Elina Ikävalko
PL 380
00531 HELSINKI (09) 774 775
www.oph.fi/julkaisut/2010/
tasa-arvo-opas.pdf
Tasa-arvosuunnitelmien seuranta
Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten
tasa-arvosuunnittelu
Yhteiseen
ymmärrykseen tasa-arvosta
Opas oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelman laadintaan
Tasa-arvolaki velvoittaa oppilaitoksia laatimaan toimintansa kehittämiseen tarkoitetun tasa-arvo- suunnitelman, jonka toteutumista tulee seurata ja tarkentaa säännöllisin väliajoin. Tämä opas antaa lähtökohtia ja ideoita tasa- arvotyöhön.
Tasa-arvosuunnitelmien seuranta
Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten
tasa-arvosuunnittelu
Elina Ikävalko
© Opetushallitus ja tekijät Taitto ja ulkoasu: Elvi Turtiainen ISBN 978-952-13-4276-9 (pdf) 2010
Lukijalle
Sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut koulutuspoliittisena tavoittee- na peruskoulujärjestelmään siirtymisestä ja keskiasteen koulutuksen uudistuksesta lähtien, yli 40 vuotta. Tyytyväisyyteen meillä ei kuiten- kaan ole aihetta. Suomessa miehen euro on naiselle 81 senttiä ja nais- johtajia on huomattavasti harvemmassa kuin muissa pohjoismaissa.
Koulutus ja työmarkkinat ovat sukupuolittuneet eli segregoituneet.
Segregoituminen näkyy erityisen selvästi koulutusalavalinnoissa.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa pyritään edistämään opetussektorilla monin keinoin. Eräs uusimmista on oppilaitosten toiminnallinen tasa- arvosuunnittelu, johon tasa-arvolaki on velvoittanut vuodesta 2005 lähtien. Kannustaakseen oppilaitoksia laatimaan tai päivittämään toi- minnallisen tasa-arvosuunnitelmansa Opetushallitus julkaisi vuonna 2008 ”Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta” -oppaan Lisäksi oppi- laitoksia, joissa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, on koske- nut henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun velvoite jo vuodesta 1995 lähtien.
Käsillä oleva raportti on ensimmäisen perusselvitys oppilaitosten ta- sa-arvosuunnittelusta. Raporttia varten tehtiin kysely, joka lähetettiin yli tuhannelle oppilaitokselle. Kyselyyn vastasi 58 prosenttia lukiosta, 39 prosenttia vapaan sivistystyön ja 42 prosenttia ammatillisista oppi- laitoksista. Vastausprosentti jäi alhaiseksi, hieman alle 50 prosentin.
Kyselyyn vastanneissa oppilaitoksissa lakisääteiset tasa-arvon edistä- misvelvoitteet on hoidettu hyvin tasa-arvosuunnitelmien perusteella arvioiden.
Opetushallitus kiittää Elina Ikävalkoa Helsingin yliopiston kasvatus- tieteen laitokselta selvityksen laatimisesta ja Marika Koramoa kyselyn teknisestä toteutuksesta. Opetushallituksesta selvityksen tekoon ovat osallistuneet Liisa Jääskeläinen, Pirjo Immonen-Oikkonen, Leena Nissilä, Ulla Aunola ja Pertti Pitkänen.
Helsingissä 21.01.2010
Pääjohtaja Timo Lankinen
Sisältö
Lukijalle 3
Tiivistelmä 6
1 Johdanto 8
2 Huomioita kyselyaineistosta 11
3 Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnittelu 14 3.1 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun
tilanne 15
3.2 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto 20 3.3 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun prosessi 22 3.4 Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta
tiedottaminen ja suunnitelman seuranta 37
4 Toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu 41
4.1 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne 42 4.2 Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman muoto 45 4.3 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun prosessi 47 4.4 Toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta
tiedottaminen ja suunnitelman seuranta 60 5 Innostavina ja haasteellisina koetut asiat
tasa-arvosuunnittelussa 64
Mikä tasa-arvosuunnitteluprosessissa oli antoisaa? 64 Mikä tasa-arvosuunnitteluprosessissa oli haastavaa? 65 6 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -opas 69
6.1 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan
tunnettuus 69
6.2 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan
herättämä kiinnostus tasa-arvosuunnittelua kohtaan 70 6.3 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaasta
saatu apu tasa-arvotyössä 72
7 Oppilaitoksen ilmapiiri tasa-arvon kannalta 75 7.1 Tasa-arvokeskustelut opetushenkilöstön
keskuudessa 75
7.2 Opiskelijoiden osallistuminen tasa-arvokeskus-
teluihin 77
7.3. Millaisista tasa-arvoasioista oppilaitoksessa erityisesti
keskustellaan? 80
8 Yhteenveto 84
LÄHTEET 89
LIITTEET
Liite 1 Kyselylomake 90
Liite 2 Saate lukioille ja vapaan sivistystyön oppilaitoksille 102 Liite 3 Saate ammatillisille oppilaitoksille 104
Tiivistelmä
Oppilaitosten henkilöstöpoliittista ja toiminnallista tasa-arvosuunnit- telua koskeva kartoitus toteutettiin verkkokyselynä syys-lokakuussa 2009. Kyselyyn vastasi 235 lukiota, 103 ammatillista oppilaitosta ja 138 vapaan sivistystyön oppilaitosta. Kyselyn vastausprosentti oli hieman alle 50 %.
Kyselyn tulosten mukaan ammatillisista oppilaitoksista yli 70 pro- sentilla, lukioista lähes 60 prosentilla ja vapaan sivistystyön oppi- laitoksista hieman alle puolella oli henkilöstöä koskeva tasa-arvo- suunnitelma. Toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia oli kyselyyn vas- tanneilla ammatillisilla (54 %) ja vapaan sivistystyön oppilaitoksilla (37 %) jonkin verran henkilöstöä koskevia suunnitelmia vähemmän, lukioilla suunnilleen saman verran (58 %).
Sekä henkilöstöä että oppilaitoksen toimintaa koskeva tasa-arvo- suunnittelu on kyselyn tulosten perusteella pääasiassa oppilaitosten rehtorien vastuulla. Nimettyjä tasa-arvovastaavia ei vielä ole kovin monessa oppilaitoksessa. Tasa-arvokyselyn tekeminen ei ole toistai- seksi kovin yleistä kummankaan tasa-arvosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Yleisimpiä aihealueita henkilöstöpoliittisessa tasa-arvo- suunnittelussa ovat lainsäädännön edellyttämät palkkaus ja tehtä- vien jakautuminen sekä häirinnän poistaminen ja ehkäisy. Samoin toiminnallisessa tasa-arvosuunnittelussa oli kiinnitetty huomiota etenkin lainsäädännön edellyttämiin teemoihin: opiskelijavalintoi- hin, opetuksen järjestämiseen, arviointiin ja häirinnän poistamiseen.
Opiskelijat osallistuivat toiminnalliseen tasa-arvosuunnitteluun ky- selyyn vastanneissa oppilaitoksissa yleisimmin siten, että tasa-arvo- suunnitelmaan pyydettiin kommentteja ja ideoita oppilaskunnalta.
Opiskelijoiden osallistumisessa tasa-arvosuunnitteluun oli oppilai- tostyyppien välillä eroja. Oppilaskuntatoiminta näyttää olevan tär- keä edellytys opiskelijoiden mukanaololle. Toiminnallisia tasa-arvo- suunnitelmia oli käsitelty oppilaskunnan lisäksi usein opetushenki-
löstön ja johdon keskuudessa. Suunnitelman käsittely oppitunneilla ei ollut kovin yleistä.
Yli puolet kyselyyn vastanneista tunsi Opetushallituksen julkaise- man ”Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta” -oppaan (lukioista 63 %, ammatillisista 70 % ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 53 %).
Suurin osa vastasi, että opas oli lisännyt jonkin verran kiinnostusta tasa-arvosuunnittelua kohtaan ja olleen jonkin verran avuksi tasa- arvotyössä. Kyselyn tulosten perusteella oppilaitoksissa käydään ta- sa-arvokeskusteluja niin opetushenkilöstön kuin opiskelijoidenkin kesken satunnaisesti.
Johdanto
Oppilaitoksia koskeva tasa-arvosuunnittelun velvoite jakautuu lain- säädännössä kahteen osaan. Vuonna 2005 uudistettu laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) velvoittaa, että oppilaitok- set tekevät sekä työyhteisönä työpaikan tasa-arvosuunnitelman (6a §, henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma) että oppilaitoksen toi- minnan kehittämiseen tähtäävän tasa-arvosuunnitelman (6b §, toi- minnallinen tasa-arvosuunnitelma). Nämä tasa-arvosuunnitelmat osoittavat ne käytännön toimenpiteet, joilla oppilaitos edistää suku- puolten tasa-arvoa. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun vel- voite koskee kaikkia työnantajia, joiden palveluksessa on säännölli- sesti vähintään 30 työntekijää. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun velvoite koskee peruskouluja lukuun ottamatta kaikkia oppilaitok- sia, viranomaisia, työnantajia ja ammattijärjestöjä, jotka järjestävät koulutusta. Oppilaitoksen koolla ei ole toiminnallisen tasa-arvo- suunnittelun velvoitteen kannalta merkitystä.
Syksyllä 2009 toteutetun kyselyn tarkoituksena oli selvittää tasa-ar- vosuunnittelun yleisyyttä lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa sekä hahmottaa yleiskuvaa tasa- arvosuunnittelussa käytetyistä työskentelytavoista ja suunnittelun ai- kaansaamista toimenpiteistä. Kysely koski sekä oppilaitosten työyh- teisönä laatimaa henkilöstöpoliittista että koulun toiminnan ja ope- tuksen kehittämiseen tähtäävää toiminnallista tasa-arvosuunnittelua.
Selkeyden ja lainsäädännön tekemän erottelun vuoksi kyselyssä pyrittiin erottamaan henkilöstöpoliittinen ja toiminnallinen tasa-ar- vosuunnittelu toisistaan. Lainsäädännön ja tasa-arvosuunnitteluun liittyvän ohjeistuksen kehittämisen kannalta on kiinnostavaa, kuinka nämä kaksi näkökulmaa painottuvat oppilaitosten tasa-arvosuunnit- telussa ja miten ne nivoutuvat osaksi oppilaitosten toimintaa.
1
Kyselyssä (ks. kyselylomake liite 1) pyydettiin vastaajilta seuraavia taustatietoja: oppilaitoksen nimi, oppilaitostyyppi, ammatillisen ja vapaan sivistystyön oppilaitosten koulutusalat, oppilaitoksen sijain- timaakunta ja oppilaitoksen koko. Itse kysely rakentui kuudesta osasta. Ensimmäinen ja toinen osa koskivat henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa; sen yleistä tilannetta oppilaitoksissa, henki- löstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muotoa, suunnittelussa käy- tettyjä työskentelytapoja, mukana olleita tahoja sekä suunnitelmaan sisällytettyjä tavoitteita ja toimenpiteitä. Lopuksi kysyttiin vielä suunnitelman tiedottamisesta ja seurannasta. Mikäli oppilaitoksessa ei ollut henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa, vastaaja siirtyi suunnitelman tilannetta koskeneen kysymyksen jälkeen suoraan kohtaan kolme, joka koski toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa.
Toiminnallista tasa-arvosuunnittelua koskevat osat kolme ja nel- jä rakentuivat samoin kuin henkilöstöpoliittista suunnittelua kos- kevat osiot. Kyselyn viidennessä osassa koottiin palautetta Opetus- hallituksen keväällä 2008 julkaisemasta ”Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta” -oppaasta. Viimeinen osa koski vastaajien näkemyk- siä koulun yleisestä ilmapiiristä tasa-arvon näkökulmasta. Kyselyn lopuksi pyydettiin ilmoittamaan oppilaitoksen tasa-arvoyhdyshen- kilön tai sellaiseksi haluavan yhteystiedot. Tässä yhteydessä kerrot- tiin, että ”Suomen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalk- kaohjelma, jota koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö, on yhdessä Opetushallituksen kanssa käynnistänyt Segregaation purkamisen portaat -hankkeen”. Yhdyshenkilöitä tullaan kutsumaan maksut- tomiin täydennyskoulutustilaisuuksiin. Oppilaitosten tasa-arvoyh- dyshenkilöverkostoon kertyi kyselyn avulla yhteensä 193 henkilöä lukioista, ammatillisista oppilaitoksista ja vapaan sivistystyön oppi- laitoksista.
Tulokset raportoidaan tässä julkaisussa kutakuinkin kyselyn runkoa mukaillen. Luvuissa 3 ja 4 käydään läpi henkilöstöpoliittista ja toi- minnallista tasa-arvosuunnitelmaa koskevat kysymykset. Luvussa 5 tarkastellaan vastaajien ilmoittamia antoisia ja haasteellisia puolia
kummankin suunnitelmaprosessin näkökulmasta. Luvussa 6 esitel- lään vastaukset tasa-arvosuunnittelun opasta koskeviin kysymyksiin ja lopuksi luvussa 7 käydään läpi oppilaitosten ilmapiiriä kartoitta- van osion tulokset.
2 2 Huomioita kyselyaineistosta
Kysely lähetettiin yhteensä tuhannelleyhdelle oppilaitokselle ja sii- hen vastasi 235 lukiota, 103 ammatillista oppilaitosta ja 138 vapaan sivistystyön oppilaitosta. Lukiot muodostavat aineistosta puolet, ammatilliset oppilaitokset 20 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppi- laitokset 30 prosenttia.
Kuvio 1. Vastausprosentit oppilaitostyypin mukaan.
Kuviossa 1 esitetään vastausprosentit oppilaitostyypin mukaan. Kyse- lyyn vastasi kaiken kaikkiaan hieman alle puolet (47,7 %) oppilai- toksista, jonne kysely lähetettiin. Lukioiden vastausprosentti oli 58, ammatillisten oppilaitosten 42 ja vapaan sivistystyön oppilaitosten 39. Kyselyn tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä ryhmien erilaiset koot, sillä vastausten jakautumisen esittäminen prosentteina erikokoisista ryhmistä vääristää tuloksia jonkin verran etenkin ver- tailtaessa lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia keskenään.
Ruotsinkielisiä lukioita on aineistossa 17, vapaan sivistystyön op- pilaitoksia 10 ja ammatillisia oppilaitoksia 5. Tulokset on esitetty erikseen ruotsinkielisten oppilaitosten osalta vain henkilöstöpoliit- tisen ja toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun yleistilannetta koskien sekä ”Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta” -oppaan tunnettuutta koskevan kysymyksen osalta. Tulosten esittäminen kokonaisuudes- saan erikseen suomen- ja ruotsinkielisten oppilaitosten osalta ei ole järkevää ruotsinkielisten vastaajien vähäisen määrän vuoksi.
Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset (kansalaisopistot, kansan- opistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset, opintokeskuk- set) on yhdistetty yhdeksi muuttujaksi. Erikseen ne olisivat muo- dostaneet liian pieniä ryhmiä.
Kuviossa 2 on esitetty vastaajien jakautuminen lääneittäin. Eniten vastaajia oli Länsi-Suomen läänistä ja vähiten Lapin läänistä. Lukioista ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista suurin osa oli Länsi-Suomen läänistä ja ammatillisista oppilaitoksista Etelä-Suomen läänistä.
Kuvio 2. Vastaajien jakautuminen läänin ja oppilaitostyypin mukaan.
Kyselyssä oli erotettu toisistaan toiminnallinen ja henkilöstöä kos- keva tasa-arvosuunnittelu. Tämä erottelu osoittautui jonkin verran ongelmalliseksi, mikä vaikutti myös aineiston muotoutumiseen.
Kysyttäessä, onko oppilaitoksessa toiminnallista tasa-arvosuunnitel- maa, muutama vastaaja oli valinnut vastausvaihtoehdon ”oppilai- toksessa ei ole toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa” ja perustellut vastausta sillä, että heillä on yksi tasa-arvosuunnitelma, ei erikseen henkilöstöä koskevaa ja toiminnallista suunnitelmaa. Samoin oli osa vastaajista toiminut henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa kos- kevassa osiossa. Niin ikään jotkut niistä vastaajista, joiden edusta- massa oppilaitoksessa oli tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma tai joiden tasa-arvosuunnitelma oli nivottu yhteen esimerkiksi ope- tussuunnitelman kanssa, vastasivat, että oppilaitoksessa ei ole toi- minnallista tasa-arvosuunnitelmaa. Näin nämä vastaajat eivät tulleet vastanneiksi lainkaan joko henkilöstöä koskevaa tai toiminnallista suunnitelmaa ja sen prosessia koskeviin kysymyksiin, koska säh- köinen kysely siirtyi automaattisesti seuraavaan osaan.
Lisäksi osa vastaajista oli vastannut oppilaitoksen toiminnallista tasa-arvoa koskeviin osiin jo henkilöstöä koskevan tasa-arvosuun- nitelman osioissa ja kirjoittanut toimintaa ja opiskelijoita koskevat vastaukset avoimiin, ”jokin muu, mikä” -kohtiin. Siispä opiskeli- joiden osallistumista kartoittava kysymys toiminnallisen tasa-arvo- suunnittelun osiossa ei tavoittanut kaikkia vastaajia.
Oppilaitostyypit poikkeavat toisistaan, mikä näkyy myös kyselyn tu- loksissa. Vapaan sivistystyön oppilaitosten kenttä on hajanaisempi, moninaisempi ja sisältää paljon pieniä opistoja, joilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia ja resursseja tasa-arvosuunnitte- luun kuin lukioilla ja ammatillisilla oppilaitoksilla. Opistoilla saattaa olla vain muutama vakituinen työntekijä ja muu henkilöstö koostuu tuntiopettajista. Tämän vuoksi varsinaisen tasa-arvotyön organisoin- ti ja ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Lisäksi opiskelu vapaan sivistys- työn oppilaitoksissa on usein lyhytkestoista, jolloin opiskelijoita voi olla vaikeampi rekrytoida tasa-arvosuunnitteluun.
3 Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnittelu
Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman velvoite on koskenut työnantajia vuodesta 1995. Tasa-arvosuunnittelun velvoitetta tarken- nettiin tasa-arvolain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 2005 lisäämällä siihen kuvaus tasa-arvosuunnitelman vähimmäissisällös- tä. Suunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilantees- ta ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista, käynnistettäviksi tai toteutettaviksi suunnitellut tar- peelliset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi ja palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi ja arvio tasa-arvosuunnitelmaan sisälty- neiden aikaisempien toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tulok- sista (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2005/232).
Tässä luvussa käydään läpi kyselyn tulokset henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun osalta. Ensimmäiset osat koskivat suunnitel- mien yleistä tilannetta ja suunnitelman muotoa, seuraavat osat itse suunnitelmaprosessia ja siinä mukana olleita tahoja sekä suunnitel- masta tiedottamista ja sen seurantaa. Tulokset on laskettu oppilai- tostyypeittäin niiden vastaajien lukumääristä, jotka ilmoittivat oppi- laitoksella olevan oppilaitoskohtaisen henkilöstöpoliittisen tasa-ar- vosuunnitelman tai oppilaitoksen noudattavan koulutuksen järjestä- jän laatimaa henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Tulosten tarkastelussa ei siis ole erotettu niitä vastaajia, joilla on oppilaitos- kohtainen henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma niistä, jotka noudattavat koulutuksen järjestäjän laatimaa tasa-arvosuunnitelmaa.
Tämä on kuitenkin hyvä pitää mielessä tuloksia tarkasteltaessa, sillä koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa noudattavilla vastaa- jilla ei välttämättä ole ollut samanlaista tietoa tasa-arvosuunnitelma- prosessista kuin sellaisilla vastaajilla, jotka ovat itse olleet mukana oppilaitoksensa suunnittelutyössä.
3.1 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun tilanne
Henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma tulee olla kaikilla työ- paikoilla, joilla työskentelee säännöllisesti vähintään 30 henkilöä.
Oppilaitoksella voi olla joko oppilaitoskohtainen henkilöstöpoliitti- nen tasa-arvosuunnitelma tai se voi noudattaa koulutuksen järjestä- jän laatimaa suunnitelmaa.
Lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista yli puolella on henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma, vapaan sivistystyön oppilaitoksista hieman alle puolella. Kyselyyn vastanneiden lukioiden edustajis- ta 57 prosenttia ilmoitti, että heillä on joko oppilaitoskohtainen henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma tai oppilaitos noudat- taa koulutuksen järjestäjän laatimaa tasa-arvosuunnitelmaa (kuvio 3). Oppilaitoskohtaisten ja koulutuksen järjestäjän laatimien suun- nitelmien määrät jakautuivat suhteellisen tasaisesti siten, että hie- man useampi lukioista noudatti koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa. Henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa ei ollut 43 prosentilla vastanneista lukioista. Näistä 33,5 prosenttia ilmoit- ti henkilöstöpoliittisen suunnitelman puuttumisen syyksi sen, että oppilaitoksessa työskentelee säännöllisesti alle 30 henkilöä. Lisäksi 9,5 prosenttia vastaajista ilmoitti suunnitelman puuttuvan jostakin muusta syystä.
Ammatillisista oppilaitoksista 72,5 prosenttia vastasi noudattavansa joko oppilaitoskohtaista tai koulutuksen järjestäjän laatimaa henki- löstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Ammatillisten oppilaitosten kohdalla selvästi useampi oppilaitos ilmoitti noudattavansa kou- lutuksen järjestäjän laatimaa henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuun- nitelmaa. Lisäksi 27,5 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei oppilai- toksella ole henkilöstöpoliittista suunnitelmaa. Näistä 16 prosenttia ilmoitti syyksi suunnitelman puuttumiselle sen, että henkilöstöä on alle 30, ja 12 prosenttia mainitsi suunnitelman puuttuvan jostakin muusta syystä.
Kuvio 3. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun tilanne oppilaitos- tyypin mukaan.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten edustajista 44 prosenttia ilmoitti, että oppilaitoksella on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma.
Myös tämän oppilaitostyypin kohdalla koulutuksen järjestäjän laa- timia suunnitelmia oli selvästi enemmän kuin oppilaitoskohtaisia suunnitelmia. Vapaan sivistystyön oppilaitoksista 56 prosenttia vas- tasi, ettei oppilaitoksella ole henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunni- telmaa. Näistä 41 prosenttia ilmoitti syyksi, että oppilaitoksessa on henkilöstöä alle 30, ja 15 prosenttia jonkin muun syyn.
Ruotsinkielisistä oppilaitoksista 27 prosenttia (yhteensä yhdeksän oppilaitosta) ilmoitti, että niillä on joko oppilaitoskohtainen tai kou- lutuksen järjestäjän laatima tasa-arvosuunnitelma. Noin 70 prosen- tilla kyselyyn vastanneista ruotsinkielisistä oppilaitoksista ei ollut henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Näistä 16 oppilaitok- sella ei ollut suunnitelmaa henkilöstön vähäisen määrän vuoksi ja seitsemällä jostakin muusta syystä. Syyt tasa-arvosuunnitelman puuttumiselle olivat hyvin samankaltaisia kuin suomenkielisissäkin oppilaitoksissa.
Se, että suunnitelma on juuri tekeillä, oli yleisin oppilaitosten hen- kilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman puuttumisen syy. Tämän lisäksi usea vastaaja ilmoitti tasa-arvosuunnittelun olevan koulutuk- sen järjestäjän vastuulla, joka taas ei syystä tai toisesta ollut tehnyt suunnitelmaa. Osa vastaajista oli ilmoittanut, ettei heidän oppilai- toksessaan ollut henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa, ja kirjoittanut selityskenttään syyksi, että oppilaitoksessa on vain yksi tasa-arvosuunnitelma tai tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.
Muutamassa vastauksessa ei nähty tasa-arvosuunnitelmaa mielek- käänä tai tarpeellisena oman oppilaitoksen kannalta, eikä sitä siitä syystä oltu laadittu. Esimerkiksi oppilaitoksen naisvaltaisuutta pi- dettiin syynä, jonka vuoksi tasa-arvosuunnitelman laatiminen ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien tilanne lääneittäin Kuviosta 4 näkyy henkilöstöä koskevien tasa-arvosuunnitelmien ti- lanne lääneittäin. Alueelliset erot eivät ole kovin merkittäviä, vaik- ka tässäkin on lukuja tarkasteltaessa huomioitava ryhmien erilai- set koot. Länsi-, Etelä- ja Itä-Suomen lääneissä sekä Oulun läänissä yli puolella kyselyyn vastanneista oppilaitoksista oli oppilaitos- kohtainen tai koulutuksen järjestäjän laatima henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, Lapin läänissä hieman alle puolella. Tasa- arvosuunnitelmia on suhteellisesti eniten Itä-Suomen läänissä, sillä 60 prosentissa kyselyyn vastanneista itäsuomalaisista oppilaitoksis- ta on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma ja niistä hieman yli 40 prosentissa suunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima suunnitelma. Oulun läänin oppilaitoksista myös lähes 60 prosentilla on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, 35 prosentilla se on koulutuksen järjestäjän laatima. Lapin läänin oppilaitoksista hieman alle puolella on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, 28 pro- sentilla se on koulutuksen järjestäjän laatima. Länsisuomalaisilla op- pilaitoksilla henkilöstöpoliittisia tasa-arvosuunnitelmia on yli puo- lella, niistä 34 prosentilla suunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima. Samoin eteläsuomalaisilla oppilaitoksilla henkilöstöpoliitti-
sia tasa-arvosuunnitelmia on yli puolella, lisäksi niissä on suhteelli- sesti eniten oppilaitoskohtaisia tasa-arvosuunnitelmia (27 %).
Kuvio 4. Henkilöstöpoliittiset tasa-arvosuunnitelmat lääneittäin.
Henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman laatimis- tai päivitysvuosi
Tasa-arvolain mukaan henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma tulee päivittää vuosittain. Kuvion 5 mukaan oppilaitosten henkilös- töä koskevia tasa-arvosuunnitelmia on laadittu tai päivitetty eniten kolmen viime vuoden (2007–2009) aikana, yhteensä yli 70 prosentil- la kyselyyn vastanneista oppilaitoksista suunnitelma oli näin tuore.
Tulosta voidaan pitää siinä mielessä positiivisena, että oppilaitok- set näyttävät ryhtyneen tasa-arvosuunnitteluun aktiivisemmin viime vuosina. Myös niillä oppilaitoksilla, joilla suunnitelma on ollut jo kauemmin, sitä on päivitetty viimeisten vuosien aikana.
Kuvio 5. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman laatimis- tai päi- vitysvuosi.
Kyselyyn vastanneista lukioista noin 27 prosentin suunnitelma oli vuodelta 2007 tai 2009. Hieman vähemmällä eli 23 prosentilla luki- oista suunnitelma oli vuodelta 2008. Ammatillisista oppilaitoksista 23 prosenttia noudatti suunnitelmaa vuodelta 2009 ja 27 prosentilla suunnitelma oli edelliseltä vuodelta. Myös vuonna 2006 laadittuja suunnitelmia oli ammatillisissa oppilaitoksissa suhteellisen paljon, 26 prosenttia. Vuoden 2007 suunnitelmia oli ammatillisten oppilai- tosten vastaajien joukossa selvästi vähemmän (noin 10 prosenttia).
Vapaan sivistystyön oppilaitoksista lähes kolmanneksen henkilöstö- poliittinen tasa-arvosuunnitelma oli vuodelta 2009. Kahdelta edelli- seltä vuodelta suunnitelmia on suunnilleen yhtä paljon, 21 prosent- tia vuodelta 2008 ja 23 prosenttia vuodelta 2007.
3.2 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto
Kyselyssä selvitettiin henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman yhteyttä muuhun oppilaitoksen henkilöstöä koskevaan suunnitte- luun. Kuviosta 6 nähdään, että lukioista puolella henkilöstöpoliitti- nen tasa-arvosuunnitelma on erillinen suunnitelmansa ja 30 prosent- tia ilmoitti tasa-arvosuunnitelman olevan osa henkilöstöpoliittista suunnitelmaa. Lisäksi neljänneksellä lukioista tasa-arvosuunnitelma oli osa jotakin muuta suunnitelmaa. Ammatillisista oppilaitoksista lähes 60 prosenttia ilmoitti tasa-arvosuunnitelman olevan erillinen suunnitelma, noin neljänneksellä tasa-arvosuunnitelma oli osa hen- kilöstöpoliittista suunnitelmaa. Muissa suunnitelmissa tasa-arvo oli mukana 11 prosentilla. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tasa- arvosuunnitelma oli pääasiassa erillinen suunnitelma, mutta myös henkilöstöpoliittisen suunnitelman osana tasa-arvo oli 30 prosen- tilla vastanneista. Tasa-arvo oli myös otettu osaksi muuta suunnit- telua suhteellisen monessa eli 28 prosentissa vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Lisäksi tasa-arvosuunnitelma oli osana työsuojelun toimintaohjelmia 18 prosentissa ammatillisista ja 17 prosentissa va- paan sivistystyön oppilaitoksista. Lukioissa tämä ei ollut kovinkaan yleistä.
Muutama vastaaja sanoi henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitel- man integroidun myös opetussuunnitelmaan ja henkilöstöstrategi- aan tai laatujärjestelmään. Lisäksi usea vastaaja ilmoitti, että oppilai- toksen henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma oli osa koulutuk- sen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa, mikä lienee tarkoittanut, että oppilaitos noudattaa koulutuksen järjestäjän tasa-arvosuunnitelmaa.
Yhdenvertaisuuslaki (2004/21) kieltää syrjinnän ”iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, va- kaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuo- lisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteel- la” ja velvoittaa viranomaisia edistämään etnistä yhdenvertaisuutta erityisen yhdenvertaisuussuunnitelman avulla. Laki kattaa myös
koulutuksen mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen tai ammatillisen ohjauksen saamisen, mutta sitä ei sovelleta kou- lutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään. Tasa- arvovaltuutetun näkemyksen mukaan oppilaitokset voivat sisällyt- tää tasa-arvosuunnitteluunsa yhdenvertaisuuden näkökulman.
Yhdenvertaisuusnäkökulma oli huomioitu lähes kaikkien vastan- neiden oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa (kuvio 7). Vapaan si- vistystyön oppilaitoksista yhdenvertaisuusnäkökulma oli huomioitu yhtä lukuun ottamatta kaikkien oppilaitosten tasa-arvosuunnitel- missa. Lukioista 10 ja ammatillisista oppilaitoksista 8 ilmoitti, että yhdenvertaisuusnäkökulma ei ole mukana. Lisäksi yhdessä lukiossa ja yhdessä ammatillisessa oppilaitoksessa oli erillinen yhdenvertai- suussuunnitelma.
Kuvio 6. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto.
Kuvio 7. Yhdenvertaisuusnäkökulma henkilöstöpoliittisessa tasa-arvo- suunnitelmassa.
3.3 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun prosessi
Tässä luvussa käydään läpi oppilaitosten henkilöstöpoliittisen ta- sa-arvosuunnittelun prosessia eri näkökulmista. Aluksi esitellään tulokset tasa-arvosuunnittelun vastuuta ja suunnittelussa mukana olleita tahoja kartoittaviin kysymyksiin. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan tasa-arvokyselyä osana henkilöstöä koskevaa tasa- arvosuunnittelua sekä tasa-arvosuunnitelmien sisältöjä aihe-alueit- tain ja oppilaitostyypin mukaan.
Vastuu tasa-arvosuunnittelusta
Henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnittelu näyttäisi kyselyn tulos- ten perusteella olevan pääasiassa oppilaitosten rehtorien vastuulla (ks. kuvio 8). Lukioista 71 prosenttia, ammatillisista oppilaitoksista 59,5 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 75 prosenttia ilmoitti, että vastuu on rehtorilla. Vain kaksi lukiota ilmoitti, ettei ta- sa-arvosuunnitelmasta vastaa kukaan. Nimettyjä tasa-arvovastaavia
ei toistaiseksi ollut kovin monella oppilaitoksella, sillä vain kah- deksalla prosentilla lukioista, seitsemällä prosentilla ammatillisista ja kolmella prosentilla vapaan sivistystyön oppilaitoksista oli tasa- arvovastaava. Sen sijaan jotkut muut tahot olivat vastuussa tasa- arvosuunnittelusta kohtuullisen useassa kyselyyn vastanneessa op- pilaitoksessa. Tällaisia muita vastuullisia tahoja olikin paljon. Muun muassa koulutuksen järjestäjä, henkilöstöjohtaja tai päällikkö, yh- teistoimintaelin, työsuojelutoimikunta, työsuojeluvastaava, oppilai- toksen johtoryhmä, henkilöstöosasto sekä tasa-arvotyöryhmä olivat vastuussa henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnittelusta.
Kuvio 8. Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnittelusta vastuulliset tahot.
Henkilöstöpoliittiseen tasa-arvosuunnitteluun osallistuminen
Kuviosta 9 näkyy, että henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnittelus- sa olivat mukana suhteellisen tasaisesti oppilaitosten eri luottamus- elimet, mutta oppilaitostyyppien välillä löytyy myös eroja. Lukioista suurin osa, 45 prosenttia, ilmoitti henkilöstöryhmän olleen tasa-ar- vosuunnittelussa mukana. Vain 21 prosentissa lukioista suunnitel-
maa oli laatimassa erillinen tasa-arvotyöryhmä. Lisäksi työsuojelu- toimikunta (16 %) ja yhteistoimintaelin (15 %) osallistuivat tasa-arvo- suunnitteluun lähes yhtä useassa kyselyyn vastanneessa lukioissa.
Ammatillisissa oppilaitoksissa yhteistoimintaelin (46 %) oli yleisim- min mukana tasa-arvosuunnittelussa. Myös työsuojelutoimikunnan ilmoitti lähes 40 prosenttia ammatillisista oppilaitoksista. Erillinen tasa-arvotyöryhmä oli tasa-arvosuunnittelussa mukana 35 prosentis- sa ja henkilöstöryhmä viidenneksessä kyselyyn vastanneista amma- tillisista oppilaitoksista. Niin ikään vapaan sivistystyön oppilaitok- sista työsuojelutoimikunta (40 %) ja yhteistoimintaryhmä (35 %) oli- vat useimmiten mukana tasa-arvosuunnittelussa. Henkilöstöryhmä osallistui suunnitteluun 28 prosentissa vastanneista oppilaitoksista ja tasa-arvotyöryhmä 18 prosentissa. Luottamushenkilöitä oli tasa- arvosuunnittelussa eniten mukana vapaan sivistystyön oppilaitok- sissa ja vähiten lukioissa.
Vastaajat mainitsivat myös useita muita tasa-arvosuunnittelussa mu- kana olleita tahoja. Näistä eniten mainintoja saivat oppilaitoksen
Kuvio 9. Henkilöstöpoliittiseen tasa-arvosuunnitteluun osallistuminen.
johtoryhmä ja opiskelijat. Mukana olleiksi tahoiksi mainittiin myös opettajat ja koko oppilaitoksen henkilökunta.
Varsinaisten tasa-arvosuunnitelman laatimisessa mukana olleiden luottamuselimien lisäksi kyselyssä selvitettiin myös, oliko tasa-ar- vosuunnitelmaa käsitelty oppilaitoksen henkilöstökokouksessa tai johdon keskuudessa (ks. kuvio 10).
Kuvio 10. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman käsittely henki- löstön ja johdon keskuudessa.
Lukioiden (68 %) ja vapaan sivistystyön oppilaitosten (60 %) tasa- arvosuunnitelmia oli kuvion 9 mukaan käsitelty edellä mainittujen tahojen lisäksi eniten henkilöstökokouksissa. Lukioista neljännes ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista yli 40 prosenttia ilmoitti suun- nitelmaa käsitellyn oppilaitoksen johtoryhmässä tai johtokunnassa.
Ammatillisissa oppilaitoksissa kyselyä oli käsitelty etenkin johtoryh- mässä tai johtokunnassa, näin vastasi lähes 70 prosenttia. Lisäksi ammatillisten oppilaitosten vastaajista lähes 40 prosenttia ilmoitti, että suunnitelmaa oli käsitelty tässä mainittujen paikkojen lisäksi myös jossakin muualla.
Moni vastaaja ilmoitti, että oppilaitosten henkilöstöpoliittisia tasa- arvosuunnitelmia oli käsitelty lisäksi oppilaskunnassa. Muita tässä mainittuja elimiä, joissa tasa-arvosuunnitelmaa oli käsitelty, olivat mm. työsuojelutoimikunta, yhteistoimintaryhmä, koulutuksen jär- jestäjän hallitus tai johto sekä opettajankokoukset.
Tasa-arvokysely osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua Osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua voidaan teh- dä henkilöstölle työpaikan tasa-arvotilannetta kartoittava kysely.
Tasa-arvokysely voidaan tehdä erikseen, tai se voi olla osa jotakin muuta henkilöstölle tehtävää kyselyä. Tämän selvityksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että kyselyjen tekeminen osana tasa- arvosuunnittelua ei toistaiseksi ole kovin yleistä oppilaitoksissa. Yli puolet kaikista kyselyyn vastanneista oppilaitoksista ilmoitti, ettei henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnittelun yhteydessä oltu tehty tasa-arvokyselyä (ks. kuvio 11). Lukioista 31 prosentissa oli tehty kysely opetushenkilöstölle ja noin viidenneksessä muulle henki- löstölle. Ammatillisista oppilaitoksista yhtä useassa, 35 prosentissa, oli tehty kysely sekä opetushenkilöstölle että muulle henkilöstölle.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kyselyjä oli tehty myös suunnil-
Kuvio 11. Tasa-arvokysely osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnit- telua.
leen saman verran eri henkilöstöryhmille, 18 prosentissa oli tehty kysely opetus- ja 17 prosentissa muulle henkilöstölle.
Henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien sisältö
Tasa-arvolain mukaan tasa-arvotilanteen selvittämisen osana tulee tehdä erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Palkkauksellinen tasa-arvo olisi lisäksi otettava mu- kaan tasa-arvosuunnitelmaan. Jos näin ei tehdä, tulisi asia pystyä hyvin perustelemaan.
Kyselyssä tiedusteltiin oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmien sisältö- jä seuraavien aihealueiden mukaan: palkkaus, rekrytointi, koulutus, tehtävien jakautuminen, johtaminen, urakehitys, työn- ja yksityis- elämän yhteensovittaminen sekä häirintä. Lisäksi kysyttiin muita mahdollisia aihealueita. Seuraavassa käydään vastaukset läpi oppi- laitostyypin mukaan.
Kuvion 12 mukaan lukioissa yleisimpiä aihealueita henkilöstöpoliit- tisissa tasa-arvosuunnitelmissa ovat lain edellyttämä palkkaus sekä rekrytointi, häirinnän ehkäisy ja poistaminen, tehtävien jakautumi- nen ja koulutus, joista jokainen oli mukana yli puolen kyselyyn vastanneen lukion tasa-arvosuunnitelmassa. Selvästi suosituin ai- healue lukioiden suunnitelmissa oli häirinnän ehkäisy ja poistami- nen, tämän ilmoitti 68 prosenttia lukioiden edustajista. Loput kyse- lyssä mainituista aihealueista olivat johtaminen (joka oli huomioitu 43 prosentissa suunnitelmista), urakehitys (36 %:ssa suunnitelmista) sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen (38 %:ssa suunnitel- mista), jotka saivat lähes yhtä paljon mainintoja.
Kuviossa 13 eritellään henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet ammatillisissa oppilaitoksissa. Siitä selviää, että lähes 90 prosenttia vastaajista oli ilmoittanut tasa-arvosuunnitelman koske- van palkkausta ja rekrytointia. Lisäksi koulutuksen sekä häirinnän ehkäisyn ja poistamisen mainitsi yli 80 prosenttia vastaajista. Myös työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen sai paljon mainintoja,
Kuvio 12. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet lukioissa (N=133).
Kuvio 13. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet ammatillisissa oppilaitoksissa (N=74).
yli 70 prosenttia. Johtaminen ja urakehitys olivat mukana lähes 60 prosentin kyselyssä mukana olleen ammatillisen oppilaitoksen tasa- arvosuunnitelmassa ja tehtävien jakautuminenkin 57 prosentissa.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa aihealueiden suhteet noudatte- levat edellä mainittua linjaa (ks. kuvio 14). Palkkaus on yleisimmin mukana tasa-arvosuunnittelussa (72 %) ja häirinnän ehkäisy ja pois- taminen lähes yhtä usein. Myös rekrytointi, koulutus ja tehtävien jakautuminen keräsivät mainintoja reilusti yli puolelta vastaajalta.
Johtaminen oli aihealueena mukana lähes puolessa vapaan sivis- tystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista, urakehitys hieman yli 40 prosentissa ja työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen 38 prosentissa vastauksista.
Kuvio 14. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet vapaan sivistystyön oppilaitoksissa (N=60).
Neljännes sekä vapaan sivistystyön että ammatillisista oppilaitoksista mainitsi myös muita kuin kyselylomakkeessa ilmoitettuja tasa-arvo- suunnitelman aihealueita. Lukioista hieman harvempi, 15 prosenttia
mainitsi muista aihealueista. Etenkin ikätasa-arvo oli mainittu usein tällaisena aihealueena. Muita mainittuja asioita olivat opiskelijoiden tasa-arvo, maahanmuuttajien ja eri etnisten ryhmien tasa-arvo sekä yleisemmin kansainvälisyys ja yhdenvertaisuus. Myös työolot ja työ- suojelu keräsivät muutaman maininnan.
Tavoitteet ja toimenpiteet henkilöstöpoliittisissa tasa- arvosuunnitelmissa
Vastaajia pyydettiin kertomaan, millaisia tavoitteita mainituille hen- kilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman aihealueille oli asetettu ja millaisiin konkreettisiin toimiin oppilaitoksessa oli tasa-arvosuun- nitelman myötä ryhdytty. Kumpaankin avoimeen kysymykseen tuli runsaasti vastauksia. Tavoitteita koskevia vastauksia kertyi yh- teensä 17 liuskaa ja toimenpiteitä koskevia vastauksiakin 11 lius- kaa. Henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman tavoitteisiin oli moni vastaaja ilmoittanut myös opiskelijoita koskevia tavoitteita.
Luultavasti näillä oppilaitoksilla henkilöstöpoliittinen ja toiminnalli- nen tasa-arvosuunnitelma ovat yhdessä.
Oppilaitosten ilmoittamat henkilöstöä koskevat tasa-arvosuunnitel- man tavoitteet vaihtelivat suuresti. Osa vastaajista ilmoitti useita hy- vinkin yksityiskohtaisia tavoitteita. Jotkut vastaajat olivat esimerkik- si kopioineet pitkiä otteita oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelmasta vastauskenttiin. Osa ilmoitetuista tavoitteista taas oli hyvin yleisiä, tavoitteena pidettiin esimerkiksi tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta tai yhdenvertaista kohtelua oppilaitoksessa tai yksinkertaisesti vain
”tasa-arvolain edellyttämiä tavoitteita”. Tavoitteista ei aina käynyt ilmi, mitä konkreettisesti aiotaan tehdä. Ne sisälsivät usein ohjelmal- lisia toimintasuosituksia ja pyrkimyksiä, joita kuvaavat esimerkiksi ilmaisut ”edistetään”, ”pyritään”, ”varmistetaan” ja ”huolehditaan”.
Poimintoja henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien tavoitteista:
”Työrauha ja tasa-arvo kaikille.”
”Kaikessa toiminnassa otetaan huomioon tasapuolinen kohtelu eri sukupuolten välillä.”
”Moninaisuuden arvostaminen niin henkilökunnassa kuin
asiakaskunnassakin. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen.
Syrjinnän estäminen.”
”Työyhteisön “kipupisteiden” tunnistaminen ja esiin nostaminen.
Yhteinen ymmärrys siitä, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat.
Seksuaalisen häirinnän poistaminen kokonaan.”
”Opettajilta ja opiskelijoilta edellytetään moitteetonta ja toiset huomioon ottavaa käytöstä. Koulussamme ei kenenkään tule loukata toista kouluyhteisön jäsentä eikä sallia, että toista loukataan.”
”Tasa-arvosuunnitelman tavoitteena on estää sukupuoleen, elämänkatsomukseen, ikään tai kulttuuritaustaan perustuvaa syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja erilaisuutta kunnioittava sekä hyvää tulosta tekevä työyhteisö.”
”Henkilöstön rekrytoinnissa pyritään lisäämään miesten määrää.”
”Yllä mainituissa kohdin järjestyksessä: samapalkkaisuus tehtäväkohtaisesti, palkanlisät yhtäläisin perustein, koulutukseen osallistuminen tasapuolista, rekrytoinnissa pätevyysvaatimusten mukaan, työtehtävät on jaettu pätevöitymisen mukaan opettajille ja kaikilla mahdollisuus osallistua oppiaineen ulkopuoliseen toimintaan, joista saa erilliskorvauksen. Johtamiskulttuurissa laajennettu osallistumista henkilöstöön.”
”Palkkaus: naiset ja miehet saavat samaa palkkaa samasta ja vaativuudeltaan samanarvoisesta työstä.
Rekrytointi: kaikki avoimiin tehtäviin hakeutuisi sekä miehiä että naisia sekä vaikutetaan työympäristöön siten, että miesten osuus naisvaltaisilla aloilla lisääntyisi ja päinvastoin.
Koulutus: Esimiehet tukevat tasapuolisesti koulutukseen osallistumista ja erityisesti naisia kannustetaan osallistumaan asiantuntija- ja esimieskoulutukseen.
Työtehtävien jakautuminen: edistetään naisten ja miesten
tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin. Johtaminen: kehitetään tasa-arvoista johtamiskulttuuria ja tasapuolista työtehtävien
jakamista.
Urakehitys: Perinteisen vertikaalisen, ylöspäin johtavan uralla etenemisen lisäksi tuetaan horisontaalista uralla etenemistä tulosyksiköstä ja tulosalueelta toiselle. Horisontaalista uralla etenemistä on työtehtävien monipuolistaminen ja asiantuntijuuden syventäminen esimerkiksi tehtäväkierron avulla. Osaamisen karttuminen heijastuu myös palkkaan tasa-arvoisesti.
Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen: Työn ja perhe-
elämän yhteensovittamista kannustetaan. Erityisesti pienten lasten vanhempien työaika saadaan entistä joustavammaksi.
Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä: näistä on laadittu erillinen opas, josta ilmenevät sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun sekä kiusaamisen ilmenemismuodot ja niiden ehkäisyyn ohjeet sekä yhteystiedot.
Ikätasa-arvo: kehitetään nuorten ja ikääntyneiden välistä tasa- arvoa. kaikkien osaamista arvostetaan tasapuolisesti ja tuetaan koko työhistorian kattavaa kehittymistä.”
”Kannustetaan myös miespuolisia työntekijöitä pitämään vanhempainlomia. Häirintätapauksissa kannustetaan työntekijää toimimaan ohjeistusten mukaan. Ohjeistukset myös seinällä nähtävillä. Tavoitteena on selvittää jokainen tapaus (jos niitä ilmenee) välittömästi.”
”Opiskelijavalinta: tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaate, sukupuoli ei vaikuta, vaan nuoren oma motivaatio ja soveltuvuus alalle; muuta etnistä alkuperää oleviin hakijoihin sovelletaan samoja valintakriteerejä.
Opetuksen järjestäminen: tasavertaiset oppimismahdollisuuden kaikille
Opintosuoritusten arviointi: maahanmuuttajilla arvioinnissa tulee käyttää heidän kielitaitonsa huomioon ottavia arviointimenetelmiä Henkilöstö: naiset ja miehet tasa-arvoisia rekrytointiprosessissa, tehtävien jaossa, palkkauksessa.”
”Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämistä toteutetaan seuraavasti:
1. Henkilöstön ja opiskelijoiden tietoisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkityksestätyö- ja opiskeluyhteisössä lisätään koulutuksen ja tiedottamisen keinoin. Vuosittain järjestetään teemapäivä, joka koostuu aiheeseen liittyvistä luennoista, oppilastöistä ja kuntayhtymän kirjastoihin kootuista näyttelyistä.
2. Henkilöstölle järjestetään ajanjakson aikana yksi koulutuspäivä, jossa pohditaan työpaikkahäirinnän ja koulukiusaamisen määritelmiä. Lisäksi paneudutaan työtovereiden keskinäisen työpaikkahäirinnän havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn,.
3. Arviointimenetelmien kehittämistä jatketaan luomalla tarkoituksenmukaisia tiedonkeruumenetelmiä ja mittareita.”
”Oppilaitos pyrkii jatkuvasti kehittämään tasa-arvoista johtamiskulttuuria ja tasapuolista työtehtävien jakamista. Tasa- arvonäkökohdat otetaan huomioon fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työolojen kehittämisessä. Työnjaon, vastuun ja kannustusten tulee olla tasapuolista. Koulun johto huolehtii siitä, että mahdolliset häirintätapaukset selvitetään ilman aiheettomia viivytyksiä.”
”Tasa-arvoa edistävän ajattelutavan juurruttaminen kaikkeen työpaikan henkilöstöä ja työympäristöä koskevaan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon.”
”Palkkauksessa ja tehtävien jakautumisessa kaikenpuolinen tasa-arvo on ehdoton itsestäänselvyys. Johdon tehtävä on tästä huolehtiminen. Seksuaalisessa ja sukupuoleen perustuvassa häirinnässä nollatoleranssi.”
”Säilytetään sukupuolten välinen tasa-arvo nykyisellä tolalla, koska teettämässämme kyselyssä ei ilmennyt korjattavaa.”
”Ulkoiselle asiantuntijaverkostolle ja opiskelijoille sekä yhtäältä omalle henkilöstölle tehdyt tasa-arvokyselyt osoittivat tasa-
arvoasioiden olevan hyvällä mallilla, joten tasa-arvosuunnitelmassa on tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettu tilanteen ylläpitäminen
sellaisena. Lisäksi henkilöstön mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen halutaan tukea entistä tavoitteellisemmin.”
Tasa-arvotilanteen seuranta sekä tasa-arvosuunnitelmasta tiedotta- minen olivat yleisimpiä toimenpiteitä, joihin oppilaitoksissa oli ryh- dytty. Seurannan toteuttamiseksi oli pyritty luomaan mittareita ja esimerkiksi tasa-arvokyselyn ja palkkakartoituksen tekeminen mai- nittiin usein yhtenä konkreettisena toimenpiteenä. Lisäksi syrjintä- ja häirintätilanteiden varalle oli luotu toimintamalleja ja ohjeistuksia.
Vastaajat mainitsivat, että tasa-arvosuunnitelma on lisännyt yleistä keskustelua tasa-arvoon liittyvistä asioista ja että jokapäiväisessä toi- minnassa tasa-arvo on aiempaa enemmän esillä. Kehityskeskustelut olivat yksi mainituista tavoista, joilla tasa-arvoa on pyritty integroi- maan oppilaitoksen toimintaan.
Joidenkin vastaajien mukaan tasa-arvosuunnitelman tavoitteet ovat koulutuksen järjestäjän laatimia, eikä oppilaitos ole tämän vuoksi ryhtynyt erillisiin oppilaitoskohtaisiin toimenpiteisiin. Oppilaitoksen tilannetta pidettiin myös niin hyvänä, ettei tarvetta erityisille toi- menpiteille ollut tai tasa-arvosuunnitelma nähtiin pikemminkin ole- massa olevan tilanteen kirjauksena kuin varsinaiseen muutokseen
tähtäävänä suunnitelmana. Osalla oppilaitoksista tasa-arvosuunni- telma on niin tuore, ettei erityisiin toimiin oltu vielä ehditty ryhtyä.
Poimintoja vastaajien ilmoittamista toimenpiteistä, joihin henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman myötä oli ryhdytty:
”Edistämään tasa-arvoa.”
”Tarkennettu toimintaohjeita.”
”Kaikkiin tavoitteisiin on luotu aikataulu ja mittari sille, ovat tavoitteet toteutuneet.”
”Mukana opetussuunnitelmissa. Opiskelijakunnissa käsittely vuosittain. Mittareiden kehittäminen käynnistynyt. Palkkakartoitus miesten ja naisten palkkatasoista ja eroista hinnoittelukohdittain tehty tasa-arvosuunnitelman osaksi.”
”Kuuleminen ja yhteistyö, tiedottaminen, kouluttaminen ja seuranta.”
”Tasa-arvokeskustelut ja kyselyt.”
”Ohjaa rekrytointia, työsuhteen toteutumista arjessa.”
”Ohjeistus häirintätapauksissa.”
”Päivitetään tarpeen ja yhteiskunnallisen kehityksen niin vaatiessa ja henkilöstöltä tulleiden ideoiden pohjalta.”
”Tasa-arvosuunnitelma kuuluu henkilöstön
perehdyttämisaineistoon ja siihen liittyviä asioita käsitellään yksikköpalavereissa, opiskelijoiden kanssa, johtoryhmässä, rekrytointeihin liittyen. Työsuojelutoimikunta seuraa suunnitelman toteutumista ja nostaa esiin mahdollisia puutteita.”
”Opinto-ohjaaja, ryhmäohjaajat ja muut opettajat
pyrkivät ohjaamaan naisopiskelijoita enemmän valitsemaan matemaattisluontoisia aineita.
Häirintätilanteita henkilökunnassa ei ole esiintynyt.
Opettajavalinnoissa ei ole esiintynyt seikkoja, joissa tasa-arvo ei olisi toteutunut.”
”Toimenpiteiksi tasa-arvon saavuttamiseksi suunnitelman mukaisesti on ryhdytty entistä enemmän kiinnittämään huomiota työskentelyolojen tasavertaisuuteen, huolehtimaan opiston houkuttelevuudesta ja laadukkuudesta sekä aineiden kurssivalinnassa, kurssimaksuissa, opiskelijavalinnassa.”
”Rekrytointikäytäntöjen uudistaminen. Koulutusajankohtien sopiminen sopiviksi mahdollisimman monille. Kehityskeskustelujen käyminen vuosittain. Joustavien työjärjestelyjen mahdollistaminen erilaisissa elämäntilanteissa. Toimikuntien jäsenistöä koottaessa huomioidaan sukupuolten tasa-arvoasiat. Seurataan henkilöstön palkkausta sukupuolittain, että sopimusalan tehtävissä
työskentelevillä on yhtäläinen palkkaus.”
”Rekrytoinnissa huomioidaan, että ala soveltuu molemmille sukupuolille ja valinnassa korostetaan tasapuolisuutta.
Koulutuksessa ja tiedottamisessa huomioidaan tasa-
arvoisuus eri henkilöstöryhmien välillä. Työolojen järjestelyitä perhetilanteiden mukaan. Yhteiset pelisäännöt ja ohjeet häirintä- ja kiusaamisasioissa.”
”Lukiossa pyritään innostamaan tasapuolisesti sekä miehiä että naisia uusiin haasteisiin ja tehtäviin, kannustamaan henkilökunnan täydennyskoulutukseen osallistumista tasapuolisesti, työ-, perhe- elämän ja opiskelijoiden elämäntilanteen yhteensovittamiseen eri- ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien henkilöstöryhmien näkökulmasta, tasapuoliseen työtehtävien jakoon.”
”Opettajat on jaettu tiimeihin, jotka käsittelevät kouluyhteisön tärkeinä pitämiä asioita. Työnjaosta keskustellaan opettajakunnan kanssa, opiskelijat on otettu aiempaa paremmin mukaan
päätöksentekoon.”
”Suunnitelma on vielä niin tuore, että varsinaisia toimia ei ole tehty, mutta seuraavien vuosien aikana normaalin talous- ja toimintasuunnittelun perustana on tasa-arvosuunnitelma.”
”Tasa-arvosuunnitelma on osa henkilöstöpoliittista ohjelmaa. Se kuten muutkin suunnitelmat ja ohjelmat ovat linjassa N:n kaupungin strategioiden ja ohjelmien kanssa.”
”KKY:n yhteiset tavoitteet, ei erillistä oppilaitoksissa.”
”Ei mitenkään ihmeellisempään koska ongelmia ei ole ollut.”
”Ei mihinkään erityiseen, tasa-arvoon kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.”
3.4 Henkilöstöpoliittisesta tasa-
arvosuunnitelmasta tiedottaminen ja suunnitelman seuranta
Tässä luvussa esitellään vastaukset henkilöstöpoliittisen tasa-arvo- suunnitelman tiedottamista ja suunnitelman seurantaa koskeviin ky- symyksiin.
Tiedottaminen
Tasa-arvovaltuutetun ohjeistus korostaa tasa-arvosuunnitelmasta tie- dottamisen tärkeyttä. Valtuutetun ohjeiden mukaan tasa-arvosuun- nitelmaan tulisi sisältyä myös suunnitelma siitä, miten tasa-arvo- suunnitelmasta ja seurannan tuloksista tullaan henkilöstölle tiedot- tamaan. Tämän kyselyn tulosten perusteella henkilöstöpoliittisista tasa-arvosuunnitelmista tiedottaminen on hoidettu oppilaitoksissa hyvin, kuten kuviosta 15 on luettavissa. Ammatillisista oppilaitok- sista jopa yli 90 prosenttia vastasi, että suunnitelmasta on tiedotettu henkilöstölle. Myös lukioista 86 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 82 prosenttia oli tiedottanut tasa-arvosuunnitelmasta henkilöstölle.
Kuvio 15. Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen.
Kyselyssä selvitettiin henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottamisen lisäksi millä oppilaitoksen eri henkilöstöryhmillä oli ollut mahdollisuus tutustua tasa-arvosuunnitelmaan (ks. kuvio 16).
Tämän vuoksi kyselyssä tiedusteltiin myös kenelle tasa-arvosuunni- telma oli oppilaitoksessa, esimerkiksi intranetin välityksellä, jaettu.
Kuvio 16. Tahot, joille henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma on jaettu.
Kyselyyn vastanneissa lukioissa suunnitelma oli jaettu pääasiassa opetushenkilöstölle. Muulle henkilöstölle suunnitelmaa oli jaettu huomattavasti harvemmassa lukiossa. Lisäksi noin 32 prosentissa lukioista suunnitelmaa ei oltu jaettu kenellekään. Ammatillisista op- pilaitoksista lähes yhtä monessa oli jaettu suunnitelma sekä ope- tus- että muulle henkilöstölle. Lisäksi hieman yli kolmanneksessa ammatillisista oppilaitoksista suunnitelma oli jaettu jollekin muulle.
Ammatillisia oppilaitoksia, joissa suunnitelmaa ei oltu jaettu kenel- lekään, oli vastaajien joukossa vain 11 prosenttia. Vapaan sivistys- työn oppilaitoksissa niin ikään suunnitelmia oli jaettu yhtä paljon sekä opetus- että muulle henkilöstölle. Vapaan sivistystyön oppi- laitoksista 30 prosenttia ilmoitti suunnitelmia jaetun myös muille tahoille. Lisäksi neljänneksessä kyselyyn vastanneista vapaan sivis- tystyön oppilaitoksista suunnitelmaa ei oltu jaettu kenellekään.
Muita vastauksissa mainittuja tahoja, joille henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa oli jaettu, olivat esimerkiksi opiskelijat ja op- pilaitoksen johtoryhmä.
Seuranta
Tasa-arvosuunnitelmaan kuuluu arvio edellisen vuoden suunni- telmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tu- loksista. Arvion pohjalta laaditaan seuraavan vuoden tavoitteet ja toimenpiteet suunnitelman päivityksen yhteydessä. Seuranta voi- daan tehdä esimerkiksi tuoreiden tilastojen, henkilöstökyselyjen ja yhteisten keskustelutilaisuuksien avulla. Tasa-arvovaltuutetun oh- jeiden mukaan selvitys työyhteisön tasa-arvotilanteesta on tehtävä vähintään kerran kolmessa vuodessa.
Kyselyn tulosten perusteella yleisin tapa seurata henkilöstöä koske- van tasa-arvosuunnitelman toteutumista lukioissa ovat henkilökun- nalle järjestettävät keskustelutilaisuudet, näin vastasi 47 prosenttia lukioiden edustajista (ks. kuvio 17). Toiseksi yleisin seurannan tapa lukioissa oli kyselyjen tekeminen; tilastollista tietoa oli käytetty seu- rannassa huomattavasti harvemmin. Ammatillisissa oppilaitoksissa
sen sijaan sekä tilastollinen seuranta että kyselyjen tekeminen näyt- täisivät olevan suunnilleen yhtä yleisiä seurannan tapoja; 49 prosent- tia näistä oppilaitoksista ilmoitti seuraavansa tasa-arvosuunnitelman toteutumista tilastoin ja 51 prosenttia henkilöstökyselyin. Vapaan si- vistystyön oppilaitosten tulokset olivat yhteneväisiä lukioiden tulos- ten kanssa. Myös niissä yleisin tapa seurata tasa-arvosuunnitelman toteutumista olivat yhteiset keskustelutilaisuudet (vastauksia 50 %).
Toiseksi yleisin tapa oli henkilöstölle tehtävien kyselyjen järjestä- minen, näin vastasi 45 prosenttia. Tilastoin tasa-arvosuunnitelmille asetettujen tavoitteiden toteutumista ilmoitti seuraavansa kolman- nes vapaan sivistystyön oppilaitoksista.
Vastaajat ilmoittivat seuraavansa tasa-arvosuunnitelmien toteutumis- ta myös muilla tavoin. Tärkeimpiä näistä olivat kehityskeskustelut.
Ne saivat aineistossa runsaasti mainintoja. Lisäksi muutamia mai- nintoja saivat erilaiset henkilöstökertomukset ja -raportoinnit sekä oppilaitoksessa suoritettavat auditointiprosessit.
Kuvio 17. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman seuranta.
Toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu
Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman tulee tasa-arvolain mukaan sisältää oppilaitoksen tasa-arvotilanteen ja siihen liittyvien ongel- mien kartoituksen s sekä toteutettaviksi suunnitellut tarpeelliset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi. Lisäksi laki edellyttää, että suunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota ”tasa-arvon toteutu- miseen opiskelijavalinnoissa, opetusta järjestettäessä ja opintosuori- tuksia arvioitaessa sekä toimenpiteisiin, joilla pyritään seksuaalisen häirinnän ja sukupuolen perusteella tapahtuvan häirinnän ehkäise- miseen ja poistamiseen”. Oppilaitoksilta edellytetään tasa-arvolain mukaan myös, että ”opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista” (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2005/232).
Kuten luvussa kolme mainittiin, henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuun- nittelun velvoite koskee työpaikkoja, joilla työskentelee säännölli- sesti vähintään 30 henkilöä. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun velvoite sen sijaan koskee kaikkia opetusta antavia organisaatioita henkilöstön tai opiskelijoiden määrästä riippumatta. Ainostaan hy- vin lyhytkestoista opetusta antavia oppilaitoksia toiminnallisen tasa- arvosuunnittelun velvoite ei koske (Tasa-arvolakiesite 2005, 17).
Seurantakyselyn toinen osa koski toiminnallista tasa-arvosuunnit- telua. Se jakautui pääosin edellisen osion tavoin tasa-arvosuunnit- telun tilannetta, suunnitelman muotoa ja itse suunnitelmaprosessia kartoittaviin osiin. Tulokset on laskettu myös tässä oppilaitostyy- peittäin niiden vastaajien lukumääristä, jotka ilmoittivat oppilaitok- sella olevan oppilaitoskohtaisen toiminnallisen tasa-arvosuunnitel- man tai oppilaitoksen noudattavan koulutuksen järjestäjän laatimaa toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa. Tässäkään oppilaitoskohtais- ta toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ei ole erotettu niistä, jotka noudattavat koulutuksen järjestäjän laatimaa tasa-arvosuunnitelmaa.
4
4.1 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne Tarkastelen seuraavassa toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun yleistä tilannetta oppilaitostyypin, läänin sekä tasa-arvosuunnitelman laati- mis- tai päivitysvuoden mukaan.
Kuvio 18. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne oppilaitostyypin mukaan.
Kuvion 18 mukaan oppilaitoskohtainen tai koulutuksen järjestäjän laatima toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on yli puolella kyse- lyyn vastanneista lukioista (58,1 %) ja ammatillisista oppilaitoksista (54 %). Vapaan sivistystyön oppilaitoksista toiminnallinen suunni- telma on jonkin verran harvemmalla, 37 prosentilla vastanneista.
Kyselyssä mukana olleista lukioista suuremmalla osalla on oppi- laitoskohtainen toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma (37,4 %) kuin koulutuksen järjestäjän laatima suunnitelma (20,7 %), ammatillisista oppilaitoksista yhtä moni noudattaa oppilaitoskohtaista tai koulu- tuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa, kumpaakin oli 27 prosen- tissa oppilaitoksista. Vapaan sivistystyön oppilaitoksista koulutuk- sen järjestäjän (25,2 %) laatimaa suunnitelmaa noudattaa kaksinker- tainen määrä oppilaitoskohtaisiin (11,5 %) suunnitelmiin nähden.
Ruotsinkielisistä oppilaitoksista viisi ilmoitti, että niillä on oppi- laitoskohtainen toiminnallinen suunnitelma, ja kolme, että oppi- laitos noudattaa koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa.
Oppilaitoksista 24 ilmoitti, että niillä ei ollut toiminnallista tasa-ar- vosuunnitelmaa.
Kysyttäessä syitä sille, miksei oppilaitoksessa ole toiminnallista tasa- arvosuunnitelmaa, osa vastaajista mainitsi oppilaitoksen pienen koon ja henkilöstön vähäisen määrän (alle 30 henkilöä). Lisäksi, koska Opetushallituksen laatima tasa-arvosuunnittelun opas koskee vain lukioita sekä ammatillista koulutusta ja ammatillista aikuiskou- lutusta, joissakin opistoissa oli tulkittu, ettei velvoite koske niitä.
Kuten luvussa kaksi mainitaan, osa oppilaitoksista ilmoitti syyksi toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman puuttumiselle sen, että oppi- laitoksessa on vain yksi tasa-arvosuunnitelma tai tasa-arvo- ja yh- denvertaisuussuunnitelma. Muut syyt toiminnallisen tasa-arvosuun- nitelman puuttumiselle olivat hyvin samankaltaisia kuin henkilöstö- poliittisen suunnitelman puuttumiselle annetut syyt. Toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ei koettu tarpeelliseksi tai sen tekemiseen ei ollut riittävästi resursseja. Lisäksi suunnitelma oli monessa oppilai- toksessa vasta tekeillä.
Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne lääneittäin
Kuviosta 19 näkyy toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien yleisyys lääneittäin. Tämän kyselyn tulosten perusteella toiminnallisia tasa- arvosuunnitelmia on suhteellisesti eniten Oulun läänin oppilaitoksis- sa, joista 58 prosentilla on joko oppilaitoskohtainen tai koulutuksen järjestäjän laatima suunnitelma. Oulun läänissä myös oppilaitoskoh- taisia toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia oli eniten, 36 prosentilla oppilaitoksista. Toiseksi eniten toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia oli itäsuomalaisilla oppilaitoksilla (52,5 %); niissä koulutuksen jär- jestäjän laatimia suunnitelmia oli jonkin verran oppilaitoskohtaisia enemmän. Länsi-Suomen läänissä toiminnallisia tasa-arvosuunnitel- mia oli tämän kyselyn tulosten perusteella 50 prosentissa oppilai-
toksista, myös niissä koulutuksen järjestäjän laatimia suunnitelmia oli oppilaitoskohtaisia enemmän. Lapin läänissä toiminnallisia tasa- arvosuunnitelmia oli niin ikään 50 prosentilla oppilaitoksista, niistä 29 prosentilla suunnitelma oli oppilaitoskohtainen. Lähes yhtä pal- jon suunnitelmia oli eteläsuomalaisissa oppilaitoksissa (49 %), niistä hieman useampi ilmoitti suunnitelman olevan oppilaitoskohtainen.
Kuvio 19. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne lääneittäin.
Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laatimis- ja päivitysvuosi Oppilaitoksia koskevan toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun vel- voite lisättiin tasa-arvolakiin vuonna 2005. Toiminnalliset tasa-arvo- suunnitelmat ovat kyselyyn vastanneissa oppilaitoksissa pääasiassa vuosilta 2008 ja 2009 (ks. kuvio 20). Lukioiden suunnitelmista 36 prosenttia on vuodelta 2009 ja lähes 30 prosenttia vuodelta 2008.
Ammatillisten oppilaitosten suunnitelmia oli 34 prosenttia sekä vuo- delta 2007 että 2009. Vapaan sivistystyön oppilaitoksista sen sijaan 28 prosenttia suunnitelmista on vuodelta 2007 ja hieman yli 37 pro- senttia vuodelta 2009. Vuodelta 2005 on kaikissa kyselyyn vastan- neissa oppilaitoksissa yhteensä 11 suunnitelmaa ja vuodelta 2006 yhteensä 23 suunnitelmaa.
Kuvio 20. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laatimis- tai päivitys- vuosi.
4.2 Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman muoto Tasa-arvovaltuutettu suosittaa laatimaan toiminnallisen ja henki- löstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman erikseen. Valtuutettu niin ikään katsoo, että toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma voi olla myös osa esimerkiksi opetussuunnitelmaa ja jotakin muuta oppilai- toksen suunnitelmaa.
Kuviosta 21 nähdään, että kyselyyn vastanneista lukioista hieman suurempi osa (42,4 %) noudattaa erillistä toiminnallista tasa-arvo- suunnitelmaa kuin sellaista suunnitelmaa, jossa henkilöstöä koske- va osa on mukana (37,1 %). Lukioista 11 prosentilla suunnitelma on osa opetussuunnitelmaa. Vastaavasti ammatillisista oppilaitok- sista suuremmalla osalla, lähes puolella, tasa-arvosuunnitelma on osa henkilöstöpoliittista suunnitelmaa, 35 prosentilla se on erilli- nen suunnitelma ja 17 prosentilla se on osa opetussuunnitelmaa.
Lisäksi ammatillisista oppilaitoksista 18,5 prosentilla toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on osa jotakin muuta suunnitelmaa. Vapaan
sivistystyön oppilaitosten osalta tilanne on hieman erilainen: niistä yli 40 prosentilla toiminnallinen suunnitelma on osa henkilöstö- poliittista suunnitelmaa ja 37,5 prosentilla se on osa jotakin muuta suunnitelmaa. Erillinen toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on hie- man alle 30 prosentilla kyselyyn vastanneista vapaan sivistystyön oppilaitoksista.
Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman ilmoitettiin lisäksi olevan osa esimerkiksi oppilaitoksen lukuvuosisuunnitelmaa, työsuunnitelmaa tai toimintasuunnitelmaa.
Kuten henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnittelussa, yhdenver- taisuusnäkökulma sisältyy lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden oppilaitosten toiminnallisiin tasa-arvosuunnitelmiin (ks. kuvio 22).
Lukioista kuudella ja ammatillisista oppilaitoksista kolmella ei ollut yhdenvertaisuusnäkökulmaa osana suunnitelmaansa. Kaikkien va- paan sivistystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmissa yhdenver- taisuus oli mukana.
Kuvio 21. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman muoto.
4.3 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun prosessi Kyselyn toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun prosessia koskeva osuus koski tasa-arvosuunnittelusta vastuullisia ja siinä mukana olleita tahoja, opiskelijoiden osallistumista suunnitteluun, tasa- arvokyselyn tekemistä ja toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun ai- healueita sekä suunnitelmasta tiedottamista ja sen seurantaa. Osio sisälsi lisäksi neljä avointa kysymystä, jotka koskivat toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman aihealueille määriteltyjä tavoitteita, toimen- piteitä, joihin suunnittelun myötä on oppilaitoksessa ryhdytty sekä vastaajien näkemyksiä tasa-arvosuunnittelun antoisista ja haasteel- lisista puolista. Näiden avoimien kysymysten vastauksia käsitellään kootusti luvussa 5.
Vastuu toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta
Kuvion 23 mukaan toiminnallisesta tasa-arvosuunnittelusta vastaa pääasiassa oppilaitoksen rehtori. Erot oppilaitostyyppien välillä ovat tässä suhteellisen pieniä.
Kuvio 22. Yhdenvertaisuusnäkökulma toiminnallisessa tasa-arvosuun- nittelussa.
Kuvio 23. Toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta vastuulliset tahot.
Kyselyyn vastanneista lukioista 76,5 prosentissa suunnittelusta vastaa oppilaitoksen rehtori ja noin kymmenessä prosentissa erillinen tasa- arvovastaava. Neljässä prosentissa lukioista suunnitelmasta ei vastaa kukaan ja 18 prosentissa siitä vastaa joku muu taho. Ammatillisista oppilaitoksista 68,5 prosentissa tasa-arvosuunnittelusta vastaa reh- tori ja 13 prosentissa tasa-arvovastaava. Merkittävästi eniten muita vastaavia tahoja oli ammatillisissa oppilaitoksissa (40,7 %). Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on vähiten erillisiä tasa-arvovastaavia, ja rehtorin vastuulla suunnittelu on 85 prosentissa oppilaitoksista.
Muita tasa-arvosuunnitelmasta vastuullisia tahoja on 12,5 prosentis- sa vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Tasa-arvotyöryhmä mainittiin useimmiten tällaiseksi muuksi vastuussa olevaksi tahoksi. Joitakin mainintoja sai myös oppilaitoksen johtoryhmä.
Osallistuminen toiminnalliseen tasa-arvosuunnitteluun
Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tulee laatia yhteistyössä opis- kelijoiden kanssa. Kyselyssä selvitettiinkin opiskelijoiden mukana- olon yleisyyttä sekä tapoja, joilla opiskelijat tasa-arvosuunnittelussa ovat olleet mukana. Kyselyyn vastanneista oppilaitoksista opiskeli- jat ovat olleet useimmiten mukana lukioiden tasa-arvosuunnittelus- sa ja hieman harvemmin ammatillisten oppilaitosten suunnittelussa (ks. kuvio 24). Vapaan sivistystyön oppilaitoksista opiskelijat ovat olleet jollakin tavalla mukana suunnittelussa hieman alle 40 prosen- tissa oppilaitoksista.
Kuvio 24. Opiskelijoiden mukanaolo toiminnallisessa tasa-arvosuunnit- telussa.
Yleisin tapa, jolla opiskelijat ovat olleet mukana tasa-arvosuunnit- telussa, on kyselyyn osallistuneissa oppilaitoksissa ollut komment- tien ja ideoiden pyytäminen oppilaskunnalta. Puolet ammatillisis- ta oppilaitoksista ja lähes 55 prosenttia lukioista oli toiminut näin.
Tasa-arvotyöryhmässä oli ollut mukana opiskelijoita 27 prosentissa
lukioista ja 11 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista. Vapaan si- vistystyön oppilaitoksista 19 prosentissa oli pyydetty kommentte- ja oppilaskunnalta ja kuudessa prosentissa opiskelijat olivat olleet tasa-arvotyöryhmässä mukana. Joissakin oppilaitoksissa opiskelijat olivat osallistuneet opettajankokouksiin tai johtoryhmän työskente- lyyn. Myös opiskelijoille tehty kysely mainittiin tapana, jolla opiske- lijat olivat olleet mukana tasa-arvosuunnittelussa.
Toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta on kuvion 25 mukaan useimmiten keskusteltu opetushenkilöstön ja oppilaitoksen joh- don keskuudessa. Yli puolessa kyselyyn vastanneista lukioista tasa- arvosuunnitelmasta oli keskusteltu oppilaskunnan keskuudessa.
Ammatillisista oppilaitoksista lähes 30 prosentissa oli suunnitelmas- ta keskusteltu oppilaskunnan keskuudessa. Oppitunneilla siitä oli
Kuvio 25. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman käsittelyyn osallistu- minen.
