisuihin vain jo
olemassa olevaa osaamista. Kehittymisen kannalta on tärkeää testata itseään ja omia rajojaan sekä oppia virheistään ja arvioida jatkuvasti itseään ja osaamistaan. (Valkeavaara 1999, ss. 105–108)
Kokemusten pohdintaa ja analysointia kutsutaan reflektoinniksi. Reflektointi on tärkeää, jotta kokemuksista opittaisiin ja ne kasvattaisivat osaamista ja tätä kautta kehittäisivät asiantuntijuutta. Kokemukset ilman reflektioita ovat rutiinin omaista toimintaa, jotka eivät kehitä asiantuntijuuden kannalta tärkeitä taitoja kuten ongelmanratkaisutaitoa. (Poikela &
Järvinen, 2009, ss.179–181) Reflektiivisen kokemuksen kautta tapahtuvaa oppimista voidaan kuvata oppimissyklillä (kuva 2). Oppimisen lähtökohta on uusi välitön kokemus.
Reflektiivinen oppiminen alkaa, kun kokemusta aletaan pohtimaan ja analysoimaan.
Analysoimalla kokemusta ymmärretään omaa toimintaa tilanteessa ja esimerkiksi sen syy- seuraussuhteita. Kolmannessa vaiheessa palataan uudelleen kokemukseen, ja arvioidaan tilannetta uudelleen. Uudelleen arvioinnissa valmistaudutaan uuteen samanlaiseen tilanteeseen esimerkiksi pohtimalla, miten olisi voinut toimia tilanteessa toisin ja
hankkimalla uutta tietoa asiasta. Tässä vaiheessa muodostuu uutta osaamista ja se yhdistyy vanhaan jo olemassa olevaan osaamiseen. Kokemuksen, aktiivisen havainnoinnin ja uuden tiedon myötä muodostuu käsiteellistä tietoa ja tilannetta ymmärretään uudella tavalla.
Viimeisessä vaiheessa aktiivisella toiminnalla tutkitaan ja varmistutaan syklin aikana
muodostuneen uuden käsityksen, tiedon tai esimerkiksi toimintatavan toimivuudesta. Tästä toiminnasta syntyy taas uusi kokemus, ja oppimisensykli alkaa näin uudestaan. (Kamk, 2018)
Kuva 2. Reflektiivinen oppimissykli (Kamk, 2018).
3.1.3 Toimintaympäristö ja vuorovaikutus
Laajan tietämyksen ja kokemuksen rinnalla myös toimintaympäristöllä ja esimerkiksi työyhteisön vuorovaikutuksella on merkityksellinen asema asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Tiedon jakaminen ja vaihtaminen sekä sujuva ja jatkuva vuorovaikutus ovat tärkeitä tekijöitä osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Vuorovaikutus sekä tiedon ja ajatusten jakaminen ei ainoastaan anna uutta tietoa, vaan myös uusia näkökulmia asioihin. Tutkimuksien perusteella onkin voitu todeta, että moneen erilaisiin ryhmiin ja verkostoihin kuuluminen luo hyvät edellytykset asiantuntijuuden kasvulle. (Palonen ym., 2009, ss.293–296)
Oppimisprosessi ei ole esimerkiksi työpaikalla pelkästään henkilökohtainen asia, vaan koko työyhteisön yhteinen. Jotta osaaminen kehittyisi mahdollisimman hyvin, tarvitaan siihen kaikkien tukea. Osaamista kehitetään yhdessä työkavereiden kesken. Tärkeää on, että työyhteisössä jaetaan kokemuksia ja arvioidaan niitä, annetaan palautetta ja arvioita työsuorituksista sekä jaetaan ja rakennetaan yhteistä tietämystä ja osaamista. (Poikela &
Järvinen, 2009, ss.178–179) Kun yhteisöllä esimerkiksi työyhteisöllä on jokin yhteinen tavoite ja tehtävä, johon kaikki pyrkivät, sanotaan sitä yhteisölliseksi oppimiseksi. Yhteisössä
pyritään yhdessä ymmärtämään ja oppimaan tavoitteen vaatimat asiat. Oppimisesta ovat kaikki yhteisön jäsenet vastuussa ja tärkeintä on vuorovaikutus ja kommunikaatio sekä keskeinen luottamus ja avoin ilmapiiri. Oppimisen johtaja esimerkiksi esimies on tärkeässä roolissa työyhteisön jäsenien omasta ja yhteisöllisestä oppimisesta. Johtamisessa oppimisen
ja asiantuntijuuden kannalta on tärkeää esimerkiksi tuki, palautteen anto sekä tarvittavien työkalujen tarjoaminen kuten koulutusten järjestäminen. (Leppäkoski, 2020)
Oppimista ja tiedon jakamista voi tapahtua myös työyhteisön ulkopuolisten ryhmien ja erilaisten verkostojen välillä. Tutkimuksien perusteella on voitu todeta, että oppimisen kannalta on keskeistä osata verkostoitua ja hyödyntää tiedon vaihtoa ja jakamista erilaisissa verkostoissa. Verkostoituminen voi tapahtua yksittäisten ihmisten tai ryhmien välillä ja ne voivat olla organisaation sisäisiä tai ulkoisia suhteita. Oppimisverkostoissa tarkoitus on jakaa tietoa ja kokemuksia, oppia toisilta verkoston jäseniltä sekä kehittää uusia toimintatapoja.
Verkostoissa toiminta on yleensä vastavuoroista eli annetaan ja saadaan esimerkiksi uutta tietoa tai ideoita. Yksi verkostoissa oppimisen merkittävä hyöty on innovaation
lisääntyminen. Innovatiivisissa verkostoissa etsitään ja kehitetään jatkuvasti esimerkiksi uusia toimintatapoja ja ratkaistaan yhdessä ongelmia. Tietoa jaetaan verkostoissa ja analysoidaan niitä yhdessä. Jotta verkostoista saisi hyödyn irti, niiden pitää olla toimivia.
Toimivassa verkostossa tärkeää on vuorovaikutus, luottamus, hyvä ilmapiiri sekä yhteiset tavoitteet ja visio. Oppimisen kannalta tärkeää on myös, että verkoston jäsenillä on tosiaan täydentävää osaamista sekä, että he tietävät, millaista tietoa verkoston jäsenillä on. Tällöin verkostoista saa hyödyn irti, ja voidaan täydentää verkoston jäsenten osaamista
tasapainoisesti ja vastavuoroisesti. (Tynjälä yms., 2009, ss. 258–269)
3.2 Aloittelijasta asiantuntijaksi
Asiantuntijuuden saavuttaminen on prosessi, jossa huipulle pääseminen vaatii opiskelua ja harjoittelua sekä aikaa. Asiantuntijaksi kehittymistä voidaan kuvata viiden eri vaiheen kautta.
Nämä viisi vaihetta perustuu Dreyfus ja Dreyfusin kehittelemään sekä Patricia Bennerin edelleen kehittämään ja soveltamaan taitojenhankkimismalliin. Tässä mallissa kuvataan taitojen hankkimista ja kehittymistä viiden vaiheen kautta aloittelijasta asiantuntijaksi.
(Keller & Alexander, 1994, ss.158–161) Edettäessä vaiheissa eteenpäin muutoksia tapahtuu varsinkin kolmessa eri osa-alueessa. Ajattelu ja toimintaa ohjaavat periaatteet kehittyvät vaiheittain abstraktista konkreettisemmaksi. Myös erilaisten tilanteiden ja asioiden näkeminen eri asioiden summana muuttuu näkemiseksi kokonaisuutena, joista osataan eritellä merkitykselliset asiat. Muutosta tapahtuu myös siinä, että aloittelija on usein
ulkopuolinen tarkkailija, mutta kehittyy siitä aktiiviseksi osallistujaksi. Mallin viisi vaihetta ovat: Noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava ja asiantuntija. (Current Nursing, 2011)
Noviisi eli aloittelija tarvitsee selkeitä sääntöjä ja toimintaohjeita. Erilaisten tilanteiden tullessa eteen noviisi ei pysty ottamaan huomioon tilannetekijöitä, ja soveltamaan tietojaan.
Varsinkin tilanteissa, joissa esimerkiksi ongelmanratkaisu vaatii säännöistä ja ohjeista poikkeamista. (Paloniemi ym., 2010, s. 14) Noviisilla ei ole vielä paljoa taustatietoa tai kokemusta asioista, ja hänen on myös vaikea tietää, mitkä asiat ovat tilanteissa tärkeitä ja merkityksellisiä (Keller & Alexander, 1994, ss. 162–163).
Edistyneellä aloittelijalla on jo hieman kokemusta, ja pystyy käyttämään tätä tilanteissa hyväksi. Sääntöjä ja ohjeita osataan jossain määrin soveltamaan erilaisiin tilanteisiin ja ongelmanratkaisuihin sekä osataan ottaa huomioon erilaisia tilannekohtaisia tekijöitä.
(Paloniemi ym., 2010, s. 14) Edistyneeksi aloittajaksi voisi sanoa olevan silloin kun vähimmäisvaatimukset täytetään. Tällä portaalle voidaan päästä, kun on jouduttu jo todellisiin tilanteisiin ja saatu ohjaajalta opastusta tai itse oppinut, mitkä tekijät eri
tilanteissa ovat merkityksellisiä. Edistynyt aloittelija kuitenkin tarvitsee vielä paljon ohjausta, ja turvautuukin usein kokeneempien apuun. (Keller & Alexander, 1994, s. 163)
Edistyneestä aloittelijasta kehitytään päteväksi, kun kerrytetään tarpeeksi kokemusta erilaisista todellisista käytännön tilanteista. Kokemusta voidaan kerryttää sekä itse toimimalla tai muita seuraamalla. Pätevä osaa toimia johdonmukaisesti ja
suunnitelmallisesti. Tällä portaalla pystytään itse jo tietoisesti miettimään ongelmiin ratkaisuja, ja mitkä tekijät ovat tärkeitä. Portaalla korostuu harkitseminen sekä
suunnitelmien luominen tavoitteiden saavuttamiseksi. Pätevä on usein itsekriittinen ja saattaa tuntea jopa suhteettoman paljon vastuuta toiminnastaan ja ratkaisuistaan. (Keller &
Alexander, 1994, s. 163)
Pätevä on kehittynyt taitavaksi, kun perustoiminnon ovat automatisoituneet eikä tarvitse enää miettiä ja harkita jokaista päätöstä ja toimintaa. Tällä portaalla aloitetaan toimimaan kertyneen kokemuksen sekä kokemuksen kautta tulleen intuition varassa. (Paloniemi ym., 2010, s. 14) Toimintaa ohjaa kuitenkin vielä ohjenuorat sekä opitut säännöt ja periaatteet.
Taitava näkee tilanteet kokonaisuutena, ja hän tunnistaa helposti merkitykselliset tekijät.
Hän osaa toimia ammattitaitoisesti muuttuvissakin tilanteissa. Tällä portaalla myös
itsekriittisyys vähenee ja omiin kykyihin luetetaan enemmän. (Keller & Alexander, 1994, s.
163)
Asiantuntija ei enää tarvitse toimiakseen ohjenuoria ja sääntöjä. Hän osaa toimia intuitiivisesti ja hahmottaa nopeasti kokonaiskuvan. Asiantuntija osaa tehdä itsenäisesti päätöksiä tilanteiden mukaan ja soveltaa tietoaan ja laajaa kokemustaan. Hänellä on realistinen kuva omista taidoistaan ja tiedoistaan, ja luottaa niihin. (Keller & Alexander, 1994, s. 163) Asiantuntijalla on pätevään verrattuna syvempi ymmärrys ja osaa paremmin ottaa tilannetekijät huomioon sekä toimia tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla, ennakoiden myös asian tulevaisuuden kehitystä ja tapahtumaketjuja. (Paloniemi ym., 2010, s. 14)
3.3 Asiantuntijuuden kehittymistä tukevat ja estävät tekijät
Aloittelijasta kehittyminen asiantuntijaksi ei ole itsestään selvä asia, vaikka olisikin tarvittava tieto ja osaaminen, paljon kokemusta sekä vuorovaikutuksessa toimintaympäristön jäsenien kanssa. Kaikista ei välttämättä tule asiantuntijoita, vaikka edellä mainitut tekijät
täyttyisivätkin. Koulutuksen, kokemuksen ja toimintaympäristön laadulla ja erilaisilla muuttuvilla tekijöillä voi olla vaikutusta asiantuntijuuteen, edistäen tai estäen sen kehittymistä. (Paloniemi ym., 2010, s. 15)
Kuten aiemmin on todettu, metakognitiiviset taidot ja motivaatio ovat tärkeitä asiantuntijan tietopohjan ja varsinkin käsitteellisen tiedon luomisessa. Koulutuksessa tulisi ottaa nämä asiat huomioon, jotta asiantuntijuuden kehittymistä voidaan parhaiten tukea ja edistää.
Opetuksessa tulisi yrittää herättää mielenkiinto opetettavaan asiaa kohtaan, ja edistää kaikin tavoin asioiden ymmärtämistä esimerkiksi keskustelujen avulla. Metakognitiivisia taitoja tulisi kehittää opetuksessa ja tukea sekä kannustaa työskentelemään oppimisen ja ymmärtämisen eteen. Kehittymistä tukee, kun opiskelijoilla on tavoitteena lisätä
tietämystään sekä he kokevat tehtävät haasteelliseksi, mielenkiintoisiksi ja relevanteiksi.
Asiantuntijuuden kehittämistä estää, tai ainakin vaikeuttaa huomattavasti, jos opiskelijan metakognitiiviset taidot ovat heikot, eikä mielenkiintoa tai motivaatiota asiaan ole. Joten itsesäätelytaitojen kehittäminen opetuksessa on tärkeää. Käsitteellisen tiedon
muodostaminen ei myöskään ole mahdollista, jos perustietoja asiasta ei ole opittu.
(Ruohotie, 2014, ss 109–111)
Toimintaympäristöllä esimerkiksi työpaikan työyhteisöllä voi olla myös positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia asiantuntijuuden kehittymiseen. Kannustava, tukeva ja
vuorovaikutteinen työyhteisö tukee asiantuntijuuden kehittymistä. Kokemuksista oppiminen eli reflektoiminen on tärkeä osa asiantuntijuuden kehittymisessä, siksi siihen tulisi olla aikaa ja mahdollisuus. Kokemuksia tulisi pystyä arvioimaan ja myös jakamaan esimerkiksi muiden työntekijöiden keskuudessa. Omien kokemusten lisäksi myös muiden kokemuksista voi oppia. Työilmapiirillä on tähän suuri vaikutus. Avoimessa, tukevassa ja vuorovaikutteisessa työyhteisössä on helpompi ja vaivattomampi vaihtaa kokemuksia ja esimerkiksi kysyä neuvoa ja antaa rakentavaa palautetta. Työtehtävien tulisi myös olla tarpeeksi haastavia ja monipuolisia. Virheitä ei pitäisi pelätä vaan niistä pitäisi pystyä oppimaan. Näin erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja voidaan arvioida ja kehittää sekä kokeilla oman asiantuntijuuden rajoja ja kehitystarpeita. Asiantuntijuus ei ole pysyvä tila, vaan sitä pitää koko ajan kehittää.
Asiantuntijuuden kehittymistä estää esimerkiksi muutosvastaisuus, motivaation puute, haluttomuus tarttua uusiin haastaviin tilanteisiin ja jos ei olla avoimia uudelle tiedolle. Myös työyhteisön kyseenalaistaminen, vähättely tai vastarinta vaikeuttaa asiantuntijuuden
kehittymistä. (Valkeavaara, 1999, ss. 121–124) Myös esimerkiksi jatkuva kiire on este asiantuntijuuden kehittymiselle, koska silloin ei jää aikaa kokemusten arvioimiseen ja vaihtamiseen eikä myöskään oman osaamisen kehittämiseen. (Valtiolla.fi, n.d.).
Kuva 3. Teoreettinen viitekehys
4 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen toteutus
Tämä opinnäytetyö on tutkimuspainotteinen opinnäytetyö, jossa tutkimusaineistoa kerättiin kahdella eri menetelmänä. Aineistoa kerättiin oma tekemästä kyselytutkimuksesta sekä valmiista aineistosta. Valmis aineisto oli Palkeiden harjoittelijan Viivi Salorannan Palkeiden asiantuntija koulutuksiin osallistujille tekemä Webropol-kysely (Taitojen ja odotusten kartoituskysely). Asiatuntija koulutuksiin osallistujat vastasivat tähän kyselyyn kesän 2020 aikana ennen koulutuksien alkamista. Samasta aineistosta tehdään myös asiantuntija viestintään liittyvä työ kyselyn tekijän toimesta. Idea tähän työhön lähti tästä valmiista aineistosta, mutta lopulta aineistoa päädyttiin käyttämään tässä työssä vain muutaman kysymyksen osalta, ja työ painottui itse tekemään kyselytutkimukseen. Webropol-kyselyyn vastasivat kaikki koulutuksiin osallistujat eri palveluryhmistä, mutta tämä työ päätettiin kohdistaa talouspalveluihin.
Kuvassa 4 on kuvattu opinnäytetyön toteutuksen kulkua. Ensin määriteltiin tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset. Tämä jälkeen päätettiin tutkimusjoukko. Koska tutkimus
päätettiin kohdistaa Palkeiden talouspalveluihin, poimittiin Webropol-kyselyn vastaajista talouspalveluissa työskentelevät henkilöt, ja heistä muodostettiin tutkimusjoukko. Henkilöitä oli yhteensä 10, joka oli sopiva määrä tutkimukseen. Seuraavaksi laadittiin oma kysely.
Kyselyn kysymykset mietittiin sellaisiksi, joilla saisi mahdollisimman hyvin vastauksia
tutkimuskysymyksiin. Kysely laadittiin Formsilla, ja lähetettiin sähköpostilla tutkimusjoukolle.
Seuraavassa vaiheessa analysoitiin saatua aineistoa oman kyselyn sekä myös Webropol- kyselyn valmiista aineistosta muutaman kysymyksen osalta. Aineiston analysoinnissa ensin siistittiin ja teemoiteltiin aineistot. Sen jälkeen analysoitiin aineistot ja tehtiin
johtopäätöksiä. Aineistojen analysoinneissa käytettiin enimmäkseen laadullisia menetelmiä, mutta Webropol-kyselyn vastauksia analysoitiin myös määrällisesti.
Kuva 4. Tutkimuksen toteutuksen kulku
Tässä opinnäytetyössä on käytetty sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä.
Työssä on suurimmaksi osaksi käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus pyrkii ymmärtämään esimerkiksi tutkimuskohteen laatua tai kokonaiskuvaa. Tutkimuksesta syntyy kuvaavaa ja sanallista aineistoa. Työssä käytettiin hieman myös määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusta. Kvantitatiivista tutkimuksessa pyritään saamaan tuloksia numeraalisin keinoin esimerkiksi laskemalla ja vertailemalla tai tekemällä tilastoja. Nämä kaksi tutkimusmenetelmää antavat erilaista tietoa tutkimuksen kohteesta ja menetelmiä voidaan yhdistää mahdollisuuksien mukaan, ja käyttää kumpaakin menetelmää tutkimuksessa, niin kuin tässäkin työssä. (Jyväskylän yliopisto, 2015)
4.1 Kyselytutkimus
Tähän opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin kyselytutkimus. Kyselytutkimus on perinteinen tiedon keruun muoto, mutta kyselyiden muodot vaihtelevat suuresti
tutkimusten mukaan. Kyselyn toteutuksessa pitää ottaa huomioon tavoite, jolla siihen pyritään ja kohderyhmä. Vielä tärkeämpää kyselyn toteuttamisessa on kyselyn kysymysten miettiminen. Kysymyksillä tulisi saada vastaus tutkimusongelmaan. Tämän takia
tutkimuskysymykset tulee miettiä tarkkaan etukäteen. Ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi myös se, että vastaajat ymmärtävät kysymykset eri tavalla kuin on tarkoitus.
Kysymysten muodoilla ja sanavalinnoilla on suuri merkitys kyselytutkimuksen onnistumisen kannalta. (Valli, 2018, ensimmäinen kappale)
Alun perin työn tarkoituksena oli analysoida pelkästään Webropol-kyselyn valmista
aineistoa. Tämä valmis aineisto ei kuitenkaan täysin sopinut tähän työhön, eikä siitä saanut kaikkia tarvittavia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Joten valmiin aineiston lisäksi tehtiin itse kyselylomake, joka sopi paremmin työhön ja käsitteli laajemmin asiantuntijuutta. Koska työ käsittelee asiantuntijuutta talouspalveluissa, poimittiin Webropol-kyselyn vastaajista talouspalveluissa työskentelevät ja lähetettiin heille tehty kyselylomake.
4.2 Aineistojen analysointi
Aineistot analysoitiin ensin molemmat kyselyt erikseen ja sen jälkeen yhdessä. Webropol- kyselyn valmiista aineistosta käytettiin vain muutamaa työhön merkityksellistä kysymystä, ja analysoitiin näiden kysymyksen vastauksia. Tässäkin keskityttiin analysoimaan samoja talouspalvelupuolen henkilöitä ja tässä työssä esille tulleita asiantuntijuuden ominaisuuksia ja taitoja. Webropol-kyselyn valmiin aineiston vastauksista pyrittiin saamaan tietoa,
minkälaisia asiantuntijuuden ominaisuuksia talouspalveluissa työskentelevät omaavat, ja kuinka esimerkiksi työkokemus näihin vaikuttaa. Webropol-kyselyn valmiin aineiston analysoinnissa käytettiin määrällisiä menetelmiä. Kyselystä otettiin tutkimukseen kysymykset, joissa käsiteltiin asiantuntijan ominaisuuksia ja taitoja. Näissä kysymyksissä kysyttiin, kuinka vastaajat kokivat omaavansa erilaisia asiantuntijan ominaisuuksia ja taitoja.
Kysymyksiin vastattiin asteikolla 1-5 (1= asia tuntuu haastavalta/ei pidä paikkaansa lähes koskaan. 5= asia tuntuu helpolta/pitää paikkansa lähes aina). Kysymyksien vastauksista
laskettiin keskiarvoja, ja näiden lukujen avulla pystyttiin hahmottamaan esimerkiksi, mitkä ominaisuudet ovat eniten hallussa ja eroavaisuuksia kokeneempien ja aloittelijoiden välillä.
Työn pääpaino oli itse tehdyssä kyselyssä ja sen vastauksien analysoinnissa. Tästä itse tekemästä kyselystä saatiin laadullista tietoa. Laadullisen aineiston analysoinnissa pyritään saamaan kokonaiskuva asioista, jonka avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja.
Aluksi aineistoon tutustutaan ja se pelkistetään. Sen jälkeen aineistoa voi esimerkiksi
teemoittaa ja analysoida kategorioittain. Tämän jälkeen osissa analysoimat teemat pyritään näkemään yhtenä kokonaisuutena. Kokonaisuudesta pyritään tekemään johtopäätöksiä ja tulkintoja, jotka vastaavat tutkimuskysymyksiin. Aineistoa tulee pyrkiä katsomaan myös eri näkökulmista. Laadullisista tutkimuksista aineistoa voi tulla paljon, ja se voi olla hyvinkin hajanaista. Analysoinnissa on tärkeää muodostaa aineistosta selkeä, johdonmukainen ja tiivis kokonaisuus. Analyysistä muodostuvia johtopäätöksiä ja tulkintoja täytyy pystyä perustelemaan ja tuloksien on oltava totuudenmukaisia. (Puusa, 2020, analyysin tavoite - luku)
5 Tutkimuksen tulokset
Tutkimuskyselyyn vastasi kahdeksan henkilöä, jolloin vastausprosentti oli 80 %. Kyselyn vastanneiden koulutustausta oli merkinomi tai tradenomi. Viisi vastanneista kertoi olevansa koulutustaustaltaan tradenomeja, ja kolme merkonomeja. Kokemusta vastanneilla oli taloushallintoalalta 1,5–31 vuotta, eli vastanneista löytyi sekä vasta vähän aikaa alalla olleita sekä monen vuoden kokemuksen omaavia työntekijöitä.
Kyselyn perusteella asiantuntijuus koettiin Palkeiden talouspalveluissa määritelmänä tarkoittavan laajaa ja syvää osaamista, tietämystä sekä ymmärrystä asioista. Tämä asia tuli esille jollain tavalla melkein kaikissa vastauksissa. Asiantuntijuutta kuvattiin laaja-alaiseksi osaamiseksi, jossa hallitaan sekä oma osa-alue, mutta myös ymmärretään kokonaisuuksia.
Vastauksien mukaan oma työ tulisi asiantuntijan hallita erityisen hyvin, sekä ymmärtää asioiden ja toimintojen vaikutusta toisiinsa. Asiantuntijan tulisi ymmärtää muita osa-alueita ympärillä, ja myös koko organisaation toimintaa. Monissa vastauksissa esille tuli myös vuorovaikutustaidot. Vastauksien perusteella asiantuntijuuden ominaisuuksiksi koetaan hyvät vuorovaikutustaidot kuten hyvät kommunikaatiotaidot, viestintätaidot, yhteistyötaidot
ja tiedon jakaminen ymmärrettävästi. Lisäksi mainittiin esimerkiksi kyky ratkaista ongelmia, ymmärtää asiakkaiden tarpeita ja tietoa siitä, mistä löytää tarvittavat tiedot sekä kykyä uudistaa ja kehittää.
Asiantuntijuus näkyy kyselyn perusteella talouspalveluiden työntekijöiden työssä niin, että heidän täytyy osata ratkaista ongelmia ja antaa neuvoja erilaisissa tilanteissa. Melkein kaikissa vastauksissa tuli esille ongelmien ratkaisu sekä erilaisten asioiden selvittäminen ja neuvonta. Ongelmat voivat tulla asiakkaalta tai ne voivat olla myös sisäisiä ongelmia, joihin joudutaan etsimään ratkaisuja. Asiantuntijuus näkyi vastauksien perusteella myös niin, että tiedetään, mistä tietoa saa ja, mistä ongelmiin lähdetään ratkaisua etsimään. Palvelun tulee olla sujuvaa, hyvää, oikeanlaatuista ja nopeaa. Näiden lisäksi vastauksissa tuli esille, että asiantuntijuus näkyy työssä esimerkiksi siinä, että pystyy kouluttamaan ja auttamaan muita sekä ottamaan vastuuta.
Kyselyyn vastanneista talouspalvelun työntekijöistä 50 % kokee olevansa kehittymisessä aloittelijasta asiantuntijaksi vaiheessa taitaja. Kuvassa 5 on kuvattu vastauksien
jakautumista. Melkein kaikki vastanneista kokivat olevansa joko päteviä tai taitavia. Vain yksi koki olevansa korkeimmalla tasolla eli asiantuntija. Vastausten vertaaminen kokemukseen alalta selvisi, että alalla vähemmän aikaa olleet olivat vastanneet olevansa pätevällä tasolla.
Pätevän tason valinneista kaksi oli sellaisia, joilla oli alle kolmen vuoden kokemus, ja he kokivat olevansa edistyneet aloittelijan ja pätevän välimaastossa. He kertoivat, että osaavat tehdä itsenäisesti työtehtäviä, mutta joutuvat vielä varmistelemaan ja kysymään neuvoa sekä ovat välillä epävarmoja. Taitavan ja asiantuntijan valinneet olivat kaikki sellaisia, joilla oli yli 10 vuoden kokemus taloushallintoalalta. Perusteluja valinnalle oli esimerkiksi, että heillä on pitkän kokemuksen myötä muodostunut osaaminen ja ymmärrys asioista. He pystyvät jakamaan omaa osaamistaan ja auttamaan ja neuvomaan muita sekä luottavat osaamiseensa. Kuitenkin joissakin vastauksissa tuli esille, että asiantuntija vaihtoehtoa ei valittu siksi, että syvällisempi ymmärrys vielä joissakin asioissa puuttui. Melkein kaikissa vastauksissa tuli esille, että asiantuntijuuden taso vaihtelee paljon esimerkiksi työtehtävistä riippuen.
Kuva 5. Talouspalveluissa työskentelevien jakautuminen eri kehitysvaiheisiin
Webropol-kyselyn valmiin aineiston mukaan Palkeiden talouspalveluissa työskentelevillä on asiantuntijan ominaisuudet hyvin hallussa. Webropol-kyselyssä kyselyyn vastaajat kertoivat numeroilla 1-5 taitotasonsa tai kuinka paikkaansa pitäviä asiat olivat heidän kohdallaan. (1=
asia tuntuu haastavalta/ei pidä paikkaansa lähes koskaan. 5= asia tuntuu helpolta/pitää paikkansa lähes aina) Ja näistä luvuista on laskettu keskiarvoja. Pätevien sekä taitavien ja asiantuntijan välillä ei ollut havaittavissa paljon eroja, mutta muutama taito oli keskiarvojen mukaan hieman paremmin hallussa taitavilla ja asiantuntijalla kuin pätevillä. Taitavilla ja asiantuntijalla näyttäisi kyselyn perusteella olla hieman paremmin hallussa itsenäinen päätöksenteko, kokonaisuuksien hahmottaminen, priorisointi, argumentaatiotaidot ja kyky ratkaista työssä kohtaamia ongelmia sekä he luottavat enemmän omaan
asiantuntijuuteensa.
Kuvassa 6 on poimittu Webropol-kyselyn valmiista aineistosta tässä työssä esille tulleita asiantuntijan ominaisuuksia ja taitoja, sekä kyselyn vastanneiden itsearviot näiden
hallitsemisesta. Kaikki taidot ovat keskiarvojen mukaan yli 3,5 ja parhaiten näyttäisi olevan hallussa töiden priorisointi ja kyky ottaa vastuuta omista toimistaan.
Kuva 6. Asiantuntija taitojen hallinta talouspalveluissa
Omasta asiantuntijuuden ylläpidosta ja kehittymisestä talouspalvelussa työskentelevät kertoivat pitävänsä huolta esimerkiksi osallistumalla koulutuksiin ja olemalla itse aktiivisia tiedon hankinnassa. Kyselystä selvisi, että omalla aktiivisella toiminnalla ja halulla oppia uutta, kehitetään omaa asiantuntijuutta. Osallistutaan erilaisiin koulutuksiin, palavereihin ja projekteihin sekä tartutaan rohkeasti haasteellisiin ja uusiin ongelmiin. Talouspalvelun työntekijät kertoivat, että itse hakevat myös paljon uutta tietoa ja tutkivat asioita sekä jakavat ja vastaanottavat tietoa esimerkiksi ryhmän sisällä. Esille tuli myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, jotta jaksaa keskittyä työhön ja kehittää itseään.
Asiantuntijuutta kerrottiin kehitettävän myös tekemällä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä sekä seuraamalla muiden työskentelyä ja ratkaisuja eri tilanteissa.
Kyselyn perusteella talouspalveluissa työskentelevät kokevat asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeimmäksi tekijäksi vuorovaikutuksen. Vuorovaikutus tässä tarkoittaa
esimerkiksi tiedon ja kokemusten vaihtoa. Kuvassa 7 on kuvattu, mitä kyselyn vastaajat pitävät tärkeimpinä asioina asiantuntijuuden kehityksen kannalta. Vuorovaikutuksen jälkeen seuraavaksi tärkeimmät olivat kyselyn mukaan kokemuksen laatu ja määrä. Vastaajista 50 % koki myös koulutuksen, toimintaympäristön tuen sekä hyvän perehdytyksen ja ohjauksen tärkeäksi. Näiden lisäksi mainittiin oma kiinnostus ja halu oppia uutta sekä oma-aloitteisuus (”muu” -vaihtoehto).
Kuva 7. Tärkeimmät tekijät asiantuntijuuden kehittymisessä
Nykyisessä ja edellisissä työpaikoilla ja työyhteisössä kyselyyn vastanneet kokivat asiantuntijuuden kehittymistä edistävän hyvä ja tukeva työyhteisö. Vastaajat kokivat kehittämistä edistävän heidän saatu tuki ja kannustus esimiehiltä, työnantajilta ja työkavereilta. He olivat kokeneet edistäviksi asioiksi tukemisen ja kannustamisen sekä mahdollisuuden saamisen koulutuksiin osallistumiseen, erilaisten työtehtävien hoitamiseen monipuolisesti ja itsensä kehittämiseen. Varsinkin hyvä ilmapiiri koettiin edistäväksi asiaksi.
Hyvän ilmapiirin omaavassa työyhteisössä on pystynyt jakamaan asioita ja tietoja,
keskustelemaan avoimesti ja saamaan vertaistukea. Asiantuntijuuden kehittymistä estäviksi asioiksi he olivat kokeneet esimerkiksi, jos perehdytys ja ohjaus olivat puutteellista tai esimieheltä ei ole saatu tarpeeksi tukea. Myöskin tarkasti lokeroidut tehtävät ja jatkuvasti muuttuvat toimintatavat ovat saattaneet estää tai vaikeuttaa kehittymistä. Lisäksi kiire ja ajanpuute, tai työkavereiden ajanpuute, olivat monesti mainittu asiantuntijuuden
kehittymistä estäväksi tekijäksi. Kiireessä ei ole aikaa kehittää osaamista. Oma epävarmuus ja luottamuksenpuute omaan osaamiseen ovat kyselyn vastaajien mielestä myös
vaikeuttaneet kehittymistä.
Nykyisessä työssä kyselyn vastanneet ovat kokeneet saavansa hyvin tukea työnantajalta, esimiehiltään ja työkavereiltaan. Eniten tukea koetaan saavaan työkavereilta ja esimiehiltä.
Esimieheltä on saatu tukea ja kannustusta sekä ohjeita ja neuvoja. On myös kannustettu ja annettu mahdollisuus koulutuksiin osallistumiseen. Työkavereilta on saatu kannustusta, neuvoja ja vertaistukea. Vielä kuitenkin kaivattaisiin enemmän rakentavaa palautetta.
Myöskin haluttaisiin saada parempaa kokonaiskuvaa esimerkiksi perehdyttämisessä sekä palautetta, miten oma toiminta on vaikuttanut muiden töihin. Työnantajalta on koettu
saavan tukea lähinnä koulutuksien kautta. Vielä toivottaisiin enemmän koulutuksia, varsinkin sisältökoulutuksia ja konkreettisempia koulutuksia erilaisista asioista kuten esimerkiksi viestintätaidoista tai kouluttamisesta.
6 Johtopäätökset
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia asiantuntijuutta, sen kehittymistä ja kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä Palkeiden talouspalveluissa. Tuloksista tehtiin
johtopäätöksiä Dreyfus ja Dreyfusin sekä Patricia Bennerin taitojenhankkimismallin avulla eli, miten ja millä keinoin Palkeiden talouspalveluissa työskentelevät kehittyvät aloittelijasta asiantuntijaksi. Kuvassa 8 on kuvattu tiivistetysti tutkimuksen johtopäätökset
asiantuntijuuden kehittymisestä Palkeiden talouspalveluissa. Tutkimusten tulosten
perusteella kehittymiseen vaikuttaa moni tekijä. Niin kuin tutkimuksen tuloksissa kerrottiin, tärkeimmiksi asioiksi kehityksen kannalta koettiin vuorovaikutus sekä kokemuksen määrä ja laatu. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta eri tekijöiden korostuvan eri kehitysvaiheissa.
Kuva 8. Asiantuntijuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät Palkeiden talouspalveluissa
Koska tutkimukseen vastaajat olivat kaikki yli vuoden alalla olleita, heistä kukaan ei ollut aloittelijan eli noviisin tasolla. Niin kuin teoria osuudessa kerrottiin, noviisilla ei ole juuri kokemusta ja esimerkiksi juuri alalle tulleet tai valmistuneet ovat tällä tasolla (Keller &
Alexander, 1994, ss. 162–163). Tutkimuksen vastauksien perusteella noviisista päteväksi päästään talouspalveluissa muutamien vuosien kokemuksen avulla. Edistynyt aloittelija tarvitsee tutkimuksen mukaan vielä paljon tukea ja ohjausta, eikä luota omiin kykyihinsä ja siksi varmistelee paljon. Pätevälle tasolle päästään, kun pystyy työskentelemään
itsenäisemmin ja luotto omaan kykyihin kasvaa. Tutkimuksen mukaan Palkeiden
talouspalveluissa pätevällä tasolla omat työtehtävät hoituvat itsenäisesti, mutta laajempi osaaminen puuttuu. Osaaminen ei vielä tällä tasolla ulotu omien työtehtävien ulkopuolelle, ja joudutaan vielä paljon kysymään neuvoja, jos asiat liittyvät omien työtehtävien
ulkopuolisiin asioihin. Pätevällä ei ole vielä paljoa kokemusta erilaisista työtehtävistä, mikä selittää suppean osaamisen. Varsinkin pätevän tasolle asti korostuu tuki ja ohjaus, varsinkin noviisin ja edistyneen aloittelijan vaiheessa. Asiantuntijuuden kehittymisen kannalta on siis tärkeää, että työyhteisö on tukeva ja kannustava sekä, että työntekijä saa ohjausta ja hyvän perehdytyksen uusiin työtehtäviin.
Ericsson on tutkimuksissaan todennut niin sanotun kymmenen vuoden säännön. Hänen tutkimuksiensa mukaan menee noin kymmenen vuotta ennen kuin tasokas osaaminen saavutetaan. (Paloniemi ym., 2010, s. 14) Tämän opinnäytetyön tutkimuksen mukaan sama pätee kehittymisessä pätevästä taitajaksi. Vaikka matka noviisista päteväksi kestää
tutkimuksen perusteella noin muutaman vuoden, kehittymiseen taitavan tasolle menee huomattavasti pidempi aika. Kaikki taitavaksi itsensä kokevat ihmiset olivat työskennelleet alalla yli 10 vuotta, jolloin voidaan todeta pitkän kokemuksen olevan tässä avain asemassa.
Pitkän kokemuksen omaavat olivat saaneet kokemusta huomattavasti enemmän esimerkiksi erilaista työtehtävistä, jolloin heidän osaamisensa oli paljon laajempi ja kokonaiskuvan hahmotus parempi. Taitavat myös luottavat ja arvostavat omaa osaamistaan.
Kehittymiseen noviisista taitajaksi liittyy vahvasti kokemuksen määrä. Kuitenkaan
kehittymiseen taitavasta asiantuntijaksi ei voi tutkimuksen perusteella sanoa samaa. Vaikka monella vastaajalla oli todella pitkä kokemus, eivät he kokeneet olevansa täysin
asiantuntijan tasolla. Pätevään verrattuna asiantuntijalla on tutkimuksen perusteella syvällisempi ymmärrys asioista, joka joistakin osa-alueesta vielä puuttui päteviltä. Koska asiantuntija tason valinneita oli vain yksi, ei tutkimuksessa saatu luotettavaa tulosta, mikä kehittymiseen asiantuntijaksi tässä kohtaa vaikuttaa. Mutta koska selvästi kokemus ei ole enää niin tärkeässä roolissa, voidaan todeta muiden asiantuntijuuden kehittymiseen
vaikuttavien tekijöiden olevan tässä kohtaa tärkeämmässä roolissa. Kokemuksen määrän ohella tutkimuksen perusteella esimerkiksi vuorovaikutuksella ja kokemuksen laadulla on yleisesti vaikutusta asiantuntijuuden kehittymisessä. Vastauksien perusteella voidaan todeta asiantuntijuuteen vaikuttavan hyvin paljon myös toimintaympäristö. Esimerkiksi, kuinka avoin, tukeva ja vuorovaikutteinen työyhteisö on sekä yleinen ilmapiiri. Palkeiden
talouspalveluissa työskentelevät kokevat tiedon ja kokemuksen vaihdoin tärkeänä asiana kehittymisen kannalta sekä myös, että heitä tuetaan oman asiantuntijuuden kehittymisessä.
Esimerkiksi, että heillä on mahdollisuus osallistua koulutuksiin ja kierrättää työtehtäviä.
Toimintaympäristön lisäksi oma aktiivisuus ja toiminta sekä halu kehittyä nousi tutkimuksissa esille tärkeänä kehittymisen kannalta olevana asiana.
Tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että teoria osuudessa esille tulleiden asioiden pätevän myös Palkeiden talouspalveluissa. Tutkimuksen mukaan asiantuntijuuden kehittymiseen vaikuttaa moni tekijä. Koska kaikki tutkimukseen osallistujat olivat saaneet alan koulutuksen, heillä oletetaan olevan hallussa alalla tarvittavat perustiedot. Työn kautta he ovat saaneet kokemusta. Tutkimuksen perusteella näyttäsi, että korkeimmalle asiantuntijan tasolle tarvitaan hyvin pitkää kokemusta, mutta kuitenkaan pelkästään kokemus ei riitä. Tiedon ja kokemuksen lisäksi voidaan tutkimuksen perusteella todeta, että asiantuntija tasolle pääsemiseksi tarvitaan ainakin tukeva ja vuorovaikutteinen toimintaympäristö sekä omaa aktiivista toimintaa ja halua kehittää itseään ja osaamistaan.
7 Pohdinta
Tästä opinnäytetyöstä saatiin tietoa asiantuntijuuden kehittymisestä Palkeiden talouspalveluissa. Työn tuloksia voidaan myös jossain määrin yleistää koko
taloushallintoalalle. Kuitenkin tässä työssä koko tutkimusjoukko oli samasta organisaatiosta, jolloin esimerkiksi voidaan olettaa toimintatapojen olevan samantapaisia esimerkiksi
perehdyttämisiin ja koulutuksiin liittyvissä asioissa. Myöskin esimerkiksi pienemmissä yrityksissä kokonaisuuden hahmotus sekä kaikkien työtehtävien ja osa-alueiden oppiminen vie luultavasti vähemmän aikaa, koska pienemmissä yrityksissä yleisesti yhdellä työntekijällä on enemmän työtehtäviä vastuullaan kuin suuremmissa. Olisi mielenkiintoista tutkia samoja asioita täysin erilaisesta taloushallinnon yrityksessä, ja miten tulokset tällöin muuttuisivat.
Palkeiden talouspalveluissa näyttäisi olevan asiantuntijuuden taso ja mahdollisuudet sen kehittymiselle hyvät. Koska kuitenkin näyttäisi siltä, että korkeimmille asiantuntijuuden tasoille pääseminen vie todella paljon aikaa ja tarvitaan todella paljon kokemusta, voisi miettiä miten pystyttäisiin tässä henkilöstöä tukemaan paremmin ja antamaan työkaluja nopeampaan kehittymiseen. Varsinkin kokonaisuuden ymmärtäminen ja hahmotus näyttäisi olevan vastauksien perusteella hidasta. Vastauksissa nousi esille esimerkiksi halu erilaisten aiheiden koulutuksille, ja myös työtehtävien kierto koettiin asiantuntijuuden kehittymistä edistäväksi tekijäksi. Voisi miettiä, miten esimerkiksi työtehtävien kiertoa pystyttäisiin tehostamaan, jotta henkilöstön osaaminen laajentuisi ja hallittaisiin monipuolisemmin työtehtäviä nopeammin. Myös vuorovaikutuksen tärkeys nousi tutkimuksessa kehittymisen kannalta merkitykselliseksi tekijäksi. Vastauksien perusteella toivottaisiin vielä enemmän palautetta ja kommentteja työstä. Voisi myös miettiä sisäisiä ja ulkoisia verkostoja, ja miten niitä pystyttäisiin hyödyntämään tiedon ja kokemusten vaihtoon, ja näin kehittää
henkilöstön osaamista ja asiantuntijuutta. Palkeiden talouspalveluissa näyttäisi kuitenkin olevan henkilöstö hyvin motivoitunut ja halukas laajentamaan osaamista ja kehittämään omaa asiantuntijuutta.
Lähteet
Aho, A. (2018). Taloushallinnon ammattilaisten työnkuva muuttuu - miten muutos vaikuttaa minuun? Haettu 13.9.2020 osoitteesta https://pro.almatalent.fi/article/aho-
taloushallinnon-ammattilaisen-tyonkuva-muuttuu-miten-muutos-vaikuttaa-minuun/7451 Ahola, K. (2010). Taloushallinnon kiehtova ja vaativa maailma. Haettu 21.11.2020
osoitteesta: https://tilisanomat.fi/talousohjaus/taloushallinnon-kiehtova-ja-vaativa- maailma
Ammattinetti. (n.d.). Taloushallinto. Haettu 13.9.2020 osoitteesta:
http://www.ammattinetti.fi/ammattialat/detail/6d91ff7ac0315a8d0144dd9038a77bb1?li nk=true
Current Nursing. (2014). From Novive to expert. Haettu 10.10.2020 osoitteesta:
http://currentnursing.com/nursing_theory/Patricia_Benner_From_Novice_to_Expert.htm l
Duunitori. (2018). Itsensä johtaminen perustuu tiedostamiseen. Haettu 12.9.2020 osoitteesta: https://duunitori.fi/tyoelama/itsensa-johtaminen-tiedostaminen Jyväskylän yliopisto. (2015). Määrällinen tutkimus. Haettu 5.11.2020 osoitteesta:
https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategi at/maarallinen-tutkimus
Jyväskylän yliopiston viestintätieteidenlaitos. (n.d.). Ongelmanratkaisu. Haettu 21.11.2020 osoitteesta:
https://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/tyoskentely/paatoksenteko/ongel manratkaisu.html
Kamk. (2018). Reflektio. Haettu 28.10.2020 osoitteesta:
https://www.kamk.fi/fi/Opiskelijalle/Oppimisen-
tyokalupakki/Projektityokalut/Oppimisprojektit/Reflektointi
Kamk. (n.d.). Miten työelämälähtöinen opinnäytetyö tukee asiantuntijuuteen kehittymistä?
Haettu 12.9.2020 osoitteesta:
https://www.kamk.fi/fi/opari/Opinnaytetyopakki/Perustutkinnon- opinnayte/Koulutus/Asiantuntijuus
Karila, K. & Eero, R. (1997). Näkökulmia asiantuntijuuden olemukseen ja kehittymiseen opettajatutkimusten valossa. Teoksessa J. Kirjonen, P. Remes & A. Eteläpelto (toim.), Muuttuva asiantuntijuus. (ss. 149–157). Koulutuksen tutkimuslaitos.
Keller, S. & Alexander, J. (1994). Patricia Benner: Aloittelijasta asiantunijaksi. Teoksessa A.
Marriner-Tomey (toim.), Hoitotyön teoreetikot ja heidän työnsä. (ss. 158–173).
Vammalan kirjapaino oy
Lahti, S. & Salminen, J. (2014). Digitaalinen taloushallinto. Sanoma Pro oy.
Leppäkoski, T. (2020). Yhteisöllinen oppiminen on työyhteisön uudistamista. Haettu 1.11.2020 osoitteesta: https://www.johdontyonohjaajat.fi/ajankohtaista/yhteisollinen- oppiminen-on-tyoyhteison-uudistamista
Leikkien. (n.d.). Luovuuden ja ongelmanratkaisutaidon kehittyminen. Haettu 21.11.2020 osoitteesta: https://www.leikkien.fi/page/23/leikkien-learns-luovuus
Lohisalo, M. (2016). Taloushallinnon ammattilainen on myös asiakaspalvelun ammattilainen.
Haettu 22.22.2020 osoitteesta: https://www.tradenomi.fi/ajankohtaista/taloushallinnon- ammattilainen-on-myos-asiakaspalvelun-ammattilainen/
Nyyti ry. (n.d.). Ongelmanratkaisu. Haettu 21.11.2020 osoitteesta:
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/ajatukset/ongelmanratkaisu/
MCS. (2020). Työelämän vuorovaikutustaidot. Haettu 22.11.2020 osoitteesta:
https://mcs.fi/tyoelaman-vuorovaikutustaidot/
Palkeet. (n.d.-a). Uudistuvan julkishallinnon kumppani talous- ja henkilöstöpalveluissa.
Haettu 24.9.2020 osoitteesta: www.palkeet.fi/palkeet.html
Palkeet. (n.d.-b). Palkeiden organisaatio. Haettu 13.12.2020 osoitteesta:
https://www.palkeet.fi/palkeet/organisaatio-ja-johtaminen.html Palkeet. (n.d.-c). Visio ja strategia. Haettu 24.9.2020 osoitteesta:
https://www.palkeet.fi/palkeet/visio-ja-strategia.html
