ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSTA VALMISTUNEIDEN
BIOLOGIAN AINEENOPETTAJIEN VALMIUDET BIOLOGIAN OPETTAMISEEN PERUSOPETUKSESSA JA LUKIOSSA
ESSI LINNAVIRTA
Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Ympäristö- ja biotieteiden laitos
Biologia 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia
LINNAVIRTA ESSI: Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden biologian aineenopettajien valmiudet biologian opettamiseen perusopetuksessa ja lukiossa
Pro gradu -tutkielma (20 op), 55 s., liitteitä 3 Maaliskuu 2020
avainsanat: aineenopettajan substanssikompetenssi, aineenopettajien tyytyväisyys, biologian opetus Suomessa biologian aineenopettajaksi on mahdollista opiskella Helsingissä, Joensuussa, Oulussa ja Turussa. Yliopistojen tarjoama tutkimukseen perustuva opetus pyrkii seuraamaan biologian alan nopeaa kehitystä kuten myös koulujen opetussuunnitelmat, joskin viiveellä. Opetushallitus laatii perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet, jotka ovat valtakunnallisia koulujen opetussisältöjä ohjaavia määräyksiä. Opettajalla tulee olla pätevyyksiä neljältä eri ulottuvuudelta:
yksilökompetenssi, pedagoginen kompetenssi, substanssikompetenssi sekä sosiaalinen kompetenssi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset substanssivalmiudet Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet biologian aineenopettajat ovat saaneet biologian opettamiseen perusopetuksessa ja lukiossakin. Substanssivalmiuksilla tarkoitetaan opettajan kykyä hallita opetusmateriaalit kattavasti ja syventää tietoa.
Aineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla. Sähköinen e-lomake lähetettiin vuosina 2013-2018 valmistuneille biologian aineenopettajalinjalaisille ja 44 henkilöä eli 80 % tutkimusjoukosta vastasi kyselyyn. Tutkimuksen kirjallisuusosiossa selvitettiin biologian aineenopettajakoulutuksen, kehitystä Suomessa, verrattiin eri yliopistojen biologian aineenopettajakoulutuksen sisältöjä sekä selvitettiin perusopetuksen ja lukion biologian opetussuunnitelmissa 2000-luvulla tehtyjä muutoksia.
Kyselyyn vastanneista 37 kertoi toimivansa opetusalalla ja heistä 11:llä oli vakituinen työpaikka.
Tutkintoon suoritetut aineyhdistelmä, sukupuoli tai valmistumisvuosi eivät vaikuttaneet työsuhteen laatuun. Vastaajat kertoivat saaneensa tarvitsemansa valmiudet biologian opettamiseen perusopetuksessa ja lukiossa. Valmiudet opettamiseen koettiin hieman paremmiksi perusopetuksessa kuin lukiossa. Aineyhdistelmillä, gradulla tai sukupuolella ei vaikutusta keskimääräiseen tyytyväisyyteen. Heikoimmiksi opetettaviksi osa-alueiksi vastaajat kokivat ihmisen biologian, kestävän kehityksen ja biotekniikan. Itä-Suomen yliopiston biologian opetussuunnitelman muutokset vuodesta 2015 eteenpäin ovat linjassa aineenopettajien opetussuunnitelmaa koskevien sisältötoiveiden kanssa. Suurin osa vastaajista toivoisi täydennyskoulutusta, mutta tarjolla ei ole ollut heidän tarpeisiinsa vastaavaa koulutusta. Itseopiskelu, asioiden itsenäinen kertaaminen ja ajankohtaisten uutisten ja tutkimusten seuraaminen ovat tärkeitä biologian aineenopettajan substanssikompetenssin jatkuvan kehittämisen kannalta.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Department of Environmental and Biological Sciences, biology
LINNAVIRTA ESSI: The proficiencies of biology teachers from University of Eastern Finland to teach biology in secondary and upper secondary school
MSc. Thesis (20 cp.), 55 pp., Appendices 3 March 2020
key words: substance competence of subject teacher, satisfaction of subject teachers, biology teaching The education for biology teaching is possible to complete in Helsinki, Joensuu, Oulu and Turku.
Teaching that is based on universities’ research aims to follow the fast development of the field of biology. The curriculums of schools follow this development as well, only delayed. Finnish National Agency of Education forms the curriculums for secondary and upper secondary schools and those are national instructions that guide the content of teaching in schools. Teachers should have competences from four different aspects: personality competencies, pedagogical competencies, substance competencies and social competencies.
The goal of this thesis is to study which kind of proficiencies the biology teachers from University of Eastern Finland have received when it comes to teaching in secondary and upper secondary school.
Substance competencies mean teacher’s abilities to broadly master the materials used in teaching and deepened their knowledge of the subject.
Material for this research was collected with questionnaire. Digital e-form was sent to biology teachers that had graduated in years 2013-2018 and there were 44 answers, which was 80% of the target group. The literature review of this thesis explains the education of subject teacher’s, especially biology teacher’s, how it has developed in Finland and it also compares the structure of education of biology teachers in different universities. Lastly it focuses on the changes in biology’s curriculums in 21st century.
From teachers that answered to the e-form, 37 were in teaching and 11 out of them had a permanent employment. Subject combinations, gender or the year of graduation had no correlation with the employment status. Answerers told that they had proficiencies that they had required for teaching in secondary and upper secondary schools, however the proficiencies were estimated to be slightly better in secondary schools. Subject combinations, the type of MSc. thesis or gender did not correlate with satisfaction. Human biology, sustainable development and biotechnology were topics that teachers felt they have weaker knowledge when compared to other topics. University of Eastern Finland’s changes in curriculum of biology that have been made after the year 2015 have mainly been in line with teacher’s wishes of content. Most of the teachers would want some update training, however there is no training available that would answer to their needs. Self-studying, rereading topics independently and keeping up with the latest news and researches are important when it comes to constantly updating one’s substance competencies.
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 4
2 AINEENOPETTAJAKOULUTUS ... 5
2.1 Aineenopettajan kompetenssi ... 5
2.2 Aineenopettajakoulutus Suomessa ... 7
2.3 Biologian aineenopettajankoulutus Suomessa ... 8
2.4 Aineenopettajankoulutus Joensuussa ... 10
2.5 Biologian aineenopettajankoulutus Joensuussa 2015 alkaen ... 11
3 OPETUSSUUNNITELMAT - BIOLOGIA ... 13
3.1 Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet vuodesta 2004 alkaen ... 14
3.1.1 Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014 ... 14
3.1.2 Muutokset perusopetuksen opetussuunnitelmissa 2004 ja 2014 ... 15
3.2 Lukion opetussuunnitelmien perusteet vuodesta 2003 alkaen... 16
3.2.1 Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015 ... 17
3.2.2 Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019 ... 18
3.2.3 Muutokset lukion opetussuunnitelmissa vuosina 2003, 2015 ja 2019 ... 19
4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 21
5 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 21
5.1 Aineiston kerääminen ... 21
5.2 E-lomake ... 22
5.3 Aineiston analysointi ... 23
5.4 Tilastollinen testaus ... 23
6 TULOKSET ... 24
6.1 Vastaajien taustatiedot ... 24
6.2 Työelämä ... 26
6.3 Valmiudet biologian opetukseen ... 33
6.3.1 Valmiudet biologian opetukseen perusopetuksessa ... 33
6.3.2 Valmiudet biologian opetukseen lukiossa ... 37
6.4 Täydennyskoulutus ... 40
6.5 Opetussuunnitelmien kehittäminen ... 41
6.6 Biologian opinnot Itä-Suomen yliopistossa ... 41
6.7 Muuta ... 44
7 TULOSTEN TARKASTELU ... 45
7.1 Tyytyväisyys omiin biologian opintoihin ja toiveet tulevasta ... 45
7.2 Työelämä ... 47
7.3 Opettajien työssäjaksaminen ... 47
7.4 Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmamuutokset ... 48
7.5 Täydennyskoulutus ... 49
8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA MAHDOLLISET JATKOTUTKIMUKSET ... 50
9 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 51
KIITOKSET ... 52
LÄHDELUETTELO ... 53 LIITTEET
4 1 JOHDANTO
Suomessa kaikki opettajankoulutus luokanopettajakoulutuksesta aineenopettajakoulutukseen on vuodesta 1971 lähtien ollut yliopistopohjaista (Pöntinen 2019). Biologian aineenopettajaksi pystyy nykyään Suomessa opiskelemaan Helsingissä, Joensuussa, Oulussa ja Turussa. Joensuussa biologian aineenopettajakoulutus alkoi vuonna 1973 (Nevala 2009: 184).
Aineenopettajakoulutus antaa tietämystä ja valmiuksia kyseisen aineen opettamiseen ja didaktiikkaan (Wibowo ym. 2019). Opettajien pätevyyksistä käytetään yleensä nimitystä kompetenssi, johon kuulu neljä osa-aluetta: yksilökompetenssi, pedagoginen kompetenssi, substanssikompetenssi sekä sosiaalinen kompetenssi. Opettajien tulee arvioida ja kehittää kompetenssin eri osa-alueita koko työelämänsä ajan.
Termi biologia on syntynyt 1800- luvulla (Agutter & Wheatley 2008: 212, 285). Pitkään biologia oli osana lääketiedettä, ja vasta 1800-luvulla Darwinin evoluutioteorian ja Mendelin perinnöllisyyssääntöjen seurauksena biologia alkoi muotoutua luonnontieteeksi, jollainen se on nykyään. Biologia on tieteenalana laaja, kattaen monia osa-alueita aina mikroskooppitasolta biosfääritasolle ja on vahvasti sidoksissa muihin tieteenaloihin. Biologinen tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa nopeasti kehittyvälle alalle.
Suomessa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet laatii Opetushallitus (Opetushallitus 2019b). Opetussuunnitelmat ovat valtakunnallisia määräyksiä, jotka ohjaavat koulujen opetussisältöjä. Paikalliset ja kunnalliset opetussuunnitelmat laaditaan valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Opetussuunnitelmat pyrkivät seuraamaan biologian alan kehitystä.
Tavoitteena on antaa opiskelijoille ajankohtaista tietoa ja välittää opetuksen avulla realistista kuvaa biologiasta nopeasti kehittyvänä alana (Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015). Biologian opiskelun on tarkoitus antaa valmiuksia biologian alan opiskeluun ja työelämään sekä auttaa ymmärtämään, miten biologian tietoja ja taitoja voidaan soveltaa arjessa (Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014).
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset substanssivalmiudet Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet biologian aineenopettajat ovat saaneet biologian opettamiseen niin perusopetuksessa kuin lukiossakin tarkasteltaessa uusia perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmia. Lisäksi tarkastellaan, miten Itä-Suomen yliopiston uusitut biologian opintosisällöt vaikuttavat näihin valmiuksiin. Tutkimuksen kirjallisuusosiossa selvitetään aineenopettajakoulutuksen, etenkin biologian aineenopettajakoulutuksen, kehitystä Suomessa, verrataan eri yliopistojen biologian aineenopettajakoulutuksen sisältöjä sekä selvitetään perusopetuksen ja lukion 2000-luvun biologian opetussuunnitelmien muutoksia.
5 2 AINEENOPETTAJAKOULUTUS
Pätevä opettaja omaa hyvät sisältötaidot opettamistaan aineista ja pedagogiikasta, pystyy toteuttamaan laadukasta oppimista ja on halukas ja kykenevä kehittymään ammatillisesti sekä huomioimaan oppilaiden erityispiirteet (Wibowo ym. 2019). Opettajat ovat opetuksen ammattilaisia, joiden tehtävänä on kouluttaa, opettaa, neuvoa, ohjata ja arvioida oppilaita.
Opettajan työ on akateemista asiantuntija- ja ihmissuhdetyötä (Husu & Toom 2016). Työ sisältää pitkäjänteistä ja systemaattista suunnittelua opetussuunnitelmia laadittaessa, yksityiskohtaista opetus- ja oppimistilanteiden valmistelua sekä oppilaiden/opiskelijoiden kohtaamista. Toisaalta opettajan työhön kuuluu oppilasryhmien kohtaaminen, mutta pyrkimyksenä on myös yksilöidä oppilaita. Opettaja osallistuu osaltaan heidän kasvatukseensa ja olisi tärkeää, että oppilaat/opiskelijat saisivat tarvittavat tiedot ja taidot ja heistä kasvaisi vastuullisia kansalaisia.
Pätevälle opettajalle on määritelty viisi keskeistä ulottuvuutta (Husu & Toom 2016). Pätevä opettaja osaavat valita tarkoituksenmukaisimmat tavat käsitellä opetuksen sisältöjä ja osaavat integroida käsiteltäviä sisältöjä oppilaiden aiempiin tietoihin. Tämän lisäksi pätevä opettaja pystyy havainnoimaan monitahoisesti luokkahuonetta ja luomaan optimaalisen ilmapiirin oppimiselle. Hän pystyy monitoroida oppilaiden oppimista ja arvioida heidän ymmärrystään ja edistymistään monipuolisesti. Pätevä opettaja uskoo oppilaiden saavuttavan asetetut tavoitteet, kunnioittaa oppilaita ja kykenee vaikuttamaan monipuolisesti oppilaiden oppimistuloksiin eriyttäen, ja parantaen oppilaiden syvällistä, ymmärtämiseen tähtäävää oppimista.
Muuttuvassa yhteiskunnassa opettaja tarvitsee kokonaisvaltaista tietoa niin opetettavista aineistaan kuin pedagogiastakin (Puustinen ym. 2018). Suomessa opettajankoulutus on kehittynyt yhteiskunnan kehittyessä (Jeronen ym. 2015). Alun perin teoriaopinnot ja opetusharjoittelu ovat olleet erillään ja irrallisina kuten myös kasvatustieteet ja oppiaineen opetus. Näitä on pyritty tuomaan yhteen käyttöteorialla, jolla opettajaksi opiskelevat voivat yhdistää oppimansa teorian käytäntöön opetustilanteessa (Puustinen ym. 2018). Seuraavassa käsitellään sitä, mistä osatekijöistä aineenopettajan kompetenssi koostuu sekä miten aineenopettajan koulutus ja erityisesti biologian aineenopettajakoulutus on kehittynyt Suomessa ja Joensuussa.
2.1 Aineenopettajan kompetenssi
Opettajalla tulee olla pätevyyksiä neljältä eri ulottuvuudelta: yksilökompetenssista, pedagogisesta kompetenssista, ammatillisesta tai akateemisesta kompetenssista sekä sosiaalisesta kompetenssista (Wibowo ym. 2019). Yksilökompetenssilla tarkoitetaan, että henkilön, joka toimii opettajana, tulisi
6
olla tasapainoinen, kypsä, viisas, omata auktoriteettisen persoonallisuuden sekä kyetä toimimaan roolimallina oppilaille.
Pedagoginen kompetenssi pitää sisällään kyvyn arvioida, suunnitella ja edistää oppimista sekä kehittää oppilaiden erilaisia potentiaaleja. Tarkemmin pedagoginen kompetenssi pitää sisällään seitsemän aspektia: kyky tunnistaa oppilaiden erityispiirteitä, hallita opetusteoria ja opetuksen perusteet, kehittää opetussuunnitelmaa, luoda oppimista edistäviä opetusaktiviteetteja, ymmärtää ja kehittää oppilaiden potentiaalia, kommunikaatio oppilaiden kanssa ja arvioida oppimista. Lisäksi pedagogiseen kompetenssiin kuuluu tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa, oppimismallien hyödyntäminen sekä opetussuunnitelman kehittäminen oppimisprosessissa (Habibur Rahman ym. 2019). Digitalisaation myötä teknologis-pedagoginen sisältötieto on katsottu kuuluvaksi opettajan tietoihin ja taitoihin (Mutanen & Uitto 2017).
Aineenopettajien tulisi tietää, miten teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa, miten oppimista ja opetusta voidaan tukea ja edistää sen avulla ja millainen teknologia ja sovellukset soveltuvat parhaiten käytettäviksi kunkin aihepiirin opetuksessa.
Akateeminen tai ammatillinen kompetenssi tarkoittaa opettajan substanssiosaamista eli kykyä hallita opetusmateriaalit kattavasti ja syventää tietoa sekä ohjata ja auttaa oppilaita (Habibur Rahman ym. 2019, Wibowo ym. 2019). Sosiaalinen kompetenssi tarkoittaa opettajan kykyä olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoida tehokkaasti oppilaiden, kollegojen, henkilöstön, vanhempien tai huoltajien ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Kompetensseja kehitetään läpi opettajuuden (Wibowo ym. 2019). Tällöin opetuksen ja oppimisen laatu paranee ja niiden kannalta erityisesti substanssikompetenssi ja pedagoginen kompetenssi ovat tärkeitä.
Tiedeaineiden opettajilla tulee olla laajan substanssiosaamisen lisäksi muita taitoja ja tietoja (Kurnia ym. 2019). Opettajien tulisi ymmärtää tieteen konsepti, ymmärtää miten luonnontiede ja muut aineet esimerkiksi matematiikka ja kielet korreloivat yhdessä. Lisäksi opettajien tulisi osata opettaa kontekstuaalisesti eli asioita tulisi osata tuoda lähelle oppilaiden arkea. Tällöin asioista tulee paitsi helpommin ymmärrettäviä, myös oppilaiden ongelmanratkaisutaidot kehittyvät ja he oppivat ratkomaan pulmia itsenäisesti.
Erityisesti biologian opettajien on opetuksessaan tärkeää huomioida, että biologia tieteenalana sisältää tietyn ajattelutavan ja alalla käytetään tietynlaista terminologiaa puhuttaessa biologisista ilmiöistä ja prosesseista (Gilissen ym. 2019). Yleensä biologian oppiaineessa aihealueet opetetaan irrallisina toisistaan, mikä voi johtaa jaoteltuun tai niin sanotusti lokeroituun oppimiseen oppilailla, jolloin he eivät osaa yhdistää asioita toisiinsa. Opettajilla on tärkeä rooli oppilaiden avustamisessa ja opettajien tulisi edistää oppilaiden yhtenäistä ja kontekstuaalista biologian ymmärrystä ja auttaa jäsentämään asioita oikealla tavalla.
7
Opettajan työssä erilaiset uskomukset ja pystyvyys vaikuttavat opettajan kompetenssiin (Enzingmüller & Prechtl 2019). Jokaisella opettajalla on erilaisia uskomuksia oppijoista, opetuksesta, opettamastaan oppiaineesta, opetuksen oppimisesta sekä itsestään. Opetuskokemukset ovat yhteydessä uskomusten muodostumiseen. Uskomukset vaikuttavat suunnitteluun, ajatteluun sekä päätöksentekoon luokkahuoneessa. Opettajien pedagogista sisältötiedon hallintaa on tutkittu mittaamalla pystyvyysuskomuksia eli minäpystyvyyttä (Mutanen & Uitto 2017). Minäpystyvyydellä tarkoitetaan, kuinka hyvin henkilö mielestään kokee pystyvänsä saavuttamaan asetetut tavoitteet tai suorittamaan annetun tehtävän. Pystyvyysuskomuksilla on todettu olevan yhteys myös opettajan jaksamiseen työssä ja motivaatioon.
2.2 Aineenopettajakoulutus Suomessa
Aineenopettajien koulutus Suomessa on alkanut vuonna 1856, opettajankoulutusasetuksen nojalla (Pöntinen 2019). Opettajankoulutusasetuksen mukaan oppikoulujen opettajien tuli suorittaa filosofian kandidaatin tutkinto tai jokin muu tutkinto, joka osoitti aineen hallintaa. Tämän lisäksi tuli suorittaa kaksivuotinen kasvatusopin oppikurssi, mutta vaatimuksiin ei kuulunut varsinaista opetusharjoittelu, vaan opettajiksi aikovat toimivat koulunjohtajien valvonnassa apuopettajina.
Suomessa perustettiin ensimmäinen normaalikoulu Helsinkiin vuonna 1864 ja siitä eteenpäin opetusharjoittelu on ollut osana opettajankoulutusta.
Vuonna 1869 aineenopettajakoulutuksen perusrakenne muuttui siten, että opiskelijoiden tuli ensin suorittaa opetettavan aineen akateemiset opinnot, joiden jälkeen suoritettiin auskultointi, johon kuului kolme osaa: ”kasvatusopin tutkinnon suorittaminen kasvatusopin professorille, lukukauden mittainen opetusharjoittelu normaalikoulussa ja normaalikoulun yliopettajalle suoritettavat opetusnäytteet”
(Pöntinen 2019).
Vielä 1960-luvun alussa opettajankoulutus Suomessa oli sekava ja epäyhtenäinen järjestelmä (Nevala 2009: 51-55). Kansakoulujen, kansainkoulujen ja oppikoulujen aineenopettajien koulutukset tapahtuivat erikseen ja heidän opintonsa olivat eritasoisia. Tämän vuoksi koulutuksia ruvettiin yhtenäistämään ja ylioppilaspohjainen, kaksivuotinen opettajanvalmistus vakinaistui.
Merkittävin muutos opettajankoulutuksessa tapahtui vuonna 1971, kun kaikki yleissivistävien oppilaitosten opettajien koulutus osaksi liitettiin yliopistoja (Pöntinen 2019). Yliopistoihin perustettiin opettajankoulutusyksiköt ja niihin liitettiin osaksi yliopiston harjoittelukoulut. Vuodesta 1979 kaikki opettajantutkinnot aineenopettajista luokanopettajiin ovat olleet ylempiä korkeakoulututkintoja (Jeronen ym. 2015). Pääaineena aineenopettajilla on aine, jota he aikovat pääasiassa opettaa, ja sivuaineena toinen opetettava aine. Opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan
8
osana tutkintoa tai erillisinä opintoina. Pedagogisiin opintoihin sisältyy ohjattua opetusharjoittelua yliopistojen harjoittelukouluissa.
1990-luvun jälkeen termi tutkiva opettaja ja myöhemmin tutkimusperustainen opettajankoulutus nostettiin esille (Puustinen 2018). Ideana tutkimusperustaisessa opetuksessa on se, että opetuksen tulisi perustua tutkimukseen ja nämä kaksi (tutkimus ja opetus) yhdistyisivät opettajan työssä. Tämä antaa opettajille valmiudet tutkia myös omaa työtään ja peilata omaa työtään tutkimuksiin (reflektointi).
Suomessa aineenopettajaksi voi valmistua nykyisin viittä eri kautta. Yksi on suoravalinnalla aineenopettajakoulutukseen tai aineenopettajakoulukseen haetaan ja tullaan valituksi kandidaatin tutkintovaiheessa, tai vaihtoehtoisesti maisteriopintojen vaiheessa. Pedagogiset opinnot voidaan suorittaa myös maisterintutkinnon jälkeen joko opettajan pedagogisina opintoina, yliopistopedagogisina opintoina tai ammatillisina pedagogisina opintoina. Vaihtoehtoisesti aineenopettajan kelpoisuus suoritetaan opetettavasta aineesta erillisinä opintoina (Pursiainen ym.
2019). Suomessa aineenopettajaksi voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen sekä Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa.
2.3 Biologian aineenopettajankoulutus Suomessa
Biologian aineenopettajaksi on nykyisin mahdollista opiskella Helsingissä, Joensuussa, Oulussa ja Turussa. Opetussuunnitelmat vaihtelevat yliopistoittain, mutta kaikissa yliopistoissa tutkinnon tulee sisältää aineopinnot ja syventävät opinnot biologiassa sekä opettajan pedagogiset opinnot (60 opintopistettä) ja 60 op toisesta opetettavasta aineesta (Puustinen, 2018). Toinen opetettava aine on yleisimmin maantiede. Suoritusajankohdat opettajan pedagogisille opinnoille vaihtelevat merkittävästi yliopistojen kesken (taulukko 1).
9
Taulukko 1. Pedagogisten opintojen ajoittuminen yliopistoittain biologian aineenopettajakoulutuksessa.
1. vuosi
(kandivaihe)
2. vuosi (kandivaihe)
3. vuosi (kandivaihe)
4. vuosi
(maisterivaihe)
5. vuosi
(maisterivaihe) Helsingin
yliopisto
Haku opintoihin
keväällä 2020 * Pedagogiset opinnot (60 op)
**
Itä-Suomen
yliopisto Haku opintoihin
keväällä
Pedagogiset opinnot (25 op)
***
Pedagogiset opinnot (35 op)
***
Oulun yliopisto
I Haku opintoihin
keväällä
II Haku opintoihin
syksyllä
Pedagogiset opinnot ensimmäinen osuus (kevät)
(30 op)
Pedagogiset opinnot toinen
osuus (syksy) (30 op)
Turun yliopisto
Haku opintoihin
vuoden vaihteessa
Pedagogiset opinnot (25 op
+ 35 op)
* Helsingin yliopistossa opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea opinto-oikeutta kandi- tai maisterivaiheessa vielä kevään 2020 haussa. Vuodesta 2021 alkaen haku on mahdollista vain kandidaattivaiheen opiskelijoille.
** Helsingin yliopistossa opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan vasta maisterivaiheessa (poikkeuksena kasvatustieteelliset tutkinnot) ja sijoitetaan kokonaisuudessaan maisterin tutkintoon.
*** Itä-Suomen yliopistossa aineenopettajan koulutukseen voi hakeutua haluamanaan vuonna.
Suositeltu ajankohta on ensimmäisen vuoden keväällä. Suositeltu suorituksen jaottelu opinnoille on:
kandidaatin tutkintoon 25 op ja maisterin tutkintoon 35 op.
Biologian opintojen sisällöissä ja painotuksissa on jonkin verran eroja yliopistojen kesken. Perus- ja aineopinnot antavat valmiuksia biologian keskeisten sisältöjen opettamiseen ja ne ovat pääpiirteissään samankaltaisia eri yliopistoissa. Helsingin ja Turun yliopistoissa ihmisbiologiaa opetetaan erillisenä kurssina, kun se muissa yliopistoissa sisältyy eläinbiologian kursseihin. Poiketen muista yliopistoista, Itä-Suomen yliopistossa perusopintoihin on vuodesta 2016 alkaen sisältynyt Ympäristöriskit ja ympäristöterveys -kurssi. Kurssilla käsitellään ympäristöterveyden, ekotoksikologian ja ympäristöteknologian aihealueita sekä ympäristötekijöiden vaikutuksia terveyteen ja ekosysteemeihin (Sari Kontunen-Soppela, biologian oppiainevastaava suul. tied.
5.3.2020).
Biologian perus- ja aineopinnot suorittavat myös sivuaineopiskelijat, jotka aikovat opettaa biologiaa (liite 1). Biologian syventävät opinnot antavat opiskelijalle tilaisuuden paneutua itseään kiinnostaviin osa-alueisiin sekä syventävät biologista tietämystä ja ajattelua ja avaavat
10
tutkimuksellista näkökulmaa. Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa syventävät opinnot sisältävät myös opettajuuteen liittyviä kursseja (UEF Opinto-opas 2018-2021 Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Turun yliopisto 2018). Helsingin yliopistossa kandiohjelmaan aineenopettajilla muut yhteiset opinnot sisältävät Johdatus biologian opetukseen -kurssin (Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2019-2020).
2.4 Aineenopettajankoulutus Joensuussa
Joensuun korkeakoulun toiminta käynnistyi syksyllä 1969 (Nevala 2009: 7). Ensimmäinen lukukausi oli lähinnä kansakoulunopettajien täydennyskoulutusta, ja varsinainen arvosanaopetus alkoi 1970 keväällä. Joensuun korkeakoulu perustettiin ensisijaisesti opettajankoulutusyksiköksi, kun taas esimerkiksi Helsingin yliopisto on ollut perinteinen tiedeyliopisto, johon opettajakoulutus on tullut myöhemmin osaksi koulutusohjelmia (Puustinen, 2018). Joensuun korkeakoulu keskittyi alusta alkaen pääasiassa opettajakoulutukseen, joka sääteli vahvasti muiden alojen koulutussisältöjä, esimerkiksi luonnontieteellinen koulutus kiinnittyi aluksi tiukasti opettajankoulutukseen (Nevala 2009: 213-310). Painotus opettajankoulutukseen kesti aina 1980-luvulle saakka.
Vuonna 1973 Joensuun korkeakoulussa uudistettiin osastojakoa ja taustalla oli opettajakoulutuksen modernisointi (Nevala 2009: 184). Uudet osastot olivat biologian ja maantieteen, matematiikan, kemian ja fysiikan, fennistiikan ja historian sekä kasvatustieteiden osastot.
Opettajankoulutuslaki edellytti, että Joensuuhun perustettaisiin koulutusyksikkö, ja tämän johdosta kasvatustieteiden osasto järjesti peruskoulun- ja aineenopettajakoulutukset. Vuonna 1973 Joensuuhun perustettiin Niinivaaralle ensimmäinen harjoittelukoulu (Nevala 2009:203-281). Saman vuoden syksyllä auskulointi eli aineenopettajaopinnot ja opetusharjoittelu tulivat osaksi korkeakoulun tarjontaa.
Joensuun korkeakoulussa tehtiin vuonna 1980 tutkintorakenteen uudistus, joka merkitsi luonnontieteiden koulutusohjelma jakoa biologian, kemian ja maantieteen sekä matematiikan, fysiikan ja kemian koulutusohjelmiksi (Nevala 2009:285). Tämä jälkeen Joensuun korkeakoulussa alkoi tieteellistyminen ja mukaan tuli tieteenaloja, joilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä opettajankoulutukseen, esimerkiksi metsätieteet. Myös tieteellinen tutkimus eri koulutusaloilla lisääntyi. Joensuun korkeakoulusta tuli Joensuun yliopisto vuonna 1984. Alkuvuosina biologiassa oli suuntauduttu selkeästi opettajankoulutukseen, mutta rinnalle tuli pian tieteellisesti orientoitunut linja.
Itä-Suomen yliopisto aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa, jolloin Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyivät. Opettajan pedagogiset opinnot järjestää filosofinen tiedekunta Joensuussa sivuaineena sellaisille opiskelijoille, joilla on pääaineenaan opetettava aine.
11
Pedagogisten opintojen rakenne uudistettiin viimeksi vuonna 2014, ja vuoden 2018 opetussuunnitelmauudistuksessa ydinrakenne pääosin säilytettiin (Pursiainen ym. 2019). Keskeisinä teemoina pedagogisissa opinnoissa ovat monikulttuurisuus, kestävä kehitys, oppimisen ja opetuksen digitaalisuus sekä opiskelijalähtöisyys. Lisäksi opinnot sisältävät moniammatillista yhteistyötä – ennen kaikkea luokanopettaja opinnoissa ja erityisopettajan koulutuksessa. Seuraavan kerran pedagogisia opintoja on suunniteltu päivitettäväksi filosofisen tiedekunnan vuosien 2021-2024 opetussuunnitelmaan (Kari Sormunen suull. tied. 24.2.2020).
2.5 Biologian aineenopettajankoulutus Joensuussa 2015 alkaen
Biologian ja ympäristötieteiden laitokset yhdistyivät vuonna 2016, ja samana syksynä Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksella siirryttiin laajapohjaiseen kandidaatintutkintoon. Itä- Suomen yliopistossa biologiaa opiskellaan Joensuun kampuksella ja Kuopiossa vaihtoehtona on ympäristöteknologia. Biologian opinnoissa on mahdollista valita biologilinja tai biologian aineenopettajalinja (UEF Opinto-opas 2018-2021 Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta).
Biologian aineenopettajien kandidaatin tutkintoon kuuluvat:
• Ympäristötieteiden ja biologian perusopinnot (30 op)
• Kieli- ja viestintäopinnot (10 op)
• HOPS- opinnot (5 op)
• Metodiopinnot (10 op)
• Biologian aineopinnot (aineenopettajalinjalla 40 op)
Ympäristötieteen ja biologian perusopintojen rakennetta on uudistettu seuraavanlaiseksi:
• Eliökunnan monimuotoisuus (7 op)
• Solu- ja molekyylibiologian perusteet (8 op)
• Ekologian perusteet ja ekosysteemien toiminta (7 op)
• Ympäristöriskit ja ympäristöterveys (8 op)
Biologian aineopinnot aineenopettajille sisältävät:
• Eläinbiologia (10 op):
o Eläinfysiologia ja histologia (5 op) o Eläinten lajintuntemukset (1+1op) o Eläintieteen kenttäkurssi (1 op) o Kehitysbiologia (2 op)
12
• Evoluutiobiologia (10 op):
o Biokemian perusteiden harjoitukset (2 op) o Eliökunnan monimuotoisuus harjoitukset (3 op) o Genetiikka ja evoluutiobiologia (5 op)
• Kasvibiologia (10 op):
o Kasvibiologia (5 op)
o Kasvi- ja sienitieteen kenttäkurssi (3 op) o Kasvien lajintuntemus (2 op)
• Kandidaatin tutkielma ja kypsyysnäyte (pääaineopiskelijat) (10 op)
Pedagogisten opintojen suorittaminen edellyttää hakua aineenopettajakoulutukseen. Haku tapahtuu kerran vuodessa ja koulutukseen voidaan valita enintään 15 biologian pääaineopiskelijaa/
hakukerta. Aineenopettajiksi aikovien tulee suorittaa aineenopettajan pedagogiset opinnot (60 op), joista perusopinnot voi sisällyttää luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon tai vasta filosofian maisterin tutkintoon 60 op:n kokonaisuutena. Lisäksi suoritetaan 60 op toisesta opettavasta aineesta.
Maisterin tutkintoon (120 op) aineenopettajilla kuuluu 60-80 op biologian syventäviä opintoja.
Aineenopettajaksi aikoville on ollut vuodesta 2015 eteenpäin tarjolla opettajuuteen liittyviä syventäviä kursseja. Vuodesta 2016 eteenpäin aineenopettajaksi aikovien on tullut suorittaa osana maisteritutkintoa vähintään 5 op seuraavista opettajuuteen liittyvistä syventävistä kursseista:
• Ilmiölähtöisyys luonnontieteiden ja matematiikan aineenopettajakoulutuksessa (5 op)
• Luma-toiminta (1-5 op)
• Oppimista, opetusta ja didaktiikkaa (5 op)
• Sähköisten ylioppilaskokeiden simulointi ja järjestelmätyökalujen käyttö (3 op)
Biologian aineenopettajakoulutuksen tarpeet on huomioitu laajassa kandidaattiohjelmassa sekä päivitetyssä maisteriohjelmassa. Aineenopettajia ajatellen perusopintoihin on lisätty Ympäristöterveys-kurssi, jossa käsitellään kestävän kehityksen ja ympäristöterveyden teemoja (Sari Kontunen-Soppela, biologian oppiainevastaava suul. tied. 5.3.2020). Uudessa laajassa kandidaattiohjelmassa kehitysbiologian kurssi on nykyään pakollinen aineenopettajalinjalaisille.
Maisteriohjelmassa aineenopettajien tulee käydä 5 op opettajuuteen liittyviä kursseja, jotka käsittelevät esimerkiksi ilmiölähtöisyyttä ja didaktiikkaa. Ihmisen fysiologiaan liittyen on mahdollista tenttiä kaksi kirjatenttiä: biologian aineopintojen kirjatentti, eläinfysiologia (5 op) ja
13
syventävien opintojen kirjatentti, ihmisen fysiologia (8 op). Aineenopettajalinjalaisille on tarjolla myös opettajuuteen liittyviä kirjatenttejä, jotka he voivat tenttiä syventävissä opinnoissa.
Aineenopettaja voi valita tekeekö pro-gradu tutkielman opettajuuteen liittyvästä aiheesta vai puhtaasti tutkijapuolen gradun (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suul. tied.
27.2.2020). Joensuussa perus- ja aineopintojen paketti on pyritty pitämään laaja-alaisena, jolloin suurin osa opinnoista on yhteisiä kaikille opettajalinjalaisille. Lisäksi opetusohjelmien päivityksen yhteydessä on kuultu normaalikoulun opettajia ja kysytty heidän mielipiteitään opetustarpeista.
Kandidaatinkoulutuksen rakenteita on lisäksi verrattu lukion opetussuunnitelman muutoksiin, viimeksi vuoden 2015 lukion opetussuunnitelmaan.
3 OPETUSSUUNNITELMAT - BIOLOGIA
Suomessa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet laatii Opetushallitus (Opetushallitus 2019c). Opetussuunnitelmien perusteet ovat valtakunnallisia määräyksiä, jotka ohjaavat koulujen opetussisältöjä. Paikalliset ja kunnalliset opetussuunnitelmat laaditaan valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Viimeisin Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet julkaistiin vuonna 2014 ja se otettiin porrastetusti käyttöön 7. luokalla vuonna 2016 ja 8. ja 9. luokalla vuosina 2018 ja 2019. Viimeisin Lukion opetussuunnitelmien perusteet julkaistiin vuonna 2019, ja on tarkoitus ottaa käyttöön kaikissa lukiossa vuoteen 2021 alkaen (Opetushallitus 2019a).
Viimeisimmät opetussuunnitelmat korostavat monipuolisia oppilaslähtöisiä työtapoja, monipuolista arviointia ja opetuksen ja oppimisen linkittämistä oppilaiden omaan arkeen ja yhteiskuntaan (Opetushallitus 2019c,d). Niin perusopetuksen kuin lukionkin opetussuunnitelmissa korostetaan laaja-alaisen osaamisen tavoitteita ja niiden huomioimista opetuksessa ja arvioinnissa.
Erityisesti biologian osalta korostuvat monipuoliset, luokan ulkopuolelle sijoittuvat työskentelytavat ja tutkimuksellisuus, niin perusopetuksessa kuin lukiossakin. Kouluissa pyritään paneutumaan aiempaa tehokkaammin ajankohtaisiin aiheisiin ja rikkomaan oppiainerajoja sekä yhdistämään asioita toisiinsa (Härkönen 2019). Lukio-opetusta halutaan uuden opetussuunnitelman myötä tuoda lähemmäs yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoja opintopisteytyksen avulla. Seuraavassa käsitellään aikajärjestyksessä perusopetuksen ja lukion viimeisimpiä opetussuunnitelmia ja niiden muutoksia biologian osalta.
14
3.1 Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet vuodesta 2004 alkaen
Tällä hetkellä perusopetuksessa on käytössä vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet (Opetushallitus 2019b). Sitä edeltäneessä, vuoden 2004, Perusopetuksen opetussuunnitelmassa biologian opetuksen tarkoituksena oli kehittää oppilaan luonnontuntemusta, ohjata ymmärtämään luonnon ja elämän perusilmiöitä ja niiden edellytyksiä (Perusopetuksen Opetussuunnitelmien perusteet 2004). Biologiassa tavoitteena oli tutustua evoluutioon, ekologiaan ja sen perusteisiin sekä ihmisen rakenteeseen ja toimintoihin. Oppilasta ohjattiin opetuksessa kiinnittämään huomiota ihmisen ja luonnon välisiin vuorovaikutussuhteisiin ja opetuksessa tuli korostua ihmisen vastuu luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Opetuksen tuli perustua tutkivaan oppimiseen ja kehittää oppilaan luonnontieteellistä ajattelua. Biologian opetuksen avulla oppilas sai valmiudet havainnoida ja tutkia luontoa. Myös biologinen tiedonhaku ja tietotekniset mahdollisuudet oli kirjattu oppiaineen tehtäviin. Tavoitteena oli, että oppilas saisi myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä luonnossa opiskelusta, mikä edelleen johtaisi haluun suojella elinympäristöjä ja elämän eri muotoja.
Biologian opetuksen tavoitteina oli, että oppilas oppi käyttämään biologian alalle tyypillisiä käsitteitä, ja tietohankinta- sekä tutkimusmenetelmiä (Perusopetuksen Opetussuunnitelmien perusteet 2004). Oppisisältöjen hallinnan lisäksi tavoitteissa painotettiin syy-seuraussuhteiden pohtimista sekä ympäristönsuojelun keskeisten tavoitteiden ja luonnonvarojen kestävän käytön periaatteiden ymmärtämistä. Keskeisiä sisältöjä oli vuoden 2004 opetussuunnitelmaan listattu neljä ja ne olivat:
luonto ja ekosysteemit, elämä ja evoluutio, ihminen sekä yhteinen ympäristö.
3.1.1 Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014
Nyt käytössä olevan vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaan biologian opetuksen tarkoituksena on auttaa oppilaita ymmärtämään elämää ja kehitystä (Perusopetuksen Opetussuunnitelmien perusteet 2014). Lisäksi tarkoituksena on kartuttaa oppilaiden luontotuntemusta ja ohjata heitä ymmärtämään ekosysteemien toimintaa, ihmisen elintoimintoja, evoluution perusteita sekä perinnöllisyyttä.
Opetusta tulisi tapahtua myös luonnossa (maastotyöskentely) sekä laboratorioissa hyödyntäen tutkivaa oppimista, jonka avulla oppilaat pääsevät tutustumaan biologiseen tiedonhakuun ja sen luonteeseen. Opetuksen tavoitteena on herättää oppilaiden mielenkiinto luontoa ja siellä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Myös tieto- ja viestintäteknologiaa tulisi hyödyntää opetuksessa. Biologian opetuksen tarkoituksena on tukea oppilaiden ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja ja antaa valmiuksia biologiaa hyödyntävien alojen opiskeluun ja työelämään. Oppilaiden tulisi biologian
15
opetuksen avulla pystyä hyödyntämään tietoa arjessaan ja hankkia itsenäisesti tietoa sekä seurata ajankohtaisia biologiaan liittyviä uutisia. Myös kestävä elämäntapa ja globaalin vastuun ymmärtäminen ovat kirjattuina oppiaineen tavoitteisiin.
Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa tavoitteet on eritelty tiedollisiin, taidollisiin ja asenteellisiin tavoitteisiin. Tiedolliset tavoitteet pitävät sisällään oppisisältöjen ymmärtämisen (muun muassa ekosysteemin rakenne ja toiminta, lajintuntemus, perinnöllisyys ja evoluutio). Taidolliset tavoitteet pitävät sisällään luonnontieteellisen ajattelun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen, biologian tutkimusvälineiden käytön, eliökokoelman laatimisen sekä tieto- ja viestintäteknologian käytön.
Taidollisiin tavoitteisiin kuuluvat myös biologisen tiedon soveltaminen arjessa ja tutkimusten tekeminen koulun ulkopuolella. Arvo- ja asennetavoitteisiin kuuluvat tiedon syventäminen ja oman luontosuhteen vahvistaminen, eettisten valintojen tekeminen perustellusti sekä kestävän kehityksen mukaisesti toimiminen.
Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa biologialle on listattu kuusi keskeistä sisältöä, jotka ovat:
• S1 Biologinen tutkimus
• S2 Tutkimusretkiä luontoon ja lähiympäristöön
• S3 Ekosysteemien perusrakenne ja toiminta
• S4 Mitä elämä on
• S5 Ihminen
• S6 Kohti kestävää tulevaisuutta.
3.1.2 Muutokset perusopetuksen opetussuunnitelmissa 2004 ja 2014
Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelmassa biologian oppiaineen tehtävissä painottuvat enemmän tutkiva oppiminen ja kokeellisuus, kuten maasto- ja laboratoriotyöskentely sekä eliökokoelman laatiminen verrattuna vuoden 2004 opetussuunnitelmaan. Opetuksen tavoitteena on tuoda biologia lähelle oppilaiden omaa elämää ja auttaa heitä soveltamaan biologista tietoa käytännön sovellutuksissa. Biologian opetuksen tulisi innostaa oppilaita seuraamaan uutisia ja alaan liittyvää kirjallisuutta sekä kannustaa itsenäiseen tiedonhakuun ja teknologian hyödyntämiseen. Myös työelämä ja jatkokoulutus biologian aloilla painottuvat enemmän vuoden 2014 opetussuunnitelmassa, esimerkiksi ajankohtaisten ilmiöiden ja uutisten käsittely.
Yleisesti ottaen uuden opetussuunnitelman tavoitteet biologialle ovat laaja-alaisemmat ja kokonaisvaltaisemmat kuin vanhan, sillä ne on jaettu tiedollisiin, taidollisiin ja asenteellisiin tavoitteisiin, kun taas vuoden 2004 opetussuunnitelmassa kyseistä erittelyä ei oltu tehty. Uudessa
16
opetussuunnitelmassa tuodaan esille, ettei biologian opiskelua ole rajattu ainoastaan kouluun, vaan sen tulisi tapahtua myös arjessa ja kokeellisen työskentelyn kautta.
Biologian opetuksen sisällöt ovat melko lailla samat perusopetuksen molemmissa opetussuunnitelmissa. Seitsemännellä luokalla keskitytään evoluutioon ja eliöstöön, kahdeksannella luokalla opiskellaan eri ekosysteemit, ja yhdeksännellä luokalla käsitellään ihmisen biologia ja kestävä kehitys. Vuoden 2014 opetussuunnitelmaan on kuitenkin lisätty kaksi sisältöä, joiden avulla korostetaan tutkimuksellisuutta ja kokeellisuutta (S1 Biologinen tutkimus, S2 Tutkimusretkiä luontoon ja lähiympäristöön). Aiheita käsitellään paikoin laajemmin ja globaalimmin, kuten esimerkiksi sisällössä S6 Kohti kestävää tulevaisuutta.
3.2 Lukion opetussuunnitelmien perusteet vuodesta 2003 alkaen
Vuonna 2020 lukioissa on käytössä vuoden 2015 opetussuunnitelmien perusteet (Opetushallitus 2019a). Vuoden 2015 opetussuunnitelmaa edelsi vuoden 2003 opetussuunnitelma, jonka mukaan biologia oli luonnontiede, joka tutki elollisen luonnon rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutussuhteita molekyyli- ja solutasolta biosfääriin (Lukion Opetussuunnitelmien perusteet 2003). Biologiassa korostuivat havainnointi, kokeellisuus sekä tiedonhankinta. Opetuksen tarkoituksena oli auttaa opiskelijaa ymmärtämään, miten eliömaailma on rakentunut ja kehittynyt, ihmisen yhteys eliömaailmaan sekä ihmisen toiminnan merkitys luonnossa. Biologian opetuksen tarkoituksena oli kehittää opiskelijoiden luonnontieteellistä ajattelua sekä edistää opiskelijoiden ympäristövastuullista käyttäytymistä.
Biologian opetuksen tavoitteina vuoden 2003 opetussuunnitelmassa olivat, että opiskelija hallitsee biologian keskeiset sisällöt, tunnistaa elämän tuntomerkit, ilmiöt sekä eri organisaatiotasot, arvostaa eliökunnan monimuotoisuutta ja ymmärtää miten eliöt sopeutuvat eri ympäristöihin. Keskeisiä tavoitteita olivat perimän ja evoluution ymmärtäminen, biotieteisiin ja niiden sovellutuksiin, biologian tiedonhakuun sekä tutkimuksen teon eri vaiheisiin tutustuminen tutkivan ja kokeellisen työskentelyn kautta. Tärkeää oli, että opiskelija ymmärtäisi ihmiselimistön toiminnan peruspiirteet, perimän ja ympäristötekijöiden merkityksen terveydelle sekä ymmärtää, miksi kestävä kehitys on välttämätöntä.
17
Vuoden 2003 opetussuunnitelmassa pakollisia biologian kursseja oli kaksi: BI1 Eliömaailma ja BI2 Solu ja perinnöllisyys (taulukko 2). Kurssit 3 (Ympäristöekologia), 4 (Ihmisen biologia) ja 5 (Bioteknologia) ovat valtakunnallisia.
Taulukko 2. Lukion biologian kurssit vuoden 2003, 2015 ja 2019 opetussuunnitelmien perusteiden mukaan. Vihreällä pohjavärillä merkityt ovat pakollisia kursseja ja keltaisella merkityt valtakunnallisia kursseja, joita ei ole pakko suorittaa.
3.2.1 Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2015
Tällä hetkellä käytössä olevan vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteissa biologian opetuksen tarkoituksena on tukea opiskelijan luonnontieteellistä ajattelua ja sen kehitystä (Lukion Opetussuunnitelmien perusteet 2015). Tarkoituksena on myös rakentaa opiskelijan luonnontieteellistä maailmankuvaa ja herättää kiinnostusta bio- ja ympäristötieteitä kohtaan.
Biologiassa elämää tutkitaan sen kaikilla organisaatiotasoilla, ja opetuksen tarkoituksena on antaa valmiuksia luonnon rakenteen, sen toiminnan ja vuorovaikutussuhteiden sekä evoluutiota ja sen merkityksen ymmärtämiseen. Biologia tieteenalana ja biologian sovellutukset tuodaan esille opetuksessa. Oppilasta tulisi kannustaa ja ohjata hyödyntämään biologista tietoa arjessaan sekä jatko- opinnoissa ja työelämässä.
Vuoden 2015 opetussuunnitelmassa korostuvat toiminnalliset ja tutkivat työskentelytavat, kuten työskentely laboratoriossa ja maastotyöskentely. Opetuksessa tulisi hyödyntää digitaalisia ja koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä. Opetussuunnitelmassa korostetaan opetuksen monialaisuutta ja sen tulisi olla ainerajat ylittävää – erityisesti yhteistyötä tulisi tehdä terveystiedon kanssa.
Kurssi 1 Kurssi 2 Kurssi 3 Kurssi 4 Kurssi 5 Kurssi 6
2003 Lukio opetussuunnitelmien
perusteet
Eliömaailma Solu ja
perinnöllisyys Ympäristöekologia Ihmisen
biologia Bioteknologia 2015 Lukion
opetussuunnitelmien perusteet
Elämä ja evoluutio
Ekologia ja ympäristö
Solu ja perinnöllisyys
Ihmisen biologia
Biologian sovellukset
2019 Lukion opetussuunnitelmien
perusteet
Elämä ja evoluutio
Ekologian perusteet
Ihmisen vaikutukset ekosysteemeihin
Solu ja perinnöllisyys
Ihmisen biologia
Biotekniikka ja sen sovellukset
18
Biologian tavoitteissa korostetaan itsenäistä tiedonhankintaa, tiedon kriittistä arviointia ja soveltamista arkielämässä. Opetuksen tavoitteena on saada opiskelija kiinnostumaan biologiasta, jotta opiskelu ja oppiminen laajentuisivat koulun ulkopuolelle. Perusasioiden, kuten biologisten prosessien ja evoluution merkityksen ymmärtämisen, lisäksi opiskelijan tulisi osata suunnitella ja toteuttaa biologisia tutkimuksia joko itsenäisesti tai yhdessä muiden kanssa ja käsitellä, ja tulkita tuloksia ja tutkimusaineistoa sekä esittää tuloksia. Opiskelijan tulisi osata myös työskennellä digitaalisissa opiskeluympäristöissä, laboratoriossa ja maastossa.
Vuoden 2015 opetussuunnitelmassa kurssitarjonta on muuttunut siten, että toiseksi pakolliseksi kurssiksi on tullut ekologiaa käsittelevä kurssi (vuoden 2003 opetussuunnitelmassa BI 3 Ympäristöekologia) (taulukko 2). Kurssi 1 (Elämä ja evoluutio) pitää sisällään perusasiat solusta sekä kasvien ja eläinten evoluution. Kurssi 2 keskittyy ekologiaan, ympäristöongelmiin ja kestävään kehitykseen. Nämä kurssit ovat kaikille pakolliset. Valtakunnallisia kursseja ovat kurssi 3 (Solu ja perinnöllisyys), kurssi 4 (Ihmisen biologia) sekä kurssi 5 (Biologian sovellukset), joka keskittyy bioteknologian sovellutuksiin ja geenitekniikkaan.
3.2.2 Lukion opetussuunnitelmien perusteet 2019
Uusin Lukion Opetussuunnitelmien perusteet 2019 kuvaa biologiaa oppiaineena, joka tutkii elämää kaikilla organisaatiotasoilla soluista biosfääriin (Lukion Opetussuunnitelmien perusteet 2019).
Biologian opetuksen tarkoituksena on herättää oppilaita pohtimaan ympäristöasioita ja toimimaan kestävän kehityksen mukaisesti. Tarkoituksena on saada opiskelija ymmärtämään, miten luonto toimii ja rakentuu, ja miten se on kehittynyt. Oppiaineen tehtävänä on luonnontieteellisen ajattelun kehittäminen sekä luonnontieteellisen maailmakuvan rakentaminen.
Kuten aiemmassakin vuoden 2015 opetussuunnitelmassa, myös vuoden 2019 opetussuunnitelman mukaan biologian opetuksen tulisi antaa opiskelijoille valmiuksia soveltaa biologista tietoa arjessa ja antaa valmiuksia jatko-opintoja ja työelämää varten (Lukion Opetussuunnitelmien perusteet 2019).
Uusi opetussuunnitelma korostaa myös oppiaineiden linkittymistä toisiin aineisiin (fysiikka, kemia, maantiede, terveystieto) sekä monialaista oppimista ja monialaisia aihepiirejä. Uudessa opetussuunnitelmassa korostuvat edelleen tutkimuksellisuus ja toiminnalliset työskentelytavat laboratoriossa ja digitaalisissa oppimisympäristöissä.
Aikaisempien aihekokonaisuuksien tilalle on tuotu kuusi laaja-alaisen osaamisen tavoitetta, jotka toteutuvat opetuksessa yhdessä biologian tavoitteiden kanssa. Lukiossa laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat hyvinvointiosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, monitieteinen ja luova osaaminen,
19
yhteiskunnallinen osaaminen, eettisyys ja ympäristöosaaminen sekä globaali- ja kulttuuriosaaminen.
Kaikki nämä tulevat esille biologian opetuksessa.
Biologian opetuksen yleiset tavoitteet ovat uudessa opetussuunnitelmassa jaoteltu kolmeen tavoitealueeseen, jotka ovat biologinen tarkastelutapa, biologiset ilmiöt ja prosessit sekä biologiset taidot ja niiden soveltaminen. Ensimmäisessä alueessa oleellista on, että opiskelija ymmärtää, miten biologiasta tietoa tuotetaan, mihin se perustuu, ja että opiskelija osaa käyttää biologialle keskeisiä käsitteitä ja selittää ilmiöitä esimerkkien kautta. Toisen alueen tavoitteena on, että opiskelija osaa selittää ilmiöitä ja prosesseja teorian avulla. Kolmannessa alueessa oleellisia ovat monipuoliset ja tutkimukselliset, mahdollisesti opetustilan ulkopuolella toteutettavat työskentelytavat, itsenäinen tiedonhaku sekä biologian jatkokoulutukseen ja työelämään tutustuminen.
Vuoden 2019 opetussuunnitelmassa myös kurssitarjonta on muuttunut (taulukko 2). Tämän opetussuunnitelman mukaan biologiassa tulee olemaan 6 kurssia, joista kurssit 1-3 ovat pakollisia ja 4-6 valtakunnallisia. Kurssit 1 ja 2 ovat edelleen samoja kuin vuoden 2015 opetussuunnitelmassa (BI1 Elämä ja evoluutio, BI2 Ekologian perusteet). Kurssi 3:sta on muokattu ja se on nimeltään BI3 Ihmisen vaikutukset ekosysteemeihin, jonka keskeisinä sisältöinä ovat Suomen ja muun maailman ympäristöongelmat, tutustuminen ekologiseen tutkimukseen ja sen sovellutusmahdollisuuksiin ekosysteemien ja monimuotoisuuden suojelussa. Kurssi 4 uudessa opetussuunnitelmassa on edellisen opetussuunnitelman kurssi 3 eli Solu ja perinnöllisyys. Viides kurssi käsittelee ihmisbiologian asiat ja kurssi 6 on biotekniikkaan ja sen sovelluksiin keskittyvä. Yksi uudistus tässä opetussuunnitelmassa on myös se, että kursseista saa opintopisteitä.
3.2.3 Muutokset lukion opetussuunnitelmissa vuosina 2003, 2015 ja 2019
Tavoitteet vuoden 2015 opetussuunnitelmassa ovat aikaisempia opetussuunnitelmia laajemmat ja keskittyvät pelkän sisältötiedon hallinnan lisäksi laajemmin koko oppimisprosessiin ja opiskelijan taitoihin ja asenteisiin. Perusasioiden hallinnan sijaan tavoitteissa korostuvat uusimmissa opetussuunnitelmissa itsenäinen tiedonhankinta, tutkimuksellisuus sekä tietojen ja taitojen soveltaminen ja ymmärtäminen konkretian tasolla. Opiskelijoiden omaa vastuuta oppimisesta korostetaan siis entistä enemmän.
Toisin kuin vuoden 2003 opetussuunnitelmaan, kaikki biologian kurssit sisältävät vuoden 2015 opetussuunnitelmassa jokin kurssin aihepiiriin liittyvän tutkimuksen, kokeelliset työn tai projektin.
Biologian alalle tyypillistä tutkimuksellisuutta korostetaan enemmän vuoden 2015 opetussuunnitelmassa verrattuna vuoteen 2003, kuten myös tiedon itsenäistä soveltamista arjessa sekä ajankohtaisiin aiheisiin ja ilmiöihin perehtymistä. Verrattuna vuoden 2015 lukion
20
opetussuunnitelmaan, vuoden 2019 opetussuunnitelmassa suurin muutos on arvioinnin selkeyttäminen (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suull. tied. 24.2.2020). Vuoden 2015 opetussuunnitelma sisältää paljon sisältöjä ja tavoitteita, joita ei pystytä käytännössä arvioimaan tai mittaamaan, ja niistä on vuoden 2019 opetussuunnitelmassa pyritty pääsemään eroon. Vuoden 2019 opetussuunnitelman on tarkoitus toimia tukimateriaalina ja on pyritty siihen, että siitä olisi käytännönhyötyä opettajille. Sen tarkoituksena on paitsi ohjata kurssien sisältöjä, myös antaa vinkkejä arviointiin ja opetusmenetelmiin. Vuoden 2019 opetussuunnitelma tähtää siihen, että biologia antaa tietoja ja taitoja elämää varten, eikä ainoastaan ylioppilaskirjoituksia varten.
Toinen suuri muutos vuoden 2019 opetussuunnitelmassa on ainerajat ylittävä opetus (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suull. tied. 24.2.2020). Biologian opetuksessa opiskelijoille halutaan luoda selkeämmät yhteydet biologiaa lähellä oleviin tieteenaloihin, esimerkiksi fysiikkaan ja kemiaan.
Vuoden 2019 opetussuunnitelmassa tutkimuksia ja projekteja on karsittu ja tutkimus on jaettu eri kursseille siten, että ajatuksena olisi opetella kurssi kerrallaan tutkimuksen vaiheita (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suull. tied. 24.2.2020). Esimerkiksi ensimmäisellä kurssilla käydään läpi, miten tutkimusta tehdään ja opetellaan tutkimuksen vaiheita. Näin opiskelijoille syntyy realistisempi kuva tutkimuksen kulusta kuin vuoden 2015 opetussuunnitelman mukaisesta opetuksesta, jossa tutkimuksen tekoon saatettiin käyttää 2 x 75 minuuttia.
Vuoden 2015 ja 2019 opetussuunnitelmissa ekologiaa ja kestävää kehitystä nostetaan aiempaa enemmän esille. Vuoden 2015 opetussuunnitelmassa toinen pakollinen kurssi on ekologiakurssi ja vuoden 2019 opetussuunnitelmassa on kaksi pakollista ekologiaa ja ympäristöä käsittelevää kurssia (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suull. tied. 24.2.2020). Vuoden 2015 opetussuunnitelman kurssi 2 on jaettu vuoden 2019 suunnitelmassa kahtia, kursseiksi 2 ja 3.
Kokonaisuuksista on pyritty näin tekemään selkeämpiä ja ratkaisukeskeisempiä. Kursseilla painotetaan jatkossa enemmän paikallisia ympäristöongelmia, ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta kurssissa 3 keskitytään vain sen biologisiin muutoksiin.
Vuoden 2019 suunnitelmassa biotekniikan kurssi 6 tulee hieman muuttumaan (Vesa Paajanen, biologian oppiaineenvaravastaava suull. tied. 24.2.2020). Kurssilla tullaan jatkossa käsittelemään sellaisia geenitekniikan menetelmiä, joita opiskelijoiden olisi syytä hallita, ja koko kurssia on yksinkertaistettu vuoteen 2015 verrattuna. Esimerkiksi uudessa solubiologian kurssissa (kurssi 4) risteytysharjoituksista on valikoitu vain sellaisia, jotka oppilaiden olisi ainakin hyvä osata. Yleisesti ottaen kaikkiin kursseihin on tehty paljon pieniä muutoksia.
21 4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset substanssivalmiudet Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet biologian aineenopettajat ovat saaneet biologian opetukseen perusopetuksessa ja lukiossa tarkasteltaessa uutta opetussuunnitemaa sekä sitä, miten biologian uudet opetussuunnitelmat vaikuttavat näihin valmiuksiin.
Tutkimuskysymyksiä ovat:
• Miten biologian aineenopettajiksi valmistuneet ovat sijoittuneet työelämään?
• Millaiset valmiudet Itä-Suomen yliopistosta biologian aineenopettajiksi valmistuneet ovat mielestään saaneet biologian opetukseen?
• Minkä oppisisältöjen osalta he ovat tarvinneet itseopiskelua tai täydennyskoulutusta?
• Mitä mieltä he ovat tehdyistä Itä-Suomen yliopiston biologian opetussuunnitelmaan tehdyistä muutoksista ja miten he muuttaisivat opetustarjontaa Itä- Suomen yliopiston biologian pääaineessa?
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
Seuraavassa kuvataan, miten tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty ja käydään läpi e-lomakkeen rakenne ja eri osiot. Lisäksi kuvataan, miten aineistoa käsiteltiin ja mitä tilastollisia testauksia tehtiin.
5.1 Aineiston kerääminen
Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin vuosina 2013-2018 Itä-Suomen yliopistosta valmistuneilta biologian aineenopettajalinjalaisilta, joita oli kaikkiaan 55 henkilöä. Lista valmistuneista saatiin yliopiston sähköisestä tietokannasta. Kyselyyn valittuja yritettiin ensin lähestyä ainejärjestön sosiaalisen median ryhmässä, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Kohdejoukkoa lähestyttiin tekstiviesteillä, jossa kerrottiin tutkimuksesta ja pyydettiin lähettämään sähköpostiosoite, johon kyselyn linkki voitaisiin toimittaa. Tekstiviestejä lähetettiin kahteen otteeseen, sillä kaikki eivät vastanneet ensimmäiseen tekstiviestiin. Linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen lähetettiin sähköpostilla (liite 2) maaliskuun alussa (4.3.2019-7.3.2019). Yksi kyselyyn vastannut lähestyi tutkimuksen tekijää viestipalvelu Messengerin kautta ja linkki lähetettiin hänelle tätä kautta.
Kevään ylioppilaskirjoituksista ja hiihtolomasta johtuen vastausaikaa oli seitsemän viikkoa (4.3- 22.4.2019). Tänä aikana kaikille lähetettiin vielä kaksi muistutusviestiä sähköpostin kautta 22.3.2019
22
sekä 15.4.2019. Kyselyyn tuli 45 vastausta, joista yksi vastaus oli tullut kahteen kertaan, joten lopullinen vastausmäärä oli 44 eli 80 % tutkimusjoukosta.
5.2 E-lomake
Sähköinen kyselylomake (liite 3) tehtiin Itä-Suomen yliopiston Eduix E-lomake pohjalla. Kyselyssä oli avoimia kysymyksiä sekä monivalintakysymyksiä, jotka toteutettiin pudotusvalikko- ja radionappikysymysten avulla. Vastaaminen lomakkeeseen tapahtui anonyymisti.
Kyselyn alussa kartoitettiin vastaajan perustiedot. Perustiedoissa kysyttiin vastaajan sukupuolta, valmistumisvuotta Itä-Suomen yliopistosta, tutkintoon suoritetut aineenopettajalta vaadittavia pätevyyksiä, vastaajan gradutyypin (opettajagradu ja tutkijagradu) sekä oliko hän käynyt opettajuuteen liittyviä syventäviä biologian kursseja.
Seuraava osuus kyselyssä liittyi työelämään. Siinä kartoitettiin, kuinka moni vastaajista on työelämässä ja nimenomaan opetusalan tehtävissä. Tähän liittyen kysyttiin tarkentavia kysymyksiä, kuten sitä kuinka pitkään vastaaja oli toiminut opetusalan tehtävissä sekä millä koulutusasteella oli opettanut. Lisäksi kysyttiin, mitä oppiaineita vastaaja oli opettanut sekä missä päin Suomea hän oli opettanut. Avoimessa kysymyksessä oli mahdollista kertoa, mikäli oli opettanut Suomen ulkopuolella. Osion lopuksi kysyttiin, oliko vastaaja ollut mukana järjestämässä teemaopetusta tai - päiviä sekä oliko työsuhde opetusalalla vastaamishetkellä vakituinen vai sijaisuus.
Kolmannessa osiossa kysyttiin vastaajien valmiuksia biologian opetukseen perusopetuksessa ja lukiossa, täydennyskoulutuksesta sekä ajatuksia lukion seuraavasta opetussuunnitelmasta.
Valmiuksia eri biologian kokonaisuuksien ja kurssien opettamiseen perusopetuksessa ja lukiossa kysyttiin Likert-asteikon avulla (1= heikosti, 2= melko heikosti, 3= kohtalaisesti, 4= melko hyvin, 5=
erittäin hyvin). Lisäksi vastaajat pystyivät tarkentamaan, minkä sisältöjen kohdalla he olivat erityisesti tarvinneet täydennystä. Täydennyskoulutuksen tarpeesta kysyttiin avoimella kysymyksellä. Lisäksi kysyttiin, mitä kautta vastaaja oli hankkinut täydennyskoulutusta, mikäli sille oli ollut tarvetta. Osiossa oli vielä kaksi muuta avointa kysymystä: toivoisitko mielestäsi täydennystä, kun ottaa huomioon uuden opetussuunnitelman, miten haluaisit muuttaa seuraavaa biologian perusopetuksen opsia ja miten haluaisit kehittää seuraavaa lukion opsia?
Kyselyn viimeinen osio koski Itä-Suomen yliopiston biologian opintoja. Tämän yhteydessä oli avattu biologian aineenopettajakoulutuksen biologian opintojen nykyistä rakennetta. Tämän osion kaikki kysymykset olivat avoimia. Lomakkeen viimeisenä kohtana oli avoin ”Muuta” kohta.
23 5.3 Aineiston analysointi
Aineistoa analysoitiin Microsoft Excel 2016 – sekä IMB SPSS Statistics Version 25 – ohjelmistoilla.
Avointen kysymysten vastaukset luokiteltiin sisältöanalyysia hyödyntäen.
Kysymyksen ”Missä opetat tai olet opettanut?” sekä avoimen kysymyksen ”Jossain muualla, missä?” vastaukset yhdistettiin tuloksissa, sillä monet vastaajista olivat täsmentäneet ”Missä opetat tai olet opettanut?” kysymyksen vastaustaan avoimessa kysymyksessä.
5.4 Tilastollinen testaus
Aineyhdistelmien, gradutyypin, valmistumisvuoden ja sukupuolen vaikutusta työsuhteen vakinaisuuteen testattiin Fisherin tarkalla testillä. Tyytyväisyys yliopisto-opetuksessa saatuihin valmiuksiin biologian opetuksessa perusopetuksessa saatiin laskemalla keskeisten sisältöjen (neljä kappaletta) saamien arvosanojen keskiarvo (1= heikosti, 2= melko heikosti, 3= kohtalaisesti, 4=
melko hyvin, 5= erittäin hyvin). Vastaavasti tyytyväisyys valmiuksiin lukio-opetuksessa saatiin laskemalla lukion kurssien (viisi kappaletta) keskiarvo. Keskimääräinen tyytyväisyys valmiuksiin opettaa molemmilla asteilla laskettiin opetuskokonaisuuksien ja kurssien (yhteensä yhdeksän kappaletta) saamien arvosanojen keskiarvona. Tämän jälkeen testattiin Shapiro-Wilk -testillä, että tyytyväisyysmuuttuja oli normaalijakautunut, joten tilastolliseen testaamiseen voitiin käyttää parametrisia testejä. Tyytyväisyyttä biologian opetukseen perusopetuksessa ja lukiossa verrattiin parittaisella T-testillä. Sukupuolen, valmistumisvuoden, gradutyypin ja aineyhdistelmän vaikutusta yleistyytyväisyyteen testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (Oneway ANOVA).
Valmistumisvuoden ja yleistyytyväisyyden riippuvuutta testattiin Spearmanin korrelaatiokertoimella.
Perusopetuksen sisältökokonaisuuksien tai lukion kurssien saamat arvosanat eivät olleet normaalijakautuneita, joten sisältöjen saamien arvosanojen vertailuun käytettiin Kruskall-Wallisin testiä. Wilcoxonin testillä verrattiin perusopetuksen sisältökokonaisuuksien saamia arvosanoja pareittain keskenään ja samoin tehtiin lukion kursseille. Lisäksi testattiin erikseen, olivatko tyytyväisyydet ihmisbiologiaan perusopetuksessa ja lukiossa normaalijakautuneet. Koska näin ei ollut, terveystiedon sivuaineen suorittamisen vaikutusta ihmisbiologian kokonaisuuksiin testattiin Mann Whitney U -testillä.
24 6 TULOKSET
6.1 Vastaajien taustatiedot
Kyselyyn vastasi 44 henkilöä eli 80 % kaikista 2013-2018 välillä valmistuneita biologian aineenopettajista (kuva 1). Vastaajia oli jokaiselta vuodelta vähintään kuusi ja heistä 3/4 oli naisia.
Kuva 1. Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneiden kyselyyn vastanneiden biologian aineenopettajien (n=44) sukupuolijakauma valmistumisvuosittain. Tähän kysymykseen vastasi 44 henkilöä.
25
Kaikki vastaajat (44) olivat suorittaneet syventävät opinnot biologiasta ja opettajan pedagogiset opinnot. Muista suoritetuista opetettavien aineiden pätevyyksistä tärkeimmät olivat maantiede (97,7
%) ja terveystieto (27,3 %). Yksi vastaajista kertoi suorittaneensa terveystiedon aineopinnot (laajuus 35 op) vasta valmistumisensa jälkeen. Luokanopettajan pätevyyden oli suorittanut vastaajista 5 henkilöä (11,4 %). Aineyhdistelmistä yleisimmät olivat biologia-maantiede (59,1 %) sekä biologia- maantiede-terveystieto (25 %) (kuva 2). Kenelläkään vastaajista ei ollut aineenopettajan pätevyyksiä kemiasta, fysiikasta tai erityisopettajan pätevyyttä. Avoimessa kysymyksessä yksi vastaaja ilmoitti suorittaneensa tietojenkäsittelytieteen opintoja ja yksi oli suorittanut opetushallinnon opintoja eli rehtorin pätevyyden edellyttämiä opintoja.
Kuva 2. Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneiden kyselyyn osallistuneiden biologian aineenopettajien (n=44) aineyhdistelmät, käytetyt lyhenteet: bi= biologia, ge= maantiede, te= terveystieto, lu= luokanopettajan pätevyys, ma= matematiikka, re= rehtorin pätevyydet, tie=
tietojenkäsittelytiede. Tähän kysymykseen vastasi 44 henkilöä.
Vastaajien enemmistö (70,5 %) oli tehnyt biologian tutkimusaiheisen gradun. Opetusta, oppimista ja didaktiikkaa -kurssin (tarjolla lukuvuodesta 2015-2016 alkaen) oli käynyt 9,1 % vastaajista ja Ilmiölähtöisyys luonnontiedetieteiden ja matematiikan aineenopettajakoulutuksessa -kurssin (tarjolla lukuvuodesta 2016-2017 alkaen) oli käynyt 6,8 %. Valtaosa vastaajista olisi ollut kiinnostunut suorittamaan kurssit, jos niitä olisi ollut tarjolla heidän opiskeluaikanaan. Kuitenkaan 18,2 % ei suorittanut kyseisiä kursseja, vaikka niitä tarjottiin ja 4,5 % ei olisi suorittanut, vaikka kurssit olisivat olleet tarjolla jo heidän opiskeluaikanaan.
26 6.2 Työelämä
Kaikista 44 vastaajasta 37 kertoi toimivansa opetusalalla ja 34 toimi vastaamishetkellä opetustehtävissä. Kaksi vastaajaa ilmoitti olevansa hoitovapaalla. Vastaamishetkellä yksi vastaaja suoritti päätoimisesti terveystiedon opintoja, mutta teki myös sijaisuuksia. Opetusalalla toimivista vastaajista 11:lla oli vakituinen työpaikka ja loput toimivat sijaisina. Työsuhteen laatuun eivät vaikuttaneet aineyhdistelmät, gradutyyppi, valmistumisvuosi tai sukupuoli (kaikkien p>0,05). Kaikki opetusaiheisen gradun tehneet 13 henkilöä (29,5 % kaikista vastaajista ja 35,1 % opetusalalla toimivista vastaajista) toimivat opetustehtävissä.
Vastaushetkellä 7 henkilöä kaikista vastaajista ei toiminut opetustehtävissä (kuva 3). Suurin osa kertoi, ettei opetusala kiinnostanut enää valmistumisen jälkeen, tai muu ala koettiin kiinnostavammaksi. Osa vastaajista oli epävarma opettajana olemisesta, eikä siksi toiminut opetustehtävissä. Muista syitä olivat uupumus opettajan työhön tai vaikeus saada töitä.
Kuva 3. Syyt, miksi Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneiden kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) eivät toimineet vastaamishetkellä opetustehtävissä. Tähän kysymykseen vastasi 10 henkilöä.
Kysymykseen ”Missä työtehtävissä näkisit itsesi mieluiten 5 vuoden kuluttua?” vastasi 42 henkilöä. Suurin osa heistä näkisi itsensä mieluiten vakituisissa opetusalan työtehtävissä joko aineenopettajana biologiassa, maantiedossa ja terveystiedossa tai luokanopettajana (kuva 4).
0 1 2 3 4 5
Epävarmuus opettajana olemisesta Uupumus opettajan työhön Opetusala ei enää kiinnostanut tai muu ala
koettiin mielenkiintoisemmaksi Sijaisuuksia vaikea saada
27
Kysymykseen vastanneista 19,0 % näkisi itsensä töissä jossakin muualla kuin opetusalalla. Yksi vastaajista ei osannut sanoa.
Kuva 4. Maininnat, missä Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneet kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) näkisivät itsensä 5 vuoden kuluttua. Tähän kysymykseen vastasi 42 henkilöä.
0 5 10 15 20 25 30 35
Opetustehtävissä Muussa/nykyisessä työssä (muu kuin
opetusalan)
Ei tiedä
28
Kysymykseen ”Kuinka pitkään olet toiminut opetustehtävissä yhteensä” vastasi 42 henkilöä.
Yleisimmin vastaajat olivat toimineet opetustehtävissä noin kaksi vuotta (kuva 5).
Kuva 5. Aika, jonka Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneet kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) olivat toimineet opetustehtävissä. Tähän kysymykseen vastasi 42 henkilöä.
29
Kysymykseen ”Missä opetat tai olet opettanut?” vastaisi 42 henkilöä. Yleisimmin vastaajat kertoivat opettaneensa yläkoulussa ja lukiossa (kuva 6). Avoimeen kysymykseen ”Jossain muualla, missä?” vastasi 15 henkilöä kaikista vastaajista.
Kuva 6. Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneet kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) olivat opettaneet tai opettivat kuvassa mainituissa oppilaitoksissa kyselyyn vastaamishetkellä. Kuvaajassa yhdistettiin kysymysten ”Missä opetat tai olet opettanut?” (vastaajia 42) sekä avoimen kysymyksen ”Jossain muualla, missä” (15 vastaajaa 42:sta) vastaukset. Yhteensä kysymyksiin vastasi 42 henkilöä.
32
21
8
3 2
1 1 1
0 5 10 15 20 25 30 35
30
Kysymykseen ”Mitä opetat tai olet opettanut” vastasi 44 henkilöä ja heistä suurin osa (93,2 %) oli opettanut biologiaa (kuva 7). Kaikista vastaajista 88,6 % oli opettanut maantiedettä ja kolmanneksi eniten oli opetettu terveystietoa. Avoimeen kysymykseen muista opetettavista aineista vastasi 15 henkilöä. Vastauksissa tulivat esille lähes kaikki oppiaineet, sillä lyhyemmissä sijaisuuksissa oli tullut opetettua lähes kaikkia oppiaineita. Muutama oli myös opettanut IB-linjalla ja ESS:ta (Environmental Systems and Societies).
Kuva 7. Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneet kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) olivat opettaneet kuvassa mainittuja oppiaineita. Tähän kysymykseen vastasi 44 henkilöä.
41 39
24
5 3
6
14
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45
31
Oppiainerajat ylittävään opetukseen ja teemapäiviin liittyvään kysymykseen vastasi 43 henkilöä ja heistä yli puolet (53,5 %) oli ollut mukana tällaisessa toiminnassa. Eniten vastaajat olivat olleet mukana järjestämässä oppiainerajat ylittävää opetusta (kuva 8). Monissa kouluissa järjestetään monialaisia oppimiskokonaisuuksia tai teemaviikkoja (MOK-viikot), joissa osa vastaajista oli ollut mukana. Kouluissa oli myös järjestetty esimerkiksi Suomi 100 - teemapäiviä ja yksi ilmoitti olleensa mukana ilmiöpohjaisessa opetuksessa. Aiheina teemapäivissä ovat muun muassa olleet kestävä kehitys, yrittäjyys, vesi, avaruus ja ympäristö.
Kuva 8. Maininnat, missä ainerajat ylittävässä opetuksessa tai teemaopetuksessa Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneet kyselyyn vastanneet biologian aineenopettajat (n=44) olivat olleet mukana. Tähän kysymykseen vastasi 19 henkilöä.
0 2 4 6 8 10 12
MOK-päivät eri teemoilla Suomi 100-teemapäivä Ainerajat ylittäviä teemapäiviä/opetusta
(ei MOK)
Ilmiöpohjainen opetus
32
Kysymykseen ”Missä päin Suomea opetat tai olet opettanut” vastasi 44 henkilöä, joista yksi ilmoitti, ettei ollut opettanut Suomessa. Kaksi henkilöä ilmoitti opettaneensa kahdessa eri maakunnassa (kuva 9).
Kuva 9. Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2013-2018 valmistuneiden kyselyyn osallistuneiden biologian aineenopettajien (n=44) sijoittuminen Suomessa maakunnittain (kartta A). Tähän kysymykseen vastasi 44 henkilöä. Aineenopettajien ilmoittamat vakituiset työpaikat opetusalalla maakunnittain (sininen) (kartta B) (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä- Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa). (Suomen karttapohja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Suomi.karttapohja.2016.svg)
