Maija Petäjäniemi-Riekkinen
KIERTOTALOUS PERUSOPETUKSESSA
– kotitalousopettajat ja biologian opettajat ruokkimassa heräävää kiinnostusta
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu Kotitalousopettajakoulutus
Kotitaloustieteen pro gradu -tutkielma Elokuu 2019
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Soveltavan kasvatustieteen ja koulutuksen osasto, Joensuu Tekijä
Maija Petäjäniemi-Riekkinen Työn nimi
KIERTOTALOUS PERUSOPETUKSESSA
– kotitalousopettajat ja biologian opettajat ruokkimassa heräävää kiinnostusta
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Kotitaloustiede Pro gradu -tutkielma X
18.8.2019 73 + liitteet (5) Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nuoret pyrkivät yhä enemmän vaikuttamaan asioihin ostopäätösten kautta ja kestävästä kuluttamisesta on tullut jopa trendikästä.
Sitra julkaisi maailman ensimmäisen niin kutsutun kiertotalouden tiekartan ”Kierrolla kärkeen” vuonna 2016. Sen tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä nostaa Suomi kiertotalouden kärkimaaksi. Kiertotaloutta perusopetuksessa ei ole juuri tutkittu aikaisemmin. Kiertotalous on kuitenkin ajankohtainen ilmiö ja tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli kuvata, kuinka ilmiö näkyy perusopetuksessa.
Kiertotalouden perusajatuksena on se, että elinkaarensa lopussa olevat tavarat siirretään uudeksi resurssiksi. Kiertotalous sulkee teollisien systeemien materiaali- ja energiakiertoja sekä minimoi jätteet. Kiertotaloudessa taloudellinen ajattelu on uudenlaista; tavaroiden valmistuksen sijaan keskitytään ratkaisujen tarjontaan. Tavaroita myydään osana palvelua, jossa vuokraaminen, lainaaminen ja jakamismallit ovat keskeisessä asemassa. Kiertotalous käsite ei juuri näy Perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 perusteissa, mutta siitä voidaan löytää kiertotalous ilmiöön liittyviä sisältöjä sekä yleisistä osista että eri oppiaineiden osuuksista.
Tutkielmassa oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka kiertotalous ilmiö näkyy peruskoulussa aineenopettajien kuvaamana. Minkälaista yhteistyötä opettajat tekevät kiertotalouteen liittyvissä opetuskokonaisuuksissa ja miten ilmiö näkyy koulun arjessa sekä kotitalousopetuksessa ja biologian opetuksessa. Kiertotalous sopi hyvin aiheeksi kotitaloustieteen pro gradu tutkielmaan. Kotitalous on kestävän elämäntavan ja kiertotalouden kannalta keskeinen oppiaine vastuullisiin arkipäivän valintoihin harjaannuttajana.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena ja aineisto muodostui viidestä aineenopettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Kerätty aineisto litteroitiin ja aineistoa analysoitiin luokittelemalla. Haastateltavat työskentelivät neljässä eri koulussa kotitalousopettajina tai biologian ja maantiedon opettajina. Teemahaastattelussa aineenopettajilta kysyttiin kiertotalous ilmiöstä yleisesti, omassa opetettavassa aineessa sekä koko koulun toimintakulttuurissa. Lisäksi selvitettiin kiertotalous aiheen merkitystä yläkoululaisille sekä käytössä olevia materiaaleja aiheesta.
Aineenopettajat tunsivat kiertotalous käsitteen hyvin. Lähivuosina valmistuneet opettajat olivat koulutuksessaan saaneet kiertotalous opetusta ja pidempään opettajana toimineet olivat oman kiinnostuksensa mukaan hankkineet tietoa kiertotaloudesta. Sekä kotitalous opetukseen että biologian ja maantiedon opetukseen sisältyi kiertotalous ilmiöön liittyviä aiheita, mutta kokonaisuutta ei opetettu.
Kouluissa oli toteutettu monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa kiertotalous tuli esille. Lisäksi yhdessä koulussa oli käynyt Luontoliiton vierailija pitämässä kiertotalous tunnin yhteistyössä biologian ja kemian aineenopettajien kanssa. Aineenopettajat tiesivät hyvin, mistä kiertotalous tietoa löytyy, vaikka kummankaan oppiaineen oppikirjoissa kiertotalous käsitettä ei mainittu.
Aineenopettajat kokivat kiertotalous aiheen ajankohtaiseksi ja sellaiseksi, että sitä tulisi peruskoululaisille opettaa. Kiertotalouden opetuksessa nähtiin sekä haasteita että mahdollisuuksia. Aineenopettajien mukaan nuoret ovat tänä päivänä kiinnostuneita kiertotalouden kaltaisesta aiheesta. Kokonaisuuden opettaminen vaatii kuitenkin monialaista yhteistyötä. Yläkouluissa jaksojärjestelmä ja rakenne koettiin sellaiseksi, että yhteistyö oli hankalaa toteuttaa. Jos mahdollisuuksia löytyi, se koski usein vain yhtä oppilasryhmää eikä esimerkiksi koko vuosiluokkaa. Kiertotalous ei näkynyt koulujen toimintakulttuurissa. Aineenopettajat toivoivat tähän selkeää muutosta koko koulun osalta. Esimerkiksi kierrättäminen oli kouluissa vaihtelevaa. Kotitalous ja biologian opettajat huolehtivat omissa luokissaan kierrätyksen onnistumisesta, mutta saattoi olla, että koulun muu henkilökunta ei sitä tehnyt.
Aineenopettajat näkivät kiertotaloudessa paljon potentiaalia ja he kokivat, että nuoret ovat tänä päivänä kiinnostuneempia kiertotalouteen liittyvistä asioista. Vaikka kiertotalous käsite ei näy perusopetuksen opetussuunnitelmassa, siellä on paljon ilmiöön liittyvää asiaa. Eniten kehitettävää on koko koulun toimintakulttuurissa kestävämmäksi. Kiertotalous ilmiötä perusopetuksessa on tutkittu vasta vähän, mutta selvästi kiertotalous kiinnostaa sekä opettajia että oppilaita.
Avainsanat
Kiertotalous, aineenopettajien yhteistyö, kotitalousopetus, eheyttäminen, monialainen oppimiskokonaisuus, jakamistalous
Faculty
Philosophical Faculty School
School of Applied Educational Science and Teacher Education, Joensuu Author
Maija Petäjäniemi-Riekkinen Title
Circular Economy in Primary education
-Home Economics Teachers and Biology Teachers feeding an arousing Interest
Main subject Level Date Number of pages
Home Economics Master’s thesis X
18.8.2019 73 + attachments (5) Minor thesis
Bachelor’s thesis Intermediate studies thesis
Abstract
According to the 2018 youth barometer the youth concern over climate change have significantly risen in the past decade. Young people strive to make an impact through purchase decisions and sustainable consumption is even seen as trendy. In 2016 Sitra published the world’s first roadmap for circular economy called “Kierrolla kärkeen”. The aim is to make Finland the leader of circular economy by 2025. The impact of circular economy in the early years’ education has not previously been researched. It is however a very current topic and the aim of this pro gradu thesis is to investigate how it is portrayed in the primary education.
In circular economy, products at the end of a lifecycle are converted into new resources. The circular system closes and narrows material and energy loops in industrial systems and minimises waste. It also presents a new economic logic in which the focus is solution orientated instead of the production of new goods. Consumables are sold as part of a service where renting, borrowing and sharing are seen as key parts of the solution. The concept of “Circular economy” does not currently feature significantly in the 2014 primary curriculum. It is however possible to find circular economy related content in the general and subject specific syllabi’s.
The thesis focuses on the effect of circular economy in the primary education from the teacher’s perspective. How did teachers collaborate in study modules related to circular economy? How was the phenomenon seen in the every day life at the school as well as the teaching of home economics and biology? Circular economy was considered as the perfect subject for a pro gradu thesis on home economics. It is a subject which teaches children to make considerate choices as consumers and is therefore the key to sustainable way of living and circular economy.
The thesis was carried out in a qualitative method and the material constructed by half structured themed interviews with five teachers.
The collected material was transcribed and grouped for analysis. The interviewees work in four different schools teaching home economics, biology and geography. In the themed interviews the teachers were posed questions on circular economy in general and then more in relation to their own subject matter and the culture of their respective schools. In addition, the secondary school pupils understanding of circular economy was examined as well as any materials currently used in schools on the subject.
The teachers were well familiar with the concept of circular economy. Recently qualified teachers had received information on the subject during their training whilst teachers longer in the profession had researched it on their own accord. All taught subjects, home economics, biology and geography, included elements of circular economy but the full concept was not taught. All schools in question had conducted multidisciplinary study modules which referred to circular economy. In addition, one of the schools had been visited by a guest from Luontoliitto (Finnish Nature League) who together with biology and chemistry teachers conducted a lesson on circular economy. The teachers knew where to find information on circular economy, even though the concept was not mentioned in the course literature for either subject.
The teachers found circular economy a current topic and one that should be taught at primary school level. Teaching the concept was seen both as an opportunity and challenge. According to the teacher’s circular economy is the kind of topic that interests the young people of today. Teaching it as a full concept would require multidisciplinary collaboration. In secondary schools the existing organisation and period structure were seen as blocker making it difficult to organise the required collaboration. Where opportunities were identified, these were usually for a specific group of pupils and not for example available for the whole grade. Circular economy was not visible in the school’s work and operative culture. The teachers were hoping for a clear chance to this for the whole school.
Recycling, for example, varied inside the schools. Home economics and biology teachers made sure recycling was done in their own class environment but rest of the school staff might not have done.
According to the teachers there is a lot of potential in the teaching of circular economy and they felt that todays youth are interested in the concept. Even though circular economy does not directly feature as part of the primary curriculum, many things relate to it. The main improvement would be the development of a more sustainable work culture of the whole school. Circular economy in the primary curriculum is a very little researched subject so far, but clearly one that interests both the teachers and pupils.
Keywords
Circular Economy, Teacher collaboration, Home Economiy, Integration, Cross-curricular Learning, Sharing Economy
SISÄLLYS
1. JOHDANTO ... 6
2. KIERTOTALOUS KÄSITTEENÄ JA PERUSOPETUKSESSA ... 8
2.1 Kiertotalouden määritelmä ... 8
2.1.1 Jakamistalous ...14
2.1.2 Käyttöoikeustalous ...16
2.2 Kiertotalous tutkimus Suomessa ja ulkomailla ...17
2.2.1 Kiertotalouden tiekartta ...18
2.2.2 Kiertotalous käytännössä ...20
2.3 Kiertotalous perusopetuksen opetussuunnitelmassa ...23
2.3.1 Kiertotalous aineenopetuksessa ja koulun toimintakulttuurissa ...25
2.3.2 Kiertotalous tiimeissä ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa ...29
2.4 Kiertotalous materiaalia opettajille ...30
2.4.1 Vihreä lippu -ohjelma ...31
2.4.2 Luontoliiton kiertotalous -hanke ...31
2.4.3 Sitran Kiertotalousopetusta kaikille koulutusasteille -hanke ...33
2.4.4 Circula kiertotalous- ja yrittäjyyspeli ...34
2.5 Opettajien yhteistyö monialaisessa ilmiössä ...35
2.5.1 Aineen opettajien yhteistyö ja yhteisopettajuus ...36
2.5.2 Eheyttäminen yläkoulussa ...37
3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ...39
4. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ...40
4.1 Tutkimusstrategia ja aineiston hankinta ...41
4.2 Aineiston analysointi ...43
4.2.1. Aineiston tekstuaalisointi ...43
4.2.2. Aineiston luokittelu...44
4.2.3. Analyysiyksikön määrittäminen ja aineiston osittaminen ...45
4.2.4. Aineiston koodaus ja raportointi ...46
5. TULOKSET ...48
5.1 Kiertotalous aineenopettajien määrittelemänä ...49
5.2 Kiertotalous aineenopetuksessa (kotitalous, biologia) ja kiertotalouden ymmärtämisen merkitys ...51
5.3 Kiertotalous projekteissa tai monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa ja opettajien yhteistyö ...54
5.4 Kiertotalous koulujen toimintakulttuurissa ...57
5.5 Kiertotalouden mahdollisuudet ja haasteet perusopetuksessa ...60
5.6 Yhteenveto tuloksista ...62
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ...66
6.1. Kiertotalous perusopetuksessa, johtopäätökset ...66
6.2 Pohdinta ...67
6.3 Luotettavuus arviointi ...68
6.4 Jatkotutkimus ideat ...70
LÄHTEET ...71
LIITE 1. Haastattelupyyntö kotitalousopettajien facebook -ryhmään ...74
LIITE 2. Lupapyyntö rehtoreille ...75
LIITE 3. Tutkimuslupapyyntö opetusjohtajille/ koulutuspäälliköille ...76
LIITE 4. Haastattelurunko/ käsiteltäviä teemoja ja aiheita haastattelussa...77
LIITE 5. Esimerkki aineiston analyysistä, luokittelusta ja koodauksesta. ...79
1. JOHDANTO
Kiertotalous on ajankohtainen ilmiö. Kiertotalous ja puhtaat ratkaisut on nimetty pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeiksi. Sitra julkaisi maailman ensimmäisen niin kutsutun kiertotalouden tiekartan ”Kierrolla kärkeen” vuonna 2016. Vuoteen 2025 mennessä Suomi on tavoitteiden mukaan kiertotalouden kärkimaa. (Nygård 2016, 164.) Kiertotalous näyttäytyy lähes megatrendinä, mutta kuinka se näkyy perusopetuksessa erityisesti yläkouluissa?
Tässä pro gradu tutkielmassa ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka kiertotalous ilmiö näkyy peruskoulussa aineenopettajien kuvaamana. Minkälaista yhteistyötä opettajat tekevät kiertotalouteen liittyvissä opetuskokonaisuuksissa ja miten ilmiö näkyy koulun arjessa sekä aineenopetuksessa kotitalousopetuksessa ja biologian opetuksessa. Kiertotalous sopii hyvin aiheeksi kotitaloustieteen pro gradu tutkielmaan. Kotitalous on kestävän elämäntavan ja kiertotalouden kannalta keskeinen oppiaine vastuullisiin arkipäivän valintoihin harjaannuttajana (Mykrä 2018, 22). Kiertotalous on kuitenkin laaja ja monialainen ilmiö, joten sen opetus ei ole sidottu tiettyyn oppiaineeseen.
Vuoden 2018 nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nuoret pyrkivät yhä enemmän vaikuttamaan asioihin ostopäätösten kautta ja kestävästä kuluttamisesta on tullut jopa trendikästä. (Rossi 2018, 31.) Tästä syystä kiertotalouden opetus sopii jo yläkouluikäisille nuorille. Lisäksi kiertotalouden sisältöjä toistuu monissa eri oppiaineissa, kuten kotitaloudessa, biologiassa, maantiedossa, käsitöissä ja jopa terveystiedossa.
Kiinnostuin kiertotalous -aiheesta, kun se oli vahvasti esillä kotiseudullani. Kylällä järjestettiin erilaisia kiertotalouden tapahtumia ja asukkaita kannustettiin erilaisiin kiertotalouteen liittyviin tempauksiin, kuten jakamaan ja lainaamaan erilaisia itselle sillä hetkellä tarpeettomia tavaroita.
Osallistuin muutamiin seminaareihin, joissa kiertotalous oli aiheena ja siellä selvisi, kuinka alkutekijöissä kiertotalouden opetus on. Kuitenkin seminaareissa selvisi, että jotain ja jossain kouluissa kuitenkin on tehty, joten tartuin tähän. Tässä pro gradu -tutkielmassa haluankin kuvata niitä tapoja, joilla kiertotalouden kaltainen ilmiö voidaan opettaa yläkoululaisille ja minkälaista yhteistyötä se vaatii.
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimuskunta (Seppälä, Sahimaa, Honkatukia, Valve, Antikainen, Kautto, Myllymaa, Mäenpää, Salmenperä, Alhola, Kauppila, Salminen, 2016) on hankkeessaan ”Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030” selvittänyt kiertotalouden käsitettä, toimintaympäristöä,
liiketoimintamahdollisuuksia ja kiertotaloutta edistäviä politiikkatoimia Suomessa. Hankkeessa on laadittu eri kiertotalouden osa-alueille kiertotalousskenaariot. Näiden seitsemän osa-alueen talous-, työllisyys-, kasvihuonekaasupäästö- ja luonnonvarojenkäyttövaikutukset arvioitiin vuoteen 2030 kansantalouden tasolla. Hankkeen tietoja on hyödynnetty tässä pro gradu tutkielmassa. Seppälän ym. (2016, 2) mukaan kiertotalouteen siirtyminen edellyttää uudenlaista toimintaympäristöä. Tämä tarkoittaa muutosta sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmaa. Jotta muutos on mahdollinen ja tapahtuu riittävän nopeasti, tarvitaan politiikkatoimia, jotka kohdennetaan oikein. Lisäksi tarvitaan muutosta arvomaailmaan, unohtamatta menestyvää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. (Seppälä ym. 2016, 2.) Toivottavasti tämän pro gradu tutkielman avulla kiertotaloutta voidaan opettaa peruskoulussa mahdollisimman hyvässä yhteistyössä ja tätä tutkielmaa lukevat saavat omaan työhönsä jotain uutta. Peruskoulujen arki on usein hektistä ja yhteistyö eri oppiaineiden välillä sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelu saatetaan kokea hyvin eri tavoin.
Yksi edellytys esimerkiksi kulutuksen muuttumiselle on kiertotalouden liiketoimintamallien, kuten palveluistamisen, yleistyminen. Yksi keskeinen keino kestävän tuotepolittikan ja erilaisten kiertotalouden palvelukonseptien edistämisessä on kuluttajien valistus ja neuvonta.
Toimintaympäristöihin tarvitaan sellaisia muutoksia, jotka lisäävät kuluttajien aktiivisuutta sellaisten palveluiden käyttöön, jotka erityisesti liittyvät tuotteiden käyttöiän pidentämiseen ja kierrätykseen. (Seppälä ym. 2016, 68-69.) Kotitalous oppiaineena on ensiarvoisessa asemassa tällaisen tiedon välittäjänä.
Kiertotaloutta perusopetuksessa on tutkittu vielä vähän. Ammattikorkeakouluissa on tehty opinnäytetöitä liittyen kiertotalouteen ja teknillisissä yliopistoissa kiertotalous on erityisesti esillä. Tänä lukuvuonna 2018-2019 on ollut opettajille paljon käytössä erilaista materiaalia peruskoulussa tapahtuvaa opetusta varten, esimerkiksi Sitran julkaisemana sekä Luontoliiton julkaisemana. Tämä antoi minulle lisäsysäyksen selvittää, millaisia kiertotalouden oppimiskokonaisuuksia tai muita projekteja peruskouluissa on oikeasti tehty ja kuinka tällainen ajankohtainen laaja ilmiö saadaan perusopetuksessa toteutettua.
Kiertotalous -ajattelutapa on nosteessa maailmanlaajuisesti. Kiertotalous nähdään innovaatioiden lähteenä ja Sitran mukaan Suomen nouseminen kärkimaaksi vaatii suomalaisilta ajantasaista ymmärrystä myös kansainvälisestä toimintaympäristöstä.
Siirtyminen kiertotalouteen vaatii uudenlaista, ennakkoluulotonta yhteistyötä. Lisäksi se vaatii halua ottaa niin poliittisia kuin taloudellisiakin riskejä. Onnistumiset tulisi viedä myös maailmalle. (Sitran selvityksiä 117 2016, 7.)
2. KIERTOTALOUS KÄSITTEENÄ JA PERUSOPETUKSESSA
Tämän tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat kiertotalous, aineenopettajien yhteistyö, kotitalousopetus, eheyttäminen, monialainen oppimiskokonaisuus ja jakamistalous.
Ensimmäisenä syvennytään kiertotalous -käsitteeseen ja sen määritelmään. Kiertotalouden käsitteeseen liittyy läheisesti muitakin käsitteitä, kuten jakamistalous ja käyttöoikeustalous, jotka määritellään myös lyhyesti. Tämän jälkeen esitellään aikaisempia tutkimuksia, jotka liittyvät kiertotalouteen opetuskontekstissa sekä kiertotalouden tiekartta hankkeeseen.
Kiertotalous näkyy perusopetuksen opetussuunnitelmassa sekä yleisesti että eri oppiaineiden sisällöissä. Tässä pro gradu tutkielmassa ollaan kiinnostuneita kiertotaloudesta perusopetuksessa, joten opetussuunnitelmasta on selvitetty, kuinka kiertotalous näkyy siellä.
Lopuksi pohditaan kiertotaloutta aineenopetuksen näkökulmasta ja selvitetään, millaista materiaalia opettajilla on käytössään. Lyhyesti esitellään eri toimijoiden tarjolla olevia valmiita materiaaleja sekä kampanjoita oppilaitoksille lukuvuonna 2018-2019. Opettajien yhteistyöhön monialaisessa ilmiössä paneudutaan tämän teoriaosan lopussa.
2.1 Kiertotalouden määritelmä
Kiertotalous (Circular Economy) on yksi käsite erilaisten – talous käsitteiden kentässä.
Seuraavissa kappaleissa kerrotaan lyhyesti muista samaan ilmiöön liittyvistä käsitteistä, kuten jakamistalous (Sharing Economy) ja käyttöoikeustalous (Access Economy). Tästä pro gradu - tutkielmasta on rajattu pois muita talous -käsitteitä, kuten kansalaistalous (Civic Economy), vertaistalous (P2P Economy), solidaarisuustalous (Solidary Economy), osallisuustalous (Participatory Economy), yhteistoimintatalous (Collaborative Economy), keikkatalous (Gig Economy) ja alustatalous (Platform Economy). Kansalaistalous -käsite viittaa (Harmaala ym.
2017, 27) kansalaisten voimaantumiseen ja valtaistumiseen yhteiskunnan ongelmien ratkojina erityisesti paikallisissa kysymyksissä. Vertaistaloudella puolestaan tarkoitetaan keskenään tasavertaisten yksilöiden käymää vaihtoa ilman välikäsiä. Solidaarisuustalous on käsite, joka on suuntautunut eettisesti ja yhteiskunnallisesti. Sillä tarkoitetaan pyrkimystä tuottaa arvoa yhteisön jäsenille yhteisresurssien pohjalta. Osallisuustaloudella tarkoitetaan internetissä tapahtuvaa toimintaa, joka liittyy erityisesti hyödykkeiden ja palveluiden innovoimiseen, tuottamiseen, jakamiseen, kuluttamiseen tai kehittämiseen verkossa tarjolla olevilla markkinoilla. Yhteistoimintataloudella puolestaan tarkoitetaan taloutta, joka on yhteistoiminnallinen ja hyödyntää digitaalisia alustoja. Keikkatalous -käsitettä käytetään joskus
kielteisessä merkityksessä. Sillä tarkoitetaan keikkatyötä tarpeen mukaan tarjoavaa yritystoimintaa ja siihen liittyviä työoloja ja -suhteita. Alustatalous puolestaan tarkoittaa digitaalisia ja tietojärjestelmäpohjaisia palveluita, jotka ovat internetissä eri toimijoiden käytettävissä. (Harmaala, Toivola, Faehnle, Manninen, Mäenpää & Nylund 2017, 27.)
Kiertotalous -käsitteen tausta-ajatus on varsin pitkään pysynyt suunnilleen samana.
Braungartin ja McDonoughin ovat vuonna 2002 esittäneet ajatuksen, jonka mukaan taloudessa tulisi uudelleen käyttää raaka-aineita ja tuotteita mahdollisimman pitkään siten, että myös niiden arvo säilyisi. Tällä tavoin pelkistetään kiertotalouden perimmäinen tarkoitus.
Ekologiset tavoitteet toteutuvat sitä paremmin, mitä paremmin materiaalihäviöiden sulkeminen onnistuu. Kiertotalous nähdään selkeänä muutoksena nykyiseen lineaariseen ”ota, valmista, hävitä” -talousjärjestelmään. (Seppälä ym 2016, 10; Nygård 2016, 162.)
Kiertotalouden käsite nousi uutena ”aatteena” EU-terminä 2010-luvulla. Tällöin kiertotaloudella korvattiin aikaisemmin käytössä ollut termi ”kierrätysyhteiskunta”. Nygårdin (2016, 162) mukaan uusi termi ei tuo alan keskusteluun kovinkaan paljon uutta, vaikka painotuksissa saattaakin olla eroja. Tausta-ajatuksena kiertotaloudessa on, että ihmiskunta ei voi loputtomasti käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja. Kiertotalous käsite ei liity vain yhteen tiettyyn alueeseen (esimerkiksi jäte), vaan sen arvopotentiaali on paljon laajempi.
Arvokkaampia ja kestävyyttä edistäviä toimintatapoja haetaan jakamistaloudesta, laitteiden huollosta, uudelleen käytöstä ja valmistelusta uudelleen käyttöön. Kiertotaloudessa tavoitteena on minimoida jo luotujen resurssien hävikki taloudessa myös silloin, kun tuote on tullut käyttöikänsä päähän. Tavoitteena on jo alun perin suunnitella ja valmistaa tuotteita siten, että niitä voidaan käyttää ja kierrättää mahdollisimman pitkään. (Nygård 2016, 162-163.)
Kiertotalous ei kuitenkaan ole synonyymi kierrätykselle. Kierrätyksessä pyritään etsimään jo olemassa olevalle jätteelle uusia käyttötarkoituksia. Kiertotalous esitetään ensisijaisesti monialaisena ja mittavana muutoksena toimintatavoissa. (Nygård 2016, 163.) Kiertotalouden perustan muodostavat terveyden ja ympäristön suojelu sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan toteuttaminen (Nygård 2016, 167).
Kiertotalous kattaa laajasti koko luonnonvarapolitiikan: tuotesuunnittelusta tuotantoon ja kulutukseen, sisältäen uusia säädöksiä ja tavoitteita esimerkiksi jätehuollolle. Kiertotalouden tukemiseksi tullaan säätämään esimerkiksi uusia kierrätys- ja uudelleenkäyttötavoitteita EU- direktiivien mukaisesti. (Nygård 2016, 170.) Harmaala ym. (2017, 28) määrittelevät kiertotalouden tukemaan jakamistalouden käsitettä. Heidän mukaansa kiertotalous on taloudellisen toiminnan ala. Siinä pyritään olemaan resurssitehokkaita ja pidentämään
materiaalien kiertoa taloudessa siten, että myös niiden arvo kiertää. Tuotannollisten prosessien jalostaminen on kiertotalouden lähtökohta. Materiaalivirtoja tulee hallita ja hyöty käyttää, Kierrot tulisi saada mahdollisimman suljetuiksi, jolloin jätteiden määrä on minimoitu.
Harmaalan ym. (2017, 28) mukaan Suomessa kiertotalouden näkökulma on korostunut, sillä Sitra pyrkii rakentamaan Suomesta kiertotalouden edelläkävijä maata.
Ellen McArthur -säätiö on pitänyt kiertotalous asiaa esillä aktiivisesti viime vuosina.
Kiertotalouden nykyinen sisältö, on pitkälti säätiön työn tulosta. Kiertotalousmalli on pelkistetty Kuvaan 1. Mallissa on erotettu biologiset ja tekniset materiaalit toisistaan. Materiaaleilla on erilaiset kierrot ja keinot, joilla niitä pidetään talousjärjestelmässä mahdollisimman pitkään eroavat toisistaan. Ihmiset valmistavat kaiken teknisen materiaalin. (Seppälä ym. 2016, 10.)
KUVA 1. Kiertotalousmalli Ellen MacArthur -säätiön mukaan. Kuvan lähde: Seppälä ym.
2016. (Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030)
Materiaalihukkaa vähennetään kiertotalousmallissa parhaiten silloin, kun kuluttajan ja käyttäjän materiaalikierrot pidetään lähellä niitä. Kun mennään Kuvan 1 kierroissa sisältä
ulkokehälle, kiertojen prioriteetti vähenee molempien materiaalien osalta. Näin ollen esimerkiksi teknisten materiaalien kierrossa kierrätys materiaaliksi tai komponentiksi on vaihtoehdoista vähiten toivottu. Prioriteettiasetelmaan on syy. Kun mennään sisältä ulospäin, materiaalikiertojen vaatimat energiapanokset kasvavat. Ne materiaalivirrat, jotka päätyvät kaatopaikalle tai polttoon ovat poissa materiaalikierrosta. Kiertotalousajattelun mukaan juuri tätä tulisi vähentää. Kun tekniset materiaalit palautetaan materiaalikiertoon, säästyy energiaa ja syntyy vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä, kuin jos materiaalit poltetaan tai tehdään uusia materiaaleja neitseellisistä raaka-aineista. Sama koskee myös biologisia raaka-aineita.
Ne tulisi polton sijaan kohdentaa ensisijaisesti materiaalikäyttöön. Kun materiaali on hylkäysvaiheessa, sen tulisi ohjautua esimerkiksi biokaasun tuotantoon. Silloin biologisten materiaalien ravinteet erotellaan uudelleen hyötykäyttöön. (Seppälä ym. 2016, 11.)
Seppälä ym. (2016, 11) tiivistävätkin raportissaan ”Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030” kiertotalouden periaatteiksi seuraavat asiat: ”Suojele ja paranna resurssien saatavuutta kontrolloimalla rajallisia varantoja ja tasapainottamalla uusiutuvien resurssien virrat. Optimoi käytettäviä resursseja käytettävien tuotteiden ja materiaalien kiertojen kautta. Hyödynnä resurssit parhaan mahdollisen arvon kohteissa niin biologisten kuin teknistenkin materiaalien osalta. Edistä systeemistä tehokkuutta paljastamalla ja estämällä negatiiviset ulkoisvaikutukset.”. (Seppälä ym. 2016, 11.)
Myös Euroopan Unionissa on tehty erilaisia selvityksiä ja ohjeita kiertotalouden toimimiseen.
EU komission (2017) uusien sääntöjen tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä vähintään 55 % yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin. Vuonna 2030 tavoite on, että 60 % kierrätetään ja vuonna 2035 yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää 65 %. Pakkausjätteen osalta Euroopan Unionin laajuinen kierrätystavoite on 65 % vuoteen 2025 mennessä ja 70 % vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteissa on vaihtelua eri materiaalien osalta. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi paperia ja kartonkia kierrätetään toistaiseksi selvästi enemmän kuin vaikka muovia ja puuta.
(EU-komissio 2017.)
KUVA 2. Ohjauskeinojen vaikuttavuuden kohdentuminen kiertotalouden eri kiertoihin. Lähde Seppälä ym. (2016). (Antikainen ym. 2017.)
Erilaisia hyviä liiketoimintamalleja ja käytänteitä liittyen kiertotalouteen on tänä päivänä jo olemassa. Julkinen ohjaus on välttämätöntä, jos halutaan siirtyä täysimittaiseen kiertotalouteen. Tuotannon ja kulutuksen muutosta voidaan suunnata tukemalla aktiivisesti uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Polkuriippuvuudet voidaan nähdä kiertotaloudelle suotuisan toimintaympäristön luomisen hidasteena ja siksi ne tulisi tunnistaa ja mahdollisuuksien mukaan poistaa. Kiertotalouteen siirtymiseen voidaan siis vaikuttaa taloudellisilla ja lainsäädännöllisillä ohjauskeinoilla. Ohjauskeinoilla olisi tärkeätä vaikuttaa samaan suuntaan, koska kiertotalous koskee koko yhteiskuntaa. Kun kehitetään kiertotalouden uusia ratkaisuja, nousee tärkeään rooliin tuotesuunnittelu, tutkimus- ja kehitystyö sekä kokeilutoiminta ja myös julkiset hankinnat. Tätä kautta pystytään löytämään kiertotalouden uusia ratkaisuja, tuottamaan tietoa, arvioimaan vaikutuksia ja levittämään hyviä käytäntöjä. Ei myöskään tule unohtaa suomalaisissa kiertotalouden teknologioissa ja palveluratkaisuissa olevaa merkittävää vientipotentiaalia. (Antikainen ym. 2017.) Kuvassa 2 on esitetty ohjauskeinojen vaikuttavuuden kohdentumista kiertotalouden eri kiertoihin. Näitä
ohjauskeinoja ovat erilaiset valtion ja EU:n tuet, lait ja asetukset (esimerkiksi kaatopaikkakiellot, tuotevaatimukset, kierrätysvelvoitteet) kiertotalouden kiertojen tukemiseksi.
Yksi iso kiertotalouden tavoite on jätteettömyys eli hyödyntää materiaali ja tuotannon sivuvirrat mahdollisimman tehokkaasti. Ennen vanhaan maataloissa kiertotalous oli arkipäivää: vaatteet paikattiin ja lopulta kudottiin matoiksi, työkalut korjattiin kerta toisensa jälkeen ja koneita huollettiin. Kertakäyttöisyys oli tuolloin tuntematonta. Kiertotalous muistuttaakin vanhanajan säästäväisestä kulutuksesta. Nykyisessä varsin kaupungistuneessa yhteiskunnassa kiertotaloudessa tavoitellaan kierrätysmarkkinoiden vahvistamista ja kierrätysmateriaalien kysyntää. Tuotantoa ja kulutusta ohjataan ja jätehuoltoa sekä kierrätysmateriaalien käyttöä tehostetaan. Kiertotaloudessa panostetaan erityisesti innovaatioihin ja investointeihin, jotka vievät jätteettömyyttä eteenpäin. (Pietola 2019.)
Teknisten materiaalien lisäksi kiertotaloudessa otetaan huomioon myös biologiset materiaalit (KUVA 1 ja KUVA 2). Kiertotalous pitää sisällään biotalouden, jossa aineet kiertävät osana luonnon lainalaisuuksia ja prosesseja. Biokiertotaloudessa on keskeistä biomassat ja niiden kestävä tuottaminen, käyttö ja uusiutuminen, jonka tuloksena on hiilineutraalisuus. Osa biomassasta sekoittuu muihin ainevirtoihin eri tuotantoprosesseissa, joten on oleellista puhdistaa materiaalit, jotta uudelleen käyttö ei vaaranna esimerkiksi maaperän puhtautta ja biologista toimintakykyä. Biomassojen ja clean-techin lisäksi kolmas keskeinen elementti on digitalisaatio. Vain tehokkailla jakeluverkostoilla ja seurannalla aineet ja materiaalit saadaan kiertoon ja jätteiden määrä minimoitua. (Pietola 2019.) Clean-tech -käsite tulee englannin kielestä, joka suomennettuna tarkoittaa puhtaan tekniikan tuotantoa. Käsitteellä tarkoitetaan kaikkia palveluita, tuotteita ja tekniikoita, jotka aiheuttavat käytössä vähemmän haittaa ympäristölle tai kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin vaihtoehtoiset tuotteet tai palvelut.
Tiivistetysti puhtaan tekniikan tuote on parempi tarkasteltaessa ympäristönäkökulmia, kuin vastaava, samaan käyttötarkoitukseen tarkoitettu tuote ilman puhdasta tekniikkaa. (Suomen virallinen tilasto 2019.)
Monet eri toimijat Suomessa ottavat kantaa kiertotalouteen. MTK painottaa kiertotaloudessa sitä, että biomassat ja niiden käyttö tulisi kytkeä selvästi osaksi kiertotaloutta. Tätä kautta vahvistettaisiin hiilidioksidin kiertoa ja ilmastonmuutosta. Kiertotalous ei saisi lisätä tauti- ja tuholaisriskejä. Kaikki kierrätettävät aineet on prosessoitava toimiviksi ja turvallisiksi. MTK haluaisi säilyttää ankaran vastuun normiston Suomessa, koska kierrätys lisää riskejä. (Pietola 2019.) Kiertotalous on selvästi monialainen ilmiö, joka liittyy moneen eri tieteenalaan, kuten kemiaan ja biologiaan.
Kuten edellä on jo mainittu, kiertotalouden siirtymiseen vaikuttavat polkuriippuvuudet.
Aikaisemmin tehdyt investoinnit esimerkiksi jäte- ja energiahuollossa ohjaavat materiaalivirtoja, tuotantoa ja kulutusta niihin. Tärkeää on tunnistaa erilaiset polkuriippuvuudet ja purkaa kiertotalouden kannalta negatiiviset riippuvuudet. (Seppälä ym. 2016, 68.) Kiertotalouden ohjauskeinot eivät ole ainoita keinoja vaikuttaa yhteiskunnassa kiertotalous liiketoimintamallien asemaan markkinoilla ja materiaalien käytön tehostumiseen. Myös muilla yhteiskuntapoliittisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa. Julkisen kulutuksen kautta julkinen sektori muokkaa yritysten toimintaympäristöä. Jos halutaan siirtyä kiertotalouteen perustuvaan talouden malliin, täytyy tehdä kiertotaloutta tukevia investointeja paitsi uusien liiketoimintakonseptien kautta, myös tuotantotoiminnassa, kunnissa ja muussa julkisessa hallinnossa. (Seppälä ym. 2016, 68.) Koulut ovat osa julkista sektoria ja niissä tehdään paljon erilaisia hankintoja. Tässä tutkielmassa selvitetään, näkyykö kiertotalous koulujen toimintakulttuurissa.
Seppälän ym. (2016, 68) mukaan julkisilla hankinnoilla on suuri merkitys, kun tarkastellaan kiertotalousratkaisujen kysynnän vahvistamisesta. Kaikkiin hankintoihin tulisi saada kierrätystä ja uusiomateriaalin käyttöä tukevia kriteereitä. Vaikka julkisiin hankintoihin on luotu tässä mielessä suuria odotuksia, eivät nämä ole edenneet pakkausmateriaaleja ja paperituotteita lukuun ottamatta. Ratkaisua toiminnan heikkouteen on etsitty. Yksi syy on se, että sellaisten tuotteiden ominaisuuksia, jotka on valmistettu kierrätys materiaaleista, ei vielä tunneta riittävän hyvin. Erityisesti tämä korostuu julkisissa hankinnoissa. Niille ei myöskään ole olemassa standardia. Tällöin jää epäselväksi, kuka ottaa vastuun siitä, jos hankinta ei vastaa tarpeeseen.
(Seppälä ym. 2016, 68.) Toisaalta kiertotalousratkaisut voisivat sopia koulujen toimintakulttuuriin, mutta mitkä ovat ne tekijät, jotka myötävaikuttavat tai estävät kiertotalousmallin mukaisen toiminnan kouluissa.
2.1.1 Jakamistalous
Jakamistalouden käsite liittyy kiertotalous käsitteeseen ja myös kiertotalouden mallin toimintaan. Harmaala, Toivola, Faehnle, Manninen, Mäenpää & Nylund (2017, 16) määrittelevät jakamistalouden olevan vuorovaikutusta, joka tapahtuu pääasiallisesti tietoverkossa erilaisten palvelu- ja yhteisöalustojen välityksellä. Vuorovaikutuksessa muodostuu taloudellinen arvo, jolloin voidaan hyödyntää tehokkaammin vajaakäytössä olevia resursseja. Jakamistalouteen liittyy vahvasti siirtyminen omistajuudesta käyttöoikeuteen ja vertaistoiminta sekä -tuotanto. (Harmaala ym. 2017, 16.) Keskeisintä jakamistaloudessa on
se, että tavaran tuottamisen, myymisen ja ostamisen sijaan siirrytään tavaran lainaamiseen, vaihtamiseen, kierrätykseen, vuokraamiseen ja yhteiskäyttöön. Lisäksi jakamistaloudessa korostuu aineettomat palveluit ja paikallisuuden merkitys sekä kansalaisten asema palveluiden ja hyödykkeiden tuottajina. (Harmaala ym. 2017, 23.)
KUVA 3. Euroopan unionin käyttämä kuvaus yhteistoimintatalouden eli jakamistalouden toimintakentästä (Harmaala ym. 2017, 20. Alkuperäinen kuva: European Parliamentary Research Service 2016).
Jakamistaloutta voidaan pitää ikään kuin jatkeena internetin aikanaan muodostamalle lupaukselle yhdistää kaikki maailman ihmiset toisiinsa ja saada heidät vuorovaikuttamaan tuottavasti keskenään (Harmaala ym. 2017, 20). Jakamistaloudessa taustana on ajatus kuluttajasta aktiivisena kansalaisena, joka yhdessä toisten kanssa luo ja jakaa palveluja ja hyödykkeitä (Harmaala ym. 2017, 23-24). Kuten kuvassa 3 on havainnollistettu, jakamistalouden ydinajatukset kertovat myös eri näkökumista ja odotuksista jakamistalouden kehittymiselle. Resurssitehokkuuden näkökulma lähestyy ilmiötä tuotannon ja sen tulosten jakautumisen ja käyttökelpoisuuden kannalta. Niin sanotussa aidossa jakamistaloudessa korostetaan jakamistalouden lähtökohtana olevaa eettisesti motivoitua ajatusta tavaroiden ja palvelujen jakamisesta tarvitsevien ihmisten kesken heidän tarpeidensa ja kumppanuutensa pohjalta ilman voiton tavoittelua. Tällöin korostuu erityisesti se, kuinka taloudellisen arvon
lisäksi jakamistaloudessa syntyy myös sosiaalista arvoa yhteisöllisyyden, yhteistoiminnan, reilun kaupan ja avunannon sekä jopa hoivan muodossa. (Harmaala ym. 2017, 24.)
Jakamistaloudessa on elementtejä kiertotaloudesta, esimerkiksi pyrkimys kierrättää ja uusiokäyttää tuotteita sekä pidentää tuotteiden käyttöikää joko sellaisenaan tai pienin korjauksin. Harmaalan ym. (2017, 176) mukaan kiertotaloudessa kuluttaminen perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen. Materiaaleista syntyy yhä uudelleen uusia tuotteita, kun niitä ei lopuksi tuhota. (Harmaala ym. 2017, 176.) Koulu instituutiona toimii ilman voiton tavoittelua. Jakamisen kulttuuria voisi ajatella olevan koulumaailmassa jonkun verran, mutta minkälaisia asioita käytännössä kouluissa tehdään. Jakamistalouden sosiaalista arvoa yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnan kautta voisi hyödyntää peruskouluissa.
2.1.2 Käyttöoikeustalous
Harmaalan ym. (2017, 27) mukaan käyttöoikeustalous on termi, joka on nostettu täsmentämään jakamistalouden käsitettä suuryritysten ja niiden muodostaman alustatalouden osalta. Esimerkiksi Uberin ja Airbnb:n kaltaiset alustatoimijat eivät varsinaisesti jaa tavaroita tai palveluita vaan myyvät niihin määräaikaisia käyttöoikeuksia. Kyse on siis hyödykkeiden palvelumuotoisesta käyttämisestä omistamisen sijaan joustavasti ja kustannustehokkaasti.
Käyttöoikeustalous nostaakin esiin jakamistalouden ytimessä olevan ajatuksen omistamisen tarpeen vähenemisestä ja resurssien vapautumisesta käytettävissä olevien hyödykkeiden määrän ja laadun hyväksi. (Harmaala ym. 2017 27-28.) Tiivistettynä käyttöoikeustaloudessa siirrytään omistamisesta käyttöoikeuksien hankkimiseen. Tästä on esimerkkinä muun muassa kaupunkipyörät. (Harmaala ym. 2017, 16.)
Tietotekniikan osalta koulut saattavat käyttää palvelumuotoisesti joitakin laitteita. Toisaalta näiden takana oleva kiertotalous ajattelu ei ole selvillä. Kouluissa voi olla myös liikunnassa erilaisia varusteita, joita voidaan käyttää. Kaupungit ja kunnat varmasti pohtivat, mitkä koulujen tarvitsemat tilat ja laitteet ovat sellaisia, että niitä kannattaa hankkia omistukseen ja mitkä sellaisia, että taloudellisinta olisi käyttöoikeus.
2.2 Kiertotalous tutkimus Suomessa ja ulkomailla
Kiertotaloutta laajana kokonaisuutena ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Poliittisten selvitysten lisäksi tehdään kiertotalouden sisältöihin liittyvää tutkimusta, mutta tässä pro gradu tutkielmassa olen erityisen kiinnostunut niistä tutkimuksista, jotka liittyvät kiertotalouden opetukseen peruskoulussa ja mielellään yläkoulussa. Opiskelijoiden toimesta löytyy tuoreita opinnäytetöitä ja pro gradu tutkielmia, joissa kiertotaloutta ja sen näkymistä ja kokemuksia siitä on tutkittu. Opinnäytetyöt ja pro gradu -tutkielmat on tehty ammattikorkeakouluissa ja kemian laitoksella. Tässä luvussa esittelen muutamia aiempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia.
Emilia Hämäläinen (2018) selvitti Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään Luonto- liiton kiertotalous -vierailujen onnistumista. Työssään ”Luonto-Liiton kiertotalous- kouluvierailuhankkeen vaikutusten arviointi” hän kertoi siitä, miten oppilaat, jotka olivat osallistuneet Luonto-Liiton kouluvierailu tunnille, kokivat vierailun. Osallistuin itse 7.11.2018 kiertotalous seminaariin Pasilassa, jossa Hämäläinen oli esittelemässä työnsä tuloksia. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin enemmän oppilaiden kokemuksia ja toisaalta aineenopettajilla ei ollut näissä vierailuissa roolia, vaan kiertotalous -tunnin piti Luonto-liiton kouluttaja.
Emmi Jenskanen (2015) Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan kemian laitoksen pro gradu -tutkielmassa selvitti eheyttävää opetusta Kemian oppiaineessa.
Työssään ”Eheyttävä kemian opetus nuorten kiinnostuksen tukena: esimerkkinä kiertotalous”
Jenskanen esittelee kehittämistutkimustaan, jonka tavoitteena oli tuottaa opetuskokonaisuus yläkoulun kemian oppitunneille. Opetuskokonaisuuden kontekstina oli kiertotalous puukemian näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Mikä on nykytilanne kemian opetuksessa kiertotalouden opetuksessa, erityisesti puukemian näkökulmasta? Miten kiertotalous kontekstina voidaan toteuttaa kouluopetuksessa mielekkäästi?”. (Jenskanen 2015.)
Äskettäin on myös valmistunut toinen pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan kemian laitoksella, jossa kiertotaloutta tutkittiin.
Hanna Mustikkaniemi selvitti työssään ”Aineenopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta”, miten tulevien aineenopettajien käsitykset kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta muuttuivat opiskeltavan kurssin aikana, miten he toteuttaisivat aiheisiin liittyvää opetusta, sekä mitä mieltä he ovat projektioppimisen tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista. (Mustikkaniemi 2018.) Mustikkaniemi (2018, 14) tuo esiin myös tässä pro gradu -tutkielmassa esiin nousevan haasteen siitä, että kiertotaloutta opetus kontekstissa ei ole tutkittu. Hän oli tehnyt haun opetusalan tutkimuksen suurimmasta tietokannasta ERICistä (Education Resources Information Center) josta oli löytänyt haulla
”circular economics” 58 tulosta. Tuloksista 36 käsitteli taloustiedettä eli Suomen koulujärjestelmässä vastaavaa yhteiskuntaoppia (avainsanoina economics, financial, consumer education, banking, business jne), kuusi käsitteli kotitalouden opetusta (eng. home economics) ja loput vaihtelevia aiheita ja aineita. Hakusanalla ”circular economy” puolestaan saatiin kaksi tulosta, joista yhdessä puhutaan kiertotaloudesta. (Mustikkaniemi 2018, 14.)
Jonkun verran löytyy kiertotalous aiheeseen liittyviä ulkomaisia tieteellisiä artikkeleita. Näissä näkökulmat vaihtelevat erittäin paljon; lähestytäänkö aihetta taloudelliselta kannalta, ympäristöstä vai ihmisten toiminnan kautta. Kiinassa on tehty aiheeseen liittyvää tutkimusta ja Euroopassa myös. Esimerkiksi Mikael Skou Andersen kirjoittaa artikkelissaan (2006, 1)
”Johdanto ympäristötaloudesta kiertotalouteen” kuinka kiertotalouden käsite ja ajattelukonsepti on levinnyt liiketoimintamalleihin. Erityisesti Aasiassa aiheeseen on herätty ja siellä onkin tehty myös jonkun verran tutkimusta ja laskelmia erilaisten valintojen merkityksestä kiertotaloudessa. Andersen (2006) määrittelee artikkelissaan kiertotalouden käsitettä ja kertoo sen erilaisista haasteista. Esimerkiksi hän pohtii kuinka pitkälle yhteiskunta voi mennä kierrättämisessä. Kiertotalous ei voi hänen mukaansa edistää kierrätystä ikuisesti. Toki artikkelissa huomioidaan kiertotalous laajemmin, kuin vain kierrätyksen näkökulmasta. Täytyy myös huomioida, että artikkelin julkaisun jälkeen moni asia on mennyt myös kansainvälisesti eteenpäin.
2.2.1 Kiertotalouden tiekartta
Sitra julkaisi maailman ensimmäisen niin sanotun kiertotalouden tiekartan ”Kierrolla kärkeen”
vuonna 2016. Sen tavoitteena on nostaa Suomi vuoteen 2025 mennessä kiertotalouden kärkimaaksi (Nygård 2016, 164). Tiekartta on laadittu yhteistyössä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran toimesta ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, elinkeinoelämän sekä muiden merkittävien sidosryhmien kanssa.
Kyseessä on laaja, satoja organisaatioita osallistanut prosessi. Tiekartassa kuvataan, millaisilla toimilla ja pilottihankkeilla Suomi siirtyy kohti kiertotaloutta. (Sitran selvityksiä 117 2016, 7.)
Kiertotalous pyrkii Sitran selvityksen mukaan maksimoimaan materiaalien, tuotteiden ja komponenttien sekä niihin sitoutuneen arvon kierron taloudessa mahdollisimman pitkään.
Hukkaa ja jätettä syntyy tuotannosta ja kulutuksesta mahdollisimman vähän. Kiertotalous voi muodostaa Suomelle kasvun, investointien ja viennin moottorin. (Sitran selvityksiä 117 2016, 7.) Sitra näkee Suomen innovatiivisena mallimaana kiertotalouden lähettilääksi.
Tiekartan toimenpiteet on jaettu kolmeen eri alueen toimenpiteisiin. Näitä ovat hallinnon edellytyksiin liittyvät toimenpiteet ja politiikkatoimet, painopistealueiden avainhankkeet ja painopistealueiden pilotit. (Sitran selvityksiä 117 2016, 10.) Kuvassa 4 on havainnollistettu sitä, kuinka Sitra näkee kiertotalouden syntymisen Suomessa.
KUVA 4. Näin syntyy kiertotalous Suomessa (Sitran selvityksiä 117, 2016, 12).
Aluksi Suomen kiertotaloutta pyritään edistämään viidellä painopistealueella, joita ovat metsäperäiset kierrot, kestävä ruokajärjestelmä, liikkuminen ja logistiikka, tekniset kierrot sekä yhteiset toimenpiteet. Mitä tiekartalla tavoitellaan vuoteen 2025 mennessä? Tiekartan tavoitteena on, että sen toteuttaminen vahvistaa Suomen kilpailukykyä synnyttämällä uusia työpaikkoja ja lisäämällä kestävää kasvua. Ylätason tavoitteet voidaan tiivistää talouden, ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta seuraavasti: talouden näkökulmasta tavoitteena on, että kiertotaloudesta tulee Suomen talouden uusi tukijalka. Ympäristön näkökulmasta tavoitteena on, että Suomesta tulee niukkuuden haasteen mallimaa. Yhteiskunnan näkökulmasta tavoitteena on ”sopeutujasta edelläkävijäksi”. (Sitran selvityksiä 117 2016, 11.)
Erityisesti ympäristö ja yhteiskunta tavoitteet ovat sellaisia, jotka voivat näkyä peruskoulun arjessa. Kun ympäristö tavoitteet saavutetaan, samalla parannetaan resurssitehokkuutta merkittävästi, tehostetaan materiaalien kiertoa, uusiutuvilla luonnonvaroilla korvataan uusiutumattomia ja vähitellen siirrytään kohti jätteetöntä, hiilineutraalia yhteiskuntaa. Suomen ekologinen kestävyys paranee kiertotalouden myötä. Kiertotaloudella voidaan parantaa entisestään ympäristövaikutusten, kuten päästöjen ja kuormituksen hillitsemistä.
Kiertotalouden läpimurtoon tulisi julkisen sektorin osallistua laaja-alaisesti. Se on yksi yhteiskunnan tavoitteista. Erityisen keskeistä on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö. Koulutukseen tulee edelleen panostaa. Yhteiskunnan tavoitteiden mukaan kiertotalous luo hyvinvointia Suomessa ja edistää siirtymistä palvelu- ja jakamistalouteen.
Tavoitteiden mukaan kansalaisten kiertotaloustietoisuus kasvaa. Tämä johtaa siihen, että kotimaan markkinoilla kysyntä uudistuu ja rupeaa kohdistumaan kiertotalouden mukaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kuluttajat myös omaksuvat uudenlaisia kulutusmalleja, mikä tulee näkymään esimerkiksi kierrätyspalveluiden ja yhteiskäyttöpalvelutarjonnan kasvuna. (Sitran selvityksiä 117, 2016, 11.) Suurissa kaupungeissa tämäntyyppinen kehitys on jo nähtävissä esimerkiksi kaupunkipyörien muodossa.
Kiertotalouden tiekartan yhtenä yhteisenä toimenpiteenä on koulutus- ja tutkimuspolitiikka, joka mahdollistaa kiertotalouden. Sen mukaan kiertotalous integroidaan koulutus- ja tutkimuspolitiikkaan kokonaisuutena kaikille koulutasoille. Pitkällä tähtäimellä asennekasvatuksen tavoitteena on vaikuttaa seuraavan sukupolveen. Opettajien ja kasvattajien koulutus sekä täydennyskoulutus ovat keskeisessä asemassa: Kestävän elämäntavan ja kiertotalouden asiat on tarkoitus sisällyttää osaksi opettajien koulutusta.
Kiertotaloutta edistäville poikkitieteellisille tutkimushankkeille suunnataan tutkimusrahoitusta.
(Sitran selvityksiä 117 2016, 30.) Tässä pro gradu tutkielmassa selvitetään myös sitä, kuinka aineenopettajat ovat hankkineet tietoa kiertotaloudesta. Sen lisäksi että selvitetään, kuinka kiertotalous näkyy perusopetuksessa tällä hetkellä, on merkityksellistä myös se, kuinka aineenopettajat ovat tietoisia ilmiöstä ja minkälaista koulutusta he ovat aiheesta saaneet.
2.2.2 Kiertotalous käytännössä
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimuskunta (Seppälä, Sahimaa, Honkatukia, Valve, Antikainen, Kautto, Myllymaa, Mäenpää, Salmenperä, Alhola, Kauppila, Salminen, 2016) on hankkeessaan ”Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut
vaikutukset vuoteen 2030” selvittänyt kiertotalouden käsitettä, toimintaympäristöä, liiketoimintamahdollisuuksia ja kiertotaloutta edistäviä politiikkatoimia Suomessa.
Hankkeessa tiivistetään kiertotalouden määritelmä siten, että elinkaaren lopussa olevat tavarat siirretään uudeksi resurssiksi. Materiaali ja energiakiertoja suljetaan teollisissa systeemeissä ja jätteet minimoidaan. Kiertotalouteen sisältyy uudenlainen taloudellinen logiikka, jossa tavaroiden valmistuksen sijaan kiinnitetään huomiota ratkaisujen tarjontaan. Tavaroita myydään osana palvelua, jossa vuokraaminen, liisaaminen ja jakamismallit ovat keskeisellä sijalla. (Seppälä ym. 2016, 14.) Tässä hankkeen kiertotalous määritelmässä tulee esiin erityisesti talouden näkökulmasta.
Antikaisen ym. (2017) mukaan kiertotaloudessa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän neitseellisiä raaka-aineita. Kierron eri vaiheissa pyritään minimoimaan niiden hävikki ja haitalliset ympäristövaikutukset. Yritysten kustannustehokkuus paranee kiertotalouden myötä;
Suomen vaihtotase paranee ja omavaraisuus, syntyy uusia työpaikkoja ja ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Myös Euroopan Unioni haluaa edistää kiertotaloutta: komission kiertotalouspaketti on julkaistu joulukuussa 2015. (Antikainen ym. 2017.) Käynnissä on siis tällä hetkellä paljon erilaisia hankkeita niin Suomessa kuin ulkomailla, joilla pyritään edistämään kiertotaloutta.
Toimivassa kiertotaloudessa toisen jäte on toisen raaka-aine. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteistyötä yli perinteisten sektorijakojen täytyy lisätä. Tarvitaan uusia liiketoimintamalleja ja tuote- ja palvelukonsepteja, jotta tuotteiden uudelleenkäyttö ja -valmistus sekä kierrätys voidaan toteuttaa kiertotaloutta noudattaen. Jakamistalous on yksi keino materiaalien käytön hillitsemiseksi. Tavarat tulisi alun perin suunnitella pitkäikäisiksi, kierrätykseen sopiviksi ja korjattaviksi. (Antikainen ym. 2017.) Millaisia käytännön toimia tällä hetkellä on käynnissä ja mitä vaikutuksia kiertotaloudella nähdään olevan tulevaisuudessa?
Kuvassa 5 on tilastoitu erilaisia kiertotaloustoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia kansantuotteeseen, hiilijalanjälkeen ja raaka-aineiden kulutukseen. Kotitalouden kannalta merkittävimpiä toimia ovat ruokahävikin vähentäminen, tekstiilien uudelleenkäyttö sekä muovien, elektroniikkalaitteiden ja talorakennusjätteiden kierrätys. Myös liikenteen uusien käyttömuotojen edistämiseen voidaan kotitalouksissa vaikuttaa.
KUVA 5. Kiertotaloustoimenpiteiden (1-7) arvioidut muutokset kansatuotteeseen, kansantalouden hiilijalanjälkeen ja raaka-aineen kulutukseen vuonna 2030. (Seppälä ym.
2016, 70.)
Kiertotalous nähdään kokonaisuudessaan taloutta vahvistavana. Tämä näkyy myös Kiertotalous Suomessa – hankkeen havainnoissa ja skenaariotarkasteluissa. Talouden vahvistamisen lisäksi kiertotaloudella voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja sillä on positiivisia ympäristövaikutuksia (KUVA 5). Jos kiertotaloutta tarkastellaan vain kansantaloudellisesti, on huomioitava se, että kun materiaalivirtoja tehostetaan, joidenkin markkinat vähenevät. Siitä huolimatta, että kiertotalous ei tarkoita kaikille toimijoille pelkästään positiivista taloudellista muutosta, selvityksen mukaan muutos kohti kiertotaloutta on välttämätön, kun otetaan huomioon tulevaisuuden kestävyyshaasteet. Tarkasteltaessa koko yhteiskuntaa, muutos on kokonaisuudessa positiivinen. (Seppälä ym. 2016, 69.)
Jotta kehitys jatkuisi selvityksen mukaisesti, yhteiskunnan eri toimijoiden tulee ottaa käyttöön puhdasta tekniikkaa ja sellaisia toimintamalleja, joilla päästään eroon talouden haitallisista
ympäristövaikutuksista. Kiertotalous ei kuitenkaan riitä ainoaksi ratkaisuksi. Kuten kuvassa 5 on esitetty, kiertotaloudella pystytään kuitenkin positiivisesti vaikuttamaan kansantalouden hiilijalanjälkeen. (Seppälä ym. 2016, 69-70.)
Seppälän ym. (2016, 71) mukaan kiertotaloudessa tuotteiden omistaminen ei ole itse tarkoitus vaan tarpeita tyydytetään enenevissä määrin palveluiden kautta. Vaikka palvelut lisääntyvät, se ei poista tarvetta tuotteille ja edelleen erilaisia materiaaleja käytetään. Jotta raaka-aineet ja tuotteet voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin, tarvitaan jakamistalouden ratkaisuja, jotka tukevat kuluttajien hyvinvointia. Toteutuessaan uudet liiketoiminnat, jotka liittyvät tuotteiden huoltamiseen ja materiaalien kiertoon, luovat uutta työtä kotimaahan. Näin työpaikat pysyvät kotimaassa ja jopa paikallisella tasolla. Tämän hetken kulutusyhteiskunnassa ulkomailta ostetut tuotteet korvautuvat uusilla ulkomaisilla tuotteilla nopeasti. Jos materiaalien arvo pystytään säilyttämään kotimaassa mahdollisimman pitkään, paranee vaihtotase ja riippuvuus tuonnin materiaalivirroista vähenee. (Seppälä ym. 2016, 71.)
Seppälä ym. (2016, 72) mukaan yleisesti kiertotalous pelkistetään taloudelliseksi malliksi, jossa yhteiskunnan materiaalien käyttö ja hukka on minimoitu. Materiaalien arvo säilyy tehokkaiden kiertojen avulla mahdollisimman pitkään. Ekologiset tavoitteet toteutuvat sitä paremmin, mitä paremmin materiaalihäviöiden sulkeminen onnistuu. Kiertotalouteen siirtyminen vaikuttaa tuotantoon, tuotteisiin, palveluihin, yksityiseen ja julkiseen kulutukseen ja jätehuoltoon. Käytännön toimiksi Seppälä ym. (2016, 72) ehdottavat, että käytetyn materiaalin käyttö pitäisi olla kannattavampaa kuin neitseelliseen raaka-aineen käyttö. (Seppälä ym. 2016, 72.) Kootusti erilaisia käytännön toimia on jo vireillä tai ainakin tarvittavat toimet on tunnistettu.
Ruokahävikin vähentäminen, kierrättämisen tehostaminen ja materiaalitehostuminen ovat kiertotalouden alueita, joita jokainen kuluttaja voi kohdallaan parantaa.
2.3 Kiertotalous perusopetuksen opetussuunnitelmassa
Kiertotalous näkyy vuonna 2016 voimaan tulleessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa.
(Opetushallitus 2016.) Erityisesti opetussuunnitelmasta näkyvät kiertotalouden periaatteet, vaikka itse käsite kiertotalous mainitaan vain kerran opetussuunnitelmassa. Tämä on arvopohja -luvussa, kun puhutaan ekososiaalisen sivistyksen tunnistamisesta kouluissa. Sen sijaan kiertotalouden lähellä oleva käsite biotalous on esillä sekä biologian että maantiedon sisältöjen yhteydessä. Yksi opetussuunnitelman tavoite on kestävä tulevaisuus, jolloin kiertotalous kuvastaa päämäärää muuttaa nykykulttuuria sellaiseksi, että maapallon kantokyky kestäisi meidän päivittäiset tarpeemme. (Opetushallitus 2016, Mykrä 2018, 21.)
Opetussuunnitelmassa luonnonvarojen kestävä käyttö on mukana ympäristöopin, biologian ja maantiedon sisällöissä. Käsiteltävät asiat liittyvät ymmärrykseen ekosysteemeistä, elämän perusedellytyksistä, ekosysteemipalveluista, luonnonvarojen rajallisuudesta ja elinkaaresta.
Asioita ei kuitenkaan tarkastella vain ekologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta vaan myös sosiaalisia ja eettisiä periaatteita nostetaan esiin. Myös fysiikassa ja kemiassa on näihin liittyviä asioita opetussuunnitelmassa: fysiikassa omia valintoja arvioidaan energiavarojen kestävän käytön kannalta ja kemiassa valintojen kestävyyden ja elinkaariajattelun näkökulmasta. (Opetushallitus 2016, Mykrä 2018, 21.)
Perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustassa tuodaan esiin kiertotalous ajattelu.
(Opetushallitus 2016) Sen mukaan tarkoitus on tuottaa ekososiaalista sivistystä, jonka avulla luodaan sellaista elämäntapaa ja kulttuuria, jossa vaalitaan ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemin monimuotoisuutta sekä uusiutumiskykyä ja samalla rakennetaan osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle, joka perustuu kiertotalouteen.
(Opetushallitus 2016). Lisäksi opetussuunnitelmassa mainitaan, kuinka perusopetuksen aikana pohditaan ristiriitoja, jotka ilmenevät kulutus- ja tuotantotavoissa. Näihin tullaan etsimään ja mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan yhteistoiminnallisesti ja pitkäjänteisesti koko elämäntapaa korjaavia ratkaisuja. (Opetushallitus 2016. Mykrä 2018, 21.)
Kestävää kulutusta voidaan pitää kiertotalouden kulmakivenä. Opetussuunnitelmassa kestävä kulutus nostetaan esille sekä yhteisen osan laaja-alaisissa osaamiskokonaisuuksissa että monissa oppiaineissa (kuten YM, MT, KE, TT, KS, KO). Jakaminen ja kohtuullisuus ovat osa kestävää kulutusta. Opetussuunnitelman mukaan kulutustottumukset ja median mahdolliset vaikutukset niihin ovat pohdintojen kohteena. (Opetushallitus 2016, Mykrä 2018, 21-22.) Mykrä (2018, 22) näkee kotitalouden kestävän elämäntavan ja kiertotalouden kannalta keskeisenä oppiaineena vastuullisiin arkipäivän valintoihin harjaannuttajana.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavissa periaatteissa tulee myös esiin kiertotalouteen liittyviä näkökulmia. Siinä mainitaan, kuinka koulun omat arjen valinnat ja toiminta ilmentävät vastuullista suhtautumista ympäristöön.
Materiaalivalintoja, jotka tuhlaavat raaka-aineita, luonnon monimuotoisuutta ja energiaa, muutetaan kestävämmiksi. Päivittäisessä koulutyössä annetaan aikaa ja näkyvyyttä erilaisille kestävään elämäntapaan liittyville aineettomille tekijöille ja niiden merkitykselle hyvinvointiin.
(Opetushallitus 2016, Mykrä 2018, 22.) Kouluissa usein kestävyyskysymykset painottuvat kierrätykseen ja sen järjestämiseen. Kierrätys on osa kiertotaloutta, mutta se on myös paljon muuta. Opetussuunnitelman mukaan jätteiden lajittelua opetellaan alkuopetuksessa ja
kotitaloudessa. Mykrä (2018, 22) haastaa opetussuunnitelman johdolla kiertotalouden opiskelussa kouluja ja opettajia haastavampien kysymysten äärelle. Esimerkiksi kestävän tulevaisuuden kannalta ristiriitaisten kulutus- ja tuotantotapojen tarkastelun voi aloittaa koulun omista valinnoista: minkälaisia, missä ja miten tuotettuja laitteita, välineitä ja materiaaleja ostetaan. Erityisesti koulujen suuren määrän takia kestävien valintojen tekeminen on merkittävää paitsi ympäristöhyötyjen myös markkinoiden kannalta. Ostosvolyymien kasvaessa myös vastuulliset tuotteet halpenevat ja kehittyvät. (Mykrä 2018, 22.)
2.3.1 Kiertotalous aineenopetuksessa ja koulun toimintakulttuurissa
Perusopetuksen opetussuunnitelma luo vahvat raamit opetuksen sisällöille ja koulujen toiminnalle. Tässä luvussa paneudutaan siihen, kuinka kiertotalous näkyy aineenopetuksessa ja koulun toimintakulttuurissa erityisesti opetussuunnitelman näkökulmasta. Tässä pro gradu tutkielmassa koulujen anonymiteetti on luvattu suojata, joten kiertotaloutta aineenopetuksessa ja koulun toimintakulttuurissa käsitellään yleisellä tasolla.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (Opetushallitus 2014) on määritelty laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 7-9. Näistä osaamisen kriteereistä kiertotalouteen erityisesti liittyy kohta L7: ”osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen”.
Opetussuunnitelmassa todetaan, kuinka konkreettiset teot ja erilaiset yhteistyöprojektit ympäristön ja toisten ihmisten hyväksi laajentavat vastuun piiriä. Oppilaiden tulee ymmärtää valintojensa ja tekojensa merkitys sekä itselleen että lähiyhteisölleen, yhteiskunnalle ja luonnolle. Tulevaisuusvaihtoehtoja pohditaan yhdessä ja mietitään, mikä yhteys on menneisyydellä, nykyisyydellä ja tulevaisuudella. Oppilaiden tulee saada valmiuksia toimintatapojen ja toimintarakenteiden arviointiin ja muuttamiseen siten, että ne edistävä kestävää hyvinvointia. Perusopetuksen aikana oppilaalle tulisi muodostua näkemys opiskelun ja osallistumisen tärkeydestä, kestävän elämäntavan merkityksestä ja koulussa hankitun osaamisen hyödyntämisestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. (Opetushallitus 2014, 285.) Kiertotalous voidaan siis nähdä osana perusopetuksen laaja-alaista osaamista erityisesti vuosiluokilla 7-9. Entä sitten ainekohtaisesti? Tässä pro gradu tutkielmassa informantteina on sekä kotitalous että biologian opettajia. Näiden kahden aineen lisäksi tehdään lyhyt katsaus, kuinka kiertotalouteen liittyviä asioita mainitaan muidenkin aineiden opetussuunnitelmissa.
Kotitalous oppiaineen tehtäväksi määritellään kodin arjen hallinnan kehittäminen. Lisäksi kotitalouden tehtävänä on kehittää kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämiä tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia. Kotitalousopetuksessa luodaan
perusta kestävään asumiseen, ruokaosaamiseen ja kuluttajuuteen. (Opetushallitus 2014, 437.) Varsinaisesti kiertotaloutta ei siis mainita kotitalous oppiaineen tehtävissä, mutta kestävä kehitys, johon kiertotalous vahvasti linkittyy, mainitaan. Kotitalouden opetuksen tavoitteissa kiertotalous näkyy käytännön toimintataidoissa, erityisesti kohdassa T3: ”ohjata ja rohkaista oppilasta valitsemaan ja käyttämään hyvinvointia edistävästi ja kestävän kulutuksen mukaisesti materiaaleja, työvälineitä̈, laitteita sekä̈ tieto- ja viestintä teknologiaa”
(Opetushallitus 2014, 438). Myös tiedonhallintataitojen kohdalla kestävä kehitys tuodaan esiin kohdassa T13: ”ohjata oppilasta kestävään elämäntapaan kiinnittämällä oppilaan huomiota ympäristö- ja kustannustietoisuuteen osana arjen valintoja.” (Opetushallitus 2014, 438).
Kotitalous oppiaineen keskeisissä sisältöalueissa kiertotalouden opetukselle on selvästi paikka. Kotitalouden sisältöjen valinnoissa tulisi ottaa huomioon toiminta, joka tähtää kestävään tulevaisuuteen, ajattelun kehittyminen sekä monipuolinen kotitaloudellinen osaaminen. Oppimistehtävien suunnittelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisia globaaleita, alueellisia tai paikallisia ajankohtaisia aiheita. Nämä oppiaineen tavoitteisiin liittyvät tehtävät voivat vaihdella koulujen omien painotuksien mukaan, paikallisten olosuhteiden mukaan tai oppilaiden kiinnostuksen mukaan. (Opetushallitus 2014, 439.) On selvää, että esimerkiksi alueellisia eroja on; kaupungissa sijaitsevista kouluista ei esimerkiksi voida lähteä samalla tavalla sienimetsään, kuin koulusta metsän vieressä.
Kuinka kiertotalous näkyy biologian osalta opetussuunnitelmassa? Biologia oppiaineen tehtävänä kiertotalouteen liittyen on auttaa oppilaita ymmärtämään elämää ja sen kehittymistä (Opetushallitus 2014, 379). Biologian opetuksessa kehitetään oppilaiden ympäristötietoisuutta ja oppilaiden halua vaalia luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi oppilaat osallistuvat oman lähiympäristönsä kehittämiseen ja saavat valmiuksia vaikuttaa sen säilymiseen elinvoimaisena. Erityisesti kiertotalouteen liittyen, oppilaita ohjataan globaalin vastuun ymmärtämiseen ja kestävään elämäntapaan. (Opetushallitus 2014, 380.) Biologian opetuksen tavoitteissa ei myöskään näy kiertotalouden käsite, mutta kestävä kehitys tuodaan esiin biologian arvo ja asennetavoitteissa kaikissa kohdissa T12-T14: ”innostaa oppilasta syventämään kiinnostusta luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan sekä vahvistamaan luontosuhdetta ja ympäristötietoisuutta, ohjata oppilasta tekemään eettisesti perusteltuja valintoja ja innostaa oppilasta vaikuttamaan ja toimimaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi” (Opetushallitus 2014, 380).
Biologian yksi keskeinen sisältöalue 7-9 vuosiluokalla on ”Kohti kestävää tulevaisuutta (S6)”.
Tähän liittyvät sisällöt ovat lähellä myös kiertotalouden ideaa. Biologian sisältöjä yläkoulussa ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ilmastonmuutos, luonnonvarojen kestävä
käyttö ja lähiympäristön muutokset. Pohdinnassa sisältöalueissa on luonnonvarojen kestävä käyttö, johon liittyy ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja eettiset periaatteet. Lisäksi pohdinnassa on kestävä ravinnontuotanto ja eläinten hyvinvointi. Kestävän tulevaisuuden kannalta käsitellään erilaisia biotalouden ja ekosysteemipalveluiden mahdollisuuksia.
Tutustumisen alla ovat myös luonnonsuojelun tavoitteet, keinot ja saavutukset. (Opetushallitus 2014, 381). Tämä sisältöalue sisältää vahvasti kiertotalouteen liittyviä teemoja.
Kotitalouden ja biologian lisäksi kiertotalous liittyy myös muihin oppiaineisiin. Monet biologian opettajat opettavat myös maantietoa, jossa kiertotalous ilmiö voisi tulla esiin ihmisen toiminnan kautta. Maantieto oppiaineen tehtävään kiertotalouteen liittyen kuuluu se, että maantiedossa käsitellään luonnon ja ihmisen toiminnan vuorovaikutusta ja sen yhteyttä ympäristön tilaan.
Lisäksi luodaan perustaa ymmärtää erilaisia alueellisia näkökulmia ja ristiriitoja maapallolla.
Oppilasta ohjataan toimimaan vastuullisesti omassa arjessaan, ymmärtämään maantieteellisiä syy- ja seuraussuhteita sekä ympäristönmuutoksia. (Opetushallitus 2014, 384.) Kestävä kehitys näkyy maantiedon tehtävissä, tavoitteissa ja keskeisissä sisältöalueissa. Oppilaiden halutaan ymmärtävän luonnonvarojen kestävän käytön merkitys, joka tulee esiin myös kiertotalouden näkökulmassa.
Kemia oppiaineen osalta kestävä kehitys näkyy myös opetussuunnitelmassa. Kemian opetuksessa tulee välittää kuvaa kemian tarpeellisuudesta kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Kemialla on merkitystä, kun kehitetään uusia ratkaisuja ja turvataan ympäristön ja ihmisten hyvinvointi. Kemian opetus ohjaa oppilaita vastuun ottamiseen ympäristöstään. (Opetushallitus 2014, 393.) Kiertotaloudessa juuri kemian kautta voidaan rakentaa kestävää tulevaisuutta ja tämä näkyy jo peruskoulun opetussuunnitelmassa, jossa oppilaita kannustetaan kemian kautta pohtimaan uusia ratkaisuja. Kemian opetuksen tavoitteissa näkyy kestävä kehitys: ”T4 ohjata oppilasta käyttämään kemian osaamistaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa sekä arvioimaan omia valintojaan luonnonvarojen kestävän käytön ja tuotteen elinkaaren kannalta” (Opetushallitus 2014, 394).
Kotitalouden, biologian, maantiedon ja kemian lisäksi kestävää kehitystä tuodaan esiin lähes jokaisen oppiaineen opetussuunnitelmassa. Erityisesti kiertotalouteen liittyvät näkökulmat mainitaan vielä käsityön opetussuunnitelmassa, jossa tuodaan esiin kestävät materiaalivalinnat ja niiden opettamisen merkitys (Opetushallitus 2014, 430). Yhteiskuntaopin opetussuunnitelmassa tuodaan esiin vastuullinen kuluttajuus (Opetushallitus 2014, 419) ja liiketalous kestävän kehityksen näkökulmasta (Opetushallitus 2014, 420). Miten kiertotalous voisi näkyä koulun toimintakulttuurissa opetussuunnitelman mukaan ja mitä koulun toimintakulttuurilla tarkoitetaan?
