76 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5
Kohti ihmisten arkea
Pekka Wahlstedt C. Wright Mills: Sosiologinen mielikuvitus. Suomentanut Antti Karisto ym. Gaudeamus 2015.Yhdysvaltalainen sosiologi C.
Wright Mills (1916–62) kirjoitti teoksensa Sosiologinen mielikuvitus jo vuonna 1959. Kirja käännettiin- kin suomeksi vuonna 1982, mutta nyt se on julkaistu uudestaan Juha Suorannan pienellä C. Wright Mill- sin elämäntyötä esittelevällä luvul- la varustettuna. Uusintapainoksen syynä on, että edellinen painos on jo aikoja sitten myyty loppuun.
Eikä syyttä, sillä yhdysvaltalai- sen sosiologian omantienkulkija ja toisinajattelija vaikutti 1960-luvul- la paljon niin uusvasemmistolai- siin opiskelijoihin kuin hippeihin ja muihin vaihtoehtoisen elämän- tavan valinneisiin. Yksi Millsin ja sosiologisen mielikuvituksen tun- nusmerkeistä onkin, että sosiolo- gista mielikuvitusta käyttävä ei ase- moi itseään mihinkään tiettyyn lo- keroon, vaan yhdistelee vapaas- ti mitä erilaisimpia näkökulmia ja ajatuksia keskenään. Tärkein ylitet- tävä kuilu on akateemisen teoreet- tisen ajattelun ja tavallisen ihmisen arjen välillä.
Mills arvosteleekin sosiologi- an menetelmiä ja viitekehyksiä tar- kastelevissa luvuissa käytännöstä vieraantunutta ”yleistä teoriaa” ja luonnontieteelisiin teknisiin me- netelmiin rajoittunutta ”abstraktia empirismiä”. Edellinen on täysin eksynyt ja lukkiutunut monimut- kaisiin teorioihin sekä mutkikkaa- seen kieleen. Jälkimmäinen on to- sin yhteydessä ihmisiin, mutta ai- noastaan tilastollisia menetelmiä
käyttävien haastattelujen muodos- sa, jotka keskittyvät pieniin mer- kityksettömiin yksityiskohtiin ja unohtavat suuret rakenteelliset ko- konaisuudet, joiden kartoittaminen on sosiologian varsinainen tehtävä.
Suositut haastattelututkimuk- set ajavatkin liike-elämän ja valtaa pitävän eliitin etuja, kun sosiologi- an varsinainen tehtävä olisi koko yhteiskunnan hyvän edistäminen.
Mills syyttää aikansa sosiologiaa paitsi mielikuvituksen puutteesta, myös klassisen maailmaa paranta- van yhteiskuntatieteen perinteen hylkäämisestä.
Millsin esikuvia olivatkin muun muassa Karl Marx, Max Weber se- kä teorian ja toiminnan vuorovai- kutusta painottanut pragmatistinen traditio. Lisäksi sosiologista mieli- kuvitustaan kehittävä Mills luki pal- jon yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutunutta kaunokirjallisuutta, kuten Honoré de Balzacin ja Gus- tave Flaubertin teoksia.
Monet Millsin arvostelemat asi- at ovat meidän aikanamme vain vahvistuneet. Tutkijoiden riippu- vuus tieteen ulkopuolisista tahois- ta ja rahoituksesta on vain korostu- nut. Kapinoimisen sijasta tutkijois- ta on tullut erikoistuneita teknikko- ja ja byrokraatteja, jotka edustavat ja palvelevat enemmän hallintoa kuin vapaata ja kriittistä tiedettä.
Mills toteaakin, että akateemi- sille ihmisille on avautunut koko- naan uudenlainen ammattipolku, joka poikkeaa perinteisestä profes- sorin urasta. Hän kutsuu sitä ”uu- den yrittäjän” uraksi. Uusi yrittäjä toimii tiiviissä kosketuksessa liike- maailman kanssa. Kirjan uudelleen julkaiseminen on siis enemmän kuin paikallaan. Monet yhteiskun- nalliset ongelmat, joiden selvittä- minen tai selvittämisessä auttami-
nen kuuluu nimenomaan sosiologi- an tehtäviin, ovat vain kärjistyneet.
Etenkin pienen ihmisen asema on monimutkaistunut entistä suurem- massa ja abstraktimmassa maail- massa. Kytkentöjä erilaisten yhteis- kunnallisten asioiden välillä pal- jastava sosiologia voi auttaa ihmis- tä ymmärtämään ja vaikuttamaan suureen järjestelmään. Nyt globa- lisaation aikoina ihmisen on entis- tä vaikeampi hahmottaa yhteyksiä suurten yhteiskunnallisten muu- tosten ja oman arkielämänsä välillä.
Sosiologian tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä ottamaan yhteiskun- ta, joka on heidän oma luomuksen- sa, haltuun sen sijaan, että se hallit- see ja heittelee heitä miten sattuu.
Mills arvosteleekin tieteen kieltä abstraktisuudesta ja vaikeaselkoi- suudesta. Tiede ei jargonia edellytä ja tyrkytä, vaan monimutkaisen kie- lenkäytön takana on tutkijan egois- tinen tarve olla tutkittaviensa ylä- puolella. Mills itse kirjoittaa selke- ästi ja puhuttelevasti.
Kirjassa hän kertoo yksityiskoh- taisesti, miten viljelee omaa sosio- logista mielikuvitustaan ja kuin- ka hän rakentaa sen pohjalta tut- kimusta. Yksi tärkeä vinkki on ali- tuinen muistiinpanojen tekeminen siellä, missä milloinkin sattuu liik- kumaan ja olemaan – tiede ei ole vain ammatti, vaan ennen kaikkea elämäntapa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja krii- tikko.
